Alamaisuus korkeammille valloille

 1. Miten papit tekevät itsestään osan tästä maailmasta, ja miten he puolustelevat tätä menettelyään?

KRISTIKUNNAN papit ovat tehneet itsestään osan tätä maailmaa. Hehän sekaantuvat mielellään tämän maailman politiikkaan ja vetävät politiikan omiin uskonnollisiin kokoushuoneisiinsakin. Pääuskonnoitsija uudelleenasettui erään poliittisen valtion poliittiseksi hallitsijaksi v. 1929, tekemällä sopimuksen edesmenneen fasistidiktaattorin Mussolinin kanssa, ja ottaa nyt hoviinsa eri kansojen poliittisia lähettiläitä, ministereitä ja asiainhoitajia. Papit eivät ainoastaan rukoile valtion poliittisten henkilöitten ja heidän politiikkansa puolesta, vaan antavatpa kansainvälisten leppymättömien taistelujen aikoina uskonnollisen ykseytensäkin särkyä ja rukoilevat taistelevien puolien edestä, kunkin puolen rukoillessa samaa Jumalaa saman Kristuksen nimessä siunaamaan omaa puoltaan toista puolta vastaan, samalla kun metodistit lähtevät tuhoamaan metodisteja, baptistit baptisteja, katolilaiset katolilaisia, presbyteerit presbyteerejä jne. Papit ja heidän uskonnolliset laumansa puolustavat tällaisia tekojaan vakuuttamalla, että heidän täytyy antaa keisarille, mikä keisarille kuuluu.

 2. Miten he selittävät Roomalaiskirjeen 13:1:sen? Mikä vaikutus sillä on ollut kristittyihin?

² Papit lainaavat myöskin apostolin kirjoituksen Roomalaiskirjeen 13:1:sestä (KJ): ”Olkoon jokainen sielu alamainen korkeammille valloille. Sillä ei ole muuta valtaa kuin Jumalalta: ne vallat, mitkä ovat, ovat Jumalan säätämät.” He sanovat, että tämä raamatunkohta selittää keisarin ja muiden samanlaisten poliittisten mahtien olevan Jumalan säätämät ”korkeammat vallat” ja että kristittyjen sielujen täytyy olla alamaisia niille ja osoittaa niille täydellistä kuuliaisuutta. Kun tämä kohta on selitetty näin kirkollisesti, niin on ns. kristityt saatu helposti vedetyiksi poliittisiin liikkeisiin ja heilahtamaan natsi-, fasisti-, kommunisti- ym. diktaattoreitten puolelle, jotka ovat perustaneet totalitaarisia valtioita ja vainonneet petomaisesti Jehovan tosi palvojia ja hänen Kristuksensa esimerkin uskollisia seuraajia sekä lähteneet sotilaallisen hyökkäyksen tielle hallitakseen maailmaa ja alistaakseen kaikki kansat yhteiskunnallisten ja poliittisten aatteittensa alaisuuteen.

 3, 4. Mitä kahden sanomalehden selostukset osoittavat johtuvan tällaisesta pappien antamasta Kirjoitusten selittämisestä?

³ Mihin tällainen kirkollinen Raamatun selittäminen on johtanut, voimme päätellä parista uutistiedosta. Eräs New Yorkin Timesille saapunut tiedotus, joka oli päivätty ”Moskovassa, huhtik. 24:ntenä”, sanoi: ”Venäjän puhdasoppisen pääsiäisen huoliteltu vietto alkoi viime yönä perinteellisin keskiyön jumalanpalveluksin, joita johti patriarkka Aleksius Moskovan Jelokovskyn katedraalissa. Katedraali oli sullottu ääriään myöten täyteen. Juuri puoliyön edellä Aleksius esitti rukoukset neuvostokansan ja rauhan säilymisen puolesta sekä SIUNAUKSEN NEUVOSTOVALTION JOHTAJALLE, JOSEF STALINILLE.” – New York Times, huhtik. 25. 1949.

⁴ Toisen ilmoituksen julkaisi Etelä-Saksan Sanomat (Süddeutsche Zeitung) jouluk. 7:ntenä 1945, ja siinä kerrotaan hyvin tunnetun pastori Niemöllerin vähän toisen maailmansodan jälkeen antama tunnustus. Tämä kirjoitus, joka oli päivätty ”Frankfurt am Mainissa, jouluk. 6:ntena (DANA)”, sanoi otsikon ”Evankelisen kirkon arvostelua” alla: ”Past. Niemöller saarnasi täällä ensimmäisenä adventtisunnuntaina tuhannen miehen ja naisen muodostaneelle kuulijakunnalle, jossa oli edustettuina kaikki ammatit ja ikäluokat. Hän ilmaisi rauhan toiveen ja varoitti niistä, jotka sanovat, että rauha ei ole toteutettavissa eikä mahdollinen. Terävin sanoin pastori Niemöller arvosteli ankarasti evankelista kirkkoa, joka on edellisinä vuosina ja satojen vuosien aikana usein PYHITTÄNYT SODAT JA SIUNANNUT ASEET. Hän esitti heidän vastakohtanaan ne rohkeat taistelijat, jotka nousivat järkkymättöminä ihanteittensa puolesta, mainiten erityisesti Bibelforscherit [Raamatun tutkijat eli Jehovan todistajat], jotka olivat tuhatlukuisina kärsineet kuoleman keskitysleireissä uskonsa tähden. Sitä rauhaa, mihin me pyrimme, sanoi Niemöller, ja sitä työtä, mikä meitä odottaa, ei tee mahdolliseksi mikään vaikutusvaltainen kirkko, vaan yksinomaan meidän paluumme vaatimattomuuteen ja lähimmäisenrakkauteen, kristillisyyden perustalle.”

KIRJOITUSTEN UUDELLEENTUTKIMISEN TARVE

 5. Miten tällaiset asiat ovat vaikuttaneet moniin rehellissydämisiin ihmisiin?

⁵ Kaikkien uskontokuntien papit pyysivät kaikissa sotivissa maissa eikä yksin Saksassa Jumalan siunauksia ihmiselämän ja arvokkaan omaisuuden tuhoojien lihallisille aseille. Heidän uskonnolliset laumansa antoivat hyväksyntänsä, kiitoksensa ja kannatuksensa etenemiselle vihollista vastaan. Mutta monet rehellissydämiset ihmiset näkivät ne kohtuuttomuudet, joihin pappien tärkeille raamatunkohdille antamat selitykset johtivat Kristuksen Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuneet, tehden heistä niiden totalitaaristen diktaattoreitten helposti liikuteltavia shakkinappuloita, jotka vaativat ”keisarin” hyväksi ihmisiä alistumaan arvottomasti poliittisen valtion määräyksiin. Ja niin epäilykset täyttivät heidät. He alkoivat nähdä, että tarvittiin Pyhien Kirjoitusten uudelleentutkimista, sillä Jumalan pyhää Sanaa ei voida totisesti tulkita sellaiselle tavalla, että se johtaa moisiin epäkristillisiin tekoihin. Todistuksena tällaisista rehellisten sydänten epäilyksistä oli se uutinen, mikä saatiin samanaikaisesti edellämainitun ilmoituksen kanssa silloin miehitetyn Saksan amerikkalaiselta alueelta.

 6. Miten Frankfurt am Mainista tulleet uutiset vahvistivat tämän?

⁶ Uutinen oli tällainen: Että ”Frankfurtissa on evankelisessa kirkossa käynnissä voimakas liike, joka pyrkii kirkon puhdistamiseen myöskin jumaluusopillisessa merkityksessä. Mikään ei ole ollut niin vahingollista evankeliselle kirkolle viimeisinä 12 vuotena kuin seuraavin sanoin ilmaistut jumaluusopilliset periaatteet: ’Olkaa alamaisia korkeammille valloille, joilla on valta teihin nähden’ – siis myös Hitlerin diktatuurille – ja: ’Antakaa keisarille, mikä on keisarin’ – ja tämänmukaisesti myös ’Führerille, mikä on Führerin’. Nämä opetukset olivat tehneet ylimenon kansallissosialismin leiriin aivan liian helpoksi ja helpottivat seuraavaa askelta: tykkien siunaamista sotaa varten. Tämänkaltaiset opetukset, mitkä olivat täysin ymmärrettäviä Lutherin näkökannalta, ovat vanhentuneet. Tässä täytyy tehdä puhdistus.”

 7. Milloin me uudelleentutkimme Roomalaiskirjeen 13:1–7 ja julkaisimme johtopäätökset? Mitä näistä johtopäätöksistä kiinnipitäminen on merkinnyt?

⁷ Miten pitkälle Saksan evankelinen kirkko on mennyt edellämainittujen raamatunkohtien ymmärtämistä koskevissa muutoksissa, sitä emme voi sanoa tässä. Mutta pastori Niemöller mainitsi edelläkerrotussa tunnustuksessaan Saksan Bibelforscherit eli Jehovan todistajat ja sen kristillisen menettelyn, mitä he noudattivat diktatuurin ja toisen maailmansodan puristuksessakin. Aina vuoteen 1928 asti olivat hekin pitäneet kiinni Roomalaiskirjeen 13:1–7 käsiteltyjen ”korkeampien valtojen” kirkollisesta selityksestä. Mutta tuona vuonna tämä raamatunkohta otettiin uudelleentutkittavaksi pitäen erityisesti silmällä sitä seikkaa, että ”pakanain ajat” olivat päättyneet 1914 jKr. ja Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta oli perustettu taivaissa, jotta se toisi uuden maailman hyvätahtoisille kuuliaisille ihmisille koituvine ikuisine siunauksineen. Johtopäätökset, joihin tultiin, julkaistiin engl. Vartiotornin kesäk. 1. ja 15. p:n [suom. elok. 1. ja 15. p:n] numeroissa 1929 kaksiosaisessa kirjoituksessa, jonka nimi oli ”Korkeammat vallat”. Näistä johtopäätöksistä kiinnipitäminen siitä lähtien on maksanut monille Jehovan todistajille heidän henkilökohtaisen vapautensa, jopa henkensäkin menetyksen. Mutta vaino, vankeus, maanpako ja väkivaltainen kuolemahan oli myöskin se hinta, minkä Jeesuksen uskolliset opetuslapset maksoivat siksi, että he maksoivat Jumalalle takaisin Jumalalle kuuluvan ja keisarille ainoastaan keisarille kuuluvan sekä osoittivat asianmukaista alamaisuutta oikeille ”korkeammille valloille”. Mutta nämä kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen iankaikkiseen palkintoon, minkä he ovat saaneet. Koska tämä aihe on niin sopiva nyt, kun totalitaariset ajatukset ja menettelyt sekä poliittisen valtion ja sen tunnusten epäjumalointi ovat leviämässä, niin me ryhdymme tutkimaan tätä ratkaisevaa raamatunkohtaa, Roomalaiskirjeen 13:1–7.

 8, 9. Miten papit ovat soveltaneet Roomalaiskirjeen 13:1:stä, ja miten tämä ilmenee kuningas Jaakon raamatunkäännöksen omistuskirjoituksesta?

⁸ Kuningas Jaakon eli Hyväksytty raamatunkäännös sanoo Roomalaiskirjeen 13:1:sessä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen korkeammille valloille. Sillä ei ole muuta valtaa kuin Jumalalta: ne vallat, mitkä ovat, ovat Jumalan säätämät.” Apostoli Paavali kirjoitti nämä sanat Rooman kristilliselle seurakunnalle, kun keisarit hallitsivat Rooman valtakuntaa. Kristikunnan papit ovat selittäneet Paavalin tarkoittavan tässä ”korkeammilla valloilla” tämän maailman poliittisia valtoja. Ja niin he ovat käyttäneet hänen tässä olevia sanojaan henkeytettynä ohjeena, jonka mukaan tulee antaa keisarille keisarille kuuluva. Koska englantilaisen Hyväksytyn käännöksen kääntäjät ymmärsivät, että olemassaolevat poliittiset vallat ovat olleet Jumalan säätämiä, niin he tulivat sanoneeksi seuraavaa tämän käännöksen kunkin julkaisun alussa olevassa omistuskirjoituksessaan:

⁹ ”Korkeimmalle ja mahtavalle ruhtinaalle, Jaakolle, joka on Jumalan armosta Ison-Britannian, Ranskan ja Irlannin kuningas, uskon puolustaja jne. Raamatun kääntäjät toivottavat suosiota, armoa ja rauhaa JEESUKSEN KRISTUKSEN, meidän Herramme, kautta. Suuret ja moninaiset olivat ne siunaukset, pelättävin suvereeni, mitkä Kaikkivaltias Jumala, kaiken armon Isä, soi meille, Englannin kansalle, kun hän ensiksikin lähetti Teidän Majesteettinne Kuninkaallisen Persoonan vallitsemaan ja hallitsemaan meitä. . . . Taivaan ja maan Herra siunatkoon Teidän Majesteettianne monilla onnellisilla päivillä, niin että, koska hänen taivaallinen kätensä on rikastuttanut Teidän Korkeuttanne monilla harvinaisilla ja erikoisilla armolahjoilla, Te voisitte olla maailman ihme tänä viimeisenä aikana onneksi ja tosi siunaukseksi, tuon suuren JUMALAN kunniaksi ja hänen kirkkonsa hyväksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ja ainoan Pelastajamme, kautta.”

10. Kenelle Roomalaiskirjeen 13:1–7 neuvoo maksamaan takaisin? Miksi?

¹⁰ Mutta Jehovan todistajat ovat ottaneet 1929:stä lähtien Roomalaiskirjeen 13:1–7 pikemminkin apostolin ohjeena antaa Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle, kuin ohjeena antaa keisarille, mikä kuuluu keisarille. Miksi? Koska sanojen ”korkeammat vallat” ymmärretään nyt tarkoittavan etupäässä Korkeinta Jumalaa ja hänen hallitsevaa Poikaansa Jeesusta Kristusta. Ei ole totisesti heitä korkeampia valtiaita. Roomalaiskirjeen 13:1 kuuluu äskettäin julkaistun Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännöksen mukaan näin: ”Olkoon jokainen sielu alamainen ylivalloille, sillä ei ole muuta valtaa kuin Jumalalta; olemassaolevat vallat ovat Jumalan asettamat asemiinsa.” Jehova Jumala on Ylin ja Alkuperäinen Valtias. Koska hän on kaiken Luoja, niin siitä seuraa, että hän on kaiken oikeintekemisvaltuuden alkulähde. Koska hän on ylin ja koska koko luomakunta on riippuvainen hänestä, niin ei kenelläkään ole oikeutta vaatia Korkeinta Jumalaa tilille siitä, miten hän käyttää valtaansa, vaikka me emme ymmärtäisikään sitä jonakin aikana. Hän tekee, mitä hyväksi näkee, mutta se, mitä hän tekee, on aina hyvää, koska hänessä ei voi koskaan olla mitään epävanhurskautta eikä valheellisuutta. ”Kaikkivaltias on meidän ymmärryksemme yläpuolella. Ylin voimassa ja yltäkylläinen oikeudenmukaisuudessa, hän ei riko mitään oikeaa.” ”On yksi asia, minkä Jumala on sanonut, niin, kahdesti minä olen kuullut hänen sanovan sen: että voima kuuluu Jumalalle.” (Job 37:23 ja Ps. 62:11, Mo) Se tosiasia pysyy kiistämättömänä, että Jehova Jumala on ylivaltojen Pää. Joka ainoan sielun tulee olla alamainen hänelle.

11. Miksi tässä raamatunkohdassa tarkoitetaan myöskin Jeesuksen valtaa?

¹¹ Sanoessaan, että ”ei ole muuta valtaa kuin Jumalalta”, apostoli Paavali tarkoitti myöskin sitä valtaa, minkä Jumalan ainoasyntyinen Poika Jeesus Kristus omistaa. Jeesus myönsi, että hänen valtansa tuli Jehova Jumalalta, kun hän sanoi: ”Isä, hetki on tullut; kirkasta poikasi, jotta poikasi kirkastaisi sinut, koska sinä olet antanut hänelle vallan kaiken lihan suhteen, jotta, mitä tulee niiden koko lukumäärään, jotka olet antanut hänelle, hän antaisi heille iankaikkisen elämän.” ”Sillä aivan niinkuin Isällä on itsessään elämän lahja, niin hän on suonut Pojankin omata itsessään elämän lahjan. Ja hän on antanut hänelle valtuuden harjoittaa tuomintaa, koska hän on ihmisen Poika. Minä en voi suorittaa yhtään ainoaa tehtävää omasta aloitteestani; aivan niinkuin minä kuulen, minä tuomitsen, ja se tuomio, minkä minä langetan, on vanhurskas, koska minä en etsi omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka lähetti minut.” (Joh. 17:1, 2; 5:26, 27, 30, Um) Kun Jeesus oli todistanut täyden alistuvaisuutensa taivaan Isänsä tahtoon aina kidutuspaalussa kuolemiseen asti, pitäen häntä kaikkeuden Ylivaltiaana, niin Jumala herätti hänet kuolleista taivaitten kuolemattomaan elämään. Ylösnoussut Jeesus sanoi sitten opetuslapsilleen: ”Kaikki valta on annettu minulle taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28:18, Um) Tämä täysi valtuus oli Jumalan hänelle hänen täydellisen uskollisuutensa takia antama lahja.

12. Mistä hallituksesta ovat ihmisten laatimat hallitukset meidän päiviimme asti juontuneet? Miten on osoitettu, onko tämä tapahtunut Jumalan valtuutuksella?

¹² Pappien Roomalaiskirjeen 13:1:sestä antamalle selitykselle perustuu roomalaiskatolinen oppi ”kuninkaitten jumalallisesta oikeudesta”. Ihmisten laatimat hallitukset juontuvat Nooan päivien vedenpaisumuksesta lähtien Nimrodin Baabeliin eli Babyloniin perustamasta hallituksesta. ”Kuus [Nooan pojanpoika] oli Nimrodin isä, hänen, joka oli maan päällä ensimmäinen ihminen, josta tuli yksinvaltias. . . . Hänen valtakuntansa alku oli Babylon.” (1. Moos. 10:8–10, Ak; Mo) Quebecissä tehtiin äskettäin julkinen syytös Jehovan todistajia vastaan seuraavin sanoin: ”Lopuksi ovat todistajat anarkisteja, koska he pitävät, että kaikki maailman hallitukset Nimrodista meidän päiviimme saakka ovat olleet Saatanan henkeytyksen alaisia.”a Mutta voiko kukaan sanoa, että Nimrodilla olisi ollut ”kuninkaitten jumalallista oikeutta” ja että hänen yksinvaltias valtakuntansa olisi perustettu Babyloniin Jehova Jumalan henkeytyksestä ja valtuudella? Hänen omat sanansa kuvailevat 1. Mooseksen kirjan 10:8–10 Nimrodin asettuneen vastustamaan Jehovaa mahtavampana kuin Jehova. Yksikään ihmisten Nimrodin päivistä lähtien laatima poliittinen hallitus ei voi todistaa Jumalan sanalla saaneensa Jumalalta valtuutta olemassaololleen.

13, 14. Miten Ilmestyskirjan 13:1–12 osoittaa niiden vallan lähteen?

¹³ Raamattu kuvaa poliittiset hallitukset villipetoina. (Dan. 7:1–24) Ilmestyskirja vertauskuvaa sitä maailman poliittista järjestelmää, mikä on vallinnut maan päällä Nimrodin päivistä pitäen kahdennellekymmenennelle vuosisadalle saakka, merestä nousseena petona. Se kuvaa seitsemänneltätoista vuosisadalta lähtien maailmaa hallinnutta valtaa maasta nousseena petona. Se kuvaa Saatana Perkeleen lohikäärmeeksi. Osoittaen kuvaannollisesti maailman poliittisen vallan lähteen se sanoo:

¹⁴ ”Ja lohikäärme [ei Jumala] antoi pedolle voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja he palvoivat lohikäärmettä, koska se antoi vallan villipedolle, ja he palvoivat villipetoa. . . . Ja minä näin toisen villipedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea kuin karitsalla, mutta se alkoi puhua kuin lohikäärme. Ja se käytti kaikkea ensimmäisen villipedon valtaa sen nähden.” – Ilm. 13:2, 4, 11, 12, Um.

15. Miksi Jehovan todistajia tai itseään Jeesustakaan ei voida näin ollen oikeutetusti syyttää anarkisteiksi?

¹⁵ Raamattu ei ole anarkistinen siksi, että se paljastaa tämän tosiasian, yhtä vähän kuin Jehovan todistajatkaan ovat sellaisia siksi, että he opettavat Raamattua. He ovat kaikkein lainkuuliaisimpia, järjestyksen säilyttävimpiä ihmisiä maan päällä. Jeesus ei ollut anarkistinen siksi, että hän kieltäytyi poikkeamasta Jumalan laista miellyttämään ihmisiä ja perkeleitä. Koska hän totesi, että ihmisten muodostamat hallitukset eivät olleet saaneet valtaansa Jumalalta, vaan olivat Saatanan henkeytyksen alaisia, niin hän kieltäytyi sekaantumasta niihin tai asettumasta niiden pääksi. Juuri Saatana Perkele, eikä Jumala, tarjosi Jeesukselle tämän maailman valtakuntien kaikkea valtaa ja loistoa, jos hän olisi suorittanut palvontateon Saatanalle. Mutta Jeesus oli voideltu Jumalan hengellä taivaitten valtakuntaan, ja hän kieltäytyi yrittämästä muodostaa yhteishallitusta Saatanan kanssa saadakseen tämän maailman valtakuntien vallan. Jeesus kieltäytyi antamasta valita itseään kuninkaaksi Juudan kansan yleisellä äänestykselläkään, koska hän ymmärsi, että hänen määräyksensä ja valtuutensa kuninkaaksi tuli Jumalalta. Hän ei saanut hallitusvaltaansa hallittujen, so. kansan, suostumuksella. (Luuk. 4:5–8; Joh. 6:14, 15) Hän pysyi siten Ylimmän Valtiaan, Jumalan, alamaisena.

VÄITTEET KUMOTAAN

16. Miten papit vetoavat Nebukadnessariin ja Kyyrokseen tukeakseen väitettään?

¹⁶ Papit, jotka pitävät kiinni siitä, että tämän maailman poliittiset mahdit ovat ne korkeammat vallat, joille meidän täytyy olla alamaisia, esittävät eräitä raamatunkohtia väitteensä tueksi. He lainaavat Danielin sanat, kun hän selitti unen Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille: ”Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi.” Ja sinä yönä, jona Persiasta tullut valloittaja Kyyros kukisti Babylonian, Daniel sanoi kuningas Belsassarille: ”Sinä kuningas! Korkein Jumala antoi sinun isällesi Nebukadnessarille kuninkuuden, voiman, kunnian ja valtasuuruuden. Ja sen voiman tähden, jonka hän on hänelle antanut, vapisivat kaikki kansat, kansakunnat ja kielet ja pelkäsivät hänen edessään.” (Dan. 2:37, 38; 5:18, 19) Tämänmukaisesti sanoi Jehova Jumala israelilaisille profeetta Jeremian kautta: ”Ja nyt minä annan kaikki nämä maat Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, . . . käsiin”; ja hän käski israelilaisia taipumaan Babylonian kuninkaan alamaisuuteen. (Jer. 27:5–13, 17) Lisäksi on meillä Babylonian valloittajan Kyyroksen sanat: ”Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Jehova, taivaan Jumala, antanut minulle; ja hän on antanut tehtäväkseni huoneen rakentamisen itselleen Jerusalemiin, joka on Juudassa.” (2. Aikak. 36:22, 23, As; Esra 1:1, 2) Eivätkö nämä raamatunpaikat todista, että nykyisen maailman poliittiset vallat ovat saaneet valtansa Jehova Jumalalta ja ovat hänen säätämiään?

17. Miten me vastaamme heidän väitökseensä Ilmestyskirjan 13:1–12 olevan esityksen mukaan?

¹⁷ Edelläolevat raamatunkohdat täytyy saattaa sopusointuun Ilmestyskirjan 13. luvun ja muiden kohtien kanssa, jotka osoittavat tämän maailman poliittisten mahtien olevan ”tämän maailman hallitsijan”, ”tämän asiainjärjestelmän jumalan”, toimesta ja alaisia. (Joh. 12:31 ja 2. Kor. 4:4 ja 1. Joh. 5:19, Um) On siis muistettava, että sekä Nebukadnessaria että Kyyrosta käytettiin esikuvina. Kun Nebukadnessar tuhosi Jerusalemin v. 607 eKr. ja vei juutalaiset vankeina Babyloniaan, niin häntä käytettiin Jehovan toimeenpanijana uskotonta Juudan kansaa vastaan. Tästä syystä Jehova puhui hänestä ”palvelijanani” ja antoi hänelle vallan hallita tämän maailman muita kansoja. Nebukadnessar oli tässä ominaisuudessa esikuva Jeesuksesta Kristuksesta. Jumala käyttää Kristusta toimeenpanemaan kostonsa Jerusalemin nykyiselle vastineelle, kristikunnalle, ja Jumala antaa hänelle myöskin vallan hallita kaikkia tämän maailman kansoja, ennen kuin hän hävittää ne Harmagedonin taistelussa. Kun Persian kuningas Kyyros valloitti Babylonian ja ennallisti maanpakolaisjuutalaiset Palestiinaan uudelleenrakentamaan Jerusalemin temppeliä, niin häntäkin käytettiin silloin esikuvana. Jehova Jumala antoi tästä syystä tämän maailman valtakunnat Kyyroksen käsiin. Tämä esikuvasi sitä, että Jumala käyttää Jeesusta Kristusta tuhoamaan Perkeleen järjestön, salaperäisen Babylonian, ja käyttää häntä myös ennallistamaan Jehovan todistajat Jumalan puhtaaseen ja vapaaseen palvontaan tänä maailman ”lopun aikana” sekä tekee hänestä koko maan hallitsijan.

18, 19. Miten tämä todistaa siis, etteivät poliittiset hallitukset ole ”ylivallat”, ja miten pitkälle me tottelemme niitä?

¹⁸ Tämän maailman toisista poliittisista mahdeista ja valloista ei voida sanoa, että ne olisivat esikuvia Kristuksesta, Jumalan Pääpalvelijasta, ja että Jumala olisi sen tähden antanut näille poliittisille valloille niiden vallan. Se keisarin hallitus, joka tappoi Jumalan Pojan ja sen jälkeen vainosi hänen uskollisia seuraajiaan, ei ollut totisesti esikuva Kristuksen hallituksesta, mille Jumala on antanut vallan. Jeesushan sanoi Rooman hallitukselle: ”Sinulla ei olisi lainkaan valtaa minua vastaan, jollei sitä olisi myönnetty sinulle ylhäältä. Tämän tähden on sillä miehellä, joka luovutti minut sinulle, suurempi synti.” (Joh. 19:11, Um) Mutta Jumala ei hyväksynyt sitä, että Rooman hallitus surmasi Jeesuksen Golgatalla. Eikä hän pitänyt sitä synnittömänäkään sen takia. Yhtä vähän hän antaa valtuutusta ja hyväksymystä nykyisille poliittisille hallituksillekaan, jotka vainoavat Jehovan kristittyjä todistajia.

¹⁹ Tämän maailman poliittiset mahdit eivät ole sen tähden ne ”ylivallat”, joille kristittyjen sielujen tulee olla alamaisia, vaikka ne esittäisivät minkä vaatimuksen hyvänsä. Tosi kristityt tottelevat esimerkillisellä tavalla joka ainoaa lakia ja säädöstä, mikä on sopusoinnussa vanhurskauden kanssa, mutta he eivät tottele yhtäkään lakia ja säädöstä, mikä tehdään vastoin Jumalan ylimpiä lakeja ja käskyjä, koska se merkitsisi sen antamista ”keisarille”, mikä kuuluu Jumalalle.

20. Miten Jeesuksen apostolit ottivat tämän saman asenteen ja miksi?

²⁰ Jeesuksen apostolit ottivat tämän kannan. Keisarin hallitus oli uskonut Jerusalemissa olleelle juutalaiselle sanhedrinille heidän päivinään eräitä juridisia ja laillisia tehtäviä, mutta se ei kuulunut siitä syystä Jeesuksen seuraajien ”ylivaltoihin”. Jeesus oli erottanut opetuslapsensa luonnollisista israelilaisista ja muodostanut heistä hengellisen Israelin, ”Jumalan Israelin”. (Gal. 6:16) Juutalaisten sanhedrin ei ollut niin ollen nyt enää Jumalan tosi kansaa hallitseva elin, vaan vieras hallituskunta. Se, että se oli pappien ja hengenmiesten muodostama uskonnollinen joukko, ei lisännyt yhtään sen valtaa juutalaiskristittyihin nähden. Kun sanhedrin vaati apostoleja lakkaamaan saarnaamasta Jeesusta Kristusta ihmisille Jerusalemissa, niin Pietari ja Johannes vastasivat sille: ”Päättäkää, onko vanhurskasta Jumalan silmissä kuunnella teitä pikemmin kuin Jumalaa. Mutta mitä meihin tulee, niin me emme voi lakata puhumasta niistä asioista, jotka olemme nähneet ja kuulleet.” Kieltäytyessään toisen kerran sanhedrinin edessä tottelemasta heidän oikeudenpäätöstään Pietari ja toiset apostolit vastasivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. Meidän esi-isiemme Jumala herätti Jeesuksen, . . . Ja me olemme näiden asiain todistajia, ja niin on se pyhä henkikin, minkä Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.” (Apt. 4:19, 20; 5:29–32, Um) Mutta Pietaria ja toisia apostoleita ei voitu syyttää siitä, että he olisivat olleet anarkisteja tai kumouksellisia sen tähden, että he kieltäytyivät tottelemasta juutalaisen korkeimman oikeuden Jumalan vastaista määräystä. Jumala antoi pyhän henkensä heille eikä sanhedrinille, osoittaen siten, ketkä hän hyväksyi ja valtuutti.

21. Mistä kristityt ovat siis pidättyneet ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien?

²¹ Ottaen huomioon sen, että kristityt todistajat eivät tunnusta maailmallisia valtoja ”ylivalloiksi”, jotka ovat Jumalan säätämät, vaan tunnustavat ainoastaan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen edustavan niitä nyt, he pidättyvät omantunnontarkasti osallistumasta tämän maailman politiikkaan, niin, äänestämästäkin. Tämä on ollut totta heistä ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien. Tämän tosiasian todistamiseksi sanoo filosofian ja lakitieteitten toht. Jas. H. Breastedin Ancient Times – A History of the Early World [Muinaisajat – Varhaismaailman historia] otsikon ”1070. Rooma vainoaa varhaiskristittyjä” alla seuraavaa: ”Hallituksen virkamiehet havaitsivat usein näiden varhaiskäännynnäisten ei ainoastaan kieltäytyvän uhraamasta keisarille jumalana, vaan myös avoimesti ennustavan Rooman valtion kukistumista. Varhaiskristityt joutuivat sen tähden useammin kuin kerran kärsimään julmaa vainoa. Heidän uskontonsa näytti hyvälle kansalaiselle sopimattomalta, koska se kielsi heitä osoittamasta tavanmukaista kunnioitusta keisarille ja hallitukselle.” – Sivu 663, 1916:n painos.

22. Miten heidän tulee menetellä siellä, missä äänestäminen on tehty pakolliseksi lailla?

²² Lainlaatijakunta haluaa nyt eräissä maissa tehdä kaikki aikuiset kansalaiset vastuullisiksi hallituksesta. Pakottaakseen heidät tähän demokraattista tietä laki vaatii heitä äänestämään kansallisissa vaaleissa. Mitä on kristittyjen tehtävä tällaisissa olosuhteissa, koska heillä on Jumalan käsky pysyä saastumattomina tämän maailman taholta? He ovat vannoneet järkkymätöntä uskollisuutta Jumalan valtakunnalle pyhittäytymällä kokonaan Jumalalle Kristuksen kautta, eivätkä he voi jakaa uskollisuuttaan. Miten heidän on nyt siis meneteltävä? Voivatko he merkitä nimensä vaaliluetteloihin pätevinä äänestäjinä? Kyllä. Apostoli Paavali piti kiinni Rooman-kansalaisuudestaan ja taisteli sen oikeuksien puolesta vedoten keisariinkin puolustaessaan oikeuttaan saarnata evankeliumia. Maissa, joissa on voimassa asevelvollisuus, Jehovan todistajat merkitään luetteloihin samoin kuin kaikki muutkin määrätyissä ikärajoissa olevat, ja he kirjoittavat ilmoituksen suhtautumisestaan siihen asiaan. He muistavat, miten Joosef ja Maria mukautuivat keisarin määräykseen ja matkustivat Juudan Beetlehemiin tullakseen merkityiksi luetteloihin kotikaupungissaan. (Luuk. 2:1–5) Mutta kun nämä Jehovan Sanan palvelijat kutsutaan armeijaan, niin silloin he esittäytyvät ja ottavat asenteensa Jumalan Sanan mukaan sekä maksavat hänelle, mikä hänelle kuuluu. Samoin silloin, kun keisari tekee kansalaisten äänestämisen pakolliseksi. Kun heidät on merkitty luetteloihin ja kun vaalipäivä tulee, niin he voivat mennä vaalipaikoille ja äänestyskojuihin. Täällä heitä vaaditaan merkitsemään äänensä tai kirjoittamaan, minkä puolesta he seisovat. Äänestäjät tekevät vaalilistoilleen, mitä haluavat. Täällä, Jumalan edessä, täytyy siis hänen todistajainsa toimia hänen käskyjensä kanssa sopusoinnussa ja uskonsa mukaan.

23, 24. Mitä he tekevät siellä, missä äänestäminen ei ole pakollinen, ja miksi?

²³ Meidän velvollisuutemme ei ole neuvoa, mitä äänestyslipulle on tehtävä. Heidän täytyy toimia Jumalan Sanan tutkimisen valistaman omantuntonsa mukaisesti. Niissä maissa, joissa äänestäminen ei ole pakollinen, Jehovan Sanan palvelijat muistavat, että hänen kansansa on järjestetty teokraattisesti. Sen Jumalan lain mukaan, minkä alaisina heidät on järjestetty, ei enemmistön yleinen äänestys aseta palvelijoita virkoihin, vaan kaikki määräykset tulevat teokraattisessa järjestössä Jumalalta ja niiden kautta, jotka hän asettaa valta-asemiin järjestössään. Seurakunnan yksityiset jäsenet eivät äänestä demokraattisesti hänen näkyvässä järjestössäänkään eivätkä aseta päteviä miehiä valvojien ja evankeliuminpalvelijain asemiin enemmistön äänillä. Ei, vaan virkamääräykset kaikkiin palvelusasemiin tulevat Jumalan hengen avulla ja hallitsevan elimen kautta Raamatun vaatimusten mukaan. Itse hallitseva elinkin, joka antaa nämä määräykset, on Jumalan ja Kristuksen muodostamien ”ylivaltojen” ohjauksen alainen. Näille on kirjoitettu: ”Älä pane koskaan käsiäsi kerkeästi kenenkään päälle; äläkä osallistu toisten synteihin; varjeltaudu puhtaana.” (1. Tim. 3:1–13; 5:22, Um) Jehovan Sanan palvelijat eivät näin ollen käytä äänestystä hänen järjestössään. Mitä tulee hallitsevaan elimeen, niin se ei pane käsiänsä kerkeästi kenenkään vihkiytyneen ihmisen päälle, jottei se joutuisi vastuuseen hänen toimissaan tekemistään synneistä siksi, että on määrännyt liian pikaisesti epäluotettavan, sopimattoman henkilön johonkin toimeen.

²⁴ Koska he eivät käytä yleistä äänestystä edes vihkiytyneitten palvelijain virkaanasettamisessa teokraattisessa järjestössäkään, niin he pitävät sopimattomana demokraattisen äänestyksen käyttämistä, millä vihkiytymättömiä ihmisiä pannaan maallisiin poliittisiin virkoihin. He eivät halua osallistua sellaisten hallituksen viroissa olevien maailmanihmisten synteihin. He tahtovat varjeltautua puhtaina tältä maailmalta. He pitävät kiinni Jumalan teokraattisen järjestönsä kautta antamista määräyksistä ja hyväksyvät sen, että hän on määrännyt Jeesuksen Kristuksen vanhurskaan uuden maailman Kuninkaaksi.

JUMALAN SÄÄTÄMÄT VALLAT

25, 26. Missä Jumala on asettanut olemassaolevat vallat asemiinsa?

²⁵ Paavali oli ensimmäisen vuosisadan hallitsevan elimen jäsen. Hän esittää syyn, miksi tulee olla alamainen ylivalloille, sanoen: ”Olemassaolevat vallat ovat Jumalan asettamat asemiinsa.” (Room. 13:1, Um) Miten tämä voisi olla totta maallisista poliittisista hallituksista? Virka-asemissa olevat määrätään niissä yleisellä äänestyksellä, puoluepolitiikkakoneiston välityksellä, diktaattorin vallankaappauksella, toimeenpanevan vallan määräyksellä, hallitsijasuvun vallanperimystä koskevalla lailla, lainsäädännällä tai parlamentaarisella määräyksellä. Jumala ei puuhaile maallisessa politiikassa niinkuin joku poliittinen pomo. Jumala asettaa ainoastaan teokraattisessa järjestössään olemassaolevat vallat eri asemiin ja toistensa yhteyteen. Paavali kirjoittaa edellisessä luvussa: ”Aivan niinkuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole samaa tehtävää, niin mekin, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksen yhteydessä, mutta jäseniä, jotka kuuluvat henkilökohtaisesti toisilleen.” – Room. 12:4, 5, Um.

²⁶ Paavali kirjoittaa eräässä aikaisemmassa, korinttolaisille lähettämässään kirjeessä tästä samasta teokraattisesta ruumiista ja sanoo: ”Mutta nyt on Jumala asettanut jäsenet ruumiiseen, kunkin niistä, niinkuin näki hyväksi. . . . Jumala sovitti ruumiin yhteen antaen runsaamman kunnian sille osalle, miltä puuttui, jotta ruumiissa ei olisi mitään jakaumaa, vaan jotta sen jäsenillä olisi sama huoli toisistaan. Te olette nyt Kristuksen ruumis ja henkilökohtaisesti sen jäseniä. Ja Jumala on asettanut kunkin asianomaisen seurakuntaan, ensiksi apostolit; toiseksi profeetat; kolmanneksi opettajat; sitten voimatyöt; sitten parantamislahjat; hyödylliset palvelukset, johtamiskyvyt, eri kielet.” – 1. Kor. 12:12, 13, 18, 24, 25, 27, 28, Um.

27, 28. Kuka on siis korkein, ja kenet on asetettu lähinnä korkeimpaan asemaan?

²⁷ Jehova Jumala on varannut oikeudenmukaisesti itselleen ”ylivaltojen” Ylimmän aseman. Hän ei jaa tätä asemaa kenenkään kanssa, vastoin kolminaisuuden opettajain väitettä. Kenet hän on asettanut sitten korkeimmalle lähinnä itseään? Jeesuksen Kristuksen, joka todisti uskollisuutensa taivaan Isälleen väkivaltaiseen kuolemaan asti keskellä Saatanan vihollismielistä maailmaa. ”Säilytä itselläsi tämä mielentila, mikä oli myöskin Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että hän olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjentäytyi ja otti orjan muodon ja tuli ollakseen ihmisten kaltaisena. Enemmänkin, kun hän oli ihmisen kaltainen muodoltaan, niin hän nöyrtyi ja tuli kuuliaiseksi aina kuolemaan asti, niin, kuolemaan kidutuspaalussa. Juuri tästä syystä korottikin Jumala hänet ylimpään asemaan ja antoi hänelle ystävällisesti nimen, mikä on jokaisen muun nimen yläpuolella, jotta Jeesuksen nimessä notkistuisi taivaassa ja maan päällä ja maan alla joka ainoa polvi ja jotta jokainen kieli tunnustaisi avoimesti, että Jeesus Kristus on Herra, Jumalan, Isän, kunniaksi.” – Fil. 2:5–11, Um.

²⁸ Todistaen edelleen, että Korkein Jumala on tehnyt Jeesuksesta Kristuksesta yhden ”ylivaltoihin” kuuluvan, Paavali kirjoittaa: ”Se on sen hänen väkevyytensä mahtavan vaikutuksen mukaista, millä hän on toiminut Kristusta koskevassa tapauksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisiin paikkoihin, paljon yläpuolelle jokaista hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä asiainjärjestelmässä, vaan myöskin tulevassa. Hän alisti myöskin kaiken hänen jalkojensa alle ja teki hänestä kaiken pään seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa.” (Ef. 1:19–23, Um) ”Hän on Jumalan oikealla puolella, sillä hän meni tietään taivaaseen, ja enkelit ja vallat ja voimat tehtiin hänelle alamaisiksi.” – 1. Piet. 3:22, Um.

29. Kenelle Jumala käskee meitä sen tähden oikeutetusti olemaan alamaisia? Miten meidän alamaisuutemme hänelle on kuvattu?

²⁹ Koska Jeesus on korotettu tällä tavalla lähimmä Jumalaa, paljon korkeammalle jokaista muuta hallitusta, mikä tässä tai tulevassa maailmassa on, niin Jumala käskee täysin oikeutetusti meitä, jotka pidämme yhtä hänen järjestönsä kanssa, alistumaan Kristuksen Jeesuksen johtoon, hänen, joka on hänen ruumiinsa muodostavan seurakunnan Pää. Kuvatakseen tätä seurakunnan alamaisuutta Päälleen Kristukselle Jeesukselle kristityt vaimot pysyvät alamaisina miehilleen. Osoittaakseen olevansa alamaisia ”ylivalloille” he eivät anasta seurakunnassa ylivaltaa miehiltä eivätkä asetu opettajiksi. (1. Kor. 14:33–35; 1. Tim. 2:11–13) Kun he saavat jonkin määräyksen teokraattisen järjestön kautta ja ovat tilapäisesti sellaisessa palvelusasemassa seurakunnassa, missä pitäisi olla mies, niin he alistuvat 1. Korinttolaiskirjeen 11:10:nnessä (Um) lausuttuun sääntöön: ”Siinä on syy, miksi naisella tulisi olla valtuuden merkki päässään enkelien takia.” Heidät varjellaan tämän alistuvaisuuden kautta.

HALLITSEVA ELIN

30. Ketkä muut kuuluivat ylivaltoihin ensimmäisellä vuosisadalla? Miksi?

³⁰ Koko Kristuksen ruumis yhdistetään Jeesukseen taivaan valtakunnassa tulevassa maailmassa. Tämä Valtakunta-ruumis on kuninkaitten Kuninkaan ja herrain Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa Jehovan kaikkeutta hallitseva pääjärjestö. ”Jumala on asettanut kunkin asianomaisen seurakuntaan, ensiksi apostolit” – hän teki näin ensimmäisellä vuosisadalla. (1. Kor. 12:28, Um) Apostolit, so. ”Karitsan kaksitoista apostolia”, olivat siis teokraattisessa järjestössä lähinnä Jeesusta Kristusta, Päätä. (Ilm. 21:14) He muodostivat näin ollen osan niistä ”ylivalloista”, joille jokaisen kristityn sielun tuli olla alamainen. Useat raamatunkohdat osoittavat tämän.

31. Miten Paavali ilmaisee edelleen tämän tosiasian itsensäkin suhteen?

³¹ Paavali puhuu esimerkiksi niistä, jotka hallitsivat silloin koko seurakunnassa, sanoen: ”Muistakaa niitä, jotka hallitsevat teitä, jotka ovat puhuneet Jumalan sanaa teille, ja kun te tarkastatte, millaiseksi heidän käyttäytymisensä muodostuu, niin noudattakaa heidän uskoaan. Olkaa kuuliaisia niille, jotka hallitsevat teitä, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tekevät tilin, jotta he voisivat tehdä sen iloiten eikä huoaten, sillä se olisi vahingollista teille. Sanokaa terveiseni kaikille niille, jotka hallitsevat teitä, sekä kaikille pyhille.” (Hepr. 13:7, 17, 24, Um) Tämä ei voi millään tavalla tarkoittaa poliittisia hallitsijoita, jotka olivat keisarin tai Rooman senaatin määräämiä. Paavali sanoo, että nämä pyhät hallitsijat puhuivat Jumalan Sanaa kristityille ja heidän käyttäytymisensä osoitti uskoa, mikä on kristittyjen seuraamisen arvoinen, ja että he valvoivat seurakunnan sieluja mitä tunnontarkimmin, koska heidän oli tehtävä tili Jumalalle. Paavali oli yksi tuohon hallitsevaan elimeen kuuluva, ja hän puhuu monissa paikoissa valtuudestaan, minkä Jumala antoi hänelle seurakunnassa, jotta hän rakentaisi sitä eikä hajoittaisi sitä. – 1. Kor. 9:12, 18; 2. Kor. 10:8; 13:10; 2. Tess. 3:9.

32. Mitä voidaan sanoa nyt maan päällä olevasta hallitsevasta elimestä?

³² Nykyisen teokraattisen järjestelyn mukaisesti täytyy yli koko maailman ulottuvalla Jehovan todistajain seurakunnalla olla hallitseva elin. Tosiasiat osoittavat heidän olevan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran yhteydessä. Mutta kahdennenkymmenennen vuosisadan hallitseva elin ei kuulu kumminkaan ”ylivaltoihin”, niinkuin ne kaksitoista apostolia kuuluivat. Se on alamainen näkymättömille ”ylivalloille” ja vain edustaa niitä maan päällä.

33. Kuka on Pää-Käskynhaltija? Minkä luokan hän on korottanut nyt palvelukseen, ja saattaako tämä sen kuulumaan ylivaltoihin?

³³ Kristus Jeesus on nyt näkymättömänä läsnä toisessa paruusíassaan ja on seurakuntansa toimiva Pää-Käskynhaltija. Hän on se, jonka syntyminen maan päälle ennustettiin Miikan 5:1:sessä, ennustuksessa, mikä on lainattuna Matteuksen 2:6:nnessa: ”Kuitenkaan et sinä, Juudan maan Beetlehem, ole missään tapauksessa merkityksettömin kaupunki Juudan hallitsijoiden joukossa, sillä sinusta on tuleva johtaja, joka paimentaa minun kansaani Israelia.” (Um) Ylivallan omaavan Käskynhaltijan ominaisuudessa määrää Jeesus toisessa paruusíassaan voidellun orjaluokkansa vastuunalaisempaan palvelukseen ja täyttää siten oman ennustuksensa: ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja arvosteluälyinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan? Onnellinen on se orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet tekemästä siten. Totisesti minä sanon teille, että hän määrää hänet valvomaan kaikkea hänelle kuuluvaa.” (Matt. 24:45–47, Um) Mutta se ei merkitse tämän ”uskollisen ja arvosteluälyisen orja” -luokan tekemistä osaksi ”ylivalloista” heiluttamaan toimeenpanomiekkaa. Koska tämän uskollisen luokan virkamääräys on teokraattinen, niin sitä tulee kunnioittaa ja sen palvelukset tulee ottaa iloiten vastaan, ikään kuin ne tulisivat ”ylivalloilta”.

[Alaviitteet]