”Katsokaa siis, miten kuulette”

OLETKO sinä koskaan kokenut sellaista, että et kykene palauttamaan mieleesi sen henkilön nimeä, jolle sinut juuri esiteltiin? Kun esität ajatuksesi kokouksessa, niin onko huomiotasi milloinkaan kiinnitetty siihen, että lausuntosi oli juuri esitetyn kaltainen? Tai kun olet lähtenyt kokouksesta, niin onko koskaan sattunut niin, että sinä et voinut muistaa puhujien nimiä tai heidän käsittelemiään aiheita? Hyvin luultavasti sinulla on ollut jokin näistä kokemuksista tai jokin niiden kaltainen kokemus. Jos ne toistuvat säännöllisesti, niin silloin on sinun iankaikkiselle hyvinvoinnillesi mitä tärkeintä, että otat vaarin Jeesuksen neuvosta: ”Katsokaa siis, miten kuulette.” – Luuk. 8:18.

Joissakin tapauksissa voidaan olla piittaamatta kyvyttömyydestämme painaa mieleen, mitä sanotaan, mutta se ei ole todellisuudessa naurun asia. Oli eräs nuori insinööri, joka esitti neuvottelussa tärkeän uuden tehdaslaitoksen sijainnin yksityiskohtia eräälle suurasiakkaalle. Hän esitti äkkiä sellaista, mitä hän piti järkevänä ratkaisuna pulmaan. Kiusallisen äänettömyyden jälkeen osoitti yhtymän johtaja nauraen, että sama ehdotus oli tehty ja hylätty muutamia minuutteja aikaisemmin. Tapahtuma aiheutti huvia silloin, mutta tuo nuori insinööri muisti sen kuukausia myöhemmin, vaikkakaan ei huvittavana. Suunnitelma oli silloin toteutettu menestyksellisesti, ja useimmat niistä nuorista insinööreistä, jotka olivat työskennelleet sen hyväksi, saivat korotuksen, mutta ei hän, joka oli saattanut itsensä naurettavaksi neuvottelussa, koska ei ollut ’katsonut, miten kuuli’.

Jeesuksen neuvo huolehtia siitä, miten me kuuntelemme, osoittaa, että on sellaisia sopimattomia kuuntelutapoja, joita tulee välttää. Tällaisilla huonoilla kuuntelutavoilla saattaa olla vakavat seuraukset, mitkä eivät merkitse ainoastaan työpaikan tai korotuksen menetystä, vaan myöskin johtavat meidän henkemme menettämiseen. Ihmisten virheellinen kuunteleminen nykyään on aiheuttanut sen, että esim. Yhdysvalloissa on joukko suuria teollisuuslaitoksia ja yli kaksikymmentä korkeakoulua perustanut ”kuunteluklinikat” tutkimaan ihmisten kuuntelemistapoja ja niiden parantamiskeinoja.

Nämä tutkimukset ovat paljastaneet sen, mitä kokemus voi kertoa: mielemme ei ole keskittynyt siihen, mitä sanotaan. Koska ajatuksemme voivat kiitää 4–10 kertaa nopeammin kuin mitä useimmat ihmiset puhuvat, niin me emme useinkaan anna mielemme syventyä siihen, mitä sanotaan. Meidän mielemme kääntyy sen sijaan muuanne: ”Sammutinkohan minä uunin ennen lähtöäni.” ”Minunhan täytyy nähdä sitä ja sitä kokouksen jälkeen.” Ja kun me sitten palaamme asiaan, niin tärkeä opetus on saattanut mennä ohitse. Kuinka sopiva ja osuva Jeesuksen neuvo onkaan: ”Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette”! – Mark. 4:24.

Huomion kiinnittäminen siihen, mitä sinä kuulet, merkitsee enemmän kuin huomion kohdistamista puhuttuihin sanoihin. Huono kuuntelija kuulee vain sanat eikä ota selvää ajatuksista. Hän ei ole oppinut tähyilemään eikä poimimaan pääajatuksia eikä erottamaan voimakkaita todistuksia ja yksityiskohtia, mitkä tukevat näitä ajatuksia. Hyvä puhuja, jolla on hyvin laadittu jäsennys, tekee tämän tietysti helpommaksi, mutta hyvä kuuntelija oppii löytämään pääkohdat ja niitä tukevat todistelut mutkikkaastakin jäsennyksestä, mistä puhutaan kiinnostamattomalla, yksitoikkoisella tavalla. Tällaisella puhujalla on toisinaan arvokkaampi aineisto, ja hyvä kuuntelija hyötyy siitä.

Jeesuksen aikana häntä kuunteli kokonaisia kansanjoukkoja. He ihmettelivät hänen sanojaan ja nauttivat kuullessaan hänen puhuvan. Jeesus osoitti kumminkin, että monet olivat huonoja kuuntelijoita, sanoessaan, että he ”kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi”. Hyvällä kuuntelijalla on hyvä vaikutin kuuntelulleen. Hänen tarkoituksensa on hankkia tietoa, mitä hän voi käyttää tulevaisuudessa hyödyttääkseen sekä itseään että niitä, joiden kanssa hän joutuu kosketukseen. Suurimmalla osalla Jeesuksen kuuntelijoista ei ollut tätä kaikille hyville kuuntelijoille ominaista oikeaa vaikutinta. He olivat sen sijaan sellaisia kuin Hesekielin aikalaiset, ja Jeesus oli heille ”kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu”. He kuulivat hänen sanansa, mutta eivät toteuttaneet niitä. – Mark. 4:12; Hes. 33:32.

Jeesuksen äiti Maria oli hyvä kuuntelija, joka antoi kristityille noudatettavan esimerkin. Kun paimenet löysivät hänet ja Jeesus-lapsen seimestä ja kertoivat yksityiskohdittain, kuinka enkelit olivat neuvoneet heidät sinne, niin kertomus sanoo, että ”Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä”. Ollessaan vielä lapsi Jeesus puhui viisauden sanoja, ja ”hänen äitinsä kätki kaikki nämä asiat sydämeensä”. Hyvä kuuntelija on valpas havaitsemaan sen merkityksen, mitä sanotaan. Hän miettii ja harkitsee kuulemaansa ja säilyttää sanotun tulevaa käyttöä varten. – Luuk. 2:19, 51.

Kuunteluklinikan opiskelijoitten tutkimuksissa paljastunut suuri vika kuuntelemisessa on, että monet sulkevat pois mielestään sellaiset ajatukset, mitkä ovat heidän jo omaamiensa voimakkaitten mielipiteitten vastaisia. Huomaamattaan he pelkäävät saavansa kuulla jotakin, mikä panee heidät asettamaan katsantokantansa kyseellisiksi. Korvalla on hämmästyttävä kyky keskittyä siihen, mitä se haluaa kuulla, ja syrjäyttää se, mitä se ei tahdo kuulla. Sanat voivat tosin tunkeutua korvaan, mutta niiden ei sallita tulla merkityiksi aivoihin.

Nooan päivät antoivat esimerkin. Raamattu sanoo, että Nooa oli ”vanhurskauden saarnaaja”, ja ihmiset kuulivat, mitä hän sanoi, mutta he eivät välittäneet siitä, ”ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki”. (2. Piet. 2:5; Matt. 24:39) He sulkivat korvansa sallimatta mielensä harkita sitä, mitä he kuulivat. He eivät välittäneet siitä, mitä kuulivat. Se oli sanoma, mikä oli heidän ajatus- ja elintapansa vastainen, ja niin he – kuten tutkijat ovat havainneet nykyisistäkin ihmisistä – torjuivat mielestään sen, mitä he eivät halunneet kuulla. Tällaiset huonot kuuntelutavat johtivat heidän iankaikkiseen tuhoonsa.

Jeesus sanoi, että ”niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus [läsnäolo, Um] oleva”. (Matt. 24:37) Tänä Kristuksen toisen läsnäolon päivänä ei suuri enemmistö ’katso, miten kuulee’, enempää kuin Nooan päivinäkään. Kysymyksessä on elämä ja kuolema! Kaikki, jotka rakastavat elämää, ’katsovat, miten kuulevat’, kuullessaan puhuttavan elämän sanoja Jumalan sanasta, Raamatusta. He ’ottavat sitä tarkemmin vaarin siitä, mitä ovat kuulleet, etteivät vain kulkeutuisi sen ohitse’. – Hepr. 2:1.