Kommunismin haaste lännelle
”JOS nykyinen suuntaus jatkuu, niin aivan muutamien vuosien kuluttua Yhdysvallat havaitsee olevansa selvästi toisella sijalla – Neuvostoliiton ollessa kiistämättä maailman mahtavin valtio.”
Edellä olevat sanat eivät olleet kenenkään neuvostoliittolaisen poliitikon kerskauksia. Ne lausui Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon lainsäädäntöviranomaisille vuonna 1970.
Onko maailman voimatasapainossa vaaka todella alkanut kallistua toiseen suuntaan? Onko varsinkin Neuvostoliitto alkanut mennä Yhdysvaltojen edelle? Mitä tapahtuu kamppailussa maailman yliherruudesta? Miten kaikki päättyy?
Kommunismin esitetty tavoite
Vaikka kommunististen maiden keskuudessa on voimakkaita mielipide-eroja, ne ovat samaa mieltä yhdestä asiasta. Ne kaikki haluaisivat nähdä Amerikan vallan päättyvän. Niiden lopullinen tavoite on nähdä kommunismin saavan loistavan voiton kautta maailman.
Kommunistijohtajat ovat kauan taistelleet maailmanherruuden tavoitteen puolesta. Nykyajan kommunismin ’isä’ Karl Marx ennusti kapitalistisen eli länsimaisen yhteiskunnan rappeutumisen. Friedrich Engels, V. I. Lenin, Josif Stalin ja muut kommunistijohtajat ovat sanoneet samaa.
Nikita Hruštšev varoitti: ’Me hautaamme teidät.’ Kiinan Mao Tse-tung sanoi: ”Sosialistinen järjestelmä korvaa lopulta kapitalistisen järjestelmän – – ennemmin tai myöhemmin tapahtuu vallankumous ja saavuttaa väistämättömästi voiton.” Maon lähin seuraaja Lin Piao lausui: ”Imperialismi on menossa kohti täydellistä luhistumista ja sosialismi etenee maailmanlaajuiseen voittoon.”
Miten kommunismi on edistynyt kohti esitettyä maailmanherruuden tavoitetta? Kun Marx ja Engels vuonna 1848 julkaisivat Kommunistisen manifestin, jossa he esittivät pääpiirteissään aatteensa, kommunismilla ei ollut valvonnassaan ainoatakaan osaa maailmassa. Nykyään se hallitsee suunnilleen kolmannesta maan väestöstä, runsaasti yli miljardia ihmistä. Nyt suuri osa Euroopan ja Aasian maa-alueesta on kommunistihallinnon alaisuudessa. Siksi vuoden 1970 World Book Encyclopedia sanookin: ”Kommunismista on tullut yksi maailman mahtavimmista voimista.”
Kommunismi ei tosin ole sellainen monoliitti, jollaiselta se kerran näytti. Eivät kaikki kommunistiset maat omaksu Neuvostoliiton kommunismin kaltaista kommunismia. Kukin näyttää soveltavan kommunismin omien tarpeittensa mukaiseksi, niin että näissä maissa on vallalla eräänlainen kansallinen kommunismi. Kuitenkin, kuten lontoolainen professori Leonard Schapiro sanoi: ”Viime kädessä jokainen kommunistipuolue asettuu Neuvostoliiton puolelle Yhdysvaltoja vastaan.”
Onko vaaka kallistumassa?
Monien vuosikymmenien ajan Yhdysvallat liittoutuneena Ison-Britannian kanssa on ollut maailman voimakkain poliittinen liittoutuma. Onko tilanne nyt muuttumassa kommunismin, erityisesti Neuvostoliiton, hyväksi?
Jotkut viittaavat vuoteen 1962 ratkaisevana tässä asiassa. Miksi vuoteen 1962? Koska tuona vuonna Yhdysvallat pakotti Neuvostoliiton viemään pois Kuubaan sijoittamansa ydinohjukset. Tämä merkitsi nöyryyttävää perääntymistä Neuvostoliitolle. Mutta siihen aikaan neuvostoliittolaisen neuvottelijan Vasili Kuznetsovin kerrotaan sanoneen amerikkalaiselle virkaveljelleen: ”Tämä on viimeinen kerta, jolloin te amerikkalaiset voitte tehdä meille tällaista.”
Kirjailija Charles J. Murphy sanoi huomautuksen perusteella seuraavaa: ”Olosuhteista huolimatta tämä oli selvästikin kylmä uhkaus: seuraavassa välienselvittelyssä Neuvostoliitto ei olisi se, joka taipuisi strategisen huonommuuden vuoksi. Tuo enteellinen vaara on nyt nopeasti toteutumassa ympärillämme. Kuubassa koetun epäonnistumisen jälkeen neuvostoliittolaiset suunnittelijat tekivät ratkaisevan päätöksen hankkia itselleen sotilaallinen yliherruus maan päällä. Ja sitä seuranneina vuosina Neuvostoliiton sotilaallinen mahti on laajentunut räjähdysmäisesti.”
Mikä on ollut seurauksena? Maaliskuun 1. päivänä 1971 Amerikan esikuntapäälliköitten yhdistyksen puheenjohtaja, amiraali Thomas Moorer, sanoi: ”Uskon olevan reilua sanoa, että yleisessä strategisessa tasapainossa vaaka on kallistunut viimeisten viiden tai kuuden vuoden aikana voimakkaasti Neuvostoliiton hyväksi.”
Poliittinen kommentaattori Stewart Alsop huomautti kirjoituksessaan Newsweek-lehdessä: ”Neuvostoliitto on itse asiassa käyttäytynyt ikään kuin todellisessa voimatasapainossa olisi tapahtunut jyrkkä kallistuminen sen hyväksi. Ja juuri niin on tietysti käynytkin.”
Vaikka otettaisiinkin huomioon niiden propaganda, jotka ovat sijoittaneet pääomiaan aseidenmyynnin edistämiseen, niin näyttää tosiaan siltä, että todisteet tukevat sellaisia arviointeja. Tämä ei merkitse sitä, että Neuvostoliitto olisi saanut itselleen Yhdysvaltain mahtiaseman kokonaisuudessaan. Mutta Yhdysvaltain suunnaton johto strategisen voiman suhteen on todella hävinnyt.
Samansuuntaista kehitystä
Todiste, johon analyytikot viittaavat, on useiden suurten kehityslinjojen samansuuntaisuus. Tavallisesti lueteltujen joukossa ovat seuraavat:
1) Neuvostoliitto on ohittanut Yhdysvallat omistamiensa mannertenvälisten ohjusten määrän ollessa kyseessä. Sen johtoasema on jo suuri ja kasvaa jatkuvasti, kun taas Yhdysvallat on tyytynyt säilyttämään ohjusten nykyisen määrän, vaikkakin se yrittää parantaa niiden tehokkuutta ja hävitysvoimaa.
2) Neuvostoliiton ja sen liittolaisten maa-, ilma- ja merivoimat ovat yhteisesti paisuneet niin suuriksi, että länsimaiset tarkkailijat kutsuvat tapahtumaa ”vuoksiaalloksi”.
3) Neuvostoliitto käyttää yhä enemmän miesvoimaa, materiaalia ja rahaa aseiden määrän lisäämiseen ja laadun parantamiseen, kun taas Amerikka pysyy siinä suhteessa lähes paikallaan.
4) Lukuisissa muissa maissa suuntaus on kohti ’vasemmistolaisia’ hallitusmuotoja, jotka ovat ystävällisempiä kommunistimaille.
5) Yhä suuremmissa osissa Amerikan väestöä kasvaa vihamielisyys ulkomaisiin sotiin osallistumista kohtaan ja Yhdysvaltain sotateollisuutta kohtaan.
Ydiniskuvoima
Mikä näistä kehityslinjoista selvimmin edustaa muutosta strategisen iskuvoiman ollessa kysymyksessä? Se, että Neuvostoliiton omistamien ydinkärjillä varustettujen mannertenvälisten ballististen ohjusten voima on varsin suuri ja vain lisääntyy.
New York Times -lehti ilmoittaa: ”Toimintavalmiiden neuvostoliittolaisten mannertenvälisten ohjusten määrän odotetaan nousevan 1500:aan vuoden [1971] puoliväliin mennessä, kun taas Yhdysvalloilla on 1054 ohjusta.” Puolustusministeri Melvin Laird varoitti: ”Yksistään tuo voima olisi enemmän kuin riittävä tuhoamaan kaikki Yhdysvaltain kaupungit, olivatpa ne miten suuria tahansa.”
Neuvostoliitolla on asevarastossaan jättiläisohjus nimeltä SS-9, jota vastaavaa Yhdysvalloilla ei ole. SS-9 kuljettaa 25 megatonnin lastin, jolla on yhtä suuri räjähdysvoima kuin 25 miljoonalla tonnilla trotyylia. Se on runsaasti yli tuhat kertaa Hirošiman tuhonneen pommin voima.
SS-9-ohjusten määrän uskotaan olevan nyt suunnilleen 300 ja niistä U.S. News & World Report sanoo: ”Pelkästään Neuvostoliiton mannertenvälisten ballististen SS-9-ohjusten ydinkärkien megatonnimäärä on useita kertoja suurempi kuin Yhdysvaltojen kaikkien mannertenvälisten ballististen ohjusten ja sukellusveneestä laukaistavien ballististen ohjusten megatonnimäärä yhteensä.”
Yrittäessään torjua tämän uhan Yhdysvallat on alkanut sijoittaa monta kärkeä maasta ja sukellusveneistä laukaistaviin ohjuksiinsa, vaikkei se olekaan lisännyt ohjustensa kokonaismäärää. Mutta tietysti neuvostoliittolaiset voivat tehdä samoin, vaikka ei tarkalleen tiedetä, miten pitkälle he ovat edistyneet tähän suuntaan. Joka tapauksessa heidän myönnetään teknisesti pystyvän siihen, jos he haluavat.
Muun sotavoiman lisääntyminen
Neuvostoliiton mahti lisääntyy muillakin aloilla. Jane’s Fighting Ships -julkaisun toimittaja sanoo: ”Samalla kun USA on jyrkästi vähentänyt laivastoaan – – Neuvostoliiton merivoimien laajentuminen – – näyttää nousevan vuoksiaalloksi 1970-luvulla.”
Monet asiantuntijat kuvaavat merivoimien suhdetta, kauppalaivastoa lukuun ottamatta, yleensä seuraavasti:
Yhdysvallat Neuvostoliitto
Taistelualuksia 390 550
Huoltoaluksia 290 1900
Yhdysvaltojen laivoista suunnilleen neljätoista on lentotukialuksia. Neuvostoliittolaisilla ei ole niitä yhtään lukuun ottamatta helikopterien kuljetusaluksia. Toisaalta Neuvostoliitolla on 360–380 sukellusvenettä, kun taas Yhdysvalloilla on 141. Yhdysvaltain sukellusveneistä on 41 sellaisia, että kukin niistä voi ampua kuusitoista ydinohjusta. Neuvostoliitolla sanotaan olevan yli 30 vastaavaa sukellusvenettä valmiina tai rakenteilla, eikä ole odotettavissa, että niiden valmistus lopetettaisiin. Tällä hetkellä Yhdysvalloilla ei ole mitään ilmoitettuja suunnitelmia ohjussukellusvenekannan lisäämiseksi.
Lisäksi suunnilleen puolet Yhdysvaltain laivaston aluksista on kaksikymmentä vuotta vanhoja tai vanhempia, kun taas vain yhden prosentin Neuvostoliiton laivastosta sanotaan olevan niin vanhaa. Näin ollen nykyaikaisia neuvostoliittolaisia laivoja kulkee nyt kaikilla maailman valtamerillä ja tärkeillä meriteillä enemmän kuin koskaan ennen historian aikana.
Näiden Neuvostoliiton merivoimien lisänä on suuresti laajennettu kauppalaivasto, jota neuvostoliittolaiset lisäävät nopeassa tahdissa. Se on nyt maailman kuudenneksi suurin ja äärimmäisen nykyaikainen, ja noin 75 prosenttia siitä on rakennettu vuoden 1962 jälkeen. Yhdysvaltain kauppalaivasto, joka tällä hetkellä on suurempi, kutistuu vuosi vuodelta, ja monet sen aluksista ovat hyvin vanhoja. Suuri osa niistä on toisen maailmansodan ajoilta, eivätkä ne ole käytössä, vaan ankkuroituna joissa ja merenlahdissa ja ovat arvoltaan kyseenalainen, ruostuva varalaivasto.
Neuvostoliiton jo nyt erittäin suuret maavoimat kasvavat jatkuvasti. Eräiden ennusteiden mukaan Neuvostoliitolla on vuoteen 1975 mennessä kolme kertaa se määrä panssarivaunuja kuin Yhdysvalloilla on ja yli kaksi kertaa niin paljon kuin Yhdysvalloilla ja kaikilla sen eurooppalaisilla liittolaisilla yhteensä.
Neuvostoliiton ilmavoimat ovat jo nyt suuremmat ja kuilun odotetaan kasvavan tulevina vuosina. Jotkut asiantuntijat väittävät myös, että Yhdysvalloilta menisi 6–10 vuotta päästä Neuvostoliiton ilmapuolustuksen tasalle, vaikka se yrittäisikin.
Neuvostoliitto on Euroopassa muodostanut kommunistiliiton, joka tunnetaan Varsovan sopimuksena. Siinä ovat mukana Bulgaria, Tšekkoslovakia, Itä-Saksa, Unkari, Puola, Romania ja Neuvostoliitto. Amerikkalainen kenraali Andrew Goodpaster, joka on Atlantin liiton (NATO) sotavoimien komentaja, sanoo, että Varsovan sopimus on koonnut yhteen ”keskitetyn sotavoiman, joka ylittää kaiken sen, mitä maailma on koskaan nähnyt”.
Tähän ei kuitenkaan kuulu toisia kommunistimaita, ei esimerkiksi Kiina. Vaikka Kiina on suhteellisen heikko tällä hetkellä, sillä on suunnattomat miesvoimareservit. Sen kasvavaan sotilaalliseen asevarastoon kuuluu ydinaseita ja ohjuksia, jotka ovat jo laukaisseet maata kiertäviä satelliitteja.
Näin ollen kommunististen maiden yksimielinen tarkoitus saavuttaa sotilaallinen yliherruus on aikaansaanut länsimaille erittäin epäsuotuisia tuloksia. Se tapahtuu juuri silloin, kun Yhdysvaltain yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikeudet estävät sitä käyttämästä enemmän rahaa sotilasmenoihin.
Teollisuus ja maanviljelys
Yhdysvallat on maailman johtava teollisuusvaltio, mutta Neuvostoliitto uhmaa tätäkin johtoasemaa varsinkin tärkeillä aloilla.
Pane merkille vuoden 1970 tuotantoluvut muutamien tärkeiden raskaan teollisuuden tuotteiden kohdalla, joilla on suuri merkitys sotavoimille. Pyöristetyt luvut ovat miljoonia tonneja:
Yhdysvallat Neuvostoliitto
Sementti 66 95
Kivihiili 535 624
Rautamalmi 87 177
Öljy 474 353
Teräs 119 116
Kulutustavaroiden kokonaistuotanto on tietysti paljon suurempi Yhdysvalloissa, mutta U.S. News & World Report -lehti osoittaa yhden syyn tähän: ”Vaikka Kreml sijoittaa varoja tuskin riittävästi kulutushyödykkeisiin elintason kohottamiseksi vähä vähältä, se suuntaa kaiken muun sotateollisuuteen ja sotaan liittyvään tuotantoon.”
Maanviljelyksen suhteen Yhdysvaltoja on kauan pidetty maailman ”vilja-aittana”. Varsinkin maissia se tuottaa paljon enemmän kuin Neuvostoliitto. Mutta pane merkille toisten perushyödykkeiden tuotantoluvut satovuodelta 1968–1969 miljooniksi tonneiksi pyöristettyinä:
Yhdysvallat Neuvostoliitto
Ohra 9 22
Perunat 13 102
Ruis 0,6 13
Vehnä 43 79
Näin ollen kommunismin kokonaishaaste sotilaallisena mahtina sekä teollisuus- ja maanviljelystuotannon alalla suurenee. Se aiheuttaa suurta levottomuutta lännessä.
Miten se päättyy?
On erittäin kiinnostavaa, miten tämä kamppailu maailmanherruudesta päättyy. Jotkut sanovat, että kommunismin voiman lisääntyminen tekee siitä hyökkäävämmän ja että useammat kansat kääntyvät ’vasempaan’, kuten suuntaus näyttää osoittavan. Esimerkiksi Henry Wallich sanoi kirjoittaessaan Newsweek-lehdessä: ”Ellei suuntaus jollain tavoin muutu, Yhdysvallat saattaa monien meidän elinaikanamme joutua vastakkain kommunistisen latinalaisen Amerikan kanssa.”
Mutta merkitseekö tämä sitä, että kommunismin haaste lännelle on oleva menestyksellinen ja johtava maailman yliherruuteen? Ihmiset eivät voi ennustaa täsmällisesti tulevaisuutta, mutta Raamattu voi. Valaisevatko sen ennustukset todella tätä nykyistä kamppailua maailmanherruudesta ja sen lopputulosta? Tarkastelehan todisteita.
Danielin kirjan 11. luku kuvailee profeetallisesti kahden vastakkaisen vallan välistä kamppailua, nimittäin ”Pohjan kuninkaan” ja ”Etelän kuninkaan”. Ennustuksen lähtökohta on tosin vanhassa ajassa (Dan. 11:1–5), mutta sen kuvaus sellaisten vastakkaisten valtojen edestakaisesta heilahtelusta ulottuu läpi koko historian ”lopun aikaan” asti. (Dan. 11:35, 40) Panehan merkille esitetty näkymä ennustuksen lopussa ja vertaa sitä tässä kirjoituksessa tarkasteltuun nykyiseen tilanteeseen.
Danielin ennustus kuvailee tuona loppuaikana vertauskuvallisen ”Pohjan kuninkaan” alentavan eli halventavan arvossa kaikki vanhat palvontamuodot ja puhuvan jopa ”jumalien Jumalaa” vastaan. Tämä ”kuningas” korottaa itsensä ja antaa kunnian ”linnoitusten jumalalle – – jumalalle, jota hänen isänsä eivät tunteneet”, ja käyttää kultaa, hopeaa ja muita kalleuksia tehdessään niin. – Dan. 11:36–39.
Kysy itseltäsi, näemmekö nykyään huomattavan maailmanvallan, joka menettelee siten. Eikö pidä paikkaansa, että maailman kommunismi, varsinkin Neuvostoliitossa, on alistanut vallitsevan uskonnollisen palvonnan hyvin alhaiseen asemaan ja antanut kunnian sen sijaan nykyiselle tieteelliselle militarismille, ”linnoitusten jumalalle”? Eikö se ole tehnyt tätä suunnattomien rikkauksien kustannuksella?
Mutta ei tässä kaikki. Ennustus kertoo edelleen noiden kahden kuninkaan välisestä häikäilemättömästä kilpailusta, joka yllyttää ”Pohjan kuninkaan” ’käymään kimppuun sotavarustuksilla ja monilla laivoilla ja hyökkäämään maihin ja leviämään tulvana niiden ylitse’, jolloin se saa valvontaansa suuria aarteita ja monia maita vaikutuksensa alaiseksi. – Dan. 11:40–43.
Emmekö olekin nähneet erityisesti toisen maailmansodan jälkeen kiivasta kilpailua hallitsevan maailmanvallan, Yhdysvaltojen (yhdessä lähimmän liittolaisensa Ison-Britannian kanssa), ja seuraavaksi voimakkaimman vallan, Neuvostoliiton, välillä niiden tavoitteen ollessa maailmanherruus? Emmekö ole nähneet kommunistiliittoutuman sotilaallisen voiman kehittyvän sellaiseksi, mitä nykyiset tarkkailijat kutsuvat ”vuoksiaalloksi”? Ja eikö tämä olekin aikaansaanut huomattavaa kommunismin vaikutuksen laajentumista yhä useammissa maissa ja vaarantanut läntisten valtojen taloudellisia etuja?
Mitä on sanottava lopputuloksesta? Sanooko ennustus, että ”Pohjan kuningas” kaataa ”Etelän kuninkaan” sen hallitsevasta asemasta? Ei, se sanoo, että ”Pohjan kuninkaan” ’loppu tulee, eikä häntä kukaan auta’. Kuitenkaan se ei sano, että sen vastustaja ”Etelän kuningas” tuhoaa sen. (Dan. 11:44, 45) Mitä tämä voi merkitä?
Toiset Raamatun ennustukset paljastavat, että tämä ennustettu ”lopun aika” on silloin, kun kaikki suuret ja pienet poliittiset kansat joutuvat kohtaamaan voiman, joka on paljon suurempi kuin niiden sotilaallinen voima yhteensä. Tuo voima on Jumalan valta. Se tulee ilmeiseksi Jumalan oman Pojan, Kristuksen Jeesuksen, kautta, jonka Hän asettaa saattamaan kaikki kansat tilille siitä, mitä ne ovat tehneet maan päällä. Ilmestyskirja tosiaan täydentää Danielin ennustuksen kuvan paljastamalla, että tämä virkaan asetettu maailman hallitsija, Kristus Jeesus, ’lyö kansoja’ ja ”on kaitseva heitä rautaisella valtikalla”. Sellaisella hävityksellä hän lopettaa täysin poliittisen kamppailun maailmanherruudesta ja kaiken sen aiheuttaman taloudellisen sorron ja verenvuodatuksen. Miten siunattu helpotus tämä tuleekaan olemaan kaikille niille, jotka eivät nyt luota niinkään kansan sotilaalliseen voimaan vaan Kristuksen vanhurskaaseen hallitukseen, hänen valtakuntaansa! – Ilm. 19:11–16.
[Kuva s. 10]
Neuvostoliiton mannertenvälisten ballististen ohjusten määrä on arvioitu 1500:ksi, Yhdysvalloilla niitä on 1054