Turva kansan tuhoutuessa

 1. Mistä tosi kristittyjä usein syytetään ja miksi?

NÄYTTÄÄ aina turvallisemmalta kulkeutua yleisen mielipiteen mukana. Näin on varsinkin vaarallisina aikoina, kun kansa taistelee elämänsä puolesta. Historia todistaa, että niitä, jotka ovat noudattaneet ja saarnanneet Jumalan sanaa erityisesti vaarallisina aikoina, on sanottu ”pahan ilman linnuiksi”, onnettomuuden huutajiksi, kaikkien vihaajiksi. Syy on se, että Jumalan sana tuomitsee tämän asiainjärjestelmän selittäen sen olevan Jumalan vihollinen ja ansaitsevan hävityksen. Historioitsija Tacitus kirjoittaa Neron kristittyihin kohdistamasta vainosta ensimmäisellä vuosisadalla: ”Suunnaton joukko tuomittiin syyllisiksi, ei niinkään [Rooman] palon sytyttämiseen kuin ihmiskunnan vihaamiseen.”a

 2. Miten profeetta Jeremia on tästä tyypillinen esimerkki?

² Mutta mikä on todella turvallinen menettely? Profeetta Jeremia on osuva tapaus. Profetoidessaan neljäkymmentä vuotta hän ei koskaan sanonut sitä, mitä ihmiset halusivat kuulla Jerusalemista, vaan sen, minkä Jumala käski hänen sanoa. Hän tuomitsi Jerusalemin ja sen hallitusmiesten Jumalaa häpäisevän menettelyn ja puhui Jerusalemin hävityksestä lähellä olevana. Silloinkin kun Jerusalem oli suurimmassa ahdingossaan, hän saarnasi. Oliko Jeremia viisas? Eikö olisi ollut turvallisempaa vaieta ja kulkeutua asiain mukana odottaen lopputulosta?

 3. Minkä viimeisen tilaisuuden kuningas Sidkia sai vuonna 609 eKr. kääntyä Jumalan lakiin, ja käyttikö hän sitä hyväkseen?

³ Asiat edistyivät nopeasti kohti huippukohtaansa Jerusalemissa. Pelko ja hätä olivat vallalla. Kuningas Hiskian yhdeksäs vuosi oli tärkeä vuosi, osittainen sapattivuosi, jolloin maan piti olla viljelemättä. (3. Moos. 25:1–10) Se tarjosi Sidkialle viimeisen tilaisuuden antaa Jumalan suoman maan saada sen vaatiman levon, mutta Raamatussa ei kerrota mitään siitä, että hän ja hänen pappinsa olisivat totelleet. Jehova oli nyt itse pakottava maan saamaan sapattinsa. – 3. Moos. 26:2, 31–35.

 4. Minkä kohtalokkaan erehdyksen Sidkia teki tänä samana vuonna?

⁴ Juudan synnit olivat jo saaneet Jumalan sallimaan Babylonian tehdä Juudan vasallivaltakunnakseen. Babylonian kuningas Nebukadnessar oli myöhemmin vannottanut kuningas Sidkiaa Jehovan nimessä, mutta tänä vuonna, 609 eKr., Sidkia rikkoi valansa ja kapinoi. Jehova ilmoitti Hesekielille 800 kilometrin päähän Babyloniin vihastaan tämän johdosta:

 5, 6. Minkä lopullisten onnettomuuksien piti nyt kohdata Sidkiaa ja hänen kansaansa, kuten Hes. 17:15–21 osoittaa?

⁵ ”Hän [Sidkia] kapinoi häntä [Nebukadnessaria] vastaan ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin, että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä. . . . valan hän on halpana pitänyt ja . . . liiton hän on rikkonut, . . .

⁶ ”Hän takertuu minun pyydykseeni. Minä vien hänet Baabeliin ja käyn siellä oikeutta hänen kanssansa hänen uskottomuudestaan, jota hän on osoittanut minua kohtaan. Ja kaikki hänen pakolaisensa kaikista hänen sotajoukoistaan kaatuvat miekkaan, ja jäljelle jääneet hajotetaan kaikkiin tuuliin.” – Hes. 17:15–21.

 7. a) Mihin babylonilaisiin ennustelumenetelmiin Nebukadnessar turvautui Jerusalemia kohti hyökätessään ja miksi? b) Miksi Jehova ei sallinut Babylonian hyökätä, vastoin omaa ylintä tahtoaan?

⁷ Kuningas Nebukadnessar marssi kohti Jerusalemia, koska Sidkia rikkoi liiton. Eräässä tienhaarassa hän käytti taikauskoisesti babylonilaista ennustelua päättääkseen, hyökätäkö ensin Jerusalemiin vai mennäkö piirittämään toista kapinallista kaupunkia, ammonilaisten Rabbaa. Pelastuisiko Jerusalem? Ei millään muotoa! Jehova oli sanonut, että Jerusalemin piti ensiksi juoda Jumalan vihan viinimalja hylkäämänsä Jumalan kädestä. Jehova ohjaili sen tähden babylonilaista ennustelua, ja Nebukadnessar valitsi sen tien, mikä haarautui kohti Jerusalemia. – Hes. 21:14–24.

PAKANAHALLITUSTEN PITI HALLITA SIILON TULOON ASTI

 8, 9. Minkä tuomion Jehova kohdisti nyt Sidkiaa vastaan Hesekielin kautta?

⁸ Hesekiel kohdisti nyt Babyloniassa tärkeän ennustuksen Sidkiaan:

⁹ ”Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän: eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:25–27.

10. Mitä tämän tuomion toimeenpano oli merkitsevä Sidkialle ja Juudan valtakunnalle, ja oliko Jehova täten siirtävä valtikan Juudalta pois ja kumoava Daavidin kanssa tekemänsä liiton?

¹⁰ Jehova oli tehnyt Daavidin kanssa liiton, että hänen sukunsa kuninkaat saavat istua ”Jehovan valtaistuimella” (Um) iankaikkisessa valtakunnassa. (2. Sam. 7:12–16; 1. Aikak. 29:23) Mutta nyt oli Daavidin huoneen todellinen hallinta Jerusalemin kaupungissa lakkaava. Se oli ollut korkein valtakunta siinä merkityksessä, että se oli esittänyt pienoismuodossa Jumalan valtakuntaa maan päällä. Se oli ollut kuin este niiden pakanahallitsijain tiellä, jotka pyrkivät maailmanhallintoon. Nyt piti alhaisina kohdellut pakanavallat nostaa korkealle, ja pakanahallitus oli kestävä jonkin aikaa Jehova Jumalan pienoisvaltakunnan häiritsemättä sitä mitenkään. Tämä ei merkinnyt kuitenkaan sitä, että Jumala olisi rikkonut liittonsa, jonka hän oli tehnyt kuningas Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta tai muuttanut sitä, tai että valtikka olisi siirretty pois Juudan sukukunnalta.

11. Vaikka Daavidin valtakunta Jerusalemissa kukistui, niin miten Jehova oli säilyttävä liittonsa, jonka hän teki Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta?

¹¹ Jumala antoi varmuuden sanoen: ”Eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.” Tämä merkitsi sitä, että toimiva hallitus ”Jehovan valtaistuimella” oli oleva jonkin aikaa lakkautettuna kenenkään Daavidin sukuun kuuluvan hoitamatta sitä, kunnes Siilo, mikä nimi merkitsee ”häntä, jolla on oikeus”, oli tuleva ottamaan valtakunnan. Tämä tapaus oli merkitsevä pakanain maailmanhallitsemisaikojen loppua.

12. Miten Hesekiel pidettiin täsmällisesti tietoisena asiain kehittymisestä Jerusalemissa?

¹² Jehova Jumala piti Babyloniassa olevan Hesekielin tietoisena kuningas Nebukadnessarin liikkeistä Jehovan tuomioitten toimeenpanijana. Hesekiel kirjoittaa: ”Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä: . . . Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä. Lausu . . . vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: . . . Voi verivelkojen kaupunkia!” – Hes. 24:1–6.

VÄÄRÄ KÄSITYS TURVALLISESTA MENETTELYSTÄ

13. Miten Nebukadnessarin piiritys pani Sidkian ja hänen ruhtinaansa etsimään Jehovan suosiota?

¹³ Jättäen huomioon ottamatta Jehovan käskyn, missä hän Jeremian kautta kehotti alistumaan Babylonian kuninkaan valtaan kaupungin pelastamiseksi hävitykseltä, Sidkia ajatteli pappeineen tehdä vähemmän kuin tämän ja kuitenkin saada Jehovan suosion täyttämällä osan hänen laistaan, minkä he olivat kauan laiminlyöneet. Se laki käski vapauttamaan heprealaispalvelijat seitsemäntenä vuonna, kuuden vuoden orjuuden jälkeen. Niin he tekivät kansan kanssa liiton uhrein ja julistivat vapauden heprealaisille orjilleen. – Jer. 34:8–10; 5. Moos. 15:12–18.

14. Mitkä tapahtumat todistivat nyt heidän Jehovan puoleen kääntymisensä olleen tilapäinen ja vilpillinen?

¹⁴ Mutta näiden Jerusalemin johtajien ulkokultaisuus ilmeni, kun tuli uutinen, että faaraon (Apriesin eli Hofran) johtama egyptiläinen sotajoukko oli matkalla auttamaan Juudaa. (Jer. 37:5, 7) Nebukadnessarin oli pakko ottaa huomioon tämä uhka ja marssia pois, mikä toi helpotuksen Jerusalemille. Jerusalemin jumalattomat hallitusmiehet saivat luottamusta tästä ja ilmaisivat tyystin halveksivansa Jumalaa sekä kansan kanssa tekemäänsä liittoa. He tunsivat olevansa niin varmoja, että rikkoivat liittonsa, mikä antoi palvelijoille vapauden, ja palauttivat heidät jälleen orjuuteen. (Jer. 34:11–16) Tämä teki Jehova Jumalan närkästyneeksi. Ollakseen uskollinen Jehovalle ja vastuulleen kansan edessä, jonka henki oli vaarassa, Jeremian oli julistettava julkisesti Jumalan tuomio näille Jerusalemin mahtimiehille:

15–17. a) Minkä närkästyneen tuomiosanoman heidän vilpillisyytensä kiihotti Jehovan lausumaan Jeremian kautta? b) Miten Jehova oli toimeenpaneva tämän?

¹⁵ ”Te ette kuulleet minua ettekä julistaneetkaan vapautusta kukin veljellensä ja lähimmäisellensä: katso, minä julistan teille vapautuksen, sanoo Herra: menon miekkaan, ruttoon ja nälkään. . . . Ja minä annan ne miehet, jotka ovat rikkoneet minun liittoni, . . . Juudan ruhtinaat ja Jerusalemin ruhtinaat, hoviherrat ja papit sekä kaiken maan kansan, jotka kävivät vasikan puolikkaiden välitse [liittonsa vahvistukseksi] – ne minä annan heidän vihollistensa käsiin, . . . ja heidän ruumiinsa joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi. Ja Sidkian, Juudan kuninkaan, ja hänen ruhtinaansa minä annan . . . Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, joka on lähtenyt pois teidän kimpustanne.”

¹⁶ Miten tämä oli tapahtuva? Jehova selitti miten:

¹⁷ ”Katso, minä käsken . . . ja, palautan [babylonialaiset] tämän kaupungin kimppuun, ja he sotivat sitä vastaan, valloittavat sen ja polttavat sen tulella; ja Juudan kaupungit minä teen autioiksi, asujattomiksi.” – Jer. 34:17–22.

18, 19. Miten Sidkian vapautustoiveet murskaantuivat, kun Nebukadnessarin sotajoukot vetäytyivät tilapäisesti takaisin?

¹⁸ Miten Jeremia selviytyi näitten olosuhteitten läpi? Hän oli jonkin aikaa vapaa tulemaan ja menemään kansan joukossa. ’Kukaties’, kuningas Sidkia ajatteli, ’pääsen Jumalan suosioon’, kun hän lähetti edustajia Jeremian luo pyytämään häntä rukoilemaan Jehovaa peruuttamaan ilmoittamansa päätöksen. Mutta Jeremia esitti vastaukseksi Jehovalta tulleen sanoman, mikä murskasi Sidkian toiveet maahan ja asetti Jeremian suureen vaaraan Jerusalemin hallitusmiesten taholta:

¹⁹ ”Katso, faraon sotajoukko, joka on lähtenyt teidän avuksenne, on palaava takaisin maahansa Egyptiin. Sitten kaldealaiset tulevat takaisin ja sotivat tätä kaupunkia vastaan, valloittavat sen ja polttavat tulella. . . . Älkää pettäkö itseänne sanoen ’Kaldealaiset lähtevät pois meidän kimpustamme’. Sillä he eivät lähde. Ja vaikka te voittaisitte koko kaldealaisten sotajoukon, joka sotii teitä vastaan, niin ettei heistä jäisi jäljelle kuin muutamia haavoitettuja miehiä, niin nämä nousisivat pystyyn, kukin teltassansa, ja tulella polttaisivat tämän kaupungin.” – Jer. 37:3–10; 44:30.

20. Miten Jeremian yritys lähteä Jerusalemista selitettiin väärin, ja mikä siitä oli seurauksena profeetalle?

²⁰ Kun Jeremia halusi tehdä vierailun kotipaikkakunnalleen Benjaminiin, niin eräs upseeri otti Jeremian kiinni ja sanoi: ”Sinä aiot karata kaldealaisten puolelle.” Jeremia kielsi: ”Se on valhe! Minä en aio karata kaldealaisten puolelle.” Mutta ruhtinaat löivät Jeremiaa, kahlehtivat hänet ja panivat arestiin Jerusalemiin hyvin huonoihin olosuhteisiin, ”vankiluolaan”. – Jer. 37:11–16.

21. Mitä babylonialaiset tekivät voitettuaan Egyptin ja miksi?

²¹ Sillä välin olivat Babylonian sotajoukot käännyttäneet Egyptin sotajoukot takaisin kohti Egyptiä, ja Nebukadnessar palasi piirittämään jälleen Jerusalemia, kuten Jeremia oli luotettavasti sanonut. Jerusalemin täytyi juoda ensin Jehovan vihan viinimalja ja Egyptin myöhemmin. – Hes. 30:20, 21.

JUMALA RUOKKII JA SUOJELEE PALVELIJAANSA

22. Miten Jeremia vastasi Sidkian uusimaan tiedusteluun vankilankahleista huolimatta?

²² Kuningas Sidkia etsi sittenkin vielä Jehovan mielenmuutosta, mutta Jeremia ei lieventänyt Jehovan sanomaa. Hän vastasi: ”Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin.” Kaiken tämän tapahtuessa näemme Jehova Jumalan suojeluksen ja huolenpidon palvelijansa Jeremian hyväksi aivan katkerien vihamiesten keskellä, sillä Sidkia siirrätti Jeremian tämän pyynnöstä vankilan pihaan. ”Ja hänelle annettiin leipäkakku päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli kaupungista loppunut.” – Jer. 37:17–21.

23. Mikä valitus tehtiin nyt Jeremiaa vastaan, ja mikä lisärangaistus hänelle annettiin?

²³ Pidätettynä ollessaan Jeremialla oli nähtävästi tilaisuus puhua kansalle, ja hän esitti sille Jehovan neuvon mennä ja alistua kaldealaisten valtaan henkensä pelastukseksi, sillä kaupunki kukistuisi varmasti. Ruhtinaat valittivat, että Jeremia mursi piiritetyn kansan moraalin. Kuningas Sidkia luovutti heikkoudesta hänet heidän käsiinsä. Hän ei halunnut suojella Jumalan profeettaa, jos se saattaisi hänet vaaralle alttiiksi. ”Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, . . . Mutta kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.” Hän ei voi saarnata siellä! ajattelivat ruhtinaat.

24. Miten Jehova pelasti uskollisen Jeremian?

²⁴ Oliko keitään muita, jotka ajattelivat olevan turvallista kuulla Jehovan sanaa ja noudattaa sitä, vaikka Jerusalemissa vallitsikin nyt äärimmäinen kansallishenki ja viha Jeremian saarnaamistoimintaa vastaan? Kyllä oli, ja Jumala käytti juuri sellaista henkilöä välikappaleenaan pelastaakseen uskollisen Jeremian liejusta. Hän oli etiopialainen Ebed-Melek, kuninkaan eunukki. Hän oli kuullut Jeremian tukalasta tilasta ja mennyt kuninkaan luo ja sanonut: ”’Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat pahoin tehneet kaikessa, mitä ovat tehneet profeetta Jeremialle: he ovat heittäneet hänet kaivoon, kuolemaan nälkään siihen paikkaansa.’ Sillä kaupungissa ei ollut enää leipää.” Kuninkaan käskystä Ebed-Melek toi kolmekymmentä miestä varusteineen ja nosti Jeremian kaivosta. ”Ja Jeremia jäi vankilan pihaan.” – Jer. 38:1–13.

25. Minkä lohdutuksen Jehova antoi Ebed-Melekille hänen Jeremialle osoittamansa ystävällisyyden takia?

²⁵ Vaaransiko Ebed-Melek henkensä ryhtyessään näihin toimenpiteisiin Jeremian hyväksi? Vaaransi. Mutta hän tiesi, että Jeremia oli todella Jehovan profeetta. Ebed-Melekin menettely tuomitsi Jerusalemin hallitusmiehet heidän epäuskonsa takia Jehovaa kohtaan. Jehova ei unohtanut Ebed-Melekiä. Kuule, mitä hän sanoi hänen lohdutuksekseen: ”Katso, minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi eikä onneksi; ja tämä tapahtuu sinun edessäsi sinä päivänä. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, . . . Sillä minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, koska sinä turvasit minuun, sanoo Herra.” – Jer. 39:15–18.

26. Miten ihmispelko saattoi nyt Sidkian kuolettavaan ansaan?

²⁶ Sidkialla oli vielä tilaisuus antautua babylonialaisille ja pelastaa huoneensa sekä estää Jerusalemin polttaminen. Menipä hän salaa Jeremian luo, ja hänelle annettiin vakuutus tästä. Mutta hän pelkäsi ihmistä. Hän pelkäsi niiden kostoa, jotka olivat eri mieltä siitä menettelystä. Hän odotti turvaa väärältä suunnalta. Niin hän joutui kuolettavaan ansaan. – Jer. 38:14–28.

27. Miten kauan piiritystä oli jatkunut, ja miten ankarat olivat olosuhteet kaupungissa?

²⁷ Kun Jerusalemin piiritystä kesti lähes puolitoista vuotta, niin Jerusalemin väestö oli tosiaan kauheassa ahdistuksessa. Kansalla ei ollut leipää. (2. Kun. 25:1–3) Äidit söivät omia lapsiaan. (Valit. 2:19, 20) Osoittautuisiko Jeremian menettely nyt viisaaksi toimintatavaksi? Varjeltuisiko hän piirityksessä?

JERUSALEM KUKISTUU

28. Kun kaupungin vastustus luhistui, niin minkä pakoyrityksen Sidkia teki ja millaisin tuloksin?

²⁸ Lopulta, tammus-kuussa, babylonialaiset tekivät aukon muuriin ja menivät siitä sisään sekä valtasivat Keskiportin. Kuningas Sidkian oli nyt liian myöhäistä antautua. Hän pakeni yöllä, mutta hänet tavoitettiin Jerikon tasangoilla lähellä Jordanin virtaa ja vietiin Nebukadnessarin luo Riblaan, Hamatiin. Siellä Babylonian kuningas surmasi Sidkian pojat hänen silmiensä edessä samoin kuin kaikki Juudan ylimykset. Sitten hän sokaisi Sidkian ja vei hänet kahleissa Babyloniin, missä hän kuoli. (Jer. 39:2–8) Hän tuli Babyloniin, mutta ei nähnyt sitä, juuri niin kuin Hesekiel oli ennustanut. – Hes. 12:12, 13.

29. Miten Jerusalemin kukistuminen vaikutti Jeremiaan?

²⁹ Mutta Jeremialle Jerusalemin kukistuminen koitui vapautukseksi. Babylonialaiset olivat kuulleet hänen saarnaamisestaan. He kohtelivat häntä ystävällisesti. Babylonialaisten henkivartion päällikkö nimeltä Nebusaradan toi hänet pois vankilan pihalta. (Jer. 39:13, 14) Jeremia sekaantui vankina Babyloniin vietävien juutalaisten joukkoon, mutta henkivartion päällikkö näki hänet ja sanoi hänelle: ”Katso, nyt minä tänä päivänä päästän sinut kahleista, jotka ovat käsissäsi. Jos näet hyväksi tulla minun kanssani Baabeliin, niin tule, ja minä pidän sinusta huolen. Mutta jos et näe hyväksi tulla minun kanssani Baabeliin, niin älä tule. Katso, koko maa on edessäsi; minne näet hyväksi ja oikeaksi mennä, sinne mene.” – Jer. 40:1–4.

30. Miten babylonialaiset kohtelivat Jeremiaa, ja minne hän lopulta asettui?

³⁰ Kun Jeremia empi, niin henkivartion päällikkö käski häntä palaamaan ja asumaan Gedaljan alaisuudessa, jonka Babylonian kuningas oli valtuuttanut huolehtimaan Juudan kaupungeista, ja oleilemaan missä hän haluaisi. Sitten hän antoi Jeremialle evästä ja lahjoja ja laski hänet menemään. Niin Jeremia meni Gedaljan luo Mispaan ja asui siellä siihen kehitysvaiheeseen asti, mitä käsitellään tämän lehden myöhemmässä numerossa. – Jer. 40:5, 6.

ME VOIMME VALITA TURVALLISEN MENETTELYTAVAN

31. Mikä Jeremian asenne varjeli hänet hengissä Jerusalemissa?

³¹ Jerusalemin synkkänä hetkenä näytti siis siltä, kuin Jeremia ei piiritetyssä ja nälkää näkevässä kaupungissa ja lisäksi vankina, hallitsevien epäsuosiossa, voisi mitenkään varjeltua hengissä. Mutta hän valitsi todellisuudessa turvallisen menettelyn pysymällä lujana antaumuksessaan Jehovalle, vaikka hänen saarnansa tuomitsi maan hallitusmiehet ja ennusti tuhoa Jerusalemille itselleen.

32. a) Mikä opetus tässä on Jehovan voidelluille todistajille? b) Miten suuren joukon varjeltuminen on kuvattu tässä yhteydessä?

³² Me voimme oppia tästä läksyn. Jehovan voidellut todistajat julistavat tuhoa tälle asiainjärjestelmälle, koska se on babylonilaisen väärän uskonnon vaikutuksen alainen ja on kääntynyt pois tottelemattomana Jehova Jumalasta. He ovat sen tähden kokeneet, mitä Jeesus ennusti Matt. 24:9:ssä: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi.” Heille, joista monet ovat nytkin vankeudessa ja kärsivät vainoa monissa maissa, antaa Jeremian kokemus varmuuden siitä, että he pelastuvat tämän maailman tuomiolta ja että he varjeltuvat ryhmänä tämän asiainjärjestelmän tuholta. Ebed-Melek, joka kohteli ystävällisesti Jeremiaa, koska tunsi hänet Jehovan profeetaksi, säästyi Jeremian kanssa. Ne, jotka tulevat nyt Jumalan palvelijain mukaan antautuen ja toimien uskollisesti, saavat Jehovan suosion ja suojeluksen yhtä varmasti kuin Ebed-Melekkin Jeesuksen Kristuksen itsensä lausuman säännön mukaan: ”Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; . . . Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” – Matt. 10:41, 42.

[Alaviitteet]