7. luku

Kristikunta tulee tietämään – lopussaan

 1. Mikä on Luojan maata koskeva tarkoitus, jonka vuoksi hän ei iloitse sen saastuttamisesta?

LUOJA ei iloitse nähdessään, miten maata saastutetaan, liataan. Se on hänen luomansa, ja sen piti olla kunniaksi hänelle. Hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli, että maa ihmiskunnan kotina olisi kerran kokonaan paratiisi, joka tekisi tästä maapallosta sen loistavan taivaallisen Linnunradan kaunistuksen, jonka pieni osanen se on.

 2. Millainen on maan nykyinen olotila verrattuna niihin mahdollisiin olosuhteisiin, jotka asetettiin ihmisen eteen hänen alkuperäisessä paratiisikodissaan, ja mitkä kysymykset heräävät näin ollen Luojan mielihyvästä tai suuttumuksesta?

² Ensimmäinen ihmispari sai alkunsa paratiisissa, joka sopi hyvin näiden ihmisten inhimilliseen täydellisyyteen. Heidän ja heidän tulevien jälkeläistensä edessä oli tilaisuus laajentaa heidän alkuperäinen paratiisikotinsa ulottumaan koko maapallon ympäri. (1. Moos. 1:26–2:25) Katso, millainen maapallo on nyt, kun ihmiskunta on elänyt siinä 6000 vuotta. Sen olotila on kaukana siitä elämän, terveyden ja kauneuden onnellisesta paratiisista, joksi sen Luoja sen tarkoitti. Tämä voi tuskin olla mikään mielihyvän aihe Hänelle sen enempää kuin meille ihmisillekään. Mutta onko hänellä oikeus tuntea suuttumusta tämän johdosta? Ellei Hänellä ole oikeutta suuttua siitä, niin kenellä sitten on?

 3. Mikä kysymys herää Luojan menettelystä, kun maan päällä asuvat luomukset saastuttavat maata?

³ Mutta mitä Luoja tekee, kun ne luomukset, joiden piti huolehtia hänen luomastaan maasta, ovat saastuttaneet sitä ja ryöstäneet ja turmelleet sen pintaa? Tuhoaako hän koko tämän luomansa maan sekä kaikki siinä olevat elävät luomukset?

 4. Miksi Juudan maa joutuu tässä tarkastelun kohteeksi sen suhteen, mitä oli tehtävä, ja mitä tuolle maalle tapahtui vuonna 607 eaa.?

⁴ Sellainen teko merkitsisi hänen luomisvoimansa tuhlaamista. Se olisi tappion merkki. Sitä, mitä hänen pitäisi tehdä ja mitä hänen tarkoituksensa on tehdä, hän valaisi sillä, mitä hän teki Juudan maalle ja Jerusalemille seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Jehova oli vienyt kansansa Luvattuun maahan vuonna 1473 eaa. Se oli silloin, kuten Jehova sanoi, ”maa, jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja mettä – se on kaunistus kaikkien maitten joukossa”. (Hes. 20:6, 15) Niiden israelilaisten sukupolvi, jotka Jehova vei tähän kauniiseen maahan, pysyi uskollisena hänelle. Mutta heidän jälkeläisensä alkoivat saastuttaa maata omaksumalla epäjumalanpalveluksen ja vuodattamalla epäoikeudenmukaisesti viatonta verta. Uskonpuhdistukset seurasivat toisiaan, mutta israelilaiset lankesivat aina takaisin epäjumalanpalvelukseen. Vihdoin vuonna 607 eaa. Jehova poisti kaikki juutalaiset epäjumalanpalvelijat ja siten autioitti täydellisesti Juudan maan.

 5. Miten Jehova huolehti Juudan maan puhdistamisesta, ja miten se otettiin jälleen siihen käyttöön, mihin se oli annettu?

⁵ Juudan maa ja Jerusalem eivät lakanneet silloin olemasta. Maa oli seitsemänkymmentä vuotta autiona, eikä Jehova sallinut edes pakanoitten, ei-israelilaisten epäjumalanpalvojien, muuttaa sinne ja jatkaa sen saastuttamista. Jehovan tarkoitus oli, että hänen puhdas palvontansa ennallistettaisiin tuohon maahan, jota parhaillaan puhdistettiin. Seitsemänkymmentä vuotta kestäneen autioituksen lopussa Jehova vei takaisin tuohon maahan katuvan, puhdistetun israelilaisten jäännöksen ottamaan jälleen haltuunsa Juudan maan ja Jerusalemin ja ennallistamaan sinne Jumalansa puhtaan palvonnan. Jehova kansoitti jälleen maan palvojillaan, jotka käyttäisivät sitä sopusoinnussa sen pyhän tarkoituksen kanssa, jota varten hän oli maan heille antanut. Hän ennusti sen profeettansa Hesekielin kautta.

 6. Mikä vaikea tehtävä Hesekielillä oli aluksi, ja miksi Jehova pani Hesekielin puhuttelemaan itse maata?

⁶ Hesekielillä oli aluksi vaikea tehtävä ennustaa Juudan maan ja Jerusalemin asukkaita vastaan, jotka saastuttivat Jumalalta saamaansa omaisuutta. Jehova käytti Hesekieliä puhuttelemaan itse maata osoittaakseen, mikä sitä oli kohtaava sen epäjumalia palvovien, Jumalaa vastustavien asukkaiden takia. Viitaten yhä vuoteen 613 eaa. Hesekiel kertoo meille tästä seuraavin sanoin:

 7, 8. Mitä Hesekieliä käskettiin sanomaan Israelin vuorille, kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille puhdistamisesta, ja mitä maa siis tulisi tietämään?

⁷ ”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, käännä kasvosi Israelin vuoria kohti ja ennusta niitä vastaan ja sano: Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille:

⁸ ”’Katso, minä annan miekan tulla teidän ylitsenne ja hävitän teidän uhrikukkulanne. Teidän alttarinne jäävät autioiksi, auringonpatsaanne [suitsutustelineenne, Um] murskataan, ja teidän surmattujenne minä annan kaatua teidän kivijumalainne [lantaisten epäjumalienne, Um] eteen. Minä panen israelilaisten ruumiit heidän kivijumalainsa eteen ja hajotan heidän luunsa heidän alttariensa ympärille. Kaikilla teidän asuinpaikoillanne tulevat kaupungit raunioiksi ja uhrikukkulat autioiksi; niin jäävät teidän alttarinne raunioiksi ja autioiksi, teidän kivijumalanne murskataan ja hävitetään, teidän auringonpatsaanne särjetään, ja teidän tekeleenne pyyhkäistään pois, surmattuja kaatuu teidän keskellänne, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].’” – Hes. 6:1–7.a

EPÄJUMALANPALVOJIEN ON TULTAVA TIETÄMÄÄN KUKA HÄN ON

 9. Millaiseksi Jehova oli tarkoittanut tuon kauniin maan uskonnon, ja mikä loukkasi nyt hänen temppelissään harjoitettavaa yksinomaista palvontaa?

⁹ Epäjumalien uhrikukkulat, epäjumalien alttarit, epäjumalien suitsutustelineet ja lantaiset epäjumalat ovat niitä häpeällisiä asioita, joiden välityksellä uskottomat asukkaat Juudan maan vuorilla ja kukkuloilla ja puronuomien äyräillä ja laaksoissa saastuttavat Jehovalta saamansa omaisuuden. Hän oli tarkoittanut, että tuo kaunis maa pyhitettäisiin hänen puhtaan palvontansa paikaksi, mutta katso nyt, millainen se oli 860 vuoden asumisen jälkeen! Nuo turmeltuneet uhrikukkulat, alttarit, suitsutustelineet ja lantaiset epäjumalat häpäisivät sen, kun taas Jehovan temppeli siellä palvonnassa avustavine papistoineen oli jätetty huomioon ottamatta ainoana oikeana palvontapaikkana!

10. Miksi Jehova oli tuova hyökkäyssodan miekan tuota maata vastaan?

¹⁰ Ei ole siis ihme, että Jehova päätti tuoda hyökkäyssodan ”miekan” noita Juudan maan vuoria, kukkuloita, puronotkoja ja laaksoja vastaan ja antaa epäjumalanpalvojien surmattujen ruumiitten kaatua niiden jumalankuvien ympärille, jotka olivat yhtä saastaisia kuin eläinten lanta. Ne hyvin aseistetut hyökkääjät, jotka Jehova oli tuova tätä maata vastaan puhdistaakseen sen sen epäjumalisista asukkaista, tulivat murskaamaan heidän uhrikukkulansa, suitsutustelineensä ja alttarinsa, joiden avulla he harjoittivat epäjumalien palvontaansa.

11. Miksi näin jyrkät toimenpiteet sodan miekkoineen olivat välttämättömiä, mutta mitä maa tulisi niiden ansiosta tietämään?

¹¹ Näin jyrkkiä toimenpiteitä vaadittiin Juudan maan vuorten, kukkuloiden, puronotkojen ja laaksojen vapauttamiseksi niistä, jotka kapinoivat ainoan elävän tosi Jumalan puhdasta palvontaa vastaan. He olivat halunneet poistaa Jehovan mielestään, ja he olivat tehneet Jumalan antaman maan vuorista, kukkuloista, puronotkoista ja laaksoista sellaisia, että ne yhdistettiin väärään palvontaan ja väärien jumalien nimiin. Puhdistustyönsä avulla hän oli vielä kerran paneva nuo vuoret, kukkulat, puronotkot ja laaksot tietämään, kuka on tosi Jumala: ”Te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” – Hes. 6:7.

12. Miten israelilaiset olivat syyllistyneet hengelliseen moraalittomuuteen, ja minkä säännön mukaan se oli rangaistavaa?

¹² Ruumiillinen moraalittomuus on saastaista. Hengellinen moraalittomuus eli hengellinen haureus on vielä pahempaa. Juuri hengelliseen haureuteen nuo muinaiset israelilaiset olivatkin syyllistyneet järkyttävässä määrin. Profeetta Mooseksen välityksellä vahvistamansa liiton avulla Jehova oli vuonna 1513 eaa. saattanut Israelin kansan aviosuhteeseen kanssaan. Hän oli tuon kansan taivaallinen Aviomies. (Jer. 31:31, 32; [”omistin heidät kuin aviomies”, Um]) Kansa ei kuitenkaan arvostanut siunattua suhdettaan häneen, vaan liittyi vääriin jumaliin epäjumalain palvonnassa. Näin kansa syyllistyi hengelliseen moraalittomuuteen. Oliko ruumiillinen haureus rangaistavaa Jehovan lain mukaan? Kyllä oli. Samaten hengellinen haureus eli moraalittomuus oli rangaistavaa, sillä se merkitsi uskottomuutta sille liitolle, jonka kansa oli tehnyt hänen kanssaan. Jehova sanoi edelleen Hesekielin välityksellä, miten uskottomia israelilaisia rangaistaisiin ja miten he joutuisivat kärsimään hengellisen moraalittomuutensa takia:

13. Mitä Jehova sanoi Hesekielin välityksellä niille hajaantuneille, jotka pääsivät miekkaa pakoon, ja mitä heidän oli tultava tietämään?

¹³ ”Mutta minä jätän jäännöksen: teillä on oleva miekasta pelastuneita pakanain seassa, kun teidät on hajotettu niiden maihin; ja ne teistä, jotka pelastuvat, muistavat minut pakanain seassa, mihin ovat vangeiksi viedyt, sillä minä särjen heidän haureellisen sydämensä, joka poikkesi minusta pois, ja heidän silmänsä, jotka haureellisina kulkivat heidän kivijumalainsa jäljessä. Ja heitä kyllästyttää oma itsensä pahain töitten tähden, joita he ovat tehneet, kaikkien heidän kauhistustensa tähden. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um]; en ole turhaan puhunut, että minä tuotan teille tämän onnettomuuden.” – Hes. 6:8–10.

14. Minkä nämä epäjumalisista israelilaisista pakoonpäässeet suhteellisesti ottaen muodostavat, ja millaisin tuntein he asettuvat asumaan pakkosiirtolaisuuteen, ja mitä he tulevat tietämään?

¹⁴ Vain jäännös näistä epäjumalisista hengellisen haureuden harjoittajista pääsee teloitusmiekkaa pakoon Juudan maassa. Mutta heidätkin viedään orjamaiseen vankeuteen niiltä vuorilta, kukkuloilta, puronotkoista ja laaksoista, joissa he harjoittivat inhottavia tekoja eli kauhistuksia Jehovan silmissä, Hänen, jonka kanssa he olivat aviossa kansallisen liittonsa perusteella. Mutta vain häpeilevin kasvoin he asettuvat asumaan vangitsijoittensa maihin. Heidän väärät jumalansa eivät osoittaudu heidän pelastajikseen. Koska he ovat hylänneet Jehovan harjoittaakseen hengellistä moraalittomuutta, on hänkin hylkäävä heidät heidän vihollistensa käsiin. Sitten näiden pakoon päässeitten vankeudessa oleva jäännös tulee tietämään, että hän on Jehova, jota ei voida pettää olemalla välittämättä heidän avioliitostaan. Kovat kokemukset heidän vangitsijoittensa kaukaisissa maissa opettavat heidät tietämään, että hän ei puhunut turhaan varoittaessaan heitä heidän kanssaan tekemänsä liiton ehtojen mukaan siitä, että hän aiheuttaisi heille hirvittävät seuraukset siksi, että he hylkäsivät hänen puhtaan palvontansa.

15. Miten kristikunta on samaan tapaan syyllistynyt hengelliseen moraalittomuuteen, mitä sen asemalle tapahtuu kristityksi nimitetyllä alueella, ja mitä se tulee tietämään teloittajastaan?

¹⁵ Samoin kuin Juudan maan vuoret, kukkulat, puronotkot ja laaksot on myös kristikunnan alue saastunut niistä uskonnollisista asioista, jotka se on omaksunut epäjumalia palvovilta pakanoilta harjoittaakseen hengellistä moraalittomuuttaan. Sen olisi tullut pitää alueensa puhtaana kaikesta väärästä palvonnasta, koska se on esiintynyt kaikkien kansojen edessä kristittynä ja siis sellaisena, joka on ”uudessa liitossa” Jumalan kanssa Välittäjän Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Se on kuitenkin maailman silmissä häväissyt asemansa kristittynä jäljittelemällä ”pakanoitten” uskonnollista epäjumalanpalvelusta sekä opeissa että käytännössä. Se omaksuu väärin kristityn aseman. Sillä ei ole mitään oikeutta nimeen kristitty. Sellainen asema ja nimi on otettava siltä pois. Sen tuhoutuessa Jehova riistää siltä tuon aseman ja nimen. Yhdelläkään sen kannattajista, jotka välttävät teloituksen sen tuhossa, ei ole mitään toiveita saada elää vapaana tulevaisuudessa. Heidät voitetaan, ja tämän maailman maalliset ainekset ottavat heidät valvontaansa. He tulevat tietämään, että heidän teloittajansa on todella Jehova ja ettei hän puhunut turhaan pyhässä kirjoitetussa Sanassaan, Pyhässä Raamatussa.

JYRKÄT TOIMENPITEET JOTKA PANEVAT HEIDÄT TIETÄMÄÄN

16, 17. Millä tavalla kristikunnan täytyy Israelin lailla tulla tietämään, että hän on Jehova, ja mitä yksityiskohtia Hesekielin käskettiin kuvailla tästä tavasta?

¹⁶ Kristikunnan hengellisen haureuden harjoittajat pakotetaan tietämään, että Hän on Jehova, kuten aikoinaan kävi Juudan maan vuorten, kukkuloiden, puronotkojen ja laaksojen saastuttajille. Korostaakseen tätä vielä voimakkaammin Herra Jumala sanoi profeetalleen Hesekielille:

¹⁷ ”Näin sanoo Herra, Herra: Paukuta käsiäsi ja polje jalkaasi ja sano: ’voi!’ kaikista Israelin heimon häijyistä kauhistuksista, heidän, jotka kaatuvat miekkaan, nälkään ja ruttoon. Kaukainen kuolee ruttoon, läheinen kaatuu miekkaan, jäljellejäänyt ja säilynyt kuolee nälkään, ja minä panen vihani täytäntöön heissä. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], kun heitä on surmattuina heidän kivijumalainsa keskellä, heidän alttariensa ympärillä, jokaisella korkealla kukkulalla, kaikilla vuorten huipuilla, jokaisen viheriän puun alla ja jokaisen tuuhean tammen [suuren puun, Um] alla, missä paikassa vain he ovat tarinneet suloista tuoksua kaikille kivijumalillensa. Ja minä ojennan käteni heitä vastaan ja teen maan autiommaksi ja hävitetymmäksi, kuin on Diblatan erämaa, kaikilla heidän asuinpaikoillansa; ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” – Hes. 6:11–14.

18. Miksi Hesekieliä käskettiin huutamaan ääneensä, paukuttamaan käsiään ja polkemaan jalkaansa, ja miksi mikään paikka ei suojelisi hengellisen haureuden harjoittajia Jumalan tuomion toimeenpanolta?

¹⁸ Kaiken sen tuhon ajatteleminen, jonka nälänhätä, rutto ja sodan miekka aiheuttaisivat Juudan maan asukkaille, riitti saamaan henkilön huudahtamaan ”voi!” Se riitti myös saamaan hänet korostamaan tuota huudahdusta paukuttamalla käsiään ja jalkaansa polkemalla. Syylliset eivät tulisi pääsemään pakoon Suvereenin Herran Jehovan tuomiopäätösten toimeenpanoa. Jos hengellisen haureuden harjoittaja vältti yhden teloitustavan, niin toinen varmasti tavoitti hänet. Olipa hän missä tahansa, lähellä tai kaukana, hänen sijaintipaikkansa ei suojelisi häntä. Hänet on merkitty tuhottavaksi. Ja nälänhätä ja rutto, jotka vaatisivat uhreista veronsa, eivät leviäisi vitsauksina Juudan maahan ulkopuolisista maista, vaan sellaiset onnettomuudet nousisivat sen rajojen sisäpuolella seurauksena siitä ulkopuolisesta toiminnasta, mitä hyökkäävän maahantunkeutujan miekka merkitsi. Jehovan viha heitä kohtaan asettuu ja laantuu vasta, kun hän on täydelleen toimeenpannut jumalallisen tuomiopäätöksensä.

19. Mitä kuolleitten ruumiitten viruminen epäjumalien palvonnan paikoissa todistaa äänettömällä tavalla, ja mitä Jumalan liittoon liittyviä seikkoja se korostaa?

¹⁹ Minkä näyn tämä tarjoaakaan! Hengellisen haureuden harjoittajien kuolleita ruumiita viruu kaikkialla heidän epäjumaliensa alttareitten ympärillä, heidän suitsutustelineittensä juurella, joilla he uhrasivat suitsutusta, joka levitti suloista tuoksua heidän väärille jumalilleen, heidän uskonnollisilla ”uhrikukkuloillaan”, korkeilla kukkuloilla ja vuorten huipuilla, ja lehtevien puitten ja tuuheitten suurten puitten alla. Aavemaisen äänetön todistus siitä murheellisesta lopusta, jonka yksinomaista antaumusta vaativa Jumala aiheuttaa hengellisen haureuden harjoittajille. Heidät on pantu tietämään, että ainoa elävä tosi Jumala on Jehova. Hänen kanssaan tehty liitto ei ole pelkkä käsikirjoituksen pala, jonka liiton uskoton osapuoli voi repiä palasiksi ja yksipuolisesti lakkauttaa milloin vain haluaa. Liiton osapuolen ei tulisi ajatella, ettei Jehova välitä liitoistaan, että hän unohtaa ne tai ettei hän pidä liiton osapuolta ja itseään liiton velvoittamana. Hän on uskollinen liitolleen. Hän ei ainoastaan siunaa liitolle uskollista liiton osapuolta, vaan hän rankaisee liitolle uskotonta osapuolta niillä rangaistuksilla, jotka on lueteltu liitossa.

20. Miten siis Juudan vuoret, kukkulat, puronotkot ja laaksot puhdistettaisiin, ja miten ne lepäisivät kaikesta väärinkäytöksestä, ja mitä liitonrikkojien piti tulla tietämään?

²⁰ Kaikkien näiden surmattujen mädäntyvät ruumiit jäävät taakse, kun eloon jääneitten jäännös viedään vangitsijoittensa toimesta vieraisiin maihin. Juudan maan vuoret, kukkulat, puronotkot ja laaksot on autioiksi jättämällä puhdistettu kaikesta saastuttavasta epäjumalanpalveluksesta ja epäjumalisista hengellisen haureuden harjoittajista. Sen autioitus on pahempi kuin erämaa, joka ulottuu ”Diblaan päin”. (Hes. 6:14, Um, LXX, Vulgata, aramean-, syyrian- ja arabiankielinen käännös) Olemalla autiona 70 vuotta, vailla ihmisiä ja kotieläimiä, maa katsottiin Jehovan säädöksen mukaan puhdistuneeksi ja levänneeksi saastutuksestaan. Hän oli velvollinen saattamaan pettämättömän sanansa kunniaan. Hänen täytyi ylläpitää oman jumaluutensa todellisuutta. Hän sanoi noista liitonrikkojista, noista hengellisen haureuden harjoittajista: ”Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].”

21. Miten tuo muinainen esikuva täyttyy nykyaikana, ja ketkä saavat tämän johdosta minkä elintärkeän tiedon?

²¹ Tuo muinainen esikuva ei jää täyttymättä nykyisessä vastakuvallisessa vastineessaan. Kristikunta temmataan juurineen siitä ympäristöstä, mihin se on ollut syvään kaivautuneena 1600 vuotta. Sen valta-alue autioitetaan, ja se jää vaille ulkokultaisesti kristillisiä pappeja ja kirkollisia laitoksia. Ihmiset katsovat sitä paikkaa, missä se kerran vaikutti ja kukoisti, eikä sitä enää ole. (Ps. 37:9, 10) Muinaisen esikuvansa tavoin senkin on tunnettava väärinesittämänsä Jumalan sanojen koko voima: ”Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” (Hes. 6:14) Hänen puhdas palvontansa varjeltuu silloin, kun kristikunta tuhotaan ikuisiksi ajoiksi maan päältä.

SEN LOPPU ON LÄHELLÄ!

22. Tulisiko kristikunnan tuhoutuessa tuntea surua tai sääliä, ja mistä sen seurauksesta totuutta ja vanhurskautta rakastavat riemuitsevat?

²² Tulisiko väärän, ulkokultaisen uskonnon epäjumalisen järjestelmän tuhon herättää sääliä totuutta ja vanhurskautta rakastavien ihmisten silmissä tai edes tosi palvonnan Jumalan silmissä? Ihmisten ankara sorto ja sokaiseminen ja eksytys, joka on ollut seurauksena tuosta väärästä uskonnosta, estää totuutta ja vanhurskautta rakastavia tuntemasta sääliä. Päinvastoin, he iloitsevat tien raivaamisesta puhtaan tosi palvonnan vallitsemiselle kautta koko maan. Kristikunnan lopun lähestyminen ei täytä heitä surulla tai pelolla. Suvereeni Herra Jumala ei itsekään sure sitä enempää kuin hän suri aiheuttaessaan tuhon sen muinaiselle esikuvalle, Juudan maan ja Jerusalemin asukkaille. Tämän todistukseksi profeetta Hesekiel kirjoittaa:

23. Vaikka Jehova ei sure tai sääli niitä, jotka harjoittavat inhottavuuksia eli kauhistuksia, niin mitä hän voi tehdä heille, ja mitä hän siis panee heidät tietämään?

²³ ”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Sinä, ihmislapsi, näin sanoo Herra, Herra Israelin maalle: Loppu! Maan neljälle äärelle tulee loppu. Nyt tulee sinulle loppu, ja minä lähetän vihani sinua vastaan, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua. En sääli sinua enkä armahda, vaan annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat sinun keskellesi, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].’” – Hes. 7:1–4.

24. Miksi Jehova oli täsmällinen sanoessaan, että ”loppu” oli tullut maalle, ja minkä hän todellisuudessa saattaa loppuunsa?

²⁴ On yhä vuosi 613 eaa., kun Jehova esittää tämän lausunnon. Jerusalemin kaupungin ja sen saastutetun temppelin tuho oli näin ollen vain kuuden vuoden päässä, jotka olivat viimeiset kuusi vuotta siitä nelikymmenvuotisesta kaudesta, jona Juudan heimon ”syntivelkaa” kannettiin. (Hes. 4:6) Jehova saattoi siis sanoa täysin täsmällisesti, että ”loppu” oli tullut maan neljälle äärelle, ”Israelin maalle”. Hän itse tuntee tapahtumien etenemisen kiireellisen tärkeyden sanoessaan: ”Nyt tulee sinulle loppu.” Se merkitsee, että hänen aikansa on tullut ryhtyä tuomintatoimiin ”Israelin maahan” nähden sen neljään kulmaan asti. Niinpä hän lisää: ”Ja minä lähetän vihani sinua vastaan, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua.” Hän ei tee loppua ”Israelin maasta”, ”maan neljästä äärestä”. Eloton maa ei ole vastuussa hänelle. Vanhurskaassa vihassaan Jehova tekee oikeutetusti lopun siitä uskottomasta uskonnollisesta järjestelmästä, joka on yli 300 vuoden ajan toiminut tuossa maassa.

25. Mitä seurauksia koskevaa jumalallista lakiaan Jehova ei muuta tuon inhottavan uskonnollisen järjestelmän suhteen, ja mitä sen uskonnolliset kannattajat pannaan tietämään liitostaan?

²⁵ Suru ja sääli eivät pidätä häntä tekemästä loppua tuosta uskonnollisesta järjestelmästä ja sen inhottavuuksista. Hän ei tule muuttamaan lakiaan, jonka mukaan ihmisen tai kansan täytyy niittää sitä mitä kylvää. Tuon uskonnollisen järjestelmän omien uskottomien menettelyjen seuraukset täytyy saattaa sen päälle, jotta se joutuisi syömään omien tekojensa hedelmiä. Näin tuon järjestelmän uskonnolliset kannattajat täytyy panna tietämään, että hän on Jehova, että hän on sama Jehova, joka sanoi liittokansalleen profeetta Mooseksen suulla: ”Mutta jos ette näin tee, niin katso, te rikotte Herraa vastaan ja saatte tuntea syntinne palkan, joka kohtaa teitä.” – 4. Moos. 32:23.

26. Miten Nebusaradanin Jeremialle esittämä huomautus Jerusalemin tuhosta viittaa siihen, että jokainen saa ansionsa mukaan?

²⁶ Nekin, joita Jehova käyttää maan päällä teloittajinaan, voivat ymmärtää, että tuo inhottava uskonnollinen järjestelmä saa vain ansionsa mukaan eikä se ansaitse sääliä. Kuuntele, profeetta Jeremiaa, kun hän kertoo meille, mitä eräs babylonialainen armeijan upseeri sanoi hänelle Jerusalemin tuhon jälkeen vuonna 607 eaa.: ”Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, sen jälkeen kuin Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, oli päästänyt hänet menemään Raamasta, jonne hän oli haettanut hänet, kun hän oli kahleilla sidottuna kaikkien Baabeliin vietävien Jerusalemin ja Juudan pakkosiirtolaisten joukossa. Henkivartijain päällikkö haetti Jeremian ja sanoi hänelle: ’Herra, sinun Jumalasi, on uhannut tällä onnettomuudella tätä paikkaa, ja Herra on antanut sen tulla ja on tehnyt, niinkuin hän on puhunut; sillä te olette tehneet syntiä Herraa vastaan ettekä ole kuulleet hänen ääntänsä, ja niin on tämä tapahtunut teille.’” – Jer. 40:1–3.

27. Miten kristikunnan olemassaolo on verrattavissa Israelin olemassaoloon Luvatussa maassa Hesekielin virkaanasetukseen saakka, ja mikä on nyt kohtaamaisillaan sitä?

²⁷ Kristikunta on nykyään ollut olemassa kauemmin kuin ne 860 vuotta, jotka Israelin heimo oli ollut Luvatussa maassa siihen mennessä, kun Hesekiel asetettiin Israelin profeetaksi ja vartijaksi. Sillä on pitempi historia inhottavuuksien suorittamisesta uskonnollisella alueellaan. Se on ollut pitemmän aikaa tulossa tilinteon päiväänsä. Mutta nyt se saa tuntea syntinsä palkan eli sen synti kohtaa sen. Jehovan sille määräämä loppu on kohtaamaisillaan sen, eikä se voi odottaa mitään armoa Häneltä. Se on kykenemätön katumaan ja kääntymään hänen puoleensa.

28. Millaista kristikunnan uskonnollinen käytös on ennustuksen mukaisesti ollut, ja tekeekö Jehova sille mitään vääryyttä antaessaan sen kokea menettelyjensä seuraukset?

²⁸ Kuten on ennustettu näistä viimeisistä päivistä, kristikunnalla on ”jumalisuuden ulkokuori”, ”jumalisen antaumuksen muoto”, mutta se on kaiken aikaa ’kieltänyt sen voiman’ eli ’osoittautunut vääräksi sen voimaan nähden’. (2. Tim. 3:1–5; Um) Koska se ei ole ollut uskollinen Pyhälle Raamatulle, niin se on jättänyt huomioon ottamatta sen Jumalan, josta Raamattu kertoo, Jehovan. Hän ei tee sille vääryyttä antamalla sen maistaa menettelyjensä seurauksia ja osoittamalla sille, miten inhottavia sen uskonnolliset menot Hänestä ovat. On sopivaa, että se tulee lopussaan tietämään, että on todellakin olemassa Jehova-niminen Jumala, joka maksaa asianmukaisen palkan.

29, 30. Mitä sellaista, joka tuottaa onnettomuuden, Jehova tuo maan asujalle, ja kuka tullaan tuntemaan lyöjäksi?

²⁹ Kristikunta ei voi koskaan oikeutetusti kirkua Jehovalle: ”Onnettomuuden huutaja”, koska hän käski Hesekieliä sanomaan sekä sitä että Israelin uskotonta heimoa tarkoittaen:

³⁰ ”Näin sanoo Herra, Herra: Onnettomuus! Yksi ja ainoa onnettomuus [Ainutlaatuinen onnettomuus, Um]! Katso, se tulee! Loppu tulee, tulee loppu! Se heräjää sinua vastaan! Katso, se tulee! Vuoro [Seppele, Um] tulee sinulle, maan asuja. Aika tulee, päivä on lähellä: hämminki, ei ilohuuto vuorilta. Nyt minä kohta vuodatan kiivauteni sinun ylitsesi, panen vihani täytäntöön sinussa, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua. En sääli enkä armahda; minä annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat sinun keskellesi, ja te tulette tietämään, että minä, Herra [Jehova, Um], olen se, joka lyön.” – Hes. 7:5–9.

31. Millaisen seppeleen maan asujat saavat, ja mikä ei näin ollen aiheuta huutoa?

³¹ Me emme todellakaan kuulleet väärin sitä, mitä Jehova puhui ensimmäisellä kerralla. Hän tarkoitti sitä, mitä hän silloin sanoi. Korostuksen vuoksi hän nyt toistaa monia sanojaan ja lisää joitakin uusia yksityiskohtia loppuun. ”Seppele” tulee totisesti maan epäjumaliselle asujalle, mutta se ympäröi tuon asujan pään onnettomuuksilla, ei juhlivan epäjumalanpalvojan kauniilla koristuksella. Se ei ole oleva hyvin järjestettyjen jumalanpalvelusmenojen vaan hämmingin aikaa, koska väärä uskonto ei voi yhdistää ihmisiä millään oman avun keinoilla edes yhteistä vihollista vastaan. Huuto, joka silloin kuullaan, on oleva villin hämmingin ääni eikä vuorilla olevilla uskonnollisilla ”uhrikukkuloilla” juhlivien tai niiden miesten huutoa, jotka polkevat vuorten rinteitten viinitarhoista koottuja rypäleitä. Se on oleva meteliä, joka profeetta Jesajan välityksellä ennustettiin tälle ajalle:

32. Mistä siis meteli johtuu Jes. 66:6:n mukaan?

³² ”Metelin ääni kaupungista [Jerusalemista]! Ääni temppelistä! Herran [Jehovan, Um] ääni: hän maksaa palkan vihollisillensa!” – Jes. 66:6.

33. Miksi sääli ei ole silloin paikallaan, ja kenen aiheuttamaksi he silloin tietävät onnettoman lopun?

³³ Jos ihmiset tuossa kauheassa hädässään viimein huutavat Jehovan puoleen viimeisenä avun lähteenään, niin hän ei kuule heitä. Hän ei sääli eikä armahda näitä epäjumalien palvojia, jotka ovat jatkuvasti kieltäytyneet kuulemasta häntä. Kun hän ei vastaa heidän rukouksiinsa, he alkavat tajuta hänen olevan heitä vastaan. Profeettojensa ja Raamatun opettajiensa välityksellä hän on ennustanut sen onnettoman lopun, joka kohtaa uskotonta uskonnollista järjestelmää. Kun se siis kohtaa heitä, niin he eivät voi pitää sen aiheuttajana ketään muuta kuin Häntä, kuten hän sanoi itsepäisille, kovakorvaisille uskonnon harjoittajille: ”Te tulette tietämään, että minä, Herra, olen se, joka lyön.”

JUMALAN SINÄ PÄIVÄNÄ KÄYTTÄMÄ ”VITSA”

34. Mitkä teloitusjoukot olivat valmiina Jehovan käytettävissä Hesekielin päivinä?

³⁴ Hesekielin aikana Jehovalla oli teloitusjoukkonsa valmiina, ja Hän ennusti, keitä ne olisivat: Raamatun historian kolmannen maailmanvallan Babylonian sotajoukkoja, joiden kuninkaana oli silloin mahtava Nebukadnessar. Vastaavasti Jehovalla on nyt näkyvät teloitusjoukkonsa valmiina, valmiina iskemään kristikuntaa, Juudan maan ja Jerusalemin nykyistä vastinetta. Jehova viittaa niihin seuraavissa sanoissaan:

35. Mihin ajanjaksoon Jehova nyt kiinnittää toistuvasti huomiota, ja mitä ostajan ja myyjän ei tulisi tämän vuoksi tehdä tietyistä syistä?

³⁵ ”Katso, päivä! Katso, se tulee! Vuoro [Seppele, Um] on tullut, vitsa kukkii, julkeus versoo. Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomuudelle, ei mitään jää heistä, ei heidän pauhaavasta joukostansa, ei heidän melustansa; poissa on heidän komeutensa. Tullut on aika, joutunut päivä, älköön ostaja iloitko, älköön myyjä murehtiko, sillä viha tulee kaiken siellä pauhaavan joukon ylitse. Sillä myyjä ei enää palaja myynnöksillensä, vaikka he vielä jäisivätkin henkiin, sillä näky kaikkea sen pauhaavaa joukkoa vastaan ei peräydy, eikä kukaan synnillänsä vahvista elämäänsä.” – Hes. 7:10–13.

36. Keiden päähän tuo ”seppele” laskettiin, mikä oli ”vitsa”, joka oli kukkinut ja oli siis valmis käytettäväksi, ja ketä tai mitä vastaan piti ryhtyä julkeaan toimintaan?

³⁶ Älkööt ulkokultaiset uskonnon harjoittajat, jotka väittävät, että heillä on suhteita Suvereeniin Herraan Jumalaan hänen välittäjänsä kautta vahvistetun liiton välityksellä, unohtako, että tämä epätavallinen päivä on tulossa. Sen täytyy olla hirvittävä päivä – muussa tapauksessa Jehova ei niin toistuvasti kiinnittäisi siihen huomiota. Hänen siitä Hesekielin välityksellä antamastaan kuvauksesta ilmenee, että se osoittautuu mitä murheellisimmaksi päiväksi. Sinä päivänä kiedotaan tuomittujen ihmisten päähän otsanauhaksi ”seppele” kruunaamaan heidät onnettomuudella. Vertauskuvallinen ”vitsa” rankaisemista varten on käden ulottuvilla, Jehovan käytettävissä, sillä se on kukkinut. Hesekielin päivinä vitsa oli kuningas Nebukadnessar siihen mennessä voittamattomine babylonialaisine sotavoimineen. Babylonia, jota sen kuningas ja tämän sotajoukot edustivat, oli suorittamassa julkean teon Jehovan valittua kansaa ja hänen temppeliään kohtaan.

37. Millaisin sanoin Jehova puhuttelee Babyloniaa, ja mitä sen ”versominen” merkitsee sille?

³⁷ Tämän vuoksi Jehova puhuttelee Babyloniaa pitäen sitä julkeuden personoitumana ja sanoo: ”Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä [julkea, Um], sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika. Ylpeä [julkea, Um] kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa.” (Jer. 50:31, 32) Koska Babylonian JULKEUS oli ”versonut”, se saattoi toimia ja se oli valmis siihen.

38. Mistä sellaisesta väkivallan mainitseminen muistuttaa meitä, mikä alkoi vuonna 1914, ja miten ”väkivalta” on noussut ”vitsaksi” jumalattomuuden rankaisemiseksi?

³⁸ Se väkivalta, joka antoi leimansa Hesekielin päivien Jerusalemille ja Juudalle, muistuttaa meitä siitä, että mekin olemme varsinkin kristikunnassa astuneet vuonna 1914 ”väkivallan aikakauteen”. Onko sellainen väkivalta ”noussut vitsaksi jumalattomuudelle”? Aivan varmasti! Väkivaltaiset uskonnon harjoittajat kylvävät jatkuvasti väkivallan ”tuulta”, ja ”myrskyä he leikkaavat”. (Hoos. 8:7) Väkivalta tuo tullessaan oman rangaistuksensa ikään kuin ”vitsaksi” omalle jumalattomuudelleen eli pahuudelleen. Näiden väkivaltaisten uskonnon harjoittajien suhteen täyttyy Sananl. 13:21:n totuus: ”Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.” Väkivaltaiset uskonnon harjoittajat eivät ansaitse sitä, että heitä suojellaan rangaistuksen ”vitsalta”. Heissä ei ole mitään ”komeutta”, ei mitään arvollisuutta, joka pitäisi säästää Jehovan tuomiopäätöksiä toimeenpantaessa. Heissä tai heidän rikkauksissaan tai heidän sisimmässään ei ole mitään anteeksiannettavaa. He ansaitsevat tuntea jumalattomuutensa ”vitsan”.

39, 40. Miksi myyjän ei pitänyt murehtia eikä ostajan iloita, ja saattoiko tuo ”joukko” odottaa vahvistavansa elämänsä tekemällä syntiä?

³⁹ Opi nyt tuntemaan, miten kauaskantoiset vaikutukset ansaitun rangaistuksen päivän tulolla on. Ostajalla ei ole mitään syytä iloita siitä, että hän on ostanut perintömaaomaisuuden israelilaiselta toveriltaan ja että hän toivoo korjaavansa sen sadon riemuvuoteen asti. Älköön velkaantunut israelilainen, jonka on taloudellisen asemansa vuoksi pakko myydä perintötilansa, murehtiko tätä menetystään seuraavaan riemuvuoteen asti Juudan maassa. Miksi ei? Koska Jehovan viha tulee ”kaiken . . . joukon” ylitse, sekä ostajien että myyjien. Kun onnettomuuden päivä tulee, heidät joko surmataan tai heidät viedään maasta kauas pakkosiirtolaisuuteen. Vaikka myyjät säilyisivät elossa seuraavaan riemuvuoteen, vaikka ”he vielä jäisivätkin henkiin” vapautuksen vuoteen asti, niin kukaan myyjä ei palaa enää takaisin perintömaallensa, jonka hän oli myynyt maksaakseen velkansa. Miksi on oleva niin?

⁴⁰ Koska väkivaltaisten uskonnon harjoittajien pakkosiirtolaisuus ulottuu seuraavan riemuvuoden ajan ylitse. Pakkosiirtolaisuus tuli olemaan pitempi kuin riemuvuoden viisikymmenvuotisjakso. (3. Moos. 25:8–54) Jehova oli paneva pakolla voimaan säädöksensä, jonka mukaan Juudan maa oli oleva autiona 70 vuotta, vailla ihmisiä ja kotieläimiä. (Jer. 25:11, 12; 29:10) Lisäksi riemuvuosijärjestelmää ei enää otettaisi käytäntöön Juudan maassa sen jälkeen, kun kauan autiona ollutta maata ryhdyttäisiin asuttamaan uudelleen. Jokainen ennen tuota onnettomuuden päivää myyty perintömaa oli mennyt iäksi. Miksi siis sen myyjä olisi murehtinut? Hänen olisi täytynyt luopua siitä joka tapauksessa, kun palkanmaksun päivä tulisi. Ja sama koski sen ostajaa, joten hänelläkään ei ollut mitään syytä iloita ostostaan. ”Näky” tulevasta onnettomuudesta oli erotuksetta tarkoitettu ”kaikelle . . . joukolle”. Ei tule odottaa, että kukaan jonkin harkitun ”synnin” tekemällä voisi ’vahvistaa elämänsä’.

41. Mitä myyjän pysyvä menetys panee ajattelemaan kristikunnan kannattajista, ja missä määrin pelko vaikuttaa kristikunnan puolustukseen?

⁴¹ Tällaisesta lopputuloksesta me voimme tehdä yhden johtopäätöksen nykyaikaa ajatellen: kukaan kristikunnan kannattaja, joka kärsii aineellisen menetyksen sen tuhoutuessa tulevana onnettomuuden päivänä, ei saa koskaan menetystään takaisin. Hesekielin päivien muinaisen profeetallisen mallin mukaan kristikunnan autioittajat saartavat sen. Se on oleva suuren pelon aikaa sen jäsenille. He pelkäävät tulla puolustamaan sitä tai taistelemaan niitä vastaan, jotka ovat kääntyneet tuhoamaan sitä. Puhallettakoon sotatorviin, jotta sen puolustajat kutsuttaisiin puolustusasemiinsa. Vaikutus on oleva sellainen kuin Jehova ennusti kuvaillessaan edelleen tuon ”päivän” tapahtumia Hesekielille seuraavasti:

42. Miten Jehova kuvaili sitä alttiutta, millä puolustuskutsuun vastattaisiin, sekä myös pelon ja surun vaikutuksia?

⁴² ”Puhalletaan torviin, varustetaan kaikki, mutta ei ole lähtijää sotaan, sillä minun vihani tulee kaiken siellä pauhaavan joukon ylitse. Miekka on ulkona, sisällä rutto ja nälkä. Kedolla oleva kuolee miekkaan, kaupungissa olevan syö nälkä ja rutto. Ja jos heitä joitakin pelastuu ja pääsee pakoon, ovat he vuorilla kuin laaksojen kyyhkyset, ja he vaikertelevat kaikki, syntiänsä kukin. Kaikki kädet herpoavat, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi [tippuvat vettä, Um]. He kääriytyvät säkkeihin, heidät peittää vavistus, kaikilla kasvoilla on häpeä, ja kaikki päät ovat paljaiksi ajellut.” – Hes. 7:14–18.

43. Kenen kieltäytyminen taistelemasta heidän puolestaan vie heiltä rohkeuden?

⁴³ Kun Jehova kieltäytyy taistelemasta heidän puolestaan heidän piirittäjiään vastaan, niin se vie hyökkäyksen kohteena olevilta uskonnon harjoittajilta rohkeuden. Ne, jotka jollakin tavalla säilyvät elossa, huomaavat käsiensä vaipuvan hervottomina, kuin halvaantuneina. Heidän jalkansa hikoilevat pelosta niin voimakkaasti, että heidän polvensa ovat hiestä märkiä. Se ei ole kunnian päivä väärän uskonnon harjoittajille vaan häpeäksi heille. Kun heidän vaalimansa uskonnollinen järjestelmä kukistetaan, he kuvaannollisesti puhuen ajavat päänsä paljaaksi surusta.

AINEELLISESTA RIKKAUDESTA EI OLE SILLOIN MITÄÄN APUA!

44. Mitä kysymyksiä herää sen aineellisen rikkauden käytöstä tuona onnettomuuden päivänä, jota väärän uskonnon järjestelmä on koonnut, ja minkä täytyy olla vastaus?

⁴⁴ Mutta odota! Entä se suunnaton rikkaus, jonka väärän ulkokultaisen uskonnon järjestelmä on koonnut? Eivätkö kaiken tämän aineellisen omaisuuden uskonnolliset omistajat voi käyttää näitä valtavia rikkauksiaan ostaakseen niillä tien turvaan tai ostaakseen ruokaa ja juomaa nälkäkuoleman torjumiseksi? Jehova ei salli kullan tai hopean lahjoa itseään tai hänen teloitusjoukkojaan säästämään uskonnolliset järjestelmät, jotka ovat turvautuneet siihen, että aineelliset rikkaudet pelastavat ne tilinteon päivänä. Hän sanoo profeettansa Hesekielin välityksellä:

45. Mitä Jehova sanoi vapautuksen saamisesta hopean ja kullan avulla Hänen vihansa päivänä, ja mitä hän sallii silloin häväistävän?

⁴⁵ ”Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran [Jehovan, Um] vihan päivänä, eivät he sillä nälkäänsä tyydytä eivätkä vatsaansa täytä; sillä siitä tuli heille kompastus syntiin. Siitä tehtyjen korujen loistolla he ylpeilivät, siitä he tekivät kauhistavat kuvansa, iljetyksensä; sentähden minä teen sen heille saastaksi. Ja minä annan sen vieraitten käsiin ryöstettäväksi ja maan jumalattominten saaliiksi, ja ne häpäisevät sen. Minä käännän kasvoni heistä pois, niin että minun aarteeni [kätketty paikkani, Um] häväistään: väkivaltaiset [rosvot, Um] menevät sinne ja häpäisevät sen.” – Hes. 7:19–22.

46. Mistä on tullut ulkokultaisille uskonnon harjoittajille ”kompastus syntiin”, ja minkä häpeällisen raportin profeetta Miika antoi aikansa uskonnon harjoittajista?

⁴⁶ Kuvittele, että hopearahoja heitetään Jerusalemin kaupungin kaduille! Kuvittele, että kultarahoista tulee kuin saastaa! Ja kuitenkin noita aineellisia rikkauksia kerran suuresti arvostettiin ja himokkaasti haluttiin. Mutta rahan asettaminen hengellisten etujen edelle ja rahan himoitseminen muodostui kompastuskiveksi, mihin ulkokultaiset uskonnon harjoittajat kaatuivat langeten harjoittamaan ”syntiä” vain saadakseen väärää voittoa. Miten häpeällistä olikaan, että profeetta Miikan täytyi kertoa: ”Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen: ’Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta.’ Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi ja [Jehovan] temppelivuori metsäkukkulaksi”! – Miika 3:11, 12.

47. Miten kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat veloittaneet kirkollisista toimituksistaan, ja mihin syntiin sellainen materialismi on pannut heidät kompastumaan?

⁴⁷ Mitä tulee kristikunnan uskonnollisiin johtajiin, niin hekin ovat ottaneet rahaa kirkon jäsenille suorittamistaan kirkollisista toimituksista. He ovat veloittaneet kastamisesta ja vihkimisestä, kirkonjäsenten kotien ja omaisuuden siunaamisesta, messun lukemisesta kirkoissa ja rukoilemisesta ”kiirastulessa olevien vainajien sielujen puolesta”, aneista, kirkkoon pääsystä tai siellä olevista istuimista, uskonnollisten koulujen opetuksesta, palvelemisesta sotilaspappeina, ”pyhimysten” kuvien kantamisesta kulkueissa, samalla kun he ovat ottaneet vastaan maksuja poliittiselta valtiolta, milloin kirkon ja valtion välillä on ollut liitto tai kyseessä on ollut valtionkirkko. He ovat keksineet lukemattomia muita keinoja rahan keräämiseksi ihmisiltä. Ja huomattava osa tuosta rahasta on sijoitettu Wall Streetin rahakeskukseen New Yorkin kaupungissa ja muihin kaupallisiin yrityksiin, jotta se tuottaisi rahallista voittoa. Tämä rahan ja aineellisten rikkauksien ahnehtiminen on pannut kristikunnan uskonnolliset johtajat häpeällisellä tavalla kompastumaan väärään menettelyyn Jumalan edessä. – 1. Tim. 6:10.

48. Miten arvottomia tulevat olemaan kulta ja hopea rahaksi lyötynäkin Jehovan vihan päivänä, ja miten se tulee ”saastaksi” omistajilleen?

⁴⁸ Ihminen ei kuitenkaan voi syödä kultaa ja hopeaa tai osakepapereita ja obligaatioita! Jehovan heille varaamana tilinteon päivänä ulkokultaiset uskonnon harjoittajat eivät voi syödä kultaa ja hopeaa täyttääkseen vatsansa tarvittavalla ruoalla nälänhädän keskellä. He eivät voi lunastaa henkeään kullalla tai hopealla lahjomalla Jehovaa ja hänen maanpäällistä teloitusjoukkoaan. Eikö kristitty apostoli Pietari sanonut Simonille, joka oli Samarian kaupungissa asuva ammattinoita: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa”? (Apt. 8:9–20) Kyllä sanoi. Ja niille, jotka luulevat voivansa ostaa pakotien ja tyydyttää sielunsa eläimelliset himot, Suvereeni Herra Jumala sanoo: ”Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä.” (Hes. 7:19) Rahaksi lyöty metalli osoittautuu silloin arvottomaksi. Vieläpä kultakin muuttuu ”saastaksi” sen omistajille, koska he nyt viimeinkin tajuavat, että sen himo on aiheuttanut heidän tuhonsa.

49. Millaisesta ”korujen loistosta” uskonnolliset johtajat ”ylpeilivät” ja keihin verrattuna?

⁴⁹ Kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat koristaneet itsensä kulta- ja hopeakrusifikseilla, sormuksilla, hiipoilla, piispansauvoilla, arvonmerkeillä, valtaistuimella ja muilla tarvikkeilla. Näistä kallisarvoisista esineistä he ovat tehneet itselleen ”korujen loiston”, josta he ovat tehneet ylpeytensä aiheen, koska he ovat pitäneet itseään tavallista maallikkoa ylempinä.

50. Mitä muuta paitsi itseään ovat uskonnolliset johtajat koristaneet kullalla, hopealla ja jalokivillä, ja miten sellaiset esineet häväistään Jehovan vihan päivänä?

⁵⁰ ”He ovat myös käyttäneet kultaa, hopeaa ja jalokiviä kirkoissaan käytettyjen vertauskuvien ja muiden kuvien koristamiseen. Jehova sanoo niitä ”kauhistaviksi kuviksi” ja ”iljetyksiksi” niiden taiteellisesta rakenteesta huolimatta. Samoin kuin oli muinaisen Jerusaleminkin tapauksessa, kun Jehovan vihan päivä kohtasi sen, tulevat uskonnonvastaiset ”vieraat” ryöstämään nuo väärän palvonnan kulta-, hopea- ja jalokiviesineet ja uskonnottomat ”jumalattomat” ottavat ne ”saaliiksi”. He eivät jätä koskematta kristikunnan pyhinä pitämiin esineisiin, edes uskonnollisiin kuviin. He häpäisevät sellaiset arvossa pidetyt pyhät esineet. Mikä suunnaton kristikunnan kokoamien rikkauksien määrä joutuukaan ahneitten uskonnottomien saalistajien käsiin ”Jehovan vihan päivänä”!

51. Miten mitä pyhimpinä pidettyjä asioita häväistiin järkyttävällä tavalla vuonna 607 eaa., ja mihin Jehovan oli siitä syystä käännettävä kasvonsa?

⁵¹ Vain kuusi vuotta tämän ennustuksen esittämisen jälkeen, vuonna 607 eaa., tapahtui järkyttävä, kerran mitä pyhimpinä pidettyjen asioitten häpäiseminen. Nuo asiat liittyivät itse Jehovaan: hänelle omistettuun huoneeseen, temppeliin, ja kaupunkiin, johon hän oli liittänyt pyhän nimensä! Ei ihme, että hänen oli sanottava niistä uskonnon harjoittajista, jotka muodollisesti palvoivat siellä: ”Minä käännän kasvoni heistä pois.” (Hes. 7:22) Se muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus Kristus itse sanoi juutalaisille heidän Jerusalemissa olevasta temppelistään, joka tuhottiin vuonna 70: ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” (Matt. 23:38) Jehova hylkäsi sen olemasta puhtaan palvontansa paikka.

52, 53. Mikä oli silloin Jehovan ”kätketty paikka”, ja miksi hän salli pakanallisten ”rosvojen” häväistä senkin rankaisematta heitä?

⁵² Mille tuo Jerusalemin temppelin hylätty tila avasi tien Hesekielin päivinä? Babylonian sotajoukkoja ajatellen Jehova sanoi: ”Minun aarteeni [kätketty paikkani, Um] häväistään: väkivaltaiset [rosvot, Um] menevät sinne ja häpäisevät sen.” – Hes. 7:22.

⁵³ Jehovan ”kätketty paikka” oli temppelin sisin huone, jota sanottiin ”kaikkeinpyhimmäksi”. ”Jehovan vihan päivänä” babylonialaisten maahantunkeutujien sallittiin häväistä tämäkin kaikkein pyhin osasto. Vaikka pakanalliset babylonialaiset tunkeutuivat sinne ryöstösaaliin toivossa, niin Jehova ei iskenyt ketään heistä heti kuoliaaksi tai saastuttanut spitaalilla. Noiden babylonialaisten eli kaldealaisten ”rosvojen” sallittiin silloin – ilman, että Jumalan rangaistus kohtasi heitä heti – saastuttaa temppeli sen kaikkein pyhintä osastoa myöten. Se johtui siitä, että Jehova ei ollut siellä enää läsnä! Kaldealaisten ”rosvojen” sallittiin viedä Jerusalemin temppelin pyhät esineet ja kalut ja kuljettaa ne pois ja asettaa ne näytteille pakanajumaliensa ja -jumalattariensa temppeleihin epäjumalisessa Babylonissa. He jättivät taakseen ryöstämänsä ja polttamansa temppelin savuavat rauniot. – 2. Kun. 25:8–17; 2. Aikak. 36:17–19; Dan. 5:2, 3, 22, 23.

54. Minkä nyt varsin läheisessä tulevaisuudessa tapahtuvan tuo muinainen pyhien asioitten häpäiseminen ennusti?

⁵⁴ Nuo vanhan ajan historian järkyttävät tapahtumat olivat profeetallisia ja viittaavat nyt varsin läheiseen tulevaisuuteen. Mitä voimme odottaa menneisyyden valossa, kun Jehova kääntää kasvonsa pois kristikunnan ulkokultaisista palvojista? Niiden asioiden saastuttamista, väärinkäyttöä ja tuhoa, jotka kristikunta nyt luokittelee pyhiksi, jopa sen kaikkein pyhimmiksi arvoiksi, olkoonpa kyseessä kristikunnan sydän ja keskus, kuten Vatikaanivaltio, tai sen eri sisarkirkkojärjestelmien, kreikkalais-ortodoksisen, Konstantinopolin, Armenian tai koptilaisen kirkon, patriarkkojen palatsimaiset asumukset tai anglikaanisen kirkon arkkipiispan palatsi. Mikään ei ole oleva pyhää ryöstäjille!

JUMALAN TARKOITUS TÄSSÄ KAIKESSA

55, 56. Minkä seuraukset Jehova panee väärän uskonnon harjoittajien kannettavaksi, ja mikä on Jehovan pätevä tarkoitus tämän kaiken suhteen?

⁵⁵ Suvereenilla Herralla Jumalalla, joka näin toteuttaa tuomiopäätöksensä väärää uskontoa vastaan, on pätevä tarkoitus tähän kaikkeen. Hän johtaa vähitellen tämän tarkoituksen selvään esittämiseen sanomalla tämän jälkeen profeetalleen Hesekielille:

⁵⁶ ”Valmista kahle, sillä maa on täynnä verivelkain tuomiota, ja kaupunki on täynnä väkivaltaa. Ja minä tuon pakanoista pahimmat, ja ne ottavat omiksensa teidän talonne. Minä teen lopun voimallisten ylpeydestä, ja heidän pyhäkkönsä häväistään. Tulee hätä, ja he etsivät pelastusta, mutta sitä ei ole. Häviö tulee häviön jälkeen, sanoma tulee sanoman jälkeen. He havittelevat näkyä profeetalta; papilta katoaa opetus [laki, Um] ja vanhimmilta neuvo. Kuningas murehtii, päämies pukeutuu kauhuun, ja maan kansan kädet pelosta vapisevat. Minä teen heille heidän teittensä mukaan, ja tuomitsen heidät heidän tuomioittensa mukaan, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” – Hes. 7:23–27.

57. Miten Jehovan Hesekielille antama käsky ”valmista kahle” täyttyi todellisuudessa?

⁵⁷ Jerusalemin tuhossa vuonna 607 eaa. eloon jääneet saattoivat vankeuden kahleissa ollessaan hyvin miettiä, mitä heidän maalleen ja kansalleen oli tapahtunut. He saattoivat tuskallisesti tajuta, että on todella olemassa Jumala, joka puuttuu ihmisten asioihin ja että hänen nimensä on Jehova. ”Valmista kahle”, oli Jehova käskenyt Hesekieliä osoittaakseen, mitä Jehova oli varannut kansallisonnettomuudessa varjeltuville. Kuusi vuotta kului, ja nuo varjeltuneet todellakin havaitsivat olevansa kahleissa ja pakkosiirtolaisina kaukaisessa pakanamaassa, mihin heidät oli raahattu. Puhuessaan varjeltuneitten puolesta Jerusalemin tuhon jälkeen profeetta Jeremia sanoi valittaen: ”Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.” (Valit. 3:7) Jeremia kertoo myös, mitä Babylonian kuningas teki kuningas Sidkialle, joka oli paennut valloitetusta kaupungista, mutta joutui kuitenkin vangiksi: ”Ja Sidkialta Baabelin kuningas sokaisutti silmät, kytketti hänet vaskikahleisiin ja vei hänet Baabeliin, ja hän pani hänet vankihuoneeseen, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti.” – Jer. 52:11; 39:7.

58. Miksi Juudan heimoa varten piti takoa ”kahle”?

⁵⁸ Miksi Juudan heimoa varten piti takoa vankien ja pakkosiirtolaisten ”kahle”? Jehova selitti Hesekielille syyn tämän vertauskuvallisen kahleen valmistamiseen, sanoen: ”Sillä maa on täynnä verivelkain tuomiota, ja kaupunki on täynnä väkivaltaa.” Asukkaat, jotka olivat syyllistyneet sellaisiin pahoihin tekoihin, ansaitsivat tulla kahlituiksi ja raahatuiksi pois siitä maasta, jota he saastuttivat.

59. Miksi niitä, joita Jehova käytti kahleen takomiseen Juudaa varten, sanottiin ”pakanoista pahimmiksi”?

⁵⁹ Keitä Jehova sitten aikoi käyttää kahleitten kiinnittämisessä heihin? Vastaus on vavahduttava, sillä Jehova jatkaa sanoen: ”Ja minä tuon pakanoista pahimmat, ja ne ottavat omiksensa teidän talonne.” Siis ”pakanoista pahimmat”. Tuo kuvaus sopi Babylonian sotavoimiin, sillä Babylonia piti siihen aikaan hallussaan Raamatun historian kolmannen maailmanvallan asemaa. Egyptikään ei kyennyt pitämään sitä kurissa. Ennustaessaan myöhemmin Egyptin kuningasta vastaan Hesekiel sanoo hyökkäyshaluisia babylonialaisia ”julmimmiksi pakanoista”. (Hes. 30:11) Hesekiel sanoo muinaisen Tyyron ”ruhtinasta” vastaan ennustaessaan: ”Minä tuon sinun kimppuusi muukalaiset, julmimmat pakanoista; he paljastavat miekkansa sinun viisautesi kauneutta vastaan ja häpäisevät sinun ihanuutesi.” – Hes. 28:1, 2, 7.

60. Miten Jehova ’teki lopun voimallisten ylpeydestä’ ja toteutti päätöksensä, jonka mukaan ”heidän pyhäkkönsä häväistään”?

⁶⁰ Jerusalemin kaupunki kesti noin kahdeksantoista kuu-kuukautta ”pakanoista pahimpien” piiritystä, mutta sitten kaupunki valloitettiin. (2. Kun. 25:1–4) Silloin Jehova todella ’teki lopun voimallisten ylpeydestä’. Heidän voideltu kuninkaansa Sidkia, joka kuului Daavidin kuninkaalliseen sukuun, vangittiin hänen yrittäessään paeta. (2. Kun. 25:4–7) Heidän papistonsa huomattavimmat jäsenet, jotka kuuluivat Mooseksen veljen Aaronin sukuun, surmattiin. (2. Kun. 25:18–21) Sen lisäksi – kuten Jehova sanoi – ”pakanoista pahimmat” ’häpäisivät heidän pyhäkkönsä’, eikä poikkeusta muodostanut edes viisaan kuningas Salomon Jerusalemiin rakentama upea temppeli. – Hes. 7:24; 2. Kun. 25:8–17.

61. Miksi piiritetyt asukkaat eivät löytäneet rauhaa, vaikka he etsivät sitä?

⁶¹ Millainen oli sitten tilanne Jerusalemin sisäpuolella, kun ”pakanoista pahimmat” piirittivät sitä? Koska rangaistussodan miekka väijyi ulkopuolella ja nälkä ja rutto vaativat veronsa sisäpuolella, piiritetyssä kaupungissa on täytynyt olla ahdistavat olot, kuten Jehova oli ennustanut. Miksi Hän oli sanonut: ”He etsivät pelastusta [rauhaa, Um], mutta sitä ei ole”? Se johtui siitä, että he eivät etsineet rauhaa niiden ohjeitten mukaan, jotka Jehova oli antanut profeetta Jeremian välityksellä, nimittäin antautumalla ehdoitta babylonialaisille. (Jer. 21:7–9; 38:1–3, 9–23) Mikä näin ollen oli seurauksena?

62. Millainen oli tilanne uutisten tai tehokkaan lain tai käytännöllisen neuvon saamisen suhteen, ja tiesivätkö asukkaat, miten heidän tuli käyttää käsiään?

⁶² ”Häviö tulee häviön jälkeen” ja ”sanoma tulee sanoman jälkeen”, mutta mistään ei tullut hyvää uutista. Ei ollut apua siitä, että he ’havittelivat näkyä profeetalta’, mutta eivät Jehovan tosi profeetalta Jeremialta, jota pidettiin vankeudessa. Pappi Jeremiaa vastustavan papin antamalla lailla ei ollut mitään merkitystä – sen piti hävitä. Vanhimpien, kokeneitten miesten antama neuvo oli epäkäytännöllinen – senkin piti hävitä. Itsepäinen kuningas Sidkia, joka pelkäsi omia ruhtinaitaan, ei voinut tehdä muuta kuin ’murehtia’. Päämiehet eivät voineet tehdä muuta kuin repiä viittansa kahtia sisäisen epätoivon ja murheen ilmaukseksi ja näin ’pukeutua autioitukseen’ (Um). Kun johtajat olivat sellaisessa hengellisessä, hermostuneessa mielentilassa, niin mitä tavalliseen ”maan kansaan” kuuluvat saattoivat tehdä muuta kuin olla epätietoisia sen suhteen, miten heidän tulisi käyttää käsiään, tietämättä mitä ja miten heidän pitäisi niillä tehdä? (Hes. 7:25–27) Kansa saattoi syyttää vain itseään!

63. Miksi piiritetyt asukkaat eivät voineet syyttää muita kuin itseään tuomioittensa ja käytöksensä valossa, ja mitä kysymyksiä herää Jehovan velvollisuuksista tässä suhteessa?

⁶³ Juudan maan ja Jerusalemin piiritetyt asukkaat olivat toistuvasti torjuneet Israelin Jumalan neuvot. He olivat vainonneet hänen profeettojaan, mm. pappi Jeremiaa. Heidän oikeusistuimiensa langettamat ja toimeenpanemat tuomiot johtivat viattoman veren vuodattamiseen, taikka noiden tuomioistuinten oli kansan jumalattomuuden vuoksi käsiteltävä henkirikoksia, joihin liittyi veri. Seurauksena oli todella ”verivelkain tuomiota”. Itse pääkaupunki, Jerusalem, oli ”täynnä väkivaltaa” siitä huolimatta, että se oli Jehovan temppelissä harjoitettavan uskonnollisen palvonnan keskus. Oliko Jehova näissä olosuhteissa velvollinen suhtautumaan lempeästi noihin uskonnollisiin kapinoitsijoihin antamalla anteeksi ja sivuuttamalla heidän hirvittävän ”syntivelkansa”? Olisiko hänen pitänyt toimia ikään kuin häntä ei olisi olemassakaan? Olisiko hänen pitänyt menetellä heidän kanssaan ikään kuin hän olisi joku muu jumala kuin Suvereeni Herra Jehova, jonka kanssa heidän esi-isänsä olivat tehneet juhlallisen liiton välittäjän Mooseksen kautta? Mitä meidän on vastattava ollaksemme täysin rehellisiä?

64. Mitä Jehova oli velvollinen tekemään Israelin kanssa solmitun liiton osapuolena, jotta israelilaisten mieleen ei olisi jäänyt hänestä väärää vaikutelmaa?

⁶⁴ Jehova oli velvollinen täyttämään oman osansa tuosta juhlallisesta liitosta ja tekemään heille ”heidän teittensä mukaan” ja myös ”heidän tuomioittensa mukaan”. Toisin sanoen, Jehova oli velvollinen ’tuomitsemaan heidät’ niillä tuomioilla, jotka soveltuivat heihin hänen liittonsa lain mukaan, jotta he saisivat ansionsa mukaan. Tämä oli hänen puoleltaan oikeus ja kohtuus. Hänen täytyy olla uskollinen itselleen. Hän ei saanut jättää itsestään heidän mieleensä väärää vaikutelmaa. Hän on sama Jehova, jolle heidän esi-isänsä tekivät juhlallisen lupauksen Mooseksen välityksellä annetun lain mukaan. Heidät täytyi pakottaa tietämään, että hän on Jehova. Hänen valitsemansa vanhurskas menettely oli se tapa, millä tämä toteutettiin.

MITEN ON KRISTIKUNNAN LAITA?

65. Mitä kysymyksiä herää sen tähden kristikunnan ansaitsemasta kohtelusta?

⁶⁵ Tulisiko nykyistä kristikuntaa kohdella yhtään eri tavalla? Eikö senkin valta-alue ole ”täynnä verivelkain tuomiota”? Eikö se ole ”täynnä väkivaltaa” uskonnollisia keskuksiaan ja linnoituksiaan myöten? Miksi siis pitäisi odottaa, että sitä kohdeltaisiin yhtään eri tavalla?

66. Kun kristikunnan piiritys alkaa ”suuressa ahdistuksessa”, niin millä tavalla se toimii, kuten muinainen Jerusalemkin, ja mikä on lopputulos sen kohdalla?

⁶⁶ Kun tulevassa ”suuressa ahdistuksensa” alkaa piiritys, joka johtaa sen tuhoon ”pakanoista pahimpien” käsissä, niin se toimii kuten parhaillaankin. Se etsii itsepintaisesti rauhaa ja tekee sopimuksia omalla tavallaan, ”mutta sitä ei ole” sillä tavalla. Se on kokeva suurempaa hätää kuin se tuntee jo nyt. Sen väärien profeettojen tulevat näyt raukeavat tyhjiin. Sen papiston lait raukeavat, koska niitä ei oteta huomioon, samoin sen maailmallisesti viisaitten vanhimpien neuvot. Kirkolliset hallitsijat murehtivat. Uskonnolliset päämiehet menettävät luottamuksensa omaan johtoasemaansa ja pukeutuvat autioitukseen, sikäli kuin heidän toiveensa ovat kysymyksessä. Heidän maallikkojoukoillaan on hermostuneet kädet, ja he tuntevat epävarmuutta sen suhteen, miten he voisivat käyttää voimaansa pelastaakseen uskonnolliset laitoksensa. Lopputulos on oleva kristikunnan kohdalla sama kuin esikuvallisella Jerusalemilla.

67. Koska kristikunta on koko olemassaolonsa ajan väittänyt edustavansa Jumalaa, niin mikä seuraus on siitä, että Jumala ottaa sen sanat täydestä todesta?

⁶⁷ Kristikunnan tiet on kirjoitettu historian sivuille sen syntymästä asti neljänneltä vuosisadalta tähän päivään asti. Koska se on uskotellut koko maailmalle edustavansa Suvereenia Herraa Jumalaa, Jehovan täytyy ottaa sen sanat täydestä todesta ja toimia sitä vastaan sen teitten mukaan. Hänen siihen soveltuvat tuomionsa on kirjoitettu hänen Pyhään Sanaansa Raamattuun, ja hänen täytyy tuomita se täysin niiden mukaan. Nuo tuomiot ovat muuttumattomia. Kun hän panee ne täytäntöön kristikunnalle ja tekee siitä lopun, se tulee tietämään, ettei Hän ole muuttunut. Hän on yhä sama Jumala tällä 20. vuosisadalla. Kristikunta tulee tietämään, että Hän on Jehova.

[Alaviitteet]