15. luku
Vartija elää saadakseen sanoman
1. Koska Luoja on suuresti kiinnostunut hyvinvoinnistamme, niin mitä hän on varannut meille näinä levottomina aikoina, ja miten meidän tulisi suhtautua siihen?
EIKÖ meidän pitäisi olla kiitollisia siitä, että on olemassa Luoja, joka on niin kiinnostunut hyvinvoinnistamme, että hän on varannut vartijan huolehtimaan turvallisuudestamme näinä vaarallisina aikoina? Meillä on syytä olla kiitollisia tästä Jumalan varauksesta sen sijaan, että meitä ärsyttäisi se, että vartija varoittaa meitä niin viipymättä ja tunnollisesti. Hän ei häiritse aiheettomasti rauhaamme ja lepoamme.
2. Ketkä nykyiset maailmalliset ihmiset eivät osoittaudu Hänen vartija-luokakseen, miksi Hänellä on suuri tili selvitettävänä tämän asiainjärjestelmän kanssa, ja mitä Hänen tosi vartijansa kuuleminen merkitsee meille?
2 Tiedemiehet, taloustieteilijät, ekologit ja historioitsijat kaiuttavat nykyiselle asiainjärjestelmälle hyvin perusteltuja varoituksia lopullisesta onnettomuudesta. Nuo maailmalliset ihmiset eivät kuitenkaan muodosta ”vartija”-luokkaa, jonka taivaan ja maan Luoja on herättänyt. Nuo miehet tai naiset eivät esitä varoitusta Luojan nimessä tai Hänen käskystään. Jos katsomme ihmisen luonnollista elinympäristöä tai moraalinormeja ja uskonnollisia velvollisuuksia, niin näemme Luojan lakeja ja järjestelyjä kaikkialla rikottavan. Tili, joka Hänellä on selvitettävänä ihmisen nykyisen asiainjärjestelmän kanssa maailmanlaajuisesti, on suuri. Kun Hän selvittää tilinsä lähitulevaisuudessa, niin se merkitsee pahimmanlaatuista ”suurta ahdistusta”, mikä on koskaan kohdannut ihmissukuamme. Hänen tosi vartijansa kuuleminen merkitsee pelastustamme.
3. Miten Luojan ”vartija” esikuvattiin ja milloin?
3 Luojan ”vartijasta” meidän aikaamme varten oli olemassa esikuva eli malli. Kuka sen muodosti? Profeetta Hesekiel niiden kuuden kriittisen vuoden aikana, jotka päättyivät Jerusalemin ensimmäiseen tuhoon vuonna 607 eaa. Hesekiel valtuutettiin profeetaksi ja vartijaksi vuonna 613 eaa. (Hes. 1:1–3; 3:17–21) Mutta nyt, ennen kuin sanoma Jerusalemin tuhosta saavuttaa hänet siellä, missä hän on pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa, häntä muistutetaan siitä, miten hän vartijana on vastuussa Jumalan valitun kansan hengestä. Kirjoitettuaan muistiin ne sanomat, jotka hänen käskettiin julistaa niitä seitsemää kansaa vastaan, jotka olivat kohdelleet pahoin Jumalan valittua kansaa (Hesekiel, luvut 25–32), profeetta kirjoittaa:
4. Mitä Jehova sanoo vartijan asettamisesta ja piittaamattomasta pasuunan varoitusmerkin kuulijasta, kuten Hes. 33:1–5 esittää?
4 ”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, puhu kansasi lapsille ja sano heille: Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa, ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa.’” – Hes. 33:1–5.
5. Kuka lähettää noiden sanojen mukaan miekan maata vastaan, ja kuka on vastuussa elämän menetyksestä, jos kuulija ei välitä vartijasta?
5 Pankaamme tässä merkille, että Jehova itse antaa tuomiopäätöstensä toimeenpanon ”miekan” tulla kyseisen maan kimppuun. Mutta vaikka tuon maan kansa asettaisi oman vartijansa, niin siitä huolimatta maan vakituisen asukkaan, joka kieltäytyy noudattamasta vartijan varoitusta ja menettää sielunsa eli elämänsä, täytyy kantaa vastuu omasta kuolemastaan. Tämä on oikein vartijaa kohtaan.
6. Mitä Jehova sanoo niistä vaaranalaisista ihmisistä, joiden vartija ei kaiuta heille varoitusta?
6 ”Jos taas vartija näkee miekan tulevan”, Jehova jatkaa, ”mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.” – Hes. 33:6.
7. Vaikka kansa ansaitsisi tulla tuhotuksi, niin ketä pidetään vastuullisena sen jäsenten kuolemasta, jos vartija laiminlyö tehtävänsä?
7 Jos kansa tuhoutuu teloitusmiekan terään, niin sille ei tehty vääryyttä siksi, että se ei saanut ensin varoitusta. Se ansaitsi tulla tuhotuksi oman Jumalaa, vastaan tekemänsä synnin vuoksi. Tämä ei kuitenkaan vapauttanut vartijaa, joka laiminlöi tehtävänsä. Hänen velvollisuutensa oli kaiuttaa kansalle varoitusta. Nykyinen laki nimittäisi vartijan laiminlyöntiä tässä tapauksessa ”laiminlyöntirikokseksi”. Jehova piti häntä siis aivan oikein vastuullisena.
8. Kuka teki Hesekielistä vartijan ja keille, ja mitä Hesekielille oli tapahtuva, jos jumalaton eli paha kuolisi siksi, ettei hän ollut saanut varoitusta tai jos hän ei ottaisi Hesekielin varoitusta huomioon?
8 Jehova soveltaa tätä nyt Hesekieliin sanoen: ”Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.” (Hes. 33:7–9) Tämän periaatteen mukaisesti Jehova vapauttaa Hesekielin kaltaisen hengellisen vartijan vastuusta, koska hän on suorittanut tehtävänsä.
9. Kummasta Jehova iloitsee, jumalattoman kuolemasta vai siitä, että hän kääntyy ja saa elää?
9 Jehova jatkaa: ”Ja sinä, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: ’Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?’ Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” – Hes. 33:10, 11.
10. Miten tämä Jehovan asenne avaa meille tänä aikana tilaisuuden, kun ”suuri ahdistus” uhkaa?
10 Tämä Jumalan asenne avaa meille tilaisuuden tänä aikana. Hänelle ei ole mieleen meidän kuolemamme lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, missä hän toteuttaa tuomiopäätöksensä tätä pahaa asiainjärjestelmää vastaan. Jos me käännymme pois pahoilta teiltämme ja koetamme elää sopusoinnussa Hänen Sanassaan viitoittamansa tien kanssa, hän säästää meidät teloitukselta. (Matt. 24:21, 22) Jehova ilmaisee meille nyt, ettei jumalattoman eli pahan ihmisen entisyyttä pidetä raskauttavana häntä vastaan:
11. Miten Jehova ilmaisee sen, että ihmisen entisyyttä ei pidetä raskauttavana häntä vastaan eikä myöskään lievittävänä hänen hyväkseen?
11 ”Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon [ja lankeamasta kuolemaan] jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee. Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt.” – Hes. 33:12, 13.
MILLOIN ENTISYYDELLÄ EI OLE MERKITYSTÄ
12. Miten Jehova ilmaisee jumalattoman tapauksessa, että vain sillä on merkitystä, mitä hän todellisuudessa on tuomion toimeenpanon aikaan?
12 Elämän entisyydestä riippumatta Jumalan edessä on merkitystä vain sillä, mikä asianomainen todellisuudessa on Jumalan tuomion toimeenpanon aikaan. Siksi hän sanoo edelleen: ”Ja jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden – antaa [velalliselle, iltahämärissä] takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee – niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava. Hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää.” – Hes. 33:14–16.
13. Mitä ’elämän käskyjen mukaan vaeltaminen’ merkitsi Hesekielin päivinä, ja mitä se merkitsee meidän päivinämme?
13 Miten armollista sellainen syntisten kohtelu onkaan Jehovan puolelta! Kun hän panee tuomionsa täytäntöön epävanhurskasta kansaa tai järjestöä vastaan, niin Hän ei salli parannuksen tehneen syntisen tulla surmatuksi, vaan tämän varjellun sallitaan elää ja ”vaeltaa elämän käskyjen mukaan” luonnolliseen kuolemaansa asti. Hesekielin päivinä sellainen vaellus merkitsi sen Jumalan lain tottelemista, joka annettiin Israelille Siinain vuorella Mooseksen ollessa välittäjänä. Mutta meidän päivinämme, 1900 vuotta Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman jälkeen ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”, parannuksen tehneen syntisen vaeltaminen ”elämän käskyjen mukaan” merkitsee sitä, että hän hyväksyy Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, lunastusuhrin ja vaeltaa hänen askeleissaan tosi kristittynä. – Joh. 1:29, 36; 1. Piet. 2:21.
14. Mitä Ilm. 7:9–15 sanoo tämän mukaisesti ”suuresta joukosta”?
14 Siitä palvojien ”suuresta joukosta”, joka säilyy elossa ”suuressa ahdistuksessa” ja menee Jumalan vanhurskaaseen uuteen asiainjärjestykseen, on siksi sanottu: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu [Jumala], on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.” – Ilm. 7:9–15.
15, 16. Mitä israelilaiset sanoivat Jehovan tiestä, mutta mitä Hän sanoi osoittaakseen, miten Hänen tiensä on oikea?
15 Mitä meidän on sanottava tästä Jumalan järjestelystä? Ettäkö Jumala on järjestänyt asiat väärin. Sen sanominen olisi samaa kuin Hesekielin ajan israelilaisten jäljitteleminen. Jehova kertoo Hesekielille heistä seuraavasti: ”Ja vielä sinun kansasi lapset sanovat: ’Herran tie ei ole oikea’. Juuri heidän omat tiensä eivät ole oikeat.” (Hes. 33:17) Sitten Jehova jatkaa selittäen, miten hänen tiensä on oikea hänen suhtautumisessaan kansaansa tuomion täytäntöönpanon aikaan, lisäämällä:
16 ”Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja vääryyttä tekee, on hänen sentähden kuoltava. Ja jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestansa ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, saa hän sentähden elää.” – Hes. 33:18, 19.
17. Millä on vanhurskaan ihmisen vaelluksessa merkitystä Jehovan edessä tuomiopäivänä?
17 Jehovan edessä on merkitystä sillä, millainen ihminen on lopulta, eikä sillä, millainen ihminen, hyvä vai paha, hän on ollut aikaisemmin. Jos kerran vanhurskas ihminen on kääntynyt pahuuteen ja pysynyt siinä Jehovan tuomion täytäntöönpanopäivään asti, niin hänen täytyy kärsiä synnin rangaistus.
18. Mikä on tämän vastakohtana jumalattoman asema, ja mitä väärin järjestettyä on tällaisessa Jehovan menettelytavassa?
18 Jos kuitenkin ihminen, joka oli kerran jumalaton eli paha, on Jehovan tuomiopäivään mennessä katunut ja kääntynyt siihen, mikä on oikein Jehovan silmissä, ja on pysynyt siinä vaelluksessa, hänet säästetään teloitukselta palkkiona katumuksesta, parannuksen teosta ja vanhurskauden noudattamisesta. Jehova sanoo, että hänelle ei ole mieleen jumalattoman teloituskuolema. Hän iloitsee jumalattomien katumuksesta ja parannuksen teosta, koska se merkitsee, että Hän voi säästää heidät ja antaa heidän elää jatkuvasti vanhurskaudessa Jehovan ylistykseksi. Kun Jehova rankaisee tai palkitsee ihmistä sen mukaan, mikä hän on sinä päivänä, jolloin hän toimeenpanee tuomion jumalallisten oikeaa ja väärää koskevien mittapuitten mukaan, niin siinä ei ole silloin mitään väärin järjestettyä, vai onko? Lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” me emme näin ollen voi odottaa, että meidän entisyytemme, jos se on pelkkää omavanhurskautta, koituisi ansioksemme.
19. Miksi meidän ei tulisi muinaisten israelilaisten tavoin ajatella omalla tavallamme Jehovan tiestä, ja mistä siis riippuu meitä koskeva suotuisa päätös tuomiopäivänä?
19 Koska Jehova tietää, että Hänen tuomion langettamistapansa on oikea, hän menettelee sen mukaisesti. Siksi hän varoitti siitä israelilaisia sanoen: ”Ja vielä te sanotte: ’Herran tie ei ole oikea’: minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itsekunkin hänen teittensä mukaan.” (Hes. 33:20) Älkäämme siis pitäkö Jumalan tietä vääränä ja siten pysykö omassa väärässä ajattelussamme. Hänen tiensä ja ajatuksensa ovat meidän teitämme ja ajatuksiamme korkeammat. (Jes. 55:8, 9) Sen mukaan, miksi meidän tiemme tekevät meidät siihen mennessä, kun Jehova toimeenpanee tuomiopäätöksensä, Hän tuomitsee meidät kunkin erikseen yksilönä. Kunpa hänen päätöksensä silloin olisi meihin nähden se, että me ’saisimme elää’! Ymmärtäkäämme nyt, että tämä kaikki riippuu meidän kunkin teoistamme sinä aikana, joka on vielä jäljellä ”Jehovan hyvän tahdon vuodesta”. – Jes. 61:1, 2, Um; 2. Kor. 6:1, 2.
PAKOLAINEN SAAPUU MUKANAAN SILMINNÄKIJÄN SANOMA
20. Mihin päivään asti Hesekiel osoittautui ääntään käyttäväksi Israelin heimon vartijaksi, ja miksi hän varjeltui Jerusalemin tuhossa ja surmaamiselta, kunnes sanoma saapui?
20 Profeetta Hesekiel osoittautui uskolliseksi ääntään käyttäväksi Israelin heimon vartijaksi. Kymmenennen kuukauden kymmenenteen päivään asti vuonna 609 eaa., jolloin babylonialaiset alkoivat piirittää Jerusalemia, hän julisti rohkeasti Jehovan varoitusta onnettomuuden uhkaamille israelilaisille. Kapinallisen kaupungin tuho kahdeksantoista kuukautta kestäneen voimistuvan piirityksen jälkeen aiheutti kuoleman epämääräiselle joukolle piiritettyjä juutalaisia. Kuolleitten luvun on täytynyt olla suuri. Jehova ei kuitenkaan voinut vaatia Hesekielin kädestä yhtään ainoaa noiden monien surmattujen henkeä. Heidän verensä oli heidän oman päänsä päällä, koska he olivat kieltäytyneet kiinnittämästä huomiota vartija Hesekielin kaiuttamaan varoitukseen. Niinpä Hesekiel varjeltui hengissä saadakseen lopulta sanoman, joka todisti, että hänen varoituksensa vartijana eivät olleet olleet aiheettomia, perusteettomia. Hän kertoo meille:
21, 22. Milloin sanoma saapui, mikä vaikutus sillä oli Jehovaan ja Hesekieliin, ja miten kauan pakolainen oli viipynyt matkalla sanomaa tuodessaan?
21 ”Kahdentenatoista meidän pakkosiirtolaisuutemme vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä tuli minun luokseni pakolainen Jerusalemista ja sanoi: ’Kaupunki on valloitettu’.” – Hes. 33:21.
22 Kunniaansaatettu! Jehova, joka oli henkeyttänyt Jerusalemin onnettomuutta koskevat ennustukset, oli saatettu kunniaan! Hesekiel, vartija ja noiden ennustusten julistaja, oli saatettu kunniaan! Miten sykähdyttävä hetki se onkaan ollut, kun tuo yli 800 kilometrin päästä tuleva pakolainen ilmoitti uutisen, joka ei ollut odottamaton: ”Kaupunki on valloitettu!” Se tapahtui viidentenä päivänä kymmenettä (teebet) kuuta Hesekielin Babylonian pakkosiirtolaisuuden kahdentenatoista vuonna. Kahdeksassa heprealaisessa käsikirjoituksessa Syyrialaisen käännöksen ja joidenkin kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen käsikirjoitusten lisäksi lukee ”yhdentenätoista vuonna” eikä ”kahdentenatoista vuonna”. Se merkitsisi, että pakolainen saapui Jerusalemista joulukuun loppupuolella vuonna 607 eaa. Koska 2. Kun. 25:2–4 kertoo meille, että babylonialaiset valloittivat Jerusalemin eli murtautuivat sinne yhdeksäntenä päivänä neljättä (tammus) kuuta kuningas Sidkian yhdentenätoista hallitusvuonna tai Hesekielin pakkosiirtolaisuuden yhdentenätoista vuonna, tämä merkitsisi, että pakolainen saapui kuusi kuukautta sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat murtautuneet Jerusalemiin ja valloittaneet sen. Samaan ajankohtaan päätyisimme, jos laskisimme – kuten jotkut tekevät – 12. vuoden juutalaisesta uudestavuodesta, tisrin 1. päivästä vuonna 607 eaa.
23. Kun sanoma kristikunnan maailmanlaajuisesta tuhosta saapuu, niin minkä se todistaa oikeaksi voidellusta Hesekiel-luokasta, ja kenen katsotaan silloin olevan vastuussa kaikesta elämän menetyksestä?
23 Miten sykähdyttävä tuleekaan olemaan se hetki, kun nykyistä asiainjärjestelmää kohtaavan ”suuren ahdistuksen” aikana saapuu luotettavia uutisia kaikkialta maailmasta vastakuvallisen Jerusalemin eli kristikunnan kukistumisesta Jehovan teloitusjoukkojen käsissä! Se on saattava kunniaan nykyisen Hesekiel-luokan, todistava oikeaksi sen, että se ei ole ollut väärä profeetta vaan uskollinen ”vartija”-luokka, joka on kaiuttanut Jehovan varoituksia kristikunnalle. Pappien ja muiden kristikunnan kannattajien veri, jotka silloin menettävät elämänsä, on oleva heidän oman päänsä päällä. Koska he kieltäytyivät ottamasta huomioon annettua varoitusta, niin Jehova ei vaadi heidän vertaan takaisin asettamansa ”vartijan”, voidellun Hesekiel-luokan, kädestä. Kristikunta tuhoutuu omien syntiensä takia. Jehova tuomitsee sen sen omien ulkokultaisten, verivelkaisten teiden mukaan.
24, 25. Miten Hesekieliä valmistettiin etukäteen kuulemaan sanoma?
24 Muinaista profeetta Hesekieliä oli valmistettu etukäteen kuulemaan nuo uutiset, jotka olisivat murtaneet tavallisen juutalaisen eli israelilaisen sydämen. Muistakaamme, että juutalaisten päivä alkoi illasta, auringonlaskusta, lukiessamme nyt, mitä Hesekiel kertoo meille:
25 ”Herran käsi oli tullut minun päälleni jo illalla, ennen pakolaisen tuloa, ja hän avasi minun suuni ennen tämän tuloa aamulla. Niin avautui minun suuni, enkä minä enää ollut mykkänä.” – Hes. 33:22.
26. Miten kauan Hesekielin mykkyys kesti verrattuna Jerusalemin piiritykseen, ja miksi Jehova halusi mieluummin tarjota silminnäkijän sanoman kuin henkeytetyn sanoman?
26 Näin ollen Hesekielin mykkyys, joka koski hänen ennustamistaan tuomitun Jerusalemin suhteen, kesti kauemmin kuin Jerusalemin 18-kuukautinen piiritys. Hänen mykkyytensä oli alkanut sen jälkeen, kun hänelle oli henkeytyksestä ihmeen välityksellä ilmoitettu Jerusalemin piirityksestä juuri sinä päivänä, jona se alkoi. Hänen mykkyytensä ei päättynyt siten, että hän olisi saanut yliluonnollisen tiedon samana päivänä, jona babylonialaiset ”valloittivat” Jerusalemin. Hänen mykkyytensä jatkui tuon tapahtuman jälkeen, kunnes sen vahvisti sen pakoon päässeen silminnäkijän sanoma, jonka sanomaa Hesekielin pakkosiirtolaistoverit pitäisivät vähemmän kyseenalaisena kuin profeetalle annettua henkeytettyä sanomaa. Mutta Jehova tiesi, että pakolainen oli päättämässä pakomatkansa ja tulisi pian esittämään sanomansa, ja niinpä Jehova puhui Hesekielille hänen tulopäivänsä iltana siitä näkökulmasta, että Jerusalem oli jo tuhottu ja Juudan maassa oli vielä joitakuita eloon jääneitä. Tästä Hesekiel kirjoittaa nyt:
27. Mitä Jehova käski Hesekieliä sanomaan maan omistamisesta niille juutalaisille, jotka säilyivät elossa Juudan maassa Jerusalemin valloittamisen yli?
27 ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, ne, jotka asuvat noilla raunioilla Israelin maassa, sanovat näin: ”Aabraham oli vain yksi, ja hän peri maan; meitä on paljon, meille on maa perinnöksi annettu”. Sano sentähden heille: Näin sanoo Herra, Herra: Te syötte lihaa verinensä, luotte silmänne kivijumaliinne [lantaisiin epäjumaliinne, Um] ja vuodatatte verta; ja tekö perisitte maan? Te seisotte miekkanne varassa, harjoitatte kauhistuksia ja saastutatte toistenne vaimoja; ja tekö perisitte maan?’” – Hes. 33:23–26.
28. Mihin nämä eloon jääneet, joita babylonialaiset eivät olleet karkottaneet, olivat yhä syyllistyneet, ja mikä näkemys heillä oli Jerusalemin kukistumisesta sen mukaan, mitä he sanoivat maasta?
28 Tämä osoittaa, että Jerusalemin tuholla ei ollut ollut toivottua vaikutusta niihin juutalaisiin, joita babylonialaiset eivät olleet karkottaneet vaan joiden sallittiin yhä jäädä maahan. He eivät olleet pitäneet sitä Jumalan heihin kohdistuneen tuomion ilmauksena eivätkä siis olleet katuneet sitä, että he olivat rikkoneet Hänen lakinsa. He söivät yhä eläimen lihaa, josta verta ei ollut vuodatettu pois Jumalan lain mukaisesti; he jatkoivat yhä inhottavien epäjumalien väärää palvontaa, epäjumalien, jotka oli sivelty lannalla; he harjoittivat yhä inhottavaa aviorikosta raiskaten jopa lähimmäistensä vaimoja. Sillä ei ollut merkitystä Jehovan edessä, että heitä oli paljon verrattuna heidän esi-isäänsä patriarkka Aabrahamiin, jolle Jehova oli luvannut maan. (1. Moos. 12:1–7) Koska he eivät kääntyneet katuvina pahoilta teiltään, he eivät ansainneet pitää maata omistuksessaan. (Jer. 42:1–44:25) Pelkällä lukumäärällä ei ollut merkitystä Jehovan edessä, mutta hänen lakinsa tottelemisella oli!
MAA AUTIOITETAAN TÄYDELLISESTI
29. Mihin kirjaimelliseen tilaan maa piti alentaa, ja miten Jehova toteuttaisi sen ja mitä tarkoitusta varten?
29 Jehova teki selväksi, että noilta katumattomilta syntisiltä, joita ei ollut karkotettu, tultaisiin riistämään Jumalan antaman maan käyttöoikeus, sillä hän sanoi nyt Hesekielille: ”Näin on sinun heille sanottava: Näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin ne, jotka ovat raunioilla, kaatuvat miekkaan, ja ne, jotka ovat kedolla, minä annan petoeläimille syötäväksi, ja ne, jotka ovat vuorenhuipuilla ja luolissa, kuolevat ruttoon. Ja minä teen maan autioksi ja hävitetyksi, ja heidän ylpeästä uhmastaan tulee loppu, ja Israelin vuoret joutuvat autioiksi, niin ettei siellä kenkään kulje. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], kun minä teen maan autioksi ja hävitetyksi kaikkien kauhistusten tähden, joita he ovat harjoittaneet.” – Hes. 33:27–29.
30. Mitä maan autioittamista koskevaa säädöstä ei voitu tehdä tyhjäksi, ja milloin tuo Jumalan säädös astui voimaan?
30 Jehovan säädöstä ei voitu tehdä tyhjäksi. Hän oli säätänyt, että Juudan valtakunnan maan oli tultava täysin autioksi ihmisistä ja kotieläimistä, niin ettei kukaan edes kulkisi tuon autioitetun maan kautta, koska demonien pelättäisiin kummittelevan siellä. Tuon Jumalan antaman maan oli oltava tällä tavoin autiona täydet 70 vuotta, jotta se nauttisi sapattijaksosta, joka vastaisi kaikkia niitä sapattivuosia, joita juutalaiset eivät olleet pitäneet maan suhteen. (2. Aikak. 36:17–23; vrt. Dan. 9:1, 2; Jer. 9:11; 26:9; 32:43; 33:10–12; 34:22.) Tämän mukaisesti nuo Jehovan säädöksen uhmaajat piti karkottaa, ja niin todella tapahtui. Juudan maan täydellinen autioitus alkoi Jerusalemin tuhon vuoden seitsemännessä kuussa, noin lokakuun 4.–5. päivänä vuonna 607 eaa. (2. Kun. 25:18–26) Kaikkia ympärillä olevia juutalaisia pakolaisia, jotka halusivat omistaa maan jälleen ennen tuon 70 vuotta kestäneen täydellisen autioituksen päättymistä, estettiin siitä. – Jer. 52:24–30.
31. Mikä vastaavasti kohtaa kristikuntaa, ja mitä tämän asiainjärjestelmän maailmallisten ainesten täytyy tulla tietämään ennen omaa tuhoaan?
31 Vastaavasti meidän päivinämme se valta-alue, se paikka, mitä kristikunta on pitänyt hallussaan tässä maailmallisessa asiainjärjestelmässä, autioitetaan täydellisesti yhdenkään sen uskonnollisista laitoksista jäämättä siihen. Ennen kuin Suuren Babylonin niin sanottu pakanallinen osa tuhoutuu, kristikunta lakkaa olemasta tuon väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahdin hallitseva osa. Nykyisen maailmanlaajuisen asiainjärjestelmän maalliset ainekset tulevat katselemaan sitä tyhjiötä, jonka se ja muu Suuri Babylon on jättänyt, mutta ne eivät näe kristikuntaa enää sinä lyhyenä aikana ennen kuin nuo maalliset ainekset itse hävitetään maailmanlaajuisessa ”suuressa ahdistuksessa”, jossa koko järjestelmä saa väkivaltaisen lopun. Kristikunta ei ole koskaan asettanut Jumalan nimeä oikealla tavalla noiden maallisten ainesten nähtäville. Siksi on välttämätöntä – ottaen huomioon, mitä voideltu Hesekiel-luokka on kauan julistanut maailmanlaajuisesti – että noiden maallisten ainesten täytyy tulla tietämään se, mitä niille on määrätty toistuvasti lausutussa muodossa: ”He tulevat tietämään, että minä olen Jehova.”
HALTIOITUNEITA KUULIJOITA, MUTTA EI TEKIJÖITÄ
32, 33. Millaisia havaintoja Jehova teki ihmisten Hesekieliin kohdistuvasta puheesta ja asenteista, keihin ihmiset suhtautuvat nykyään samalla tavalla, ja mitä ihmiset tulevat tietämään, kun asiat toteutuvat?
32 Kuten hyvin tiedetään, nykyinen Hesekiel-luokka, Jehovan kristittyjen todistajien voideltu jäännös, on ihmisten keskuudessa paljon keskustelun aiheena kristikunnan sisä- ja ulkopuolella. Yleensä ihmiset kuitenkin suhtautuvat siihen aivan samalla tavalla, kuin Hesekielin pakkosiirtolaistoverit suhtautuivat häneen ja hänen ennustamiseensa, kunnes uutinen Jerusalemin tuhosta saavutti heidät tyrmäävänä iskuna. Jehova tarkkaili pakkosiirtolaisia ja sanoi:
33 ”Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: ’Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta’. He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta [himokkaita haluja, Um] suullansa, mutta [ja, Um] heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu – ja katso, se toteutuu – silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta.” – Hes. 33:30–33.
34. Miten Jehovan antama kuvaus soveltuu nykyään ihmisiin, ja miten he osoittavat haluavansa vain sitä, että voideltu Hesekiel-luokka ja sen kristityt työtoverit viihdyttävät heitä?
34 Seinänvierustojen viilentävässä varjossa tai kotinsa ovensuussa tai muualla ihmiset rupattelevat ja keskustelevat, sen jälkeen kun Hesekiel-luokan ja sen kristittyjen työtovereitten ”suuren joukon” jäsenet ovat menneet ohi kulkiessaan alueella talosta taloon saarnaamassa Jumalan messiaanista valtakuntaa ja ”asiainjärjestelmän päättymistä”. (Matt. 24:3–14, Um; Ilm. 7:9–17) Monet ihmiset, vieläpä monet, jotka yhä kuuluvat kristikuntaan, lausuvat kauniita kohteliaisuuksia näistä Jehovan kristityistä todistajista. He voivat jopa tulla näiden todistajien suuriin yleisökokouksiin tai järjestää niin, että heidän kanssaan pidetään Raamatun kotitutkistelua, ja kutsuvat naapureita tai sukulaisia tutkisteluun mukaan. He pitävät Jumalan sanoman sävystä ja suoruudesta ja kuuntelevat sitä kunnioittavasti. Mutta he jättävät asian roikkumaan keskeneräisenä eivätkä tee mitään tarmokasta myönteistä päätöstä Jehovaan nähden. He vain haluavat, että heitä viihdytetään raamatullisesti perustellulla sanomalla. Heidän huolenaan on, että he eivät näyttäisi suorastaan epäuskonnollisilta, niin että heitä voitaisiin julkisesti syyttää ateistisiksi kommunisteiksi.
35. Mikä kristikunnan huuto voi huolestuttaa sellaisia ihmisiä, ja mistä päätöksestä ja sitä seuraavista teoista he pidättyvät?
35 Heitä voi huolestuttaa kristikunnan huuto, että Jehovan kristityt todistajat ovat ”vääriä profeettoja”. He eivät ehkä ole täysin vakuuttuneita siitä, että nämä ovat Jehovan, Suvereenin Herran, tosi puhemiehiä. Jos he sallisivat itsensä tulla siihen johtopäätökseen, että nämä ovat aitoja puhemiehiä, niin se velvoittaisi heidät tekemään asiassa jotakin myönteistä. Se merkitsisi heille, että heidän pitäisi lakata vaalimasta himokkaita halujaan ja etsimästä kokosydämisesti väärää voittoa.
36. Mikä parempi menettelytapa meidän tulisi nyt valita toisin kuin nuo ihmiset, ja mikä arvo on sillä tiedolla, jonka ihmiset tulevat oppimaan pakosta, kun puhutut asiat toteutuvat?
36 Kenenkään meistä ei tulisi haluta olla näiden päättämättömien ja kylmäkiskoisten kaltainen! On parempi tietää nyt kuin liian myöhään, että meidän keskuudessamme on aito kristittyjen profeetallinen luokka, ja vastaanottaa Raamatun sanoma ja noudattaa sitä, ”[ei] ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana”. (1. Tess. 2:13) Siitä sanomasta, jota Hesekiel-luokka on julistanut uskollisesti, Jehova sanoo ehdottomasti, että ”se toteutuu”. Hän vakuuttaa juhlallisesti, että ne, jotka päättämättöminä odottavat, kunnes ”se toteutuu”, ”tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta”. (Hes. 33:33) Sellainen myöhästynyt tieto ei kuitenkaan merkitse pelastusta heille, sillä se tapaa heidän sydämensä ja menettelynsä muuttumattomina.
37. Mitä loppuun saakka jatkuva epäröinti ja epäilys hyödyttää, ja mikä viisas ja uskoon perustuva menettely meidän tulisi omaksua ja minkä tulevaisuuden toiveen vuoksi?
37 Mitä on voitettavissa epäröimällä tai epäilemällä loppuun asti, että Jehova voi herättää ja on herättänyt aidon ”profeetan” meidän sukupolvemme aikana? Sillä ei varmastikaan saada kenellekään Jumalan suosiota ja suojelusta, jota tarvitaan nopeasti lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, joka kohtaa kristikuntaa ja muuta Suuren Babylonin osaa. Jos tahdomme toimia viisaasti ja uskossa, niin me noudatamme Raamattu kädessä Jehovan tosi vartijan varoitusta ja etsimme suojaa sieltä, mihin Jehova viittaa Sanassaan. Kun sitten Jehovan profeetallinen vartija saa sanoman kristikunnan ’valloittamisesta’, me saamme yhdessä uskollisen vartijan kanssa elää väärän uskonnon koko maailmanmahdin ja sen maallisten rakastajien tuhon läpi. Ja millaiset tulevaisuuden toiveet meillä on silloin edessämme? Toive saada nauttia kaikesta siitä sanomattomasta hyvyydestä, jota Jehova on varannut palvojilleen puhtaan uskonnon vanhurskaassa uudessa järjestyksessä.