Liite 14. lukuun
Historioitsijat ovat sitä mieltä, että Kyyroksen armeija valtasi Babylonin vuoden 539 eaa. lokakuussa. Nabunaid oli silloin kuningas, mutta hänen poikansa Belsassar hallitsi Babyloniaa hänen rinnallaan. Jotkut tutkijat ovat laatineet luettelon uusbabylonialaisista kuninkaista ja heidän hallituskausiensa pituudesta Nabunaidin viimeisestä vuodesta taaksepäin aina Nebukadnessarin isään Nabopolassariin asti.
Tuon uusbabylonialaisen aikakirjan mukaan kruununprinssi Nebukadnessar voitti egyptiläiset Karkemiin taistelussa vuonna 605 eaa. (Jeremia 46:1, 2) Nabopolassarin kuoltua Nebukadnessar palasi Babyloniin ottaakseen valtaistuimen itselleen. Hänen ensimmäinen hallitusvuotensa alkoi seuraavana keväänä (604 eaa.).
Raamattu kertoo, että babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin Nebukadnessarin johdolla hänen 18. hallitusvuotenaan (19:ntenä, jos valtaanastumisvuosi lasketaan mukaan). (Jeremia 52:5, 12, 13, 29) Näin ollen jos uskottaisiin edellä mainittua uusbabylonialaista aikakirjaa, Jerusalemin autioitus olisi tapahtunut vuonna 587/586 eaa. Mutta mihin tämä maallinen ajanlasku perustuu, ja millainen se on verrattuna Raamatun ajanlaskuun?
Tärkeimpiä todisteita tämän maallisen ajanlaskun puolesta ovat seuraavat:
Ptolemaioksen kaanon: Klaudios Ptolemaios oli kreikkalainen tähtitieteilijä, joka eli 100-luvulla. Hänen kaanoninsa eli kuningasluettelonsa liitettiin hänen tuottamaansa tähtitiedettä käsittelevään teokseen. Useimmat nykyajan historioitsijat hyväksyvät Ptolemaioksen tiedot uusbabylonialaisista kuninkaista ja heidän hallituskausiensa pituudesta (vaikkakin Ptolemaios jättää mainitsematta Labaši-Mardukin hallituskauden). Ilmeisesti Ptolemaios perusti historialliset tietonsa lähteisiin, jotka olivat peräisin seleukidien hallitusajalta, joka alkoi yli 250 vuotta sen jälkeen kun Kyyros valtasi Babylonin. Näin ollen ei ole hämmästyttävää, että Ptolemaioksen luvut täsmäävät Berossoksen, seleukidien aikana toimineen babylonialaisen papin, lukujen kanssa.
Nabunaidin Harranin steele (NABON H 1, B): Tämä samalta ajalta peräisin oleva steele eli kivipatsas, jossa on piirtokirjoituksia, löydettiin vuonna 1956. Siinä mainitaan uusbabylonialaisten kuninkaitten Nebukadnessarin, Evil-Merodakin ja Neriglissarin hallituskaudet. Noita kolmea hallituskautta koskevat luvut ovat sopusoinnussa Ptolemaioksen kaanonissa esitettyjen lukujen kanssa.
VAT 4956: Tämä on nuolenpääkirjoitustaulu, jossa on vuodelta 568 eaa. peräisin olevaa tietoa tähtitieteestä. Siinä sanotaan, että muistiinmerkinnät olivat Nebukadnessarin 37. vuodelta. Tämä olisi sopusoinnussa sen ajanlaskun kanssa, joka sijoittaa hänen 18. hallitusvuotensa vuoteen 587/586 eaa. Mutta tämän taulun on tunnustettu olevan jäljennös 200-luvulta eaa., joten on mahdollista, että siinä olevat historialliset tiedot esittävät yksinkertaisesti sen, mitä pidettiin totena seleukidien aikana.
Liikeasioita sisältävät taulut: On löydetty tuhansia samalta ajalta peräisin olevia uusbabylonialaisia nuolenpääkirjoitustauluja, joihin on merkitty yksinkertaisia liiketoimia ja joissa mainitaan, mikä Babylonian kuninkaan hallitusvuosi oli liiketointa tehtäessä. Tällaisia tauluja on löydetty tunnettujen uusbabylonialaisten kuninkaitten kaikilta hallitusvuosilta tuon ajan hyväksytystä ajanlaskusta.
Maalliselta kannalta katsoen tuollaiset todistusketjut saattaisivat näyttää vahvistavan sen uusbabylonialaisen ajanlaskun, jonka mukaan Nebukadnessarin 18. vuosi (ja Jerusalemin tuho) oli vuonna 587/586 eaa. Mutta kukaan historioitsija ei voi kieltää sitä mahdollisuutta, että nykyinen käsitys Babylonian historiasta saattaisi olla harhaanjohtava tai virheellinen. On esimerkiksi tunnettua, että muinaiset papit ja kuninkaat muuttivat joskus muistiinmerkintöjä omien tarkoitustensa mukaisiksi. Tai vaikka löydetyt todisteet pitäisivätkin paikkansa, saattaisi olla että nykyajan tutkijat tulkitsevat ne väärin tai että ne ovat epätäydellisiä, niin että vielä löytämätön aineisto saattaisi voimakkaasti muuttaa tuon aikakauden ajanlaskua.
Tajuten ilmeisesti sellaiset tosiasiat professori Edward F. Campbell nuorempi esitti taulukon, johon sisältyi uusbabylonialainen ajanlasku, huomauttaen: ”On selvää, että nämä luettelot ovat väliaikaisia. Mitä enemmän tutkii muinaisen Lähi-idän ajanlaskun ongelmiin liittyviä vaikeuksia, sitä haluttomampi on ajattelemaan, että mikään esitys on lopullinen. Tästä syystä sanaa noin voitaisiin käyttää vielä vapaammin kuin sitä käytetään.” – The Bible and the Ancient Near East (vuoden 1965 painos), s. 281.
Raamattuun uskovat kristityt ovat kerran toisensa jälkeen havainneet, että sen sanat kestävät runsaan kritiikin kokeen ja että ne on todistettu täsmällisiksi ja luotettaviksi. He ymmärtävät, että koska se on jumalan henkeytetty sana, sitä voidaan käyttää mittakeppinä arvioitaessa maallista historiaa ja maallisia näkemyksiä. (2. Timoteukselle 3:16, 17) Vaikka Raamattu esimerkiksi puhui Belsassarista Babylonin hallitsijana, tutkijat olivat vuosisatojen ajan epävarmoja hänestä, koska hänen olemassaolostaan, henkilöllisyydestään tai asemastaan ei ollut saatavissa mitään maallisia asiakirjoja. Mutta lopulta arkeologit löysivät maallisia muistiinmerkintöjä, jotka vahvistivat Raamatun todeksi. Raamatun sisäinen sopusointu ja sen kirjoittajien osoittama huolellisuus myös ajanlaskua koskevissa asioissa puhuvat niin voimakkaasti Raamatun puolesta, että kristitty asettaa sen auktoriteetin maallisten historioitsijoitten jatkuvasti muuttuvien mielipiteitten yläpuolelle.
Mutta miten Raamattu auttaa meitä saamaan selville, milloin Jerusalem tuhottiin, ja miten se kestää vertailun maallisen ajanlaskun kanssa?
Profeetta Jeremia ennusti, että babylonialaiset tuhoaisivat Jerusalemin ja tekisivät kaupungin ja maan autioksi. (Jeremia 25:8, 9) Hän lisäsi: ”Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” (Jeremia 25:11) Nuo 70 vuotta kuluivat umpeen, kun Kyyros Suuri (Raamatussa Koores) ensimmäisenä vuotenaan vapautti juutalaiset, ja he palasivat kotimaahansa. (2. Aikakirja 36:17–23) Me uskomme, että totuudenmukaisin tulkinta Jeremian 25:11:stä ja muista raamatunkohdista on, että nuo 70 vuotta alkoivat babylonialaisten tuhotessa Jerusalemin ja jättäessä Juudan maan autioksi. – Jeremia 52:12–15, 24–27; 36:29–31.
Kuitenkin ne, jotka luottavat pääasiassa maallisiin tietoihin tuon aikakauden ajanlaskun suhteen, ymmärtävät, että jos Jerusalem olisi tuhottu vuonna 587/586 eaa., niin Babylonin valtaamiseen ja siihen, että Kyyros päästi juutalaiset palaamaan kotimaahansa, ei missään tapauksessa olisi kulunut 70 vuotta. Yrittäessään saattaa asioita sopusointuun keskenään he väittävät, että Jeremian profetia alkoi täyttyä vuonna 605 eaa. Myöhemmät kirjoittajat lainaavat Berossoksen sanoja, joiden mukaan Nebukadnessar ulotti Karkemiin taistelun jälkeen Babylonian vaikutusvallan koko Syyria-Palestiinaan ja palatessaan Babyloniin (valtaistuimelle nousunsa vuonna, v. 605 eaa.) hän vei juutalaisia vankeja pakkosiirtolaisuuteen. Näin ollen he arvelevat Babylonin orjuudessa vietetyn 70 vuotta kestäneen ajanjakson alkaneen vuonna 605 eaa. Se merkitsisi sitä, että tuo 70 vuoden ajanjakso olisi päättynyt vuonna 535 eaa.
Mutta tähän tulkintaan liittyy joitakin suuria ongelmia:
Vaikka Berossos väittääkin Nebukadnessarin ottaneen juutalaisia vankeja valtaannousunsa vuonna, niin mitkään nuolenpääkirjoitukset eivät tue sitä. Ja mikä vielä tärkeämpää, Jeremian 52:28–30 kertoo tarkasti Nebukadnessarin ottaneen juutalaisia vankeja 7:ntenä, 18:ntena ja 23. vuotenaan, ei valtaannousunsa vuonna. Myös juutalainen historioitsija Josephus toteaa, että samana vuonna, jolloin Karkemiin taistelu käytiin, Nebukadnessar valloitti koko Syyria-Palestiinan ”paitsi Juudeaa”. Hän on näin ollen eri mieltä Berossoksen kanssa, ja hänen toteamuksensa on ristiriidassa sen väitteen kanssa, että juutalaisten orjuuden 70 vuotta alkoivat samana vuonna kuin Nebukadnessar nousi valtaistuimelle. – Antiquities of the Jews X, vi, 1.
Lisäksi Josephus kertoo muualla babylonialaisten aikaansaamasta Jerusalemin tuhosta ja sanoo sitten, että ”koko Juudea ja Jerusalem sekä temppeli pysyivät hylättyinä 70 vuotta”. (Antiquities of the Jews X, ix, 7) Hän osoittaa painokkaasti, että ”kaupunkimme oli autio 70 vuotta kestäneen ajanjakson Kyyroksen päiviin asti”. (”Apionia vastaan” [Against Apion] I, 19) Tämä on sopusoinnussa 2. Aikakirjan 36:21:n ja Danielin 9:2:n kanssa, joiden mukaan ennustetut 70 vuotta olivat maalle 70 täydellisen autioituksen vuotta. 100-luvulla kirjoittanut Antiokian piispa Teofilus osoittaa myös, että nuo 70 vuotta alkoivat temppelin tuhoamisella sen jälkeen kun Sidkia oli hallinnut 11 vuotta. – Ks. myös 2. Kuningasten kirja 24:18–25:21.
Mutta Raamattu itse sisältää vielä voimakkaampia todisteita sitä väitettä vastaan, että nuo 70 vuotta alkoivat vuonna 605 eaa. ja että Jerusalem hävitettiin vuonna 587/586 eaa. Kuten sanottu, jos alkaisimme laskea vuodesta 605 eaa., niin nuo 70 vuotta ulottuisivat vuoteen 535 eaa. Mutta henkeytetty raamatunkirjoittaja Esra kertoi, että nuo 70 vuotta kestivät ”Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäiseen hallitusvuoteen” asti, jolloin hän antoi säädöksen, joka salli juutalaisten palata kotimaahansa. (Esra 1:1–4; 2. Aikakirja 36:21–23) Historioitsijat uskovat, että Kyyros valloitti Babylonin lokakuussa vuonna 539 eaa. ja että Kyyroksen ensimmäinen hallitusvuosi alkoi keväällä vuonna 538 eaa. Jos Kyyroksen säädös annettiin hänen ensimmäisen hallitusvuotensa loppupuolella, niin juutalaiset pystyivät helposti palaamaan kotimaahansa seitsemänteen kuukauteen (tisriin) mennessä, kuten Esran 3:1 sanoo; se olisi vuoden 537 eaa. lokakuu.
Mutta ei ole mitään järkevää tapaa siirtää Kyyroksen ensimmäistä vuotta vuodesta 538 vuoteen 535 eaa. Jotkut jotka ovat yrittäneet selittää ongelman vähäpätöiseksi, ovat kaukaa haetusti väittäneet, että puhuessaan ”Kooreksen ensimmäisestä vuodesta” Esra ja Daniel katsoivat asiaa joltakin erityisesti juutalaiselta näkökannalta, joka poikkesi Kyyroksen hallituskauden virallisesta laskutavasta. Mutta sitä ei voida puoltaa, sillä sekä ei-juutalainen käskynhaltija että persialaisista arkistoista löydetty asiakirja ovat yksimielisiä siitä, että säädös annettiin Kyyroksen ensimmäisenä vuonna, aivan kuten raamatunkirjoittajat tarkasti ja selvästi kertoivat. – Esra 5:6, 13; 6:1–3; Daniel 1:21; 9:1–3.
Jehovan ”hyvä lupaus” on läheisessä yhteydessä tuohon ennustettuun 70 vuoden ajanjaksoon, sillä Jumala sanoi:
”Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan.” (Jeremia 29:10)
Daniel piti tuota lupausta varmana uskoen, että nuo 70 vuotta eivät olleet pyöreä luku, vaan tarkka aikamäärä, johon saattoi luottaa. (Daniel 9:1, 2) Ja hänen käsityksensä osoittautui oikeaksi.
Samoin mekin haluamme ennen kaikkea Jumalan sanan ohjaavan meitä emmekä sellaisen ajanlaskun, joka perustuu pääasiallisesti maailmallisiin todisteisiin tai joka on ristiriidassa Raamatun kanssa. Näyttää ilmeiseltä, että vaivattomin ja selvin tulkinta Raamatun eri lausunnoista on se, että nuo 70 vuotta alkoivat Juudan täydellisellä autioituksella sen jälkeen, kun Jerusalem oli tuhottu. (Jeremia 25:8–11; 2. Aikakirja 36:20–23; Daniel 9:2) Näin ollen, jos laskemme 70 vuotta taaksepäin siitä, kun juutalaiset palasivat kotimaahansa vuonna 537 eaa., niin päädymme vuoteen 607 eaa., ajankohtaan jolloin Nebukadnessar 18. hallitusvuotenaan tuhosi Jerusalemin, syöksi Sidkian valtaistuimelta ja lakkautti maallisessa Jerusalemissa hallinneitten Juudan sukuhaaran kuninkaitten sarjan. – Hesekiel 21:19–27.