2. luku

Kuolematon Jumala jolla on ”ikuinen tarkoitus”

 1, 2. Kenellä ainoastaan voisi olla ”ikuinen tarkoitus”, ja mitä Mooses sanoi sellaisesta?

”IKUINEN tarkoitus!” Kenellä muulla kuin alati elävällä Jumalalla voisi olla sellainen tarkoitus? Kehityksellä, sellaisena kuin monet nykypäivän tiedemiehet sitä opettavat, ei voisi olla mitään sellaista tarkoitusta, koska sattuma, jolla todistamaton kehitysteoria alkaa, ei tapahdu tarkoituksellisesti eikä sillä ole tarkoitusta. Viidennellätoista vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua maailmankuulu lainantaja ja runoilija, nimittäin Amramin poika Mooses, kiinnitti huomion sellaiseen ajattomaan Jumalaan sanoessaan:

² ”Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. . . . Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen [neljä tuntia pitkä] vartiohetki.” – Psalmien kirja Raamatussa, 90. luku, jakeet 2–4.

 3. Miksi ’iankaikkinen Kuningas’ voisi toteuttaa sellaisen tarkoituksen täysin?

³ Yleisen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla kohdisti lainantaja Moosekseen vankasti uskova henkilö huomion samaan Jumalaan, jolla ei ole ajan asettamia rajoituksia menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, kun hän kirjoitti: ”Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.” (1. Tim. 1:17) Sellainen Ikuinen Jumala voi pitää kiinni tarkoituksestaan, kunnes se on saatettu menestyksellisesti päätökseen, meneepä siihen aikaa miten kauan tahansa, vaikkapa aikakausia.

 4. Mihin kauan sitten luvattuun Jumalan ”ikuisesta tarkoituksesta” kirjoittanut yhdisti sen?

⁴ Tämä sama ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan kirjoittaja henkeytettiin kirjoittamaan Jumalan ”ikuisesta tarkoituksesta” ja yhdistämään se kauan kaivattuun Messiaaseen, ”Voideltuun” eli ”Vihittyyn”, jonka profeetta Mooses itse ennusti. Ne, jotka silloin Lähi-idässä puhuivat syyriaa, käyttivät hänestä nimitystä ”M’šíhha”, mutta kun kreikkaa puhuvat juutalaiset Aleksandriassa Egyptissä tekivät henkeytettyjen heprealaisten kirjoitusten käännöstään, jota ruvettiin nimittämään kreikkalaiseksi Septuaginta-käännökseksi, he käyttivät kreikkalaista sanaa Khristós, jonka perusmerkitys on ’Voideltu’. – Ks. Dan. 9:25, LXX (Septuaginta).

 5, 6. Miten nykyaikaiset kääntäjät ovat aiheuttaneet pulman sen suhteen, minkä Jumala muodosti Messiaan yhteydessä?

⁵ Tuon ensimmäisen vuosisadan kirjoittajan kirjoitusten nykyaikaiset kääntäjät ovat kuitenkin aiheuttaneet meille pulman. Englantilaiset raamatunkäännökset ovat 16. vuosisadalta lähtien puhuneet siitä Jumalan ”ikuisena tarkoituksena”.a Mutta monet uudemmat raamatunkääntäjät ovat tulkinneet kreikankielisen sanonnan ”aikakausien suunnitelmaksi”. Näin ollen Jumalalla sanotaan olevan ”suunnitelma” Messiaan yhteydessä.

⁶ Esimerkiksi vuodelta 1897 oleva J. B. Rotherhamin käännös Efesolaiskirjeen 3. luvun jakeista 9–11 kuuluu: ”Ja tuoda valoon, mikä on sen pyhän salaisuuden hallinto, joka on aikakausista saakka ollut kätkettynä Jumalassa, joka loi kaiken: jotta nyt taivaallisissa oleville hallituksille ja valloille tehtäisiin tunnetuksi seurakunnan välityksellä Jumalan moninainen viisaus – sen aikakausien suunnitelman mukaan, jonka hän teki voidellussa.” Niinkin kauan sitten kuin vuonna 1865 sanomalehdentoimittaja Benjamin Wilsonin julkaisemassa The Emphatic Diaglottissa oli lukutapa: ”sen aikakausien suunnitelman mukaan, jonka hän muodosti”. Voitaisiin lainata myös joitakin muita nykyaikaisia raamatunkäännöksiä, jotka kääntävät kreikankielisen kohdan täten.b

 7, 8. Minkä piirroksen C. T. Russell julkaisi, ja mitä hänen ensimmäinen kirjansa sanoi nimestään?

⁷ Tähän Ef. 3:11:n kreikankielisen kohdan poikkeavaan käännökseen perustuen julkaistiin Pittsburghissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa toimittaja-julkaisija Charles Taze Russellin toimesta ”Siionin Vartiotornin” (engl.) vuoden 1881 syyskuun numerossa kirjoitus nimeltä ”Aikakausien suunnitelma”. Tämä esitti selityksen koko sivun suuruiselle kaaviolle, jota nimitettiin ”Aikakausien kartaksi”. Esitämme tässä yhteydessä mielellämme jäljennöksen tästä kaaviosta kaikkien kiinnostuneitten tarkasteltavaksi. Samanlainen ”Aikakausien kartta esittäen Jumalan suunnitelman” liitettiin C. T. Russellin vuonna 1886 (engl.) julkaisemaan kirjaan nimeltä ”Jumalan Aikakausisuunnitelma”.

⁸ Niistä epätarkkuuksista huolimatta, jotka voidaan nykyään havaita tässä ”Aikakausien kartassa”, se auttoi osoittamaan sen vilpittömän päättelyn ketjun, joka perustui ajatukseen, että Kaikkiviisaalla, Kaikkivaltiaalla Jumalalla on ”suunnitelma”. Tämän kirjan 1. luvun alkusanat kuuluivat:

Tämän ”Raamatun Tutkielmien” osan nimi – Jumalan Aikakausisuunnitelma – viittaa Jumalan järjestystoimenpiteen eteenpäin menemiseen, jonka Jumala on edeltäpäin tuntenut ja hyvin järjestänyt. Me uskomme, että ainoastaan tältä näkökannalta eikä miltään muulta, voidaan Jumalan ilmestyksen totuudet nähdä kaikessa ihanuudessaan ja sopusoinnussaan.

 9. a) Mitä seikkaa tämä laajalti levitetty kirja ainakin tähdensi? b) Minkä kysymyksen se silti herätti suunnitelmasta ja Jumalasta?

⁹ Tätä kirjaa levitettiin yli kuusi miljoonaa kappaletta lukuisilla kielillä. Sitä lakattiin levittämästä vuonna 1929. Ainakin se kohdisti lukijoittensa huomion Raamattuun ja osoitti, että Elävä Jumala on edistyvä. Hän pääsee johonkin siinä, mitä hänellä on mielessään kärsivää ihmiskuntaa varten. Me tiedämme, että ihminen tekee usein toimintasuunnitelman mutta että sellaisen toimintasuunnitelman takana on tarkoitus, joka pyritään saavuttamaan. Kysymyksen ydin on kuitenkin: Täytyikö Kaikkiviisaan, Kaikkivoivan Jumalan hahmotella toimintasuunnitelma, täysin valmis menettely siihen aikaan, kun hän päätti saada aikaan jotakin, jolloin hän olisi muuttumattomana Jumalana velvoittanut itsensä pitämään kiinni tästä suunnitellusta menettelystä siitä poikkeamatta? Vai kykenikö hän kohtaamaan kaikki odottamattomat ja satunnaiset tapahtumat, jotka olisivat seurausta hänen luomustensa vapaasta tahdosta ja valinnasta, ja toimimaan siten välittömästi ja etukäteen harkitsematta ja silti saavuttamaan päämääränsä? Tarvitsiko hän suunnitelmaa? Sen jälkeen kun hän on saavuttanut päämääränsä, me voimme tietenkin tarkistaa hänen toimenpiteitään koskevat muistiinmerkinnät ja luonnostella tai hahmotella menettelyn, jota hän on noudattanut. Mutta suunniteltiinko se juuri siten?c

TARKOITUKSEN JUMALA

10. Mitä kreikkalainen sana ”prothesis” kirjaimellisesti merkitsi, ja miten juutalaiset käyttivät sitä kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä?

¹⁰ Halusiko Ef. 3:11:ssä olevien sanojen alkuperäinen kreikankielinen kirjoittaja esittää, että Luojalla Jumalalla on suunnitelma Messiaansa yhteydessä? Mitä hän tarkoitti, kun hän ensimmäisen vuosisadan kreikaksi kirjoitetussa kirjeessään käytti sanaa prothesis? Se merkitsee kirjaimellisesti ’esille tai eteen panemista’, toisin sanoen jonkin asettamista näkyviin. Tämän tähden Aleksandrian juutalaiset kääntäessään henkeytettyjä heprealaisia kirjoituksia kreikaksi käyttivät tätä kreikan kielen sanaa sen pyhän leivän yhteydessä, joka pantiin kultaiselle pöydälle profeetta Mooseksen pystyttämän pyhän palvontateltan pyhässä osastossa. Tätä leipää nimitetään tavallisesti näkyleiväksi, mutta kreikankielinen Septuaginta-käännös puhuu siitä ”esillepano- (prothesis) leipinä”. Näin ollen nämä leivät, kun ne asetettiin kultaiselle pöydälle, pantiin esille, niin että jokaisena viikoittaisena sapattipäivänä niitä oli tuore varasto. – 2. Aikak. 4:19.

11. Mikä siis on Jumalan ”prothesis”?

¹¹ Sanaa prothesis käytettiin myös merkitsemään ’julkilausumaa’ tai ’ennakkomaksua’, ja kieliopissa se tarkoitti ’prepositiota’. Sitä käytettiin myös merkitsemään ’alkuun liittämistä’ tai ’sijoittamista ensimmäiseksi’. Koska sanaa käytettiin myös merkitsemään aiottua päämäärää tai tavoitetta tai sitä, että joku asettaa eteensä jotakin toteutettavaksi tai saavutettavaksi, sitä käytettiin merkitsemään ’tarkoitusta’. (Ks. tätä Liddellin ja Scottin sanakirjasta A Greek-English Lexicon, II osasta sivuilta 1480 ja 1481 vuoden 1948 painoksesta, kohdasta prothesis tai vastaavaa kohtaa Gyllenbergin Uuden Testamentin kreikkalais-suomalaisesta sanakirjasta, 2. painoksen sivulta 225.) Enemmistö Raamattua nykykielille kääntäneistä hyväksyy viimeksi mainitun merkityksen. Näin ollen Jumalan ”prothesis” on hänen alkuperäinen päätöksensä, hänen tarkoituksensa.d

12. Miten nykyaikaiset kääntäjät kääntävät kreikankielisen ilmaisun ”prothesis”, jota seuraavat sanat ”ton aiónon” (”aikakausien”)?

¹² Ef. 3:11:ssä sanaa seuraa ilmaisu tōn aiónōn, joka merkitsee kirjaimellisesti ”aikakausien”. Siksi jotkut kääntävät tämän sanaliiton ”aikakausien tarkoitukseksi”e tai ”loputtoman pitkäksi tarkoitukseksi”f tai ”ikivanhaksi tarkoitukseksi”g ja muut ”ikuiseksi tarkoitukseksi”h.

13, 14. Miksi voidaan sanoa, että Jumalan ”aikakausien tarkoitus” on hänen ’ikuinen tarkoituksensa’?

¹³ Jumalan ”aikakausien tarkoitus” on Hänen ’ikuinen tarkoituksensa’. Miten niin? Tässä aikakausi merkitsee epämääräistä mutta samalla verrattain pitkää ajanjaksoa ihmisten asioissa, jolloin tähdennetään enemmän aikakauden pituutta ajassa mitattuna kuin sen ilmiöitä tai ominaispiirteitä.

¹⁴ Täten Jumalan ”aikakausien tarkoitus” ei merkitsisi ”tarkoitusta”, joka liittyy tiettyihin selvästi ilmoitettuihin ajanjaksoihin, kuten ”patriarkkojen aikajaksoon”, ”juutalaiseen aikajaksoon”, ”evankeeliseen aikajaksoon” ja ”tuhatvuotiskauteen”. Pikemminkin tähdennetään aikaa, pitkiä ajanjaksoja. Jotta aikakausi seuraisi toistaan, kullakin erillisellä aikakaudella täytyy olla alku ja loppu. Kuitenkin aikakausien sarja pidentäisi aikaa. Ja koska ilmaisussa ”aikakausien tarkoitus” ei nimenomaan mainita aikakausien lukumäärää, aikakausien lukumäärä voisi olla rajaton. Näin ollen ilmaisu ”aikakausien tarkoitus” jättää kysymyksessä olevan ajan kokonaispituuden epämääräiseksi, joten se on määräämättömään aikaan ulottuva ”tarkoitus”, jolle ei ole todellisuudessa merkitty mitään rajaa. Tällä tavoin ”tarkoituksesta” tulee iankaikkisuuden asia, ja siitä tulee ”ikuinen tarkoitus”. Jumalan tarkoituksella hänen Messiaansa eli Voideltunsa yhteydessä oli alku, mutta aikakausien sallitaan kulua ennen kuin tuo tarkoitus täyttyy.i ”Iankaikkiselle kuninkaalle” aika ei ole tässä mikään pulma.

EI MIKÄÄN NIMETÖN PERSOONA

15. Mitä Jumala sanoi Moosekselle Siinailla, kun Hänen nimeään kysyttiin?

¹⁵ Tämä Iankaikkinen Kuningas ei ole mikään nimetön Persoona. Hän on antanut itselleen nimen ja on tehnyt meille tunnetuksi itselleen antamansa nimityksen. Se, miksi hän nimittää itseään, puhuu sen puolesta, että hänellä on tarkoitus, tavoite. Miten hyvin tämä seikka tuleekaan esiin siinä tilaisuudessa, jossa Jumala 16. vuosisadalla eaa. enkelinsä välityksellä kohtasi Mooseksen, Egyptistä tulleen pakolaisen, palavan orjantappurapensaan luona Siinainvuoren juuren lähettyvillä Arabiassa! Moosesta käskettiin palaamaan Egyptiin ja johtamaan orjuutettu kansansa vapauteen. Mutta entä jos Mooseksen kansaan kuuluvat kysyisivät sen Jumalan nimeä, joka oli lähettänyt hänet heidän johtajakseen? Mitä hänen tulisi sanoa heille? Mooses halusi tietää. Hänen kirjoittamansa omaelämäkerta kertoo: ”Tähän Jumala sanoi Moosekselle: ’MINÄ OSOITAN OLEVANI, MIKÄ MINÄ OSOITAN OLEVANI.’ Ja hän lisäsi: ’Näin sinun tulee sanoa Israelin lapsille: ”MINÄ OSOITAN OLEVANI on lähettänyt minut teidän luoksenne.”’” – 2. Moos. 3:14, Um.

16. Viittasiko Jumala Moosekselle antamassaan vastauksessa pelkästään olemassaoloonsa vai mihin?

¹⁶ Jumala ei puhu tässä olemassaolostaan. Joku saattaisi luulla niin sen tavan perusteella, miten jotkut kääntäjät kääntävät hepreankielisen ilmaisun ehjéh ašér ehjéh ja ehjéh. Esimerkiksi suomalainen Uusi kirkkoraamattu vuodelta 1938 sanoo: ”Jumala vastasi Moosekselle: ’Minä olen se, joka minä olen’. Ja hän sanoi vielä: ’Sano israelilaisille näin: ”Minä olen” lähetti minut teidän luoksenne’.” Todellisuudessa Jumala kuitenkin puhuu jonakin olemisesta. Tämä ilmenee edelleen rabbiini Isaac Leeserin käännöksestä Twenty-Four Books of the Holy Scriptures (Pyhän Raamatun 24 kirjaa) seuraavasti: ”Ja Jumala sanoi Moosekselle: MINÄ TULEN OLEMAAN SE, MIKÄ MINÄ TULEN OLEMAAN; ja hän sanoi: Täten sinun tulee sanoa Israelin lapsille: MINÄ TULEN OLEMAAN on lähettänyt minut teidän luoksenne.”j

17. Miten Rotherham kääntää 2. Moos. 3:14:n ja selittää sitä?

¹⁷ Joseph B. Rotherhamin The Emphasised Bible (Emfaattinen Raamattu) kääntää 2. Moos. 3:14:n vielä sattuvammin seuraavasti: ”Ja Jumala sanoi Moosekselle: Minä Olen Tuleva miksi tahansa haluan. Ja hän sanoi: Täten sinun tulee sanoa Israelin pojille: Minä Olen Tuleva on lähettänyt minut teidän luoksenne.” Tämän jakeen alaviitteessä sanotaan mm: ”Hajah [sana, joka on yllä käännetty ’tuleva’] ei merkitse ’olla’ olemassa olemisen tai perimmäisen olemuksen merkityksessä vaan ilmiöllisessä merkityksessä. . . . Se, mikä hän tulee olemaan, jätetään sanomatta – Hän tulee olemaan heidän kanssaan, olemaan auttaja, lujittaja, vapauttaja.” Tässä ei siis viitata Jumalan omaan olemassaoloon, vaan pikemminkin siihen, miksi hän aikoo tulla toisiin nähden.

18. Milloin Jumalan oli ensimmäisen kerran päätettävä, mitä olla tai miksi tulla?

¹⁸ Tämänkaltaista on, kun aikuisuuteen kasvava nuori pohdiskelee ja sanoo itsekseen: ’Mitä aion tehdä elämälläni? Miksi aion tulla?’ Kun ainoa elävä tosi Jumala oli aivan yksin, hänen oli samaten päätettävä, mitä hän tekisi omalle olemassaololleen, mitä hän tekisi itsestään, miksi hän tulisi. Oltuaan ikuisesti olemassa yksinäisyydessään ennen luomakuntaa hän halusi tulla Luojaksi. Hän muodosti itseään koskevan tarkoituksen.

19. Miten Jumala kirjoitti nimensä kymmeneen käskyyn?

¹⁹ Nimi, jolla ainoa elävä tosi Jumala tunnetaan kaikkialla henkeytetyssä Pyhässä Raamatussa, ei ole kuitenkaan Ehjéh eli ”Minä Osoitan Olevani”. Kun Jumala vuonna 1513 eaa. Siinainvuoren luona kaiversi ihmeen välityksellä kivitauluihin kymmenen käskyä ja antoi ne profeetta Moosekselle, Jumala itse kirjoitti oman valitsemansa nimen. Kirjoittaen oikealta vasemmalle Jumala kirjoitti heprealaisen kirjaimen jood, sitten kirjaimen hee, seuraavaksi kirjaimen vaav ja lopuksi toisen hee-kirjaimen. Epäilemättä Jumala kirjoitti muinaista mallia olevilla heprealaisilla kirjaimilla tähän tapaan: [Ks. painettu julkaisu]    , eikä nykyaikaista mallia olevilla heprealaisilla kirjaimilla: יהוה. Vastaavat kirjaimet ovat oikealta vasemmalle lukien muinaisessa latinassa ja suomen kielessä HVHJ. Kaikki neljä kirjainta ovat konsonantteja, joiden väliin ei ole lisätty mitään vokaaleja.

20. Miten neljään heprealaiseen kirjaimeen perustuva Jumalan nimi lausutaan?

²⁰ Tämän tähden nykyään ei tiedetä, miten Jehova täsmälleen lausui tämän jumalallisen nimen Moosekselle. Latinaa kirjoittavat kirjoittivat sen vuosisatojen ajan Jehova. Monet nykyajan heprean kielen tutkijat pitävät parempana, että nimi lausutaan Jahve tai jopa Jehva. Samoin kuin lapsikaan ei anna nimeä isälleen, luomuskaan ei antanut nimeä Luojalleen. Luoja antoi itse nimen itselleen.

21. a) Mitä nimi Jehova merkitsee, koska se todellisuudessa on verbi eli teonsana? b) Miksi on sopivaa käyttää tätä nimeä nykyisin?

²¹ Tämän pyhän nimen ymmärretään olevan itse asiassa verbi eli teonsana, indefiniittinen kausatiivimuoto heprealaisesta verbistä hawáh. Näin ollen se merkitsisi ’Hän Saattaa Tulemaan’. Jokaisen vaikutuksen takana on syy, ja jokaisen älyllisen syyn tai aiheuttajan takana on tarkoitus. Silloin luonnollisestikin Jumalan nimi, joka merkitsee ’Hän Saattaa Tulemaan’, sisältää itsessään tarkoituksen. Se ilmaisee tuon ainutlaatuisen nimen Kantajan Tarkoittajaksi. Varmasti tässä ominaisuudessa hän ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa Siinainvuoren lähellä, ja hän paljasti Moosekselle sen, minkä hän oli asettanut eteensä tehtäväksi. Tähdentäen jumalallisen nimen pysyvyyttä eli kestävää laatua Jumala sanoi edelleen Moosekselle: ”Näin sinun tulee sanoa Israelin lapsille: ’Jehova, teidän esi-isienne jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Tämä on minun nimeni määräämättömään aikaan asti, ja tämä on minun muistoni sukupolveen sukupolven jälkeen.” (2. Moos. 3:15, Um) Tuo muistonimi ei ole lakannut olemasta Hänen nykyään. Se on sopiva nimi meidänkin käytettäväksemme nykyisin.

JUMALA TEKEE HISTORIAA IHMISEN PARHAAKSI

22.a) Miten Jehova teki itselleen nimen muinaisen Egyptin tapauksessa? b) Minkä lohdullisen opetuksen me saamme siitä nykyään?

²² Profeetta Mooseksen päivinä ainoa elävä tosi Jumala Jehova teki historiaa sen välityksellä, miten Hän menetteli muinaisen Egyptin kanssa, joka oli Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisten sortaja. Hän teki itselleen loistoisan nimen vapauttamalla orjuutetun kansansa tuon raskaasti varustautuneen maailmanvallan otteesta. (Jer. 32:20; 2. Sam. 7:23; Jes. 63:14) Tämä saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että tämän 20. vuosisadan mahtavasti varustautunut maailma ei ole hänelle mitenkään liian mahtava vastustaja, niin ettei hän voisi lyödä sitä ihmiskunnan vapauttamiseksi. Samoin kuin Jehova salli muinaisen Egyptin faaraon nousta valtaan ja harjoittaa kuolettavia sortotekojaan Mooseksen kansaan nähden, samoin hän on antanut pahojen sortajien nousta valtaan kaikkialla maapallolla, mistä on ollut seurauksena suurta sortoa kaikille ihmisille. Tämän sallimisella on ollut syy. Se on tapahtunut heidän säästämisekseen, pitämisekseen tallessa hänen heille määräämäänsä tuhopäivää varten. Siksi hän henkeytti Jerusalemin viisaan kuninkaan Salomon sanomaan raskaan taakan painamien ihmisten lohdutukseksi:

”Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät. Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen [hepr. ma‵anéh], niinpä jumalattomankin onnettomuuden [pahan, Um] päivän varalle.” – Sananl. 16:3, 4.

23. Mitkä seikat Jumalan menettelyistä muinaisten maailmanvaltojen kanssa antavat meille varmuuden siitä, mitä voimme odottaa omana aikanamme poliittisten valtojen suhteen?

²³ Vuodesta 1914 lähtien on ollut ”paha päivä” niille hallitusjärjestelmille, jotka ovat säilyneet kahdessa maailmansodassa ja niihin liittyneissä kansainvälisissä vaikeuksissa. Poliittiset supervallat ovat nyt jo vuosia hallinneet herroina maata ja pitäneet toisiaan epäluuloisesti silmällä kamppaillessaan maailman yliherruudesta. Suvereenilla Herralla Jehovalla, joka on luonut kaiken tarkoitukseensa, tulisi järkevästi ajatellen olla tarkoitus näiden maailmanherruuteen pyrkivien suhteen. On merkitty muistiin, että hän muodosti tarkoituksen muinaisten Raamatun aikojen ’jumalattomien’ maailmanvaltojen suhteen. Hän toteutti kaiken sen, minkä hän oli tarkoittanut noille entisille maailmanvalloille, mikä antaa varmuuden siitä, mitä voimme odottaa omana aikanamme.

24. a) Mitä Jehova teki Assyrian suhteen, vaikka hän salli sen päästä maailmanherruuteen? b) Miksi sen Jehovan ennustuksen ei voida sanoa epäonnistuneen, jonka Jes. 14:24–27 esittää?

²⁴ Esimerkiksi Assyrian valtakunta seurasi muinaista Egyptiä poliittisesti ja sotilaallisesti tärkeänä valtana, ja siitä tuli Raamatun historian toinen maailmanvalta. Mutta se ei edes ihmiskuntaan kohdistuvan valtansa huipulla kyennyt koskaan kerskumaan siitä, että se olisi valloittanut tai tuhonnut Juudan valtakunnan pääkaupungin Jerusalemin. Jerusalem sai sen sijaan olla todistamassa Assyrian pääkaupungin Niniven tuhoa. Miksi oli niin? Koska Assyrian maailmanvalta oli jumalaton. Kaikkivaltias Jumala Jehova oli sallinut sen saavuttaa maailmanherruuden ja toimia jumalattomasti etenkin Hänen valittua kansaansa kohtaan. Mutta hänen tarkoituksenaan oli säästää tuo jumalaton maailmanvalta ”pahan päivän” varalle Hänen itsensä valitsemana aikana. Niinpä Assyrian pääkaupunki Ninive kukistui noin vuonna 632 eaa. liittoutuneiden meedialaisten ja kaldealaisten edessä, ja se tuhottiin. (Naahum, luvut 1–3) Jehovan ei siis voida sanoa lainkaan epäonnistuneen siinä tarkoituksessaan, jonka Hän esitti yli sata vuotta etukäteen profeettansa Jesajan kautta seuraavin sanoin:

”Herra Sebaot [Sotajoukkojen Jehova, Um] on vannonut sanoen: Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu, mitä minä olen päättänyt, se toteutuu: minä muserran Assurin maassani ja tallaan hänet vuorillani, niin että hänen ikeensä heltiää heidän päältään ja hänen kuormansa heltiää heidän hartioiltansa. Tämä on päätös [neuvo, Um], päätetty kaikesta maasta, tämä on käsi, ojennettu kaikkien kansojen yli. Sillä Herra Sebaot on päättänyt, – kuka sen tyhjäksi tekee? Hänen kätensä on ojennettu, – kuka sen torjuu?” – Jes. 14:24–27.

25. Mitä ”neuvo” merkitsee siinä ennustuksessa ja miksi?

²⁵ Kaikkivaltias, Kaikkiviisas Jumala ei neuvotellut taivaassa kenenkään kanssa opastuksekseen menettelyissään. ”Kuka on . . . ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa?” on osuva kysymys, joka herätetään Jes. 40:13:n profetiassa. (Ks. myös Job 21:22; 36:22; Room. 11:34.) Hänen ’neuvonsa’ on Hänen omansa eikä riippuvainen neuvonantajien ryhmästä, joka auttaisi tuomitsemaan ja päättämään oikein. Hänen ’neuvonsa’ merkitsee tässä siksi enemmän kuin ohje; se edustaa hänen nimenomaista päätöstään, hänen säädöstään. Sanan ”neuvo” käytöstä Raamatussa M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo 2. osassa sivulla 539: ”Tämän sanan yleisen merkityksen ohella, tarkoittamassa ihmisten neuvotteluja, sitä käytetään Raamatussa Jumalan säädöksistä, hänen sallimuksensa määräyksistä.”

26. Mitä Jehova teki tarkoituksellisesti salliessaan Babylonian seurata Assyriaa maailmanherruuteen?

²⁶ ”Neuvoa”, jonka Kaikkivaltias, Kaikkiviisas Jumala itsenäisesti antaa, eivät ihmiset tai demonit voi purkaa. Tämä piti paikkansa hänen neuvostaan Assyrian maailmanvaltaa vastaan. Se osoittautui todeksi myös seuraavan maailmanvallan, uuden Babylonian maailmanvallan, Raamatun historian kolmannen maailmanvallan, suhteen. Juuri tämä maailmanvalta tuhosi Jerusalemin ensimmäisen kerran vuonna 607 eaa. Niin tehdessään tämä maailmanvalta osoittautui ”jumalattomaksi”. Siksi Jehova säästi myös sen ”pahan päivän” varalle omana päättämänään aikana. Ennen kuin Jumala salli Babylonian tuhota Jerusalemin ja siten ryhtyä erikoiseen jumalattomuuteen edessään, Hän henkeytti profeettansa Jeremian sanomaan: ”Sentähden kuulkaa Herran päätös [neuvo, Um], jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan.” – Jer. 50:1, 45.

27. Mitä Jeremia ja Daniel havaitsivat Raamattua tutkiessaan kirjoitetun Jesajan ennustukseen Babylonin kukistumisesta?

²⁷ Profeetta Jeremia eli edelleen Jumalan suojeluksen alaisuudessa Babylonian sotajoukkojen vuonna 607 eaa. aiheuttaman Jerusalemin ja sen temppelin tuhon läpi. Mutta hän ei elänyt kyllin kauan, jotta olisi nähnyt ”jumalatonta” Babyloniaa vastaan esittämiensä ennustusten täyttyvän. Mutta sekä maallinen historia että Raamatun historia kertovat Babylonian maailmanvallan kukistumisesta, joka tapahtui vuonna 539 eaa. profeetta Danielin päivinä. (Dan., 5. luku) Tämä täytti myös paljon varhaisemman profeetan, Jesajan, ennustukset. Jesaja ei ainoastaan viitannut eteenpäin Babylonian maailmanvallan kukistumiseen, vaan hän myös ennusti sen persialaisen valloittajan nimen, jota Jumala käyttäisi toteuttamaan Babylonian kukistumisen. Kun profeetat Jeremia ja Daniel tutkiessaan henkilökohtaisesti Raamattua ottivat esille Jesajan muistiinmerkityn ennustuksen 8. vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua, he löysivät siitä seuraavat Jumalansa Jehovan kirjoitetut sanat:

”Joka sanon Koorekselle: ’Minun paimeneni!’ Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: ’Sinut rakennettakoon!’ ja temppelille: ’Sinut perustettakoon!’ Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi: Minä käyn sinun edelläsi . . . tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut. Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra [Jehova, Um], eikä toista ole.”

28. Mitä Jehova sanoo Jesajan seuraavassa luvussa persialaisesta Kyyroksesta?

²⁸ Nuo suurenmoiset sanat voidaan nykyisin nähdä Jesajan Kuolleenmeren kirjakääröstä, joka löydettiin vuonna 1947 ja on ajoitettu toiselle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua. Sanat esiintyvät siinä kohtaa, joka yleensä merkitään Jes. 44:28–45:6. Sitä seuraavassa luvussa Jumala puhuu Kooreksesta eli Kyyroksesta ”miehenä, joka panee minun neuvoni täytäntöön”, jotka sanat sisältyvät seuraaviin jakeisiin:

”Muistakaa tämä ja olkaa vahvat. Menkää itseenne, te luopiot. Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minä olen kutsunut kotkan [petolinnun, Um] päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen [miehen, joka panee minun neuvoni täytäntöön, Um]. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” – Jes. 46:8–11.

29, 30. Miten Jehova piti kiinni siinä ennustuksessa ilmaistusta tarkoituksestaan, ja millä tavoin tämä vahvistaa meitä?

²⁹ Persialainen Kyyros Suuri tosiaan tuli päivänkoitosta kuin ”petolintu” tullessaan Persiasta, joka sijaitsi itään Babylonista, ja maasta, joka oli kaukana Jesajan maasta, Israelin maasta.

³⁰ Varsin sopivasti Kyyros Suuren tunnusmerkki oli kultainen kotka, ”petolintu”, ja Jehova käyttää sitä vertauskuvana Kyyroksesta itsestään. Vaikka Jumala oli ilmaissut tarkoituksensa näillä sanoilla lähes kaksisataa vuotta etukäteen, se ei epäonnistunut. Hänen ”neuvonsa” pysyi, kun Hän käytti Kyyrosta panemaan neuvonsa täytäntöön jumalatonta Babyloniaa vastaan. Jehova oli puhunut sen ja oli myös antanut merkitä sen muistiin, jotta siihen voitaisiin tulevaisuudessa viitata; ja omana määräaikanaan hän teki sen, mitä hän oli sanonut. Hän oli muodostanut Kyyrosta koskevan tarkoituksensa ja oli julistanut sen profeettansa kautta, ja täsmälleen aikanaan hän toteutti tarkoituksensa suurenmoisella tavalla. Nämä ennustuksen Jumalan historialliset saavutukset lujittavat luottamustamme kaikkien niiden muiden ennustusten varmuuteen, joissa Jehova on esittänyt sen, mitä hän on päättänyt tehdä oman ”neuvonsa” mukaan.

31. Mikä toistaiseksi toteutumaton Hesekielin ennustus kuvailee erään hyökkäyksen? Kuka hyökkää ja keiden kimppuun?

³¹ Tämä pitää paikkansa eräästä ennustuksesta, jonka historia osoittaa toistaiseksi täyttymättömäksi, mutta jonka täyttymisen aika ilmeisesti lähestyy osuakseen meidän sukupolvellemme. Tämä on Hesekielin kautta esitetty ennustus. Hesekiel oli profeetta Jeremian aikalainen. Ennustus on Hesekielin 38. ja 39. luvussa. Se liittyy hyökkäykseen, jonka tekee salaperäinen ’Maagogin maan Goog’. Goog johtaa kaikki tämän maailman kansat tähän hyökkäykseen. Maailmanlaajuinen hyökkäys tehdään ainoan elävän tosi Jumalan palvojien jäännöksen kimppuun. Tämä uskollinen jäännös, joka on vapautettu nykypäivien Suuresta Babylonista ja ennallistettu Jumalan suosioon, elää hengellisessä paratiisissa maailman saastuneen ja turmeltuneen tilan keskellä. Miksi Kaikkivaltias Jumala sallii tehdä sellaisen hyökkäyksen omien palvojiensa kimppuun? Hän sanoo sen meille.

32, 33. Missä tarkoituksessa Jumala antaa Googin hyökätä palvojiensa kimppuun, jotka ovat nykyisessä hengellisessä paratiisissaan?

³² Kertoessaan siitä Jumala käyttää vertauskuvallisella tavalla muinaista Israelin maata ja sen asukkaita, jotka pelastettiin Babylonista, kuvatakseen nykyisten palvojiensa ennallistetun jäännöksen hengellistä paratiisia. Puhuessaan hengellisessä paratiisissaan olevan uskollisen jäännöksen kimppuun tehtävän kansainvälisen hyökkäyksen Pahalle Johtajalle Kaikkivaltias Jumala teki sitten selväksi tarkoituksensa salliessaan tämän ilkeämielisen hyökkäyksen, sillä hän sanoi:

³³ ”Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että [siinä tarkoituksessa (hepr. ma‵an), että, Um] pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.” – Hes. 38:15, 16.

34, 35. Minkä Jumala on sanonut tarkoituksekseen pyhittäessään itsensä Googin yhteydessä?

³⁴ Mikään ei voisi olla selvemmin sanottua. Jehovan tarkoitus on pyhittää itsensä kaikkien kansojen silmien edessä. Sopusoinnussa kaikkien aikaisempien tekojensa kanssa Hän tulee toteuttamaan tämän muuttamattoman tarkoituksensa lähitulevaisuudessa, meidän sukupolvemme aikana. Kerrottuaan, miten hän tulee käyttämään hallussaan olevia ihmeellisiä keinoja voittoisan taistelun käymiseksi Googia ja tämän maan päällä olevaa koko kansainvälistä armeijaa vastaan, Jumala, jonka tarkoitus ei epäonnistu, sanoo:

³⁵ ”Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” – Hes. 38:23.

MITÄ ME AIOMME TEHDÄ SEN SUHTEEN?

36. Miksi meidän tulisi kysyä itseltämme, aiommeko tulla vedetyiksi kansojen mukaan, jotka pannaan tietämään, kuka Jehova on?

³⁶ Maailmallisten kansojen paneminen tietämään, kuka Hän on, ei merkitse niiden tekemistä hänen palvojikseen, jotka palkittaisiin iankaikkisella elämällä. Se päinvastoin merkitsee noiden Jumalaa uhmaavien kansojen ikuista tuhoa! Se on tuhoisa tapa oppia kokemaan, kuka on tosi Jumala. Hän tulee näyttämään kansoille, kuka Hän oikein on. On välttämätöntä, että Hän tekee niin. Siksi suuri kysymys onkin nyt: haluammeko me henkilökohtaisesti olla noiden kansojen joukossa, jotka vedetään mukaan hyökkäykseen, jonka Jumalan Suuri Vastustaja, ”Goog Maagogin maassa”, tulee pian tekemään?

37. Mihin menettelyyn Sananl. 19:20, 21 neuvoo, sen sijaan että antaisimme suostutella itsemme ihmisen itsensä aikaansaaman pelastuksen suunnitelmiin?

³⁷ Missään suunnitelmissaan maailmantilanteen pelastamiseksi kansat eivät ota huomioon ainoaa elävää tosi Jumalaa sen Hänen tarkoituksensa mukaisesti, joka on esitetty hänen kirjoitetussa Sanassaan, Pyhässä Raamatussa. Vaikuttavatko niiden suunnitelmat meistä hyviltä? Aiommeko antaa niiden suunnitelmien suostutella itsemme tukemaan niitä ja siten turvaamaan ihmisten itsensä aikaansaamaan pelastukseen? Ratkaistessamme omalta kohdaltamme, mitä aiomme tehdä, meidän on viisasta harkita sitä, mitä muinainen viisas mies sanoo Sananl. 19:20, 21:ssä, ja suhtautua siihen vakavasti: ”Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi. Monet ovat miehen mielessä aivoitukset [suunnitelmat (hepr. mahhašabhót), Um], mutta Herran neuvo on pysyväinen.” Meidän sydämestämme pitäisi olla kaukana se, että asettaisimme ihmisten ja kansojen suunnitelmat Jehovan neuvoa vastaan.

38. Miksi luottamuksen paneminen Jehovaan ei johda pettymykseen ihmisten ja kansojen mukana?

³⁸ Miksi meidän tulisi kärsiä pettymys kansojen mukana ikuiseksi vahingoksemme? Turvatkaamme kokosydämisesti Jehovaan. ”Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty. Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet. Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun. Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!” (Ps. 33:9–12) Yhä uudelleen on osoittautunut todeksi menneisyydessä, ja on pettämättömästi osoittautuva todeksi lähitulevaisuudessa, että ”ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan. Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa [pelastus kuuluu Jehovalle, Um].” – Sananl. 21:30, 31.

39. Millainen tarkoitus Jumalalla tulisi olla niitä varten, jotka etsivät hänen vanhurskauttaan, ja miksi?

³⁹ Rehellinen silmäys ihmismaailman tilaan saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että me kaikki tarvitsemme pelastusta. Oikeamielisinä ihmisinä me haluamme juuri pelastusta! Se ei voi koskaan tulla ihmisen itsensä taholta. Meidän täytyy myöntää, että ”pelastus kuuluu Jehovalle”. Koska ”kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden [pahan, The New American Bible] päivän varalle”, niin minkä täytyy olla Herran Jumalan tarkoitus niiden suhteen, jotka eivät ole jumalattomia, jotka etsivät Hänen vanhurskauttaan? Se on epäilemättä rakkaudellinen tarkoitus! (Sananl. 16:4) Ihmiskunta sisältyy todellakin rakkaudellisen Luojan hyvään tarkoitukseen.

40. Minkä tulisi olla päämäärämme, jos tahdomme päästä jonnekin iankaikkista elämää silmällä pitäen, ja miksi on niin?

⁴⁰ Luoja ei ole päämäärätön Jumala. Meidän, hänen luomustensakaan, ei tulisi olla päämäärättömiä! Minkä tulisi sitten olla päämäärämme? Sen, että saatamme elämämme sopusointuun Jehova Jumalan hyvän tarkoituksen kanssa. Ei voi olla olemassa mitään korkeampaa, mihin pyrkiä. Toimimalla siten me todella pääsemme jonnekin – kohti sitä, että voimme nauttia iankaikkisesta elämästä. Tällä tavoin nykyinen elämämme ei tule olemaan epäonnistuma, sillä Jumalan tarkoitus ei epäonnistu koskaan. Tämä silmämääränämme me nyt nautimme tutkiessamme Jumalan ”ikuista tarkoitusta”, jonka Hän on muodostanut Voideltunsa eli Messiaansa yhteydessä.

[Alaviitteet]

[Taulukko s. 10]

(Ks. painettu julkaisu)

AIKAKAUSIEN KARTTA

esittäen Jumalan suunnitelman viedä monta lasta kirkkauteen ja hänen aikomuksensa

”hallitukseen nähden määrättyjen aikojen täyttyessä liittää kaikki saman pään alle; kaiken mikä on taivaassa, ja mikä on maan päällä – hänen alleen.” Ef. 1:10.