Varo joutumasta nykyajan juutalaistuttajien saaliiksi!
ERÄS ihmisryhmä yritti 1 900 vuotta sitten elää menneisyydessä. Sellainen menettely aiheutti näille ihmisille suurten siunausten menetyksen. Keitä he olivat?
He olivat ihmisiä, jotka väittivät olevansa kristittyjä mutta todellisuudessa yrittivät sulauttaa kristillisyyden ja juutalaisuuden yhteen luopiouskonnoksi. He olivat judaisteja, juutalaistuttajia. He opettivat, että kristityiksi tulleet pakanat piti ympärileikata ”Mooseksen tavan mukaan”, jotta he voivat pelastua. Jotkut heistä olivat sitä mieltä, että uudet uskovat tarvitsi opettaa noudattamaan Mooseksen lakia. – Apt. 15:1–5.
Judaistit tuijottivat ylen määrin siihen tosiasiaan, että Jumala oli yli 1 500 vuoden ajan ollut tekemisissä yksinomaan juutalaisen kansan kanssa. Sinä aikana jokaisen johonkin muuhun kansaan kuuluvan, joka halusi tulla Jehovan palvojaksi, täytyi kääntyä juutalaisuuteen. Sellainen ihminen ’ympärileikattiin ja hänet velvoitettiin noudattamaan Mooseksen lakia’; aivan samaa judaistit halusivat uusilta kristityiltä opetuslapsilta.
Mutta kun kristillinen seurakunta perustettiin, tapahtui muutos. Enää ei ollut tarpeen olla juutalainen tai juutalaiskäännynnäinen, jotta olisi voinut palvella Jumalaa. Eikä tämän muutoksen pitänyt tulla yllätyksenä. Kuten kristitty apostoli Paavali mainitsi, Jehova oli ennustanut sen muinaisten profeettojensa välityksellä. ”On niin kuin hän sanoo myös Hooseassa”, mainitsi Paavali: ”Niitä, jotka eivät ole minun kansaani, minä tulen kutsumaan ’kansakseni’.” – Room. 9:25; Hoos. 2:23.
Kristityksi tuleminen vaati ensimmäisen vuosisadan juutalaiselta uskoa, uskoa siihen mitä Jehovan profetiat sanoivat siitä, että hän kokoaisi kansojen ihmisiä sekä luonnollisia juutalaisia. Juutalaiskristityiltä vaadittiin nöyryyttä sen tunnustamiseen, ettei juutalaiseksi syntyminen enää automaattisesti tehnyt hänestä Jumalan kansan jäsentä. Judaisteilla ei ollut tällaista uskoa ja nöyryyttä. He yrittivät pitää kiinni menneisyydestä ja menettivät siten suurenmoisia siunauksia. Millä tavalla?
Koska he yliarvioivat sen merkityksen, että on lihallinen juutalainen, niin he eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitetaan hengellisenä juutalaisena olemisella. Siihen aikaan ihmisten oli mahdollista tulla ”Jumalan Israelin”, hengellisen Israelin, jäseniksi. (Gal. 6:15, 16) Jumalan Israel muodostuu 144 000 persoonasta, joiden Raamattu kuvailee olevan taivaassa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Mikä loistava odote! – Ilm. 7:1–8; 14:1–5.
OVATKO KAIKKI ”KRISTITYT” HENGELLISIÄ ISRAELILAISIA?
Nykyään ihmisten ei ole enää vaikea ajatella kristittyjen menevän taivaaseen ollakseen siellä Kristuksen Jeesuksen kanssa. Kristikunnan kirkot ovat useiden satojen vuosien ajan opettaneet, että kaikki hyvät kirkonjäsenet menevät taivaaseen. Siten ne opettavat nykyään, että kaikki kristityt ovat hengellisiä israelilaisia.
Sellainen opetus jättää monet Raamattuun liittyvät peruskysymykset vaille vastausta. Esimerkiksi Paavali sanoi hengellisen Israelin jäsenille: ”Jos te kuulutte Kristukselle, niin olette todella Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen kannalta katsoen.” (Gal. 3:29) Mikä tämä lupaus oli? Se oli lupaus, jonka Jumala antoi Aabrahamille kauan sitten siitä, että hänellä olisi ”siemen” ja että ”sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen”. – 1. Moos. 22:18.
Tämän johdosta herää kysymys: Jos hengelliset israelilaiset muodostavat Aabrahamin ”siemenen”, niin keitä ovat ”kansakunnat”, jotka tulevat siunatuiksi? Epäilemättä noihin ”kansakuntiin” kuuluisivat ne kuolleista herätettävät, jotka elivät ennen Kristusta. Mutta eikö keitään muita? Ilmaiseeko Raamattu, että kaikki kristityt, jotka elävät siihen aikaan kun lupaukset täytetään, olisivat hengellisiä israelilaisia? Päinvastoin!
Katsokaamme, mitä ennustetaan profeetallisen Ilmestyskirjan 7. luvussa. Tämän luvun ensimmäiset kahdeksan jaetta kuvailevat ”kaikkia Israelin lasten sukukuntia” edustavien 144 000 persoonan sinetöimistä. Nämä ovat epäilyksettä hengellisiä israelilaisia. Entä sitten?
”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä seisoi valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkoisiin viittoihin, ja heidän käsissään oli palmunoksia. Ja he huutavat jatkuvasti suurella äänellä sanoen: ’Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.’” – Ilm. 7:9, 10.
Ovatko nämä jälkimmäiset kristittyjä? Ilmeisesti, koska Jumala hyväksyy heidät ja he kiittävät pelastuksestaan hänen Karitsaansa, Jeesusta Kristusta.
Ovatko he hengellisiä israelilaisia? Selvästikään eivät, koska heidän kuvaillaan tulevan kaikista kansakunnista, sukukunnista, kansoista ja kielistä sen jälkeen kun Johannes kuvailee hengellisen Israelin 144 000 jäsenen sinetöimisen. On näin ollen ilmeistä, etteivät kaikki kristityt nykyään ole hengellisiä israelilaisia.
JEESUS ENNUSTI
Ei pitäisi olla yllättävää, että monet kristityt eivät ole hengellisiä israelilaisia. Jeesus itse ennusti tällaisen asiainkehityksen tunnetussa vertauksessaan hyvästä paimenesta. Jeesus puhui vertauksessaan pienemmän lauman tarhasta ja paljon laajemmasta laumasta, joka käsitti pienempään laumaan kuuluvat ja myös hänen ’muut lampaansa’.
Käsiteltyään laajasti lampaita, jotka menevät sisälle tarhaan ja tulevat siitä ulos, Jeesus jatkoi sanoen: ”Ja minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda, ja ne kuuntelevat minun ääntäni, ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” (Joh. 10:8, 16) Mitä Jeesus tarkoitti ”muilla lampailla, jotka eivät ole tästä tarhasta”?
Jeesus kuvaili kookasta laumaa, jonka jäsenistä osa oli ”lammastarhassa” ja osa ei ollut. Kaikki lampaat kuuluivat samaan laajennettuun laumaan, mutta ne kaikki eivät olleet tarhassa. Lauma voi olla varsin suuri – rajoittamaton lukumäärältään – mutta vain rajallinen määrä lampaita voi mahtua tarhaan, jonka aidat oli yleensä tehty kivestä määräpituisiksi ja -korkuisiksi. – Joh. 10:1–9.
NYKYAJAN ”JUDAISTEJA”
Monet ajattelevat nykyään, että kaikkien kristittyjen täytyy olla hengellisiä israelilaisia, aivan niin kuin muinaiset judaistit ajattelivat, että kaikkien kristittyjen täytyi olla kirjaimellisia juutalaisia tai käännynnäisiä. Kaikki kristikunnan suuret uskontokunnat opettavat tällä tavalla. Niinpä ne selittävät Jeesuksen vertauksen merkitsevän, että ensimmäiset kristityt opetuslapset olivat juutalaisuuden ”tarhan” sisäpuolelta, ja myöhemmät opetuslapset, ”muut lampaat”, otettiin tuon ”tarhan” ulkopuolelta, koska he olivat pakanoita. Näin ollen kristikunnan kirkkojen mukaan sekä ”tarhan” sisäpuolella olevat ”lampaat” että ”muut lampaat” tulevat hengellisiksi israelilaisiksi, joilla on taivaallinen toivo.
Vaikka tämä saattaa kuulostaa uskottavalta, siinä jätetään huomioon ottamatta yksi Jeesuksen kuvauksen peruspiirre. Jeesus ilmaisi, että lampaita olisi jatkuvasti sekä ”tarhan” sisäpuolella että sen ulkopuolella hänen suuressa laumassaan. Vertauksessa ei missään kohdin osoiteta, että ”muut lampaat” on jotenkin sullottu pieneen ”tarhaan”. Vertaus ei myöskään ilmaise, että tarha hävitettäisiin, niin ettei enää olisi eroa aikaisemmin sen sisäpuolella olleiden lampaitten ja ”muiden lampaitten” välillä. Jeesuksen maininta siitä, että lampaat menevät tarhaan sisälle ja sieltä ulos ja löytävät laitumen, ilmaisee, että tarha oli pysyvä järjestely. Se edustaa jatkuvaa Aabrahamin kanssa tehtyä liittojärjestelyä eikä lakiliittojärjestelyä, jonka Jumala otti ”pois tieltä naulitsemalla sen kidutuspaaluun”. (Kol. 2:14) Mutta kaikki laumaan kuuluvat eivät pääsisi tarhaan. Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo sen näin: ”Minulla on muitakin lampaita tämän tarhan ulkopuolelta.” Hekin tosin ”tulevat siunatuiksi” uskon ja tottelevaisuuden kautta.
Jos tarha edustaa jatkuvaa erotusta kahden kristittyjen luokan välillä, niin se ei voi edustaa juutalaisten ja pakanoitten välistä eroa, koska tämä erotus on poistettu hengestä siinneestä ”pienestä laumasta”. (Luuk. 12:32) Paavalihan sanoi: ”Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miespuolista eikä naispuolista, sillä te olette kaikki yhtä persoonaa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” – Gal. 3:28; Ef. 2:15.
Ainoa jatkuvasti esiintyvä erotus kristittyjen kahden luokan välillä olisi jako hengellisiin juutalaisiin ja niihin, jotka eivät ole sellaisia. Tämä on sama kuin jako Aabrahamin ”siemeneen” ja ”kansakuntiin”, jotka se siunaisi. Se on sama kuin jako Ilmestyskirjan 7. luvussa mainittuihin hengellisen Israelin 144 000 jäseneen ja heti sen jälkeen mainittuun kaikista kansoista koostuvaan rajattomaan ”suureen joukkoon” ihmisiä.
Niin kuin muinaiset judaistit eivät halunneet tunnustaa, että ihminen voisi palvella Jumalaa olematta juutalainen tai käännynnäinen, nykyajankaan ”judaistit” eivät halua tunnustaa, että ihminen voi palvella Jumalaa olematta hengellinen juutalainen. He sanovat, että kaikkien kristittyjen täytyy olla voideltuja Valtakunnan perillisiksi. Vuodesta 1935 lähtien kuitenkin miljoonat ”muut lampaat” ovat palvelleet Jumalaa uskollisesti huolimatta siitä pilkasta ja joskus vainostakin, jota nykyajan ”judaistit”, mukaan luettuina kristikunnan jäsenet ja papisto, ovat aiheuttaneet.
Nämä ”muut lampaat” ovat kristittyjä. He luottavat täysin Kristuksen lunastusuhriin ja kulkevat hänen askeleissaan. Silti heillä ei ole mitään toivetta mennä taivaaseen. Vaikka Raamattu ilmaisee Jumalan hengen todistavan hengellisen Israelin jäsenille, että heillä on taivaallinen toivo, niin se ei todista sellaisesta ”muille lampaille”. (Room. 8:15–17) Sitä, että on olemassa sellaisia uskollisia kristittyjä, joilla ei ole taivaallista toivoa, ei voida selittää, jos kaikki kristityt menevät taivaaseen, niin kuin kristikunta väittää. Heitä kuitenkin on yli 2 000 000, ja he tuottavat runsaasti Jumalan pyhän hengen hedelmää, vaikkei tämä sama henki sanokaan heille, että he ovat menossa taivaaseen. – Gal. 5:22, 23.
Ensimmäisellä vuosisadalla tarvittiin tosi rohkeutta hyväksyä apostoli Paavalin opetus ja tunnustaa, että ihminen voi olla kristitty, vaikkei hän ollutkaan juutalainen tai käännynnäinen. Harvat ihmiset uskoivat niin kuin Paavali. Juutalaiset voivat vuoteen 70 saakka viitata Jerusalemissa olevaan temppeliinsä yrittäessään ”todistaa”, että he olivat edelleen Jumalan järjestö. Tai jos tämä ei saanut ihmisiä vakuuttuneiksi, he voivat turvautua suoranaiseen vainoon, niin kuin he usein tekivätkin. – Apt. 9:23; 14:19; 20:3; 23:12–15.
Nykyään yksin Jehovan todistajat osoittavat Raamatusta, että vaikkeivät ihmiset olekaan hengellisiä juutalaisia, he voivat olla kristittyjä. Samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla näitä kristittyjä on suhteellisen vähän, ja he ovat usein epäsuosiossa. Kristikunta, joka väittää, että kaikki sen jäsenet ovat hengellisiä juutalaisia, voi kerskailla koollaan, varallisuudellaan ja monilla temppeleillään ja yrittää siten todistaa olevansa Jumalan järjestö. Kun se ei tehoa, se voi turvautua Jehovan todistajien suoranaiseen vainoamiseen, niin kuin se on usein tehnytkin.
Jos sinut on kasvatettu uskomaan, että menet taivaaseen, koska olet kristikunnan jonkin kirkon jäsen, niin olet hyvin samankaltaisessa asemassa kuin joku juutalainen, joka oli saattanut kuulla apostoli Paavalin saarnaavan. Mutta onko sinulla tarvittavaa nöyryyttä ja uskoa harkitaksesi tarkemmin sitä, mitä Jehovan todistajat tuovat esiin Raamatusta? Toisin sanoen, oletko tarpeeksi nöyrä palvellaksesi Jumalaa, vaikka et kuuluisikaan hengellisten israelilaisten ”pieneen laumaan”? Jos olet, niin voit odottaa niitä suurenmoisia siunauksia, joita ”kaikki kansakunnat maan päällä” pian saavat Jeesuksen Kristuksen ja ”pienen lauman” välityksellä! – 1. Moos. 22:18.