Pyhän paikan saattaminen oikeaan tilaan

”Kahteentuhanteen kolmeensataan iltaan ja aamuun asti; ja pyhä paikka saatetaan varmasti oikeaan tilaansa.” – Dan. 8:14, Um.

 1. Millä tavalla kristikunta on aiheuttanut pettymystä oltuaan olemassa vuosisatoja, ja minkä ajanjakson lopun lähellä se on?

AJAN rientäessä nopeasti eteenpäin yhä useammat ihmiset tulevat vakuuttuneiksi siitä, että kristikunta ei ole elävän tosi Jumalan puhtaan palvonnan paikka eli pyhäkkö. Hänen palvontapaikkansa pitäisi olla pyhä, ja kristikunta on kaukana siitä. Sen tuhannen kuudensadan vuoden olemassaolon jälkeen olisi siltä pitänyt odottaa jotain parempaa kuin sen epäpyhä tila, sillä se väittää palvovansa tätä tosi Jumalaa, taivaan ja maan Luojaa. Kaiken tapahtuneen uskonnollisen hämmennyksen jälkeen on nyt ilmeistä, ettei kristikuntaa ole ’saatettu oikeaan tilaansa’ (Um) eli ”ennallistettu oikeudenmukaiseen tilaansa” (Revised Standard Version). Kristikunta on selvästi ’lopun ajassaan’ ja lähestyy sen lopullista loppua. – Dan. 12:4.

 2. Minkä Danielin ennustuksen täyttymystä meidän täytyy etsiä jostain muualta kuin kristikunnasta?

² Meidän on välttämättä katsottava jonnekin muuanne kuin kristikuntaan saadaksemme selville, missä tämä korkeimman Jumalan ”pyhä paikka” eli ”pyhäkkö” on ’saatettu oikeaan tilaansa’ eli ”asetetaan jälleen oikeuteensa”. – Dan. 8:14.

 3. Missä on teokratian keskus, ja minkä hyvän määritelmän muuan tietosanakirja antaa sanalle ”teokratia”?

³ Pyhän Raamatun mukaan Jumalan ”pyhäkkö” on hänen palvontatemppelinsä. Se on hänen ”palatsinsa” sen sanan erään toisen merkityksen mukaan, jota Raamattu käyttää ”temppelistä” (hepr. heikhál). (Mal. 3:1; Ps. 45:16) Siinä hän hallitsee hänelle antautunutta kansaansa. Hän on sille Jumalhallitsija eli Teokraatti. Hän käyttää sieltä käsin teokraattista hallitusvaltaansa. Se on hänen teokratiansa keskus. Hyvä määritelmä tälle hallitustermille ”teokratia” annetaan M’Clintockin ja Strongin Cyclopædiassa (10. osa, s. 317), missä sanotaan: ”Hallitusmuoto, jollainen oli vallalla muinaisten juutalaisten keskuudessa ja jossa Jehova, kaikkeuden Jumala, tunnustettiin suoranaisesti heidän ylimmäksi siviilihallitsijakseen ja hänen lakejaan pidettiin valtakunnan asetuskokoelmana. Tämä periaate esitetään yhä uudelleen Mooseksen lakikokoelmassa ja sen mukaan toimittiin sen jälkeen jatkuvasti.”

 4. Mitkä kysymykset heräävät sen tähden Jehovan ”pyhän paikan” eli ”pyhäkön” suhteen, ja miksi uskonnollisesti järkyttyneitten ihmisten pitäisi olla kiinnostuneita vastauksista?

⁴ Kun otamme edellä olevan huomioon, niin miten Jehova Jumalan ”pyhä paikka” eli ”pyhäkkö” tarvitsi ’saattaa oikeaan tilaansa’? Ja milloin tämä oli tapahtuva tai milloin se tapahtui? Tämä vaikuttaa tosi palvontaan, oikeaan uskontoon, ja kaikilla ihmisillä, joita kaikki nykyiset uskonnon alalla esiintyvät levottomuudet ja sekaannukset ja pettymykset järkyttävät, on hyvä syy olla kiinnostuneita vastauksista näihin kysymyksiin.

 5. Minkä maailmanvallan viimeisinä vuosina Daniel sai näyn ja millaisissa olosuhteissa?

⁵ Muinaista profeetta Danielia käytettiin kiinnittämään huomiomme tähän asiaan. Se tapahtui jo kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua eli yli 2 500 vuotta sitten. Daniel oli silloin pakkosiirtolaisena Babylonissa ja kuningas Nabunaidin, Belsassarin isän, palveluksessa, ja Belsassar toimi rinnakkaishallitsijana. Babylonian valtakunta, Raamatun historian kolmas maailmanvalta, oli silloin olemassa viimeisiä vuosiaan, sillä Daniel jatkaa sanoen: ”Kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena näin minä, Daniel, näyn, senjälkeen kuin minulla jo ennen oli ollut näky.” – Dan. 8:1.

”PYHÄ PAIKKA” ELI ”PYHÄKKÖ”

 6. Missä Daniel oli palvonut Jumalaansa ennen pakkosiirtolaisuuteen joutumistaan, ja menettikö tämä Jumala todellisen temppelinsä sen kautta, mitä tapahtui noin yksitoista vuotta myöhemmin?

⁶ Ennen vuonna 617 eaa. tapahtunutta pakkosiirtolaisuuteen joutumistaan Daniel oli palvonut Jumalaansa Jehovaa Jerusalemin temppelissä. Mutta noin yksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 607 eaa., oli kuningas Nebukadnessar, Belsassarin isoisä, hävittänyt Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin, jonka kuningas Salomo oli rakentanut. Tuo loistoisa temppeli ei ollut todellisuudessa Danielin Jumalan Jehovan asuinpaikka vaan ainoastaan kuvasi sitä. Ja kun babylonialaiset hävittivät vuonna 607 eaa. Jerusalemin temppelin, niin ei Jumalan todellista asuinpaikkaa eli palatsia hävitetty. – 1. Kun. 8:27; Apt. 7:48; 17:24.

 7. Mitä tuo Jerusalemissa ollut temppeli kuvasi, ja kenen uhri esitettiin sen kaikkeinpyhimmässä?

⁷ Tuo maallinen temppeli ei esikuvannut kristillistä seurakuntaa, joka perustettiin 639 vuotta myöhemmin uudelleen rakennetussa Jerusalemin kaupungissa vuoden 33 helluntaipäivänä. Ei, vaan se esikuvasi Jehovan taivaallista temppeliä eli palatsia, jossa hän hallitsee korkeimpana häntä palvelevien elävien kerubien yläpuolella. Ps. 99:1 sanookin kauniisti: ”Herra on kuningas, vaviskoot kansat – hän, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat – huojukoon maa.” Siellä Jehovan temppelin kaikkeinpyhimmässä Jeesus Kristus esitti uhrinsa kohottuaan taivaaseen.

8, 9. a) Kuka meni maallisen temppelin kaikkeinpyhimpään ja mitä tehdäkseen? b) Mitä Hepr. 9:1, 24–28 sanoo Jeesuksen Kristuksen hengellisenä Ylimmäisenä Pappina suorittamista palveluksista?

⁸ Juutalainen ylimmäinen pappi esitti muinaisessa Jerusalemissa, ennen kuin babylonialaiset hävittivät sen, joka vuosi sovituspäivän uhrien veren tisrikuun 10. päivänä vihmoen verta kultaisen armoistuimen edessä, jonka istuimen päälle oli veistetty kaksi kultaista kerubia, joiden ylle ilmestyi šekinavalo edustamaan Jehovan näkymätöntä läsnäoloa siellä. (2. Moos. 25:17–22; 3. Moos. 16:11–17; 4. Moos. 7:89; 1. Sam. 4:4; 2. Sam. 6:2) Jeesus Kristus ei toisaalta ollut Aaronin sukuun kuuluva leeviläispappi eikä mennyt Jerusalemin maallisen temppelin kaikkeinpyhimpään. Siksi me luemme hänen palveluksestaan Jehovan hengellisenä Ylimmäisenä Pappina:

⁹ ”Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. . . . mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. . . . samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit.” – Hepr. 9:1, 24–28.

10. Milloin Jeesus astui uhritielleen maan päällä, ja kenen muinaisen papin kaltainen hänestä tuli?

¹⁰ Ollessaan maan päällä Jeesus antoi täydellisen ihmisuhrinsa ja astui tälle itsensä uhraamisen tielle silloin, kun Johannes Kastaja kastoi hänet vedessä vuonna 29. Silloin Jumalan henki laskeutui Jeesukseen ja siitti hänet hengelliseen elämään Jumalan hengellisenä Poikana. Tuo henki voiteli hänet samalla hengelliseksi Ylimmäiseksi Papiksi ja hengelliseksi Kuninkaaksi, joka muistutti muinaisen Saalemin kaupungin kuningasta Melkisedekiä.

11. a) Mihin uuteen suhteeseen Jeesus tuli silloin, ja millä sitä tilaa kuvattiin, missä hän sitten vaelsi? b) Mikä erotti hänet silloin henkielämästä taivaissa?

¹¹ Johannes Kastaja puhui siitä ajasta lähtien voidellusta Jeesuksesta ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”, ja ”Jumalan Poikana”. (Joh. 1:29–51; Matt. 3:13–17) Koska Jeesuksella Kristuksella oli tämä uusi hengellinen suhde taivaassa olevaan Jehova Jumalaan, niin hän vaelsi ikään kuin temppelin ensimmäisen osaston, pyhän, kuvaamassa hengellisessä tilassa, vaikka hän oli toteuttamassa uhrivaellustaan maan päällä. Sen esiripun eli väliverhon tavoin, joka erotti temppelin pyhän sen kaikkeinpyhimmästä, Jeesuksen täydellinen liha erotti hänet ihmiselämänsä aikana lihassa henkielämästä näkymättömissä taivaissa, missä Jumala persoonallisesti on. Hän meni tämän ”esiripun” toiselle puolelle, kun hän kuoli ihmisenä ja kun hänet herätettiin henkenä.

12. Kenen järjestyksen mukaan Jeesuksesta Kristuksesta tuli ylimmäinen pappi, ja mitä temppelin sisällä oleva esirippu kuvasi?

¹² Tästä kirjoitettiin kristityiksi tulleille heprealaisille, patriarkka Aabrahamin luonnollisille jälkeläisille: ”Sentähden, kun Jumala [Aabrahamille annetun] lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla [tukeakseen lupausta], että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.” (Hepr. 6:17–20) ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin.” – Hepr. 10:19–22.

13. Millaisen ylösnousemuksen Jeesus sai 1. Piet. 3:18:n todistuksen mukaan, ja ketkä pääsevät osallisiksi sellaisesta ylösnousemuksesta hänen kanssaan?

¹³ Sen, että Jeesus Kristus herätettiin henkiluomuksena, koska hän oli antanut ihmiselämänsä uhriksi mennäkseen ”esiripun, se on hänen lihansa, kautta”, apostoli Pietari todistaa kirjoittaen: ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” (1. Piet. 3:18) Hän jätti siten lihansa iäksi taakseen ja kohosi taivaaseen mukanaan ”veri”, ts. täydellisen ihmisuhrinsa arvo. Siellä hän esitti Ylimmäisenä Pappina tämän lunastavan ansion Jumalan persoonan edessä, siis vastakuvallisessa kaikkeinpyhimmässä. Kaikilla hänen antautuneilla, kastetuilla seuraajillaan, jotka ovat siinneet Jumalan hengestä ja jotka on voideltu Jumalan hengellä, on toivo päästä osallisiksi Jeesuksen ylösnousemuksesta ja liittyä hänen seuraansa henkitaivaissa Jumalan perillisinä ja Jeesuksen Kristuksen perijätovereina. – Room. 8:14–17.

14. a) Missä näiden voideltujen seuraajien kuvataan kulkevan? b) Miksi heitä voidaan kutsua ”sotajoukoksi” ja myös ”hänen pyhäkkönsä vakiintuneeksi paikaksi”?

¹⁴ Ollessaan vielä maan päällä lihassa nämä hengestä siinneet kristityt palvelevat alipappeina siinä hengellisessä tilassa, jota temppelin ensimmäinen osasto, pyhä, kuvasi. (1. Piet. 2:5–9) Vaikka he ovat vielä maan päällä, niin he palvelevat tällä tavalla Jehova Jumalaa hänen ”pyhässä paikassaan” eli ”pyhäkössään”. Koska näitä hengellisiä alipappeja on lopulta 144 000, niin heitä voitaisiin kutsua ”sotajoukoksi” ja myös ”pyhien kansaksi”. Koska Jehova Jumala kutsuu tätä maata ”jalkojensa astinlaudaksi”, niin näitä 144 000:ta voitaisiin kutsua ”hänen pyhäkkönsä vakiintuneeksi paikaksi” (Um). He ainakin edustavat sitä, sillä he ovat Jehovan teokratian maallisia alamaisia ja edustajia.a Heidän ollessaan lihassa Jumalan jalkojen astinlaudalla heidän kuvataan myös olevan papeille varatulla temppelin sisemmällä esipihalla, missä sijaitsi uhrialttari. – Dan. 8:11, 24.

HÄNEN PYHÄKKÖNSÄ PAIKKA SYÖSTÄÄN MAAHAN

15, 16. a) Mitä voideltu jäännös ja muut raamatuntutkijat ovat kiinnostuneita tekemään Danielin näyn suhteen, ja mitkä kaksi eläintä hän näki? b) Mitä toinen eläin teki toiselle, ja mitä tapahtui voittajalle?

¹⁵ Nykyään, kun näiden Jeesuksen Kristuksen 144 000 perijätoverin valitsemista on kestänyt yli 1 900 vuotta, maan päällä on ainoastaan jäännös näistä Jumalan taivaallisen valtakunnan perillisistä. Nämä voidellut kristityt ovat kaikkien muiden raamatuntutkijoitten kanssa kiinnostuneita katsomaan uudelleen näkyä, jonka profeetta Daniel sai noina Babylonian maailmanvallan viimeisinä päivinä.b Daniel kertoo 8. luvun jakeissa 2–6, miten pitkäkarvainen kauris, jolla oli yksi sarvi silmiensä välissä, hyökkäsi kaksisarvisen oinaan kimppuun. Dan. 8:7, 8 jatkaa sanoen:

¹⁶ ”Ja minä näin sen käyvän kiinni oinaaseen ja kiukuissaan puskevan oinasta ja murskaavan sen molemmat sarvet. Eikä oinaalla ollut voimaa kestää sen edessä, vaan kauris heitti sen maahan ja tallasi sitä; eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa oinaan sen vallasta. Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.”

17. Mihin aikaan näky on säästetty, ja mitä enkeli sanoi oinaan sarvien kuvaavan ja sitten niiden sarvien, jotka kehittyivät kauriista?

¹⁷ Ei Danielia eikä meitä ole jätetty arvailun varaan sen suhteen, mitä tämä näky merkitsee. Danielille sanotaan enkelin välityksellä: ”Tarkkaa, ihmislapsi, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa. . . . minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana; sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa. Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat. Ja kauris on Jaavanin [Kreikan, Um] kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.” – Dan. 8:15–22.

18. Minkä maailmanvallan kukistumisen jälkeen näky soveltuu, ketkä olivat ”oinaan” vertauskuvalliset sarvet, ja kuka oli ”kauriin” vertauskuvallinen yksi sarvi?

¹⁸ Tämä ennustus alkaa sen tähden soveltua sen jälkeen, kun Dareios Meedialainen ja Persian Kyyros aikaansaivat Babylonian kukistumisen vuoden 539 eaa. syksyllä ja Meedo-Persian valtakunta vakiintui Raamatun historian neljänneksi maailmanvallaksi. Se valtakunta, joka kasvoi kooltaan suuremmaksi kuin Babylonian valtakunta itään ja länteen ja etelään päin, jatkoi maailmanherruuttaan vuodesta 539 eaa. vuoteen 331 eaa. (Dan. 5:1–6:28; 11:1, 2) Kreikka suoritti loppuun Makedonian kuninkaan Aleksanterin johdolla Persian valtakunnan valloituksen vuonna 331 eaa. Siten karvaisen kauriin silmien välissä ollut suuri sarvi kuvasi tätä ”ensimmäistä kuningasta”, Aleksanteri Suurta. Tällä tavalla nousi Raamatun historian viidennen maailmanvallan asemaan Kreikan valtakunta, joka laajeni nopeasti itään päin aina Intian Indusjokeen asti.

19. Miten kauriin ”suuri sarvi” särkyi, ja keistä tuli sen sijaan vertauskuvalliset neljä sarvea?

¹⁹ Malariakuumeen aiheuttama kuolema lopetti varhain Aleksanterin kuninkuuden vuonna 323 eaa. Babylonin kaupungissa. Näin ”suuri sarvi” särkyi hallitsijanvaltansa huippukohdassa. Lopulta muodostui Aleksanterin sotakenraalien vuosia kestäneen juonittelun jälkeen neljä helleenistä valtakuntaa, joista ei mikään tietenkään ollut niin ”väkevä” kuin Aleksanteri. Niinpä vuoteen 301 eaa. mennessä hallitsi kenraali Ptolemaios Lagos Egyptiä ja Palestiinaa; kenraali Seleukos Nikator hallitsi Mesopotamiaa ja Syyriaa; kenraali Kassandros hallitsi Makedoniaa ja Kreikkaa; ja kenraali Lysimakhos hallitsi Euroopan puoleista Traakiaa ja Vähää-Aasiaa. Vertauskuvallisesti puhuen nousi neljä pienempää ”sarvea” yhden suuren sijaan, mikä todistaa Raamatun ennustuksen pitävän paikkansa erehtymättömästi. – Dan. 11:3, 4.

20. a) Mihin aikakauteen ei näyn täyttymys ollut vielä ehtinyt? b) Mikä puhkesi esiin yhdestä niistä neljästä sarvesta, ja miten menestyksellisesti se toimi?

²⁰ Mutta ennustuksen täyttymys ei ollut silloin edennyt ”lopun aikaan”, ”viimeiseen vihan aikaan”. (Dan. 8:17, 19) Minkä maailmanhistorian Danielin näky osoittaa nyt etukäteen? Kirjoittaessaan neljästä helleenisestä valtakuntasarvesta Daniel sanoo: ”Ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä. Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä [vakiintunut, Um] paikka kukistettiin [syöstiin maahan, Um]. Myös sotajoukko jokapäiväisen uhrin lisäksi annettiin rikollisesti [rikkomuksen takia, Um] alttiiksi tuholle. Se sarvi heitti totuuden maahan, ja mitä se teki, siinä se menestyi.” – Dan. 8:9–12.

21. Millaisia enkeli sanoi vertauskuvallisen vähäpätöisen sarven toimintojen olevan, ja miten se oli päättyvä?

²¹ Meille annetaan henkeytetty vihje tämän profeetallisen näyn ymmärtämiseen, sillä Danielille sanotaan jälleen enkelin välityksellä niistä neljästä helleenisestä valtakunnasta: ”Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle. Ja hänen oveluutensa [tarkkanäköisyytensä, Um] tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan.”

22. Mitä sellaista enkeli käski Danielia tekemään, mikä oli vaikuttava näyn loppuosan ymmärtämiseen?

²² Näyn tämän osan merkitys määrättiin sinetöitäväksi ymmärrykseltämme, sillä Danielille sanottiin: ”Ja näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta sinä lukitse näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa.” – Dan. 8:23–26.

23. a) Kuka on ”sotajoukon ruhtinas” ja kuka ”ruhtinasten ruhtinas”? b) Mistä vertauskuvallisesta ”sarvesta” ’vähäpätöinen sarvi’ tuli historiallisesti?

²³ Tuo ”kaukainen aika” on tähän mennessä jo varmasti tullut. Me kysymme sen tähden: Mitä maailman historia ilmaisee tämän profeetallisen näyn täyttymisestä? Enkeli selitti ”sotajoukon ruhtinaan” olevan ”ruhtinasten ruhtinas”. Hän on taivaallinen Teokraatti, Jehova Jumala. Kaikkien niiden joukossa, joita kutsutaan ”ruhtinaiksi” maan päällä, hän on korkein Ruhtinas. Kukaan heistä ei voi vetää vertoja Hänelle eikä kukaan kestä Hänen edessään. Ei edes vertauskuvallinen ’vähäpätöinen sarvi’, ”kuningas, kasvoilta röyhkeä”, voi tehdä niin. Mikä sitten on tuo röyhkeä poliittinen valta? Historian mukaan se oli yhden neljään vertauskuvalliseen ”sarveen” kuuluvan juurivesa, kauimpana lännessä oleva, nimittäin kenraali Kassandroksen Makedoniaa ja Kreikkaa hallitseva helleeninen valtakunta. Kenraali Lysimakhoksen, Traakian ja Vähän-Aasian kuninkaan, valtakunta ahmaisi myöhemmin tämän valtakunnan. Nyt jäi jäljelle vain kolme vertauskuvallista ”sarvea”. Mutta Rooma valloitti toisella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua nuo läntiset helleeniset maa-alueet.

24. a) Miten Roomasta tuli Raamatun historian kuudes maailmanvalta? b) Miksei Rooman valtakunta voinut olla vertauskuvallinen ’vähäpätöinen sarvi’ antikristillisestä historiastaan huolimatta?

²⁴ Keisarillinen Rooma otti ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua haltuunsa itäiset helleeniset maa-alueet ja lopulta eteläisetkin alueet. Roomasta tuli siten Raamatun historian kuudes maailmanvalta vuonna 30 eaa. Osoittiko siis Rooman valtakunta olevansa tuo ’vähäpätöinen sarvi’, ”kuningas, kasvoilta röyhkeä”? Ei! Sillä sen olemassaolo ei jatkunut ”lopun aikaan” asti. Ennustuksen täyttymyksen pitää nimittäin tapahtua silloin, sen mukaan mitä enkeli sanoi Danielille. (Dan. 8:19) Rooman valtakunta vainosi kyllä julmasti Jeesuksen Kristuksen hengestä siinneitä seuraajia, jotka palvoivat ja palvelivat Jehovaa hänen hengellisessä ”pyhäkössään”. Nämä olivat siinä hengellisessä tilassa, jota maallisen temppelin pyhä kuvasi. Rooman sanotaan surmanneen apostoli Pietarin ja Paavalin sen Rooman suuren tulipalon jälkeen, josta keisari Nero syytti kristittyjä. Myös Ilm. 1:9 osoittaa, että Rooman valtakunta ajoi apostoli Johanneksen maanpakoon Patmoksen rangaistussaarelle. Mutta tämä vaino lakkasi vähän ennen kuin keisari Konstantinuksen väitetään kääntyneen. Se tapahtui kuitenkin 1 600 vuotta ennen ”lopun aikaa”, joka alkoi pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Pyhä Rooman valtakuntakin menetti valtansa kauan ennen vuotta 1914.

25. a) Mikä suhde ’vähäpätöisellä sarvella’ oli Rooman valtakuntaan, ja miksi se osoittautui? b) Miten se oli ”kuningas, kasvoilta röyhkeä”?

²⁵ Minkä historia osoittaa sitten siksi vertauskuvalliseksi ’vähäpätöiseksi sarveksi’, tuoksi hyökkääväksi ”kuninkaaksi, kasvoilta röyhkeäksi”? Rooman valtakunnan luoteisen juurivesan, nimittäin Iso-Britannian, koska siellä, mikä on nykyinen Englanti, oli Rooman provinsseja aina kolmannen vuosisadan alkupuolelle asti. Seuraavien vuosisatojen aikana Englannista tuli sen valtakunnan keskus, jolla 17. vuosisadalta lähtien oli siirtokuntia Pohjois-Amerikassa. Brittiläinen imperiumi oli vuoteen 1763 mennessä kukistanut Espanjan ja Ranskan, jotka kumpikin olivat Pyhän Rooman valtakunnan voimakkaita osia. Siitä lähtien Brittiläinen imperiumi osoitti olevansa merten valtias ja Raamatun ennustuksen seitsemäs maailmanvalta. Senkin jälkeen, kun kolmetoista Amerikan siirtokuntaa irtautui Brittiläisestä imperiumista muodostaakseen Amerikan Yhdysvallat, se kasvoi käsittämään neljänneksen maapallon pinta-alasta ja neljäsosan sen väestöstä. Seitsemäs maailmanvalta sai yhä suuremman vallan, kun Amerikan Yhdysvallat ryhtyi yhteistoimintaan Ison-Britannian kanssa muodostaen Anglo-amerikkalaisen kaksoismaailmanvallan. Se oli taloudellisesti ja sotilaallisesti todella ”kuningas, kasvoilta röyhkeä”.

26. Miten vertauskuvallinen ’vähäpätöinen sarvi’ kasvoi suureksi ”Ihanaan maahan päin”, ja mikä kysymys herää näin ollen Ihanan maan suhteen ennustuksen täyttymispaikkana?

²⁶ Vuonna 1917 tämä Anglo-amerikkalainen kaksoismaailmanvalta ”kasvoi suuresti . . . Ihanaan maahan päin”. Miten? Valtaamalla Jerusalemin 9. päivänä joulukuuta ja saattamalla Palestiinan Englannin valvontaan. Vuonna 1920 Kansainliitto määräsi Palestiinan valvonnan Isolle-Britannialle, ja se jatkui 14. päivään toukokuuta 1948. Raamatullisina aikoina oli Luvattu maa, jonka Jehova antoi valitulle kansalleen, niin kaunis, että sitä kutsuttiin koko maailman kaunistukseksi. Hes. 20:6, 15:ssä Jehova kutsuu sitä ”kaunistukseksi kaikkien maitten joukossa”. Kirjaimellisesti sielläkö vertauskuvallinen ”sarvi, alussa vähäpätöinen”, ’syöksi maahan hänen pyhäkkönsä vakiintuneen paikan’? Meidän täytyy tutkia tämän ”lopun ajan” tosiseikat saadaksemme sen selville.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 80]

Salomon temppeli ei kuvannut kristillistä seurakuntaa; se kuvasi sen sijaan Jumalan taivaallista temppeliä, jonka kaikkeinpyhimpään Jeesus meni mukanaan lunastusuhrinsa arvo