11. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”
Nimensä mukaisesti 4. luku on esittänyt ”esivälähdyksiä Jumalan valtakunnasta” kiinnittäen huomion siihen, miten kuningas-pappi Melkisedek Saalemista ja kuninkaat Daavid ja Salomo Jerusalemista olivat profeetallisia esikuvia Jehovan voidellusta, tulevan Jumalan valtakunnan Kuninkaasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Jehova Jumala oli alusta lähtien Israelin kansan näkymätön Kuningas, mutta hän salli tuon kansan saada näkyviä ihmiskuninkaita maallisina edustajinaan ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa. Jehova Jumala teki kuningas Daavidin jumalisen rakkauden tähden häntä kohtaan valtakuntaa koskevan liiton, minkä mukaan kuninkuuden piti jatkua Daavidin kuninkaallisessa suvussa sen Jumalan vaimon luvatun Siemenen tuloon asti, jolle kuninkuus oli kuuluva ikuisesti. Tuo maallinen valtakunta kukistui vuonna 607 eKr. Israelin perättäisten kuninkaitten huonon käyttäytymisen takia, eikä sitä koskaan enää tulla asettamaan ennalleen. Silloinkaan, kun Jeesus Kristus ratsasti riemusaatossa Jerusalemiin, ei valtakuntaa perustettu uudelleen tuossa kaupungissa. Jeesuksen kuolleistanousemisen jälkeen ja vähää ennen hänen kohoamistaan takaisin taivaaseen kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä tätä asiaa, mutta hän kieltäytyi sanomasta heille, milloin valtakunta ennalleenasetettaisiin.
24. Miksi Kristuksen opetuslapset eivät odottaneet Jerusalemissa Jumalan valtakunnan perustamista, ja miten Ilmestyskirjan 12:17 osoittaa, ettei Saatanaa murskattu heidän jalkojensa alle Jerusalemin hävityksessä.
24 Kristuksen uskolliset opetuslapset eivät viipyneet Jerusalemissa odottamassa Jumalan valtakunnan ennalleenasettamista siellä Israelille. He tiesivät, että Jumalan valtakunnan oikeudenmukainen Perillinen istui silloin Jehovan oikealla puolella taivaassa. He lähtivät sen tähden todistamaan Kristuksesta ja menivät pois Jerusalemista. Rooman sotajoukot hävittivät kenraali Tituksen johdolla vuonna 70 (jKr.) Jerusalemin ja sen Herodeksen rakentaman temppelin, mutta vielä Jerusalemissa olevat kristityt pakenivat hyvissä ajoin ennen tuota kauheata hävitystä tuomitusta kaupungista ja pelastuivat tuhoutumasta sen mukana. He toimivat Jeesuksen ohjeitten mukaan, mitkä on esitetty Luukkaan 21:20–24:ssä. Apostoli Paavali oli kirjoittanut sitä ennen Roomassa olevalle kristilliselle seurakunnalle: ”Rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle.” (Room. 16:20) Mutta tämä Jumalan suuren vastustajan murskaaminen heidän jalkojensa alle ei tapahtunut uskottoman Jerusalemin hävityksessä vuonna 70 jKr. Johannekselle annettu ilmestys siitä, ”mitä pian tapahtuman pitää”, varotti yli kaksikymmentä viisi vuotta jälkeenpäin kristittyjä siitä, että alkuperäinen Käärme vainoaisi Jumalan ”vaimoa” julmasti ja kävisi sotaa sen maan päällä olevia hengellisiä lapsia, Herran Jeesuksen Kristuksen hengellisiä veljiä, vastaan. – Ilm. 12:17.
25. Minkä kysymyksen me teemme nyt Käärmeen murskaamisesta ja Käärmeen murskaajan valtakunnasta?
25 Johannes kuuli tuossa ilmestyksessä niiden uskollisten kristittyjen sielujen, jotka oli teurastettu Jumalan Sanan ja sen todistustyön takia, mitä he suorittivat, huutavan: ”Kuinka kauaksi aikaa sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” (Ilm. 6:9, 10) Ja me kysymme nytkin: Milloin Jumalan vaimon Siemen murskaa jumalattoman Käärmeen pään? Miten kauan piti kestää Jumalan esikuvallisen valtakunnan vuonna 607 eKr. tapahtuneesta kukistumisesta siihen saakka, kunnes Jumalan taivaallinen valtakunta perustettaisiin antamalla se Käärmeen Murskaajalle, Jumalan vaimon Siemenelle, jolla on oikeus siihen?
26. Milloin alkoi Jumalan esikuvallisen valtakunnan pääkaupungin tallaaminen, ja miten me tiedämme, ettei tallaaminen ollut lakannut Jeesuksen maan päällä olon päivinäkään?
26 Ei-juutalaiset kansat alkoivat tallata Jumalan esikuvallisen valtakunnan pääkaupunkia sen kukistuttua vuonna 607 eKr., ja Babylonian kuningas Nebukadnessar aloitti tämän tallaamisen. Jerusalem perustettiin uudelleen vuonna 537 eKr. sen uskollisen jäännöksen toimesta, joka palasi pakkosiirtolaisuudesta Babyloniasta autioitettuun maahansa. Mutta ei-juutalaiset kansat tallasivat Jerusalemia jalkojensa alla jatkuvasti. Jeesus ennusti uudelleenrakennetun Jerusalemin hävityksen tapahtuvan hänen apostoliensa päivinä. Keski-idässä olevat Rooman sotajoukot suorittivat tämän hävitystyön muutamassa kuukaudessa vuonna 70 (jKr.). Mutta Jeesus sanoi, että tallaamista jatkuu sen jälkeenkin. Kuinka kauan? Kuuntele hänen sanojaan: ”Suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat [kansain määräajat, Um] täyttyvät.” – Luuk. 21:23, 24.
27. Mitä se Jerusalem, jota alettiin tallata vuonna 607 eKr., edusti, ja mitä oli näin ollen merkitsevä tallaamisen päättyminen Jumalan määräaikana?
27 Se Jerusalem, joka kukistettiin vuonna 607 eKr., edusti Jumalan valtakuntaa, koska siellä oli esikuvallinen Jehovan valtaistuin, millä istui Jehovan voideltu hänen kuninkaanaan. Samalla tavalla edustaa se Jerusalem, mitä maailman kansat tallaavat, Jumalan valtakuntaa. Jeesus sanoi niinä päivinä, jolloin hän oli maan päällä, seuraavat sanat vuorisaarnassaan: ”Älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki.” (Matt. 5:34, 35) Jerusalemin tallaamisen päättyminen ”kansain määräaikojen” täyttyessä kokonaan merkitsee näin ollen kuvaannollisen Jerusalemin, nimittäin Jumalan valtakunnan, nousua. Se merkitsee Jumalan valtakunnan antamista kuningas Daavidin – joka istui muinaisessa Jerusalemissa Jehovan valtaistuimella – suurelle Perilliselle. Se merkitsee, että tämä Perillinen alkaa hallita, koska hänellä on siihen valta sen valtakuntaliiton mukaan, minkä Jehova Jumala teki kuningas Daavidin kanssa.
”KANSAIN MÄÄRÄAJAT”
28. Miten monta niitä ”aikoja” on, joiden kuluessa Jerusalemia piti tallata, ja kenen unen avulla me tiedämme tämän?
28 On sen tähden tärkeätä tietää näiden ”kansain määräaikojen” pituus. Miten monta aikaa ne ovat? Miten kauan kukin aika kestää? Lukua seitsemän käytetään Pyhissä kirjoituksissa kuvaamaan hengellistä täydellisyyttä. Eivätkö seitsemän päivää muodostaneet Jumalan täydellisen luomisviikon? Niinpä Jumala ilmoittaa Danielin apokalyptisen kirjan välityksellä meille, että niitä kansain määräaikoja, joiden kuluessa Jerusalemia tallaavan jalkojen alle, on seitsemän, täydellinen määrä. Hän lähetti kuningas Nebukadnessarille unen, mitä ketkään Babylonian tiedemiehet, viisaat ja uskonnolliset johtajat eivät kyenneet selittämään. Lopuksi kutsuttiin Jehovan profeetta Daniel. Pelästynyt kuningas Nebukadnessar kertoi Danielille unen yksityiskohdat ja kehotti häntä olemaan pelkäämättä sanomasta suoraan totuutta sen merkityksestä. Daniel, jonka kuningas oli nimittänyt Beltsassariksi, sanoi:
29. Minkä ilmaisemisella Daniel aloitti unen selittämisen?
29 ”Herrani, koskekoon uni sinun vihollisiasi ja sen selitys sinun vastustajiasi. Puu, jonka sinä näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan, jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat, – se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut; sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja sinun valtasi maan ääriin.” – Dan. 4:16–19.
30. Mistä kuningas Nebukadnessar oli vertauskuva siihen aikaan, ja miksi Jumalan valtakunta ei häirinnyt häntä silloin eikä muita senjälkeisiä kansoja?
30 Unen puu soveltui henkilökohtaisesti unen näkijään ensi sijassa. Mutta Jehova Jumala, Kaikkivaltias, oli sallinut Nebukadnessarin perustaa Babylonian maailmanvallan. Se oli ensimmäisen ja toisen maailmanvallan, nimittäin Egyptin ja Assyrian, seuraaja. Tämä Babylonian maailmanvalta herätti maailmanlaajuista huomiota ja kunnioitusta. Nebukadnessar oli täten kuvaus jostakin itseään suuremmasta. Hän oli sen maailmanherruuden vertauskuva, mitä hän sillä hetkellä johti sallimuksesta ja Korkeimman Jumalan päätöksen mukaan. Jehova Jumala oli käyttänyt häntä toimeenpanemaan Jumalan koston Juudan uskottomalle kansalle kukistamalla sen valtakunnan ja siten aloittamalla ”kansain määräajat”, joiden kuluessa Jerusalemin täytyi olla noiden maailman kansojen tallaama. Tästä syystä ei Jehova Jumalan valtakunta häirinnyt esikuvallisellakaan tavalla Babyloniaa eikä muitakaan kansoja, joiden piti seurata toisiaan ”määräaikoina”. Jumalan esikuvallinen valtakunta oli kansallisena valtana temmattu pois.
31. Mitä piti tehdä kuvaannolliselle puulle, ja miten paljon aikaa piti sen yhteydessä kulua?
31 Daniel jatkoi: ”Ja että kuningas näki pyhän enkelin astuvan alas taivaasta ja sanovan: ’Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon; taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa’, sen selitys, oi kuningas . . . on tämä.” – Dan. 4:20, 21.
32. Mitä se kuvasi yksinkertaisimmassa merkityksessä, ja mitä tapahtui Babylonian hallitusjärjestölle sillä välin?
32 Tämä kuvasi yksinkertaisimmassa merkityksessä sitä, että Nebukadnessar itse oli kukistuva maailmanherruusasemastaan, mutta että hän ei tuhoutuisi siinä määrin, ettei pääsisi koskaan takaisin valtaan. ”Kanto” hänestä oli jäävä maahan, mutta sen kasvu eli laajeneminen piti ehkäistämän ”seitsemäksi ajaksi”. Babylonian hallitusjärjestö jatkoi sillä välin toimintaansa, vaikkakaan Nebukadnessar ei ollut toimessaan valtaistuimella. Hänen poikansa Evil-Merodak on saattanut jatkaa hänen puolestaan toimintaa hallituksen päämiehenä.
33. Mikä se todellinen maailmanhallinto oli, joka silloin lakkasi, ja kuka nousi valtaan?
33 Maahan hakatun puun laajemmassa merkityksessä oli maailmanherruuteen oikeutetun mahdin hallinta keskeytetty. Vain Jumalan valtakunnalla on oikeus maailmanhallintoon. Ainoastaan Jehovan voitelemalla kuninkaalla on Jumalan antama oikeus hallita koko maata, samoin kuin Israelin valtakunta oli hallinnut koko Luvattua maata niinä vuosina, mitkä se oli uskollinen Jumalalle. Mutta tuo Jumalan esikuvallinen valtakunta kukistui vuonna 607 eKr., ja maailmanvalloittaja Nebukadnessar astui koko Luvatun maan hallintaan. Tässä kansainvälisessä muutoksessa revittiin matalakasvuinen viinipuu, Juudan kuningas Sidkia, juurineen maasta ja sen hedelmät riistettiin pois: hänen poikansa surmattiin. (Hes. 17:5–10, 20, 21) Jumalan valtakuntaliiton perimys siirtyi sitten jollekulle toiselle.
34. Mitä Danielin selitys sanoi sitten kuningas Nebukadnessarista?
34 Danielin selitys jatkui: ”Ylimmäisen päätös, joka on kohdannut minun herraani, kuningasta, on tämä: Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo. Mutta että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, se tietää, että sinun valtakuntasi pysytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kun tulet tuntemaan että valta on taivaan.” – Dan. 4:21–23.
35. Mikä piti turvattaman kuningas Nebukadnessarille hänen seitsemän aikansa kuluessa, ja minkä piti pysyä voimassa Jerusalemin valtakunnan vastaavan alennuksen aikana?
35 Nebukadnessarin piti henkilökohtaisesti näyttää, miten Jumala menettelee hallitusasioissa maan suhteen. Mutta Nebukadnessarin maailmanherruusasema piti kuitenkin säilytettämän hänellä tämän henkilökohtaisen näytöksen aikana, kunnes hänen piti tulla järkiinsä seitsemän ajan kuluttua. Samoin piti alentaa, kaataa vuonna 607 eKr. Jehovan valtakunta, mitä Jerusalemin valtakunta edusti esikuvallisesti. Sen piti sitten pysyä siinä alhaisessa tilassa, vailla hallinnollista toimintaa, ”seitsemän aikaa”. Kuitenkin piti Jehovan kuningas Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta tekemän valtakuntaliiton jatkua Jehova Jumalaa sitovana ja odottaa täydellistä täyttymystä oikeudenmukaisessa Perillisessä.
36. Miten uni, joka selitettiin, täyttyi kirjaimellisesti vuotta myöhemmin henkilökohtaisesti Nebukadnessarissa?
36 Kaksitoista kuukautta Danielin antaman selityksen jälkeen Nebukadnessar kerskui Babyloniasta maailmanvaltana. Silloin sanoi taivaasta tuleva ääni: ”Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.” Heti menetti sen ajan mahtavin maanpäällinen hallitsija järkensä ja kuvitteli olevansa eläin, mahdollisesti härkä. ”Hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hän söi ruohoa niinkuin raavaat [härkä, Ts], ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet.” Hänen omakehunsa ja Babylonian korottaminen Jumalan valtakunnan yläpuolelle ansaitsi oikaisun, ja Nebukadnessarin väärä jumala Merodak eli Marduk oli kykenemätön estämään sitä. Hän menetteli tässä tilassa ollessaan ”seitsemän ajan” kuluessa kuin mykkä kedon eläin, mutta Babylonian toiminnassa oleva hallitus harjoitti edelleen vääryyksiä ja sortoa. – Dan. 4:28–30.
37. Miten maailman hallitsijat ovat toimineet laajempien ”seitsemän ajan” kuluessa, ja mitä se on vaikuttanut ihmisiin?
37 Vaikka ihmiskunnan hallitseminen on jatkunut maailman poliittisten järjestelmien avulla laajempien ”seitsemän ajan” kuluessa Jumalan esikuvallisen valtakunnan kukistuttua Juudassa vuonna 607 eKr., niin ovat hallitsijat, jotka eivät ole Jumalan valtakuntaa koskevassa liitossa, toimineet samalla tavalla kuin mieletön Nebukadnessar. He eivät ole menetelleet kuin Jumalan kuvaksi luotu ihminen. Siksi ovat kaikki kansat kärsineet, eivätkä yksistään Jehovan todistajat.
38. Mitä Nebukadnessar sanoi tapahtuneen hänen ”seitsemän aikansa” lopulla?
38 Mitä tapahtui Nebukadnessarin ”seitsemän ajan” loputtua? Hän kertoo meille: ”Sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi. Ja minä kiitin Korkeinta, minä ylistän ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjän veroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo [missä?] taivaan sotajoukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’ Siihen aikaan palasi minun järkeni, ja palasi minun valtasuuruuteni ja loistoni, minun valtakuntani kunniaksi. Ja minun hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut, ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani, ja minun valtani lisääntyi ylenpalttisesti. Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi, nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.” (Dan. 4:31–34) Nebukadnessar ei tehnyt tätä tunnustusta väärästä jumalasta Mardukista, vaan Danielin Jumalasta, Jehovasta.
39. Miten pitkät nuo ”seitsemän aikaa” olivat vähintään Nebukadnessarin ollessa henkilökohtaisesti kysymyksessä, mutta miksi näin ei voinut olla Jerusalemin tallaamisesta puhuttaessa?
39 Nebukadnessarin kerrotaan hallinneen 43 vuotta. Noiden välissä olleitten ”seitsemän ajan” mielipuolisuuden on näin ollen täytynyt olla enintään seitsemän vuotta hänen ollessaan kysymyksessä henkilökohtaisesti. ”Aikaa” käytetään Pyhässä Raamatussa eräissä paikoissa kirjaimellisen vuoden asemesta. (Dan. 7:25; 12:7; Ilm. 12:6, 14; 11:2, 3) Mutta tässä Nebukadnessar esiintyi profeetallisessa näytelmässä, missä vuoden aika esittää paljon pitempää aikakautta. Näin täytyy olla, sillä Jerusalemin tallaaminen Jehovan valtakunnan edustajana ei päättynyt Nebukadnessarin mielipuolisuuden loppuessa, ja Jeesus Kristus sanoi kuusi vuosisataa myöhemmin, että kansat tallaavat eli polkevat edelleen Jerusalemia, kunnes pakanakansojen määräajat täyttyisivät. Miten pitkät nämä ”seitsemän aikaa” sitten ovat?
40. a) Miten pitkä on kirjaimellinen ”aika” ennustuksessa, kun käytetään Raamatun ajanlaskua kuun mukaan? b) Miten pitkä on siis kuvaannollinen ”aika”, ja milloin kansojen ”seitsemän ajan” piti päättyä?
40 Raamattu mittaa aikaa kuun mukaan puhuessaan kuukausista ja vuosista. Nebukadnessarin ollessa kysymyksessä edusti ”aika” kuuvuotta, mikä laskettiin keskimäärin 360 päiväksi. Todellisuudessa oli kaksitoistakuukautinen kuuvuosi yksitoista päivää lyhyempi kuin keskimääräinen aurinkovuosi. Tämä merkitsi sitä, että kuukalenteriin täytyi lisätä kolmastoista kaksikymmentä yhdeksän päivää sisältävä kuukausi tiettyihin vuosiin, jotta kalenteri olisi saatu sopusointuun aurinkokalenterin kanssa. Kolmastoista kuukausi lisättiin seitsemän kertaa jokaisena yhdeksäntoista vuoden aikana. Puhuessaan pitemmistä ajanjaksoista Jumala sanoi, että päivä edustaa kokonaista vuotta. Tällä perusteella edustaa siis 360-päiväinen kuuvuosi 360 vuotta, ”päivä kutakin vuotta kohti”. (4. Moos. 14:34; Hes. 4:6) Kuvaannollinen ”aika” tekee sen tähden 360 vuotta. ”Seitsemän aikaa” on kuvaannollisesti puhuen 2 520 kirjaimellista vuotta. Nebukadnessarin mielipuolisuuden ”seitsemän aikaa” eli seitsemän vuotta ennustivat näin ollen 2 520 vuotta kestävän ajanjakson. Koska Pyhä Raamattu osoittaa, että nämä ”seitsemän aikaa” eli 2 520 vuotta alkoivat varhaissyksyllä vuonna 607 eKr., niin ”kansain määräajat” päättyivät siis varhaissyksyllä vuonna 1914 (jKr.).
41. a) Millä tavalla puun kanto sidottiin kaksinkertaisesti Nebukadnessarin tapauksessa, ja millainen hallitsija hän oli palatessaan valtaistuimelle? b) Mitä tämä kuvasi valtakuntaliiton ollessa kysymyksessä?
41 Kaikkina noina vuosina vuodesta 607 eKr. lähtien ei Jehova Jumalan valtakunta ollut toiminut kuningas Daavidin voidellun jälkeläisen välityksellä valtakuntaliiton mukaan. Se oli ollut kuin kaadettu puu, jonka alla tai oksilla ei ollut mitään luomuksia. Valtakuntaliitto oli kuin maahan jätetty puun kanto. Se oli kaksinkerroin sidottu Jehovan ehkäisevällä voimalla, kunnes ”seitsemän aikaa” oli mennyt. Samoin ei Nebukadnessarkaan voinut saada takaisin terveyttään eikä palata sopivassa tilassa Babylonian valtakunnan valtaistuimelle hallitsemaan maailmaa, ennen kuin ne säädetyt ”seitsemän aikaa” eli seitsemän vuotta olivat päättyneet. Silloin palasi valtaistuimelle hallitsija, joka tunnusti taivaan Kuninkaan, Danielin Jumalan, ja hänet asetettiin valtakuntaan kunniassa, majesteettisuudessa ja loistossa, ja ’hänen valtansa lisääntyi ylenpalttisesti’. Samalla tavalla ei valtakuntaliittokaan voinut saavuttaa lopullista ja täydellistä täyttymystään, ennen kuin nuo 2 520 vuotta käsittävät ”seitsemän aikaa” olivat kuluneet. Silloin oli tuleva aika Jumalan päästää siteensä eli pidätyksensä. Silloin oli tuleva aika, jolloin hän oli perustava jälleen valtakunnan voidellun kuningas Daavidin jälkeläisen yhteydessä. Silloin piti valtakunta antaa hänelle, jolla oli siihen oikeus Jehovan valtakuntaliiton perusteella.
(Jatkuu)