Välikappale rauhan ennallistamiseksi
JEHOVA JUMALA on ”ikuisuuden Kuningas”, joka ansaitsee kaikkien ihmiskunnan kansojen palvonnan. (Ilm. 15:3, 4) Koko laajan maailmankaikkeuden Suvereenina Herrana hän käyttää ”dynaamisen energian runsautta” tahtonsa toteuttamiseen kautta avaruuden äärettömien ulottuvuuksien ja myös täällä maan päällä. (Jes. 40:26, UM; 55:11) Siksi me voimme olla varmoja siitä, että tämä mahtava Kuningas lupauksensa mukaan tulee pyyhkäisemään tyystin pois pahat ihmiset ja kansat tämän maan päältä. (Jer. 25:32, 33) Mutta miten hän sen tekee? Mitä välikappaletta hän käyttää? Katsokaamme vastausta Danielin seitsemännestä luvusta. Siinä Jehova Jumalaa, ”ikuisuuden Kuningasta”, sopivasti sanotaan ”Vanhaikäiseksi”, ja hänen henkiluomustensa, pyhien enkelien, osoitetaan palvelevan häntä. Profeetta sanoo jakeissa 9 ja 10:
”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulenliekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus [tämä ”Vanhaikäinen”] istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.”
Seuraavien sanojen perusteella voimme ymmärtää, että ”Oikeuden” tuomioon sisältyy petomaisen ”vallan” poistaminen maan päältä. (Dan. 7:11, 12) Mutta kenellä on valta ja edellytykset tämän toteuttamiseen?
”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” – Dan. 7:13, 14.
Tässä siis on ”valtakunta”, joka aikaansaa iäti kestävää hyötyä maan päällä olevalle ihmiskunnalle. Mutta kuka on tämä ”Ihmisen Pojan kaltainen”? Ja mikä suhde tällä kuninkaalla on Jehovaan, ”ikuisuuden Kuninkaaseen”?
”IHMISEN POJAN” TUNNISTAMINEN
Määräaikanaan Jehova lähetti tänne maan päälle Poikansa, joka oli ensimmäinen kaikista hänen taivaallisista luomuksistaan, jotta hän syntyisi täydelliseksi ihmiseksi ja tulisi siten ”Ihmisen Pojaksi”. Jumala toteutti tämän siirtämällä tämän henki-Pojan elämän juutalaisen neitsyen Marian kohtuun. Juuri ennen tätä enkeli Gabriel näyttäytyi Marialle ja sanoi hänelle: ”Katso, kohdussasi tapahtuu sikiäminen, ja sinä synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Tämä on oleva suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi, ja Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, . . . eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” – Luuk. 1:31–33; Ilm. 3:14.
Kun Jeesus kasvoi aikuiseksi, hänet kastettiin ja voideltiin Jumalan hengellä, ja sitten hän alkoi tehdä sitä, mikä oli Jumalan tahto hänen suhteensa täällä maan päällä. Tähän sisältyi hänen täydellisen ihmiselämänsä uhraaminen, niin että hän taivaaseen palattuaan voi käyttää sitä lunastushintana ihmiskunnan vapauttamiseksi synnistä ja kuolemasta, jotka se oli perinyt ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta. (Matt. 20:28) Myös sillä, että Jeesus oli horjumattoman kuuliainen ja uskollinen Isälleen julistaessaan Jumalan valtakuntaa vainottunakin kuolemaansa asti, hän osoitti, että hän oli täysin pätevä toimimaan Jumalan valtakunnan johdossa ihmiskunnan ikuiseksi hyödyksi. ”Ihmisen Poika” hallitsee hyvin erikoisessa valtakunnassa, joka toimii Jehovan, ”ikuisuuden Kuninkaan”, suvereenisuuden puitteissa. Tämä valtakunta aiheuttaa sen, että Jumalan vastustajat ”lyövät itseään valittaen”. Se tuhoaa kaikki sellaiset ja avaa tien Jumalan hallitusvallan ennallistamiselle koko maan päälle. – Matt. 24:30.
Tämä ”Ihmisen Pojan”, Kristuksen Jeesuksen, valtakunta on todellisuudessa Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden laajentuma. Se on tiettyä tarkoitusta palveleva messiaaninen Valtakunta. Profeetta Daniel kuvailee sen Jehovan suvereenisuuden ’vuoresta irtautuneeksi kivilohkareeksi’, joka sinkoutui maapallon ”valtakuntia” (hallituksia) kuvaavaa suunnatonta kuvapatsasta vasten. Me luemme:
”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Dan. 2:44.
Lisäksi ennustus sanoo, että tästä kivilohkareen kaltaisesta valtakunnasta tulee sitten ’suuri vuori, joka täyttää koko maan’. (Dan. 2:31–45) Tämän valtakunnan välityksellä Jumalan suvereenisuus ulotetaan jälleen koko ihmiskuntaan tuottamaan sille sanomatonta hyötyä. Mutta milloin?