11. luku

Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” Messias

 1. Milloin tapahtui erään maan ja erään kansan syntyminen uudelleen?

YLÖSNOUSEMUS – vuonna 537 eaa. – kaupungille, joka oli ollut kuolleina raunioina seitsemänkymmentä vuotta! Kaupunki oli Jerusalem, jonka babylonialaiset olivat tuhonneet vuonna 607 eaa. Kun tämä pyhä kaupunki nousi tomusta, tapahtui Juudan maan syntyminen uudelleen, niin, Jehova Jumalan kotimaahansa palanneen kansan eli kansakunnan syntyminen uudelleen. (Jes. 66:8) Se oli hämmästyttävää kaikkien tarkkailijoiden silmissä.

 2. a) Ketä Jehovan voideltua edustajaa myöhäisempi tulevan luvatun Messiaan piti olla? b) Miten seitsemänkymmentä pakkosiirtolaisuusvuotta täyttyivät, vaikka Babylon kukistui vuonna 539 eaa.?

² Tämän kansallisen ylösnousemuksen myötä elpyivät toiveet luvatun Messiaan tulemisesta. (Hes. 37:1–14) Jo niiden seitsemänkymmenen vuoden aikana, jotka Juudan valtakunnan asukkaat olivat pakkosiirtolaisuudessa Babylonian maassa, heille ilmaistiin Messiaan saapumisen täsmällinen ajankohta. Tämä Messias oli oleva joku myöhäisempi kuin persialainen valloittaja Kyyros Suuri, josta profeetta Jesaja henkeytettiin sanomaan: ”Näin sanoo Herra voidellulleen [hepr. mašíahh] Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi.” (Jes. 45:1) Kyyros oli Jehovan voideltuna edustajana tullut ja päässyt Babylonin kaupungin korkeitten muurien porteista lävitse ja oli kukistanut ja surmannut valtakunnan hallitsijan Belsassarin, Naboniduksen pojan. Se tapahtui vuonna 539 eaa. Mutta Kyyros ei vapauttanut heti pakkosiirtolaisuudessa olevia israelilaisia. Hän otti haltuunsa Babylonin kuninkuuden ja piti juutalaisia vankeina vielä noin kaksi vuotta vuoteen 537 eaa. Siten seitsemänkymmentä vuotta täyttyivät!

 3. Kuinka kauan autio Juudan maa piti sapattia?

³ Juuri näin oli ennustettu Jer. 25:11:ssä. Lisäksi 2. Aikak. 36:20, 21 teki tästä merkinnän historiaan sanoessaan: ”Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes [Juudan] maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut” – vuodesta 607 eaa. vuoteen 537 eaa.

 4. a) Milloin juutalaisten pakkosiirtolaisuuden piti päättyä Danielin laskelmien mukaan? b) Minkä tiedon Gabriel antoi Danielille Messiaan tulemisen ajasta?

⁴ Juutalaisten pakkosiirtolaisten keskuudessa Babyloniassa oli profeetta Daniel. Jeremian henkeytettyjen kirjoitusten perusteella Daniel päätteli, etteivät juutalaiset vapautuisi pakkosiirtolaisuudesta ennen kuin ne seitsemänkymmentä vuotta päättyisivät, jotka Jerusalem oli autiona ja piti sapattia. (Dan. 9:1, 2) Niinpä Daniel rukoili asian johdosta uuden Meedo-Persian hallituksen hallitessa ensimmäistä vuotta Babylonian valtakuntaa. Jehovan enkeli Gabriel saapui silloin ja antoi Danielille seuraavat tiedot Messiaan tulemisen ajasta:

”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

”Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

”Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

”Ja hän tekee liiton raskaaksi [lujan liiton, Zunz] monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi [(vuosi)viikon puolivälissä, Zunz; Um] hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” – Dan. 9:24–27.

SEITSEMÄNNEN LUOMISPÄIVÄN ”AAMU” ALKAA 526 EAA.

 5. Miten lasketaan, milloin 7 + 62 ”vuosiviikkoa” päättyivät?

⁵ Jumalan seitsemännen luomispäivän ensimmäinen puolisko eli ”ehtoo”-jakso oli nyt päättymässä 3500 vuoden kuluttua Aadamin ja Eevan luomisesta. Tämän luomispäivän aamun piti alkaa vuonna 526 eaa. Siitä lähtien asioitten piti kirkastua Jumalan tarkoituksen ja Hänen kansansa suhteen. Danielin ennustuksen mukaan Jerusalemin kuolleista herätetyn kaupungin jälleenrakentamisen eräästä vaiheesta alkaisivat seitsemänkymmentä ”vuosiviikkoa” (yhteensä 490 vuotta). ”Seitsemän vuosiviikkoa” ynnä ”kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa” kestäisivät yhteensä 483 vuotta, ja silloin Voideltu (hepr. Mašíahh) tulisi. Kun nämä 69 ”vuosiviikkoa” lasketaan siitä, jolloin juutalainen käskynhaltija Nehemia rakensi uudelleen Jerusalemin muurit, ne päättyisivät ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Kun nuo 483 vuotta lasketaan kuningas Artakserkseen 20. vuodesta (455 eaa.), jona vuonna Nehemia rakensi uudelleen nuo muurit, ne päättyivät ajanlaskumme vuonna 29. (Neh. 2:1–18) Se oli noin 41 vuotta ennen Jerusalemin toista tuhoamista, joka tällä kertaa tapahtui roomalaisten toimesta. Tapahtuiko vuonna 29 ya. jotakin historiallista?

 6. Miten Persian valtakunta kukistui, ja miten Aleksandrialla Egyptissä tuli olemaan osansa juutalaisten elämässä?

⁶ Sekä ajanlaskumme ensimmäinen vuosisata että ensimmäinen vuosisata ennen ajanlaskumme alkua olivat kriittisiä vuosia israelilaisille Palestiinassa. Neljännellä vuosisadalla eaa. kotimaahansa palanneitten israelilaisten eli juutalaisten valvonta oli siirtynyt Persian kuninkaan käsistä Kreikan valtakunnan käsiin makedonialaisen Aleksanteri Suuren valloitusten vuoksi. Vuonna 332 eaa. hän sai valvontaansa Palestiinan ja jätti Jerusalemin koskemattomaksi. Sitten hän kukisti Persian kuninkaan ja perusti Kreikan maailmanvallan, joka oli Raamatun historian viides. Samana vuonna Aleksanteri antoi määräykset Aleksandrian kaupungin rakentamiseksi valloitettuun Egyptiin. Tästä tuli kukoistava kaupunki, ja sinne syntyi runsas juutalainen asutus. Siihen kuuluvat alkoivat puhua yleiskreikan kieltä, josta oli Aleksanterin valloitusten tähden tullut kansainvälisesti tunnettu ja käytetty kieli. Hekin kaipasivat Raamatun tietoa.

 7. Miten kreikankielinen Septuaginta-käännös tuli valmistetuksi, ja miten se esittää Dan. 9:25, 26:n?

⁷ Siksi he ryhtyivät seuraavalla vuosisadalla noin vuonna 280 eaa. työhön saadakseen pyhät, henkeytetyt Kirjoituksensa 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan käännetyiksi omalle yleiskreikan kielelleen. Käännös valmistui ensimmäisellä vuosisadalla eaa., ja sille annettiin nimi ”Kreikkalainen Septuaginta käännös”. Kun otetaan huomioon yleiskreikan laaja käyttö jopa Rooman valtakunnan ensimmäisinä vuosisatoina, tätä Aleksandrian juutalaisten tekemää käännöstä voitiin käyttää kansainvälisesti. Se toisti hepreankielisen Raamatun tekstin varsin luotettavasti. Kreikankielinen käännös Dan. 9:25, 26:sta esimerkiksi sanoi (Bagsterin englanninkielisen käännöksen mukaan) Messiaasta (Mašíahh):

”Ja sinun tulee tietää ja ymmärtää, että käskyn lähtemisestä vastaukseksi ja Jerusalemin rakentamiseksi on oleva Kristukseen, ruhtinaaseen, seitsemän viikkoa ja kuusikymmentäkaksi viikkoa: ja silloin aika palaa, rakennetaan katu ja muuri, ja ajat tulevat olemaan loppuun kuluneet. Ja kuudenkymmenenkahden viikon jälkeen voideltu tuhotaan, eikä hänessä ole mitään tuomiota: . . .”

 8. a) Miten Jerusalem joutui Rooman valvontaan, ja miten se myöhemmin tuhottiin? b) Miten pitkään juutalaisilla ei ole ollut mitään temppeliä Jerusalemissa tai he eivät ole tunnustaneet yhdenkään profeetan lähteneen Jumalasta?

⁸ Yleiskreikka pysyi edelleen muinaisen maailman kansainvälisenä kielenä senkin jälkeen, kun Kreikan maailmanvalta kukistui Rooman maailmanvallan edessä ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Yksi Jerusalemin vallasta kamppailevien makkabealaisten puolue pyysi Roomalta apua toista puoluetta vastaan, ja niinpä roomalainen kenraali Pompeius tunkeutui maahan vuonna 63 eaa. ja otti haltuunsa Jerusalemin, ja Palestiina joutui Rooman valvontaan. Vuonna 40 eaa. juutalaiset saivat jälleen kuninkaan. Mutta vuonna 37 eaa. Herodes Suuri, Eesaun eli Edomin jälkeläinen, hyökkäsi Jerusalemiin ja valloitti sen ja hallitsi Rooman nimittämänä kuninkaana. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset kapinoivat jälleen Roomaa vastaan vuonna 66, mutta heidän lyhytaikainen itsenäisyytensä päättyi vuonna 70 Jerusalemin ja sen loistoisan, Herodes Suuren uudelleen rakentaman temppelin tuhoon. Siitä lähtien eli tähän mennessä yli 1900 vuoteen juutalaisilla ei ole ollut Jerusalemissa temppeliä, ei edes siitä lähtien, kun Israelin tasavalta perustettiin vuonna 1948. Sitä paitsi israelilaiset eivät tunnusta kenenkään profeetan lähteneen Jumalasta viidennellä vuosisadalla eaa. eli yli 2400 vuotta sitten eläneen Malakian jälkeen. Eikö se ole kummallista? Missä on vika?

RAAMATUN ENNUSTUKSEN TÄYTTYMYS ANTAA SELITYKSEN

 9. Mikä toinen tärkeä kaupunki ennallistettiin, kun Jerusalem perustettiin uudelleen vuonna 537 eaa.?

⁹ Kun muinainen Jerusalem perustettiin uudelleen vuonna 537 eaa., Juudan maassa ennallistettiin toinenkin kaupunki – Beetlehem. Neh. 7:5–26 esittää Jerusalemin käskynhaltijan kertovan kotimaahansa vuonna 537 eaa. palanneesta juutalaisten jäännöksestä seuraavaa:

”Silloin minä löysin niiden sukuluettelon, jotka ensin olivat tulleet sinne, ja huomasin siihen kirjoitetun:

”’Nämä ovat tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtivät pakkosiirtolaisten vankeudesta, johon Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli heidät vienyt, ja palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa, ne, jotka tulivat Serubbaabelin, Jeesuan [kreik. Septuaginta: Jeesuksen], Nehemian, . . . kanssa. . . . Israelin kansan miesten lukumäärä oli: . . . Beetlehemin ja Netofan miehiä sata kahdeksankymmentä kahdeksan; . . .’” – Ks. myös Esra 2:21.

10. a) Minkä ennustuksen täyttymistä varten Beetlehem täten oli käytettävissä? b) Miksi ei pitäisi olla mahdotonta uskoa, että enkelit ilmoittaisivat siellä tapahtuvan luvatun syntymän?

¹⁰ Täten tuli jälleen olemassaoloon Beetlehemin kaupunki, ”Daavidin kaupunki”, jossa Miika 5:1:n ennustuksen oli mahdollista täyttyä. Koska kaikkien ihmisten elämä itsenäisenä persoonana on Kainista ja Aabelista lähtien alkanut syntymässä, Miikan ennustus panee meidät tarkkaamaan tiettyä syntymää uudelleen rakennetussa Beetlehemissä. Tämän täytyy olla ennustettu syntymä. Kun Aabrahamin ja Saaran pojan Iisakin piti syntyä ihmeen välityksellä, kolme Jumalan enkeliä kävi heidän luonaan ja ilmoitti seuraavana vuonna tapahtuvasta syntymästä, ja johtava enkeli sanoi: ”Onko mikään Herralle mahdotonta?” (1. Moos. 18:1–14) Kun vuosisatoja myöhemmin Simsonin, ruumiillisesti vahvimman koskaan maan päällä eläneen miehen, piti syntyä siihen saakka hedelmättömälle israelilaisnaiselle, Jumalan enkeli ilmestyi ensiksi tulevalle äidille ja sitten sekä hänelle että hänen lapsettomalle aviomiehelleen ilmoittaakseen Israelin huomattavan tuomarin tulevasta syntymästä. (Tuom. 13:1–20) Tulisiko kenenkään pitää sitä outona, mahdottomana uskoa, että taivaalliset enkelit ilmoittaisivat ihmisille kaikkein tärkeimmästä ihmisen syntymästä, Messiaan ihmeellisestä syntymästä?

11. Mistä maalliseen Messiaan osaan valittava otettaisiin 1. Moos. 3:15:n mukaan?

¹¹ 1. Moos. 3:15:ssä esitetyn Jehovan ennustuksen mukaan ”siemen”, joka murskaisi kuolettavalla tavalla Käärmeen pään, oli oleva Jumalan taivaallisesta ”vaimosta”, se on, hänen pyhien taivaallisten ”tosi Jumalan poikien” muodostamasta vaimon kaltaisesta järjestöstään. Jumala voisi valita tuosta järjestöstä tietyn henkipojan maalliseen Messiaan osaan.

12. Mitä kysymyksiä nyt herää tytöstä, joka olisi Messiaan ihmisäiti, ja myös hänen aviomiehestään?

¹² Mikä oli tämän suositun pojan nimi? Kiinnostava kysymys! Mutta tämä valittu poika, jonka piti syntyä ihmisperheeseen Beetlehemissä Juudan maassa, tarvitsi syntymäänsä varten ihmisäidin. Äidin ei ainoastaan täytyisi olla Juudan sukukuntaa vaan hänen täytyisi myös olla kuningas Daavidin jälkeläinen ja kyetä siten siirtämään luonnollinen oikeus Daavidin valtakuntaan. Kuka tyttö, jonka synnyinkaupunki oli Juudan Beetlehem, täytti vaatimukset? Entä oliko hänellä ihmisaviomies, joka myös oli Daavidin kuninkaallista sukua? Ja ilmoittiko enkeli tämän Iisakia suuremman syntymästä? Tytön henkilökohtaisten ystävien kirjoittamat historialliset muistiinmerkinnät vastaavat näihin erittäin tärkeisiin kysymyksiin.

13, 14. a) Mistä sopiva juutalainen neitsyt löydettiin? b) Mitä enkeli Gabriel sanoi tervehdittyään häntä?

¹³ Oli ensimmäisen vuosisadan loppupuoli ennen ajanlaskumme alkua. Herodes Suuri, Antipater II:n poika, oli yhä kuninkaana Jerusalemissa. Daavidin sukuhaaraa oleva mies Eeli oli muuttanut Beetlehemistä Juudean maakunnasta pohjoiseen Nasaretiin Galilean maakuntaan. Siellä hänen tyttärensä Miriam (hepr.) eli kreikankieliseltä nimeltään Mariam (myös Maria) kasvoi naimaikään. Hänet kihlattiin avioliittotarkoituksessa Daavidin kuninkaallisesta sukuhaarasta olevalle Joosef-nimiselle miehelle, joka oli puuseppä Nasaretissa mutta myös syntyjään Beetlehemistä. Tämä velvoitti Marian pysymään neitsyenä. Mutta kuukausia ennen hääyötä tapahtui jotakin merkittävää. Marialle ilmestyi enkeli, joka esitteli itsensä Gabrieliksi. Tervehdittyään hän sanoi:

¹⁴ ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus [hepr. Ješua]. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” – Luuk. 1:26–33.

15. a) Minkä Daavidin kanssa tehdyn liiton piti täyttyä Marian pojassa? b) Mitä se merkitsi, että hän olisi ”Korkeimman Poika”?

¹⁵ Enkelin lausunnon mukaan Marian poika oli todellakin oleva luvattu Messias. Hänelle piti antaa sama nimi kuin sille ylimmäiselle papille, joka palasi Serubbaabelin kanssa Babylonista vuonna 537 eaa., nimittäin Ješua eli kreikaksi Jeesus. Mariasta syntymisen vuoksi häntä kutsuttaisiin ”Daavidin, hänen isänsä,” pojaksi. Sen mukaisesti Jehova Jumala antaisi hänelle kuningas Daavidin valtaistuimen eli kuninkaallisen istuimen. Samoin kuin Daavid hänkin hallitsisi kuninkaana ”Jaakobin huonetta” eli koko Israelia. Koska hänen kuninkuutensa olisi ikuinen eikä ”hänen valtakunnallansa . . . pidä loppua oleman”, se merkitsisi, että Jehova Jumala täyttäisi hänessä liiton, jonka Jehova oli tehnyt Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta. Näin ollen hän ei tarvitsisi seuraajaa. (2. Sam. 7:11–16) Mutta miten ja miksi häntä voitaisiin kutsua ”Korkeimman Pojaksi”? Tämä ei olisi Korkein Jumala itse, joka on Jehova, vaan olisi tuon Korkeimman Poika, mutta miten?

16. Mitä Gabriel sanoi vastatessaan Marian kyselyyn siitä, miten tämä voisi tapahtua?

¹⁶ Maria kysyi itsekin tätä sanoen: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Gabriel vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” – Luuk. 1:34–37.

17. Milloin hedelmöityminen ihmeen avulla tapahtui Mariassa?

¹⁷ Osoittautuiko se, mitä Marialle siellä ilmoitettiin, mahdottomuudeksi? Tämä juutalainen neitsyt oli esimerkki meille nykyään siihen uskomisessa, että se ei osoittautuisi mahdottomaksi Korkeimmalle Jumalalle. Niinpä hän vastasi enkeli Gabrielille: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” (Luuk. 1:38) Hedelmöityminen tapahtui epäilemättä Mariassa samanaikaisesti kun hän hyväksyi itseään koskevan Jumalan tahdon, vaikka hän oli yhä neitsyt. Pyhä henki tuli hänen päälleen ja Korkeimman Jumalan voima varjosi hänet. Miten siitä aiheutui hedelmöityminen ihmeen avulla?

18, 19. a) Miksi Marian tullessa raskaaksi ei tapahtunut täysin uuden, menneisyyttä vailla olevan luomuksen alulle panemista? b) Kenen pojaksi sitä voitiin syystä nimittää?

¹⁸ Tässä tapauksessa olemassaoloon ei saatettu täysin uutta elävää luomusta, jolla ei ole aikaisempia kokemuksia tai menneisyyttä, niin kuin tapahtuu tavanomaisessa ihmisen hedelmöittämisessä ihmisisän toimesta. Jumalan taivaallinen ”vaimo”, vaimon kaltainen Jumalan taivaallinen järjestö, oli otettava huomioon. 1. Moos. 3:15:ssä mainitun ”siemenen” oli todellakin tultava siitä. Siksi sen oli tarjottava yksi henkipojistaan tähän maalliseen tehtävään, ”siemeneksi”, jonka kantapäähän Käärme pistäisi.

¹⁹ Juutalaisen neitsyttytön Marian raskaaksi tuleminen ei merkinnyt sitä, että yksi Jumalan taivaallisista henkipojista olisi täytynyt lähettää ryömimään mikroskooppiseen munasoluun Marian elimistöön ja hedelmöittämään se. Sellainen ei ole järkevää vaan naurettavaa! Sen sijaan Kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isä, siirsi pyhän henkensä välityksellä valitun taivaallisen poikansa elämänvoiman näkymättömästä henkimaailmasta Marian ruumiissa olevaan munasoluun ja hedelmöitti sen. Tällä tavoin Maria tuli raskaaksi, ja hänessä hedelmöitynyt lapsi oli ”pyhä”. Se oli, kuten enkeli Gabriel nimitti sitä, ”Korkeimman Poika”. – Luuk. 1:32.

20. a) Mikä poika Jumalan taivaallisesta järjestöstä valittiin? b) Miten hän oli käytettävissä Jes. 53:10:n täyttymykseksi?

²⁰ Mutta kuka oli poika, jonka Jumala valitsi syntymään täydelliseksi ihmisluomukseksi? Hän ei ollut enkeli Gabriel, sillä hänhän se aineellistui ja ilmestyi Marialle ja ilmoitti tämän tulevan äidiksi. Pyhä Raamattu osoittaa, että kyseessä oli se, josta enkeli puhuessaan profeetta Danielille käytti nimitystä ”teidän enkeliruhtinaanne”, ”se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana”, nimittäin Miikael. (Dan. 10:21; 12:1) Hän oli toiminut ruhtinaallisena valvovana enkelinä Israelin kansan puolesta, ja hän oli ilmeisesti sama enkeli, joka oli ilmestynyt Moosekselle palavassa orjantappurapensaassa Hoorebinvuoren juurella 16. vuosisadalla eaa. Häntä on aivan oikein kutsuttu ylienkeli Miikaeliksi.a Se, että Kaikkivaltiaan Jumalan voima, joka varjosi Marian, siirsi hänen elämänvoimansa Marian munasoluun, merkitsi että hän, Miikael katosi taivaasta. Juutalaisen neitsyen Marian kautta tapahtuvan inhimillisen syntymän välityksellä hänestä oli tuleva ihmissielu. Täten hän oli käytettävissä Jes. 53:10:n täyttymykseksi, missä puhutaan Jehovan ”kärsivästä palvelijasta”:

”Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto [tarkoitus, JPS] toteutuu hänen kauttansa.” – Ks. myös Zunz.

IHMEELLISEN SYNTYMÄN TODISTAJAT

21. Miten Marian raskaus selitettiin Joosefille, ja mitä hän teki sen jälkeen?

²¹ Juutalaisen neitsyttytön yllättävä raskaus kävi aikanaan ilmi toisille Nasaretissa. Marian sulhanen sai sen selville ja tuli sangen levottomaksi. Marian raskaudesta ei voitu syyttää häntä. Nasaretin juutalaiset yleensä epäilisivät sitä, että Maria oli tullut raskaaksi ihmeen kautta; Mooseksen laista ankarasti kiinni pitävät juutalaiset tuomitsisivat hänet kivitettäväksi kuoliaaksi avionrikkojana, joka oli rikkonut Joosefille antamansa kihlauslupauksen. Kuka voisi tulla Marian avuksi ja pelastaa hänet ja hänen syntymättömän lapsensa kuolemasta kivittämällä? Kuka voisi selittää asiat Joosefille? Kuuntelehan:

”Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus [hepr. Ješua], sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.’

”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ’Katso, neitsyt [kreikankielisen Septuagintan mukaan] tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel’, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

”Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus [Ješua].” – Matt. 1:18–25.

22. a) Kun Gabriel puhui Marialle, niin mitä hänen messiaanisen poikansa piirrettä hän korosti? b) Mitä toista Marian pojan piirrettä enkeli korosti Joosefille?

²² Vertailemalla sitä, mitä Gabriel sanoi Marialle ja mitä enkeli sanoi unessa Joosefille, havaitaan, että Gabriel korosti enemmän sitä osaa, jonka Messias toteuttaisi Daavidista polveutuneena Kuninkaana täyttääkseen Jehovan Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta tekemän liiton. Enkeli, joka ilmestyi Joosefille, korosti Messiaan osaa pappina, synnin kantajana ja synnin poistajana. Tämä enkeli mainitsi myös Messiaalle annettavan nimen, joka heprean kielessä merkitsee ’Jehovan pelastus’. Messias eläisi persoonanimensä mukaisesti siten, että ’hän vapahtaisi kansansa heidän synneistänsä’. Tämä sopii yhteen sen seikan kanssa, että Messiaasta, Daavidin Jälkeläisestä, piti tulla ”pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan”! – Ps. 110:1–4.

23. Miten kävi niin, että Jeesus ei syntynyt Nasaretissa?

²³ Tapahtuiko syntyminen Nasaretissa, sen jälkeen kun Joosef oli vienyt Marian siellä olevaan kotiinsa? Ei henkeytettyjen muistiinmerkintöjen mukaan. Syntymä tapahtui Daavidin kaupungissa, Juudan Beetlehemissä. Miten niin? Roomasta tullut keisarillinen säädös myötävaikutti Miika 5:1:n täyttymiseen Messiaan syntymäpaikan suhteen. Kertomus kuuluu:

”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.” – Luuk. 2:1–7.

24, 25. Miten Jeesuksen syntymän likimääräinen ajankohta lasketaan?

²⁴ Syntymäkuukautta ja -päivää ei mainita, samoin kuin keidenkään Jumalan kansaan kuuluvien syntymäpäiviä ei ole koskaan mainittu Pyhässä Raamatussa.

²⁵ Varsin perustellusti voidaan kuitenkin sanoa, että Marian esikoispoika Jeesus ei syntynyt tekaistuna joulukuun 25. päivänä eikä talvella vietetyn hanukka-juhlan (vihkimisjuhlan) aikaan, joka alkoi kislevkuun 25. päivänä. (Joh. 10:22) Niiden laskelmien mukaan, jotka perustuvat siihen, mitä Dan. 9:24–27 esittää Messiaan ilmaantumisesta, julkisesta toiminnasta ja tuhoamisesta, Jeesus syntyi suunnilleen tisrikuun 14. päivänä. Se oli päivää ennen viikon pituisen sukkot- (lehtimajan- eli tabernaakkeli-) juhlan alkamista, jolloin juutalaiset asuivat ulkosalla lehtimajoissa ja paimenet olivat ulkona kedoilla vartioimassa laumojaan yön vartiohetkien aikana. (3. Moos. 23:34–43; 4. Moos. 29:12–38; 5. Moos. 16:13–16) Koska Jeesus eli kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta ja kuoli vuoden 33 pääsiäispäivänä eli tuon vuoden niisanin 14. päivänä, hänen syntymäpäivänsä sijoittuu vuoden 2 eaa. alkusyksyyn eli tuon vuoden tisrikuun 14. päivän tienoille.

26. Keille Jumalan enkeli lähetettiin ilmoittamaan Jeesuksen syntymästä, ja mitä taivaallisia seuralaisia enkelillä oli mukanaan?

²⁶ Koska tämä oli kauan kaivatun Messiaan syntymä, se oli liian tärkeä, jotta sen olisi annettu mennä ohitse ilman todistajia. Jumala piti siitä huolen lähettämällä enkelinsä ilmoittamaan ihmeellisestä neitseellisestä syntymästä. Mutta keille? Herodes Suurelleko, joka oli kuninkaallisessa palatsissaan Jerusalemissa vain kymmenen kilometrin päässä pohjoisessa? Vai temppelin päämiehelle, ylimmäiselle papille Joasarille, jonka kuningas Herodes oli nimittänyt? Ei lainkaan. Pitäen mielessään vastasyntyneen Jeesus-lapsen turvallisuuden Jehova lähetti enkelinsä miesten luo, joilla oli Beetlehemin lähellä sijaitsevilla kedoilla sama ammatti kuin Daavidilla nuoruusvuosinaan. Hän ei pannut niin sanottua ”Beetlehemin tähteä” ilmestymään jokaisen nähtäväksi. Luemme tästä:

”Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon [julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, Um], joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja [Pelastaja, Um], joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.’ Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!’” – Luuk. 2:8–14.

27. Mitä sanoja enkeli käytti vastasyntyneestä Jeesuksesta, ja miten ne sopivat häneen?

²⁷ Enkeli kutsui Beetlehemin seimessä lepäävää vastasyntynyttä pienokaista ”Pelastajaksi”, mikä oli yksi syy siihen, että hänen nimekseen pantiin Ješua eli Jeesus, joka merkitsee ’Jehovan pelastus’. Tästä pienokaisesta oli myös tuleva Jehovan Voideltu eli Messias eli Kristus (kreik.). Hän oli myös oleva ”Herra”, jota jopa kuningas Daavid, joka puhui profeetallisesti, nimitti henkeytyksestä ”minun herrakseni”. – Ps. 110:1.

28. Kenelle kuului kunnia tuossa tilaisuudessa, ja keille oli tarkoitettu rauha ja myös ”hyvä uutinen suuresta ilosta”?

²⁸ Vain Kaikkivaltias Jumala saattoi ihmeen välityksellä huolehtia siitä, että syntyi lapsi, jolla oli sellainen tehtävä Messiaana. Oliko siis mikään ihme, että enkelien ”suuri joukko taivaallista sotaväkeä” näyttäytyi ja yhtyi laulamaan kunniaa Jumalalle! Tämä ihmeellinen kaikkein tärkein ihmisen syntymä oli rakkaudellinen ilmaus Hänen hyvästä tahdostaan ihmisiä kohtaan, jotka Hän hyväksyy. Sellaiset ihmiset, joilla on Jumalan hyvä tahto, voisivat olla sydämeltään ja mieleltään rauhassa. Tämä syntymä tulee vielä olemaan ”suuren ilon” aihe ”kaikelle kansalle”. Ei ole mikään ihme, että enkelien ilmoitus syntymästä ei ollut hyvä uutinen ainoastaan taivaalle vaan myös ihmisille maan päällä!

29. Miten paimenista tuli Messiaan syntymän todistajia?

²⁹ Enkeli oli antanut paimenille tunnus-”merkin”, joten heistä saattoi nyt tulla Messiaan syntymän todistajia.

”Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: ’Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti’. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.” – Luuk. 2:15–20.

30. Miten se vaikuttaisi meihin, jos me hylkäämme tämän oikeaperäisen ”hyvän uutisen suuresta ilosta”?

³⁰ Tämä ihmeellinen neitseellinen syntymä ei siis ole tarua. Taivaalliset enkelit ovat todistaneet sen, ja ihmistodistajat ovat vahvistaneet sen. Lääkäri Luukas tutki asiaa itse ja kokosi nämä elintärkeät tiedot meitä varten. (Luuk. 1:1–4; Kol. 4:14) Aiheutamme vain itsellemme vahinkoa, jos emme hyväksy tätä oikeaperäistä todistusta. Me pysymme vain onnettomina hylätessämme kopeasti tämän ”hyvän uutisen suuresta ilosta”.

31. Milloin Joosef adoptoi Jeesuksen kasvattipojakseen, ja milloin hän ja lapsen äiti sitten uhrasivat puhdistusuhrin?

³¹ Lapsen syntymän kahdeksantena päivänä sen liha ympärileikattiin kuten kaikkien muidenkin Mooseksen lain alaisuudessa syntyneiden juutalaisten poikien liha. (Luuk. 2:21; Gal. 4:4, 5) Siihen aikaan Joosef ilmaisi adoptoivansa Jeesuksen kasvattilapsekseen. Hän ei adoptoinut mitään aviotonta lasta, vaan suojeli Jeesusta siltä väärältä syytteeltä, että tämä olisi syntynyt haureudesta. Jeesuksen syntymän neljäntenäkymmenentenä päivänä Joosef ja Maria veivät esikoispoikansa ylös Jerusalemiin esittääkseen hänet temppelissä Jehovalle ja antaakseen uhrata Marian ja lapsen kasvatusisän puolesta puhdistusuhrin. (Luuk. 2:22–24; 3. Moos. 12:1–8) Kuningas Herodes ei tiennyt mitään kaikesta tästä.

32. a) Oliko Marialla muita poikia ja myös tyttäriä? b) Mitkä oikeudet adoptoidulla Jeesuksella nyt oli keskeytettyyn Daavidin valtakuntaan?

³² Aikanaan Maria oli suhteissa aviomieheensä Joosefiin ja synnytti hänelle lapsia. Muistiinmerkinnät osoittavat, että ainakin kaksitoista vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen Joosef eli edelleen Marian kanssa. Tämä salli hänen saada lapsia Mariasta. Muistiinmerkinnät kertovat Marian neljästä pojasta, Jaakobista, Joosefista, Simonista ja Juudaksesta, sekä myös tyttäristä. Näistä tuli Marian esikoisen Jeesuksen velipuolia ja sisarpuolia. (Luuk. 2:41–52; Matt. 13:53–56; Mark. 6:1–3; Apt. 1:14) Mutta koska Joosef adoptoi Marian esikoispojan omakseen, hän siirsi Jeesukselle sen laillisen oikeuden, joka hänellä oli esi-isänsä Daavidin valtakuntaan. Koska Jeesus oli Jumalan ihmeen vuoksi Marian luonnollinen esikoinen, hän peri myös luonnollisen oikeuden silloin keskeytettynä olleeseen Daavidin valtakuntaan. Esittäessään hänen kasvatusisänsä Joosefin sukuluettelon historioitsija Matteus kutsuu häntä Messiaaksi sanoessaan: ”Jeesuksen Kristuksen [hepr. Messiaan], Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja [historian kirja, Um].” – Matt. 1:1. Ks. Luuk. 3:23–38, joka esittää Marian polveutumisen.

33, 34. Miksi kuningas Herodes ei onnistunut surmaamaan Messiasta, ja miksi Jeesusta ruvettiin kutsumaan ”Nasaretilaiseksi”?

³³ Jeesuksen syntyminen vähää ennen kuningas Herodes Suuren kuolemaa ei ollut mikään hyvä uutinen tuolle Jerusalemin edomilaiselle hallitsijalle. Jehovan enkeli tai Beetlehemin paimenet eivät kiinnittäneet hänen huomiotaan syntymään, vaan idästä tulleet tähtiä tähyilevät astrologit, demonien vaikutuksen alaisina olevat miehet, jotka tuomitaan Mooseksen laissa. – 5. Moos. 18:9–14; Jes. 47:12–14; Dan. 2:27; 4:4; 5:7.

³⁴ Herodeksen hovissa astrologeille piti ensin näyttää Miika 5:1:n ennustus, ennen kuin heidän ”tähdeksi” kuvittelemansa valoilmiö opasti heidät Beetlehemiin ja sinne, minne Jeesus oli majoitettu. Jumala antoi heille unessa jumalallisen varoituksen, jotta he eivät palaisi murhanhimoisen Herodeksen luo kertomaan hänelle. Jottei Herodeksen suunnitelma Messiaan surmaamisesta olisi rauennut tyhjiin, hän surmautti Beetlehemistä kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, mutta Jeesusta ei surmattu. Joosef ja Maria olivat vieneet hänet Egyptiin enkelin varoitettua heitä. Herodes kuoli, ja hänen pojastaan Arkelauksesta tuli Juudean ja myös Beetlehemin kuningas. Siksi Jeesusta ei viety takaisin Beetlehemiin vaan pohjoiseen Nasaretiin Galileaan, missä hän varttui. Siksi häntä ruvettiin nimittämään Jeesus Nasaretilaiseksi eikä Jeesus Beetlehemiläiseksi. – Matt. 2:1–23; 21:11.

EDELLÄKÄVIJÄ ESITTELEE MESSIAAN

35. Kenen piti esitellä Messias, ja mitä hän saarnasi?

³⁵ Edelläkävijän piti esitellä Messias Israelin kansalle Mal. 3:1:n ennustuksen mukaan. Täksi osoittautui poika, jonka iäkäs pappi Sakarias ja hänen iäkäs vaimonsa Elisabet saivat enkeli Gabrielin sanan mukaan ja jonka nimeksi Sakariaan piti panna Johannes. (Luuk. 1:5–25, 57–80) Vuoden 29 varhaiskeväällä keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuonna ”tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa. Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen [katumuksen vertauskuvaksi, Um] kastetta syntien anteeksisaamiseksi.” (Luuk. 3:1–3) Hän saarnasi niille, jotka lähtivät kuulemaan häntä, sanomalla: ”Tehkää parannus [Katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:1, 2) Tätä saarnaajaa ruvettiin kutsumaan ”Johannes Kastajaksi”. – Mark. 1:1–4.

36. Milloin ja miksi Jeesus meni Johanneksen luo kastettavaksi, ja mikä todiste annettiin taivaasta hänen hyväksymisestään?

³⁶ Tarkkailtuaan Johanneksen osallistumista saarnaamiseen ja kastamiseen noin kuuden kuukauden ajan Jeesus ryhtyi toimintaan. Hän käsitti, että hänen oli määrä olla tuon ”taivasten valtakunnan” maallinen edustaja. Saman vuoden 29 syksyllä Jeesus tuli 30 vuoden ikäiseksi. Hän luopui puusepän toimista Nasaretissa ja jätti äitinsä sinne tämän muiden poikien ja tyttärien pariin ja lähti etsimään edelläkävijäänsä Johannesta. Hänellä oli mielessään kuningas Daavidin kirjoittamat profeetalliset sanat sellaisina kuin Ps. 40:7–9 ne esittää. (Hepr. 10:1–10) Hän ei siis mennyt tullakseen kastetuksi katumuksen vertauskuvaksi syntien anteeksi antamiseksi, vaan tullakseen kastetuksi sen vertauskuvaksi, että hän tarjoutui tekemään siitä lähtien Jumalan tahdon, joka koski häntä. Miten Jumala osoitti hyväksyvänsä hänet? Luemme siitä:

”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ’Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus’. Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” – Matt. 3:13–17.

37. Mitä Johannes todisti opetuslapsilleen siitä, kuka Jeesus oli, ja miten hän viittasi hänen olevan uhri?

³⁷ Johannes Kastaja näki, mitä tapahtui, ja kuuli taivaallisen Isän äänen. Myöhemmin hän todisti opetuslapsilleen siitä, mitä hän oli nähnyt ja mitä hän oli kuullut Jumalan sanovan taivaasta, ja hän todisti sanomalla: ”Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.” Johannes osoitti myös kastetun Jeesuksen olevan se, joka tultaisiin uhraamaan ihmiskunnan pelastukseksi, sanoessaan: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29–34) Eikö meidän nykyään kannatakin hyväksyä Johannes Kastajan todistus ja uskoa siihen? Varmasti kannattaa!

38. a) Mitä Jumalan hengen laskeutuminen Jeesuksen päälle merkitsi hänelle? b) Mikä ’vuosiviikkojen’ määrä päättyi tuolloin, ja mitä oli tapahtuva seuraavan viikon aikana?

³⁸ Jumalan pyhän hengen laskeutuminen kastetun Jeesuksen päälle merkitsi enemmän kuin että hänestä tuli siitä lähtien Jumalan hengellinen Poika, silmämääränä hänen palauttamisensa taivaalliseen henkielämään. Se merkitsi myös hänen voitelemistaan Jumalan hengellä. Nyt hänestä tuli sanan täydessä merkityksessä Voideltu, Messias eli kreikaksi Kristus. Ennustus täyttyi täten aivan ajallaan. Täten päättyivät vuonna 29 seitsemän vuosiviikkoa ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa (yhteensä 483 vuotta) Voidellun, Messiaan eli Kristuksen tuottamiseen. (Dan. 9:25) Seitsemännenkymmenennen vuosiviikon, jonka puolivälissä Messiaan piti ”lakkauttaa teurasuhri ja ruokauhri” uhraamalla itsensä ihmisuhrina siten, että hänet ’tuhottaisiin’ uhrikuolemassa Jumalan Karitsana, piti alkaa nyt. – Dan. 9:26, 27.

39. Missä ja millaisessa tilaisuudessa Jeesus Kristus kiinnitti huomion siihen, että Jes. 61:1–3 täyttyi hänessä?

³⁹ Siten täyttyi myös ennustus, joka koski Messiaan voitelemista Jehovan hengellä ja jonka Jes. 61:1–3 esittää. Daavid oli voideltu pelkällä kasvisöljyllä, mutta nyt Daavidin Poika ja Herra voideltiin pyhällä hengellä. Kun Jeesus seuraavana vuonna palasi Nasaretiin, ei tekemään jälleen puusepäntöitä vaan saarnatakseen kaupunkilaisten synagogassa, hän kiinnitti huomion Jesajan ennustuksen täyttymiseen itsessään. Luuk. 4:16–21 kertoo seuraavaa:

”Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: ’Herran Henki [Jehovan henkeä, Um] on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta’. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: ’Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen’.”

40, 41. a) Miksi Saatana halusi murtaa erityisesti voidellun Jeesuksen nuhteettomuuden? b) Miten Kiusaajan suorittama Jeesuksen koetteleminen päättyi?

⁴⁰ Suuri Käärme Saatana tiesi, että tämä voideltu Jeesus oli Jumalan taivaallisen ”vaimon” messiaaninen ”siemen”. Tässä oli nyt kaikista ”tosi Jumalan pojista” juuri se, jonka nuhteettomuuden Suuri Käärme olisi halunnut murtaa Jumalan mitä suurimmaksi häpeäksi. Niinpä hän lähestyi Jeesusta Juudean erämaassa, jonne Jeesus oli mennyt heti kasteensa ja Jehovan hengellä voitelemisensa jälkeen viettääkseen siellä neljäkymmentä päivää. Suuri Käärme yritti kiusata Jeesusta; todistaakseen havainnollisesti Saatanalle olevansa Jumalan Poika hänen tulisi ihmeen avulla muuttaa kiviä leiväksi tai antaa näkymättömien enkelien kantaa häntä käsillään, sen jälkeen kun hän olisi heittäytynyt alas Jerusalemissa olevan temppelin sakaraharjalta.

⁴¹ Kiusaaja tarjosi lopulta kolmannessa ja viimeisessä epätoivoisessa yrityksessään Jeesukselle ”kaikkia maailman valtakuntia ja niiden loistoa” palkaksi vain yhdestä Jeesuksen tekemästä palvontateosta. Jeesus lainasi kolmannen kerran Jumalan kirjoitetusta sanasta ja sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Herraa [Jehovaa, Um], sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.” – Matt. 4:1–10.

42. Miten tämä Jeesuksen kokemus vastasi sitä, että Mooses vietti neljäkymmentä päivää Hoorebinvuorella Jumalan enkelin kanssa?

⁴² Enkelit tarkkailivat tätä Messiaan Korkeinta Jumalaa kohtaan osoittaman nuhteettomuuden koettelemista. Kun Saatana nyt poistui tappion kärsineenä, niin ”katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta”. (Matt. 4:11; Mark. 1:13) Mooses oli paljon aikaisemmin ollut Jehovan enkelin kanssa neljäkymmentä päivää Hoorebinvuorella Siinain erämaassa; ja nyt Jeesus Messias paastottuaan ja mietiskeltyään neljäkymmentä päivää Juudean erämaassa oli valmis luottavaisena ryhtymään julkiseen palvelukseensa Israelin maassa. – 2. Moos. 24:18.

[Alaviitteet]