Silmäys mormonismiin
VIIMEISTEN Päivien Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei suinkaan ole merkityksetön uskontojärjestö. Vuonna 1960 sillä oli yli puolitoista miljoonaa jäsentä, ja se on siten kyllin suuri tehdäkseen olemassaolonsa tunnetuksi nykyisessä maailmassa. Kuudentuhannen kokoajan lähetystyöntekijän ja seitsemäntuhannen osa-ajan lähetystyöntekijän innokas toiminta on saattanut mormonismin monissa maissa sellaisten ihmisten tuntumaan, jotka eivät tiedä siitä mitään tai tietävät hyvin vähän. Luokaamme heidän hyväkseen silmäys siihen.
Väittäen muodostavansa kokonaan erilaisen uskontojärjestön mormonit kieltävät ponnekkaasti kaiken yhteyden katolisuuteen ja protestantismiin. Heidän perustajansa Joseph Smith oli vakuuttunut siitä, että kummassakaan näissä kristikunnan suuressa uskonnollisessa ryhmäkunnassa ei ole totuutta. Ylpeillen siitä, että he eroavat muista kirkoista, mormonit pitävät kirkkoaan sen Kristuksen kirkon ennallistuksena, minkä he uskovat hävinneen, kun apostolit kuolivat. Unohtaen, että Kristus on kirkkonsa eli seurakuntansa pääperustus, he päättelevät, että se ei voi olla olemassa ilman eläviä apostolisia perustuksia. He uskovat, että Kristuksen kirkon ennallistus alkoi, kun Joseph Smith sai näkynsä taivaallisista sanansaattajista.
Joseph Smith sai ensimmäisen näkynsä vuonna 1820. Hän väitti, että vaikka hän oli yksin metsässä, niin hän näki näyssä kaksi kirkasta persoonaa seisomassa yläpuolellaan, ja he kielsivät häntä liittymästä mihinkään kirkkoon. Näiden persoonien väitetään olleen taivaallinen Isä ja hänen Poikansa Jeesus Kristus. Hän sanoi saaneensa toisen näyn kolme vuotta myöhemmin. Tällä kertaa Moroniksi itseään nimittävä taivaallinen sanansaattaja kertoi hänelle kätketystä kirjasta, joka on kirjoitettu kultalevyille. Noudattaen sanansaattajalta saamiaan ohjeita hän sanoi poistaneensa levyt niiden kätköpaikasta odotettuaan neljä vuotta. Tämän kultaisen kirjan otaksutaan olevan Mormonin kirja.
Joseph Smith väitti saaneensa jälleen näyn vuonna 1829, jolloin Johannes Kastaja ilmestyi hänelle taivaallisena sanansaattajana ja luovutti hänelle ja hänen seuralaiselleen Oliver Cowderylle Aaronin pappeuden, minkä jälkeen he kastoivat toisensa salassa. Tämä väite tehtiin siitä tosiasiasta huolimatta, että Raamattu sanoo aaronilaisen papiston muuttuneen, kun Jeesus Kristus pani Mooseksen lain loppumaan. Tämän ja sitä seuraavan näyn, missä oli kolme apostolia, uskotaan antaneen näille kahdelle miehelle vallan Kristuksen kirkon ennallistamiseen. – Hepr. 7:11, 12, 18.
KÄSITYKSIÄ RAAMATUSTA
Mormonit tunnustavat, että he hyväksyvät Raamatun Jumalan henkeytettynä sanana, mutta he määrittelevät nopeasti hyväksymyksensä sanomalla: ”Me uskomme Raamatun olevan Jumalan sanaa sikäli kuin se on käännetty oikein.” Tämä veruke sallii heidän hylätä minkä Raamatun lausunnon hyvänsä, mikä on ristiriidassa mormonien opetuksen kanssa. Näin tehdään mormonien opetuksista ja kirjoituksista totuuden mittapuu.
Niistä päivistä, joina Kuningas Jaakon raamatunkäännös valmistettiin, on Raamatun kielten tuntemus parantunut suuresti, ja on löydetty tuhansia hyvin vanhoja Raamatun käsikirjoituksia. Nämä tekijät ovat tehneet mahdolliseksi Raamatun nykyaikaiset käännökset, joiden tekstin tarkkuus on hyvin lähellä alkuperäisiä kirjoituksia. Raamattu on luotettava opas eikä tarvitse katolisen kirkon apokryfisiä kirjoituksia eikä Mormonin kirjaa täydellistämisekseen. – 2. Tim. 3:16, 17.
Samoin kuin katolinen kirkko, joka kieltäytyy hyväksymästä Raamattua ainoana auktoriteettina uskon asioissa, mormonitkin väittävät, että on toisia Raamatun veroisia auktoriteetteja. Tämä näkökanta on tärkeä mille uskonnolle tahansa, jolla on oppeja, joita Raamattu ei tue. Kirjassa Why I am a Mormon (Miksi olen mormoni) Wallace F. Bennett lausuu mormonien katsantokannan sanoessaan: ”Me tunnustamme Raamatun rajoitukset samoin kuin sen arvonkin. Me emme myönnä lopullista auktoriteettia millekään sen lausunnolle, koska me uskomme, että Jumala on uudelleen vahvistanut valtuuden puhua nimessään ja on antanut sen jälleen vanhurskaille miehille.” Samasta asiasta sanoi Joseph Smith jr. teoksessa Documentary History of the Church (Kirkon asiakirjoihin perustuva historia): ”Sanoin veljille, että Mormonin kirja on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja meidän uskontomme kulmakivi, ja ihminen pääsisi lähemmä Jumalaa pysymällä sen määräyksissä kuin minkään muun kirjan avulla.” Eikö Raamatun pitäisi olla kristillisen uskon kulmakivi?
Mormonit käyttävät Hesekielin 37:16, 17:ttä todistaakseen väitteensä, että Raamattu ja Mormonin kirja mainittiin ennalta ennustuksessa. He väittävät, että nuo kaksi sauvaa, joista profeetta Hesekiel puhuu, esittävät näitä kahta kirjaa. Mutta Hesekielin ennustuksen sauvat eivät tarkoita lainkaan kirjoja, kuten Hesekiel itse ilmaisee. Hän nimesi toisen sauvan Juudalle ja toisen ”Efraimin . . . sauvaksi”. Efraimin sukukunta polveutui Joosefista ja tuli niiden kymmenen sukukunnan johtoon, jotka erosivat kuningas Rehabeamin päivinä. Tämän johtoaseman vuoksi Efraimin nimeä käytettiin kymmenen sukukunnan valtakunnasta. Kun israelilaiset vapautettiin Babylonian vankeudesta, niin nuo kymmenen sukukuntaa yhdistettiin jälleen kahden muun sukukunnan ja leeviläisten kanssa. Hesekiel ennusti tämän pohjoisen ja eteläisen Israelin valtakunnan uudelleen yhdistämisen puhuessaan, kuinka kahdesta sauvasta tulee yksi sauva. Raamattu ei anna siis mitään tukea sille väitteelle, että jokin muu uskonnollinen kirja olisi samanarvoinen sen kanssa.
KÄSITYS ISÄSTÄ JA POJASTA
Jeesus Kristus sanoi Isästään Johanneksen 4:24:nnessä: ”Jumala on Henki.” Mormonit väittävät, että Jumala ei ole henki, vaan luuta ja lihaa oleva persoona. ”Asia, minkä haluan painaa mieleenne”, sanoi Joseph Smith lehdessä Logan Journal 14.3.1911, ”on se, että Jumala on todellinen, lihaa ja luita oleva persoona samoin kuin sinä ja minä olemme. Kristus on samanlainen, mutta Pyhä Henki on henkipersoona.” Nämä kolme muodostavat mormonismin mukaan kolminaisuuden eli jumaluuden, mutta ei samalla tavalla kuin katolisuuden kolminaisuus. Mormonismin kolminaisuus muodostuu kolmesta eri persoonasta, jotka yhdistyvät tarkoitusperältään. He puhuvat näistä kolmesta Isä-Jumalana, Poika-Jumalana ja Pyhä Henki -Jumalana.
Mormonit viittaavat siihen Raamatun lausuntoon, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, todistuksena väitteelleen, että Jumalalla on lihaa ja luita oleva ruumis, mutta tämä johtopäätös ei ole sopusoinnussa Raamatun kanssa. Jumalan kuvana oleminen ei merkitse sitä, että ihminen ja Jumala olisivat samanlaiset olemukseltaan. Liharuumiit määrättiin elämään maan päällä eikä olemaan henkimaailmassa. Paavali sanoi siitä syystä: ”Toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.” (1. Kor. 15:40) Ihminen muistuttaa Jumalaa, koska hän heijastaa Jumalan ominaisuuksia, mitkä tekevät ihmisestä eläimiä korkeamman luomuksen.
Ei hyödytä mitään sanoa, että Jumalan ja Kristuksen taivaalliset ruumiit ovat lihaa ja luuta eikä lihaa ja verta. Liha- ja luuruumiita ei voi olla ilman verta, sillä Raamattu sanoo: ”Lihan elämä on veressä.” (3. Moos. 17:11, As) Liha- ja luuruumis olisi sen tähden eloton. On aivan yhtä mahdotonta liha- ja luuruumiin olla taivaan valtakunnassa kuin lihaa ja verta olevan ruumiinkin. Apostoli Paavali tekee tämän selväksi mainitessaan nimenomaan, että liha ei voi mennä sinne. ”Liha ja veri [ei] voi periä Jumalan valtakuntaa.” – 1. Kor. 15:50.
Ylösnousseella Jeesuksella Kristuksella ei ollut liharuumista, kun hän tuli Jumalan luo kohottuaan taivaaseen. Pietari osoittaa, että Kristus herätettiin henkiruumiissa eikä lihaa ja luita olevassa verettömässä aineellisessa ruumiissa. ”Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” (1. Piet. 3:18) Ota huomioon myös Paavalin todistus: ”Viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.” (1. Kor. 15:45) Ne liharuumiit, mitkä Jeesuksella oli maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen, olivat samanlaisia ruumiillistumia, joita enkelitkin käyttivät lukuisissa tilaisuuksissa aina ensimmäiselle vuosisadalle asti. Jeesuksella oli kyky ruumiillistua liharuumiiseen.
Mormonismin epäraamatullinen johtopäätös, että Jumalalla on lihaa ja luuta oleva ruumis, on johtanut väitteeseen, että Jumala oli kerran ihminen. Joseph Smith jr. sanoi lehdessä Times and Seasons 15.8.1844: ”Evankeliumin ensimmäiseen peruskäsitteeseen kuuluu varma tieto Jumalan luonteesta ja siitä, että me voimme keskustella hänen kanssaan niin kuin ihminen keskustelee toisen kanssa ja että hän oli kerran meidän kaltaisemme ihminen, niin, että Jumala itse, meidän kaikkien Isä, asui maan päällä samoin kuin Jeesus Kristuskin.” Tämän tueksi mormonien on pakko turvautua omiin kirjoituksiinsa eikä Raamattuun.
Sekin käsitys, että on olemassa kolmen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen muodostama jumaluus, on myös aivan vailla Raamatun perustusta. Se opettaa, että on ainoastaan yksi Jumala, joka on ja tulee aina olemaan vailla vertaistaan. ”Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” (1. Kor. 8:6) Sen sijaan että Jeesus Kristus olisi osa jumaluudesta ja tulisi lopulta tasavertaiseksi Isän kanssa, hän on luomus, joka luottaa Isään Jumalanaan ja on ikuisesti alamainen hänelle. Siksi hän sanoi Marialle: ”Minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” – Joh. 20:17; 1. Kor. 15:28.
ELÄMÄ JA KUOLEMA
Mormonismi uskoo hindulaisuuden ja budhalaisuuden tavoin, että ihmisen olemassaolo alkaa ennen hänen syntymäpäiväänsä ja ulottuu yli hänen kuolinpäivänsä, että se on pitkä kehitysvaihe. He perustavat tämän siihen väitteeseensä, että ihmisen henki on kuolematon. Stephen L. Richards, eräs mormonien presidentti, sanoi tästä: ”Heidän käsityksensä mukaan ihmisen henki ei ole ainoastaan kuolematon, vaan se myös elää iankaikkisen edistyksen asteet. Mitä opitaan tai omitaan elämässä, se otetaan mukaan seuraavaan elämään. Tuomio eli ’kirous’ on ainoastaan edistyksen hidastumista. Hyvyys jouduttaa edistystä – pahuus hidastuttaa sitä. Hyvän saavutuksissa ei ole mitään käsitettävää rajoitusta. Ne saattavat tulla lopulta edistymisen avulla yhtä älykkäiksi ja kaikkivaltiaiksi kuin Jumala itse.” Eräs toinen mormonien puhemies, James E. Talmage, lausui: ”Ihmisessä on kuolematon henki, joka on ollut elossa älyllisenä olentona ennen kuin ruumis muodostui ja joka jatkaa olemassaoloa samana kuolemattomana yksilönä sen jälkeen kun ruumis on lahonnut.”
Raamattu tekee hyvin selväksi, että Jeesus Kristus oli henkitilassa ennen ihmiseksi tuloaan. Jos sama pitäisi paikkansa kaikista ihmisistä, niin eikö Raamattu sanoisi sitä yhtä selvästi? Jos tällainen oppi olisi tosi, se olisi niin tärkeä, että Raamattu mainitsisi sen varmasti, mutta se ei sano mitään siitä, että ihmisellä olisi olemassaolo ennen ihmiseksi tuloaan.
Mormonit viittaavat kuitenkin Jeesuksen opetuslasten sokeasta miehestä tekemään kysymykseen todistuksena aikaisemmasta olemassaolosta. Tämä heidän käyttämänsä raamatunpaikka on Johanneksen 9:1–3, missä sanotaan: ”Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ’Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?’ Jeesus vastasi: ’Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.’” Mutta Jeesus ei sanonut, että heillä oli oikea ajatus. Hän päinvastoin oikaisi heidät sanoessaan, ettei hän eivätkä hänen vanhempansa olleet tehneet syntiä. Mahdollisesti nämä opetuslapset uskoivat joidenkuiden rabbiinien kanssa, että ihminen saattaa tehdä syntiä äitinsä kohdussa ennen syntymäänsä. Koska heidän ajatuksensa oli väärä, heidän kysymyksensä ei tue aikaisemman olemassaolon oppia.
Puhuessaan Eesausta ja Jaakobista apostoli Paavali vahvisti raamatullisen näkökannan, että ihmisen olemassaolo alkaa, kun hän syntyy, eikä missään henkitilassa ennen syntymää. Paavali sanoi: ”Ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa.” (Room. 9:11) Jos he olisivat olleet olemassa aikaisemmin, ei Paavali olisi voinut sanoa näin. Jeesus itse osoitti, että ihmiset eivät tule henkiolotiloista ylhäältä niin kuin hän oli tullut. Hän sanoi juutalaisille: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.” – Joh. 8:23.
Yhtä vähän saa Jumalan sanasta mitään tukea sekään mormonien uskomus, että ihmisen henki erkanee hänen ruumiistaan kuollessa ja jatkaa hänen olemassaoloaan ”paratiisiksi” kutsutussa paikassa, missä hänelle annetaan tilaisuus kuulla evankeliumia ja katua syntejään. Raamattu sanoo, että kuolleet eivät voi ajatella eivätkä tehdä ratkaisuja. Huomaa, mitä on kirjoitettu Psalmissa 146:4: ”Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa [ajatuksensa, Um] raukeavat tyhjiin.” Koska hänen ajatuksensa lakkaavat, ei hänen henkensä voi olla sellainen, että se jatkaisi hänen tietoista olemassaoloaan, vaan on sen sijaan persoonaton elinvoima. Toinen raamatunpaikka sanoo: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarn. 9:5) Kuolleitten toivona on ylösnousemus, kuolleista elämään herättäminen.
1. Pietarin kirjeen 4:6:nnessa olevat Pietarin sanat eivät myöskään tue mormonien käsitystä. Hän ei puhunut kuolleitten henkilöitten hengistä, kun hän sanoi: ”Sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset.” Koska ruumiillisesti kuolleet ”eivät tiedä mitään”, niin tässä mainitut kuolleet ovat samoja, joita Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa”, ja Paavali tarkoitti samoja puhuessaan: ”Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” Elävät ihmiset, jotka ovat kuolleita Jumalan silmissä syntien tähden, voivat kuulla evankeliumia, ajatella ja katua. ”Vankeudessa olevat henget”, joille Jeesus saarnasi, olivat langenneita enkeleitä eivätkä kuolleitten ihmisten henkiä. – Matt. 8:22; Ef. 2:1; 1. Piet. 3:18, 19.
AVIOLIITTO
Sen epäraamatullisen uskon mukaisesti, että ihmisen tietoinen olemassaolo jatkuu kuoleman jälkeen, mormonit väittävät, että avioliittositeetkin jatkuvat kuoleman jälkeen. Wallace Bennett sanoo: ”Mormonit uskovat, että kun menot on suorittanut temppelissä joku, jolla on välttämätön valtuus, niin liitto kestää iankaikkisesti ja ulottuu kuoleman toiselle puolelle.” Raamatussa ei mikään oikeuta tätä johtopäätöstä.
Vastoin mormonien opetusta Raamattu ilmaisee, että kuolema purkaa aviositeet. Roomalaiskirjeen 7:2:sessa on kirjoitettu: ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.” Avioside ei sido häntä enää mieheensä. Huomaa myös, mitä Jeesus Kristus sanoi: ”Ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.” (Matt. 22:30) Koska heistä tulee enkelten kaltaisia avioliittoon nähden, niin he ovat naimattomia. Brigham Young myönsi enkelien naimattomuuden sanoessaan: ”He ovat naimattomia, ilman perhettä tai valtakuntaa, jota hallitsisivat.” Totuus asiassa on, että kuolema lopettaa aviositeet.
LÄHETYSTYÖ
Mormonit suorittavat paljon lähetystyötä uskonsa levittämiseksi, mutta kukaan mormonikirkossa ei tee lähetystyötä kutsumuksekseen eli pysyväksi toimekseen niin kuin Jeesus Kristus ja apostoli Paavali. Lähetystyöntekijät ovat tavallisesti vähän yli kahdenkymmenen ikäisiä nuoria miehiä, jotka viettävät kaksi vuotta maissa, joissa puhutaan englantia ja kaksi ja puoli vuotta maissa, joissa puhutaan jotain muuta kieltä. Tämän lyhyen ajan jälkeen he palaavat kotiin aloittaakseen jälleen oman elintapansa yhteiskunnassaan.
Ollessaan jossain maassa lähetystyöntekijät työskentelevät parittain käyden talosta taloon. Kun ovenavaaja kutsuu heidät sisään, he ryhtyvät johtamaan ystävällisellä tavalla oppitunteja kirkkonsa uskomuksissa käännyttääkseen ovenavaajan uskontoonsa. Vaikka ovenavaaja saattaa nauttia heidän ystävällisyydestään ja tulla riippuvaiseksi heistä hengellisen opetuksen ja johdon suhteen, niin he eivät ole kylliksi kiinnostuneita hänestä jäädäkseen maahan yli noiden kahden tai kahden ja puolen vuoden, mitkä heiltä vaaditaan. Kun he lähtevät, niin ovenavaaja luovutetaan uusille lähetystyöntekijöille, jos uusi ryhmä saapuu.
Mormonien vilpittömyyttä uskossaan ei voida epäillä, mutta vilpittömyys ei tee heidän uskonnostaan oikeaa. Henkilökohtainen vakaumus ei vahvista totuutta. Monet ihmiset ovat apostolien päivistä pitäen väittäneet saaneensa näkyjä ja olevansa Jumalan profeettoja. Niiden luja vakaumus, jotka ovat uskoneet heitä, ei ole tehnyt näiden henkilöitten opeista tosia. Näiden omatekoisten profeettojen on ollut tavallisesti julistettava omia kirjoituksiaan pyhinä kirjoituksina saadakseen kannattajia opeilleen, joita Raamattu ei esitä. Paras suoja tällaisia petoksia vastaan on verrata uskonnollisia opetuksia Raamattuun. Käytä sitä totuuden mittapuuna. Noudata Johanneksen neuvoa: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä [henkeytettyä ilmaisua, Um] uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” – 1. Joh. 4:1.