Syvempää näkemystä uutisiin
Kiinnostus salatieteisiin
● Voimakas kiinnostus salatieteitä kohtaan on ilmeistä suuressa osassa maailmaa. Okkulttisia tapoja koskevat kirjat, televisioesitykset ja elokuvat ovat nousseet suosioon. Nähdäkseen erään tällaisen elokuvan, jossa esitetään, miten pappi manaa eli ajaa ulos demonin, ihmiset ovat jonottaneet tuntikausia sateessa ja sohjossa. Päästyään vihdoin sisään ihmisten kerrotaan pyörtyilevän, oksentelevan ja saavan sydänkohtauksiakin. Mutta väkeä tulee jatkuvasti.
On kiinnostavaa, että katoliset papit sanovat saaneensa epätavallisen paljon avunpyyntöjä niiltä, jotka elokuvan nähtyään väittävät olevansa demonien riivaamia. Onko se mahdollista?
Raamattu esittää oikeaksi osoitettuja tapauksia, joissa ihmiset ovat olleet demonien riivaamia. Ensi askel kohti sitä tilaa on usein asiaton uteliaisuus salatieteitä kohtaan. Siinä todellisessa tapauksessa, johon elokuvan sanotaan perustuvan, eräs lapsi joutui demonien valtaan hänen sukulaistensa käytettyä aakkoslautaa.
Tällaisten tapojen pitäminen, ei kiehtovana huvina, vaan ’kauhistavina’, niin kuin Jumalakin pitää, on ehdottomasti suojaksi. – 5. Moos. 18:12.
Uskonnollinen liiketoiminta
● Liiketoiminta on liiketoimintaa silloinkin, kun se tapahtuu uskonnon varjolla. Yhdysvaltain katolisen kirkon pappisseminaarien opiskelijamäärä on vähentynyt 50 prosenttia vuodesta 1967 lähtien. Se ei ilmeisestikään vaikuta menestykselliseltä liiketoiminnalta. Sen tähden kirkko lähettää nyt ”värvääjiä” saamaan liikemieskoulutusta.
Mutta Raamattu sanoo, että Jumalan papit on ’kutsuttu pimeydestä’ Jumalan työhön. (1. Piet. 2:9) Jos nämä olisivat todella Hänen pappejaan, niin eikö Jumala tukisi heitä? Tarvitsisiko heidän kääntyä maailman pimeyteen oppimaan, miten Jumalan työtä tehdään? Siitä, mitä he ajattelevat Jumalaan luottamisesta, ”New York Post” -lehti sanoi erään tässä ohjelmassa mukana olleen papin maininneen: ”Muutamia vuosia sitten me luotimme Jumalaan ja toivoimme, että raha-asiat saataisiin jollakin tavoin kunnolla hoidetuiksi. Mutta ei se onnistu.”
Jeesus Kristus sitä vastoin vakuutti seuraajilleen, että jos he ’etsivät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’, niin tarvittava aineellinen varataan. (Matt. 6:25–33) Jos papit ajattelevat, että Jumala ei pidä heistä huolta, niin mahtaisikohan se johtua siitä, että he ovat kietoutuneet liiaksi omiin liikeasioihinsa eivätkä tee Jumalan työtä?
Papit politiikassa
● Alkaa olla aivan yleistä, että papit ovat mukana politiikassa. Heitä näkee usein New Yorkin kaupungintalossa, ja kaupunginvaltuutetut neuvottelevat heidän kanssaan. ”Papit ja rabbiinit liittyvät luontevasti toisten joukkoon poliittisissa kerhohuoneissa”, ilmoittaa ”New York Times”. Ja eräs pappi, jonka hänen piispansa oli määrännyt organisoimaan katolisia äänestäjiä, sanoo: ”Minulle ei politiikka ole harraste. Se on minun työni.”
Brasiliasta, Koreasta, Espanjasta, Irlannista ja Filippiineiltä nykyisin tulevat uutistiedot ilmaisevat pappien sekaantuvan sielläkin politiikkaan. Miksi politiikkaan? Miksei pysyä uskonnossa? Eräs newyorkilainen politiikkaan osallistuva pappi vastaa: ”Politiikka on ainoa peruste, jolla ihmiset kunnioittavat pappia nykyään.” Miksi niin?
Miten heitä sitten voitaisiin kunnioittaa uskonnollisesta näkökulmasta katsoen? He ovat julkisesti horjuttaneet uskoa Raamattuun. Ja heidän sekaantumisensa politiikkaan osoittaa, että he eivät todellisuudessa usko Jumalan valtakuntaan, hänen hallitukseensa. Mutta he ovat kuuluisia kiinnostuksestaan politiikkaan. He ovat niiden ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden juutalaisten pappien kaltaisia, jotka sanoivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 19:15.
Verensiirtojen pakottaminen
● Yhdysvalloissa Oregonin tuomioistuin yritti äskettäin pakottaa raskaana olevan äidin, erään Jehovan todistajan, ottamaan verensiirron. Tuomioistuin väitti pääasiassa, ettei vanhempien pidä yrittää ’painostaa uskonnollista vakaumusta’ syntymättömälle lapselle.
Kuullessaan tästä eräs hämmentynyt nainen kirjoitti ”Seattle Times” -lehdelle. Vaikka hän ei ollutkaan yhtä mieltä todistajien kanssa verensiirrosta, niin hän sanoi: ”Tämän maan korkein tuomioistuin teki 22. tammikuuta 1973 päätöksen, että tämä sama lapsi voitaisiin murhata, jos hänen äitinsä haluaisi abortin. Uskomatonta!”
On todella kieroontunutta omaksua sellainen asenne, että elämän sammuttaminen on eettisesti hyväksyttävää, mutta elämästä huolehtiminen Jumalan periaatteitten mukaan on yhteiskunnan etujen vastaista.
Tämä todistajaäiti ei muuten saanut verensiirtoa. Hän meni toiseen osavaltioon ja synnytti terveen lapsen ilman verensiirtoa.
Kiina ja Kungfutse
● Kommunistinen Kiina on ryhtynyt Kungfutsen vastaiseen rynnistykseen. Kiinalaiset sanomalehdet ovat viikkojen ajan olleet täynnä kovia hyökkäyksiä tätä kuudennella vuosisadalla eaa. elänyttä filosofia vastaan. ”Hänen ruumiinsa löyhkää jatkuvasti keskuudessamme nykyään. Sen myrkky on vahvaa ja sen vaikutus laajaa”, julisti eräs radiolähetys Kueitšoun provinssista. Mutta mistä tämä rynnistys johtuu?
Ilmeisesti se johtuu siitä, että monet Kungfutsen ihanteista ovat ristiriidassa Kiinan kommunismin kanssa. Hän ei esimerkiksi kannattanut Kiinan yhdistämistä yhden hallituksen ja yhden lakikokoelman alaisuuteen; kommunismi kannattaa sitä. Hän hyväksyi sen, että on olemassa erilaisia yhteiskuntaluokkia, kuten orjat, isännät ja keisari; kommunismi suosii yhteiskuntaa, jossa ei ole luokkaeroja. Miksi sitten kommunismi on sietänyt kungfutselaisuutta näin kauan?
Yhtenä tekijänä näyttää olleen sen suosittu asema kiinalaisten keskuudessa. Mutta nyt tämänkertaiset hyökkäykset ovat joidenkuiden käsityksen mukaan osa Kiinan jatkuvaa rynnistystä kaikkea uskonnollista vastaan. Taolaisuutta, buddhalaisuutta ja ”kristillisyyttä” on vastustettu voimakkaasti vuodesta 1950 lähtien. Mutta vaikka kungfutselaisuutta on sanottu ’siveysoppijärjestelmäksi’, siinä on selvästi uskonnollisia taka-ajatuksia.
Puhutaanko Raamatussa mitään tällaisesta nähtävästi uskonnonvastaisesta hyökkäyksestä? Kannattaa panna merkille, mitä sanotaan ”Pohjan kuninkaasta”, jonka voimme historian perusteella tunnistaa tarkoittavan totalitaarisia hallituksia. Hänestä luemme: ”Hän ei välitä isäinsä jumalista.” Sen sijaan ”hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa”. (Dan. 11:37, 38) Tämän Raamatun ennustuksen valossa on kiinnostavaa panna merkille, miten pitkälle tämä Kungfutsen vastainen rynnistys ulotetaan.
Tieteen lupaukset
● Monet ihmiset ovat odottaneet tieteen parantavan heidän elämäänsä. Nyt yhä useammat ihmiset ajattelevat, että tieteen lupaama ’huomispäivän ihana maailma’ on jälleen yksi ’koeputkiepäonnistuma’. Eräs yhdysvaltalainen kirjoittaja ilmaisee heidän näkemyksensä sanoessaan seuraavaa: ’Ihmisten hyvän elämän toiveitten leviäminen ja kasvu panee maailman voimavarat kovalle koetukselle. Suurkaupungit rappeutuvat viidakoiksi. Sellaista, mikä toimii hyvin, on yhä vähemmän.’
Ihmiset näkevät talojen olevan täynnä laitteita, mutta he näkevät myös ilman ja veden olevan saastuneempaa. He lukevat rauhan lupauksista, mutta näkevät verorahoista miljardeja markkoja käytettävän uusien ”tieteellisten” tuhoaseitten hyväksi. He kuulevat uutisia ”ihmeviljoista”, mutta kuitenkin tuhannet ihmiset nääntyvät nälkään Afrikassa, ja elintarvikkeitten hinnat kohoavat muualla huimaa vauhtia. Onko mikään ihme, että monet nyt tuntevat pettymystä tieteen suhteen, jota muutama vuosi sitten pidettiin pelastajana?
Miksi on käynyt näin? Tieteen aikaansaannokset vaativat ilmeisesti jossakin määrin viisautta. Mutta apostoli Paavali sanoo: ”Tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.” Nykyinen tilanne osoittaa, että sellainen ”viisaus” ei voi tuoda kestävällä tavalla ”hyvää elämää”. Se vaatii sitä viisautta, jota tieteellinen maailma halveksii, nimittäin Jumalan viisautta”. – 1. Kor. 2:6–8; 3:19.
Muutos rippiin
● Roomalaiskatolinen kirkko tekee muutoksia rippiin. Verho, joka erottaa ripittäytyjän kuuntelevasta papista, on tarkoitus poistaa. Nyt ”katumukseen” liittyvissä menoissa tarvitaan ”neuvottelua” muutamien tai monien ihmisten ja papin välillä. Mistä muutokset johtuvat?
Ensinnäkin ripin suosio, joka ei koskaan ole ollut suuri, on heikentynyt viime aikoina. Nykyisten muutosten toivotaan elvyttävän mielenkiintoa tapaa kohtaan. Mutta miksi suosio on heikentynyt, vaikka on kysymyksessä perustavaa laatua oleva katolinen vaatimus?
Syyt ovat epäilemättä moninaiset. Mutta voisiko yhtenä pääsyynä olla ihmisten asenne pappeihin? Pappien on nähty osallistuvan passiivisen vastarinnan tekoihin. Heidän vapaamieliset näkemyksensä, joiden mukaan aviorikos ja homoseksuaalisuus ovat anteeksiannettavia, on tehty laajalti tunnetuiksi. Ja kuten useimmat tietävät, papit ovat tukeneet vallankumouksia ja sotia ja siunanneet yleensä osallistujien aseet. Voisiko olla niin, että tämän tietäessään monet katolilaiset järkeilevät: miksi minun pitäisi mennä sellaisten miesten luo saamaan syntini anteeksi?
Mutta mitkä tahansa tämän rippiä koskevan muutoksen syyt ovatkin, niin se järkyttää edelleen monien katolilaisten luottamusta kirkkoonsa. Aivan viime aikoina kunnioitettuja ”pyhimyksiä” on hylätty, messua on muutettu, on annettu lupa syödä lihaa perjantaisin ja nyt vielä tämä muutos. Katolilaiset voivat ihmetellä: mitä tulee seuraavaksi?