Taivaallisen papiston ohjesääntöjä
”Ja opettakoot he minun kansalleni erotuksen pyhän ja epäpyhän välillä sekä tehkööt heille tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta.” – Hes. 44:23.
1. Miten Kristuksen alainen papisto eroaa kaikista muista, ja miksi meidän tulee kiinnittää huomiomme papiston esikuvallisiin ohjesääntöihin?
INHIMILLISTÄ alkuperää olevat papistot ovat taipuvaiset tulemaan laiksi itselleen, tekemään ja korjaamaan omat ohjesääntönsä ja hankkimaan vaikutusvaltaa omiin itsekkäisiin tarkoitusperiinsä. Näin ei ole siinä pappisjoukossa, joka on kuuliainen suurelle Ylimmäiselle Papille Kristukselle Jeesukselle. Heidän ensimmäisenä huolenaan on, että heidän havaittaisiin kulkevan tarkoin ylimmäisen pappinsa askeleissa nyt ja ikuisesti, sillä vain silloin he voivat olla varmoja puhtaan ja pyhän Jumalan Jehovan hyväksymyksestä. He ymmärtävät, että heidän täytyy opettaa toisia esimerkillä sekä ohjeilla. Heidän opastuksekseen oikean palvonnan alalla on varattu ohjesääntöjä, joista monet näytettiin selvästi edeltäpäin niillä esikuvallisilla ohjesäännöillä, jotka hallitsivat Aaronin papistoa ja sen palveluksia. Kun me siis vertaamme profeetallisia esikuvia ja Kristuksen Jeesuksen ja hänen henkeytettyjen opetuslastensa antamia myöhempiä määräyksiä, niin voimme hyötyen oppia tietämään, että nämä pappien ohjesäännöt ovat varmasti jumalallista alkuperää. – 1. Piet. 2:21; 1. Tim. 4:11, 12.
2. Mikä merkitys Aaronin papistolle määrätyllä puhtaudella on Kristuksen voidelluille seuraajille?
2 Esimerkiksi esikuvalliselle papistolle määrätty ruumiin puhtaus merkitsee Kristuksen seuraajille enemmän kuin samanlaista ruumiin, vaatetuksen ja yleisen ulkoasun puhtautta. Se viittaa siihen, että kädet ovat puhtaat vääristä teoista ja sydän puhdas väärästä ajattelusta. Se viittaa väärän uskonnollisen ajattelun pois puhdistamiseen Jumalan kirjoitetusta sanasta saatavan puhtaan opetuksen avulla. Siksi Jeesus saattoi sanoa opetuslapsilleen: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” Niiden, joilla on pyhän palveluksen edut Jehovan edessä, täytyy pysyä puhtaassa mielen ja ruumiin tilassa tutkimalla usein itseään Jumalan vaatimusten perusteella. – Joh. 15:3; Ps. 24:3–5.
3. Mikä lisävastuu tulee niille, jotka palvelevat ”tosi teltassa”?
3 Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa palvelevien pappien täytyy tehdä enemmän kuin säilyttää puhtaat persoonalliset suhteet Jehovaan ja hänen puhtaalle palvonnalle omistettuun järjestöönsä. Heidän täytyy olla valmiit omaksumaan vastuu oikean johdon antamisesta toisille varmistuen siitä, että toiset tosiaan seuraavat sitä johtoa. Kun esikuvalliset papit tarkastivat ja valvoivat palvojien ruumiillista tilaa, niin taivaallisen pappisjoukon täytyy siis samaten huolehtia siitä, että palvojatoverit nykyään pysyvät puhtaina moraalisesti ja hengellisesti. Heillä täytyy olla se vakava asenne, minkä eräs heidän omasta joukostaan ilmaisi kirjoittaessaan: ”Minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.” – 2. Kor. 11:2, 3.
4. Mikä vastuu kristillisellä papistolla on palvojien uhrien suhteen?
4 Israelissa piti pappien valvoa kansan uhreja ja hyväksyä ne, jotta ne olisivat varmasti täyttäneet Jehovan itsensä asettamat vaatimukset kussakin tilanteessa. Esimerkiksi kyyhkystä ei voitu uhrata silloin, kun oli määrätty vohla. Eikä rampaa ja muuten arvotonta eläintä voitu esittää, jos uhraajalla oli jotain parempaa tarjottavana. (Mal. 1:14) Vastaavasti nykyään tulee Kristuksen alipappien tai heidän virkaan määrättyjen apulaistensa, vastuullisten miesten, halukkaasti pitää huoli siitä, että jokainen uhraa Jehovalle sellaista ylistysuhria, mikä vastaa hänen kykyään. Kullakin palvojalla täytyy myös olla apua, niin että ystävällinen ja rakkaudellinen neuvonta ja uskollinen esimerkki rakentaa jatkuvasti hänen kykyään. Apostoli Paavali selittää yksityisten israelilaisten tuomien esikuvallisten uhrien merkityksen kirjoittaessaan: ”Uhratkaamme siis hänen [Kristuksen Jeesuksen] kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” – Hepr. 13:15, 16.
5. Mihin se, että papit valvoivat palvojien todellista tilaa, viittaa?
5 Kun muistamme noina muinaisina aikoina saattaneen tapahtua, että joku voi tuoda uhrin Herralle ilman todellista antaumusta tai jostain epäpuhtaasta tai itsekkäästä vaikuttimesta niin kuin Kain, niin tiedämme olevan tärkeätä, että Jehovan palveluksen ja palvonnan vaikuttimeen kiinnitetään tarkkaa huomiota. Vastuuasemissa seurakunnissa olevat pitävät aina mielessään, että aidon kiitollisuuden Jehovaa kohtaan tulee kannustaa jokaista esittämään palvontauhrinsa. Ilman sitä voi uhri hyvinkin olla arvoton. Tämän tulee olla myös perustana silloin, kun tarjoudumme Jehovalle antautuessamme. Kuinka tärkeää onkaan näin ollen palvella tulevia palvojia auttamalla heitä tutkimaan, jotta he tuntisivat Jumalan ja Kristuksen! Tällaisen tiedon hankkiminen hyvään ja vilpittömään sydämeen synnyttää kiitollisuutta, ylitsevuotavan halun ilmaista arvostustaan. Kristittyjä, joilla on tämä terve ymmärtämyksen perusta, ei tarvitse työntää eikä painostaa esittämään uhrejaan Jehovalle. Henkevä raamatullinen keskustelu ja ystävälliset käytännölliset ehdotukset ovat mitä vaikuttavimpia. ’Ottakaa minun keveä ikeeni päällenne’, kuuluu Ylimmäisen Papin Kristuksen Jeesuksen kehotus. – Matt. 11:29, 30.
UHRIT
6. Mihin varauksiin, joita palvojat nyt voivat osoittaa arvostavansa, viittaavat mahdollisuudet, jotka varattiin israelilaispalvojille teltassa?
6 Aaronin alaisen papiston velvollisuutena oli pyhäkön kaikista palvelustehtävistä huolehtiminen. Voimme tässä miettiä, miten helpoksi yleensä israelilaisille tehtiin heidän uhriensa tuominen Jehovalle. Eivätkö leeviläiset olleet jo huolehtineet kaikesta yksityiskohtien paljoudesta, niin että pyhä paikka kaikkine kalustoineen ja varauksineen oli aina valmiina? Samalla tavalla voivat kristittyjen seurakunnat olla kiitollisia siitä suuresta määrästä työtä, minkä vastuulliset palvelijat ovat tehneet laatiessaan suunnitelmat, valmistaessaan ohjelmat, järjestäessään kokoukset ja tehokkaat saarnaamisrynnistykset tehden kaiken tämän helpottaakseen koko seurakunnan harrasta palvontaa. – 1. Tim. 5:17.
7. Millainen mielentila tulee niillä olla, jotka muodostavat kristillisen papiston, ja mikä vaikutus sillä on palvojiin?
7 Ajattele miten rohkaisevaa ja virkistävää Jehovan palvojille onkaan täytynyt olla, kun he ovat saaneet tuoda uhrinsa uskollisille papeille, jotka iloitsivat palveluseduistaan teltan yhteydessä, eikä nyrpeille, ylimielisille tai jopa väärintekijöille, jollaisia Eelin pojat olivat! Vastuullisten veljien olisi kovin helppoa nykyään ajatella ainoastaan sitä raskasta vastuutaakkaa, joka heille tulee, ja sivuuttaa ne ihmeelliset tulokset, joita Jehova antaa moninkertaistamalla palvojia. Ilon täytyy käydä käsi kädessä vastuun kanssa. Apostoli Paavali oli hyvin tasapainoinen tässä suhteessa, sillä hän ilmaisi ajatuksensa seuraavasti: ”Kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.” ”Vaan jos minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne.” – 2. Kor. 11:28; Fil. 2:17.
8. Miten voiman ja lujuuden tulee liittyä rakkauteen kristillisen papiston palveluksissa?
8 Aaronin alaisten uskollisten pappien oli yhdistettävä ihmisten olosuhteitten rakkaudellinen huomioon ottaminen päättäväiseen voimaan ja lujuuteen. Pitihän Jehovan vaatimukset kuitenkin täyttää, hänen lakinsa oli pantava täytäntöön. Heidän piti heijastaa Jehovan menettelytapoja, olla lujia siinä, missä hän oli luja, anteeksiantavia siinä, missä hän oli anteeksiantava. Piinehaan oli surmattava se israelilainen, joka joutui panakauskonnon asettaman naissyötin uhriksi. (4. Moos. 25:7, 8) Hänen sekä hänen pappistovereittensa oli osoitettava suhtautuvansa eri lailla niihin, jotka synti oli yllättänyt ja jotka osoittivat aitoa katumusta. Heidän piti omaksua Jehovan oma asenne, joka on ilmaistu Jes. 66:2:ssa: ”Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Niin kristillisessä seurakunnassakin täytyy olla lujuutta häpeämättömien Jumalan lain rikkojien karkottamiseksi ja samalla niiden rakkaudellista uudelleenrakentamista, jotka ovat heikkoudessa langenneet syntiin ja sitten katuvat.
AVIOLIITTO
9. Mihin esikuvallisen papiston avioliittovaatimukset viittaavat nykyisessä todellisuudessa?
9 Pappeja kiellettiin Israelissa menemästä avioliittoon muukalaisen kanssa. Israelilaisia varoitettiin tosiaan yleensä siitä. Vaara oli siinä, että pakanallinen puoliso voi vaikuttaa toiseen ja saada hänet luopumaan puhtaasta tosi palvonnasta. Tätä säädöstä voidaan soveltaa kirjaimellisesti nykyään kristillisessä seurakunnassa, sillä apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa.” (2. Kor. 6:14) Tämä on myös varoitus kaikenlaisia uskontojen yhdistämisliikkeitä vastaan. Sekauskonnon harjoittamista voi olla jopa sellaisen henkilön puhumaan tai laulamaan rukoukseen osallistuminen, joka ei ole Jehovan antautunut palvelija.
10. Missä merkityksissä täytyy Kristuksen alaiseen papistoon kuuluvien ymmärtää päihdyttävien juomien kielto heidän ollessaan suorittamassa velvollisuuttaan?
10 Käskyn, että Aaronin pappien tuli pidättyä käyttämästä päihdyttävää juomaa ollessaan virantoimituksessa pyhässä paikassa, piti taata, että Jehovaa lähestyttiin asianmukaisesti kunnioittaen, ja myös varmistaa se, että papisto oli täysin valveilla ja valpas suorittaessaan velvollisuuksiaan kansan auttamiseksi puhtaassa palvonnassa. Ne, jotka nyt suorittavat palvelusta saarnaten kentällä tai seurakunnan kokouksissa, soveltavat kirjaimellisesti tätä ohjesääntöä. Heidänkin täytyy kunnioittaa Jehovaa ja arvostaa kaiken julkista palvontaa koskevan pyhyyttä. (1. Kor. 11:20, 21) Kristittyjen täytyy nykyään olla myös varuillaan kaikkien salakavalien muotojen suhteen, joilla Suuren Babylonin juovuttavia, unettavia oppeja esitetään.
11. Mitä opimme siitä, että esikuvalliset papit söivät osuutensa uhreista?
11 Pappien ei sallittu syödä osuuksiaan uhreista omien huonekuntiensa pyhien rajojen ulkopuolella. Viitaten tähän varaukseen apostoli Paavali opetti: ”Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin? Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.” (1. Kor. 9:13, 14) Siis ne, jotka saavat elatuksensa eli pienen määrärahan korvaukseksi siitä, että omistautuvat kokonaan palvelustehtäviin, jotka edistävät heidän kristittyjen tovereittensa palvontaa, tai kenttäpalvelukseen opettaen ja saarnaten, todellisuudessa palkitaan pyhillä asioilla, rahoilla ja muilla hyödykkeillä, jotka on pyhitetty Herran palvelukseen. Raamattu esittää tämän periaatteen sanoilla: ”Työmies on palkkansa ansainnut.” (Luuk. 10:7) Mutta missä muodossa tämä palkka tulleekin, se on pyhä, eikä työntekijä saa käyttää sitä millään tyhmällä, maailmallisella tavalla eikä rikastuakseen henkilökohtaisesti vaan tavalla, joka laajentaa ja parantaa työntekijän tilaisuutta jatkaa elämäntyötään Jehovalle antautuneena.
PASUUNAT
12, 13. Mihin pappien velvollisuus puhaltaa pyhiä pasuunoita viittaa?
12 Yksistään Aaronin papeilla oli oikeus puhaltaa pyhiä pasuunoita. Heidän puhaltamiensa sävelten täytyi olla selviä ja ymmärrettäviä, niin että kansa voi tietää, mitä siltä vaadittiin. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Niinikään, jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun? Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.” (1. Kor. 14:8, 9) Kristuksen alipapeilla on sen tähden nyt velvollisuus kaiuttaa selväpiirteistä, helposti ymmärrettävää sanomaa Jumalan sanasta kaikille kansoille, sellaista, joka on puettu nykyiseen kieliasuun ja joka erottuu ihmisten järjestöjen vääristä ja räikeistä ja puolueellisista sanomista. Pelottomasti ja käyttäen tätä lehteä merkkisoiton tapaan, niin kuin Kristuksen Jeesuksen alipapit ovat tehneet yli 85 vuotta, he kaiuttavat selvää sanomaa Jumalan sanasta tälle päivälle, jossa elämme. Heillä on myös Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä ollut etu valmistaa ja julkaista Pyhien kirjoitusten Uuden maailman käännös (New World Translation of the Holy Scriptures), helposti nykykielellä ymmärrettävä Raamattu. Kaikki tämä on selvä pasuunan kutsu, minkä täysin todistaa se kaikista roduista ja kansoista tullut suuri joukko, joka vastaa siihen ja pyrkii vilpittömästi lähestymään Jehovaa antautuen hänelle.
13 Ei tule sivuuttaa sitä seikkaa, että tämä sama ”pasuunan” sanoma kaiuttaa kutsun sotimaan Jehovan vihollisia vastaan. Tosin ne, jotka noudattavat kutsua, eivät ryhdy mihinkään kirjaimelliseen sotaan lihallisin, ihmistekoisin asein. Mutta he varustautuvat ”sota-asulla” ja aseilla, jotka Jumala on varannut, ja kun he menevät eteenpäin taistelussa yli-inhimillisiä, pirullisia vihollisia vastaan, niin Jumala antaa heille voimaa kukistaa eksytyksen linnoituksia ja vapauttaa vankeja, jotka ovat kaivanneet henkistä ja hengellistä vapautta palvellakseen Jumalaa. – Ef. 6:10–18; 2. Kor. 10:3–6.
EI MAAPERINTÖÄ
14. Mikä merkitys esikuvallisen papiston perintömääräyksellä on sovellettuna Kristus-ruumiin pappeihin?
14 Se, ettei pappien ja leeviläisten pitänyt saada lainkaan maaperintöä, on myös mitä merkityksellisintä. Raamattu selittää: ”Ja Herra puhui Aaronille: ’. . . minä itse olen sinun osuutesi ja perintöosasi israelilaisten keskellä. Mutta leeviläisille minä annan kaikki kymmenykset Israelissa perintöosaksi, palkkana siitä palveluksesta, jonka he toimittavat ilmestysmajassa.’” (4. Moos. 18:20, 21) Kristuksen alaiseen taivaalliseen papistoon kuuluvat eivät odota maallista perintöä, sillä heidän ’kansalaisuutensa on taivaissa’. Kun alipappien jäännös yhä palvelee täällä lihassa ja toimittaa Jumalan näkyvän järjestön pyhiä asioita puhtaan palvonnan hyväksi, sillä ei siis ole mitään itsekästä osuutta aineellisena omaisuutena. Kaikki, mitä sillä on, on omistettu Jehovalle ja hänen ”tosi teltalleen”. – Fil. 3:20, Um.
15. Mikä lisävastuu tulee kristilliselle papistolle, ja onko se uskollisesti täytetty?
15 Jehova selitti profeettansa kautta: ”Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus [laki, Um]; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.” (Mal. 2:7) Näin ollen on Kristuksen alipappien jäännösjoukolla nykyään vakava vastuu. Heidän velvollisuutensa on palvella jatkuvasti palvojatovereita koko maailmassa, antaa ”heille [hengellistä] ruokaa ajallansa”. (Matt. 24:45) Ovatko he osoittautuneet uskollisiksi tälle tehtävälle? Onneksi voimme vastata heidän osoittautuneen. He ovat jo useita vuosikymmeniä julkaisseet Vartiotornin sivuilla uskoa vahvistavan tiedon valioruokaa. Niillä on esitetty täysin selvästi puhtaan ja pyhän Jumalan vaatimukset inhimillisen toiminnan monilla ja moninaisilla aloilla. Jumalan ajatus monen monista tärkeistä ajankohtaisista kysymyksistä on tehty selväksi. Huomio on kiinnitetty Raamattuun elävänä Sanana ja oppaana kaikissa asioissa niille, jotka etsivät elämän Lähdettä.
16, 17. Mitä ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” vastuuta koko Israelin kymmenysten hoito kuvaa, ja miten se hoidetaan?
16 Koska Jehova antoi Israelin kansalle sen olemassaolon sekä kaiken sen omaisuuden ja lopulta sen maankin, niin hän saattoi täysin oikeutetusti vaatia maksamaan leeviläisille kymmenesosan kaikesta, mitä israelilaiset hankkivat, eläintensä esikoisen tai sen arvon ja esikoislastensa arvon. Tällä tavalla varattiin ilmestysmajan ylläpito ja kaikki puhtaan palvonnan järjestelyt. Papit olivat vastuussa näiden varausten käytöstä viisaalla ja järkevällä tavalla muistaen, että kaikki se arvokas, mikä siten joutui heidän hoitoonsa, edusti heidän israelilaistovereittensa vilpitöntä ja harrasta palvontaa. – 4. Moos. 18:8.
17 Mihin todellisuutta koskevaan asiaan tämä sitten viittaa Kristuksen alaisen papiston yhteydessä? Ilmeisesti se merkitsee ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” ja sen seurakuntiin määräämien henkilöiden vastuuta nykyään sen huolehtimisesta, että antautuneitten kristittyjen kautta maailman tekemät pienet lahjoitukset omistetaan täysin siihen tarkoitukseen, mihin ne on uhrattu: tämän perustetun Valtakunnan hyvän uutisen laajaan julistamiseen kaikille kansoille. Näin tehdäänkin uskollisesti, kuten voidaan nähdä siitä, että jatkuvasti nousee monia uusia ja suurempia haaratoimistokoteja ja -painoja, joissa yhä useammat antautuneet miehet ja naiset ahkeroivat raamatullisen kirjallisuuden valmistamisessa ja levittämisessä kymmenillä kielillä. Se voidaan nähdä myös Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran painoista lähetettävien painettujen raamatuntutkistelun apuvälineiden määrän lisääntymisestä. Se käy ilmi myös niiden erikoisvalmennuksen saaneiden evankeliuminpalvelijoiden suuresta määrästä, joita lähetetään etäisiin paikkoihin sekä kotimaahan että ulkomaille järjestämään totuutta ja vanhurskautta rakastavia tutkimaan Jumalan elämääantavaa Sanaa ja osallistumaan ylistysuhrien esittämiseen.
SAPATIN PITÄMINEN
18. Mikä arvo sapatin varaamisella oli israelilaisille?
18 Sapatin pitäminen, joka oli yksi Jehovan israelilaisille määräämä velvoitus, kuului oikeutetusti pappien erikoisvalvontaan. He olivat Jumalan edustajina vastuussa sen huolehtimisesta, että nuo lepopäivät vietettiin uskollisesti. (Hes. 44:24) Sapatin tarkoitus on ilmaistu seuraavasti: ”Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.” (5. Moos. 5:15) Jumalinen juutalainen ei ainoastaan iloinnut tervetulleesta levosta työn lomassa tänä päivänä, vaan hänellä oli myös tilaisuus miettiä sitä ihmeellistä vapautusta, minkä Jumala oli antanut yhdessä kaikkien sitä seuranneiden voiton ja menestyksen siunausten kanssa hänen Israelille antamassaan maassa. Tämä oli omiaan saamaan hänet suomaan Jehovalle parhaimman omistamastaan uhriksi rakkaudellisen kiitollisuuden ilmaisemiseksi kaiken hyvän lahjan Antajalle.
19, 20. Miten tämä soveltuu kristittyihin palvojiin, ja minkä vastuun tämä antaa kristilliselle papistolle?
19 Koska Kristuksen Jeesuksen seuraajiin soveltuu Mooseksen lain takana oleva periaate eikä sen kirjain, niin tällä sapatinpitoasialla on vielä syvällisempi merkitys heille. Siitä hetkestä lähtien, jolloin kukin kristitty tarjoutuu antaumuksessa Jehovalle, hänellä on velvollisuus elää joka päivä, seitsemän päivää viikossa ja 52 viikkoa vuodessa kuin se olisi levon sapatti. Ei lepoa hyvän tekemisestä ja Jumalan palveluksen suorittamisesta vaan itsekkäistä töistä henkilökohtaisten halujen toteuttamiseksi. Hän asettaa päinvastoin Jumalan palvonnan ensimmäiseksi elämässään, ja silloinkaan, kun hänen on toimittava maallisessa työssä ansaitakseen elatuksen itselleen ja perheelleen, hän ei koskaan unohda sitä, että hän on Jumalan antautunut orja. Hän pitää aina mielessään sen ihmeellisen vapautumisen synnistä ja kuoleman vallasta, minkä Jehova on varannut rakkaan Poikansa uhrin kautta. Hänen elämänsä tulee olla ylistyselämää Jehovalle.
20 Hyvällä syyllä tulee Kristuksen alipappien siis valvoa tätä hengellistä sapatinpitoa. Heidän täytyy auttaa niitä, jotka lähestyvät Jumalaa, näkemään, että heidän sopii omistaa elämänsä Jehovalle. Heidän täytyy myös auttaa kaikkia, jotka ovat omaksuneet Jehovan palvelukseen omistetun elämän, säilyttämään se uskollisesti ja säilyttämään selvä näkemys tästä aidosta levosta, joka on lepoa itsekkäistä töistä. Sitä varten tämä lehti julkaisee yhä uudelleen muistuttimia kaikille Jumalaa rakastaville, että heidän velvollisuutensa on kokoontua säännöllisesti tutkimaan ja valmentautumaan, sillä tällä tavalla kaikki palvojat saavat kannustusta rakastamaan Jehovaa ja osoittamaan rakkautensa oikeilla töillä. – Hepr. 10:24, 25.
ESIMERKKEJÄ
21. Soveltuvatko kristillisen papiston palvonta- ja käytösvaatimukset keihinkään muihin? Selitä miksi.
21 Ei ainoastaan Kristuksen Jeesuksen voideltujen seuraajien pidä seurata Ylimmäistä Pappiaan Jumalan vaatimusten opettamisessa ohjein ja esimerkein, vaan myös toisten, jotka haluavat miellyttää Jehovaa, täytyy pyrkiä vuorostaan noudattamaan heidän esimerkkiään. Kaikkien, jotka lähestyvät elämän Lähdettä ja saavat hänen suosionsa, täytyy myös pysyä puhtaina ruumiillisesti, moraalisesti ja hengellisesti; heidän täytyy antaa paras palveluksensa Jehovalle ja hyvistä vaikuttimista; heidän täytyy omaksua iloiten ja arvostaen velvollisuudet ja vastuut Jumalan seurakunnassa; heidän täytyy olla lujasti oikean palvonnan puolella; heidän täytyy aina pysyä selvästi erossa tarpeettomasta yhteydestä maailman ihmisiin; heidän täytyy aina tarttua Valtakunnan palvelustilaisuuksiin kunnioittavasti ja valppaina; heidän täytyy käyttää kaikki Jehovan heille suomat varaukset tavalla, mikä tuottaa kunniaa Antajalle; heidän täytyy olla valmiit puhumaan Jumalan sanomaa selvästi ja ymmärrettävästi toisille; heidän täytyy olla valmiit omistamaan itsensä ja omaisuutensa Valtakunnan etujen edistämiseen, samalla kun he luonnollisesti huolehtivat asianmukaisesti ja järkevästi niistä, jotka ovat riippuvaisia heistä. Jehova käskee kaikkia palvojiaan elämään kirjoitetussa Sanassaan esitetyn saman korkean mittapuun mukaan.
22. Mistä siis taivaalliseen papistoon kutsutut tunnetaan, ja miten tämä vaikuttaa kaikkiin toisiin vilpittömiin palvojiin?
22 Jehova on varannut Kristuksen, suuren Ylimmäinen Papin, alaisen pyhän papiston siksi, että kaikki, jotka tahtovat, voivat tulla saamaan opetusta elämää varten. (Ilm. 22:17) Hän ilmaisi esikuvallisella tavalla ne ohjesäännöt, jotka hallitsevat tätä taivaallisten pappien joukkoa. Hän varasi myös varjokuvia siitä menettelytavasta, millä hän tekee tämän papiston kykeneväksi tehokkaaseen palvelukseen. Hän teki tämän vahvistaakseen meidän luottamuksemme tällaisen papiston olemassaoloon ja arvovaltaan. Miten suurenmoista onkaan todeta, että meillä on täysin virkaan asetettu ja voimallinen Ylimmäinen Pappi apulaispappijoukkoineen auttamassa meitä kaikissa heikkouksissamme ja pulmissamme, niin että me voimme lähestyä tuota Puhdasta ja Pyhää, Jehovaa, ja lopulta seisoa hyväksyttyinä hänen edessään!