-
Jehovan auttaja ja uuden maailman yhteiskuntaVartiotorni 1958 | 15. helmikuuta
-
-
palveluksia kuin helluntainakin, vaikka ihmelahjat loppuivatkin apostolien kuollessa. Jooelin ennustuksen (2:28, 29) lopullisessa täyttymyksessä vuodatettiin henkeä v. 1919 perustettaessa uutta maailmaa ja jälleen v. 1922, mikä vastasi vuosina 33 ja 36 jKr. tapahtuneita kahta hengenvuodatusta. Tämä on johtanut Jumalan seurakunnan jäsenmäärän täydennykseen ja ”laittomuuden [eli synnin] ihmisen” ilmaantumiseen, kun enkelit suorittavat työtään kooten pois laittomat, jotka vastustavat henkeä. – 2. Tess. 2:3–8.
Ne, jotka ovat työskennelleet uuden maailman yhteiskunnan mukana kymmenen, kaksikymmentä tai useampia vuosia, ovat nähneet vakuuttavia todisteita pyhän hengen toiminnasta oppaana ja neuvonantajana. Yhdellekään ihmiselle ei voida antaa kiitosta totuuksien ihmeellisestä virtaamisesta: Valtakunnan perustamisnäystä, Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuden kunniaansaattamisesta, uudesta nimestämme, ”suuresta joukosta” jne. Teokraattista järjestöä koskevia ratkaisuja, väärien uskonnollisten tapojen hylkäämistä, Gilead-koulun toimintaa ja lähetystyön kasvua ei saavuteta eikä toteuteta puhtaasti inhimillistä järkeä ja päättelemiskykyä käyttäen. Suuret lailliset voitot, mitkä ovat tulleet kovin lukuisiksi ja mitkä ovat puolustaneet ja laillisesti vahvistaneet oikeuttamme laajentaa tosi palvontaa, ovat todellisuudessa Jehovan voittoja. Hän vakuuttaa meille, että se ei tapahdu väellä eikä voimalla, vaan hänen hengellään. – Sak. 4:6.
Me kaikki, jäännös yhdessä ”muiden lampaitten” kanssa, saarnaamme nyt auttajan opastuksella lopullista vakuuttavaa sanomaa synnistä ja vanhurskaudesta ja tuomiosta. Jehova ei ota pois tätä henkeä. (Jes. 59:21) Anna sen siis vallita itsessäsi vapaasti ottaessasi jatkuvasti vastaan sen hyötyä. ”Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys ja Jumalan rakkaus ja osallisuus pyhään henkeen seuratkoon kaikkia teitä.” – 2. Kor. 13:14, Um.
-
-
Papin neuvo osuu häneen itseensäVartiotorni 1958 | 15. helmikuuta
-
-
Papin neuvo osuu häneen itseensä
● Tunnettu sanonta neuvoo niitä, jotka asuvat lasitaloissa, ettei heidän pidä heitellä kiviä. Eräs Panamassa oleva pieni kaupunki uhkasi kivittää Vartiotornin lähetystyöntekijöitä joka kerta, kun he tulevat saarnaamaan sinne. Ihmiset toteuttivat lopulta uhkauksensa, mutta sen sijaan että he olisivat kivittäneet Jehovan todistajia, he purkivat kiukkuaan kivittämällä papin pois kaupungista väittelyn takia, mikä koski ”fiestaa” varten koottuja varoja. Muuan mies huomautti Vartiotornin lähetystyöntekijälle: ”Me annoimme hänelle, mitä hän halusi aina meidän antavan teille.” Tuo pieni kaupunki on erotettu kirkosta, kirkon ovet on suljettu. Mutta Jehovan todistajat otetaan nyt kumminkin hyvin vastaan. Tämän johdosta avautuu paikkakunnan asukkaille tilaisuuden ovi, mikä on ollut heiltä aina aikaisemmin suljettu, so. mahdollisuus oppia tuntemaan ja ymmärtämään Raamattua. Kaupungin asukkaat ilmaisevat innokkaasti halukkuutta saada selville, mitä tosi kristillisyys oikeastaan on.
-
-
Välillinen rukousVartiotorni 1958 | 15. helmikuuta
-
-
Välillinen rukous
Eräs mies, joka asui kerran Tiibetin kielletyssä kaupungissa Lhasassa, kirjoitti kokemuksistaan heinäkuussa 1955 ilmestyneessä ”The National Geographic Magazine”-lehdessä. Hän mainitsi, että tiibetiläiset käyttävät rukouslippuja ja -myllyjä. Hyvinvoipien kodeissa ovat rukousmyllyt suuria. Eräässäkin tiibetiläisessä kodissa, Lhasan entinen asukas sanoi, oli suunnaton, kahden ja puolen metrin korkuinen rukousrumpu. Rikkaan isännän puolesta rukoilemishommaan palkatut miehet pyörittivät sitä yötä päivää. Eräässä philadelphialaisessa sanomalehdessä ollut lyhyt uutinen pani ajattelevat ihmiset miettimään, että jotkut kristityiksi tunnustautuvat eivät eroa paljoakaan sellaisesta tiibetiläisestä, joka palkkaa toiset ”esittämään” rukouksiaan. ”The Sunday Bulletin” sanoi (kesäk. 26. 1955):
”Eräs Scarsdalessa (N.Y.) oleva kirkko on kokeillut keksinnöllä, mikä antaa merkillisen mekaanisen sävyn kaikkein läheisimmälle uskonnolliselle kokemukselle. Se tarjoaa päivän aamu- ja iltarukousta puhelimitse. Ken tahansa valitsee numeron SC 3–4567, kuulee levytetyn yhden minuutin rukouksen, niin kuin hän saisi säätiedotuksen ottamalla toisen numeron. Vaikutus on ollut hämmästyttävä. . . . Sana on levinnyt muihin kaupunkeihin, ja New Yorkin puhelinyhdistys on peloissaan huomatessaan, että puhelujen tulva ruuhkautuu sen johdoille ja pakottaa uusien laitteitten asentamisen. . . . Ei näytä juuri uskottavalta, että niin monet sadat olisivat soittaneet numeroon SC 3–4567 vain kuullakseen levytetyn äänen.” Monet kristikunnassa harjoittavat välillistä rukoilemista, niin kuin pakanalliset tiibetiläiset, pannen mekaanisen välineen tai kirjan ihmissydämen sijaan.
-