8. luku
”Lopun ajan” merkittävät päivät
1. Mitkä merkittävät ajanjaksot ovat tunnusomaisia ”lopun ajalle”?
”LOPUN ajalla” on oma loppunsa. Se huipentuu ”ahdistuksen aikaan”, jonka vertaista kansat eivät ole koskaan aikaisemmin kokeneet eivätkä tule koskaan enää kokemaan. Niin kutsuttuun ”lopun aikaan” sisältyy merkittäviä päiviä. Nämä ovat ajanjaksoja, jotka suoranaisesti koskevat ”Korkeimman pyhiä”, Kristuksen hengestäsiinneitten opetuslasten viimeisiä jäljellä olevia jäseniä, joille on määrätty Jeesuksen Kristuksen kanssa osa taivaissa. Nämä ”päivät” olivat niin tärkeitä, että niistä kannatti mainita kauan sitten eläneelle iäkkäälle profeetalle Danielille. – Dan. 7:25.
2. Miten ”pyhiä” vainoavien kansojen lopulta käy?
2 Ennustuksensa 11. luvun loppupuolella Daniel viittaa profeetallisesti nykyiseen vuosisataamme ja heltymättömään kilpailuun demokraattisen, liberaalisen, kapitalistisen kansojen ryhmittymän ja ei-kapitalistisen kansojen ryhmittymän välillä. Molemmat kansojen ryhmittymät ovat vainonneet Jehova Jumalan hengestäsiinneitten ”pyhien” jäljelle jääneitä jäseniä, jotka nykyään tunnetaan hänen kristittyinä todistajinaan. (Jes. 43:10–12; 44:8) Daniel päättää 11. luvun profeetalliseen kuvaukseen siitä, miten totalitaarinen ”Pohjan kuningas” piirittää viimeisen kerran hengestäsiinneitten todistajien jäännöksen, ja sanoo sitten: ”Hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.” Hänen poliittinen kilpailijansa maailman herruudesta, ”Etelän kuningas”, tulee myös loppuunsa, eikä kukaan auta eikä pelasta häntä. – Dan. 11:45.
3, 4. Keitä olivat Miikael ja Danielin ”kansan lapset”?
3 Miten sellainen sekä ”Pohjan kuninkaan” että ”Etelän kuninkaan” täydellinen tuho tulee tapahtumaan? Jehovan enkeliprofeetta selitti sen Danielille sanoen: ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” – Dan. 12:1.
4 Muissa Vartiotorni-seuran julkaisuissa on osoitettu, että Miikael, se suuri taivaallinen enkeliruhtinas, joka silloin 500-luvulla eaa. seisoi Danielin kansan lasten suojana, on Jumalan Poika, josta tuli Herra Jeesus Kristus. (Dan. 10:13, 21; Juud. 9; Ilm. 12:7) Silloiset Danielin kansan lapset olivat se israelilaisten uskollinen jäännös, joka lähti Babylonista ja jälleenrakensi Jerusalemin ja Jehovan temppelin sinne.
5. Keiden suojana ”Miikael, se suuri enkeliruhtinas”, nyt seisoo?
5 Nykyistä Danielin kansaa eivät muodosta lihalliset ympärileikatut israelilaiset, jotka hylkäävät Messiaan, jonka ilmaantumisen Daniel (9:24, 25) ennusti, vaan nykyajan hengellisten israelilaisten jäännös, meidän vuosisatamme hengestäsiinneet Jehovan kristityt todistajat. Kirkastettu Messias Jeesus, joka on jälleen ”Miikael, se suuri enkeliruhtinas”, taivaassa, seisoo näiden hengellisten israelilaisten suojana ja ulottaa voimansa ja valtansa tämän hengellisen jäännöksen suojaksi. Juuri tämä toiminta jouduttaa ”ahdistuksen aikaa, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti”.
6. Ketkä tulevat säilymään hengissä tulevassa ”ahdistuksen ajassa”?
6 Tämä ennen näkemätön ”ahdistuksen aika” on se ”suuri ahdistus”, josta Jeesuksen kautta saatu Ilmestys puhuu ja josta Jeesuksen Kristuksen ennustama vuonna 70 tapahtunut Jerusalemin hävitys oli valaisevana esimerkkinä. (Ilm. 7:14; Matt. 24:21, 22) Juuri tässä ”suuressa ahdistuksessa” nyt päättymässä oleva ”lopun aika” saavuttaa lopullisen loppunsa! Vertaansa vailla olevan ”suuren ahdistuksen” eli ”ahdistuksen ajan” kuluessa vertauskuvallinen ”Pohjan kuningas” ja ”Etelän kuningas” eivät voi säästyä tuholta, mutta on muita, jotka säästyvät. Ketkä? Nykyajan Danielin kansaan kuuluvat, hengellisten israelilaisten jäännös, ”kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat”. (Huom. Mal. 3:16 ja Hepr. 12:23.) Lisäksi Ilmestyksen 7:9–17 vakuuttaa meille, että niiden muodostama ”suuri joukko”, jotka palvovat Danielin Jumalaa ja uskovat Messiaaseen Jeesukseen, tulee säilymään elossa hengellisen jäännöksen kanssa. Jumala pitää kirjaa uskollisista palvojistaan.
7, 8. Miten kuolleet tulevat heräämään joko ikuiseen elämään tai häpeään?
7 Mikä suurenmoinen odote onkaan edessämme! ”Ahdistuksen ajan” jälkeen, jolla ei ole vertaistaan ihmisen historiassa, alkaa kuolleitten ylösnousemus Messiaan Jeesuksen eli ”Miikaelin, sen suuren enkeliruhtinaan”, johdossa olevan Jumalan maailmanhallituksen alaisuudessa. Tämä on tapahtumien järjestys sen mukaan, mitä enkeli sanoi Danielille, joka kertoo sen nyt meille: ”Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.” – Dan. 12:2.
8 Se, miten nämä maan aikaisemmat asukkaat käyttäytyivät elämässään, vaikuttaa tietenkin heidän alkuperäiseen asemaansa maan päällä messiaanisen maailmanhallituksen alaisuudessa. Mutta se, miten he sen jälkeen järjestävät elämänsä tämän tuhatvuotisen maailmanhallituksen alaisuudessa, ratkaisee, tuomitaanko heidät lopulta arvollisiksi saamaan ikuinen elämä paratiisimaassa vai ansaitsevatko he ikuisen tuhon häpeän ja iankaikkisen kauhistuksen kohteina. Jeesus Kristus puhui sellaisista ylösnousseille kuolleille annetuista mahdollisuuksista Johanneksen 5:28, 29:ssä.
9. Ketkä loistavat saattavat monia vanhurskauteen? Milloin?
9 Loistavia tulevat silloin olemaan ”Korkeimman pyhien” asema ja edut, niiden, joille tullaan antamaan taivaallinen valtakunta ja hallitusvalta Messiaan Jeesuksen, ”Miikaelin, sen suuren enkeliruhtinaan”, rinnalla. Enkeli sanoi tästä Danielille: ”Ja taidolliset [tarkkanäköiset, UM] loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.” (Dan. 12:3) Ne, jotka saatetaan vanhurskauteen messiaanisen maailmanhallituksen alaisuudessa, ovat niitä, jotka saavat ”iankaikkisen elämän” paratiisimaassa. Mutta jo nyt tänä ”lopun aikana” ”Korkeimman pyhien” jäännös osoittaa hengellistä tarkkanäköisyyttä ja osallistuu siksi ahkerasti ”suuren joukon” saattamiseen vanhurskauteen päämääränä ikuinen elämä paratiisimaassa. – Matt. 25:46.
NYT AVATTU KIRJA
10. Miksi meidän aikamme on valistuksen aikaa Raamatun ennustusten suhteen?
10 Olemmeko me nykyään niitä, jotka kääntävät monia vanhurskauteen, tai niitä, joita käännetään vanhurskauteen, mistä on lupauksena iankaikkinen elämä? Jos olemme, niin voimme arvostaa sitä, että elämme hyvin suosittua aikaa. Pakanain aikojen päättymisestä lähtien vuonna 1914 olemme eläneet ”lopun ajassa”. Se on lisääntyvän hengellisen valistuksen aikaa, aikaa, jolloin mielemme ja sydämemme avataan ymmärtämään monia Pyhän Raamatun aikaisemmin salattuja ennustuksia, Danielin ennustus mukaan luettuna. Enkeli viittasi eteenpäin juuri meidän aikaamme, kun hän sanoi Danielille: ”Mutta sinä, Daniel, lukitse [tee salaisiksi, UM] nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy [Monet kuljeskelevat ympäriinsä, ja tosi tieto tulee runsaaksi, UM].” – Dan. 12:4.
11. Keitä ovat ne ’monet kuljeskelijat’, jotka ennustettiin Danielin 12:4:ssä?
11 Nykyään miljardit ihmiset liikkuvat paljon kaikilla nykyaikaisilla nopeilla kulkuvälineillä. He eivät kuitenkaan ole niitä ”monia”, joista Danielin 12:4 puhuu. Mutta ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1918 ”monet” olivat Kansainvälisiä Raamatuntutkijoita, jotka alkoivat ’kuljeskella ympäriinsä’. Miten? Henkisesti, tutkimalla syvällisesti Raamatun ennustuksia, Danielin ennustus mukaan luettuna. Kauan salatut Jumalan sanan totuudet oli nyt aika paljastaa. Jumalan sanan, nyt avatun Kirjan, ”tosi tieto” on ’tullut runsaaksi’ näille hengellisille ’kuljeskelijoille’. Epäitsekkäästi he levittävät tätä ”tosi tietoa” kaikkialle sekä suusanallisesti että painotuottein, jotta kaikki, jotka haluavat ikuista elämää Jumalan maailmanhallituksen alaisuudessa, voivat toimia tämän tiedon mukaan ja tulla siten saatetuiksi vanhurskauteen. – Ilm. 22:17.
12, 13. Kuinka monta ”aikaa” enkeli vannoi ennustuksen kestävän?
12 Kuunnelkaamme profeetta Danielin kanssa, kun yksi hänen näkynsä enkeleistä kysyy myös meitä kiinnostavaa asiaa: ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?” Toisin sanoen, kuinka kauan kestää vielä, ennen kuin nämä Danielin näkemät hämmästyttävät asiat tulevat täyttymyksensä loppuun? Tähän kysymykseen antaa vastauksen eräs toinen enkeli, joka vannoo molemmat kädet kohotettuina vastauksensa olevan totuudenmukainen ja luotettava. Daniel kertoo:
13 ”Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: ’Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät [Niin pian kuin pyhän kansan voiman murskaaminen on päättynyt, kaikki nämä tulevat loppuunsa, UM].’” – Dan. 12:5–7.
14. Miksi ”pyhät” annettiin ”pienen” sarven käsiin?
14 Johdonmukaisesti nuo kolme ja puoli ”aikaa” soveltuvat samaan ajanjaksoon kuin Danielin 7:25:ssä mainitut kolme ja puoli ”aikaa”, joiden ”aikojen” eli ”vuosien” ajaksi ahdistetut ”Korkeimman pyhät” annetaan seitsemännen maailmanvallan käsiin, jota maailmanvaltaa kuvaa neljännen ”pedon” päässä oleva ”pieni” sarvi, jolla on silmät ja suu. Antaessaan ”pyhänsä” seitsemännen maailmanvallan käsiin tuoksi ajanjaksoksi Korkeimman tarkoitus oli ”pyhän kansan voiman murskaaminen”. Sellainen Korkeimman sallima teko osoittaisi varmasti vertauskuvallisen ”pienen” sarven (niin, ja koko ”neljännen pedon”) vihamielisen asenteen ”pyhää kansaa” kohtaan, joka pysyy edelleen Korkeimman kaikkeudensuvereenisuuden alaisuudessa.
KOLME JA PUOLI ”AIKAA”
15. Milloin sarven murskaamisvoima osoittautuu tehottomaksi?
15 Kolmen ja puolen ”ajan” eli kuuvuoden päättymisen merkkinä piti olla ’pyhän kansan voiman murskaamisen päättyminen’. (Dan. 12:7, UM; Revised Standard Version; Rotherham; Young) Tietenkin tämä merkitsisi myös sitä, että se poliittinen välikappale, joka suorittaa Jehovan ”pyhän kansan” voiman murskaamisen, menettää silloin kykynsä tehdä niin; sillä ei ole enää vaikutusta eli voimaa. Tri James Moffattin raamatunkäännös ilmaiseekin asian näin: ”Olisi kolme ja puoli vuotta, ja kun pyhien kansan murskaajan voima olisi mennyt, silloin tulisi kaiken loppu.” (Myös An American Translation; The New American Bible) Näin ollen se poliittinen välikappale, joka suoritti murskaamisen kolmen ja puolen vuoden aikana, jatkoi olemassaoloaan, mutta sen kyky murskata uudelleen Jehovan pyhien voima oli tullut loppuunsa. Murskattu eli hajotettu ”pyhä kansa” kokoontuisi yhteen ja järjestäytyisi uudelleen eikä enää koskaan alistuisi ’voimansa’ pois ottamiseen.
16. Milloin ”pyhän kansan voima” murskattiin ja miten?
16 ”Pyhän kansan voiman murskaaminen” päättyi ilmeisesti kesäkuun 21. päivänä 1918. Tuona päivänä Yhdysvaltain liittovaltion oikeus langetti Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentille, sihteeri-rahastonhoitajalle ja heidän viidelle muulle päätoimistossa työskentelevälle työtoverilleen pitkäaikaiset vankeustuomiot, joiden vuosien yhteismäärä oli 140 vuotta. On totta, että liittovaltion virkamiehet vangitsivat Seuran virkailijat ja heidän huomattavat toverinsa jo 7. toukokuuta 1918, mutta heidät piti vielä viedä oikeuteen ja tuomita vailla oikeutta vapautua takuita vastaan. Niinpä kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918, nämä Kansainvälisten Raamatuntutkijoiden seitsemän johtavaa edustajaa ja yksi läheinen työtoveri olivat Yhdysvaltain liittovaltion kuritushuoneessa Atlantassa Georgiassa. Heidät oli siirretty sinne Brooklynista, New Yorkista, 4. heinäkuuta 1918. Näin siis Angloamerikkalaisen kaksoismaailmanvallan korkea tuomioistuin aiheutti murskaavan iskun Jehovan ”pyhälle kansalle” 21. kesäkuuta vuonna 1918.
17, 18. Milloin siis nuo kolme ja puoli kuuvuotta alkoivat?
17 Milloin sitten alkoivat ne kolme ja puoli vuotta, joiden piti huipentua murskaavaan tekoon antautuneita ja kastettuja kristittyjä vastaan? Mikä oli niiden alkamisen merkkinä?
18 21. kesäkuuta 1918 oli raamatullisen kuukalenterin mukaan 11. tammuskuuta 1918. Kolme kuuvuotta taaksepäin siitä eli 11. tammuskuuta 1915 sattui 23. päiväksi kesäkuuta 1915. Sitten puoli kuuvuotta eli kuusi kuukuukautta taaksepäin siitä toisi meidät 11. päivään teebetkuuta 1914, joka sattui 28. päiväksi joulukuuta 1914. – Ks. The Universal Jewish Encyclopedia, väliotsikon ”Jewish Calendar for 200 Years” alta, s. 634–639.
19. Mistä Luomisnäytös varoitti kansoja?
19 Tuo päivämäärä 28. joulukuuta 1914 oli erittäin sopiva. Saman vuoden tammikuun alkupuolelta lähtien Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura oli esittänyt kuuluisaa Luomisnäytöstä. Tässä raamatullisessa esityksessä, joka oli jaettu neljään kaksi tuntia kestävään osaan, kiinnitettiin huomio Nebukadnessarin uneen maailmanvaltojen ”kuvapatsaasta” ja myös uneen neljästä poliittisesta ”pedosta”, joiden Daniel näki nousevan merestä. Tämän mukaisesti kansoille annettiin varoitus pakanain aikojen päättymisestä, minkä jälkeen kaikkia maailmallisia kansoja kohtaisi katastrofi. Sen lisäksi varoitettiin Harmagedonin taistelusta, jota seuraisivat ”uudet taivaat ja uusi maa”. (Ks. s. 50, 51, 92, 94 kirjasta Kuvanäytös Luominen.) Lokakuuhun mennessä, jolloin pakanain ajat päättyivät ja ensimmäinen maailmansota riehui, Luomisnäytöstä oli esitetty suurille katsojajoukoille Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Sveitsissä, Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa, Itävallassa ja Uudessa-Seelannissa. – Vartio-Torni, 1. huhtikuuta 1915, s. 71, 72.
20. Mitä seuraava Vartio-Tornin numero sanoi joulukuun 28. päivän jälkeen vuonna 1914 siitä, että ensimmäisen maailmansodan päättymistä kehotettiin rukoilemaan?
20 Vuoden 1915 tammikuun 1. päivän numerossa (engl.) kirjoitus ”Katsaus Vartio-Tornista” alkoi näillä sanoilla: ”Kun meidän kunnianarvoisa presidenttimme [Thomas Woodrow Wilson] ja myös hänen pyhyytensä paavi pyysivät kristittyjä rukoilemaan, että Jumala lopettaisi sodan Euroopassa, me julistimme, että tuo rukous ei ollut sopusoinnussa Jumalan järjestelyn kanssa eikä siihen vastattaisi. Me osoitimme, että pakanain hallinnon 2520 vuotta päättyivät Raamatun mukaan syyskuussa vuonna 1914 ja että Raamattu on ennustanut tuon sodan liittyvän Kaikkivaltiaan Jumalan Suureen päivään – ’meidän Jumalamme koston päivään’. Me esitimme Herran profeetta Jooelin kautta lausumat sanat, jotka koskivat kaikkien kansojen kokoamista Joosafatin laaksoon – kuoleman laaksoon. – Jooel 3:1–12.” Sopusoinnussa tämän ajatuksen kanssa tuon saman lehden ensimmäisen tutkittavan kirjoituksen nimi oli ”Ensimmäinen Harmagedonin taistelu”. – S. 7.
21. Miten vuoden 1915 vuositeksti osoitti sen, että kärsimyksiä odotettiin tulevan?
21 Kansainvälisten Raamatuntutkijoitten seurakuntia odotettiin sitten vainottavan, sillä samassa Vartio-Tornin numerossa (suom. 1. toukokuuta 1915) kirjoitus ”1915 – vuositekstimme – 1915” alkoi seuraavin sanoin: ”Olemme valinneet tämän vuoden tekstiksi Mestarin sanat, jotka hän lausui juuri ennen ristiinnaulitsemistaan kahdelle rakkaalle opetuslapselleen, jotka olivat pyytäneet saada istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan. Olemme valinneet Mestarin vastauksen tämän vuoden tekstiksi: ’Voitteko juoda minun kalkkini?’ – Matt. 20:20–23.” (Sivu 93) Siihen mennessä kymmenen valtiota ja imperiumia oli mukana sodassa ja useammat liittyivät mukaan vuoden 1915 aikana ja sen jälkeen, kunnes lopulta 28 valtiota ja imperiumia oli mukana ensimmäisessä maailmansodassa. Jehovan ”pyhä kansa”, joka silloin tunnettiin nimellä Kansainväliset Raamatuntutkijat, ei voinut paeta vainoa ja kärsimyksiä, jotka sisältyvät heidän Mestarinsa, Jeesuksen Kristuksen, ’kalkin juomiseen’.
22. Mistä he olivat varoittaneet kansoja vuoden 1914 suhteen vuodesta 1876 lähtien?
22 Aina vuodesta 1876 lähtien ne, jotka tulivat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ja Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran yhteyteen, olivat julkisesti julistaneet, että pakanain ajat päättyisivät varhaissyksyllä vuonna 1914. Tämän mukaisesti he varoittivat koko maailmaa noiden pakanakansojen tuhosta, mikä tuho raivaisi tien Jumalan tuhatvuotiselle valtakunnalle, joka olisi hänen kirkastetun Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, käsissä. Kun nämä antautuneet, kastetut ja hengellä voidellut kristityt olivat julistaneet kaikkien maailmallisten kansojen lähestyvää tuhoa, Brittiläinen imperiumi ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat mukaan luettuina, nämä kansat sonnustautuivat tuhoamaan Kristuksen kautta tulevan Jumalan valtakunnan julistajat. Ne käyttivät hyväkseen ensimmäisen maailmansodan luomaa tilaisuutta sen tekemiseen. – Huom. Ilm. 11:3–10; 13:1, 2, 5, 7.
23. Mikä kirja aiheutti lisäsyyn vainoon vuonna 1917?
23 Heinäkuun 17. päivänä vuonna 1917 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura päästi julkisuuteen kirjan ”Täyttynyt salaisuus”. Tämä kirja käsitteli Ilmestystä ja Hesekielin ennustusta ja väistämättä se korosti uskonnollisen Suuren Babylonin ja sen poliittisten, sotilaallisten, juridisten ja kaupallisten ystävien tuhoa. (Jaak. 4:4) Tämä antoi Suuren Babylonin papiston yllyttämille poliittisille vallanpitäjille lisäsyyn ’murskata Jehovan pyhän kansan voima’. Tämän he tekivät ennustettujen kolmen ja puolen vuoden loppuun, kesäkuun 21. päivään 1918, mennessä. Näin ollen tämä ajanjakso alkoi 28. joulukuuta 1914, ensimmäisen maailmansodan ensimmäisenä talvena. Siihen mennessä Kansainväliset Raamatuntutkijat, jotka omantuntonsa perusteella kieltäytyivät lihallisesta sodankäynnistä, olivat tunteneet heihin kohdistettua kasvavaa painostusta sovitella taisteluun varustautuneessa Brittiläisessä imperiumissa, Saksan imperiumissa, Itävalta-Unkarin imperiumissa, Ranskan imperiumissa, Belgiassa ja viidessä muussa maassa, jotka olivat silloin mukana laajenevassa maailmanselkkauksessa. Heidän vuodeksi 1915 valittu raamatunkohtansa osoitti tuon tosiasian. Kolmen ja puolen ”ajan” pituisella ajanjaksolla on siis selvä merkkinsä!
24. Ymmärsikö Daniel näyn? Mikä syy siihen annettiin?
24 Profeetta Daniel ei voinut tietenkään kuvitella mielessään miten kaikki nämä pelottavat asiat, jotka oli paljastettu hänelle, toteutuisivat nykyhistoriassa. Hän itse sanoi: ”Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: ’Herrani, mikä on oleva näitten päätös?’ Niin hän sanoi: ’Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina [toimivat jumalattomasti, UM], eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset [tarkkanäköiset, UM] ymmärtävät.’” – Dan. 12:8–10.
25, 26. Mihin mainittuun luokkaan me näin ollen haluamme kuulua?
25 Daniel ’ei ymmärtänyt’ kuulemaansa omana aikanaan. Mutta me, jotka elämme tässä vuonna 1914 alkaneessa ”lopun ajassa”, voimme ymmärtää sen. Mutta emme silloin jos ’toimimme jumalattomasti’. Miten me sitten toimimme? Jumalattomasti vai hengellisesti tarkkanäköisinä? Tulokset ovat erilaiset!
26 Ajatelkaamme vakavasti sitä, mitä enkeli sanoi Danielille lähestyvästä ”ahdistuksen ajasta”, nimittäin, että silloin ’pelastetaan Danielin kansa, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat’. (Dan. 12:1) Haluammeko me olla Danielin ”kansan” yhteydessä? Jos haluamme, niin meidän on vältettävä kuulumasta jumalattomasti toimiviin tänä lopun aikana. Me haluamme, että meidän nimemme ’ovat Jumalan kirjaan kirjoitetut’. Tämän varmistamiseksi meidän täytyy osoittautua ”tarkkanäköisiksi” kääntymällä Jumalan sanan puoleen, omaksumalla sen meidän ratkaisevalle ajallemme tarkoitettu opastava sanoma ja toimimalla sitten Jumalan tahdon mukaan. Tulkoon ”tosi tieto” runsaaksi meille!
1290 PÄIVÄÄ JA 1335 PÄIVÄÄ
27–29. Mitä muita ajanjaksoja ennustettiin ”lopun ajalle”?
27 Danielille annetusta profeetallisesta tiedosta enkeli sanoi: ”Ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.” (Dan. 12:9) Se tosiasia, että nuo kerran salatut ja sinetöidyt ”sanat” ovat nyt avatut ja paljastetut, on lisäpiirre runsaisiin todisteihin siitä, että me olemme eläneet jännittävässä ”lopun ajassa” pakanain aikojen päättymisestä, vuodesta 1914, lähtien. Me näemme nyt, miten Danielin 12:7:ssä mainitut ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” ovat sopineet tähän ”lopun aikaan”. Vaikka nuo kolme ja puoli vuotta ovat nyt niin kaukana menneisyydessä, niin ne merkitsivät käännekohtaa Danielin nykyisen ”kansan” jäännöksen toiminnassa, niin että tämä on vaikuttanut nykyään elossa oleviin Jehovan kristittyihin todistajiin. Mutta on muita ajanjaksoja, jotka Jehova on määrännyt tälle kiinnostavalle ”lopun ajalle”, ja Danielin 12:11, 12 kiinnittää nyt huomiomme näihin:
28 ”Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus [autioittava iljetys, UM] asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.
29 ”Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.”
30. Kuka asettaa ”autioittavan iljetyksen”?
30 Opastukseksemme asioiden ymmärtämisessä meidän tulee pitää mielessä se, että uskonnollinen Suuri Babylon ei aseta tai perusta ”autioittavaa iljetystä”. Tämän asiainjärjestelmän poliittiset ainekset tekevät sen. ”Tuhannen kahdensadan yhdeksänkymmenen päivän” alkaminen edellyttää kahta seikkaa: ”jokapäiväinen uhri” täytyy poistaa ja ”autioittava iljetys” asettaa paikalleen. ”Jokapäiväisen uhrin” poistaminen tapahtui niiden ”ajan, kahden ajan ja puolen ajan” kuluessa, jotka kestivät ensimmäisen maailmansodan aikana joulukuun 28. päivästä 1914 kesäkuun 21. päivän auringonlaskuun vuonna 1918. ”Jokapäiväisellä uhrilla” täytyi olla jotakin tekemistä Jehovan ”pyhän kansan” kanssa, jonka hengellinen ”voima” oli silloin murskattu.
31. Mikä oli se ”jokapäiväinen uhri”, jonka Danielin kansa uhrasi?
31 Vuonna 537 eaa. persialainen valloittaja Kyyros vapautti profeetta Danielin kansan muinaisesta Babylonista, ja se palasi Juudan maahan ennallistamaan Jehovan palvontaa Jerusalemiin. Danielin kansaan kuuluvien kotimaan 70-vuotisen autioituksen jälkeen he rupesivat ”rakentamaan Israelin Jumalan alttaria uhrataksensa sen päällä polttouhreja, niinkuin on kirjoitettuna Jumalan miehen Mooseksen laissa”. (Esra 3:1, 2) Siitä lähtien papit uhrasivat aina ”jokapäiväisen uhrin” lukuun ottamatta syyrialaisten aiheuttamaa väliaikaista keskeytystä leeviläisten makkabealaisten aikana toisella vuosisadalla eaa. (2. Moos. 29:38, 39) Mikä sitten oli se ”jokapäiväinen uhri”, jota hengelliset israelilaiset uhrasivat Jumalalle ”lopun ajan” alussa vuonna 1914?
32. Mitä ”jokapäiväiseen uhriin” sisältyi vuodesta 1914 lähtien?
32 Se ei muodostunut eläinuhreista, jotka uhrattiin alttarilla Jerusalemissa Lähi-idässä. Sellaisia uhreja lakattiin uhraamasta siellä vuonna 70, kun Rooman legioonat hävittivät Jerusalemin ja sen loistavan temppelin. Vuosia ennen sitä kristitty apostoli Pietari kirjoitti, että voidellut, hengelliset israelilaiset rakentuvat ”hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä”. (1. Piet. 2:5, 9) Näihin ”hengellisiin uhreihin” sisältyy ”ylistysuhri, se on niiden huulten hedelmä, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään”. (Hepr. 13:15) Sen jälkeen kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914 ja Jumalan messiaaninen valtakunta syntyi taivaissa, ”ylistysuhri” osana ”jokapäiväistä uhria”, jota hengelliset israelilaiset uhrasivat, sisälsi erikoisesti Jeesuksen Kristuksen johdossa olevasta perustetusta taivaallisesta valtakunnasta todistamisen. – Matt. 24:3, 14.
33. Milloin ”jokapäiväisen uhrin” poistaminen oli suoritettu?
33 Ahdistamalla voideltuja Valtakunnan todistajia ja lopulta murskaamalla heidän hengellisen ”voimansa” julistaa Jumalan valtakuntaa, jonka täytyy syrjäyttää kaikki ihmistekoiset hallitukset maan päällä, sotivat kansat tukahduttivat Valtakunnan todistajat ja siten poistivat ”jokapäiväisen uhrin”. Tämä oli tehty 21. kesäkuuta 1918 mennessä. Sen jälkeen tuomitut Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran virkailijat ja heidän työtoverinsa viettivät kahdeksan kuukautta ja neljä päivää liittovaltion vankilassa ja odottivat vapautustaan takuita vastaan uutta oikeudenkäyntiä varten, jossa he voisivat vapautua kaikista vääristä syytöksistä. Heidän epäoikeudenmukainen vangitsemisensa niin pitkäksi ajaksi esti suuresti Valtakunnan todistajia uhraamasta ”jokapäiväistä uhria”. Mutta mitä on sanottava ”autioittavasta iljetyksestä”?
34. Miten ”iljetys” saatettiin olemassaoloon?
34 ”Autioittava iljetys” on kansainvälinen maailman rauhan ja turvallisuuden järjestö. Tämä hahmoteltiin ensi kerran rauhankonferenssissa, joka pidettiin Versailles’ssa Ranskassa 18. tammikuuta 1919. Liittoutuneet voittajavallat laativat rauhansopimuksen, joka jätettiin saksalaisten valtuutettujen harkittavaksi 7. toukokuuta 1919. Sekä saksalaiset että liittoutuneiden valtuutetut allekirjoittivat 28. kesäkuuta 1919 tämän rauhansopimuksen Versailles’ssa. Kansainvälinen maailman rauhan ja turvallisuuden järjestö, joka silloin tunnettiin nimellä Kansainliitto, kuului olennaisena osana tuohon rauhansopimukseen, ja kun asianosaiset hallitukset ratifioivat allekirjoitetun rauhansopimuksen, niin Kansainliitto astui voimaan.
35. Miten kristikunnan papisto tuki Kansainliittoa?
35 Ennen kuin tuo rauhankonferenssi, joka tasoitti tietä Kansainliitolle pidettiin 18. tammikuuta 1919, Englannin kirkon papisto ja Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto olivat esiintyneet julkisesti ehdotetun Kansainliiton kannattajina ja puhuivat voimakkaasti sen perustamisen puolesta. Papisto tervehti sitä ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä”.
36. Milloin siis nuo 1290 päivää alkoivat ja milloin ne päättyivät?
36 Jos me nyt laskemme 1290 päivää tuosta merkittävästä päivästä, 18. päivästä tammikuuta 1919, jolloin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kahdeksan edustajaa olivat yhä vangittuina Atlantassa liittovaltion kuritushuoneessa, niin mihin ajankohtaan me saavumme? Raamatun mukaan nuo 1290 päivää vastaavat kolmea kuuvuotta ja seitsemää kuukuukautta. Kuukalenterin mukaan tammikuun 18. päivä vuonna 1919 sattui sebatkuun 17. päiväksi 1919. Kolme kuuvuotta siitä eteenpäin toisi meidät sebatkuun 17. päivään vuonna 1922 eli helmikuun 15. päivään vuonna 1922. Seitsemän kuukuukautta laskettuna siitä toisi elulkuun 16. päivään 1922 eli syyskuun 9. päivän auringonlaskuun vuonna 1922. Päättyivätkö siis nuo 1290 päivää eli kolme kuuvuotta ja seitsemän kuukuukautta sitten jonakin merkittävänä ajankohtana? Historialliset tosiasiat vastaavat myöntävästi!
37. Miten seuraava päivä, 10. syyskuuta 1922, oli merkittävä?
37 Seuraava päivä, 10. syyskuuta 1922, joka oli sunnuntai, oli Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa pitämän yhdeksänpäiväisen kansainvälisen konventin kuudes päivä. Ohjelmaan sen nimeksi oli merkitty ”Toiminnan päivä”. Päivän kohokohta oli Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentin pitämä esitelmä 18000 henkeä käsittävälle kuulijakunnalle. Suullisen todistelunsa päätteeksi puhuja esitti yleisön hyväksyttäväksi ”Julistus”-nimisen päätöksen, jossa esitettiin haaste kaikille maailman hallitsijoille. Tätä Julistusta ei ollut tarkoitettu ainoastaan konventtilaisille, vaan koko maailmalle, ja Cedar Pointin konventin jälkeen se julkaistiin traktaattina ja sitä levitettiin kymmeniä miljoonia kappaleita monilla kielillä.
38. Mitkä olivat vuoden 1922 syyskuun 9. päivän ja syyskuun 8. päivän kohokohtia?
38 Edellinen päivä, lauantai 9. syyskuuta, oli nimeltään ”Vihkiytymisen päivä”, ja sen merkittävänä piirteenä oli 361 miehen ja naisen joukkokaste vertauskuvaksi heidän antautumisestaan Jumalalle Kristuksen kautta. Kuitenkin perjantai 8. syyskuuta oli nimetty ”Päivien päiväksi”, ja sen kohokohtana oli Seuran presidentin pitämä puhe Matteuksen 4:17:ssä olevasta aiheesta: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Johdatellessaan puhettaan sen huippukohtaan puhuja sanoi:
”Miksi sanoma on lähetettävä niille, jotka eivät sitä ymmärrä? Mahtaneekohan kukaan kuulla? Herran profeetta vastaa: ’Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat! Kaikki pakanat kokoontukoot yhteen ja kansakunnat tulkoot kokoon! Kuka heistä on tämän ilmoittanut ja antanut meidän edeltäpäin kuulla entisiä? Asettakoot he todistajansa ja osoittakoot oikeutensa, jotta nämä kuulisivat ja sanoisivat: ”Se on totta”. Olkaa te minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palvelijani, jonka minä valitsin, että te tuntisitte ja uskoisitte minua ja ymmärtäisitte, että minä se olen; ennen minua ei ole yhtään jumalaa luotu, eikä minun jälkeeni tule ketään. Minä, minä olen Herra, ja paitsi minua ei ole yhtään pelastajaa. Minä olen ilmoittanut ja pelastanut ja julistanut eikä ole muukalaista [jumalaa] teidän keskuudessanne; te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.’ – Jes. 43:8–12 [Väliaikainen käännös, Sortavala 1916–17].
”Siten näemme, että ne, jotka kuuluvat temppeliluokkaan, ovat selvästi valitut olemaan Herran todistajia tänä aikana, saattamaan kansalle sen lohdullisen sanoman, että taivaan valtakunta on täällä . . .”
Siis mitä sopivimmin Seuran presidentti voi päättää innostavan puheensa seuraavaan kehotukseen: ”Julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa.”
39. Miten maanantai 11. syyskuuta 1922 oli merkittävä?
39 Julistamiseen avautui tilaisuus heti esitelmää ja kaikkien konventtilaisten hyväksymän haastavan päätöksen julistamista seuraavana päivänä. Maanantai 11. syyskuuta 1922 oli nimeltään ”Palveluspäivä”, ja konventtilaiset lähtivät kenttäpalvelukseen tietoisempina kuin koskaan siitä, että he olivat Jumalan loistoisan valtakunnan julkisia julistajia.
40. Mikä Jumalan vihan ilmaus alkoi siten julkisesti?
40 Myöhemmin nähtiin, että tuo yleisöesitelmä ja sen yhteydessä hyväksytty päätös olivat sen täyttymyksen alku, mistä ennustettiin Ilmestyksen luvuissa 8–16. Mitä se oli? Seitsemään trumpettiin puhaltaminen ja Jehovan vihan seitsemän viimeisen vitsauksen kaataminen tämän tuomitun asiainjärjestelmän päälle.
41. Mikä suuri kiistakysymys oli siten tulossa etualalle koko maailmankaikkeudessa?
41 Kun Danielin 12:11:ssä mainitut 1290 päivää lasketaan tässä esitetyllä tavalla, niin havaitsemmeko me niiden päättyvän jonakin huomattavana aikana? Meillä on kaikki syyt uskoa näin olevan. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että näin lasketut 1290 päivää merkitsevät käännekohtaa Jehovan ”pyhälle kansalle” tänä lopun aikana. Koko kaikkeuden edessä oleva suuri kiistakysymys, nimittäin Jehovan kaikkeudensuvereenisuus, oli silloin tulossa etualalle.
ONNELLISUUS 1335 PÄIVÄN JÄLKEEN
42. Minkä piti olla merkkinä 1335 päivän päättymisestä?
42 Entä mitä on sanottava niistä Danielin 12:12:ssa mainituista 1335 merkityksellisestä päivästä? Enkeli ei sanonut mitään siitä, milloin näiden päivien pitäisi alkaa; hän vain osoitti, että ne päättyisivät silloin, kun odottavat astuisivat huomattavan suuren onnellisuuden aikaan: ”Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.” Ilmeisesti nämä 1335 päivää jatkuvat noiden juuri mainittujen 1290 päivän jälkeen, jotka olivat päättyneet Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran järjestämän Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa pidetyn konventin aikana vuonna 1922. Tällainen 1335 päivän pituinen lisäaika vaati edelleen kestävyyttä Jehovan ”pyhän kansan” jäännökseen kuuluvilta, jotka olivat säilyneet hengissä ensimmäisessä maailmansodassa. Heillä ei ollut silloin mitään käsitystä siitä onnellisuudesta, jonka he saisivat palkaksi kestävyydestään noiden 1335 päivän kuluttua. Milloin nämä päivät sitten alkoivat ja milloin ne päättyivät?
43. Milloin 1335 päivää päättyivät raamatullisen kalenterin mukaan?
43 Toinen Cedar Pointin konventti päättyi 13. syyskuuta 1922. Jos me laskemme seuraavasta päivästä, syyskuun 14. päivästä eli elulkuun 21. päivästä 1922 Raamatun ajanlaskun mukaan, niin milloin nuo 1335 päivää päättyivät? Koska 1290 päivää oli kolme kuuvuotta ja seitsemän kuukuukautta, niin 1335 päivää olisi kolme kuuvuotta, kahdeksan kuukuukautta ja viisitoista päivää. Kun me nyt laskemme elulkuun 21. päivästä (eli syyskuun 14. päivästä) 1922 eteenpäin, havaitsemme, että kolme kuuvuotta tuosta päivämäärästä päättyisi 20. päivänä elulkuuta (eli 9. syyskuuta) 1925. Tähän me lisäämme kahdeksan kuukuukautta ja viisitoista päivää ja saavumme 6. päivään siivankuuta (eli 19. päivään toukokuuta) 1926. Tämä päivä oli 1893. vuosipäivä vuoden 33 helluntain onnellisesta päivästä, jolloin pyhä henki vuodatettiin Jeesuksen opetuslasten päälle Jerusalemissa.
44. Mitä tapahtui juuri ennen tuota päivää ja mitä kohta sen jälkeen?
44 Juuri ennen tätä, 13.–16. toukokuuta 1926, Magdeburgissa Saksassa pidettiin yleiskonventti, jossa Vartiotorni-seuran presidentti oli pitänyt 25000 henkeä käsittävälle yleisölle puheen aiheesta ”Lohdutusta kansalle”. Nyt 19. toukokuuta valmistelut edistyivät vuoden 1926 huomattavan kansainvälisen konventin pitämiseksi Alexandra Palacessa Lontoossa Englannissa 25.–31. toukokuuta. Monia onnellisia osanottajia saapui kaukaisista maista.
45. Ketä kristityt Raamatuntutkijat olivat päättäneet kunnioittaa siihen mennessä?
45 Tämä Lontoon konventti lisäsi suuresti profeetta Danielin kansan, hengellisten israelilaisten jäännöksen, onnellisuutta. Siihen aikaan harvat olivat todella onnellisia siitä, että fasistit olivat vallanneet Italian. Natsiliikkeen (Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen) edistyminen herätti pelkoa Saksassa. Mutta kuusivuotias Kansainliitto oli vahva ja oli tunnustamaisillaan sodanjälkeisen Saksan jäsenekseen – minkä se teki 8. syyskuuta 1926. Tästä huolimatta Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura (KRTS) jatkoi Kansainliiton paljastamista ihmistekoiseksi poliittiseksi korvikkeeksi Jumalan valtakunnalle, joka oli alkanut hallita taivaissa pakanain aikojen päättymisen jälkeen vuonna 1914. Nämä kristityt Raamatuntutkijat olivat vastanneet kysymykseen: ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?”, jonka Vartio-Tornin vuoden 1926 tammikuun 1. päivän numero (engl., suom. toukok. 1926) oli esittänyt lukijoilleen, ja päättivät kunnioittaa Jehovaa ja hänen valtakuntaansa.
46. Miten Lontoon konventin perjantai, 28. toukokuuta 1926, oli merkittävä?
46 Perjantaina 28. toukokuuta J. F. Rutherford Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidenttinä esitti Lontoossa oleville konventtilaisille hyväksyttäväksi päätöksen nimeltä ”Todistus maailman hallitsijoille”. Tämä oli viides päätös niiden päätösten sarjassa, jotka oli hyväksytty KRTS:n vuotuisissa konventeissa. Tämä Lontoossa esitetty päätös ja sitä tukeva sanoma osoittautuivat Ilmestyksen 16:10, 11:ssä ennustetun viidennen ”vitsauksen” vuodattamisen aluksi. Oli merkittävää, että viidennen vitsauksen vuodattaminen alkoi Lontoossa Brittiläisen imperiumin pääkaupungissa. Brittiläinen imperiumihan oli Raamatun ennustuksen seitsemännen maailmanvallan, Angloamerikkalaisen kaksoismaailmanvallan, historian kaikkein mahtavimman maailmanvallan, brittiläinen jäsen. KRTS:n järjestön toimistot sijaitsivat Lontoossa.
47, 48. Mikä epätavallinen toiminta teki lauantaista toukokuun 29. päivästä vuonna 1926 merkittävän?
47 Lauantai 29. toukokuuta oli kokonaan omistettu kenttäpalvelukselle. Painetussa konventin ohjelmassa sanottiin: ”Tämä päivä on omistettu kenttäpalvelukselle. Jokainen konventissa oleva vihkiytynyt kutsutaan osallistumaan Kuninkaan ja Valtakunnan julistamiseen. Saapukaa Alexandra Palaceen niin aikaisin kuin mahdollista ja ilmoittautukaa palvelukseen palvelusosastossa. Kauempana oleville kentille järjestetään kuljetus autolla.”
48 Ne meistä yhä elossa olevista, jotka olivat läsnä tuossa Lontoon konventissa, muistavat, kuinka me nousimme ryhminä kaupungin busseihin ja matkasimme alueillemme joka puolelle kaupunkia tarjoamaan uutta kirjasta jalkakäytävillä ja maanalaisen asemien sisäänkäyntien luona. Tällä tavalla ohikulkijoiden käsiin levitettiin 120000 kappaletta kirjasta Lippu kansoille. Kertoessaan tästä silloin niin epätavallisesta tavasta julistaa Kuningasta ja Valtakuntaa vuoden 1926 heinäkuun 15. päivän Vartio-Torni (suom. lokakuu 1926) sanoi: ”Mitään tämän kaltaista ei ole milloinkaan tunnettu palveluspäivänä konventissa. Ystävät pulppusivat yli äyräittensä innostusta. He tunsivat, että he olivat tehneet parhaansa totellakseen Jehovan käskyä: ’Te olette minun todistajani, että minä olen Jumala.’”
49. Mitkä tapahtumat tekivät sunnuntaista 30. päivästä toukokuuta 1926 merkittävän Lontoossa?
49 Sunnuntai 30. toukokuuta kruunasi tämän historiallisen konventin onnellisuuden ja siunauksen 4000:n ollessa läsnä. Kello 14 oli Alexandra Palacessa kastepuhe, jonka jälkeen 184 kastettiin vedessä upotuskasteella antautuneina Korkeimman Jumalan todistajina. Tuona iltana konventtilaiset siirtyivät Ison-Britannian silloin suurimpaan saliin, Royal Albert Halliin, kuuntelemaan KRTS:n presidentin J. F. Rutherfordin puhetta aiheesta ”Miksi maailmanvallat horjuvat – parannuskeino”. Sali oli aivan ääriään myöten täynnä, kun yli 10000 oli läsnä. Luettuaan päätöksen ”Todistus maailman hallitsijoille” presidentti Rutherford jatkoi puhettaan. Hän johti puheensa vähitellen Raamatun ennustamaan kahdeksanteen maailmanvaltaan, sitten Kansainliittoon ja osoitti sellaisen kansainvälisen maailman rauhan ja turvallisuuden järjestön epäonnistuvan. Ihmisen hallitusvalta päättyisi maailman suurimpaan katastrofiin ja sitten tulisi parannuskeino, Jumalan valtakunta Kristuksen kautta, ja silloin koko ihmiskunta saisi nauttia rauhasta, hyvinvoinnista, terveydestä, elämästä ja onnellisuudesta. Lopuksi puhuja sanoi:
50. Mitä puhuja sanoi lopuksi vetoomuksessaan?
50 ”Tunnustakoot nyt siis maailman kuninkaat ja johtomiehet alamaisuutensa ja kunnioituksensa Herralle. Tunnustakoot he Jehovan Jumalaksi ja Kristuksen Jeesuksen hänen voidelluksi Kuninkaakseen. Näin he tekevät suuren palveluksen kansalle ja osoittautuvat itse olevansa halukkaat tulemaan osallisiksi Jehovan iankaikkisista siunauksista.” Eräässä lontoolaisessa sanomalehdessä ilmestyi seuraavana päivänä koko sivun mittainen täydellinen selostus tästä esitelmästä, niin että paljon useammat tuhannet lukivat tämän haastavan Valtakunnan sanoman kuin kuulivat sen Royal Albert Hallissa. Ennustettu viides ”vitsaus” todella vuodatettiin silloin!
51. Miten viimeinen konventtipäivä, 31. toukokuuta, oli merkittävä?
51 Konventin viimeisenä päivänä, maanantaina 31. toukokuuta 1926, konventtilaiset menivät kentälle levittämään Lontoon juutalaisväestön käsiin juuri heille kirjoitettua nidottua kirjaa. Tuona iltana konventtilaiset siirtyivät jälleen Royal Albert Halliin ollakseen läsnä tilaisuudessa, joka osoittautui viimeiseksi laajaksi julkiseksi juutalaisille osoitetuksi vetoomukseksi kääntyä Jehovan Messiaan, hänen hallitsevan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, puoleen. Siellä tuhannet juutalaiset osoittivat vastakaikua julkiselle julistukselle, ja he kuulivat Seuran presidentin välittävän heille innostavan sanoman, jonka olisi pitänyt lohduttaa heitä. Heidän ainoa toivonsa oli Jehovan Messiaassa. Ympärileikattujen luonnollisten israelilaisten piti nyt tehdä valinta!
52. Mikä innostava kirja julkaistiin perjantaina 28. toukokuuta 1926?
52 Yksi tämän Jehovan hengellisten israelilaisten jäännöksen mitä onnellisimman konventin kohokohta oli Seuran uuden ”Vapautus”-nimisen kirjan julkaiseminen perjantaina 28. toukokuuta. Tarjoamansa raamatullisen valistuksen vuoksi se oli todella innostava kirja Jehovan kansalle. Mikään aikaisempi julkaisu ei ollut tämän julkaisun tavoin tehnyt tunnetuksi Jehovan järjestöä, jota Ilmestyksen 12. luvussa mainittu nainen kuvaa, eikä osoittanut Jumalan järjestön ja Saatanan järjestön jyrkkää vastakohtaisuutta. Tämä oli ensimmäinen kirja sarjasta, joka korvasi seitsenosaisen kirjasarjan Raamatun tutkielmia (1886–1917), jonka mukaan oli siihen asti annettu raamatullista opetusta. Seuraavana vuonna ilmestyi (englanniksi) kirja Luominen (1927), sitten Sovitus (1928), Hallitus (1928), Elämä (1929), Valo (kaksiosaisena, 1930), Puolustus (kolmiosaisena, 1931, 1932), Varjelus (1932), Valmistus (1933), Jehova (1934) ja useat muut aina tähän vuoteen asti.
53, 54. a) Mikä laajennus järjestettiin vuoden 1926 konventissa? b) Lisäksi mikä kirja päätettiin julkaista vuosittain?
53 Tämän lisäksi vuoden 1926 konventissa, joka pidettiin Brittiläisen imperiumin pääkaupungissa, Vartiotorni-seuran presidentti määräsi kokeneita miehiä palvelustehtäviin ulkomaisille kentille, mukaan luettuina kaksi veljeä, joiden oli määrä avata uusi haaratoimisto Bombayssa, Intiassa, joka oli silloin brittiläinen siirtokunta. (Ks. KRTS:n Vuosikirjaa, kustannettu vuonna 1926, s. 90.) Lisäksi hän pani alulle Seuran vuosiraportin julkaisemisen kirjana. Niinpä sopivaan aikaan ilmestyi (320-sivuinen) kirja ”Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran vuosikirja päivän tekstein ja selityksin” (engl.), jotta Jehovan kansan Valtakuntaan liittyvä toiminta voitiin merkitä muistiin merkittävältä vuodelta 1926. Kirja ”Päivittäistä taivaallista mannaa”, jota oli käytetty päivittäisessä kristillisessä palvonnassa aina sen julkaisemisesta asti, vuodesta 1907 (suom. v:sta 1913), jäi pois käytöstä nyt, kun uudet päivän tekstit ja selitykset ilmestyivät jokaisessa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisemassa Vuosikirjassa (engl.) – ja ovat ilmestyneet aina tähän päivään asti.
54 Viidenkymmenen viime vuoden aikana Vuosikirja (engl.) on ilmestynyt joka vuosi, ja se on kertonut yksityiskohtaisesti Jehovan kristittyjen todistajien maailmanlaajuisesta toiminnasta tämän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa. – Matt. 24:14.
55. Mikä rakennusohjelma lisäsi jäännöksen onnellisuutta?
55 Toinen tärkeä piirre, joka lisäsi Jehovan kansan onnellisuutta Lontoon kansainvälisen konventin aikaan, oli tämä: tehtiin suunnitelmia siitä, että Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura rakentaisi oman kahdeksankerroksisen painorakennuksen Brooklyniin, New Yorkiin, jotta kasvavan maailmanlaajuisen todistustyön vaatimukset voitaisiin täyttää. Heinäkuun 23. päivänä 1926 tätä varten ostettiin lopulta tontti. Seuraavasta talvesta huolimatta Seuran oman painon rakentaminen edistyi.
56. Minkä keskukseksi tuo kirjapaino osoittautui?
56 Brooklynin päätoimiston henkilökunnan jäsenten ilo oli todella suuri, kun he muuttivat tähän erikoisesti suunniteltuun ja tilavaan paino- ja toimistorakennukseen helmikuussa 1927. Niinpä Vartio-Tornissa 1. helmikuuta 1927 (engl.) ja Kultainen aika -lehdessä 9. helmikuuta 1927 (engl.) ilmestyi julkaisijan nimen alla julkaisijan osoite: 117 Adams Street, Brooklyn, New York. Tätä rakennusta piti laajentaa myöhemmin, ja siihen liittyi 32 muuta Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran yhteydessä ympäri maailman olevaa kirjapainoa. Tämän maailmanlaajuisen kirjapainoketjun tuottamien Raamatun tutkimisen apuvälineiden tuotanto tähän asti on ollut valtavaa. Siten hengellinen paratiisi on levinnyt laajalle!
57. Kuinka kauan kestävään onnellisuuteen jäännös astui?
57 Totisesti vuosi 1926 ansaitsi tulla muistetuksi noiden 1335 päivän päättymisen onnellisena, merkittävänä huippukohtana. Ne Danielin ”kansaan” kuuluvista, jotka jatkoivat odottamista ja saavuttivat 1335 päivän lopun, astuivat sellaiseen onnellisuuteen, joka ei ole päättynyt, vaan on jatkunut ja lisääntynyt voimistuvasta vainosta, toisesta maailmansodasta (1939–1945) ja myöhemmistä maailman vaikeuksista huolimatta. Erityisesti tuosta merkittävästä vuodesta 1926 lähtien antautuneet ja kastetut Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan ja Isän palvojat ovat astuneet paratiisimaiseen onnellisuuden tilaan, jollaista henkeytetty psalmista kuvailee sanomalla: ”Autuas se kansa, jonka Jumala Herra [Jehova] on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!” – Ps. 33:12; 144:15b.
58. Mihin osaan Daniel astuu kaikkien noiden ”päivien” jälkeen?
58 Profeetta Danielilla ei ollut etua nähdä tätä hänen Jumalansa Jehovan kristittyjen todistajien onnellista aikakautta eikä astua siihen. Hänelle sanottiin, ettei hänen pitäisi odottaakaan sitä, koska Jumalan enkeli sanoi hänelle: ”Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.” (Dan. 12:13) Daniel on levännyt haudassa kuoleman unessa nyt jo yli 2500 vuotta. Aikanaan hän tulee nousemaan ylösnousemuksessa ja saamaan osansa Jehova Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa, josta hänet henkeytettiin ennustamaan niin suurenmoisella tavalla. (Hepr. 11:33–40) Lisäksi se Jumalan määräämä aika lähestyy, jolloin ei ainoastaan Daniel, vaan myös Aabraham, Iisak, Jaakob, Mooses ja kaikki muut uskolliset vanhan ajan profeetat nousevat ”osaansa” heräten kuolon unesta ”iankaikkiseen elämään” ja saavat tilaisuuden palvella ”ruhtinaina kaikessa maassa” tulevan maailmanhallituksemme alaisuudessa. – Ps. 45:17; Dan. 12:2.