5. luku

Asetettu vartijaksi kristikuntaan

 1. Milloin vartijaa tulisi erikoisesti arvostaa, ja mihin vaaraan kristikunta oli joutunut pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914?

VARTIJAN tulisi olla erittäin arvostettu vaaran aikana. Jos hänen yötä päivää suorittamiaan palveluksia arvostetaan ja niiden mukaan toimitaan, niin se merkitsee suojelusta ja elämän turvaamista niille, joiden hyväksi hän on vartijana. Kristikunnan ihmiset ovat olleet suuressa vaarassa siitä lähtien, kun ”lopun aika” alkoi ”pakanain aikojen” päättyessä vuoden 1914 varhaissyksyllä. Vaara ei johdu pelkästään siitä, että ensimmäinen maailmansota raivosi ja laajeni siihen aikaan ja aloitti tähän päivään saakka jatkuneen ”väkivallan aikakauden”. Vaara johtuu myös vakavammasta syystä, kuten tulemme näkemään.

 2. Minkä kristikunta asetti vartijakseen, ja mikä osoitti, ettei sen papisto voinut olla luotettava vartija?

² Kristikunta asetti ensin Kansainliiton ja vuonna 1945 Yhdistyneet Kansakunnat maailmanrauhan ja turvallisuuden vartijakseen, mutta nämä eivät ole onnistuneet tehtävässään. Sen sijaan kristikunnan ihmisten hengelliset edut ovat joutuneet vaaraan, ja juuri tämä vaara on hyvin suuri, koska hengelliset edut liittyvät asianomaisen ikuiseen elämään tai ikuiseen kuolemaan. Se, että papisto ei pitänyt kiinni kristillisistä periaatteista estääkseen ensimmäisen maailmansodan, osoitti, että papit eivät ryhmänä olleet luotettavia hengellisiä vartijoita.

 3. Kykenikö kristikunnan papisto herättämään hengellisen vartijan omista riveistään, ja miten Jumala esikuvasi, että hän herättäisi sellaisen?

³ Kun siis tuo verinen kansainvälinen selkkaus päättyi 11. marraskuuta 1918, syntyi tarve, tai tuli ainakin entistä pakottavammaksi, Korkeimman Henkiolennon, jonka käsissä on ihmisten iankaikkinen kohtalo, herättää hengellinen vartija. Hänen piti herättää vartija, jolla olisi kapinattomuuden, luotettavuuden ja uskollisuuden ominaisuudet, koska kristikunnan katolinen, protestanttinen ja ortodoksinen papisto ei voinut herättää sellaista vartijaa omista riveistään. Se, että Korkein Jumala tekisi niin, esikuvattiin Hesekielin, pappi Buusin pojan, tapauksella. Vuosi 613 eaa. oli myöhäinen ajankohta Jerusalemin ja sen valta-alueen, Juudan maan, nelikymmenvuotisessa ”lopun ajassa”. Vain kuusi vuotta myöhemmin sekä Jerusalem että Juudan maa piti autioittaa kokonaan, niin että sinne ei jäänyt ihmisiä eikä kotieläimiä. Niitä harvoja juutalaisia, jotka säilyivät Jerusalemin hävityksessä, odotti pakkosiirtolaisuus Babyloniassa Juudan 70-vuotisen autioituksen ajaksi. Jehova tiesi sen ennalta. Hän tiesi erikoisesti sen vaaran, joka uhkasi asiaan sekaantunutta Juudan kansaa. Vuosia etukäteen, vuonna 613 eaa., hän herätti armollisesti vartijan, papin pojan Hesekielin, niiden keskuudesta, jotka jo olivat pakkosiirtolaisia Babyloniassa.

 4. Mikä tarkoitus oli sillä, että Jehovan taivaalliset vaunut ajoivat Hesekielin eteen, ja mitä kysymyksiä herää Hesekielin suhtautumisesta hänelle tarjottuun kirjakääröön?

⁴ Vartijalla oli vielä aikaa varoittaa tulevasta suuresta onnettomuudesta. Äkkiä Hesekiel huomasi Jehovan, Israelin Jumalan, suosineen häntä lähettämällään näyllä. Realistisessa näyssä Jehovan kunnioittavaa pelkoa herättävät taivaalliset vaunut vyöryivät pohjoisesta Hesekielin eteen, Kebarjoen (kanavan) rannalle Babyloniaan. Jehovan tarkoituksena oli tämän näyn avulla asettaa vaunujen kaltaisen järjestönsä huipulta Hesekiel profeetaksi ja vartijaksi vaarassa oleville israelilaisille. Profeettana Hesekiel tarvitsi sanoman, ja vartijana hänellä täytyi olla jotakin ilmoitettavaa. Hesekielin profeetallinen sanoma ja se varoitus, joka hänen oli kaiutettava, sisältyivät sen kirjakäärön kirjoituksiin, jonka käsi ojensi Hesekielille silloin, kun häntä käskettiin syömään tuo kirjakäärö. Halusiko Hesekiel julistaa ne ”itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot”, jotka oli kirjoitettu kirjakäärön etupuolelle ja kääntöpuolelle? Olisiko sellaisen sanoman sisältävä kirjakäärö maukas, miellyttävä syötäväksi? Olisiko Hesekiel israelilaisten tavoin kapinallinen, vaikka Jehova varoitti häntä olemasta sellainen? (Hes. 2:8–10) Mikä oli Hesekielin valinta, joka oli oleva mallina nykyiselle Hesekielille?

 5. Mitä Hesekieliä käskettiin tekemään, ja mikä oli hänen ensivaikutelmansa hänen suostuttuaan?

⁵ Viitaten Jehovaan, joka istui valtaistuimellaan näyn vaunujen yläpuolella, Hesekiel sanoo: ”Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle’. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni. Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan’. Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja.” – Hes. 3:1–3.

 6. Miksi kirjakäärön syöminen maistui makealta Hesekielin suussa, ja kenellä oli samankaltainen kokemus 700 vuotta myöhemmin ja missä?

⁶ Vastoin mahdollisia odotuksia tuo synkkäsisältöinen kirjakäärö oli Hesekielin suussa makea kuin hunaja. Se johtui siitä, että sen muuttuminen osaksi Hesekielin elimistöä merkitsi määräyksen hyväksymistä Jehovan erikoistyöhön. Se on mieluisa kokemus sille, joka arvostaa sitä kunniaa, että hänet asetetaan kriittisenä aikana palvelemaan Korkeinta Jumalaa erikoisominaisuudessa. Kristityllä apostoli Johanneksella oli 700 vuotta myöhemmin samankaltainen kokemus. Hän oli Hesekielin tavoin pakkosiirtolainen Patmoksen saarella Aigeianmerellä Kebarjoesta kauas länteen. Tuossa kokemuksessa Johannes jäljitteli Hesekielin esimerkkiä. Jos Johannes, Jeesuksen Kristuksen rakastama seuralainen, koki tuon vuonna 96, niin hän sai näyn 66 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli kutsunut hänet opetuslapsekseen, kun taas Hesekiel oli vain 30. ikävuodellaan, kun hän sai valtuutuksensa. Pankaamme merkille näiden kahden kokemuksen samankaltaisuus, kun Johannes kirjoittaa:

 7. Miten apostoli Johannes kuvailee kokemustaan sen kirjakäärön suhteen, joka oli enkelin kädessä?

⁷ ”Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: ’Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä’. Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän sanoi minulle: ’Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja’. Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli. Ja minulle sanottiin: ’Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista’.” – Ilm. 10:8–11.

 8. Minkä malliksi Hesekielin kokemus kirjakäärön parissa omaksuttiin, ja kenen kokemusta se esikuvasi?

⁸ Koska Hesekielin kokemusta käytettiin Johanneksen kokemuksen mallina, niin se merkitsee, että Hesekielin kokemus oli profeetallinen, ei esikuvaamalla Johanneksen kokemusta, vaan sen saman nykyisen luokan kokemusta, jota apostoli Johannes edusti, nimittäin Jehovan kristittyjen todistajien voidellun jäännöksen kokemusta.

 9. Mitä murheellisen sanoman sisältävä kirjakäärö, jonka Hesekiel söi, kuvasi?

⁹ Hesekielin syömä kirjakäärö siihen kirjoitettuine itkuvirsineen ja huokauksineen ja voi-huutoineen ei kuvannut Hesekielin profeetallista kirjaa. Se kuvasi Jehovan sanomaa, jota Hesekielin oli julistettava siihen saakka, kunnes hän oli julistanut viimeisen sanomansa Jerusalemin ja Juudan maan pakanavihollisia vastaan. – Hes. 35:15.

10. Mitä ”kirjakäärö” kuvasi Jehovan palvelijoiden voidellun jäännöksen yhteydessä, ja miten jäännös söi sen ja millaisin seurauksin?

¹⁰ Samoin se ”kirjakäärö”, jonka Jehovan antautuneitten palvelijoiden voideltu jäännös vuonna 1919 söi, ei kuvannut Hesekielin kirjaa. Se kuvasi kaikkia niitä Jumalan Pyhän Raamatun osia, joissa puhutaan niistä hengellisistä vitsauksista ja siitä ”suuresta ahdistuksesta”, jotka kohtaavat kristikuntaa ja sen uskonnollisia ja poliittisia liittolaisia tänä ”lopun aikana”. Nykyinen voideltu jäännös söi ”kirjakäärön” hyväksymällä valtuutuksen ja vastuun kaikkien näiden Jumalan sanan sanomien julistamisesta sitä mukaa kuin Hän henkensä avulla tekisi ne todistajilleen selviksi ja ymmärrettäviksi. Voidellun jäännöksen keskuudessa vallitsi sanomaton ilo ja riemu vuonna 1919, jolloin se söi Jehovan ajankohtaisen sanoman ja ryhtyi jälleen suorittamaan julkista tehtäväänsä. Se maistui makealle.

LÄHETETTY OMAN KANSANSA EIKÄ ULKOMAALAISTEN LUO

11, 12. Mitä Hesekielille kerrottiin kirjakäärön syömisen jälkeen siitä, millaisten ihmisten keskuuteen hänet lähetettäisiin, ja millaisena hän kykeni kohtaamaan heidät?

¹¹ Kun Hesekiel oli hyväksynyt valtuutuksensa syömällä ”kirjakäärön”, hän sai määräyksen ryhtyä toimintaan. Hän kertoo meille:

¹² ”Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon tykö ja puhu heille minun sanani. Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö; ei monien kansojen tykö, outokielisten ja kankeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos niiden tykö lähettäisin sinut, he sinua kuulisivat. Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän. Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. Timantin kaltaiseksi, kiveä [piikiveä, Um] kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen [kapinallinen, Um] suku.’” – Hes. 3:4–9.

13. Oliko Hesekielillä oleva kieliongelmaa sen kansan keskuudessa, johon hänet lähetettiin, ja miksi hänen ei tarvinnut tuntea vavisuttavaa pelkoa kansan edessä?

¹³ Hesekielin ei tarvinnut oppia uutta kieltä voidakseen julistaa sanomansa. Häntä ei lähetetty kansojen luokse, joiden kieltä hän ei ymmärtänyt ja jotka eivät ymmärtäneet hänen puhumaansa hepreaa. Jos hänet olisi lähetetty sellaisten kansojen keskuuteen, ne olisivat kuulleet häntä, aivan niin kuin Niiniven assyrialaiset asukkaat kuuntelivat heprealaista profeetta Joonaa ja katuivat ja heidät säästettiin yli 200 vuotta aikaisemmin noin vuonna 844 eaa. (Joona 3:1–4:11) Hesekiel lähetettiin oman kansansa luokse puhumaan siihen kuuluville heidän pyhällä heprean kielellään. Kun he siis kieltäytyisivät ottamasta huomioon sitä, mitä Hesekiel heille sanoi, se ei johtuisi siitä, etteivät he ymmärtäneet hänen puhettaan. Jehova muistutti Hesekielille, että Israelin heimo oli uppiniskainen ja kovasydäminen kapinallisessa asenteessaan. Hesekielin ei tarvinnut kuitenkaan tuntea vavisuttavaa ihmispelkoa, joka panee paulan pelästyneelle. (Sananl. 29:25) Jehova tekisi hänen otsansa heidän otsiinsa verrattuna erittäin kovaksi, ikään kuin timantiksi, kovemmaksi kuin piikivi. Hän voisi olla yhtä päättäväinen kasvoiltaan kuin hekin.

14. Keiden luo Jehovan todistajien voideltu jäännös uskonnollisessa mielessä lähetettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen?

¹⁴ Jehovan voideltujen todistajien elvytettyä jäännöstä ei lähetetty ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1918 pakanoitten luo, joilla oli oma uskonnollinen kielensä, vaan kristikuntaan, jolla oli kristillis-uskonnollinen ilmaisutapansa. He saattoivat hyvin suorittaa Jumalan valtakunnan saarnaamista kristikunnassa. Miksi?

15. Minkä vuoksi Jehovan todistajien voideltu jäännös saattoi hyvin suorittaa Valtakunnan saarnaamista kristikunnan keskuudessa vuodesta 1919 lähtien?

¹⁵ Koska he odottivat toiminnalleen johtoa ja uskonnollisen kirjallisuutensa täydennystä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuralta ja tällä Seuralla oli jo vuonna 1919 haaratoimistoja Isossa-Britanniassa, Euroopan mantereella, Australiassa, Etelä-Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa. Näiden kristikunnan maiden kansoilla oli Pyhä Raamattu eri kielillä kuten Jehovan todistajillakin. Vaikka näiden kansojen käsistä tippui verta ensimmäisen maailmansodan vuoksi, ne tunnustautuivat yhä kristityiksi. Ne väittivät uskovansa Isään Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja pyhään henkeen ja kristilliseen kirkkoon. Näin ollen nykyinen Hesekiel-luokka saattoi puhua näiden kristityiksi tunnustautuvien uskonnollista kieltä, ja heidän vuorostaan olisi pitänyt voida ymmärtää Hesekiel-luokan raamatullista kieltä.

16, 17. Odottivatko Jehovan todistajat Hesekielin tapauksen perusteella käännyttävänsä kristikunnan, ja mitkä Jeesuksen sanat he muistivat vieraan kielen ja rodun omaavista ihmisistä?

¹⁶ Jehovan todistajien voideltu jäännös ei odottanut voivansa käännyttää kristikuntaa sen väärältä tieltä sen enempää kuin Hesekielillekään oli annettu toivoa kapinallisen Israelin heimon käännyttämisestä. Kristikunta edusti todellisuudessa ennustettua luopumusta eli kapinaa puhdasta uskontoa vastaan, kapinaa, joka alkoi muotoutua Jeesuksen Kristuksen kahdentoista apostolin kuoltua ensimmäisen vuosisadan loppuun tultaessa. (2. Tess. 2:3–12) Niinpä kristikuntakin oli muinaisen Israelin tavoin ”kapinallinen suku”. Voidellun jäännöksen jäsenet eivät hämmästyneet sen haluttomuutta kuuntelemiseen, sillä he muistivat Jeesuksen sanat, jotka vastaavat Jehovan Hesekielille kuulemisesta esittämiä sanoja. Jeesus sanoi eräille israelilaisille kaupungeille, joissa hän oli todistanut:

¹⁷ ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” – Matt. 11:20–24.

18. Mitä Jeesus myös sanoi Niiniven miehistä ja etelän kuningattaresta ja heidän asemastaan tuomiopäivänä?

¹⁸ Jeesus Kristus sanoi myös aikansa ’pahalle ja avionrikkoiselle sukupolvelle’: ”Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.” – Matt. 12:39–42.

19. Mille syytökselle Jehova ei asettunut alttiiksi, ja keiden luokse hän lähetti voidellun jäännöksensä Hesekielin vastineena ja mitä sanomaan?

¹⁹ Jehova ei jätä itseään alttiiksi sille syytökselle, että hän ei olisi antanut ennakkovaroitusta ihmisille, jotka kieltäytyivät kuulemasta hänen ajankohtaista sanomaansa. Siksi hän ”sanoi [Hesekielille]: ’Ihmislapsi, kaikki minun sanani, jotka minä sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi. Ja nyt mene pakkosiirtolaisten tykö, kansasi lasten tykö; puhu heille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um] – kuulkoot he tai olkoot kuulematta.’” (Hes. 3:10, 11) Voidellun jäännöksen jäseniä, jotka olivat säilyneet ensimmäisessä maailmansodassa ja jotka tunsivat Hesekielin profeetallisen kirjan, muistutettiin siitä, että heidän täytyy ottaa sydämeensä Jumalan sana. Heidän täytyi sen jälkeen mennä nykyisten ”pakkosiirtolaisten” luokse eli kristikunnan ihmisten keskuuteen, jotka ovat todellisuudessa joutuneet Suuren Babylonin, väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahdin, vankeuteen ja pakkosiirtolaisuuteen. Heille voidellun jäännöksen täytyi sanoa, mitä Jehova kirjoitetussa Sanassaan käski sitä sanomaan siitä riippumatta, kuuntelivatko he vai kieltäytyivätkö kuuntelemasta. Tällä menettelyllä voideltu jäännös osoittautuisi uskolliseksi Jumalalleen.

20. Keiden luo ja minne Jehovan henki vei Hesekielin, ja missä mielentilassa hän meni?

²⁰ Nyt oli toiminnan aika. Hesekiel oli yhä lähellä Jehovan näynomaisia vaunuja, joiden neljän pyörän vieressä seisoivat kerubit. Nyt noiden taivaallisten vaunujen pyörissä oleva Jumalan henki, joka pani ne kulkemaan oikeaan suuntaan, alkoi liikuttaa Hesekieliä. Hän kirjoittaa: ”Niin henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevän äänen: ’Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä kussa se on!’ [’Siunattu olkoon Jehovan kirkkaus hänen paikastaan.’ Um] ja olentojen [elävien luomusten, Um] siipien kohinan, kun ne löivät toisiinsa, samalla pyöräin jyrinän ja suuren jylisevän äänen. Ja henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa [katkerana henkeni raivossa, Um], ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni. Ja minä tulin Tell-Aabibiin pakkosiirtolaisten tykö, jotka asuivat Kebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, minä istuin jäykistyneenä heidän keskuudessaan seitsemän päivää.” (Hes. 3:12–15) Näin Hesekiel ohjattiin vastustamattomasti määränpäähänsä.

21. Mistä paikasta pitäisi ”Jehovan kirkkaus” siunata Hesekielin kuulemien jäähyväissanojen mukaan?

²¹ Epäilemättä ne neljä elävää kerubiluomusta, jotka kulkivat taivaallisten vaunujen mukana, lausuivat Hesekielin kuulemat jäähyväissanat ”Siunattu olkoon Jehovan kirkkaus hänen paikastaan”. Kaukana Jerusalemissa oleva temppeli oli nimellisesti ”hänen paikkansa”, Jehovan paikka, mutta hänen kirkkauttaan ei siunattu tuosta nyt saastutetusta, häväistystä uskonnollisesta rakennuksesta. Jehovan paikka on hänen kansansa kanssa, jonka hän valtuuttaa palvelukseensa kuten Hesekielinkin, ja ”Jehovan kirkkauden” siunausten tulee nousta sen keskuudesta. Näin piti olla Hesekielin tapauksessa, ja näin tulee olla myös hänen nykyisen vastakuvansa, Jehovan todistajien voidellun jäännöksen, tapauksessa vuodesta 1919 lähtien.

KULKEMINEN ”KATKERANA HENKENI RAIVOSSA”

22. Missä mielessä Hesekiel kulki ”katkerana henkeni raivossa”, ja mistä hän oli seitsemän päivän ajan ”jäykistynyt”?

²² Sen Jehovalta saadun kirjakäärön syöminen, joka maistui Hesekielin suussa makealta kuin hunaja, vaikutti toisin hänen sisuksissaan aiheuttaen katkeruutta, ”henkeni raivoa” tuohon kirjakääröön kirjoitettujen ”itkuvirsien ja huokausten ja voi-huutojen” takia. Näin ollen kulkeminen ”katkerana henkeni raivossa” ei merkinnyt, että hän olisi kulkenut vastoin omaa tahtoaan ja vastustaen vaikeaa tehtävää. Lisäksi Jehovan sovellettu voima, hänen ’kätensä’, oli väkevänä Hesekielin päällä ja vahvisti häntä ilmaisemaan palveluksessaan sen sanoman henkeä, mikä oli kirjoitettu hänen syömäänsä kirjakääröön. Hänen tarvitsi omaksua Jumalan raivon sanoman henki voidakseen esittää sitä oikealla tavalla, innokkaasti. Sanoma, joka Hesekielin oli julistettava Kebarin rannalla oleville juutalaisille pakkosiirtolaisille, vaikutti jäykistävästi, turrutti aistit sisältämiensä järkyttävien asioiden vuoksi. Siksi hän tarvitsi aikaa sen sulattamiseen, tehdäkseen siitä omansa. Seitsemän päivää, täydellisen ajanjakson, hän istui ”jäykistyneenä” noiden juutalaisten pakkosiirtolaisten keskellä Tell-Aabibissa, liikahtamatta, ikään kuin huumaantuneena.

23, 24. Mikä pani Jehovan todistajien voidellun jäännöksen kulkemaan ”katkerana henkeni raivossa”, ja miten Ilm. 11:11–14 kuvasi Jumalan elvyttävän hengen menemisen heihin?

²³ Nykyaikoina Jehovan kristittyjen todistajien jäännös oli kärsinyt paljon vainoa kristikunnan käsissä ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta se ei täyttänyt jäännöksen jäseniä katkeruudella, koston hengellä. Jehovan vihan julistus luopunutta, tekopyhää kristikuntaa vastaan sai heidät katkerina suorittamaan sodanjälkeistä tehtäväänsä. Mutta ”Jehovan käsi” (Um), joka oli heidän päällänsä, oli väkevä ja kuljetti heidät heille määrättyyn työhön. Hänen henkensä elvytti heidät vuonna 1919 heidän sodanjälkeistä julkista toimintaansa varten varsinkin kristikunnassa. Kävi juuri niin kuin Ilm. 11:11–14 oli profeetallisesti kuvannut. Luemme siitä Jumalan ”kahdesta todistajasta”, joiden julkisen saarnaamisen kristikunta oli tappanut ensimmäisen maailmansodan aikana:

²⁴ ”Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua [jotka he olivat viruneet kuolleina kristikunnan kadulla] meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’ Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian. Toinen ’voi!’ on mennyt; katso, kolmas ’voi!’ tulee pian.”

25. Missä mielessä voideltu jäännös oli sodanjälkeisen kauden alussa ”jäykistyneessä” tilassa, ja minkä työn lehti Kultainen Aika aloitti kristikunnan keskuudessa?

²⁵ Samoin kuin Hesekiel oli ollut ”jäykistyneenä” Tell-Aabibin pakkosiirtolaisten keskuudessa Kebarin rannalla, Jehovan todistajain elvytetyltä jäännökseltä kului tietty ajanjakso kunnioittavaa pelkoa herättävään sodanjälkeiseen työhön mukautumiseen. Heidän hallitseva elimensä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimistossa Brooklynissa New Yorkissa suunnitteli uuden aikakauslehden julkaisemista, joka erityisesti paljastaisi sen epäkristillisen hävityksen, jonka kristikunta oli kohdistanut Jehovan kansaa vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana. Tämän uuden lehden, Kultaisen Ajan, ensimmäinen numero ilmestyi 1. lokakuuta 1919 (engl., suomeksi lokak. 1921), ja sen tarkoitus on esitetty keskitetysti 29. syyskuuta 1920 päivätyssä englanninkielisessä erikoisnumerossa, n:o 27. Tuon lehden kaikki 32 sivua korostivat teemaa ”’Kansojen ahdistus’ – syy, varoitus, parannuskeino”. Tätä erikoisnumeroa painettiin neljä miljoonaa kappaletta ja levitettiin ilmaiseksi kristikunnan ihmisille. Tämä oli vasta alkua tälle lehdelle, joka paljasti kristikunnan räikeät Jumalan kirjoitettuun sanaan Raamattuun kohdistuneet rikkomukset.

26. Minkä toisen lehden sisarjulkaisu Kultainen Aika oli kristikunnan jumalattomuuden paljastamisessa, ja mitä sen syyskuun 24. päivän numero 1924 (engl.) julkaisi kristikunnasta syyttäen sitä?

²⁶ Siitä lähtien käytettiin etenkin Kultaista Aikaa Vartio-Tornin sisarjulkaisuna kristikunnan jumalattomuuden paljastamisessa ja sen tuhon ennustamisessa. Kultaista Aikaa käytettiin Vartio-Tornin ohella mm. sen kansainvälisen konventin selostamiseen, jonka Jehovan todistajien voideltu jäännös piti Columbuksessa Ohiossa Yhdysvalloissa 20.–27. heinäkuuta 1924. Niinpä englanninkielinen Kultainen Aika julkaisi syyskuun 24. päivän numerossaan 1924 sen kuuluisan asiakirjan, johon kiinnitettiin maailmanlaajuista huomiota tuon kansainvälisen konventin tärkeimpänä ohjelmanumerona, sekä sitä tukevan esitelmän. Tuo asiakirja oli perjantai-iltapäivänä 25. heinäkuuta hyväksytty päätös nimeltä ”SYYTÖS”. Voidaksemme paremmin ymmärtää, miten tämä päätös ilmaisi kristikunnan olevan ulkokultainen luopiouskonnollinen järjestelmä, lainaamme siitä seuraavat kappaleet:

Me, konventtiin kokoontuneet kansainväliset raamatuntutkijat, julistamme olevamme varauksettoman uskollisia Kristukselle, joka nyt on läsnä ja valtakuntaansa perustamassa, sekä tuolle valtakunnalle.

Me uskomme, että jokainen Jumalan vihkiytynyt lapsi on Kristuksen lähettiläs ja velvoitettu antamaan uskollisen ja oikean todistuksen hänen valtakuntansa puolesta. Kristuksen lähettiläinä ja omaksumatta itsellemme mitään omavanhurskautta me uskomme ja väitämme, että Jumala on valtuuttanut meidät ”julistamaan . . . meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia”. – Jes. 61:2.

. . .

Me esitämme ja syytämme, että Saatana muodosti salaliiton pitääkseen ihmiset tietämättöminä Jumalan toimenpiteestä heidän siunaamisekseen elämällä, vapaudella ja onnella; ja että toiset, nimittäin uskottomat saarnaajat, tunnottomat etuilijat ja häikäilemättömät poliitikot ovat joko tahallisesti tai tahtomattaan liittyneet sanottuun salaliittoon.

Että uskottomat saarnaajat ovat muodostaneet kirkkojärjestelmiä, jotka koostuvat neuvostoista, synodeista, presbyteerioista, yhdistyksistä jne., ja ovat määränneet itsensä niiden paaveiksi, kardinaaleiksi, piispoiksi, jumaluusopin tohtoreiksi, papeiksi, pastoreiksi, kirkkoherroiksi jne. ja antaneet valita itsensä sellaisiin virkoihin, joita tässä nimitetään yhteisesti ”papistoksi”; ja että nämä ovat halukkaasti tehneet kauppajättiläisistä ja ammattipoliitikoista laumojensa päämiehiä.

. . .

7) Että he kieltävät Herralta oikeuden perustaa valtakuntansa maan päälle, vaikkakin he hyvin tietävät Jeesuksen opettaneen, että hän oli tuleva takaisin maailman lopussa ja että tuo aika tultaisiin tuntemaan siitä, että kristikunnan kansakunnat ryhtyvät silloin maailmansotaan, jota seuraisivat nopeasti nälänhätä, rutto, vallankumoukset, . . . – Kultainen Aika (engl.), s. 820, 821, kappaleet 1, 2, 4, 5, 17.

27. Mikä oli ”Syytös”-päätöstä tukevan esitelmän nimi, ja millainen julkisuus sille annettiin seuraavana päivänä?

²⁷ Tämän kansainvälisen konventin esitelmä, joka esitettiin seuraavana sunnuntaina edellä mainitun ”Syytöksen” tueksi, oli nimeltään ”Sivistys tuomittu”. Se pidettiin Ohion valtionyliopiston stadionilla arviolta 35000 hengen näkyvälle kuulijakunnalle. Lainattuaan seitsemää tunnettua miestä, jotka vaistosivat lähestyvän tuomion, silloinen Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti esitti puheensa aikana varsin yksityiskohtaisesti ”syyn kristikunnan tuomioon”. Ja – kuten Kultainen Aika (engl.) selosti sitä sivulla 813 toisella palstalla – ”puhetta kuunneltiin erinomaisen tarkkaavaisesti, ja suuri kuulijakunta otti innostuneena ja suosiota osoittaen vastaan kristikunnan epäonnistumisen terävän paljastamisen. Seuraavana maanantaina Ohio State Journal -lehti julkaisi puheen kokonaisuudessaan.”a

28. Miten ”Syytös” hyväksyttiin esitelmässä, miten sitä levitettiin myöhemmin painetussa muodossa, ja miten voideltu jäännös toimi tässä asiassa Hesekielin tavoin?

²⁸ Esitelmän jälkeen konventtilaisten jo hyväksymä ”Syytös” luettiin yleisölle, joka yksimielisesti hyväksyi sen seisomaan nousemalla. Jotta mahdollisimman monille kristikunnan ihmisille olisi annettu tämä tieto ja varoitus, ”Syytös”-päätöstä alettiin seuraavassa lokakuussa levittää ilmaiseksi traktaattina, jota painettiin kaikkiaan yli 50000000 kappaletta englanniksi ja muilla kielillä. Profeetta Hesekielin nykyinen vastine suoritti siis varmasti hänen kauan sitten esikuvaamaansa profeetallista työtä vastakuvallisen kapinallisen ”Israelin heimon” keskuudessa.

MITEN VARTIJA PELASTAA SIELUNSA

29–31. Mitä muuta Hesekielille sanottiin hänen vastuustaan vartijana, jonka piti varoittaa jumalattomia ja vanhurskaita?

²⁹ Muinainen Hesekiel odotti epäilemättä lisäsanomaa Jehovalta uudessa sijaintipaikassaan Tell-Aabibissa Babyloniassa. Se tuli, kuten Hesekiel kertoo meille: ”Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana:

³⁰ ”’Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

³¹ ”’Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee – kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta – mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut.’” – Hes. 3:16–21.

32. Pitikö Hesekielin olla vartijana kirjaimellisessa vartiotornissa vai miten ja minkä liiton pitämisen yhteydessä?

³² Vastikään valtuutettuna Israelin heimon vartijana Hesekielin ei pitänyt kiivetä johonkin kirjaimelliseen vartiotorniin ja tähyillä sieltä israelilaisia uhkaavia vaaroja. Ei, vaan hänen piti valvoa, miten he täyttivät velvollisuutensa Jumalaansa kohtaan. Meidän on muistettava, että Israelin heimo oli tehnyt kansallisen sopimuksen eli liiton Jehovan kanssa hänen välittäjänsä Mooseksen välityksellä vuonna 1513 eaa., ja se oli eläinuhreja esittäen juhlallisesti luvannut pitää kymmenen käskyä ja kaikki niihin liittyvät lait, jotka Jehova oli antanut. (2. Moos. 19:3–24:8) Hesekielin päivinä uusi liitto ei ollut korvannut tuota liittoa, vaan Jehova piti israelilaisia yhä Mooseksen välityksellä Siinain vuorella tehdyn liiton alaisina. Profeetta Hesekiel asetettiin vartioimaan tämän liiton lain rikkojia ja varoittamaan rikkomusten seurauksista. Samoin kuin sotilas, joka yöllisessä vartiotehtävässään nukahti eikä vartioinut nukkuvia tovereitaan, tuomittiin kuolemaan, niin Hesekielkin olisi menettänyt elämänsä, jos hän ei olisi antanut Jehovalta tullutta varoitusta.

33. Miten Jehova oli sanova lakiliiton rikkojille: ”Sinun on kuolemalla kuoltava”? Ja miten heidän piti kuolla?

³³ Varsinkin lakiliitossa esitettyjen kirousten välityksellä Jehova ilmoitti jumalattomalle liitonrikkojalle: ”Sinun on kuolemalla kuoltava”. Se ei merkinnyt hänen luonnollista kuolemaansa, jollaisen ei-juutalaisetkin kokevat, koska he ovat syntisen ensimmäisen ihmisisämme Aadamin jälkeläisiä, vaan se merkitsee sitä, että hänen elämänsä katkaistaan Jehovan käyttämällä teloitustoimenpiteellä.

34. Mitä elämänmahdollisuuksia esitettiin jumalattomille ja vastaavasti vanhurskaille, ja miksi Israelissa tarvittiin silloin kipeästi vartijaa?

³⁴ Jumalaton eli paha ihminen voi siis pelastaa henkensä teloituskuolemalta kääntymällä kokonaan pois jumalattomalta tieltään. Vanhurskas saattoi säilyttää henkensä pitämällä jatkuvasti kiinni Jehovan vanhurskaasta laista, joka esitettiin Hänen liitossaan. Jos vanhurskas israelilainen kääntyi jumalattomuuteen, niin hänen aikaisempi vanhurskautensa ei pysyisi hänen ansionaan – se, että hän olisi loppujen lopuksi paha mies, olisi hänen tapauksessaan ratkaisevaa, ja siksi hänen täytyisi kärsiä teloituskuolema. Oliko siis elintärkeää, että Jehova herättäisi vartijan? Oli, koska Jerusalem ja Juudan maa olivat tähän aikaan jo varsin pitkällä ’lopun ajassaan’. Asukkaiden elämä oli kysymyksessä.

35. Miten sekä Jehova että Hesekiel liittyivät asiaan kuolemanvaarassa olevien israelilaisten ohella, ja mitä Hesekielin oli viisasta ja järkevää tehdä?

³⁵ Vaikka Hesekiel Babylonian maan pakkosiirtolaisena oli kaukana tulevan hävityksen näyttämöltä, niin hänenkin elämänsä oli kysymyksessä. Miten niin? Koska häntä voitiin pitää vastuullisena niiden onnettomien uhrien kuolemasta, joiden vartijaksi Jehova oli hänet asettanut. Koska näin oli, Hesekielillä oli kaikki syyt suhtautua vakavasti sen varoituksen kaiuttamiseen, joka hänet oli asetettu ja määrätty antamaan uhanalaiselle. Myös Hesekielin Jumala liittyi asiaan, sillä häntä olisi voitu syyttää siitä, että hän ei antanut tarpeellista varoitusta liittokansalleen, jos Hesekiel, joka puhui Jehovan nimessä, olisi laiminlyönyt tehtävänsä. Hesekielin täytyi varoa, ettei hän sallisi Jumalansa nimeä häväistävän. Hänen oli viisasta ja järkevää pelastaa oma sielunsa varoittamalla kuuliaisesti niiden israelilaisten sieluja, jotka olivat kuolemanvaarassa. Jehova oli varannut pakotien, ja Hesekielin velvollisuus oli ohjata ihmiset sille.

36. Miksi voidellun jäännöksen ei pitäisi olla välinpitämätön kristikunnan yhteydessä olevista eikä myöskään siitä, voidaanko Jumalaa syyttää, vaikka sillä onkin toivo Jumalan suojelusta?

³⁶ Onko voideltujen todistajien nykyisellä jäännöksellä, jonka Jehova on asettanut nyt ’lopun aikaansa’ elävän kristikunnan vartijaluokaksi, vähäisempi velvollisuus? Ei! Raamatun aikataulun perusteella he tietävät, millä kohdalla ajan virtaa ihmismaailma on. Raamatun ennustusten täyttymysten perusteella vuodesta 1914 lähtien he tietävät, että Jehovan taivaalliset ”vaunut” ajavat toimeenpanemaan hänen tuomiopäätöksiään vastakuvallista uskotonta Jerusalemia ja Juudaa vastaan. Koska he odottavat Jumalan suojelevan heidät tulevassa kristikunnan hävityksessä, he eivät voi suhtautua välinpitämättömästi niiden sieluihin eli elämään, jotka ovat uskonnollisessa yhteydessä kristikuntaan. He tietävät, että näiden henki on tyhjäksitekemisen vaarassa. Heitä on varoitettava ja ohjattava Jumalan vanhurskauden tielle, jotta he välttyisivät tuholta yhdessä tahallisesti jumalattomien kanssa. Jehova pitää voidellun jäännöksen vastuunalaisena niiden elämästä, jotka turhaan tuhoutuvat hänen asettamansa vartijaluokan laiminlyönnin takia. Jehovaa ei saa syyttää siitä, että hän ei olisi antanut armollista varoitusta etukäteen.

TAIVAALLISET VAUNUT SEURAAVAT PROFEETTAA

37, 38. Keneltä ja mitä tarkoitusta varten Hesekiel sai sitten valtuutuksen, ja mitä hän käskyn saatuaan teki?

³⁷ Aikaa ei ole hukattavissa! Niiden ”silmien” nähden, jotka täyttivät Jehovan taivaallisten vaunujen pyörien kehät, ja niiden neljän elävän kerubiluomuksen kuullen, jotka kulkivat pyörien mukana, Hesekieliä käskettiin nyt menemään suorittamaan tehtäväänsä. Häneltä, jonka yläpuolella ei ole ketään, Jehovalta, joka ajaa ylimpänä koko pyhän taivaallisen järjestönsä yläpuolella ikään kuin vaunuilla, Hesekiel sai valtuutuksen suorittaa rohkeaa palvelustaan vartijana. Tell-Aabibissa oleva vasta nimitetty profeetta kertoo meille Hes. 3:22, 23:ssa:

³⁸ ”Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: ’Nouse ja mene laaksoon, niin minä siellä puhuttelen sinua’. Niin minä nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herran kirkkaus, samankaltainen kuin kirkkaus, jonka minä olin nähnyt Kebar-joen varrella. Ja minä lankesin kasvoilleni.”

39. Minkä vakuuden Hesekiel sai Jumalan järjestöstä, ja mitä hänen ei pitänyt odottaa israelilaisten keskuudessa suorittamansa palveluksen suhteen?

³⁹ Jehovan vaunujen kaltainen järjestö oli siis seurannut Hesekieliä tähän uuteen sijoituspaikkaan. Tämän olisi pitänyt vakuuttaa hänelle, että Jumalan järjestö oli oleva hänen kanssaan hänen palveluksessaan, ja myöhemmät tapahtumat osoittavatkin näin olleen. Nyt ei ollut enää aika olla vain kunnioittavan pelon vallassa näyssä nähdyn ”Herran kirkkauden” takia. Koska hän nyt ymmärsi, mistä loistavasta lähteestä hänen palvelusnimityksensä tuli, hänen täytyi nousta jaloilleen ja lähteä liikkeelle. Mutta sitä ennen varoituksen sana. Hänen ei pitänyt odottaa, ettei hänen palveluksensa kohtaisi vastustusta ja ulkopuolisia yrityksiä estää sitä. Tästä Jumala varoitti häntä, kuten Hesekiel itsekin kertoo:

40. Millaisia rajoituksia Hesekiel saattoi odottaa liikkumisen ja puhumisen suhteen?

⁴⁰ ”Mutta minuun tuli henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhutteli minua ja sanoi minulle: ’Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi. Ja sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa. Ja minä tartutan sinun kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat uppiniskainen suku. Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um]. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen [kapinallinen, Um] suku.’” – Hes. 3:24–27.

PUHUMISTA RAJOITUSYRITYKSISTÄ HUOLIMATTA

41. Ketkä koettaisivat estää Hesekieliä ojentajana, ja miten hänen suunsa avattaisiin tai hänen kielensä pantaisiin tarttumaan hänen suunsa lakeen?

⁴¹ Israelilaisten babylonialaisten vangitsijoiden ei pitänyt panna Hesekieliä köysiin ja sitoa häntä. Israelilaiset itse, Hesekielin oma kansa, koettaisivat estää ja ehkäistä häntä ja pidättää häntä tulemasta ulos talostaan ja tulemasta heidän keskuuteensa julistamaan, mitä Suvereeni Herra Jehova oli sanonut. Tämä kaikki tapahtuisi osoitukseksi heidän kapinallisuudestaan. He eivät halunneet Hesekielin ojentavan heitä. Mutta Hesekielin oli luotettava Jumalan henkeytykseen. Kun Jehovalla ei ollut hänelle mitään sanomaa julistettavaksi, niin Jehova siinä suhteessa ikään kuin tartuttaisi hänen kielensä hänen suunsa lakeen, niin että hänestä tulisi mykkä. Mutta silloin kun Jehovalla oli Hesekieliä varten sanoma, joka hänen piti julistaa, Jehova puhuisi hänen kanssaan ja avaisi hänen suunsa julistamaan sitä välittämättä siitä, mitä nuo kapinalliset israelilaiset tekivät.

42. Minkä tutkimisen perusteella nykyinen Hesekiel-luokka ei ollut hämmstynyt siitä tavasta, millä kristikunta kohteli sitä, ja minkä syvällisempi tajuaminen vahvisti sitä sen työssä ja oikeassa asenteessa?

⁴² Tänä ”lopun aikana” yli 2500 vuotta myöhemmin kristikunta on kohdellut Jehovan palvelijoiden voideltua jäännöstä samalla tavalla kuin kapinalliset israelilaiset kohtelivat Hesekieliä. Nykyistä Hesekiel-luokkaa ei kuitenkaan jätetty ilman tätä koskevaa ennakkovaroitusta. Koska Hesekiel-luokkaan kuuluvat olivat aikaisemmin tutkineet Hesekielin ennustusta, he tiesivät, mitä odottaa kristikunnalta. Ennustuksen mukaisesti kristikunta on yrittänyt asettaa heille esteitä, kuten noiden sodanjälkeisten vuosien historia aina toiseen maailmansotaan saakka ja sen ylikin osoittaa. Tämä ei hämmästyttänyt rohkeaa Hesekiel-luokkaa. Siihen kuuluvien hengelliset silmät avattiin näkemään ja syvästi arvostamaan vaunujen kaltaista Jehovan järjestöä, hänen taivaallista yleisjärjestöään. Sen näkeminen vahvisti heitä heidän työssään. He ymmärsivät, että on vain kaksi suurta järjestöä, Jehovan järjestö ja Saatanan järjestö. He päättivät asettaa palveluksensa Jehovan järjestön käytettäväksi. He eivät turvautuneet mihinkään heissä itsessään olevaan jumalalliseen henkeytykseen vaan siihen, että Jehovan pyhä henki auttaisi heitä Hänen sanomansa julistamisessa.

43. Mihin Jeesuksen sanoihin, jotka Mark. 13:10–13 esittää, Hesekiel-luokka luotti?

⁴³ He turvasivat Jeesuksen opetuslapsilleen esittämiin sanoihin, jotka hän lausui ”asiainjärjestelmän päättymistä” (Um) koskevan ennustuksensa yhteydessä: ”Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille. Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” – Mark. 13:10–13; Matt. 24:3–14.

44. Mistä kristikunnan diktatuurihallituksista huolimatta on Hesekiel-luokka tämän mukaisesti kestänyt, ja mistä vaikuttimesta se on päättänyt kestää kristikunnan loppuun asti?

⁴⁴ Nyt me elämme 1970-lukua, ja huolimatta kaikesta, mitä kristikunta on yrittänyt tehdä Jehovan palvelijoiden voideltua jäännöstä vastaan uskonnollisen papistonsa ja diktaattoreiden Benito Mussolinin, Adolf Hitlerin, Josif Stalinin ja muiden välityksellä, se on kestänyt tähän asti kristikunnan vartijana. Se on päättänyt kestää maallisen palveluksensa loppuun asti, joka on oleva myös kristikunnan loppu ja tämän asiainjärjestelmän loppu, jonka huomattavin osa kristikunta on ollut. Se ei halua Jehovan pitävän sitä vastuullisena siitä suunnattomasta elämän menetyksestä, jonka kristikunnan kannattajat kokevat sen hävittämisaikaan. Sen tarkoitus on osoittautua uskolliseksi, kuuliaiseksi vartijaluokaksi. Tämän se aikoo tehdä ei ainoastaan pelastaakseen oman sielunsa vaan myös siksi, että Jehova tulisi kunniaan saatetuksi siksi, että hän on antanut kristikunnalle sen välityksellä riittävän ja kohtuullisen varoituksen. Muinaisen Hesekielin uskollinen esimerkki hänen vartijantehtävässään on vakuutus siitä, että Jehovalla on oleva samanlainen uskollinen vartijaluokka nyt, kunnes Hänen ennustettu tuomionsa toimeenpannaan kristikunnalle.

[Alaviitteet]