tuomitun Babylonin uudelleen rakentamiseksi luhistuivat, ja kemuileva Aleksanteri kuoli kuumeeseen palattuaan Babyloniin jatkuvilta valloitusretkiltään, 33 ikävuodellaan vuonna 323 eKr.

Miten hänen valtakuntansa oli käyvä? Raamatun ennustus teki selväksi, että ”hänen valtakuntansa [hajoaa] ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen.” (Dan. 11:4) Jumalan enkeli sanoi kuvaannollisesta kauriista Danielille: ”Kauris on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.” – Dan. 8:21, 22.

Jumalan sanat eivät voi pettää, ja vuoteen 301 eKr., Ipsoksen ratkaisevan taistelun vuoteen, tultaessa oli ennustuksen mukaan neljä Aleksanterin kenraalia noussut valtaan. Selittäen tätä ja Jumalan säädöstä Babylonista historioitsija Rollin kirjoitti: ”Mikään ei osoita selvemmin tämän voittamattoman kirouksen voimaa ja painavuutta kuin voimallisimman ruhtinaan pyrkimykset, joka koskaan on hallinnut, suunnitelmien toteuttamiseen katsoen itsepäisimmän ruhtinaan, joka milloinkaan on ollut olemassa, jonka yrityksistä ei yksikään ollut koskaan rauennut tyhjään, mutta joka epäonnistui kuitenkin tässä [Babylonin uudelleen rakentamisessa], vaikka se ei näyttänytkään niin vaikealta kuin muu. . . . Voiko mikään olla ihmeellisempää, jumalallisempaa, kuin ennustusten sarja, joista jokainen on niin selvä, niin täsmällinen ja niin yksityiskohtainen, ennustusten, jotka menevät niin pitkälle, että osoittavat erään ruhtinaan kuolevan jättämättä yhtään ainoaa perillistä omasta perheestään ja hänen neljän kenraalinsa jakavan hänen valtakuntansa keskenään?”

Aleksanteri Suuren elämä osoittaa, miten täsmällisesti Raamatun ennustus täyttyi, ja tämä vuorostaan kunniaansaattaa tuon ennustuksen Alkuunpanijan, Jehova Jumalan. Mukauttakoot kaikki, jotka haluavat menestyä siinä, mitä tekevät, elämänsä sopusointuun Jumalan profeetallisen Sanan kanssa, jonka sanat eivät koskaan voi pettää.

”Nälkä maassa”

Profeetta Aamos ennusti kauan sitten, että maassa oli oleva hengellinen nälkä. Tämä nälkä on ilmeinen nykyään kristityiksi tunnustautuvissa maissa. Vastuu siitä on kristikunnan kirkoilla, ja ne myöntävätkin sen toisinaan. Christian Recorder sanoi: ”Nykyinen kirkko on kuin tarvikelähteestä irtaantunut ruosteinen putki.” Uuden Seelannin Baptistiliiton presidentti huomautti: ”Me ylläpidämme kirkkoamme ja hoidamme moninaisia kirkkojärjestöjä niin ahkerasti, ettei meillä ole aikaa eikä voimaa viedä evankeliumia maailmaan.” Eräs toinen pappismies mainitsi Charlotten Newsissa: ”Minä epäilen toisinaan, emmekö me ole kirkoissamme antaneet lapsillemme kiviä, kun he pyytävät leipää, ja antaneet heille leikkikaluja, kun he todella kaipaavat Jumalaa.”