hyvään suuntaan. Tämä johtaa siihen, että omatunto tulee yhä tehokkaammaksi. Kun meissä toimii tehokkaasti vaikuttava omatunto, niin me kykenemme välttämään maailman ihmisten huonon omantunnon, heidän pimentyneen mielensä ja tunnottoman sydämensä. Paavali tähdentää tätä seikkaa meille Efesolaisille 4:17–24:ssä sanoen: ”Tämän siis sanon ja todistan Herrassa, ettette enää vaella niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä, samalla kun he heissä olevan tietämättömyyden vuoksi ja sydämensä tunnottomuuden vuoksi ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä. Menetettyään kaiken moraalitajunsa he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta.” Mutta panehan nyt merkille, mitä Paavali sanoo: ”Te ette ole oppineet tuntemaan Kristusta tällaiseksi, edellyttäen tosiaan, että kuulitte häntä ja että teille opetettiin hänen välityksellään, niin kuin totuus on Jeesuksessa, että teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne ja joka turmeltuu petollisten halujensa mukaan, mutta että teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” Koko elämämme täytyy muuttua mieleemme vaikuttavalla voimalla, ja tämä on seuraus ”Kristuksen mielen” hankkimisesta.

21. Mitä kristityn on jatkuvasti tehtävä heijastaakseen Hänen kuvaansa, joka loi hänet?

²¹ Käsityksemme Jehovan persoonallisuudesta, josta Kristuksen elämässä oli esimerkki, tulee selvemmäksi, kun tutkimme syvemmin Raamattua. Siten kykenemme toimimaan yhä paremmin Luojamme kuvina. Paavali kannusti siihen sanoen: ”Tulkaa . . . Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa.” – Ef. 5:1, 2.

22. Minkä hyvän ja ajankohtaisen neuvon apostoli Pietari antaa meille kaikille?

²² ”Jumalan jäljittelijöinä” me liitymme yhä läheisemmin yhteen Jehovalle kuuluvana erikoiskansana. Meidät tullaan tunnistamaan yhä selvemmin valon kantajiksi tässä pimenneessä maailmassa. Sen tähden, kuten Pietari kehotti, ”säilyttäkää hyvä omatunto, niin että erityisesti siinä, missä teitä vastaan puhutaan, ne [moraaliton maailma], jotka puhuvat väheksyvästi teidän hyvästä käytöksestänne Kristuksen yhteydessä, joutuisivat häpeään”. (1. Piet. 3:16) Jehovan kansan nähdään puhtain ja oikeamielisin omintunnoin esittävän innokkaasti Valtakunnan todistusta samalla kun se odottaa kärsivällisesti Herran Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä Jehovan suuren kostonpäivän alussa.

Kuinka pitkä oli Jeesuksen palvelusaika?

RAAMATUN oppineet esittävät monenlaisia vastauksia kysymykseen, kuinka pitkä oli Jeesuksen palvelusaika. Jotkut väittävät sen olleen vain vuoden pituinen, toiset sanovat kaksi vuotta, ja vielä toiset ovat sitä mieltä, että se oli kolme tai kolme ja puoli vuotta pitkä. Raamatun ennustukset ja Raamatun historia yhdessä osoittavat, että se oli todella kolme ja puoli vuotta pitkä Jeesuksen kasteesta lähtien, jolloin hän sai Jumalan pyhän hengen kyyhkysen kuvaamana, ja niin hänestä tuli Messias paalussa tapahtuneeseen kuolemaansa asti. – Luuk. 3:21, 22; 23:46.

Ratkaisevin Jeesuksen palvelusajan suhteen on Danielin 9:24–27:ssä oleva ennustus. Se osoittaa tarkkaan Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, tulovuoden ja hänen palveluksensa pituuden, ja se tunnetaan ennustuksena ”seitsemästäkymmenestä viikosta”. Näiden ”viikkojen” käsitetään yleisesti olevan ”vuosiviikkoja”. Amerikkalainen käännös (An American Translation) sanoo: ”Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty sinun kansallesi.” (Myös Encyclopædia Judaica, 5. osa, palsta 1281.) Ennustus sanoo edelleen, että ”siitä, kun lähti se sana, että Jerusalem on ennallistettava ja jälleen rakennettava, on Messiaaseen, Johtajaan, asti oleva seitsemän viikkoa, lisäksi kuusikymmentäkaksi viikkoa” (UM). Messias oli toisin sanoen tuleva kuudenkymmenenyhdeksän ”viikon” lopussa.