Kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten kokoaminen yhteen laumaan

”Niinkuin paimen etsii laumansa sinä päivänä, jona hän on hajaantuneitten lampaittensa keskellä, niin minäkin etsin lampaani; ja minä vapautan ne kaikista paikoista, joihin ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” – Hes. 34:12, As.

Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti piti tämän puheen Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 21. kurssin päättäjäisissä sunnuntai-iltapäivällä, heinäkuun 19. 1953, Jehovan todistajain Uuden maailman yhteiskunnan konventille Yankee Stadiumilla, New Yorkissa, USA:ssa.

 1. Mikä ihmisperhettä koskeva sydämen kaipaus tulee tyydytetyksi ja miksi aivan pian?

ON sydäntä ilahduttavaa ajatella, että kaikkiin moniin eri kansoihin kuuluvat ihmiset kootaan yhteen laumaan. Kaikki ihmiset ovat yhtä lihaa, kaikki ovat samaa ihmissukua, yhden hyvinvointi merkitsee kaikkien hyvinvointia; ja kuinka vilpitön sydän kaipaakaan sitä aikaa, jolloin kaikki maan päällä asuvat yhdistetään yhdeksi perheeksi, jolloin kaikki iloitsevat oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta ja omaavat rakkauden, mikä sitoo jäsenet erottamattomasti toisiinsa! Tämä niiden ihmisten sydämen kaipaus, jotka ovat kyllästyneet näkemään ihmiskunnan jakaantuneena itsekkäästi ja väkivaltaisesti toinen toistaan vastaan, tulee tyydytetyksi aivan pian. Kukaan ei kaipaa yksimielistä ihmisperhettä enemmän kuin ihmisen Luoja itse, ja hän on päättänyt toteuttaakin tämän. Hän on sanonut meille siten kirjoittaessaan omasta nimestään, eikä hän salli koskaan kirjoitetun Sanansa tulla pelkäksi paperipalaseksi, joka ei täyty. Hänen oma nimensä on kyseessä; kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten pysyväinen hyvä on kyseessä. Nämä seikat merkitsevät paljon itseään kunnioittavalle Luojalle, mistä syystä hän kokoaakin kaikki hyvätahtoiset ihmiset yhteen rauhaisaan laumaan. Me elämme sitä valittua aikaa, jolloin hän tekee sen, ja tämä on ihmeellistä aikaa elää ja saada nähdä hänen tekevän sen.

 2. Miten kaikki ihmiset ovat olleet kuin lampaita, ja minkä tarpeessa he ovat?

² Kaikki ihmiset ovat lampaiden kaltaisia monelta kannalta katsoen. Ihmiset tuhoutuvat kuin lampaat ollessaan vailla ymmärrystä Luojansa suhteen ja suurin joukoin, verisen joukkomurhan uhreina, yleensä kuoleman uhreina. Henkeytetty psalminkirjoittaja kuvaili oikein heidän tilansa sanoen: ”Kuin lampaat heidät on määrätty sheoliin [kuoleman alueelle]; kuolema on oleva heidän paimenensa; he vajoavat suoraan hautaan, ja heidän muotonsa häviää; sheol on oleva heidän kotinsa.” (Ps. 49:14, Ts) He ovat olleet lampaitten tavoin taipuvaisia seuraamaan johtajaa laumana, mutta surukseen ja tuhokseen he ovatkin seuranneet vääriä johtajia ja turvanneet heihin. Kunnianhimoiset miehet ovat ryhtyneet ihmiskunnan paimeniksi vain hyötyäkseen ihmisistä ja palvellakseen itseään, ja sitten he jättävät heidät vaaraan ja ruokkivat heitä surmattaviksi. Ihmiskunta on mennyt harhaan ja ollut kaikenlaisten vaikeuksien alainen ilman lohduttajaa. Ihmiset ovat tarvinneet oikeaa paimenta, joka on aito ja jolla on hellät tunteet lampaita kohtaan ja jolle he voisivat olla uskollisia ja alistuvaisia omaksi täydelliseksi turvallisuudekseen.

 3. Keiden voitaisiin erityisesti odottaa huolehtivan onnettomista ihmislampaista ja miksi?

³ Kenen voitaisiin odottaa huolehtivan näistä ihmislammasparoista enemmän kuin Luoja itse? Se olisi huono luoja, joka ei olisi kiinnostunut luomistaan, erityisesti luomuksista, joilla on tunteet ja jotka ovat riippuvaisia hänen opastuksestaan ja varauksistaan ja tarvitsevat hänen suojeluaan vihollisilta. Elävä tosi Jumala ei ole sydämetön, omakeskeinen luoja, jolla olisi vähemmän sääliä ja huomaavaisuutta kuin ihmispaimenella lampaitaan kohtaan. Se hellyyden ja rakkauden ominaisuus, mitä alhainen paimen tuntee noita luottavaisia, tottelevaisia, viattomia luontokappaleita kohtaan, istutettiin ihmissydämeen siitä ajasta lähtien, jolloin Luoja teki täydellisen ihmisen ja käski häntä vallitsemaan koko alempaa luomakuntaa. (1. Moos. 1:26–28) Luoja, Jumala, vertaa ihmisiä lampaisiin ihmiskunnan hyväksi, koska se ilmaisee sen hellän tunteen, mikä hänellä on ihmisluomuksiaan kohtaan. Jos he ovat kuin lampaita hänelle, niin silloin hän pitää itseään heidän Paimenenaan. Hän arvostaa myöskin sitä vastuuta, mikä lankeaa hänelle heidän Paimenenaan, kun he ovat vaarallisissa tilanteissa. Jos he ovat eksyneet ja kadottaneet tiensä ja joutuneet häijyjen ihmisten tai villipetojen saaliiksi, niin hänen tehtäväkseen tulee silloin lähteä etsimään ja koettaa saada tuo lammasparka takaisin hinnalla millä hyvänsä. Vaikka rakastavalta Luojalta on vaadittu suurta alentuvaisuutta, niin hän ei ole luomuksilleen uskollisena pidättynyt tekemästä näin vastuunsa täyttämisessä ihmiskunnan Paimenena. Luvaten ryhtyä tällaiseen toimenpiteeseen meidän kipeimmin sitä tarvitessamme Jehova Jumala, Luoja, antoi profeettansa julistaa näin:

 4. Mihin toimintaan Jehova lupasi ryhtyä lampaisiin nähden Hesekielin 34:11–16?

⁴ ”Sillä näin sanoo Herra Jehova: Katso, minä itse, juuri minä, etsin lampaani ja haen ne esille. Niinkuin paimen etsii laumansa sinä päivänä, jona hän on hajaantuneitten lampaittensa keskellä, niin minäkin etsin lampaani; ja minä vapautan ne kaikista niistä paikoista, joihin ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Ja minä tuon ne esille kansoista ja kokoan ne omaan maahansa; ja minä ruokin niitä Israelin vuorilla, vesien varsilla ja kaikissa maan asutuissa paikoissa. Minä ruokin hyvällä laitumella; ja niiden lauma on oleva Israelin korkeilla vuorilla, siellä ne käyvät laitumella Israelin vuorilla. Minä itse olen oleva lampaitteni paimen, ja minä annan niiden laskeutua levolle, sanoo Herra Jehova. Minä etsin sen, mikä oli kadonnut, ja minä tuon takaisin sen, mikä oli ajettu pois, ja minä sidon sen, mikä oli murtunut, ja minä vahvistan sen, mikä oli sairas; mutta lihavat ja vahvat minä hävitän; minä ruokin niitä oikeudenmukaisesti.” – Hes. 34:11–16, As.

 5. Mitä se osoittaa, että Herran Jehovan itsensä on toimittava paimenena ja mentävä pelastamaan lampaitaan?

⁵ Sen täytyy olla totisesti vakava tilanne, kun Herran Jehovan itsensä on suoritettava osa kaitsemisesta ja mentävä etsimään ja takaisintuomaan lampaita. Kun ihmiset ovat niin kauheassa tilassa kuin nykyään, niin nyt näyttää olevan kaikkien aikojen aika, jolloin Herra Jehova voi tuntea olevansa pakoitettu täyttämään oman ennustuksensa ja lähtemään pelastustyöhön. Niin onkin! Ja jumalallisen Paimenen toiminta voidaan nähdä selvästi tämän ennustuksen täyttymyksestä. Lammasten surkea tila puhuu jonkun kauhistavasta laiminlyönnistä ja kehnosta toiminnasta. Totisesti on tapahtunut laiminlyönti ja kehno toiminta, ei Herran Jehovan puolelta, vaan niiden miesten taholta, jotka ovat ryhtyneet näyttelemään Jumalan lammasten paimenta itsekkäistä syistä käskien Jehova Jumalaa pitämään kätensä erossa.

 6. Ketkä voidaan helposti tuntea vahingollisiksi paimeniksi, ja mille heidän väärä käyttäytymisensä on tehnyt heidän laumansa alttiiksi nykyään?

⁶ Ei ole vaikea löytää näitä vahingollisia paimenia. Jokainen tietää, keitä kristikunnan ihmiset ovat seuranneet vapaaehtoisesti tai keitä heidät on velvoitettu seuraamaan johtajinaan. Uskonnollisten pappien tiedetään hyvin väittävän seurakuntiaan laumoikseen, joiden pastoreita he ovat. Mutta Pyhissä Kirjoituksissa puhutaan myöskin poliittisista ruhtinaista ihmisten paimenina, hallinnollisina oppaina ja huoltajina. Ne kansojen poliittiset hallitusmiehet, jotka väittävät olevansa kristittyjä, tulee siis myös luokitella paimeniksi. Uskonnolliset paimenet ovat olleet yhteistoiminnassa näiden poliittisten paimenien kanssa. He ovat seuranneet ja tukeneet näitä maallisia paimenia heidän poliittisissa suunnitelmissaan silloinkin, kun nämä ovat menneet siihen äärimmäisyyteen, että ovat siepanneet diktatorisen eli totalitaarisen vallan; ja he ovat siunanneet heidän hyökkäysarmeijansa, mikä on johtanut heidän laumojensa miljoonien lampaitten joukkoteurastukseen. He ovat johtaneet laumansa tulemaan heidän mukanaan tämän turmeltuneen maailman toimivaksi osaksi. He ovat olleet halukkaita antamaan poliittisten paimenten suoman rahallisen ja muun tuen takia uskonnollisten laumojensa olla takapajulla henkisesti ja taloudellisesti. He ovat pidättäneet laumoiltaan varsinkin Jumalan kirjoitetun Sanan hengellisen ravinnon jättäen ne siten tietämättömiksi Raamatun totuuksista. Kaikki tämä on jättänyt heidän laumansa alttiiksi jumalattomalle kommunismille, joka on tehnyt itsestään poliittisen paimenen ja uhkaa itse kristikuntaa. Seuraukset näiden uskonnollisten paimenten menettelystä osoittaa New Yorkin Timesin toukok. 21. p:nä 1953 esittämä lausunto, mikä sisältyi pääkirjoitukseen ”Fasismi demokratiaa vastaan”, että vaikka Amerikka on tuhlannut miljardeja dollareita entisen fasistisen maan tueksi, niin ”Italiassa on suurin kommunistipuolue koko maailmassa Neuvostoliiton blokin ulkopuolella” ja ”sillä olisi nyt kommunistinen hallitus, jollemme olisi auttaneet sitä”.

 7. Kenen lampaat tällaiset paimenet ovat myöskin vallanneet ja hajoittaneet ja milloin, ja mitä kristikunta on nyt jättänyt tuottamatta?

⁷ Nämä uskonnolliset ja poliittiset paimenet ovat kerinneet ja nylkeneet omikseen väittämiään laumoja ja lihottaneet itseään niiden kustannuksella sekä ajaneet ne kuolemaan ja tuhoon päättyvälle tielle. Eikä tässä kaikki, vaan he ovat hyökänneet Herran Jehovan todellisen lauman kimppuun ja hajoittaneet hänen lampaansa. Tämä toteutui erityisesti sinä aikana, mitä Jehova sanoo ”pilviseksi ja pimeäksi päiväksi”, ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin kautta maailman vyörynyt vainon aalto syöksyi yli Jehovan todistajain kristikunnan uskonnollisten paimenien yllytyksestä. Jehova Jumala ennaltaesitti selvänäköisenä kristikunnan paimenille: ”Te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi – hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.” (Hes. 34:4–6) Kristikunta ei ole tuosta ensimmäisestä maailmansodasta tähän päivään mennessä tuottanut yhtään paimenta eikä paimenjärjestöä, joka olisi pystynyt kokoamaan kaikkiin kansoihin kuuluvia ihmisiä yhteen sopusointuiseen laumaan ja yhteen turvalliseen lammastarhaan. Sen kerskumaa sivistystä uhkaa tuho.

IHMISKUNNAN YKSI PAIMEN-HALLITSIJA HERÄTETTY

 8. Keneltä lampaitten täytyy sentähden odottaa pelastusta, ja mitä hän on tehnyt täsmälleen lupauksensa mukaan?

⁸ Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmiskunnan lammasmaisten jäsenten pelastaminen on jäänyt ehdottomasti Luojalle, Jehova Jumalalle. Kaikkien kadonneitten, harhaantuneitten, sairaitten, murtuneitten lampaitten, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, täytyy katsoa häneen. Jos he tekevät sen tarttuen häneen hänen sanansa perusteella, niin he eivät katso häneen turhaan. ”Minä itse olen oleva lampaitteni paimen”, hän on sanonut. Hän on toiminut sen mukaan kuin hän on sanonutkin. Miten sitten? Herättämällä yhden pätevän, koetellun paimenen etsimään kaikkia lampaita ja kokoamaan heidät yhteen Jumalan perheen ykseyteen. Hän lupasi juuri tämän sanoen: ”Siksi minä pelastan laumani, eivätkä he ole enää saaliina, ja minä tuomitsen lampaan ja lampaan välillä. Ja minä asetan yhden paimenen heille, ja hän on ruokkiva heitä, nimittäin palvelijani Daavid; hän on ruokkiva heitä, ja hän on oleva heidän paimenensa. Ja minä, Jehova, olen oleva heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid ruhtinas heidän keskuudessaan; minä, Jehova, olen puhunut sen.” – Hes. 34:22–24, As.

 9. Kuka tämä Paimen-Ruhtinas on, ja miksi hän ei ole kirjaimellinen Daavid?

⁹ Kuka se Paimen-Ruhtinas on, jonka Jehova on nyt asettanut lampaitaan valvomaan pelastaakseen heidät ja ruokkiakseen heitä? Se on Daavidin suuri Poika Jeesus Kristus. Hän on sen valtakuntaliiton Perillinen, minkä Jehova teki kuningas Daavidin kanssa. Tämä liitto takasi sen, että hän oli herättävä kuningas Daavidille siemenen eli jälkeläisen, joka oli istuva valtaistuimella iankaikkisesti ja jonka valtakunnalla ei pitänyt olla loppua. (2. Sam. 7:12–17; Ps. 89:35–38; Luuk. 1:31–33; 22:28–30) Kun hän ratsasti tuhatyhdeksänsataa vuotta takaperin kuninkaalliseen tapaan Jerusalemin kaupunkiin, niin hänen kulkueessaan ollut väkijoukko huusi jatkuvasti: ”Hoosianna Daavidin pojalle.” Se merkitsee: ”Pelasta, me rukoilemme, Daavidin Poika!” (Matt. 21:15) Kuningas Daavid on ollut kuollut tuhansia vuosia, mutta meidän ei tarvitse odottaa hänen nousevan kuolleista, jotta Jehova voisi täyttää lupauksensa. Nimi ”Daavid” merkitsee ”Rakastettu” ja soveltuu Jehovan Messiaaseen, hänen Kristukseensa eli Voideltuunsa. Jeesus Kristus on se, josta Jehova Jumala sanoi taivaasta käsin: ”Tämä on minun Poikani, se rakastettu, jonka minä olen hyväksynyt.” (Um) Hän on sentähden Suurempi Daavid eli Rakastettu. Muinainen kuningas Daavidkin puhui hänestä Herranaan eli Ylempänään sanoen: ”[Jehova] sanoi minun Herralleni: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle.’” (Matt. 22:43, 44; Ps. 110:1) Saarnattuaan Israelin kadonneille lampaille Jeesus kuoli uskollisena Jumalalle menettämättä perintöoikeuttaan valtakuntaliittoon. Jumala herätti hänet senvuoksi kuolleista ja otti hänet taivaaseen sekä asetti hänet istumaan oikealle puolelleen Jehovan valtaistuimelle, hänen esi-isänsä kuningas Daavidin kerran maan päällä ollutta valtaistuinta paljon ylemmä.

10. Kenen lammas Daavid tunnusti olevansa, kenen lammas Jeesus oli, ja missä ominaisuudessa hän seurasi Häntä?

¹⁰ Hänen esi-isänsä Daavid oli nuorukaisena paimen, joka ei pelännyt mennä jalopeuraa ja karhua vastaan vapauttamaan isänsä lampaita eikä ryhtyä taistelemaan jättiläistäkään vastaan Jehovan ihmislampaitten, Israelin kansan, vapauttamiseksi. Daavid piti vuorostaan itseään Jumalansa lampaana. Hän sepitti 23. psalmin, joka alkaa sanoilla: ”[Jehova] on minun paimeneni.” Samoin on Jeesuksen Kristuksenkin laita. Hän tunnusti Jehovan suureksi Paimenekseen ja itsensä Jehovan lampaaksi; ja Kirjoitukset puhuvat Jeesuksesta ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”. (Joh. 1:29, 36; Ilm. 5:6, 12) Jeesus tunnusti itsekin olevansa se, jonka Jehova Jumala oli määrännyt pitämään huolta maallisista lampaistaan siinä määrin, että hän oli valmis antamaan henkensä heidän edestään. Hän sanoi kauniissa kuvauksessaan: ”Minä olen oikea paimen; oikea paimen antaa sielunsa lampaitten edestä.” (Um) Ja Jeesus sanoi edelleen siitä, että hän noudatti taivaan Isänsä antamaa tehtävää paimenena: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. . . . eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” – Joh. 10:11, 27–30.

11. Lakkasiko Jeesus Kristus Kuninkaaksi tultuaan paimentamasta, ja mikä osoittaa, tekikö hän siten?

¹¹ Samoin puhuttiin Israelin kansan kuninkaasta Daavidista kansansa paimenena. Jehova sanoi Daavidille: ”Sinä olet paimentava minun kansaani Israelia, ja sinä olet oleva Israelin johtaja.” Israelin tuomareita, jotka edelsivät kuningas Daavidia, sanottiin paimeniksi, ja Jehova puhui heistä ’Israelin tuomareina, joita minä käskin paimentamaan kansaani Israelia’. (2. Sam. 5:2; 7:7, Ak; As) Tämä pitää paikkansa myöskin Jeesuksesta Kristuksesta. Kun hänen Isänsä Jehova Jumala tekee hänestä uuden maailman Kuninkaan, niin hän ei lakkaa olemasta lampaitten huoltaja, niin alhaiselta kuin tämä toimi näyttäneekin. Hänestä tulee kaikkien alamaistensa hallituksen paimen, koska he ovat niitä, joiden edestä hän antoi ihmissielunsa, luovutti ihmiselämänsä. Me tervehdimme nyt häntä ja huudamme hänelle ”Hoosianna!” koska hän on Se ja se Ainoa, jonka Jehova Jumala on herättänyt ihmiskunnan muodostaman lauman Paimeneksi. Kaikkeuden ylin yksinvaltias asetti hänet 1914, ”kansain määräaikojen” loppuessa, valtaistuimelle korkeissa taivaissa, uuden maailman hallitsevaksi Kuninkaaksi, ja tällä teolla hän teki hänestä kaikkien niiden kuninkaallisen Paimenen, jotka saavat iankaikkisen elämän vanhurskaassa uudessa maailmassa. Hänen valtakuntansa syntyessä Jumalan teokraattisen järjestön kohdusta toteutui tämä ennustus: ”Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia [kansoja] rautaisella valtikalla.” (Ilm. 12:5) Hän käyttää lampaittensa puolustuksessa rautavaltikkaa maailman kansoja vastaan murskaten ne palasiksi, niinkuin ne olisivat savenvalajan hauraita astioita.

12. Miksi Jeesus Kristus määrättiin Siionin vuorella tapahtuneissa kruunajaisissa Paimen-Ruhtinaaksi?

¹² Meidän täytyy ymmärtää, miksi Korkein Jumala on määrännyt Jeesuksen Kristuksen Paimen-Ruhtinaaksi. Hänen Siionin vuorella tapahtuneen kruunaamisensa jälkeen ovat hänen maanpäällä olevat lampaansa hajaantuneet laajalle ensimmäisen maailmansodan ja sen kauhean jälkisadon takia. Tätä sodanjälkeistä kautta on nimitetty pakolaisten aikakaudeksi, mutta se on ollut pikemminkin hajaantuneitten lampaitten kausi. Miten suuri onkaan siitä johtunut tarve koota lampaat kaikista kansoista, joihin ne ovat hajaantuneet, ja johtaa ne yhteen rauhaisaan laumaan! Jehovan oma päätös onkin senvuoksi: ”Niinkuin paimen . . . niin minäkin etsin lampaani.” Siitä johtuu myöskin hänen päätöksensä toimia: ”Minä asetan yhden paimenen heille, ja hän on ruokkiva heitä, nimittäin palvelijani Daavid.” Laajakantoisen paimennustoiminnan piti näin ollen seurata kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten keskuudessa.

PAIMENNUSTYÖ

13. Kun otamme huomioon Daavidin ja Israelin kokemukset, niin miksi meidän ei tule tuntea pettymystä sen takia, että Jehova ja Jeesus eivät ilmesty näkyvinä paimenina toimimaan?

¹³ Kenenkään ei tarvitse tuudittautua nyt tuntemaan pettymystä ja sanoa: ”Mutta Jehova Jumala ja Kristus ovat henkiä, näkymättömiä, ja pysyvätkin sellaisina. He eivät ole ilmestyneet näkyvinä etsimään ja kokoamaan ihmiskunnan kotoaan karkoitettuja ja hajoitettuja lampaita. Missä on siis mitään, mikä osoittaisi heidän tulleen ja etsineen ja tuoneen takaisin kadonneita lampaita?” Muista, että psalminkirjoittaja Daavid sanoi palvoen: ”Jehova on minun paimeneni”, vaikka suuri, rakkaudellinen Jumala ei ollut ilmestynyt koskaan näkyvänä lampaitten kaitsijan puvussa ja vitsa ja sauva kädessä. Daavid oli siitä huolimatta kokenut Jumalan käsissä lempeään lampaaseen kohdistettua hellää huolenpitoa, ja hän kuvailee sitä ihanassa psalmissaan. Muista myös, että Jehova oli muinaisen Israelin kansan Paimen. Psalminkirjoittaja Aasaf sanoo: ”Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdatat Joosefia niinkuin lammaslaumaa.” Toinen israelilainen psalminkirjoittaja lausuu: ”Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.” (Psalmi 80:2; 95:7) Siitä huolimatta, että Jehova Jumala on pysynyt näkymättömänä, hän johdatti Israelin kansan muodostaman laumansa pois Egyptistä kauhistavan autiomaan kautta sen Palestiinassa olevaan tarhaan, missä hän huolehti siitä hellästi pitäen siihen kuuluvia lampainaan niin kauan kuin he osoittivat alistuvaisuuden, luottavaisuuden ja tottelevaisuuden lammasmaisia piirteitä häntä kohtaan. Mikä oli mahdollista ja mikä oli historiallisesti totta silloin Israelin aikana, se voi olla mahdollista ja historiallisesti paikkansapitävää ensimmäisen maailmansodan ”pilvisen ja pimeän päivän” jälkeenkin. Kun me katselemme sitä nyt, niin se on ihmeellistä meidän silmissämme.

14. Mitä se merkitsee siis todellisuudessa, että Jehova etsii lampaansa ja herättää Suuremman Daavidinsa, ja mitä tämä merkitsee kristikunnan poliittisille ja uskonnollisille paimenille?

¹⁴ Se, että Jehova itse menee etsimään lampaitaan ja herättää Suuremman Daavidinsa ruhtinaana hoivaamaan heitä, ei merkitse sitä, että Jehova tulisi pois näkymättömyydestä, vaan että hän valitsee uskollisia palvelijoita täällä maan päällä ja lähettää nämä paimenedustajinaan kaikkiin kansoihin suorittamaan lampaittensa metsästämisen, kokoamisen, opastamisen ja ruokkimisen jumalallisella johdollaan. Hän sanoo: ”Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te, ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra [Jehova].” (Hes. 34:31) Ketkä Herra Jehova lähettää sitten tähän maailmanlaajuiseen paimennustyöhön? Kristikunnan uskonnolliset ja poliittiset paimenetko, ottaen huomioon, että kristikunta on muinaisen Israelin vastine? Ei, sillä hän on heitä vastaan heidän väärinkäyttäytymisensä takia virassaan. ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra [Jehova], totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät [etsineet minun lampaitani], vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani, sentähden, paimenet, kuulkaa [Jehovan] sana: Näin sanoo Herra [Jehova]: Katso, minä [olen paimenia vastaan], vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä.” (Hes. 34:7–10) Nyt on tullut muutoksen aika! Lammasten närkästynyt Omistaja on päättänyt erottaa kaikki ne kristikunnassa olevat, jotka ovat väittäneet olevansa hänen lammastensa uskonnollisia ja poliittisia paimenia ”Jumalan armosta”, mutta jotka ovat johtaneet ihmiskunnan siihen sekaannukseen, missä se on nykyään. Hänen pikainen toimintansa tässä suhteessa esikuvattiin, kun hänen profeettansa sanoi: ”Minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena.” (Sak. 11:8) Hän vaatii lampaansa heidän kädestään.

15. Ketkä Jehova lähettää edustamaan itseään paimennustyössä, ja mikä oli ensimmäiseksi välttämätöntä heidän tapauksessaan?

¹⁵ Ketkä Herra Jehova lähettää sitten näkyvinä edustajinaan tähän paimennustyöhön? Keitä nämä ovat kaikkein todennäköisimmin? Keitä muita he voisivat olla kuin niitä, joiden Jumala on Jehova, jotka eivät häpeä kantaa hänen nimeään ja puhua hänen nimessään – Jehovan omia uskollisia todistajia? Ja miten sopivaa tämä onkaan, sillä sanoihan hänen oma ”paimenensa”, Jeesus Kristus itse, olevansa ”uskollinen ja totinen todistaja”! Tämä Paimen-Kuningas käyttää sentähden edustajinaan omaan luokkaansa kuuluvia ihmisiä – todistajia! Mutta Jehovan todistajat olivat ensimmäisen maailmansodan loputtua itsekin kuin lauma, mikä oli hajoitettu. Jumalan valtakunnan viholliset olivat jäljitelleet Juudaksen ja Jeesuksen päivien uskollisten ja poliittisten paimenten omaksumaa toimintaa ja hylänneet Jehovan Paimen-Kuninkaan. He tekivät tämän hylkäämällä valtakunnan sanoman ja vainoamalla hänen seuraajiaan, sanansaattajia. He olivat siten antaneet lopullisen täyttymyksen ennustukselle: ”Lyö paimenta, ja joutukoot lampaat hajallensa.” (Sak. 13:7; Matt. 26:31) Hajaantunut jäännös piti sentähden koota ensin, jos sen kerran oli osallistuttava Jehovan paimennustyöhön hänen Paimen-Kuninkaansa alaisuudessa. Rakkaudellinen Luoja ryhtyi 1919:stä lähtien uudelleenkokoamaan lampaitaan, sillä tämän maailman poliittiset ja uskonnolliset paimenet eivät yrittäneetkään tehdä sitä. Hän antoi lampaittensa kuulla Hänen äänensä, jonka hän oli herättänyt ja pannut valvomaan laumaansa. Ääni oli Paimen-Kuninkaan, Suuremman Daavidin, sanoma. Se vakuutti heille, että Jumalan valtakunta oli perustettu hänen johtoonsa ja että ”tämä hyvä sanoma valtakunnasta” täytyy saarnata koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ennenkuin tätä maailmaa kohtaa täydellinen loppu.

16. a) Miksi heitä ei koottu laiskuuteen? b) Minkä nimen he omaksuivat, ja miksi viholliset eivät voi moittia heitä sen kantamisesta?

¹⁶ Hänen kuninkaallisen ”pienen laumansa” lampaat tunsivat tämän Suuremman Daavidin ainoalaatuisen, jäljittelemättömän äänen ja vastasivat. He kerääntyivät maan ääristä, minne he olivat hajaantuneet, tuhansittain yhteen yksimieliseen järjestöön hänen huollettavikseen. Siellä he olivat turvassa lähestyvältä maailman lopulta ja varmoja elämääylläpitävästä hengellisestä ravinnosta. Mutta nämä Jumalan Karitsan lammasmaiset seuraajat eivät ole olleet laiskoja. Kautta vuosien on heidän täytynyt toimia paljon, sillä heidän piti noudattaa Johtajansa esimerkkiä ja lähteä etsimään harhaantuneita ja hajaantuneita lampaita sekä palvella heitä tarjoten tarvittavaa hengellistä ravintoa ja ohjata heidän askeleitaan Jumalan huolenpidon ja suojeluksen laumaan. Kiitollisuudenosoitukseksi siitä, että Jehova Jumala oli uudelleenkoonnut heidät, ja tunnustukseksi siitä, että he olivat hänen laumaansa, ”pienen lauman” jäännökseen kuuluvat omaksuivat nimen, mikä ilmaisee heidät Jehovan todistajiksi. Tämä tapahtui 1931, mutta he ovat eläneet tähän päivään asti tämän nimen mukaisesti. Viholliset eivät pysty tässä suhteessa moittimaan heitä ja kysymään, kuka teki heistä Hänen todistajiaan. Osoittakoot viholliset mieluumminkin, missä he eivät ole toimineet tämän nimen vaatimalla tavalla – antaneet todistusta Jehovasta.

”MUUT LAMPAAT”

17. Mitä näkemään Jumala avarsi 1931 uudelleenkootun jäännöksensä silmät?

¹⁷ Kaikkien maan päällä elossa olevien Jumalan lampaitten kokoaminen ei ollut loppuun suoritettu 1931. Jumalallinen Huoltaja, joka oli tehnyt itsensä vastuulliseksi omiensa yhteensaattamisesta ja ruokkimisesta, laajensi uudelleenkootun jäännöksensä näkemystä ja ymmärrystä juuri tuona vuonna 1931. Hän avasi siihen kuuluvien silmät näkemään, että heidän suoritettavanaan oli suuri paimennustyö. Suuret joukot hyvätahtoisia ihmisiä piti merkitä totuudella otsistaan iankaikkiseen elämään. Jäännöksen piti lähteä metsästämään näitä ihmisiä, jotka itkivät ja huokasivat kaiken kristikunnassa harjoitetun inhoittavan takia. Heidän täytyi merkitä heidät älyn tyyssijasta, jotta he tuntisivat kuuluvansa Jehova Jumalalle ja olevansa hänen Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen alamaisia. (Hesekiel 9:1–4) Tämä on osoittautunut suunnattomaksi työksi.

18. a) Keiden muidenkin puolesta Oikea Paimen kuoli, ja mitä toimintaa tämä vaatii ennen maailmanloppua? b) Miten voidaan yhden lauman yksimielisyys aikaansaada?

¹⁸ Oikea Paimen Jeesus kuoli useampien kuin hänen kanssaan taivaallisen valtakunnan perivien muodostaman ”pienen lauman” puolesta. Hän kuoli myöskin niiden puolesta, jotka saavuttavat täydellisen elämän ihmisinä uuden maailman maanpäällisessä paratiisissa. Hänen täytyi alkaa koota näitä nyt ennen tämän vanhan maailman loppua ja uuden alkua. Heidät täytyy merkitä varjeltaviksi tulossa olevalta maailmanhävitykseltä. Jeesus tarkoitti näitä sanoessaan: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä [Valtakunnan] lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Johannes 10:16) Tämä ”yhden paimenen” mainitseminen soveltuu yhteen Jehovan meidän ajallemme lausuman ennustuksen kanssa: ”Minä asetan yhden paimenen heille, ja hän on ruokkiva heitä, nimittäin palvelijani Daavid.” Se ilmaisee Jeesuksen, Daavidin kuninkaallisen Pojan, siksi, josta Jehova puhui ”palvelijanani Daavidina”, ”yhtenä paimenena”. (Hes. 34:23) Tämän yhden lauman ykseys, maailmanlaajuinen ykseys, voidaan luoda ainoastaan siksi, että on yksi paimen, niiden kansojen suuresta erilaisuudesta huolimatta, joista tämän lauman jäsenet on koottu. Kaikkivaltias Jehova on suorittanut menestyksellisesti tämän yhden laumansa yhdistämisen ”yhden paimenensa”, hallitsevan Kuninkaansa, alaisuudessa tämän toivottomasti ja tuhoisasti jakaantuneen vanhan maailman jyrkkänä vastakohtana. Kaikkeudessa ei ole mitään yhden elävän tosi Jumalan ja hänen yhden Paimen-Kuninkaansa kaltaista puoleensavetävää, yhdistävää voimaa. ”Ja minä, [Jehova], olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, [Jehova], olen puhunut.” (Hes. 34:24) Mikä yhdistävä voima tässä julistuksessa onkaan!

19. Miten jäännöksen muodostamasta järjestöstä tuli paimennusjärjestö, ja mitä paljastusta he tervehtivät iloiten v. 1935?

¹⁹ Kohta kun Jumalan kuninkaallisen ”pienen lauman” uudelleenkoottu jäännös näki hänen Sanastaan, että hänen ”yhden paimenensa” työnä on koota hänen ”muut lampaansa” ja että hänen täytyy aloittaa nyt, ennen vanhan maailman loppumista, se ryhtyi innossaan liittymään hänen kanssaan tekemään hänen paimennustyötään. Täten tuli jäännökseen kuuluvien koko teokraattisesta järjestöstä paimenjärjestö. He tervehtivät iloiten, huutaen ja käsiään taputtaen vuonna 1935 Jumalan Sanasta tehtyä paljastusta, että ”suuri joukko”, lukematon joukko näitä ”muita lampaita”, piti koota ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” ennen tämän maailman loppuahdistusta ja että näidenkin täytyy palvella tehokkaasti Jehova Jumalaa päivät ja yöt hänen hengellisessä temppelissään. – Ilm. 7:9–16.

20. Ketkä he ovat siitä lähtien ottaneet tervetulleina laumaan, ja miten nämä ovat noudattaneet ”yhden paimenen” esimerkkiä?

²⁰ He ovat sen jälkeen riemuinneet siitä, kuinka Jumala on palkinnut heidän paimennustyönsä. He ovat tervehtineet joka vuosi ”muiden lampaitten” joukon tuloa Jumalan temppelissä olevaan laumaan ja lausuneet sen tervetulleeksi. Nämä ”muut lampaat” ovat imeneet itseensä pienen jäännöksen henkeä; he ovat tulleet huomaamaan velvollisuudekseen noudattaa ”yhden paimenen” esimerkkiä ja osallistua hänen kanssaan taas toisten harhaanmenneitten, kadonneitten ja hajaantuneitten lampaitten etsimiseen. He ovat lähteneet siten ja työskennelleet rinnan jäännöksen kanssa taivaallisen Paimenen, Suuremman Daavidin, kanssa. Ei edes fasististen ja natsilaisten ja kommunististen ja uskonnollis-totalitaaristen diktaattoreitten säälimätön hallitus, niin, eikä toisen maailmansodankaan puhkeaminen ole pysähdyttänyt heidän paimennustoimintansa levenemistä maailmanlaajuisesti.

21. Miten Paimen-Kuningas rohkaisi lampaitaan jatkamaan hyökkäystä, ja mikä koulu perustettiin senvuoksi 1942?

²¹ Paimen-Kuningas Jeesus Kristus ei antanut ihmisten diktatorisen sotilaallistuttamisen ja sotivien kansojen totaalisen liikekannallepanon peloitella lampaitaan pois kokoamistyöstä. Hän jatkoi hyökkäystä. Hän rohkaisi heitä suunnittelemaan ja järjestämään laajempaa työtä. Hän paljasti vuonna 1942 Jumalan Pyhän Raamatun kautta, ettei toinen maailmansota kehity maailmanmurskaavaksi Harmagedonin taisteluksi, vaan että sitä seuraa rauha, sodanjälkeinen kausi. Oliko tämä rauha oleva kestävä? Jehovan todistajain tähän kysymykseen Raamatusta antama vastaus toisti Jumalan oman ehdottoman vastauksen: Ei! Mutta niin kauan kuin rauhaa kestää ennen Harmagedonia, on suunnaton määrä työtä, kiireellistä työtä, tehtävä kaikkialla maailmassa ja sellaisissa maissa, joihin ”muiden lampaitten” etsintä ei ole vielä tunkeutunut. Tällaisessa Raamatun henkeyttämässä luottamuksessa sodanjälkeiseen paimennustyöhön ja päättäneisyydessä valmistautua siihen heti paikalla ja lähteä hyökkäämään välittömästi perustettiin lähetysvalmennuskoulu, Vartiotornin Raamattukoulu Gilead, vuonna 1942.

22. Milloin tämä koulu antoi päästötodistuksen lähetystyöntekijäin ensimmäiselle kurssille?

²² Helmikuussa 1943, keskellä toisen maailmansodan tuskia, aloittivat ensimmäisen kurssin opiskelijat, jotka olivat jo kaikki Jehovan virkaanasetettuja todistajia, opiskelunsa ja valmennuksensa, minkä piti kestää viisi ankaran työn täyttämää kuukautta. Varhain seuraavana kesänä, kymmenen vuotta sitten, lähti Gilead-koulusta ensimmäiset kurssin suorittaneet, joita oli kahdeksankymmentäneljä. Miten kauan tämä ilmainen lähetyskoulu pitäisi ovensa avoinna, kuinka kauan sen kurssit jatkuisivat valmistaen kaksi korkeatasoista lähetystyöntekijäin ryhmää joka vuosi, sitä ei tiedetty silloin tuona raatelevan sodan vuonna. Mutta lampaitten suuri Ylivalvoja on varannut ”yhden paimenensa” kautta varat tähän asti, ja tänään on Vartiotornin Raamattukoululla Gileadilla suuri ilo antaa 21:sen kurssin kahdestakymmenestäkahdeksasta eri maasta otetulle lähetystyöntekijälle päästötodistus Yankee Stadiumilla, New Yorkin kaupungissa. Samaan aikaan on näitä päättäjäisiä huomioivien konventtilaisten suunnattomassa joukossa 22:sen kurssin tulevia opiskelijoita. Samalla on myöskin toisia satojatuhansia Jehovan todistajia kaikkialla maailmassa, joiden sydän, mieli ja rukoukset ovat kääntyneet tänne ja jotka osoittavat hyväksymyksensä tälle onnelliselle tapahtumalle.

”GILEAD”

23, 24. Kun otamme huomioon tämän koulun edistyvän osuuden paimennustyössä, niin miten nimi ”Gilead” liittyy siihen sopivasti?

²³ Raamatullista nimeä ”Gilead” ei ole liitetty tähän lähetyskouluun ilman syvällistä merkitystä. Gilead oli Jordanin virran itäpuolella oleva maa, mikä sijaitsi etelässä olevan Arnon- ja pohjoisessa juoksevan Jarmuk-joen välissä. Se kuuluu nykyään Jordanian hashemiittivaltakuntaan. Kukkulat ja vuoret tekevät sen kumpuilevaksi maaksi, hiukan samankaltaiseksi kuin Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin ympäristö Cayuga-järven itäpuolella New Yorkin valtion pohjoisosassa sijaitsevalla ylängöllä. Eräs erikoispiirre veti israelilaisia uudisasukkaita Gileadiin tuhatviisisataa vuotta ennen Kristusta: sen ylänköiset laidunmaat. Israelin kaksitoista sukukuntaa olivat ehtineet pitkäksivenyneen Egyptistä alkaneen matkansa neljänteenkymmenenteen vuoteen. Näiden ylänkömaitten pakana-asukkaiden taisteluun kiihoittamina israelilaiset sotivat Mooseksen johdolla ja voittivat sekä ottivat haltuunsa Gileadin maan. Israelin kahdestatoista sukukunnasta oli Ruubenilla ja Gaadilla paljon karjaa. Kun he näkivät Gileadin rehevät ylätasangot, niin he katsoivat ne sopiviksi laitumiksi ja valitsivat Gileadin asuinpaikakseen, sen sijaan että olisivat ylittäneet Jordanin virran Luvattuun maahan.

²⁴ Mooses suostui tähän sillä ehdolla, että Ruubenin ja Gaadin sukukunnat sekä puolet Manassesta lähettivät sotilasosaston auttamaan toisia israelilaisia, kunnes he olisivat ottaneet haltuunsa maidon ja hunajan maan. He vastasivat tähän: ”Karjatarhoja me vain rakentaisimme tänne laumoillemme ja kaupunkeja vaimojamme ja lapsiamme varten, mutta itse me varustautuisimme ja rientäisimme israelilaisten etunenässä, kunnes saisimme viedyksi heidät määräpaikkoihinsa.” (4. Moos. 32:1–17) Niinpä sitten aikanaan näiden kahden ja puolen sukukunnan kiviaidoilla varustetut lammastarhat elävöittivät ylänkömaita ja antoivat leimansa Gileadille. Kuinka sopivaa onkaan näin ollen, että Vartiotornin Raamattukoulun, joka loppututkinnon suorittaneitten lähetystyöntekijöitten kautta osallistuu niin merkittävällä tavalla Jehovan ”yhden paimenen” paimennustyöhön, nimenä on ”Gilead”, mikä liittyy juuri tuohon kaitsemistyöhön!

25. Minkä Gileadin maasta olevan israelilaisen tuomarin huomioon ottaen tämä nimi on merkityksellinen tälle lähetyskoululle ja miksi?

²⁵ Gilead oli myöskin erään Israelin maineikkaan tuomarin, Jeftan, Gileadin pojan, maa. Kun Jefta palasi kotiinsa voitettuaan hyökkäävät ammonilaiset, niin hän vannoi uhraavansa Jehovalle kenet hyvänsä, joka ensiksi tulisi häntä vastaan hänen kodistaan. Hänen ainoa lapsensa, hänen naimaton tyttärensä, osoittautui ensimmäiseksi, joka tuli häntä kohtaamaan juhlien Jehovan saamaa voittoa tanssimalla. Tytär ei kapinoinut siksi, että hän oli se, joka piti näin uhrata hänen isänsä Jumalalle, joka oli kunniaansaattanut itsensä kansansa vihollisten edessä. Mutta hän ja hänen tyttötoverinsa kulkivat ylös ja alas Gileadin vuoria valittaen avioliittoelämän menetystä, mikä hänen oli koettava, ennenkuin hänet omistettiin neitsyyselämään Jumalan pyhänä omaisuutena. Hän tuli kotiin vietettyään näin kaksi kuukautta, ja Jefta omisti hänet lupauksensa mukaan Jumalan yksinomaiseen, neitsyenpuhtaaseen palvelukseen ja käyttöön, Jumalan, joka oli siunannut häntä voitolla. Hänen antautunut neitsyttyttärensä kuvasi tässä profeetallisessa tosi elämästä otetussa kunniaansaattamisnäytelmässä ”muiden lampaitten” suurta joukkoa, joita on koottu jo satojatuhansia, erityisesti sen jälkeen kun Vartiotornin Raamattukoulu Gilead perustettiin. Tämä nykyinen neitsytluokka tervehtii iloiten Suuremman Jeftan, ”Iankaikkisen isänsä”, voittoa. Siihen kuuluvat antavat palveluselämänsä Jehova Jumalalle ja pysyvät neitseellisessä puhtaudessa antamatta tämän maailman saastuttaa itseään. He eivät riko Suuremman Jeftan, ”yhden paimenen”, valaa, hänen, joka on esittänyt heidät Korkeimman Jumalan temppelipalvelukseen. – Tuom. 11:1–40.

26. Mistä lääketuotteista Gilead oli kuuluisa, ja miten tämä on kauniisti sopusoinnussa koulun tarkoituksen kanssa?

²⁶ Toinen seikka: Gileadin maa oli huomattu lääkepalsamista, jota saatiin sen lukuisista pensaikoista. (1. Moos. 37:25; Jer. 8:22; 46:11) Tätä palsamia vietiin kaukaisiin maihin, ja se kuvasi Jumalan hengellistä parantamiskeinoa. Hänen Gileadin-tuotettaan ja sen parantavia ominaisuuksia kauniisti mukaillen ovat Vartiotornin Raamattukoulun suorittaneet lähetystyöntekijät vieneet Jehovan lohdun ja sovituksen sanoman parantavaa palsamia kaikille kansoille ja ovat käyttäneet sitä henkisen kuoleman partaalla olevien ihmisjoukkojen virvoittamiseksi.

27, 28. a) Mitä nimi ”Gilead” merkitsee, ja viittaako se paljouteen, kokoon tai suuruuteen? b) Mikä on tämän nimen historiallinen tausta?

²⁷ Mitä itseensä nimeen tulee, niin ”Gilead” merkitsee Raamatun sille antaman johdetun ajatuksen mukaan ”todistusroukkiota”. Tämä ei viittaa sen todistuksen paljouteen, kokoon tai suuruuteen, minkä Jehovan todistajat ovat antaneet koko maailmassa. Muinainen patriarkka Jaakob, Israelin kahdentoista sukukunnan isä, lähti Jumalan käskyä totellen Syyriasta ja jätti appensa Laabanin palveluksen ilmoittamatta siitä etukäteen. Laaban ajoi takaa häntä ja koko hänen huonekuntaansa ja suuria laumojaan ja tavoitti ne. Ennenkuin he erosivat, niin Laaban ehdotti, että he tekisivät liiton eli sopimuksen. Jaakob rakensi sentähden patsaan ja pani palvelijansa kokoamaan kiviroukkion, ja hän ja Laaban ja heidän seuralaisensa söivät sen päällä tai ääressä ystävällisen uhriaterian. Kertomus sanoo sitten tuosta kiviroukkiosta:

²⁸ ”Ja Laaban antoi sille [arameaksi] nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille [hepreaksi] nimen Galed. Ja Laaban sanoi: ’Tämä roukkio olkoon tänään todistajana meidän välillämme, minun ja sinun’; sentähden hän antoi sille nimen Galed ja myöskin nimen Mispa, sillä hän sanoi: ’[Jehova] olkoon vartija meidän välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä. . . . Jumala kuitenkin on todistajana meidän välillämme, minun ja sinun.’ Ja Laaban sanoi vielä Jaakobille: ’Katso, tämä roukkio ja tämä patsas, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun – tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myöskin tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän roukkion ohi sinun luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän roukkion ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.’” – 1. Moos. 31:47–52.

29, 30. Mitä ”Gilead” merkitsee todellisuudessa sen tausta huomioonotettuna, ja miten tämä nimi soveltuu Paimenen yhdelle laumalle?

²⁹ Sekä aramealainen nimi Jegar-Saahaduta että heprealainen nimi Galed merkitsee ”todistusroukkiota”. Nimi Gilead on Galed’ista kansantajuisesti johdettu vaihtamalla pari vokaaliäännettä, ja sen oikean merkityksen ymmärretään senvuoksi olevan ”todistusroukkio”. Nimi ”Mispa” merkitsee ”vartiotornia”. Samoin kuin Mispa ja Galed eli Gilead olivat täten läheisessä yhteydessä keskenään, niin myöskin nimet Vartiotorni ja Gilead (eli ”todistusroukkio”) ovat yhdistetyt toisiinsa tässä Jehovan todistajain Raamattukoulussa, joka on perustettu lähetystyöntekijäin korkeatasoista valmennusta varten. Sen valossa, mikä antoi aiheen näihin nimiin, Gilead merkitsee sitä roukkiota, mikä todistaa liiton eli juhlallisen sopimuksen tekemistä rauhan säilyttämiseksi perhesuhteissa ja uskollisena pysymiseksi sille, niin ettei vahingoittaisi sen jäseniä. Jehova on Kaikkinäkevä, joka tarkkailee nähdäkseen, että sitova sopimus pidetään.

³⁰ Kun me pidämme ”yhden paimenen” lauman mielessämme, niin kuinka sopiva nimi Gilead onkaan! Se ilmaisee velvoituksen rikkumattomaan yksimielisyyteen ja yhteisvastuuntuntoon sen yhden lauman jäsenten puolelta, jonka ”yksi paimen” on nyt koonnut. Samoin kuin Jaakob ja Laaban vannoivat Jumalan kautta säilyttävänsä perhesuhteen rakkaudellisena keskinäiseksi hyödykseen, niin ovat tämän yhden lauman jäsenetkin vannoneet Jumalalle tekemänsä antautumislupauksen kautta säilyttävänsä rauhan riveissään ja olevansa koskaan yrittämättä vahingoittaa lauman yhtäkään jäsentä. He ovat sitoutuneet tällä rauhaisalla, avuliaalla tavalla tulemaan toimeen yhdessä ”yhden paimenen” alaisuudessa. Tämä estää lauman lampaita joutumasta minkään laumassa olevan itsekkään hengen vaikutuksen hajoittamiksi. Tämän ”yhden lauman” rauhaisa, sopusointuinen yhteys kautta maailman on todistus, osoitus siitä, että siihen kuuluvat ovat Paimen-Kuninkaansa uskollista laumaa. Jehova Jumala itse on sen todistaja ja siunaa sentähden heitä menestyksellä.

31, 32. Mikä edellämainittua ”Gileadin” merkitystä lukuunottamatta todistaa, että Gilead-koululla on ollut huomattava osuus annetussa todistuksessa ja paimennustyössä?

³¹ Edelläoleva on nimen ”Gilead” päämerkitys sovellettuna lähetyskouluun. Kuitenkin on annettu hämmästyttävä todistus Jumalan rakkaan Pojan valtakunnasta Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin kymmenen vuotta takaperin tapahtuneista ensimmäisen kurssin päättäjäisistä lähtien. Sillä lähetystyöntekijäkurssilaisten virralla, mikä on vuolaana levinnyt tästä koulusta joka vuosi, on ollut suuri ja huomattava osa ainoalaatuisessa todistuksen antamisessa ja harhaantuneitten ja hajaantuneitten lampaitten suuressa kokoamisessa yhteen laumaan.

³² Kymmenen vuotta sitten päättyi palvelusvuosi 1943 keskimäärin 109 794:n lampaan raportoidessa laumaan kuuluvina ja osallistuessa toimeliaasti joka kuukausi paimennustyöhön. He käyttivät yhteensä 28 726 524 tuntia kenttätoimintaan tuona vuonna niiden 21:n Vartiotorni-Seuran haaratoimiston alaisuudessa, jotka toimivat silloin raivoavasta maailmansodasta huolimatta. Kun tämä palvelusvuosi 1953 kallistuu kohti loppuaan, on haaratoimistojen lukumäärä enemmän kuin kolme kertaa suurempi, ja laumassa olevien lampaitten luku on puoli miljoonaa paimennustyössä toimintansa raportoivaa, ja heitä on monissa maissa, joista ei ole koskaan aikaisemmin kuultu. Monet täällä Yankee Stadiumin suuressa kuulijakunnassa tänä iltapäivänä läsnä olevat ovat täällä Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin toiminnan takia ja siksi, että sen kurssin suorittaneita on määrätty heidän maihinsa. Jotkut tästä nyt päättyvästä 21:sestä kurssistakin ovat valmistuneet ottamaan vastaan ansiodiplominsa koulun aikaisempien kurssinsuorittaneitten toiminnan johdosta. Tämä on kieltämätön todistus siitä, että uskollinen Luoja on siunannut tämän koulun ja että se on osa hänen huolenpidostaan. Mitä se on vaikuttanut maailmanlaajuiseen todistamiseen Jumalan valtakunnasta, se on häviämätön todistus siitä, että Jehova on pitänyt profeetallisen lupauksensa ja että hän on herättänyt Palvelijansa, Suuremman Daavidin, yhden Paimen-Kuninkaansa, ja käyttänyt häntä uskollisesti hajaantuneitten lampaitten kokoamisessa.

VIHOLLISEN MIELIHARMI PAIMENNUSTYÖN JOHDOSTA

33. Miten kristikunnan poliittiset ja uskonnolliset paimenet osoittavat yleensä mieliharmia Jehovan lauman menestyksellisen kokoamisen johdosta?

³³ Ei ole odottamatonta, että kristikunnan poliittiset ja uskonnolliset paimenet ovat tyytymättömiä Jehovan lauman kokoontumiseen. He vaativat laidunta omakseen; he vaativat kaikkia lampaita omikseen riistääkseen heitä itsekkäästi. He pahastuvat siitä, että ”yksi paimen” tulee heidän kedolleen ja kutsuu lampaansa pois heidän vallastaan ja tuo heidät ”yhteen laumaansa”. Kieltämällä Valtakunnan sanoman ja sen viejät laitumilta, joita he sanovat omikseen, he yrittävät estää sairaita, haavoittuneita, puutteenalaisia lampaita kuulemasta Paimenen ääntä. Kääntääkseen lampaitten korvat pois kuulemasta tosi Paimenen ääntä he väärinesittävät Jehovan todistajain paimennustyön ja koettavat aiheuttaa sille vaikeuksia tämän maailman hallitusten taholta.

34–36. Mikä väärinesitys kerrotaan Afrikasta?

³⁴ Eräs tällainen tapaus liittyy Afrikkaan, missä lampaitten kokoaminen kansoista, sukukunnista, väreistä ja kielistä on saanut ilmiömäisen menestyksen. Kapkaupungin parlamentissa esitti eräs sen jäsen, että Vartiotornin liike on vastuussa Mau Maun hirvittävyyksistä Keniassa, Itä-Afrikassa. Hänen ilmoituksensa lähteenä sanottiin olevan se, mikä ilmestyi lontoolaisessa lehdessä The Twentieth Century tammikuussa 1953 nimellä ”Mau Maun tausta”.

³⁵ Kirjoitus sanoo: ”Liikkeet, jotka yhdistävät ’politiikan’ ja ’uskonnon’, eivät ole uutta Afrikassa, eikä heimon keskuudessa missään tapauksessa tehdä eroa näiden käsitteiden välillä. . . . Kultit ovat lisääntyneet joka tapauksessa siinä määrin, että eräs korkea katolinen arvohenkilö selitti äskettäin yksityiskeskustelussa, eikä suinkaan aivan pilaa tehden, että kaikkien aikojen lopullinen perijä Afrikassa on Vartiotorni. Tämä jälkimmäinen ilmiö, kenties laajimmalle levinnyt poliittis-uskonnollinen liike tänä aikana, liittyy – niinkuin monet muutkin – Amerikassa olevaan lähteeseen, tässä tapauksessa tuomari Rutherfordiin, Jehovan todistajain newyorkilaiseen perustajaan, jonka englantilaisia opetuslapsia nähdään jokaisena viikonloppuna myymässä lehtisiä vaatesalkusta kaikkien englantilaisten maaseutukaupunkien harmailla sivukäytävillä. He, samoin kuin afrikkalaisetkin, haluavat tuntea olevansa tärkeitä, potkia tämän maailman laillista valtaa ja suuruuksia vastaan. . . . Nämä liikkeet joko juontavat kaikki alkunsa protestantismista tai leviävät déracinés’ien [juurineen irtirevittyjen] joukkoon. Katolisessa maailmassa näyttää olevan harvempia tämänluontoisia liikkeitä, ehkä katolilaisuuden korkeamman vertauskuvallisuuden, sen vähemmän toimintaan tähtäävän koulutuksen ja korkeamman psykologian tähden, mikä ei juokse niin usein päätä pahkaa protestanttisen Afrikan pääasiallista kompastuskiveä, monivaimoisuutta, vasten.”

³⁶ Sanomalehti Cape Argus sanoi helmikuun 24. 1953 ”VARTIOTORNI”-otsikon jälkeen seuraavaa: ”Oli tullut päivänvaloon, että Kenian vaikeuden perussyy voidaan juontaa lähteväksi Amerikasta tulleesta Vartiotorni-liikkeestä. Tämä järjestö oli levittänyt kirjallisuuttaan laajalti Keniassa ja Rhodesiassa. Viranomaiset tutkivat nyt asiaa.”

37. Miten eräs suosittu aikakauslehti yhtyi äskeisessä Afrikan-numerossaan puhumaan ennakkoluuloisesti Jehovan todistajia vastaan?

³⁷ Myöhemmin ilmestyi Life-lehden erikoisnumero toukokuun 4. 1953, minkä pitkähkössä Afrikkaa koskevassa kirjoituksessa yritettiin samalla tavalla tukea kristikunnan syyllisiä pastoreita ja saattaa huonoon huutoon Jehovan ”yhden paimenen” paimennustyö. Kirjoittaja sanoi sivulla 126 otsikon ”Puoliksi vakuuttuneita käännynnäisiä” alla näin: ”Sekin kristillisyys, minkä me olemme antaneet heille, näyttää pinnalliselta. Olen havainnut, että lukuunottamatta katolilaisten kasvatteja eivät lähetystoimet näytä tuottaneen tyydyttäviä eikä luotettavia käännynnäisiä. Tämä on ainakin yksimielinen ajatus niiden keskuudessa, jotka ovat pitäneet palveluksessaan lähetyskoulun käyneitä nuorukaisia. En voi antaa mitään muuta selitystä, kuin kenties sen, että alkuasukas on nopea näkemään valkoisen miehen harvoin noudattavan käytännössä sitä, mitä hän saarnaa. Ja tuskin riittää, että opettaa poikaa laulamaan virsiä ja lukemaan Raamattua ja tyttöjä peittämään miellyttävää alastomuuttaan löysillä vaatteilla, odottaakseen sitten, että lähimmäisenrakkauden ja rehellisyyden kristilliset hyveet olisi heti paikalla istutettu heihin.” Tämä sama Lifen numero panee sitten pääkirjoituksensa ”Amerikkalaiset ja Afrikka” 178. sivulle seuraavan huomautuksen: ”Afrikassa tehdystä USA:n lähetystyöstä ei ole suinkaan vähimmän vaikuttava se, mitä Jehovan todistajat suorittavat kiihoittaessaan evankeliumillaan afrikkalaisten pahimpia haaveita, mikä ei suinkaan edistä ’sivistystä’.”

38. Miksi nykyinen sivistys ja kristillisyys eivät ole sama asia, ja mitä kristillisyyttä Jehovan todistajat suosivat työskennellen sen hyväksi Afrikan uskovien ollessa kysymyksessä?

³⁸ Jos tuo pääkirjoitus tarkoittaa ’sivistyksellä’ ihmisten edistymistä taiteissa, tieteessä ja tämän sairaalloisen vanhan maailman ovelaa valtiotaitoa, niin Jehovan todistajat ovat kaukana sen edistämisestä. Pohdittava ratkaiseva kohta, tosiaan asiaankuuluva esitettävä ja vastattava kysymys on: Edistävätkö he kristillisyyttä? Ei ole heidän syynsä, että sivistys on nykyään pakanallinen uskonnoltaankin ja että sivistys ja tosi kristillisyys eivät ole samaa. Se kristillisyys, mitä Korkeimman Jumalan todistajat edistävät ja minkä hyväksi he työskentelevät Afrikan uskovien ollessa kyseessä, tutustuttaa heidät yhteen, elävään tosi Jumalaan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhrin ja valtakunnan kautta tulevaan pelastusvaraukseen; se on kristillisyyttä, mikä vapauttaa heidät heidän pakanallisista ja demonisista taikauskoistaan ja tavoistaan, opettaa heitä elämään Kristuksen säännön mukaan, että yhdellä miehellä saa olla vain yksi vaimo, kasvattamaan lapsensa Jumalan pelossa, palvonnassa ja palveluksessa, olemaan rehellisiä ja luotettavia työntekijöitä työnantajilleen, lukemaan ja ymmärtämään Jumalan Pyhää Kirjaa, elämään rauhassa, yksimielisyydessä ja veljellisessä rakkaudessa, vaikka he kuuluvatkin eri väreihin, kieliin ja heimoihin, ja tulemaan Jehovan saarnaaviksi todistajiksi ja siten osallistumaan Jehovan Paimen-Kuninkaan Jeesuksen erittäin tärkeään paimennustyöhön, ennenkuin tämä tuomittu vanhan maailman sivistys loppuu Harmagedonissa.

39. Mitä voidaan sanoa siihen syytökseen, että Jehovan todistajat ovat poliittis-uskonnollinen liike, ja mitä se osoittaa, että afrikkalaiset omaksuvat todistajain julistaman evankeliumin?

³⁹ Jehovan todistajat eivät ole lainkaan poliittis-uskonnollinen liike; he eivät yhdistä politiikkaa ja uskontoa. He pesevät kätensä ehdottoman puhtaiksi tämän maailman politiikasta, mikä tunnetaan siksi, mitä se on. He mukautuvat opetuslapsi Jaakobin määrittelemään ”puhtaaseen ja tahrattomaan jumalanpalvelukseen Jumalan ja Isän silmissä”, nimittäin pitämään itsensä saastumattomina maailmalta. Se evankeliumi, mitä he saarnaavat ja minkä Lifen pääkirjoituksen laatija sanoi ”kiihoittavan afrikkalaisten pahimpia haaveita”, on sitä evankeliumia, mitä Jeesus Kristus ennusti saarnattavan tällä sodanjälkeisellä kaudella. Se on ”tämä hyvä uutinen valtakunnasta”, juuri sama evankeliumi, mitä he saarnaavat maapallon kaikilla mantereilla ja mistä Jeesus sanoi, että se on saarnattava koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille, ja tämä sisältää Afrikankin. (Matt. 24:14, Um) Jos afrikkalaiset omaksuvat tämän evankeliumin kymmenintuhansin, niin se todistaa selvästi, että heillä on sama määrä älykkyyttä, samat jalot halut ja lailliset toiveet, sama kyky omata hyvä tahto Jumalan edessä ja sama Jumalan antama voima tuntea Oikean Paimenen ääni ja vastata siihen kuin kaikilla hänen ”muilla lampaillaan” toisilla mantereilla. He saavat tällä tavalla lujan otteen iankaikkiseen elämään Jumalan vanhurskaassa uudessa maailmassa ja saavat iloita siitä, kun tämä atomikauden sivistys on hävinnyt iäksi.

40. Mihin ylevään lähetystehtävään lähetyskoulun kurssin suorittaneet osoittautuvat diplominsa mukaan päteviksi, ja keiden kanssa he ovat yhteistoiminnassa kaikkialla?

⁴⁰ Jokaisen Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin kurssin suorittaneen diplomissa on seuraava lausunto: ”Hänelle annetaan sentähden päästötodistus erityisesti soveliaana toimimaan valistustyössä edistäen hyvää tahtoa ja työskennellen pysyvän rauhan, täydellisen järjestyksen ja vanhurskauden lain hyväksi kansojen keskuudessa.” Nykyisen kurssin jäsenet menevät osoittamaan sopivaisuuttaan tähän ylevään lähetystyöhön samoin kuin edelliset kaksikymmentä kurssiakin ovat tehneet niissä monissa maissa, joihin heidät on määrätty menemään saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista. He toimivat yhdessä kaikkien toisten Jehovan todistajain kanssa kaikkialla kentällä, maailmassa.

41. Kuulukootpa Jehovan todistajat jäännökseen tai ”muihin lampaisiin”, niin mitä he nyt ovat, ja mitä he tekevät jatkuvasti kaikesta huolimatta?

⁴¹ Jehovan todistajat ovat yksi yhdistetty lauma hänen ”yhden paimenensa” alaisuudessa, kuulukootpa jotkut sitten taivaallisen Valtakunnan perillisten jäännökseen tai enemmistöön, muiden lampaitten ”suureen joukkoon”. Pelkäämättä keitään kristikunnan ulvovia vääriä paimenia ja uhmaten tämän maailman poliittisten ja uskonnollisten paimenten taholta tulevia kaikkia ilkeitä viittauksia ja herjauksia, kaikkea vastustusta ja kaikkea vainoa ja sortoa he seuraavat Kuningas-Paimentaan hänen paimennustyössään, kunnes kaikki tähän sukupolveen kuuluvat hänen lampaansa on löydetty ja koottu kaikista kansoista yhteen laumaan, pysymään siellä turvassa ja saavuttamaan loputon elämä Jehovan uudessa maailmassa.

[Kuva s. 297]

Gilead