10. luku
Taivaallisista vaunuista tuleva kristikunnan tulinen tuho
1–3. Minkä tekemiseen Jehovan asema temppelissä varasi hänelle sopivasti tilaisuuden, ja mille tämä oli malli, kuten Mal. 3:1–5 on ennustanut?
JEHOVAN taivaalliset vaunut seisovat yhä Jerusalemin temppelin sisemmälle esipihalle johtavan pohjoisen portin edessä, kun leeviläiselle profeetta Hesekielille paljastetaan uusia asioita näyssä. ”Israelin Jumalan kirkkaus” oli siirtynyt ajajan paikalta taivaallisten vaunujen yläpuolelta temppelin kaikkeinpyhimmän kynnyksen yläpuolelle. (Hes. 8:3, 4; 9:3) Hänen läsnäolonsa siellä varasi hänelle sopivasti tilaisuuden tarkastaa tämä hänelle omistettu huone ja nähdä, mitä siellä tapahtui, ja julistaa sitten tuomiopäätöksensä. Se oli malli siitä, mitä oli tapahtuva myöhemmin suuremman temppelin yhteydessä, kuten eräs myöhempi profeetta ennusti seuraavin sanoin:
2 ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa. Ja Herralle ovat otollisia Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat niinkuin ammoin menneinä päivinä ja muinaisina vuosina.
3 ”Ja minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti [nopeaksi, Um] todistajaksi velhoja ja avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot.” – Mal. 3:1–5; kirjoitettu vuonna 443 eaa. Jerusalemin temppelin uudelleen rakentamisen jälkeen.
4. Keitä vastaan Jehova oli ollut ”nopea todistaja” temppelissä Hesekielin näyn mukaan, ja minne muualle nuo ”kuusi miestä” olivat lähteneet sieltä suorittaakseen loppuun murskaamistyönsä?
4 Hesekielin saamassa näyssä Jehova oli temppelissä totisesti ollut ”nopea todistaja” niitä 70 vanhinta vastaan, jotka olivat polttaneet suitsutusta epäjumalia esittäville kaiverretuille kuville, ja niitä naisia vastaan, jotka istuivat itkemässä väärää jumalaa Tammusta, ja niitä 25 miestä vastaan, jotka olivat selin Jehovan temppeliin kumartuessaan palvomaan idässä olevaa aurinkoa. ”Pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä”, ei ollut pannut pelastavaa merkkiä heidän otsaansa, ja siksi murskaamisasein varustetut Jehovan ”kuusi miestä” olivat surmanneet nuo Jehovan temppelin saastuttajat. Suoritettuaan työnsä temppelissä nuo kuusi teloittajaa olivat menneet läpi Jerusalemin kaupungin ja murskanneet kuoliaiksi kaikki merkitsemättömät ihmiset ikään, sukupuoleen ja siviilisäätyyn katsomatta. Mitä oli nyt tapahtuva itse kaupungille, joka oli täynnä surmattujen ruumiita? Hesekieliä käskettiin kertomaan siitä meille:
5. Mitä ”pellavavaatteisiin puetun” miehen käskettiin nyt tehdä, ja tekikö hän niin?
5 ”Sitten minä näin, ja katso: taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli kerubien pään päällä, oli ikäänkuin safiirikivi, näöltään valtaistuimen kaltainen; se näkyi heidän yläpuolellansa. Ja hän sanoi pellavavaatteisiin puetulle miehelle näin: ’Mene rattaiden väliin, kerubin alle ja täytä kahmalosi tulisilla hiilillä kerubien välistä ja sirottele ne yli kaupungin’. Niin hän meni minun silmäini edessä.” – Hes. 10:1, 2.
6. Mikä oli temppelistä tullut Jehovan tuomiopäätös, ja mistä sen toteuttamiseen tarvittavat välineet saatiin, ja kuka niitä oli käyttävä?
6 Näin meille osoitetaan, mikä on temppelistä tullut Jehovan tuomiopäätös: Jerusalemin kaupunki on tuhottava, poltettava tulella säästämättä sen temppeliäkään. Mistä sytykkeet tulisivat? Vaunujen pyörien välistä, joiden vieressä ne neljä kerubia seisoivat. Sieltä voitiin löytää tuliset hiilet. Eläviä kerubiluomuksia ei kuitenkaan käsketty suoranaisesti sirottelemaan tulisia hiiliä ruumiiden täyttämään Jerusalemiin. Niiden ei pitänyt jättää paikkaansa taivaallisten vaunujen pyörien vieressä, vaan niiden piti käyttää edustajaa. Ketä? ”Pellavavaatteisiin puettua miestä, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä.” Näin voidaan päätellä, että Jerusalemin ja sen temppelin tulinen tuho on lähtöisin Jehovan taivaallisista vaunuista ja niistä otetut tuliset hiilet sirotellaan Jehovan käskystä. Profeetta Hesekiel näki pellavapukuisen miehen menevän sinne, missä tuli oli, täyttääkseen molemmat kätensä tulisilla hiilillä. Ihmeen ansiosta hänen kätensä eivät vahingoittuneet siitä.
7, 8. Missä ne neljä vaunujen pyörien vieressä olevaa kerubia seisoivat, ja mistä päättelemme niin?
7 Katsellessaan Hesekiel ryhtyy selittämään meille tämän jännittävän näkymän taustaa sanomalla: ”Ja kerubit seisoivat temppelin oikealla puolella, kun mies meni; ja pilvi peitti sisemmän esipihan.” – Hes. 10:3.
8 Tarkoittiko Hesekiel ilmaisulla ”temppelin oikealla puolella” sitä puolta, joka oli hänestä katsottuna oikealla hänen ollessaan kääntyneenä temppeliin päin? Perinteellisesti oikea puoli edustaa heprealaisille etelää. Mutta tässä hän puhuu ”temppelin oikeasta puolesta, kun mies meni”, mikä näyttäisi tarkoittavan sisäänastuvan miehen oikeata puolta, joka oli pohjoiseen päin. The New English Bible (Uusi englantilainen Raamattu, 1970) ottaa tämän kannan ja kääntää kolmannen jakeen tämän osan seuraavasti: ”Kerubit seisoivat temppelin oikealla puolella, kun mies menee sisään.” Tämän mukaan kerubit olisivat pohjoispuolella, minne Hes. 8:3, 4:n kuvaus sijoittaa heidät. Muuten meidän on ymmärrettävä (vaikka Hesekiel ei sitä sano), että taivaalliset vaunut pyörineen ja kerubeineen olivat siirtyneet temppelin pohjoispuolelta pyhäkön eteläsivulle (joka oli oikealla puolella katsottaessa kohti itää).
9. Miten Hesekiel ilmeisesti toistaa Hes. 9:3:n puhuessaan Jehovan kirkkauden siirtymisestä ja kerubien siipien synnyttämästä äänestä?
9 Nyt Hesekiel ilmeisesti toistaa sen, mitä hän oli kuvaillut aikaisemmin (Hes. 9:3:ssa), kun hän jatkaa: ”Ja Herran kirkkaus kohosi kerubin yltä temppelin kynnykselle, ja pilvi täytti temppelin, ja esipiha tuli täyteen Herran kirkkauden hohdetta. Ja kerubien siipien kohina kuului ulompaan esipihaan asti kuin kaikkivaltiaan Jumalan ääni, kun hän puhuu.” – Hes. 10:4, 5.
10. Miten kolme nykyaikaista kääntäjää osoittaa, ettei Jehovan kirkkaus ollut siirtynyt väliaikaisesti muualle?
10 Youngin Pyhän Raamatun kirjaimellinen käännös lähtee siitä, että Jehova ei ole siirtynyt temppelin kynnykseltä taivaallisten vaunujen yläpuolelle ja sitten takaisin temppelin kynnykselle, ja kääntää tämän kohdan seuraavasti: ”Ja Jehovan kunnia tulee korkeaksi kerubin yläpuolella, huoneen kynnyksen yllä, ja pilvi täyttää huoneen, ja esipiha on täyttynyt Jehovan kunnian kirkkaudella.” Myös An American Translation (Amerikkalainen käännös) kääntää Hes. 10:3, 4:n: ”. . . ja pilvi täytti sisemmän esipihan; sillä kun HERRAN kirkkaus oli kohonnut kerubeista huoneen kynnykselle, pilvi täytti huoneen, kun taas HERRAN kirkkauden säteily täytti esipihan.” Myös A New Translation of the Bible (Raamatun uusi käännös, käänt. tri James Moffatt) esittää tämän kohdan näin: ”. . . pilvi täytti sisemmän esipihan. Kun Iankaikkisen Loisto kohosi kerubeista ja siirtyi temppelin kynnykselle, pilvi täytti temppelin, ja Iankaikkisen Loiston säteily täytti sisemmän esipihan.”
11. Missä Jehovan kirkkaus oli silloin, kun pellavapukuinen mies meni hakemaan tulisia hiiliä, ja mikä vaikutus sillä oli temppeliin, ja millä tavalla kerubit kiinnittivät siihen huomiota?
11 Jehovan kirkkaus oli siis jättänyt safiirivaltaistuimen, joka oli sen jäänkaltaisen taivaanvahvuuden yläpuolella, joka vuorostaan oli pyörien ja niiden vieressä olevien kerubien yläpuolella, ja viipyi temppelin kaikkeinpyhimmän kynnyksen yllä, kun pellavapukuisen miehen käskettiin hakea tuliset hiilet. (Hes. 1:25–27; 10:1, 2) Jehovan kirkkauden alapuolella oleva temppeli taas täyttyi yliluonnollisella pilvellä, mikä osoitti Jehovan vallitsevan temppeliä, eikä kukaan toinen voinut mennä sinne. (Vrt. 1. Kun. 8:10–13; Ilm. 15:8) Jehovan kirkkaus temppelin yllä oli niin valoisa, että sen säteily täytti temppelipyhäkön edessä olevan esipihan. Jehovan läsnäolo temppelissä hänen tuomiopäätöksensä toimeenpanemiseksi oli erittäin tärkeää. Se oli niin huomionarvoista, että vaunujen pyörien vieressä olevat neljä kerubia alkoivat liikuttaa siipiään, eivät lentääkseen pois vaunujen kera, vaan saadakseen aikaan mahtavan äänen. Jos joku olisi ollut ulommalla esipihalla, hän olisi voinut kuulla äänen. Se on voinut olla kuin korvia huumaavaa jylinää, kun Kaikkivaltias Jumala puhuu. – Vrt. 2. Moos. 20:18, 19; Joh. 12:28–30.
12. Missä kirjoitusneuvoilla varustettu mies oli esittänyt ilmoituksensa, ja mihin hän nyt kiinnitti huomionsa?
12 ”Pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä”, käänsi nyt huomionsa kerubeihin. Aikaisemmasta otsien merkitsemistyöstä hän oli ilmoittanut temppelissä olevalle Jehovalle sanoen: ”Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä.” (Hes. 9:11) Nyt hän kääntyy ”temppelin oikealle puolelle” mennäkseen taivaallisten vaunujen luo, kuten Hesekiel kertoo meille seuraavaksi:
13. Mitä ”pellavavaatteisiin puettu” mies sai yhdeltä kerubilta ja miten?
13 ”Ja kun hän käski pellavavaatteisiin puettua miestä sanoen: ’Ota tulta rattaiden välistä, kerubien välistä’, niin tämä meni ja seisahtui pyörän ääreen. Ja kerubi ojensi kätensä kerubien välitse tuleen, joka oli kerubien välissä, otti sitä ja antoi pellavavaatteisiin puetun kahmaloon. Tämä otti sen ja meni ulos. Silloin näkyi kerubeilla ikäänkuin ihmiskäsi heidän siipiensä alta.” – Hes. 10:6–8.
VERTAUSKUVALLISIA ”TULISIA HIILIÄ” SIROTELLAAN JERUSALEMIN YLLE
14. Millaisia tulisia hiiliä pellavapukuinen mies sirottelee kaupungin ylle, ja mitä se osoittaa Jerusalemin tuhosta?
14 Tämä on viimeinen kerta, kun profeetta Hesekiel näkee näyssä ”pellavavaatteisiin puetun” miehen. Hesekielin katse kääntyy pois seuraamasta tätä miestä, joka suorittaa tehtävänsä, taivaallisten vaunujen syvällisempään tarkastelemiseen. Näin Hesekiel säästää meidät näkemästä Jerusalemin kaupungin paloa pellavapukuisen miehen lopettaessa pelastavan otsien merkitsemistyön ja ryhtyessä tuhoamistyöhön sirottelemalla ”tulisia hiiliä” kaupungin ylle. Hän ei sytytä kaupunkia palamaan ihmistekoisella tulella, vaan Jumalan taivaallisesta järjestöstä lähtevällä yliluonnollisella tulella. Ei kukaan ihminen vaan tuohon järjestöön kuuluva kerubi pani tulen pellavapukuisen miehen käsiin. Mitä se merkitsee? Sitä, että Jerusalemin täydellinen tuho IKÄÄN KUIN tulella, voisi olla Jehovan vihan ja raivon ilmaus tuota Juudan valtakunnan pääkaupunkia vastaan. Profeetta Hesekiel näki tämän yliluonnollisen tulen ”rattaiden välissä”, mutta se ei tapahtunut silloin, kun hän ensi kerran näki taivaalliset vaunut vuotta aikaisemmin Babyloniassa, vaan nyt kun hän näkee vaunut asemissaan Jerusalemissa. Kun nuo vaunut tulivat Jerusalemiin, sen tuhoamisen aika oli tullut!
15. Mihin Jeremia vertaa vastaavasti Valitusvirsissään Jehovan Jerusalemin päälle vuodattamaa vihaa ja kiivautta?
15 Kun profeetta Jeremia valittaa katkerasti Jerusalemin tuhoa, niin hän vertaa Jehovan vihaa ja kiivautta tuleen. Murheellisena hän sanoo: ”Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin [Israelin] majat, on hajottanut vihastuksissaan tytär Juudan linnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat. Hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin sarven kokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri. Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.” (Valit. 2:2–4) Jeremia jatkaa käyttäen sattuvia sanakuvia: ”Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun; hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.” – Valit. 4:11.
16, 17. Kenen kiivauden ilmaus Jerusalemin ja sen temppelin tuho oli, niin kuin 2. Aikak. 36:16–20 osoittaa?
16 Vieläpä henkeytetty Aikakirjain kirjoittaja, ilmeisesti pappi ja kirjanoppinut Esra, sanoittaa kertomuksensa siten, että se muistuttaa Jerusalemin ja sen temppelin tuhoamisen vuonna 607 eaa. olleen Jumalan oikeutetun kiivauden erehtymätön ilmaus uskotonta kaupunkia kohtaan. Niinpä 2. Aikak. 36:16–20 sanoo paatuneista juutalaisista:
17 ”He pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut. Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin. Ja kaikki Jumalan temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin. Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin. Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan.”
18. Esikuvasiko ”pellavavaatteisiin puettu” mies niitä, jotka todellisuudessa polttivat Jerusalemin, ja mitä siis tarkoitti todellisuudessa se, että tämä mies sirotteli tulisia hiiliä Jerusalemin ylle?
18 Tämä kertomus sekä seikkaperäisempi kertomus, jonka 2. Kun. 25:8–21 esittää, osoittavat, että Jerusalemin kaupungin polttivat todellisuudessa Babylonian kuninkaan sotajoukot. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että nuo babylonialaiset esikuvattiin ”pellavavaatteisiin puetulla” miehellä, joka Hesekielin näyssä sirotteli tulisia hiiliä Jerusalemin ylle. Ei, vaan tämä näyn mies kuvasi edelleenkin Jehovan kastettujen, voideltujen todistajien uskollista jäännöstä, joka suorittaa vertauskuvallisen otsasta merkitsemisen tänä kristikunnan ”lopun aikana”. Se, että mies sirotteli tulisia hiiliä Jerusalemin ylle, kuvasi siis ensin sitä, että Jehova oli vuodattava tulisen kiivautensa Jerusalemin ylle. Pellavapukuisen miehen välityksellä hän ilmoitti etukäteen tästä Jerusalemin asukkaille. Tämän Jumalan vihan vuodatuksen suorittivat Babylonian sotajoukot, jotka todellisuudessa polttivat kaupungin. Samankaltaisella tavalla pellavapukuisen miehen nykyinen vastine levittää Jumalan sanaan perustuvaa tulista sanomaa kaikkialla kristikunnassa, jolle tällä tavalla ilmoitetaan etukäteen, että Jehovan tulinen suuttumus päästetään valloilleen sitä vastaan tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”.
19. Mikä suhde pellavapukuisen miehen kuvaamalla voidellulla jäännöksellä on näin ollen kristikunnan tuhoon, ja mitä välikappaleita näkymättömän taivaallisen järjestönsä lisäksi Jehova käyttää aikaansaamaan kristikunnan tuhon?
19 Kun ”siis tapahtumat todella täyttyvät lähitulevaisuudessa, niin ”pellavavaatteisiin puetun” miehen kuvaama voideltu jäännös ei todellisuudessa sytytä kristikuntaa tuleen eikä sillä ole mitään aktiivista osuutta sen tuhoamisessa. Jäännöksen jäsenet vain julistavat nyt ”meidän Jumalamme kostonpäivää” kristikuntaa vastaan. (Jes. 61:1, 2) He saivat tämän tulisen sanoman Jehovalta hänen taivaallisen järjestönsä, hänen taivaallisten vaunujensa, välityksellä. Yksi noihin taivaallisiin vaunuihin kuuluva taivaallinen kerubi ikään kuin antoi nämä vertauskuvalliset ”tuliset hiilet kerubien välistä” heidän kahmaloonsa eli kouriinsa, jotta he menisivät ja sirottelisivat ne kristikunnan kaupungin ylle varoitussanomaksi. Sen lisäksi, mitä Jehovan näkymätön taivaallinen järjestö kirkastetun Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa on tekevä kristikunnan kirjaimellisen poispyyhkimisen suhteen, hän käyttää maallisia välikappaleita aikaansaamaan kristikunnan väkivaltaisen tuhon samaan tapaan kuin babylonialaiset tuhosivat ulkokultaisen Jerusalemin vuonna 607 eaa.
20. Millainen tuho odottaa kristikuntaa, koska se on Suuren Babylonin huomattava osa?
20 Kun pidämme mielessämme, että kristikunta on nykyisen Suuren Babylonin, väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahdin, huomattava osa, niin voimme nähdä, että kristikuntaa odottaa tuho, ikään kuin jos se poltettaisiin kaiken kuluttavalla tulella.
21. Mitkä Ilmestyskirjan 18. luvun Suurta Babylonia koskevat sanat tarkoittavat välttämättä myös kristikuntaa?
21 Kristityn apostoli Johanneksen taivaasta kuulemat profeetalliset sanat tarkoittavat siis välttämättä myös kristikuntaa: ”Sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.” Kuvaillessaan sitten niitä, joille väärän uskonnon maailmanmahdin (johon myös kristikunta kuuluu) tuho merkitsee henkilökohtaista itsekästä menetystä, apostoli Johannes jatkaa sanoen: ”Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun; he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: ’Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!’” – Ilm. 18:8–10.
22. Keneltä tuhon tunnustetaan tulevan Ilmestyskirjan 18. luvun sanojen mukaan, ja miten siihen suhtautuvat ne, joiden otsa on vertauskuvallisesti merkitty?
22 Myös Raamatun viimeinen kirjoittaja myöntää, että tämä ulkokultaisen uskonnollisen järjestön tuho tulee tulisena tuhona Häneltä, joka ajaa taivaallisilla vaunuilla. Tämän mukaisesti apostoli Johannes – kuvailtuaan monien surua tämän tuhon johdosta – sanoo: ”Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne.” (Ilm. 18:20) Kaikki ne, jotka nykyinen ”pellavavaatteisiin puettu” mies on merkinnyt heidän otsastaan, riemuitsevat heidän kanssaan siitä tulisesta tuhosta, joka lähtee Jehovan taivaallisista vaunuista ulkokultaista kristikuntaa ja koko muuta Suurta Babylonia vastaan. Epäilemättä me kaikki haluamme olla riemuitsevien puolella, kun se tapahtuu.
PYÖRÄSTÖ JA KERUBIT
23, 24. Minkä kuvauksen Hesekiel antaa nyt pyöristä ja kerubeista, ja mitä sen yhtäpitävyys aikaisemman kuvauksen kanssa ilmaisee tuhon alkulähteestä?
23 Katsokaamme yhdessä profeetta Hesekielin kanssa toisen kerran Jehovan taivaallisia vaunuja, joista tulinen tuho liekehtii kristikuntaa vastaan. Se, miten Hesekiel nyt kuvailee niitä, vastaa tarkalleen sitä, mitä Hes. 1:5–28 kertoo hänen sanoneen niistä. Osoittaakseen, että kysymyksessä ovat samat vaunut, Hesekiel kirjoittaa:
24 ”Ja minä näin, ja katso: kerubien kohdalla oli neljä pyörää, yksi pyörä aina yhden kerubin ohella, ja pyörät olivat näöltään niinkuin krysoliittikivi. Ja niillä neljällä näytti olevan sama muoto, niinkuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä. Ne kulkivat neljään eri suuntaansa, kun kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet, sillä minnepäin etumainen meni, sinne ne kulkivat sen jäljessä; ne eivät kääntyneet kulkiessaan. Ja niillä oli koko ruumis ja selät ja kädet ja siivet ja pyörät täynnä silmiä, yltympäri. Niillä neljällä oli pyöränsä; ja pyöriä nimitettiin minun kuulteni ’rattaiksi’ [pyörästöksi, Um; hag-Galgal hepreaksi].” – Hes. 10:9–13.
25. Mikä oli pyörille annettu nimi, ja mihin pyörän piirteeseen se kiinnittää huomiota?
25 Hesekiel on voinut yllättyä kuullessaan pyöriä kutsuttavan nimellä ”pyörästö”. (Hes. 10:2, Um) Nimi aiheutui ilmeisesti siitä, mitä pyörä tekee, sehän vierii eli pyörii. Niinpä sitä voitiin sanoa vierijäksi eli pyörijäksi. Tätä seikkaa korostetaan J. B. Rotherhamin raamatunkäännöksessä (The Emphasised Bible), joka kääntää Hes. 10:13:n seuraavasti: ”Pyörille, niille huudettiin: Oi pyörivä pyörä!” Tai reunahuomautuksen mukaan: ”Oi sinua, joka pyörit.” Vastaavasti israelilaisen kaupungin Gilgalin nimi merkitsee ’Pois vierimistä’. – Joos. 5:9.
26. Mihin Jehovan taivaallisen järjestön ominaisuuteen kiinnitetään huomiota taivaallisten vaunujen tämän osan nimittämisellä sellaisella nimellä?
26 Taivaallisten vaunujen tämän osan nimittäminen sellaisella nimellä kiinnittää huomion siihen nopeuteen, jolla taivaalliset vaunut, Jehovan taivaallinen järjestö, liikkuvat. Se liikkuu ikään kuin ”pyörillä [galgal (tässä monikkomuodossa)] kuin myrskytuuli”. ”Hänen pyöränsä ovat kuin myrskytuuli.” (Jes. 5:28, Um; Ro) Assyrian pääkaupungin Niiniven sotavaunut eivät koskaan liikkuneet nopeammin kuin nämä taivaalliset vaunut, vaikka assyrialaisista sotavaunuista on sanottu: ”Ne kiitävät kuin salamat.” (Naah. 2:4) Vaikka taivaallisten vaunujen pyörät pyörähtivät niin monta kierrosta minuutissa, niin niillä oli silmät, joilla ne näkivät tiensä.
27. Minkä havainnon Hesekiel nyt teki kerubeista, ja mitä pyörien liikkeet niiden rinnalla ilmaisevat?
27 Hesekiel käänsi nyt huomionsa pyöristä niiden mukana kulkeviin kerubeihin. Katsottuaan ilmeisesti ensin elävän kerubiluomuksen vasenta puolta Hesekiel huomauttaa heistä seuraavaa: ”Ja kullakin oli neljät kasvot: yhdet kerubinkasvot [häränkasvot Hes. 1:10:ssä], toiset ihmiskasvot, kolmannet leijonankasvot ja neljännet kotkankasvot. Ja kerubit kohosivat – ne olivat samat olennot, jotka [se oli sama elävä luomus, jonka, Um] minä olin nähnyt Kebar-joen varrella. – Kun kerubit kulkivat, kulkivat pyörät niiden ohella, ja kun kerubit nostivat siipensä kohotaksensa ylös maasta, eivät myöskään pyörät kääntyneet pois niiden ohelta. Kun ne seisahtuivat, seisahtuivat nämäkin, ja kun ne kohosivat, kohosivat nämä niiden kanssa, sillä olentojen [elävän luomuksen, Um] henki oli näissä.” (Hes. 10:14–17) Pyörien ja kerubien välillä oli siis täydellinen yhteistoiminta. Jehovan taivaallisissa vaunuissa ei ollut minkäänlaista epäsointua tai epäjärjestystä.
28. Mihin uuteen asemaan ”Jehovan kirkkaus” ja taivaalliset vaunut nyt siirtyivät?
28 ”Tuli”, joka oli otettu vaunujen kerubien välistä ja jonka pellavapukuinen mies oli sirotellut Jerusalemin kaupungin ylle, ei ollut vielä saavuttanut temppeliä. Siksi ”Jehovan kirkkaus” liikkuu näyssä yhä tuolla alueella, kuten Hesekiel nyt kertoo meille: ”Sitten Herran [Jehovan, Um] kirkkaus lähti temppelin kynnykseltä ja asettui kerubien ylle. Ja lähtiessään kerubit nostivat siipensä ja kohosivat maasta minun silmäini edessä, ja pyörät samalla kuin ne; ja ne seisahtuivat Herran huoneen itäportin ovelle, ja niiden yläpuolella oli Israelin Jumalan kirkkaus. Nämä olivat samat olennot, jotka [Tämä on se elävä luomus, jonka, Um] minä olin nähnyt Israelin Jumalan alla Kebar-joen varrella [Babyloniassa]; ja minä tulin tietämään, että ne olivat kerubeja. Neljät kasvot oli kullakin ja neljä siipeä kullakin, ja niiden siipien alla oli ikäänkuin ihmiskädet. Ja niiden kasvot olivat muodoltaan samat, jotka minä olin nähnyt – sekä niiden näön että ne itsensä – Kebar-joen varrella. Ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin.” – Hes. 10:18–22.
29. Mihin profeetta Hesekiel täytyy nyt siirtää, ja mitä me haluamme nyt oppia tietämään hänestä?
29 Mitä ohjeita annetaan profeetta Hesekielille, kun taivaalliset vaunut, joiden yläpuolella Jehova istuu safiirivaltaistuimella, seisahtuvat temppelin ulomman itäisen sisäänkäytävän luo? Mutta sitä ennen hänet täytyy siirtää paikaltaan temppelin sisemmältä esipihalta, jotta hän voisi nähdä, mitä on nähtävissä ulommalta itäportilta, joka oli Öljymäelle päin. Meitä kiinnostaa tietää, mitä hän siellä näkee ja kuulee.