Jeesuksen palvelusajan määrääminen
USKONNOLLISTEN opettajien keskuudessa ei ole yhtenäistä näkemystä Jeesuksen maanpäällisen suuren palveluksen pituudesta. Jotkut heistä sanovat, että hänen palveluksensa kesti ainoastaan yhden vuoden1, toiset sanovat kaksi tai kaksi ja puoli vuotta, ja taas toiset, mm. Jehovan todistajat, väittävät sen olleen kolme ja puoli vuotta pitkä.2 Näin ollen ei kristikunnassa ole hyväksytty yksimielisesti vuotta Jeesuksen paaluunnaulitsemisen historialliselle tapahtumalle, vaan ajankohdat vaihtelevat vuodesta 28 vuoteen 33 (jKr.).3 Mitä perusteita Jehovan todistajilla on varmuudelleen, että ei ainoastaan Jeesuksen palvelus ollut kolme ja puoli vuotta pitkä, vaan myöskin, että se alkoi syksyllä vuonna 29 (jKr.) ja jatkui huippukohtaansa, Jeesuksen paaluunnaulitsemiseen, mikä tapahtui perjantaina, huhtikuun 1:senä (tai 3:ntena juliaanisen kalenterin mukaan) vuonna 33 jKr.?
Yleisesti hyväksytystä avaintekstistä, Luukkaan 3:1, 2:sesta, on päätelty vuosia 25:stä 29:ään (jKr.) siksi ajankohdaksi, jolloin Johannes Kastajan palvelus alkoi keväällä ja Jeesuksen palvelus kuusi kuukautta myöhemmin syksyllä. Olemme erityisen huomion kiinnittämiseksi painaneet isoilla kirjaimilla niiden seitsemän hallitusmiehen nimet, joita huolellinen historioitsija Luukas käyttää määrittääkseen aikansa täsmällisesti kertomuksessaan. ”Viidentenätoista KEISARI TIBERIUKSEN hallitusvuotena, kun PONTIUS PILATUS oli Juudean maaherrana ja HERODES Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä FILIPPUS Iturean ja Trakonitiin-maan neljännysruhtinaana ja LYSANIAS Abilenen neljännysruhtinaana, siihen aikaan kun HANNAS oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös KAIFAS, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.”
Tarkastelkaamme heitä päinvastaisessa järjestyksessä. Historioitsija Josephus kertoo, että KAIFAS palveli ylimmäisenä pappina Jerusalemissa noin vuodesta 18 vuoteen 36 (jKr.) ja että hänet oli asettanut tähän virkaan Valerius Gratus, Juudean roomalainen maaherra.4 HANNAAN, Kaifaan apen, oli korottanut ylimmäiseksi papiksi vuonna 7 jKr. Quirinius, Syyrian ylimaaherra, ja hän palveli virassaan vuoteen 15 jKr., jolloin Valerius Gratus syrjäytti hänet virasta.5 Vielä jouduttuaan pois ylimmäisen papin asemasta Hannaalla oli suuri valta juutalaisen pappisvallan hallitsevana jäsenenä, ja hän oli yhä toiminnassa, kun Jeesusta tutkittiin Jerusalemissa ja kun Pietari ja Johannes tuotiin myöhemmin sanhedrinin eteen. – Joh. 18:13; Apt. 4:6.
Abilenen neljännysruhtinaasta LYSANIAASTA tiedetään hyvin vähän. Kuitenkin on löydetty Abilan kaupungista läheltä Damaskoa keisari Tiberiuksen aikainen piirtokirjoitus, mikä vahvistaa historiallisesti, että Lysanias hallitsi siellä neljännysruhtinaana.6 Ei-raamatullinen historioitsija Josephus vahvistaa edelleen, että FILIPPUS ja HERODES (Antipas) tehtiin roomalaisiksi hallitusmiehiksi Luukkaan ilmaisemiin maakuntiin.7 Kumpainenkin mies aloitti hallituskautensa kohta Jeesuksen syntymän jälkeen. Filippus hallitsi vuoteen 34 ja Herodes Antipas vuoteen 40.8
Josephus on samaten se auktoriteetti, joka vahvistaa PONTIUS PILATUKSEN hallitusajan pituuden. ”Vitellius, mies, joka oli ollut konsuli ja joka oli nyt Syyrian maaherra, . . . syytti Pilatusta niiden murhasta, jotka tapettiin. Niin Vitellius lähetti Marcelluksen, ystävänsä, hoitamaan Juudean asioita ja määräsi Pilatuksen lähtemään Roomaan vastaamaan keisarin edessä juutalaisten syytöksiin. Kun Pilatus oli ollut kymmenen vuotta Juudeassa, niin hän siis kiiruhti Roomaan. . . . mutta ennen kuin hän pääsi Roomaan, oli Tiberius kuollut.”9 Keisari Tiberius kuoli maaliskuun 16. päivänä vuonna 37 jKr.10 Tämä määrittää näin ollen täsmälleen Pilatuksen hallituskauden vuodesta 27 vuoteen 37. Koska Johannes Kastaja ja Jeesus aloittivat palveluksensa Pilatuksen hyvin lujittuneen hallinnon aikana, niin vuosi 28 jKr. on varhaisin Luukkaan mainintaan soveltuva ajankohta. Täten eivät vuodet 25, 26 ja 27 sovi Jeesuksen palveluksen alkuvuodeksi.
Viimeinen ratkaiseva tekijä on keisari TIBERIUKSEN hallituksen alku. Kaikki luotettavat historioitsijat ilmoittavat vuoden 14 jKr. hänen keisariutensa alkukohdaksi. Tiberius oli elokuun 19. päivänä vuonna 14 jKr. kuolleen keisari Augustuksen poikapuoli ja nimitetty seuraaja.11 Hänen hallituksensa alkoi näin ollen elokuussa vuonna 14 jKr. Ne, jotka puoltavat varhaisempia vuosia Jeesuksen palvelukselle, turvautuvat kuitenkin näistä selvistä historiallisista tosiasioista huolimatta siihen otaksumaan, että Luukas tarkoitti vuotta 11 jKr. tai mahdollisesti vuotta 12 jKr., jolloin Tiberiuksen hallitus alkoi, koska hänen sanottiin olleen isäpuolensa rinnakkaishallitsijana vähää ennen Augustuksen kuolemaa. Historioitsija Josephus tukee jälleen tässä vuotta 14 jKr. sinä kiistattomana ajankohtana, mihin Luukas viittaa. ”Keisari [Augustus], roomalaisten toinen keisari, jonka hallituskausi oli viisikymmentä seitsemän vuotta, kahta kuukautta ja kahta päivää lukuunottamatta (mistä ajasta Antonius hallitsi yhdessä hänen kanssaan neljätoista vuotta; mutta hänen [Augustuksen] elämänsä kesti seitsemänkymmentä seitsemän vuotta); jonka kuoltua Tiberius Nero, hänen vaimonsa Julian poika, tuli hänen seuraajakseen. Hän oli nyt kolmas keisari.”12 Tiberiuksen katsottiin siis Luukkaan aikana aloittaneen hallituksensa Augustuksen kuollessa vuonna 14 (jKr.) eikä silloin kun hän oli mahdollisesti rinnakkaishallitsija. Pane samaten merkille, että Josephus mainitsee toisen, erään Antoniuksen, avustaneen Augustusta hänen keisariutensa hoidossa.
Elokuun 19. päivä vuonna 14 jKr., Augustuksen kuolinpäivä, on siis Tiberiuksen hallituksen ehdoton alkamispäivä, mille Luukas perustaa viittauksensa. Luukas mainitsee, että Johannes alkoi saarnata keisari Tiberiuksen viidentenätoista vuotena. Tämä on järjestysnumero, mikä merkitsee, että meidän täytyy laskea neljätoista täyttä vuotta ynnä joitakin kuukausia toisesta, samoin kuin nyt sanotaan olevan kahdeskymmenes vuosisata, mikä merkitsee yhdeksäntoista täyttä vuosisataa kuluneen ja meidän olevan nyt yli viisikymmentä kahdeksan vuotta seuraavassa vuosisadassa. Neljätoista täyttä vuotta elokuun 19:nnestä vuonna 14 jKr. toisi meidät kesään elokuun 19:nteen vuonna 28 jKr. Koska Johannes Kastaja alkoi saarnata keväällä tultuaan kolmenkymmenen ikäiseksi, niin tämän on täytynyt olla seuraava kevät eli noin maalis-huhtikuussa vuonna 29 jKr., mikä oli vielä Tiberiuksen viidettätoista vuotta. Koska Jeesus oli kuusi kuukautta nuorempi Johannesta, niin Jeesus saavutti kolmenkymmenen vuoden ikänsä syksyllä vuonna 29 (jKr.). (Luuk. 3:21–23) Vuoden 29 jKr. syksy on siis selvästi todistettu Jeesuksen huomiota herättävän palveluksen alkamisajaksi.
KOLME JA PUOLI VUOTTA
Nyt katsomme, oliko Jeesuksen palvelus kolmen ja puolen vuoden pituinen. On totta, että nämä kolme ja puoli vuotta eivät ilmene selvästi Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan Jeesuksen palvelusta koskevasta kertomuksesta. Mutta Johannes, joka kirjoitti kertomuksensa noin vuonna 98 jKr., kauan noiden kolmen muun kertomuksen kirjoittamisen ja leviämisen jälkeen, täytti puuttuvat todisteet. Johannes todistaa Jeesuksen olleen neljässä pääsiäisjuhlassa Jerusalemissa palveluksensa alettua syksyllä vuonna 29. Johanneksen 2:13 viittaa vuonna 30 jKr. vietettyyn pääsiäiseen; Johanneksen 5:1 pääsiäiseen vuonna 31 jKr.; Johanneksen 6:4 pääsiäiseen vuonna 32 jKr.; ja lopuksi Johanneksen 13:1 pääsiäiseen vuonna 33 jKr., mikä oli viimeinen aivan Jeesuksen kuoleman edellä. Näin todistaa Johanneksen kertomus neljästä Jeesuksen palvelusajan pääsiäisestä tuon ajan kestäneen kolme ja puoli vuotta. Monet muutkin kuin Jehovan todistajat kannattavat tätä tervettä katsantokantaa.2
Toinen todistus tälle kolmen ja puolen vuoden kestoajalle tulee Raamatun ennustuksesta. Danielin 9:27 (KJ) puhuu Jeesuksesta Messiaana, ruhtinaana, joka vahvistaa aabrahamilaisen liiton monelle juutalaiseen jäännökseen kuuluvalle yhdeksi seitsenvuotiseksi viikoksi. Tämä osoittaa, että kun Jeesuksen palvelus alkoi syksyllä vuonna 29, niin yksinomainen tilaisuus päästä Aabrahamin siemeneen Jehovan Aabrahamille antaman lupauksen mukaan suotiin ainoastaan juutalaisille. Tämä erikoinen tilaisuus päättyi seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 36 jKr., jolloin kutsu ulotettiin pakanoille ja heitäkin kehotettiin tulemaan tähän 144 001:n muodostamaan Valtakunnan siemeneen. (Gal. 3:28, 29) Daniel jatkaa sitten merkityksellisesti sanoen, että Jeesus lopettaa Lain uhrit virallisesti ”keskellä viikkoa” eli näiden seitsemän vuoden keskivälissä ja siis kolmen ja puolen vuoden päästä. Apostoli Paavali osoittaa Kolossalaiskirjeen 2:14:nnessä, että Jumala käytti Jeesuksen kuolemaa lakiliiton ja sen uhrien poisottamiseksi eli tyhjäksitekemiseksi laillisesti ’naulitsemalla kidutuspaaluun’. Tämä tapahtui ilmeisesti keväällä vuonna 33 jKr. Tässä on jälleen täydellinen todistus.
JEESUS KUOLI VUONNA 33 JKR.
Lopuksi viittaavat kaikki ympäröivät todistukset niisanin 14:nteen vuonna 33 jKr. Jeesuksen paaluunnaulitsemisen ainoana todennäköisenä päivänä. Mitkään muiden puoltamat ajankohdat, kuten vuodet 28, 29, 30, 31, 32 ja 34, eivät täytä tosiasioita.
Melkein kaikki uskonnolliset opettajat sekä Jehovan todistajat ovat yksimielisiä siitä, että Raamattu ilmaisee Jeesuksen kuolleen perjantai-iltapäivällä. Katolilaiset ja protestantit sanovat siitä syystä tätä päivää ”pitkäksi perjantaiksi”. Johanneksen 19:31 todistaa, että Jeesuksen on täytynyt kuolla perjantaina. Kuinka niin? Koska se mainitsee, että sapatti, mikä alkoi kolme tuntia Jeesuksen kuoleman jälkeen (hän kuoli noin klo 15), ei ollut yksinomaan tavallinen viikkosapatti, mikä alkaa klo 18 perjantaina ja kestää lauantaihin klo 18:aan. Muista myös, että Raamatun päivät alkavat klo 18 eivätkä keskiyöllä, niin kuin me nykyään laskemme päivät. Johannes sanoo, että ”se sapattipäivä oli suuri”. Toisin sanoen, kaksi laillista sapattipäivää sattui yhteen samojen kahdenkymmenen neljän tunnin aikana, joten muodostui kaksoissapatti. Niisanin 15:nnen täytyi Mooseksen Lain mukaan olla sapattipäivä siitä huolimatta, mille viikonpäivälle se sattui. (3. Moos. 23:6, 7) Tilanne on sama kuin jonkin kansan pakanallinen pyhäpäivä. Jos tällainen pyhäpäivä sattuisi sunnuntaiksi, niin väestöllä olisi kaksi pyhäpäivää yhdessä samana kaksikymmenneljätuntisena päivänä, ja tämä sattuu vain kerran moniin vuosiin. Juuri vuonna 33 jKr. kävi niin, että niisanin 15. sattui yhteen viikkosapatin kanssa. Tämä todistaa, että niisanin 14:nnen on täytynyt alkaa torstai-iltana klo 18, jotta Jeesus olisi voinut kuolla perjantaina iltapäivällä. Tällainen perjantaitilanne niisanin 14:nnelle sattuu harvoin perättäisinä vuosina. Se tulee vain kerran useisiin vuosiin. Nyt me näemme, miten vuosi 33 jKr. täyttää kaikki vaaditut seikat, mitkä soveltuvat Kristuksen kuolemaa koskevaan Raamatun kertomukseen.
Jeesus kuoli Jumalan Karitsana pääsiäispäivänä, mikä oli Mooseksen Lain mukaan niisanin 14:s. Niisanin 14:ntenä on aina täysi kuu, koska se on sitä uutta kuuta seuraava neljästoista päivä, mikä näkyy ensiksi Egyptissä ja Palestiinassa. (2. Moos. 12:2, 6) Tähtitiede tulee avuksemme ja esittää seuraavan taulukon numerot.13
Vuosi Pääsiäinen Täysikuu Juliaanisen Viikon
päivän numero päivä
JKr. Juliaaninen Gregoriaaninen
kalenteri kalenteri
28 Maalisk. 29 Maalisk. 27 1 731 373 Maanantai
29 Huhtik. 18 Huhtik. 16 1 731 758 Maanantai
30 Huhtik. 7 Huhtik. 5 1 732 112 Perjantai
31 Maalisk. 27 Maalisk. 25 1 732 466 Tiistai
32 Huhtik. 14 Huhtik. 12 1 732 850 Maanantai
33 Huhtik. 3 Huhtik. 1 1 733 204 Perjantai
34 Maalisk. 24 Maalisk. 22 1 733 559 Keskiviikko
Kaikki edellämainitut mahdolliset vuosipäivät täytyy hylätä vuosia 30 ja 33 jKr. lukuunottamatta, koska niiden niisanin 14:s ei satu perjantaiksi. Vaikka vuoden 30 jKr. niisanin 14:s oli perjantaina, niin sekin on hylättävä, koska tämä merkitsisi ainoastaan kuuden kuukauden palvelusta Jeesukselle, ja se on liian lyhyt sopiakseen Raamatun kertomukseen. Kuten olemme jo tarkastelleet, niin Luukas osoittaa varmasti Jeesuksen palveluksen alkaneen aikana, minkä me tunnemme syksynä vuonna 29 (jKr.). Näin jää vain vuosi 33 jKr., jolloin niisanin 14. oli perjantaina, ainoaksi kaikki Jeesuksen puulla uhrina kuolemisen yhteydessä olevat piirteet täyttäväksi. Edelläsanotun vahvistukseksi näyttää Whistonin sarjassa The Works of Flavius Josephus [Flavius Josephuksen teokset] teoksen Antiquities of the Jews 18. kirjan 3. luvun 3. kappaleeseen kuuluva alaviite ilmoittavan huhtikuun 3. päivän vuonna 33 jKr. (juliaanista kalenteria) Jeesuksen paaluunnaulitsemispäiväksi ja myöskin saman vuoden huhtikuun 5. päivän hänen ylösnousemuspäiväkseen. Vuosi 33 jKr. osoittautuu siis ainoaksi todennäköiseksi vuodeksi.
Lopuksi näemme, että Jehovan todistajain asenne on luja, kun he uskovat ei ainoastaan, että Jeesuksen palvelus kesti kolme ja puoli vuotta, vaan myöskin, että se alkoi syksyllä vuonna 29 (jKr.) ja päättyi keväällä vuonna 33 (jKr.)
LÄHDETEOKSET
1 ”The Catholic Encyclopedia”, 1908, III osa, s. 736.
2 ”The International Standard Bible Encyclopaedia”, 1957, III osa, ss. 1 628, 1 629.
3 Mc’Clintock ja Strong: ”Biblical Cyclopaedia”, 1894, IV osa, ss. 874, 875, 877.
4 ”The International Standard Bible Encyclopaedia”, 1957, I osa, s. 538.
5 Sama, I osa, s. 137.
6 Finegan: ”Light from the Ancient Past”, 1946, s. 219.
7 Josephus: ”Antiquities of the Jews”, XVII, viii, 1.
8 ”Webster’s Biographical Dictionary”, 1943, ss. 701, 1 178.
9 Josephus: ”Antiquities of the Jews”, XVIII, iv, 2.
10 ”The International Standard Bible Encyclopaedia”, 1957, IV osa, s. 2 396.
11 Sama, V osa, s. 2 979.
12 Josephus: ”Antiquities of the Jews”, XVIII, ii, 2.
13 Parker ja Dubberstein: ”Babylonian Chronology 626 B. C. – A. D. 45”, 1942, s. 46, sekä Oppolzer: ”Canon der Mondfinsternisse”, 1887, II osa, s. 344.
[Taulukko s. 496]
JEESUKSEN KASTE 31/2 VUOTTA JEESUKSEN KUOLEMA
SYKSY 29. JKR. NIISANIN 14. 33 JKR.