7. luku
Hengelliseen paratiisiin pääsemisen vaatimukset
1, 2. Mitkä Jesajan 55:6, 7:ssä esitetyt vaatimukset täytyy täyttää, jotta pääsisi hengelliseen paratiisiin?
TIE hengelliseen paratiisiin on yhä auki! Kutsu, joka kehottaa menemään sinne sisään ja nauttimaan siitä, kaikuu yhä kautta maailman! Mitä vaaditaan, jos kutsun kuulija haluaa päästä sinne? Vaatimukset esitetään kauniisti Jesajan 55. luvun henkeytetyn ennustuksen seuraavissa sanoissa:
2 ”Etsikää Herraa [Jehovaa, UM] silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä [lähellä, UM] on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” – Jes. 55:6, 7.
3. a) Miksi nyt on aika ’etsiä’ Jehovaa? b) Missä merkityksessä hän on ”lähellä”?
3 Koska me olemme eläneet tämän maailmallisen asiainjärjestelmän ”lopun aikaa” vuodesta 1914 lähtien, jäljellä oleva aika, jonka kuluessa Jehova voidaan löytää suotuisalla tavalla, on nyt hyvin lyhyt. Siksi nyt on suotuisa aika etsiä häntä. Kenenkään ei tarvitse mennä kauaksi etsiessään häntä, jotta löytäisi hänet. Hän on yhä lähellä, häntä vilpittömästi etsivien ulottuvilla. Siksi nyt on myös aika huutaa häntä avuksi. Hän ei ole kuulomatkan ulkopuolella. Nyt, ennen kuin ”Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä”, soveltuvat luottamusta herättävät sanat: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, UM] nimeä, pelastuu.” – Jooel 2:31, 32; Room. 10:13.
4. a) Selitä vaatimus: ”Jumalaton hyljätköön tiensä.” b) Mitä sisältyy ’turmiollisten ajatusten’ hylkäämiseen, ja miksi niiden hylkääminen on tärkeätä?
4 Meille sanotaan, mitä meidän on tehtävä etsiäksemme Jehovaa ja huutaaksemme avuksi hänen nimeään. Ihmisen täytyy kiinnittää huomiota elämäntapoihinsa ja myös ajatteluunsa, jolla on paljon tekemistä ihmisen sydämentilan kanssa. Tämä ilmenee kehotuksesta: ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä [turmiollinen, UM] ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö.” (Jes. 55:7) Totisesti, jos jumalaton mies haluaisi etsiä Jehovaa ja löytää hänet ja huutaa häntä avuksi otollisesti, niin hänen täytyisi luopua jumalattomasta tiestään. Jehova vihaa jumalattomuutta eli pahuutta. Jumalaton mies olisi myös turmiollinen, ja siksi hän ajattelisi turmion aiheuttamista toisille. Etsiäkseen siis Jehovaa, joka on hyväntahtoisuuden Jumala, hänen täytyisi muuttaa ajatuksensa turmiollisista aikomuksista hyödyllisiin, avuliaisuutta ilmaiseviin ajatuksiin. Hänen täytyy suhtautua vakavasti siihen, mitä Jumala sanoo Sananlaskujen 21:27:ssä: ”Pahojen uhri on iljettävää. Kuinka paljon enemmän, kun se tuodaan irstaasti käyttäytyen.” (UM) Vanhurskauden Jumalan hyväksymät tiet ja ajatukset ovat Hänen palvojiensa ja palvelijoittensa hengelliseen paratiisiin pääsemisen vaatimus.
5. a) Miten vaatimus: ”Palatkoon Herran tykö”, soveltui muinaisiin juutalaisiin pakkosiirtolaisiin? b) Mikä odote oli niiden edessä, jotka noudattivat tätä vaatimusta?
5 Jumalattomasta ja turmiollisesta miehestä sanotaan: ”Ja palatkoon Herran tykö.” Tämä ilmaisee, että jumalaton ja turmiollinen mies oli kääntynyt pois Jehovasta ja muuttunut pahaksi. Hänellä oli kerran ollut hyvä, rauhallinen, läheinen suhde Jehovaan. Näin oli ollut muinaisen Israelin laita aina siihen saakka, kun se joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, minkä profeetta Jesaja oli ennustanut aikaisemmin profetiassaan. Siksi ensimmäisessä ja suoranaisessa sovellutuksessa kehotus: ”Palatkoon Herran tykö”, osoitettiin Babyloniassa oleville juutalaisille pakkosiirtolaisille. Heidän täytyi katua huonoa käyttäytymistään ja rikoksiaan, jotka olivat johtaneet heidän kotimaansa autioitumiseen ja heidän joutumiseensa pakkosiirtolaisuuteen pakanalliseen Babyloniaan. Heidän kotimaansa oli oleva autiona määräajan, seitsemänkymmentä vuotta, ja sitten Babyloniasta vapautettava uskollinen, Jumalaa pelkäävä juutalaisten jäännös ottaisi sen jälleen haltuunsa. Mitä lähemmäksi Babyloniasta vapautumisen määräaika tuli, sitä suositeltavampaa ja tärkeämpää pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten oli valmistautua olemaan niiden joukossa, joilla oli etu palata kotimaahansa muuttamaan sitä paratiisiksi.
6, 7. a) Mihin toimintaan profeetta Daniel ryhtyi sopusoinnussa Jesajan 55:7:n kanssa, ja miksi se oli sopivaa? b) Minä vuonna juutalainen jäännös ja siihen kuuluvien palvelijat palasivat kotimaahansa?
6 Iäkäs profeetta Daniel, joka oli ollut pakkosiirtolaisena Babyloniassa jo yksitoista vuotta ennen Jerusalemin ja Juudan autioittamista, suhtautui vakavasti Jesajan 55:7:n kehotukseen. Muinainen Eufratin rannalla sijainnut Babylon oli juuri kukistunut persialaisen valloittajan Kyyros Suuren edessä, mikä tapahtui vuonna 539 eaa. Kyyroksen hallitsijatoveri Dareios Meedialainen hallitsi nyt väliaikaisena kuninkaana Babyloniaa. ”Hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan”, sanoo Daniel, ”minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, [ja] tunnustin.” (Dan. 9:1–4) Rukouksessaan Daniel tunnusti olevansa kapinallisen kansan jäsen ja olevansa osallinen sen pahuuteen ja tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan.
7 Daniel ei ollut henkilökohtaisesti ollut jumalaton tiellään eikä hänellä ollut turmiollisia ajatuksia, ja siksi hänen pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten puolesta esittämänsä rukous sai suosion Jumalan silmissä. Iäkäs Daniel, joka oli kuningas Dareioksen ja sitten kuningas Kyyroksen palveluksessa, ei palannut Juudan maahan, mutta hänellä oli sanoin kuvaamaton ilo nähdä katuvan, parannuksen tehneen juutalaisen jäännöksen yhdessä tuhansien ei-juutalaisten palvelijoittensa kanssa palaavan kotimaahan rakentamaan uudelleen Jerusalemia ja sen temppeliä. Tämä tapahtui seitsenkymmenvuotisen autioituksen päätyttyä vuonna 537 eaa.
8. Miten tilanne, jonka hengellisen Israelin jäännös kohtasi ensimmäisen maailmansodan lopussa, oli samanlainen kuin luonnollisten juutalaisten tilanne lähellä sen ajanjakson loppua, jonka he olivat pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa?
8 Samalla tavalla hengellisen Israelin nykyisen jäännöksen täytyi tehdä parannuksia tiehensä ja ajatteluunsa, kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918 ja jäännös astui sodanjälkeiseen kauteen ollen yhä elossa maan päällä. Jäännökseen kuuluvien karkotus Jumalan täydestä suosiosta Suuren Babylonin valtapiiriin oli päättymäisillään, ja heidän oli sopiva aika ajatella puutteitaan ja virheitään Jumalan palvonnan ja palveluksen suhteen. He olivat tulleet yhteiskuntavastuun alaisiksi ensimmäisen maailmansodan verenvuodatuksen ja väkivallan vuoksi. Heidän tarvitsi etsiä Jehovaa ja huutaa avukseen Hänen nimeään rukouksessa. Koska he tällä tavoin lähestyivät Jumalaa, heihin soveltui profeetallinen kehotus: ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä [turmiollinen, UM] ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö.” – Jes. 55:7.
9. a) Mitä hengellisen Israelin jäännös ryhtyi tekemään etsiessään Jehovaa? b) Kuinka pitkäksi aikaa he olivat velvoittautuneet palvelemaan Jumalaa, ja mikä työ tarvitsi tehdä?
9 Etsiessään Jumalaa ja huutaessaan avukseen Hänen nimeään rukouksessa hengellisen Israelin jäännös ryhtyi tutkimaan uudelleen Pyhää Raamattua, kun olikin käynyt eri tavalla kuin he olivat Raamatun ennustuksista ymmärtäneet. Heidän tarvitsi tarkistaa ajatteluaan ja menettelyään sen uuden ja odottamattoman tilanteen suhteen, joka nyt avautui heidän eteensä. He eivät olleet ”vihkiytyneet” Jumalalleen johonkin määräaikaan, kuten vuoteen 1914 tai 1918, asti, vaan ikuisiksi ajoiksi. Tämä velvoitti heidät jatkamaan tosi Jumalan palvelemista niin kauan kuin hän piti heidät elossa maan päällä. Kirjoitetun Sanansa ja järjestönsä kautta Hän paljasti jäännökselle, että sen jäsenillä oli tehtävänä maan päällä erittäin tärkeä työ Hänen vastasyntyneen messiaanisen valtakuntansa yhteydessä. Heillä oli siis täysi syy ’palata Herran tykö’. Mutta olisiko heidän turha yrittää sellaista heidän menneet puutteensa huomioon ottaen?
10. Oliko heillä heidän menneet puutteensa huomioon ottaen mitään hyvää syytä uskoa, että Jumala hyväksyisi heidät?
10 Samoin kuin pakkosiirtolaisuudessa olleilla juutalaisilla muinaisessa Babyloniassa hengellisen Israelin jäännökselläkin oli täysi syy rohkaistua lähestyessään Jumalaa. Miksi? Näiden Jesajan 55:7:n luottamusta herättävien sanojen vuoksi: ”Ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.”
JUMALAN ANTEEKSIANTAMUKSEN PALJOUS
11. Miten piti paikkansa, että Jumala antoi luonnollisen Israelin pakkosiirtolaisille ”paljon” anteeksi?
11 Jumalan anteeksiantamuksessa ei ole kitsautta. Hänen yltäkylläinen armonsa saa hänet antamaan ”paljon” anteeksi. Hän ilmaisi anteeksiantavaisuutensa Babylonian pakkosiirtolaisuudessa olevia juutalaisia kohtaan suorittamalla armollisen ihmeen heidän hyväkseen. Hän mursi auki vankilan, jossa Babylonian maailmanvalta oli pitänyt heitä vankeudessa, ja järjesti heille paluutien heidän kotimaahansa, joka oli ollut autiona vailla ihmistä ja kotieläintä seitsemänkymmentä vuotta! Tämä hämmästytti ympärillä olevia muinaisia kansoja, jotka havaitsivat sen, ja ne voivat lukea tämän ihmeen vain Israelin Jumalan ansioksi. ”Silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ’Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan’. Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme. Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa [paahtuneessa maassa].” (Ps. 126:2–4) Ottaen huomioon pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten aikaisemmat synnit ja rikkomukset he eivät ansainneet tätä, mutta Jumala antoi heille ”paljon” anteeksi heidän vilpittömän katumuksensa vuoksi.
12. Mikä todisti, että Jehova samoin palautti hengellisen Israelin jäännöksen suosioonsa?
12 Sama piti paikkansa nykyaikana hengellisen Israelin jäännöksestä. Koska jäännökseen kuuluvat katuivat sydämestään, Jumala vapautti heidät Suuren Babylonin vallasta Suuremman Kyyroksensa, Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, välityksellä ja toi heidät takaisin heidän oikeaan hengelliseen tilaansa maan päällä, Jumalan suosion ja rauhallisten suhteiden tilaan. Hän alkoi käyttää heitä jälleen ajankohtaisen sanoman, ”tämän valtakunnan hyvän uutisen”, julistamiseen kautta maailman. Täten hän toi heidät takaisin pelottoman julkisen toiminnan näyttämölle, ja vihamieliset kansat tulivat tietämään, että Jehova Jumala oli tehnyt jotakin suurta heidän hyväkseen, jotakin sellaista, mikä todisti, että hän oli palauttanut heidät suosioonsa ja palvelukseensa.
13. Miten Jehova profeettansa Jesajan kautta selitti, miksi hän osoitti niin huomattavasti armoa?
13 Nämä vapautusteot, niin vapauttaminen muinaisesta Babyloniasta kuin sen nykyaikaisesta vastineestakin, olivat tekoja, joita ihmismieli ei voinut kuvitella. Kaikki se oli niin vastoin epätäydellisen ihmisen ajattelua. Se oli niin päinvastaista kuin ihmisten tapa kohdella kansaa nykyisessä pahassa asiainjärjestelmässä. Miksi Jumala, jota vastaan oli niin paljon rikottu, osoitti sellaista armoa ja antoi niin paljon anteeksi? Hän selittää sen, kun hänen Jesajan kautta antamansa ennustus sanoo edelleen: ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” – Jes. 55:8–11.
14. Miksi ei ole turvallista käyttää röyhkeästi hyväkseen Jumalan armoa?
14 Meidän ajatuksemme ja tiemme eli menettelytapamme eivät voi koskaan olla niin korkeita kuin Jumalan, Luojan, ajatukset ja tiet, ja näin on varsinkin meidän syntisen epätäydellisyytemme aikana. Siksi ei meidän ajatuksiamme ja teitämme voida verrata Hänen ajatuksiinsa ja teihinsä. Mutta me emme voi siitä syystä käyttää röyhkeästi hyväksemme hänen armoaan. Me emme voi mistään välittämättä tulla sellaisiksi kuin olivat ne ulkokultaiset ihmiset, joita kuvaillaan Juudaan kirjeen 4. jakeessa ja jotka olivat ”jumalattomia, jotka vääntävät Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi ja osoittautuvat pettymykseksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle”. Me emme voi vaaratta käyttää röyhkeästi hyväksemme Jumalan jalomielisyyttä. Me emme ansaitse häneltä mitään, eikä meillä ole oikeutta vaatia häneltä mitään. Me emme voi mennä pitemmälle kuin hänen antamansa sana sallii.
15. a) Minkä kanssa Jumalan armon osoittaminen on täysin sopusoinnussa? b) Miten Jumalan ilmoitettu sana on kuin taivaasta tuleva sade ja lumi?
15 Mitä tahansa Jehova Jumala onkin tehnyt osoittaessaan sellaista armoa meille, hän on aikaisemmin antanut siitä sanansa, joka on kirjoitettu hänen profetioihinsa Pyhään Raamattuun. Hän tarkoittaa sitä, mitä hän sanoo, ja hän sanoo, mitä hänellä on tarkoituksena tehdä. Siksi hänen antamansa sana on luotettava, yhtä luotettava kuin ovat taivaasta tulevat sade ja lumi toteuttaessaan Jumalan tarkoituksen, jota varten ne lankeavat maahan. Siitä syystä hänen ilmoitettu sanansa ei tule bumerangin tavoin takaisin hänen luokseen saamatta aikaan tuloksia. Jos hän on antanut sanansa, niin hän pitää huolen siitä, että se toteutetaan hänen kaikkivaltiaan henkensä ja hänen valitsemiensa palvelijoiden välityksellä. Se, mikä häntä miellyttää ja on otollista hänelle, tulee varmasti tapahtumaan hänen sanansa mukaan. Hän on lähettänyt sanansa suorittamaan tehtävää, eikä se tule osoittautumaan pelkäksi tyhjäksi puheeksi. Se tulee varmasti menestymään siinä ilmoitetussa tehtävässä, jota varten hän lähetti sen.
16. Miten Jehova osoittautui ”totuuden Jumalaksi” ollessaan tekemisissä luonnollisen Israelin ja hengellisen Israelin kanssa?
16 Jumalan oma kunnia on siis kysymyksessä hänen sanansa yhteydessä. Hän ei voi antaa sanansa olla vastaamatta tarkoitustaan, sillä se merkitsisi, ettei hän olisi kaikkivaltias. Se merkitsisi, ettei hän olisi totuudellinen eikä ”totuuden Jumala”. (Ps. 31:6, UM) Hänen sanansa ei jäänyt täyttymättä, kun piti vapauttaa pakkosiirtolaisuudessa olevat israelilaiset Babylonian maailmanvallan alaisuudesta ja ennallistaa heistä jäännös heidän autioitettuun kotimaahansa aivan ajallaan. Eikä hänen sanansa palannut hänen luokseen tyhjänä nykyaikanakaan, kun piti vapauttaa hengellisen Israelin jäännös Suuren Babylonin vallasta ja ennallistaa se hänen suosioonsa ja palvelukseensa maan päällä vuodesta 1919 lähtien. Monia muitakin historiallisia esimerkkejä entisajoilta ja nykyajalta voitaisiin mainita osoitukseksi siitä, että hänen sanansa on totuudellinen, niin kuin Jesajan 55:10, 11:ssä esitetään.
ENNUSTUS PARATIISISTA
17. Mitä Jehova lupaa tähdennettyään sanansa täyttymisen ehdotonta varmuutta, kuten Jesajan 55:12, 13:een on kirjoitettu?
17 Se, mitä Jehova Jumala on näin ollen sanonut sanansa toteutumisen ehdottomasta varmuudesta, vahvistaa meitä hyväksymään luottavaisesti nyt seuraavan ilahduttavan ennustuksen. Hän osoittaa sen niille, jotka etsivät häntä ja huutavat avukseen hänen nimeään ja palaavat hänen luokseen katuvina ja vanhurskaudessa. (Jes. 55:6, 7) Paljastaen kuinka paljon korkeammat ovat hänen ajatuksensa ja tiensä kuin epätäydellisen, kuolevaisen ihmisen ajatukset ja tiet, hän jatkaa sanoen: ”Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.” – Jes. 55:12, 13.
18, 19. a) Mikä suurenmoinen vapautuminen siinä kuvaillaan? b) Ketkä ’iloitsisivat’, ja miten Psalmi 126:1, 2 kuvailee ilahduttavasti heidän tunteensa?
18 Eivätkö nämä profeetalliset sanat kuvailekin kauniisti pakkosiirtolaisuudessa olevan kansan sykähdyttävää vapautumista ja kotiintuloa riemullisesti tervetulleena! ”Sillä”, ts. sen vahvistukseksi, mitä Jehova oli juuri sanonut ylevistä ajatuksistaan ja teistään kansansa suhteen, ”iloiten te lähdette.” Heidät tuotaisiin vapautettuna kansana ulos Babylonian maasta. Tästä vapautuksesta eivät iloitsisi pakanakansat osoittaakseen myötätuntoa pakkosiirtolaisuudessa olevaa Jehovan kansaa kohtaan, vaan Hänen kansansa, jonka Hän vapautti niin merkittävällä tavalla, aivan vastoin sitä, mitä pakanakansat odottivat tai halusivat. Se ilo, jota Israelin jäännös ja sen uskolliset toverit tunsivat kokiessaan niin ihmeellisen vapautumisen pakanallisesta Babyloniasta, heijastuu Psalmin 126 alkusanoista:
19 ”Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: ’Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan’.” – Ps. 126:1, 2; 2. Aikak. 36:20–23.
20, 21. Miten uskolliset juutalaiset vuonna 537 eaa. kokemassaan vapautuksessa voivat nähdä voimakkaan todistuksen siitä, että Jehova oli saattanut kunniaan sanansa totuudellisuuden?
20 Kun vapautus tuli vuonna 537 eaa., uskollinen juutalainen jäännös voi lukea henkeytetyn ennustuksen, jonka Jesajan 44:28–45:3 esittää ja joka oli kirjoitettu 200 vuotta aikaisemmin, ja nähdä, miten sen Jumala oli saattanut kunniaan Sanansa käyttämällä voideltua palvelijaansa, persialaista Kyyrosta eli Kooresta, jäännöksen vapauttamiseen. Historiallinen kertomus, jonka Esran 1:1–5 esittää, on yhtäpitävä Jesajan ennustuksen kanssa, kun se kertoo:
21 ”Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin: ’Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa. Kuka vain on jäljellä, se saakoon, missä asuukin muukalaisena, paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeata ja kultaa, tavaraa ja karjaa ynnä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelin rakentamiseksi Jerusalemiin.’ Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekunta-päämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin.”
22. Miksi juutalaiset eivät lähteneet Babyloniasta epäjärjestyksessä paeten?
22 Juutalainen jäännös ja sen toverit eivät siis lähteneet Babyloniasta vuonna 537 eaa. pakokauhun vallassa tai paeten epäjärjestyksessä. Niin ei olisi voinut olla, jos kerran heidän piti lähteä ”iloiten”, niin kuin oli ennustettu. He lähtivät järjestyksellisesti, eikä heidän keskuudestaan kuulunut takaa-ajajien näkemisestä aiheutuvia kauhunhuutoja. He lähtivät luottaen täysin siihen, että Jumala, joka oli saanut aikaan heidän vapautumisensa, kulkisi heidän edellään johtaakseen heitä matkalla ja että hän suojelisi heitä takaapäin. Hän oli antanut heille tällaisen lupauksen: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat. Sillä ei teidän tarvitse kiiruusti [pakokauhun vallassa, UM] lähteä, ei paeten kulkea; sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne.” – Jes. 52:11, 12.
23. a) Mitä syytä heillä oli olla luottavaisia sen suhteen, että he saapuisivat turvallisesti määränpäähänsä? b) Mihin mennessä he olivat päässeet takaisin kotimaahansa, ja miten tämä todistaa, ettei Jehovan sana palaa hänen luokseen tyhjänä?
23 Rauhallisesti, hyvän järjestyksen vallitessa heidän keskuudessaan, he lähtivät muinaisesta Babyloniasta, ja rauhallisesti, Jumalan suojeluksessa ja ohjauksessa, he saavuttaisivat päämääränsä. Niin Jumalan erehtymätön sana vakuutti heille: ”Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan.” (Jes. 55:12) Heidät ’saatettaisiin’ heidän kotimaahansa, joka oli ollut autiona seitsemänkymmentä vuotta. Rabbiini Leeserin käännös heprealaisesta tekstistä kuuluu: ”Sillä iloiten te menette pois, ja rauhassa teidät tuodaan kotiin.” Uusi amerikkalainen Raamattu (The New American Bible) sanoo sen näin: ”Niin, iloiten te lähdette, rauhassa teidät tuodaan takaisin.” Juuri niin kävikin, ja vuoden 537 eaa. seitsemännessä kuussa (tisri) palannut juutalainen jäännös ja sen uskolliset toverit olivat asettuneet asumaan kaupunkiensa sijaintipaikoille, ja he alkoivat ennallistaa Jumalansa palvontaa kotimaassaan. (Esra 2:68–3:2) Niin kuin sade ja lumi tulee alas taivaasta ja toteuttaa Jumalan tarkoituksen, niin Jehovan profeetallinen sanakin palasi hänen luokseen tuottaen tuloksia kunniakseen. – Jes. 55:10, 11.
24, 25. a) Totesivatko entiset pakkosiirtolaiset kotimaansa olevan paratiisi, kun he saapuivat määränpäähänsä? b) Mitä Jumala oli luvannut tapahtuvan aikanaan sen jälkeen, kun he ryhtyivät työhön?
24 Reitti, jota juutalainen jäännös ja sen Jumalaa pelkäävät toverit tulivat Babyloniasta, ei kulkenut paratiisin läpi, eikä matkan varrella ollut maaseutu muuttunut ihmeen kautta paratiisiksi heidän edessään ilahduttaakseen heitä useita kuukausia kestäneen matkan aikana. Ei myöskään heidän kauan autiona ollut, vesakoitunut kotimaansa muuttunut yhtäkkiä paratiisin näköiseksi heidän silmiensä edessä. Mutta mitkä olivat heidän odotteensa Jumalan lupauksen mukaan, kun he olivat asettuneet uudelleen rakkaaseen kotimaahansa ja ryhtyivät ahkerasti työhön odottamatta mitään suoranaisia muodonmuutosihmeitä? Siitä heidän ylimmäinen pappinsa Jeesua, Joosadakin poika, tai heidän virkaan nimitetty maaherransa Serubbaabel, Sealtielin poika, voi lukea heille Jesajan 55:12, 13:n innostavat, rohkaisevat sanat:
25 ”Vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.” – Ks. Hagg. 1:1.
26. Kenelle kuuluisi kunnia maan muuttumisesta ennustuksen mukaan, ja miksi se olisi sopivaa?
26 Pitkään hoitamattomana ja viljelemättömänä ollut maa kokisi tosiaan ihastuttavan muutoksen! Mutta tätä ei tapahtuisi, ellei kotimaahansa palannut kansa ensin työskentelisi innokkaasti ja hartaasti. Kuitenkin Jehovan pitäisi saada kunnia hämmästyttävästä muutoksesta ja hän saisi sen, sillä Hän siunaisi heidän vilpittömät ponnistelunsa. Heidän ponnistuksensa tarvitsivat hänen siunaustaan, ja he saisivat hänen siunauksensa sillä edellytyksellä, että he antaisivat Hänen palvonnalleen ensi sijan ja toteuttaisivat sen tarkoituksen, jota varten Hän oli vapauttanut heidät sortavasta Babyloniasta ja palauttanut heidät rakkaaseen kotimaahansa.
27. Mikä todisti, että Juudan maa autioituksensa vuosina oli ollut kuin kirottua maata?
27 Kun he saapuivat takaisin maahan, orjantappurapehkoja oli epäilemättä runsaasti ja polttavat nokkoset rehottivat kauan aikaa hoitamattomana olleessa maassa. Sellaiset kasvit eivät olleet ihmisen alkuperäisen paratiisin silmiinpistävä, puoleensavetävä piirre. Sen sijaan kun Jumala tuomitsi ensimmäisen miehen ja naisen syntisinä elämään Eedenin paratiisin ulkopuolella, hän sanoi miehelle: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle.” (1. Moos. 3:17, 18) Siten Juudan maa oli seitsenkymmenvuotisen autioituksensa aikana tullut kuin kirotuksi maaksi: ”Jos se kasvaa orjantappuroita ja ohdakkeita, niin se hylätään ja on lähellä kirotuksi tulemista, ja lopulta se poltetaan.” – Hepr. 6:8; vrt. 5. Moos. 28:15–18; Jes. 24:6.
”IANKAIKKINEN MERKKI”
28. Miten Jesajan 55:13:n tässä lainatussa osassa käytetty kieli ilmaisee Jumalan siunauksen palaavan hänen kansalleen?
28 Katsokaamme nyt todisteita Jumalan siunauksen palauttamisesta hänen kansalleen, joka palvoi häntä, joka oli etsinyt häntä ja huutanut avukseen hänen nimeään katuen ja tuottanut katumukseen sopivaa vanhurskasta hedelmää! ”Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita.” (Jes. 55:13) Kartettavien matalien piikkisten kasvien sijaan nousee ikivihreitä puita, kuten myrttejä ja sypressejä, jotka kasvavat parinkymmenen metrin korkeuteen. Niihin taivaitten linnut, jopa haikara, voivat tehdä pesänsä. (Ps. 104:16, 17) Myrttipuista voivat takaisin tulleet israelilaiset ottaa lehteviä oksia ja rakentaa itselleen lehtimajoja lehtimajanjuhlaa (eli tabernaakkelijuhlaa) vietettäessä tisrikuun kolmannella viikolla. (Neh. 8:15, 16; Sak. 1:8–11) Mikä virkistävä, silmää ilahduttava muutos piikkisistä, polttavista kasveista ikivihreisiin puihin, kuten sypressi- ja myrttipuihin!
29. Selitä, mitä merkitsee lupaus: ”Kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä” ja: ”Vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne.”
29 Muutkin puut kaunistivat tätä uudelleen muokattua maata. ”Kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.” Ne tulevat kiittämään taivaallista Luojaansa, joka saa ne kasvamaan. Ne yhdessä luonnonkukkien kirjoman vehreyden kanssa tulevat vaatettamaan vuorten ja kukkuloiden rinteet. Nämä Juudan maan korkeat paikat näyttävät ilahtuvan. Ne kertovat Jumalaa ylistävää sanomaa, ja on kuin ne olisivat puhjenneet ’riemuitsemaan’ ääneen. Luonto näyttää onnelliselta heijastaen Jumalan onnellisuutta sen johdosta, että hänen kansansa on saanut takaisin vapauden palvoa Jerusalemissa ja kautta koko Juudan maan. (Jes. 55:12) Kuinka tämän muuttuneen maan asukkaat itse voisivat olla iloitsematta ja puhkeamatta kiittämään ja ylistämään Häntä?
30, 31. a) Mihin se, miltä uudelleen asutettu maa näytti, sai henkilön vertaamaan sitä? b) Mitä Jumala oli henkeyttänyt Hesekielin ennustamaan juuri sellaisesta?
30 Kauneus, joka oli kruunaava uudelleen asutetun maan, pani pakostakin vertaamaan sitä Eedenin puutarhaan, ihmisen alkuperäiseen paratiisikotiin. Tämän kerran aution maan kaunistumisen havaitsijat tekisivät nyt sellaisia vertailuja. Se ennustettiin profetiassa, jonka Jumala henkeytti Hesekielin lausumaan sen jälkeen, kun Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin vuonna 607 eaa. ja Juudan maan autionaolo alkoi.
31 ”Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen, ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan silmäin edessä. Silloin sanotaan: ’Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja’. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” – Hes. 36:33–36.
32. Miten Jumalan oma nimi, hänen maineensa, liittyi siihen, mitä tapahtui Israelin kansalle?
32 Tätä tilanteen muutosta kansainvälisesti vihatun ja pakkosiirtolaisuudessa olevan Israelin kansan puolesta ei olisi voinut saada aikaan kukaan muu kuin heidän Jumalansa, joka piti sen kanssa tekemänsä liiton. Saadakseen aikaan muutoksen lupauksensa mukaisesti hänen täytyi tehdä itsensä kuuluisaksi kautta maan. Tässä tärkeässä asiassa oli kysymyksessä hänen nimensä ja maineensa, sillä kansa, joka liittyi tähän tapahtumainkäänteeseen, oli kansa, jota kutsuttiin hänen omalla nimellään. Se, mitä tälle kansalle tapahtui, vaikutti hänen nimeensä. Ne väärät johtopäätökset, joita pakanakansat olivat tehneet sen vuoksi, että hän rankaisi ja kuritti liittokansaansa, täytyi oikaista. Tämä vaikuttaisi siihen näkemykseen, jonka ei-juutalaiset kansat omaksuisivat hänestä Jumalana. Itsekunnioituksensa vuoksi ja oman kunniansa tähden hänen tarvitsi todistaa kaikille kansoille, että hän oli totuudellinen, luotettava, sanansa pitävä Jumala!
33. a) Mikä oli hänen päätarkoituksensa, kun hän toi kansansa Israelin takaisin maahansa? b) Mikä teki mahdolliseksi maan muuttamisen paratiisiksi?
33 Hän ei vapauttanut liittokansaansa Israelia muinaisesta Babyloniasta ja tuonut sitä takaisin maahan, jolle hän oli suonut seitsemänkymmenen vuoden sapattikauden, pääasiassa Israelin tähden, joka oli saattanut hänen nimensä häpeään kansojen keskuudessa, vaan oman nimensä tähden. (3. Moos. 26:41–45; 2. Aikak. 36:20, 21) Kun tämä sapattikausi oli kulunut loppuun vuonna 537 eaa., hän palautti maahan sen oikeat viljelijät. Antamalla heille siunauksensa hän muutti sen kauniiksi maaksi, joka näytti melkein mielihyvän paratiisilta, Eedenin puutarhalta. Tällä oli suuri merkitys. Sillä oli oma tarkoituksensa.
34. Mikä oli sen tarkoitus, kuten Jesajan 55:13:ssa sanotaan?
34 Jumala tekee tunnetuksi sen takana olevan vaikuttimen, kun hän itse sanoo: ”Ja se tulee Herran kunniaksi [kirjaimellisesti: nimeksi, Young], iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.” (Jes. 55:13) Tämä kauan autiona olleen maan pukeminen paratiisilliseen ihanuuteen sai huomioivat pakanakansat tunnustamaan sen kateellisina ja se herätti niiden kunnioituksen häntä kohtaan.
35. Mitä täytyy muistaa maasta ja sen asukkaista, jotta ymmärtäisi Jesajan 55:13:ssa mainitun ”merkin”?
35 Kun maa oli nyt viljeltynä ja ylistettynä, se oli ”merkki” jostakin erittäin tärkeästä. On muistettava, että ennen kaikkea se oli Jumalan antama maa, sillä Jehova oli antanut sen valitulle kansalleen 15. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua sen esi-isille Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille (eli Israelille) tekemänsä lupauksen täyttymykseksi. Sitten kansansa itsepintaisen tottelemattomuuden ja uskottomuuden tähden hänen oli niin sanoaksemme käännettävä maa kumolleen kuin pata ja tyhjennettävä se asukkaistaan karkottamalla heidät Babylonian maahan ja annettava saastuneen maan olla autiona ja pitää sapattia seitsemänkymmentä vuotta. (Jes. 24:1–6; 2. Kun. 21:13) Ja nyt hän oli saanut aikaan väekkään maan elpymisen ja myös kansan elpymisen palauttamalla kauan pakkosiirtolaisuudessa olleen kansansa Jumalan sille antamaan tilaan. Kenen kunniaksi siis maan muuttuminen paratiisiksi olisi ”merkki”?
36. a) Miten maan muuttuminen paratiisiksi oli ”merkki”, joka tuotti kunniaa Jehovalle? b) Mikä on tehnyt siitä ”iankaikkisen merkin”?
36 Profeettansa Jesajan suulla Jehova itse antaa oikean vastauksen sanoessaan: ”Ja tämä tulee tekemään Jahven kuuluisaksi, ikuisen, lähtemättömän merkin.” (Jes. 55:13, The Jerusalem Bible) Tai ”kaikki tämä tulee tuottamaan HERRALLE suuren nimen, katoamattoman, merkin kaikiksi ajoiksi”. (The New English Bible) Hänen tapauksessaan se todisti vääräksi väitteen, että ”Jumala on kuollut”. Hänen hämmästyttävät tekonsa maan suhteen todistivat, että Hän on elävä Jumala ja että hänen nimessään Jehova annetut ennustukset ovat paikkansapitäviä. Suuri ja loistoisa oli nimi, jonka hän tällä tavalla teki itselleen. Ja paratiisin kaltainen uudelleen asuttu Juudan maa oli ”merkki” hänen jumaluudestaan, hänen kaikkeudensuvereenisuudestaan, hänen kaikkivaltiudestaan, hänen uskollisuudestaan ja hänen taivaisiin asti ulottuvasta armostaan katuvaa kansaa kohtaan, joka oli liitossa hänen kanssaan. Siitä tuli ”iankaikkinen merkki”, aina tähän saakka; se on merkki, joka ei ole ’hävinnyt’ senkään jälkeen, kun Rooman sotajoukot tuhosivat Jerusalemin ja autioittivat Juudan maan vuonna 70 nykyistä ajanlaskua. Miksi ei? Koska tieto siitä, että Jumala toteutti ennustuksensa, on pantu Raamatun häviämättömiin muistiinmerkintöihin.
37. a) Minkä kansan yhteydestä löydämme ”merkin” nykyisen vastineen? b) Millainen oli kansan vertauskuvallisen maan tila siihen aikaan, kun se vapautui Suuresta Babylonista?
37 Koska tämä on häviämätön, lähtemätön merkki, ”iankaikkinen” merkki, odotamme, että sillä on nykyinen vastine. Muinaiseen esikuvaan sopiakseen siihen liittyisi hengellisen Israelin nykyinen jäännös, joka on ”uudessa liitossa” Suuremman Välittäjän, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Nykyajan historia vahvistaa, että tämä jäännös vapautettiin Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, vuoden 1919 keväällä. Jäännökseen kuuluvien uskonnollinen eli hengellinen tila maan päällä oli saatettu aivan autioksi sillä hävityksellä, jota Suuri Babylon ja sen poliittiset, sotilaalliset ja juridiset kannattajat olivat aiheuttaneet heille ja heidän toimivalle järjestölleen. Heidän vertauskuvallinen maansa, heidän hengellinen tilansa, oli niin sanoaksemme tullut luotaantyöntäväksi sellaisen vuoksi, mikä oli kuin orjantappurapehkoja ja polttavia nokkosia, jotka pilasivat sen ulkonäön. Se ei näyttänyt houkuttelevalta ja puoleensavetävältä, niin että se olisi vetänyt uskonnollismielisiä ihmisiä osallistumaan näiden Jehova Jumalan palvojien kanssa heidän uskomuksiinsa ja toimintoihinsa.
38. Mikä oli hengellisen Israelin jäännöksen suhtautumistapa, kun Jehova avasi sille paluutien?
38 Mutta kun heidän elävä Jumalansa avasi heille tien, hengellisen Israelin jäännös ’lähti’ ”iloiten” Suuren Babylonin vankeudesta. He olivat täynnä toivoa ja näkivät tulevaisuuden uskonnolliset mahdollisuudet, vaikkakin he ymmärsivät; että niiden käyttäminen hyväksi vihamielisen maailman edessä vaatisi rohkeutta. Maailmanlaajuinen sota oli päättynyt ja oli tullut sovittelurauha, joten heitä ’saatettiin’ ”rauhassa” oikeaan hengelliseen tilaansa, takaisin Jumalan suosioon, sovitukseen hänen kanssaan, jälleen hyväksyttäviksi hänen palvelukseensa hänen nyt perustetun messiaanisen valtakuntansa lähettiläinä. (2. Kor. 5:20) He järjestäytyivät uudelleen edessä olevaa työtä varten, jonka Jeesus Kristus oli ennustanut ”asiainjärjestelmän päättymistä” varten, nimittäin: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” He alkoivat puhdistaa pois sellaista, mikä oli sopimatonta ja haitallista Jumalan tosi palvonnalle. – Matt. 24:3, 14.
39. Miten maailmanlaajuinen hengellinen paratiisi on saatu aikaan Jumalan kansan asuttavaksi nykyaikana?
39 Uskollisena kirjoitetuille lupauksilleen ja muinaisen perikuvan mukaisesti Jehova siunasi hengellisten israelilaisten ennallistetun jäännöksen ponnistelut. Se johti hengelliseen paratiisiin, joka on maailmanlaajuinen ihme nykyään. Oli kuin heidän hengellisen tilansa vuoret ja kukkulat olisivat puhjenneet heidän edessään riemuun ja kuin kristillisen hedelmällisyyden puut olisivat paukuttaneet käsiään. Kuvaannollisesti puhuen orjantappurapehkojen ja polttavien nokkosten sijaan on tullut kauniita, ikivihreitä sypressejä ja myrttipuita. Se ei näytä enää Jumalan kiroamalta! Siitä on tullut asuinkelpoinen paikka tosi kristityille, jotka todella noudattavat Jehovan voidellun Palvelijan, Jeesuksen Kristuksen, esimerkkiä. Myös sadattuhannet vanhurskasmieliset ihmiset etsivät Jehovaa, hengellisen Israelin ennallistetun jäännöksen Jumalaa. Näistä on tullut uskollisen voidellun jäännöksen uskollisia tovereita.
40. Miten hengellisen jäännöksen kaunistetusta tilasta on tullut ”merkki”, joka tuottaa kunniaa Jehovalle ja joka ei ole ’hävinnyt’?
40 Tämä jäännöksen hengellisessä tilassa tapahtunut merkittävä muutos on johtanut siihen, että Jehova on tullut kuuluisaksi kautta maailman. Jumalan persoonanimi on tullut tunnetuksi kautta maapallon. Hengellisen jäännöksen elvytetystä, kaunistetusta tilasta on tullut ”merkki”, ja sen jatkumisen aika on määräämätön. Se on säilynyt tähän saakka toisesta maailmansodasta ja muista maailman melskeistä ja tuhoista huolimatta. Se ei ole ’hävinnyt’ tähän mennessä, eikä se tule koskaan häviämään. – Jes. 55:12, 13.
41, 42. Miten hengellisen Israelin ennallistamista koskevassa asiassa kävi niin kuin Jesajan 55:8, 9:ssä ilmaistiin?
41 Varsinkin hengellisen Israelin ennallistetun jäännöksen silmissä tämä kaikki on ollut suurenmoista, hämmästyttävää. Ensimmäisen maailmansodan ahdistusten aikana ja Suuren Babylonin vankeutensa aikana he eivät voineet kuvitellakaan, että sellaista tapahtuisi. Sellainen ei ollut kuviteltavissa sen mukaan, miten he ymmärsivät Raamatun ennustuksia! Olisi pidetty julkeana odottaa tai ennustaa, että sellaista tapahtuisi tälle vankeudessa ja pakkosiirtolaisuudessa olevalle hengellisen Israelin jäännökselle sen ollessa vielä maan päällä. Jäännökseen kuuluvien ajatukset eivät totisesti olleet Jumalan ajatusten tasolla eivätkä heidän toimintatapansa eli tiensä hänen teittensä tasolla. Kävi juuri niin kuin Jehova itse oli sanonut:
42 ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” – Jes. 55:8, 9.
43. Mitä kaikki todistukset ilmaisevat siitä, kuka on saanut aikaan tämän hengellisen paratiisin?
43 Se kaikki on omiaan osoittamaan, että tämä ei ole ihmisestä, vaan Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Tässä suhteessa pitää paikkansa nykyäänkin sääntö, jonka lakimies Gamaliel esitti Jerusalemin sanhedrinille apostolien päivinä ensimmäisellä vuosisadalla: ”Jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi kukistaa heitä [hanketta tai työtä].” (Apt. 5:38, 39) Niin muodoin hengellinen paratiisi, joka ei ole ’hävinnyt’ Jehovan kristittyjen todistajien keskuudesta tähän päivään mennessä, on ”merkki”, jonka Jehova Jumala on saanut aikaan. Sen välityksellä Hän on tullut kuuluisaksi kautta maapallon. Hän on aikaansaanut itselleen suuren nimen. Kaikki ne Jumalaa pelkäävät ihmiset voivat olla todella kiitollisia, jotka ovat täyttäneet vaatimukset päästäkseen hengelliseen paratiisiin, jonka hän on perustanut, koska he ovat etsineet häntä silloin, kun hänet voidaan löytää, ja huutaneet avukseen hänen persoonanimeään, kun hän on vielä lähellä tämän ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. – Jes. 55:6; Matt. 24:3.
[Kuva s. 123]
Haikaroita pesällään sypressin latvassa