Esimerkkejä nuhteettomuuden säilyttäjistä
1. Mikä huomattava pedon palvonnasta kieltäytymisen tapaus meillä on pedon kolmannen pään maailmanhallinnon ajalta?
ILMESTYSKIRJAN 13:1–8 esiintyvä ”peto” käsittää muinaisen Babylonian eli Kaldean, kolmannen maailmanvallan, kuten roomalaiskatoliset ja muut Raamatun selitykset osoittavat. Me löydämme myöskin kuvaannollisen pedon kolmannen pään, Babylonian, historiasta Raamatusta huomattavan tapauksen niiden miesten elämästä, jotka kieltäytyivät palvomasta tuota petoa kaksituhatta viisisataa vuotta sitten. Danielin 3:1–30 (As) kertoo, että nuo kolme nuhteettomuutensa säilyttänyttä miestä olivat nimeltään Sadrak, Meesak ja Abednego (eli Sidrak, Miisak ja Abdenago, Douay). Kun heidän vihollisensa syyttivät heitä kuningas Nebukadnessarin edessä, niin he sanoivat heitä ”tietyiksi juutalaisiksi”. Kuningas Nebukadnessar oli määrännyt nämä kolme juutalaista profeettaa Danielin anomuksesta korkeisiin asemiin Babylonin maakunnan asioissa, jota vastoin Daniel itse oli kuninkaan hovissa koko Babylonin maakunnan hallitsijana ja kaikkien Babylonian viisaitten päähallitsija. – Dan. 2:48, 49.
2, 3. Miksi juutalaiset eivät rikkoneet Jehovan kanssa tekemäänsä liittoa palvellessaan pakanallisen poliittisen hallituksen korkeissa asemissa?
2 Mutta miten nämä juutalaiset palvelivat noin korkeissa pakanallisen hallituksen asemissa ollessaan koko kansaa koskevassa välittäjän Mooseksen kautta tehdyssä liitossa Jehova Jumalan kanssa? Eivätkö he rikkoneet Jumalan kanssa tehtyä liittoaan, Jumalan, joka oli antanut heille kymmenet käskyt Mooseksen kautta? Eivät. Miksi eivät? Koska heidän omaa juutalaista hallitustaan, Jerusalemissa ollutta valtakuntaa, ei ollut silloin olemassa. Nebukadnessarin sotajoukot olivat hävittäneet sen v. 607 ennen kristillistä ajanlaskua. Jo yksitoista vuotta ennen sen hävitystä oli Daniel ja hänen kolme juutalaista toveriaan viety pois Jerusalemista ja maanpakoon Babyloniaan. Nämä neljä juutalaista olivat siis Babylonian vankeja ja orjia sekä ennen Jerusalemin hävitystä että sen jälkeen.
3 Jehova Jumala oli käyttänyt Nebukadnessaria palvelijanaan eräitten tuomioitten toimeenpanossa tottelemattomille kansoille, ja Hän oli sanonut Jerusalemin papeille ja kansalle: ”Palvelkaa Babylonian kuningasta ja eläkää.” Mutta he olivat kieltäytyneet ja kärsivät sen tähden kuolemantuomion toimeenpanijan kädestä. Väärät profeetat Sidkia ja Ahab olivat neuvoneet olemaan alistumatta Nebukadnessarin valtaan. Babylonian kuningas paahtoi tämän tähden nuo vastustavat profeetat tulessa. (Jer. 27:16, 17; 29:21–23) Mutta Daniel, Sadrak, Meesak ja Abednego palvelivat kuuliaisesti Nebukadnessaria hänen vankeinaan ja orjinaan. Mutta kun tuli kysymykseen sellaisen maksaminen Nebukadnessarille, mitä hän vaati vastoin heidän Jumalansa ylintä lakia, niin he kieltäytyivät tottelemasta tätä silloin maan päällä olevaa päähallitsijaa. He tekivät niin kuin Pietari ja toiset apostolit: he tottelivat Jumalaa Hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. – Apt. 5:29.
4. Miksi Nebukadnessar pystytti kultaisen kuvapatsaan Duuran tasangoille, ja mitä viholliset syyttivät Danielin kolmen toverin jättäneen tekemättä?
4 Nebukadnessar pystytti Duuran tasangolle Babylonin maakuntaan kahdeksantoista metriä korkean ja yli kaksi ja puoli metriä leveän kultaisen kuvapatsaan. Oliko se hänen suosikkijumalansa Mardukin kuvapatsas vai ei, sitä ei ole sanottu. Se ainakin sopi kuninkaan tarkoitukseen yhdistää kaikki valtakunnan kansat yhteen yleiseen palvontaan niiden kaikkien pitämiseksi yhdessä alamaisina ja saamiseksi palvomaan ”petoa”. Nebukadnessar kutsui valtakunnan kaikkien maakuntien kaikki viranomaiset tulemaan yhteen kuvapatsaan vihkiäisiin. Airut huusi, että kaikkien piti langeta maahan kuullessaan monta soitinta käsittävän orkesterin äänen ja palvoa yksimielisesti tätä kultaista kuvapatsasta. Jos he eivät tekisi siten, niin heidät heitettäisiin tuliseen pätsiin. Kun orkesterin sävelet kuuluivat, soittipa se sitten kansallishymniä tai ei, niin ”kaikki kansakunnat, kansat ja kielet lankesivat maahan ja palvoivat kultaista kuvapatsasta, minkä kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt”. Mutta niin eivät tehneet Danielin kolme juutalaista toveria, jotka olivat läsnä. Kaldealaiset valittivat tällöin Nebukadnessarille: ”He eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä palvo sitä kultaista kuvapatsasta, minkä sinä olet pystyttänyt.”
5. Mitä Nebukadnessar määräsi uhkaillen nuo kolme juutalaista rikkomaan?
5 Nebukadnessar kutsui luokseen nuo kolme juutalaista viranomaista. Hän uhkasi heitä. Hän käski heitä rikkomaan kahta ensimmäistä kymmenistä käskyistä, nimittäin: ”Minä olen Jehova, sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta, orjuuden huoneesta. Sinulla ei tule olla mitään muita jumalia minun edessäni. Sinun ei pidä tehdä itsellesi kaiverrettua kuvaa eikä minkään hahmoa, mikä on taivaassa ylhäällä tai mikä on maassa alhaalla tai mikä on vedessä maan alla. Sinun ei tule kumartaa niitä eikä palvella niitä, sillä minä, sinun Jumalasi Jehova, olen kiivas Jumala.” (2. Moos. 20:2–5, As) Miten nuo kolme orjaa vastasivat tältä kannalta katsoen vangitsijalleen, valtion päämiehelle?
6. Miten nuo kolme vastasivat valtion päämiehelle?
6 He vastasivat nuhteettomina Jehova Jumalan edessä pitäen kiinni hänen käskyissään esitetyistä periaatteista. He sanoivat: ”Oi Nebukadnessar, meidän ei tarvitse vastata sinulle tässä asiassa. Jos niin on, niin meidän Jumalamme, jota me palvelemme, kykenee vapauttamaan meidät palavasta tulisesta pätsistä, ja hän vapauttaa meidät sinun kädestäsi, kuningas. Mutta jos ei, niin olkoon sinulle tietty, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä palvo sitä kultaista kuvapatsasta, minkä sinä olet pystyttänyt.”
7. Minkä kokemuksen nuo kolme saivat tulisessa pätsissä, ja minkä tunnustuksen Nebukadnessar antoi silloin heidän Jumalastaan?
7 Nebukadnessar oli hyvin harras väärän jumalan Mardukin palvoja ja oli raivoissaan noiden kolmen juutalaisen uhmasta. Hän heitätti raivostuneena heidät sidottuina pätsiin, mitkä oli varta vasten kuumennettu seitsemän kertaa kuumemmaksi sen osoitukseksi, miten hän itse oli tulistunut heitä kohtaan. Ne, jotka heittivät heidät, joutuivat ylen määrin kuumennetun pätsin liekkien tuhoamiksi. Pitihän näin ollen toki noiden kolmen Jehovan palvojankin tuhoutua! Mutta eipäs! Kun Nebukadnessar katsoi pätsiin hyvän matkan päästä, niin hän sanoi: ”Katso, minä näen neljä miestä irrallaan kävelevän tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet lainkaan, ja neljännen muoto on kuin jonkun jumalien pojan.” Hän huusi pelästyneenä, mutta ei tuolle neljännelle jumalien pojan kaltaiselle, vaan Jehovan kolmelle palvojalle sanoen: ”Te Korkeimman Jumalan palvelijat, tulkaa esiin ja tulkaa tänne.” Kun he tekivät siten, niin jokainen ympärillä oleva näki, että ”tulella ei ollut mitään voimaa heidän ruumiiseensa nähden eikä heidän päänsä tukka ollut kärventynyt eivätkä heidän vaippansa olleet muuttuneet eikä tulen käry ollut tarttunut heihin”. Silloin mahtavin maanpäällinen hallitsija siunasi heidän Jumalaansa, ”joka on lähettänyt enkelinsä ja vapauttanut palvelijansa, jotka turvasivat häneen ja jotka ovat muuttaneet kuninkaan sanan ja antaneet alttiiksi ruumiinsa, jotta eivät palvelisi eivätkä palvoisi mitään muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. . . . ei ole muuta jumalaa, joka kykenee vapauttamaan tällä tavalla.” (As) Nebukadnessar tarkoitti tällä kymmenten käskyjen Jehova Jumalaa.
8. Keiden edut nuo kolme juutalaista näyttivät vaarantavan asennoituessaan valtion hallitsijaa vastaan, mutta miten heidän uskollinen asenteensa on vaikuttanut Jumalan kansaan tähän päivään saakka?
8 Jehova pelasti heidät heidän nuhteettomuutensa takia hänen edessään. He näyttivät vaarantavan kaikkien toisten Babyloniassa vankeudessa olevien juutalaisten edut rohkealla, järkkymättömällä asenteellaan maailman hallitsijaa ja valtion palvomista vastaan. Nuo kolme juutalaista orjavirkailijaa tiesivät sen. Mutta he eivät halunneet sovitella Jumalaansa alemman hallitsijan kanssa juutalaisten lähimmäistensä näennäisen edunkaan takia. He rakastivat Jumalaa enemmän kuin itseään ja lähimmäisiään. Heidän uskollinen asenteensa kannusti tosiaan heidän juutalaisia lähimmäisiään rakastamaan Jumalaa yli kaiken muun. Se on vahvistanut kaikkia toisia juutalaisia orjia ja lähimmäisiä samoin kuin kaikkia tosi kristittyjä tähän päivään saakka säilyttämään nuhteettomuuden Jehovan edessä pitäen häntä Jumalana palvomatta mitään kuvapatsasta, minkä joku poliittinen hallitsija pystyttää ja mitä hän käskee palvomaan. Tämä sisältää myöskin kuvaannollisen pedon ja sen kuvan palvonnan.
9. Miten me tiedämme raamatullisesti, kenen todistajia Daniel ja hänen kolme toveriaan olivat?
9 Daniel ja Nebukadnessarin toiset kolme orjavirkailijaa ovat epäilemättä ne, jotka mainitaan Heprealaiskirjeen 11:33, 34:nnessä uskon miehinä, jotka ”sulkivat jalopeurojen suut, pysähdyttivät tulen voiman”. Heprealaiskirjeen 11:1, 2:nen sanoo: ”Usko . . . tämän kautta todistettiin muinaisaikain ihmisille.” Kun yhdestoista luku mainitsee ja kuvailee monia muinaisia uskon miehiä ja naisia, joille ”todistettiin”, niin Heprealaiskirjeen 12:1:nen kertoo kristityistä: ”Meillä on . . . niin suuri pilvi todistajia ympäröimässä itseämme.” Kenen todistajia Daniel, Sadrak, Meesak ja Abednego olivat? Jehovan todistajia, tottelevaisia hänen Jesajan 43:10–12 (As) olevaa käskyään kohtaan: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, . . . ja minä olen Jumala.”
10. Keiden esimerkkiä meidän täytyy siis noudattaa nykyään ja varsinkin ketä esimerkkinä pitäen?
10 Kaikkia meitä, jotka olemme antautuneita kristittyjä, ympäröi samoin kuin apostoleitakin suuri pilvi todistajia. Meidän täytyy noudattaa näiden esimerkkiä katsoen erityisesti kaikkein suurimpaan Jehovan todistajaan, Jeesukseen Kristukseen, ”uskomme johtajaan ja täydellistäjään”. (Hepr. 12:1, 2, Um) Jeesus Kristus ei palvonut ”petoa”.
11. Miten Jeesus ei toiminut koetuksessa ”pedon” tavalla, ja minkä periaatteen hän lausui silloin meidän ohjeeksemme?
11 Heti kun Jeesus oli kastettu vedessä, johti hänet täyttänyt ja voidellut Jumalan henki vaikutuksellaan hänet autiomaahan. Saatana Perkele pani hänet siellä koetukselle. Saatana oli kuvaannollinen Lohikäärme, jotka oli pannut pedon nousemaan merestä ja joka antoi pedolle ”voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan”. (Ilm. 13:1, 2) Jeesus ei menetellyt tämän Lohikäärmeen koetellessa niin kuin tuo peto, vaan pysyi sopusoinnussa Jumalan päätöksen kanssa Jumalan valtakuntaan, taivasten valtakuntaan, nähden. Koetellakseen Jeesusta Perkele näytti hänelle ”asutun maan kaikki valtakunnat silmänräpäyksessä” ja sanoi: ”Minä annan kaiken tämän valtavuuden ja niiden loiston, koska se on luovutettu minulle, ja kenelle minä haluan, sille minä sen annan. Sinä, jos sinä siis suoritat palvontateon minun edessäni, niin se kaikki on oleva sinun.” Sen sijaan että Jeesus olisi kurkotellut tämän vanhan maailman valtakuntia, hän pysytteli Jehovan palvonnan periaatteessa ja piti kiinni Jumalan taivastenvaltakunnasta. Jeesus vastasi kristillisyyden Johtajana ”tämän asiainjärjestelmän jumalalle” suoraan ja selitti sen nimenomaisen periaatteen, mitkä hallitsee hänen menettelytapaansa samoin kuin meidänkin menettelytapaamme, jos me olemme kristittyjä: ”Sinun täytyy palvoa Jumalaasi Jehovaa, ja sinun täytyy suorittaa pyhää palvelusta yksistään hänelle.” – Luuk. 4:5–8, Um; 5. Moos. 6:13.
12. Mitä valtakuntaa Jeesus tavoitteli?
12 Jeesus ei sekaantunut siitä syystä lainkaan politiikkaan, eikä hänellä ollut maallisia, poliittisia pyrkimyksiä. Hänen valtakuntansa ei ollut samasta lähteestä kuin keisarin tai kuvaannollisen pedon valtakunta. (Joh. 18:36) Jeesus ei koonnut sotajoukkoa muinaisen Israelin vapauttamiseksi keisarin veroista ja valvonnasta tai perustaakseen poliittisen valtion maan päälle. Hän ennusti luonnollisen Israelin tuhon, ja hän antoi Rooman keisarin sotajoukkojen hävittää sen Jerusalemin ja sen temppelin kukistuessa v. 70 jKr. Miksi? Koska Jeesus oli hengellisen Israelin puolella. Se valtakunta, mitä hän tavoitteli, oli taivasten hengellinen valtakunta, mitä hän saarnasi ja mitä hän käski tosi seuraajiaan saarnaamaan tänä vanhan maailman lopun aikana. – Matt. 24:14.
13. Mikä se ”Jehovan valtaistuin” oli, jolla Jeesus halusi istua?
13 ”Jehovan valtaistuin”, jolla Jeesus halusi istua Voideltuna Hallitsijana, ei ollut se valtaistuin, jolla kuningas Daavid oli istunut ja jonka kuningas Nebukadnessar kukisti v. 607 eKr., vaan se oli Jehovan todellinen valtaistuin korkeimmissa taivaissa, missä sitä paikkaa pidettiin Jeesusta varten Jehovan oikealla puolella. – Ps. 110:1, 2; Hepr. 10:12, 13.
14. Jos me rakastamme Jehovaa kaikellamme, niin ketä meidän myöskin täytyy rakastaa noudattaen sen tähden hänen esimerkkiään ja miksi?
14 Jos meitä käsketään rakastamaan Jehovaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme, niin meidän täytyy rakastaa myöskin Jehovan elävää Kuvaa, Jeesusta Kristusta. (Hepr. 1:2, 3; Kol. 1:15; Joh. 14:9) Kristittyjen täytyy sen tähden noudattaa Johtajansa Jeesuksen Kristuksen antamaa esimerkkiä. Tämän hänen esimerkkinsä noudattamisen täytyy olla ohjaava periaate hänen antautuneitten seuraajiensa elämässä. Meidän täytyy olla oikean palvonnan ihmisiä. Meidät vapautetaan vain sellaisina.
UUDEN MAAILMAN SEURA
15. a) Mitä Daavid sanoi Psalmissa 26 todistaakseen, että hän oli vaeltanut Jehovan palvonnan periaatteen mukaan? b) Mitä hän voi sen tähden rukoilla Jehovaa olemaan tekemättä?
15 Todistaakseen vaeltaneensa Jehovan palvonnan periaatteissa ja Jehovan valtakunnan edustajana Daavid sanoi: ”Minä olen vaeltanut sinun totuudessasi. Sillä minä en ole istunut valheen miesten seurassa, enkä minä tule sisälle niiden kanssa, jotka salaavat sen, mitä he ovat. Minä olen vihannut pahantekijöitten seurakuntaa, enkä minä istu jumalattomien kanssa. Minä pesen käteni itse viattomuudessa, ja minä käyn sinun alttarisi ympäri, Jehova, saadakseni kiitoksen kuulumaan äänekkäänä ja julistaakseni kaikkia sinun ihmetöitäsi. Älä ota pois minun sieluani syntisten mukana äläkä elämääni verivelallisten ihmisten mukana, jotka ovat kiinni kevytmielisessä käyttäytymisessä ja joiden oikea käsi on täynnä lahjuksia.” (Ps. 26:3–7, 9, 10, Um) Kuningas Daavid ei halunnut olla yhteydessä sellaisten henkilöitten kanssa elinaikanaan. Hän ei tahtonut, että häntä tavattaisiin kuolleenakaan heidän seurassaan, olkootpa he sitten hallitsijoita tai poliittisia virkailijoita tai vain tavallisia kansalaisia. Tämä halu sydämessään hän karttoi heitä eläessään ja pysytteli erossa valheesta ja ulkokultaisuudesta, verivelkaisuudesta ja kevytmielisestä käytöksestä sekä lahjusten ottamisesta tai vaatimisesta. Hän saattoi tämän perusteella pyytää, ettei Jumala ottaisi pois hänen sieluaan ja elämäänsä yhdessä syntisten ja verivelkaisten miesten kanssa. Hän halusi tulla vapautetuksi siitä tuhosta, mikä oli kohtaava Jumalan kädestä tuollaisia syntisiä ja veren tahrimia ihmisiä. Vaikka se teokraattinen Israelin valtakunta, jonka hallitsija kuningas Daavid oli, oli maailman keskellä tuolla Keski-idässä, niin hän ei halunnut kuitenkaan valtakuntansa kuuluvan osana tähän maailmaan.
16. Keiden kanssa meidän täytyy tämän mukaisesti Suuremman Daavidin seuraajina olla seurustelematta, ja minkä Jeesuksen lausuman periaatteen kanssa tämä on sopusoinnussa?
16 Tämä osoittaa sen periaatteen, minkä täytyy ohjata meitä, jotka seuraamme Suurempaa Daavidia, nimittäin Jeesusta Kristusta, joka oli Daavidin poika lihan mukaan, mutta joka on nyt Daavidin Herra sen henkielämän mukaan, mistä hän iloitsee taivaassa. Jos me väitämme olevamme hänen seuraajiaan, niin meidän täytyy välttää nyt seurustelua tämän vanhan maailman kanssa, mikä on täynnä sellaisia ihmisiä, joita Daavid karttoi. Koska me olemme lihaa ja verta niin kuin toisetkin ihmiset, niin meidän on elettävä tässä maailmassa tänä ”lopun aikana”. Mutta me emme voi olla tästä vanhasta maailmasta ja samalla myös Jumalan uudesta maailmasta, mitä me saarnaamme. Jeesus itse lausui tämän periaatteen seuraavin sanoin: ”Jos te olisitte osa maailmasta, niin maailma pitäisi siitä, mikä on sen omaa. Mutta koska te ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, niin maailma vihaa teitä tämän johdosta.” Jeesus rukoili tämän saman periaatteen mukaisesti Jumalaa ja sanoi: ”Minä olen antanut sinun sanasi heille, mutta maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole osa maailmasta, niinkuin en minäkään ole osa maailmasta. Minä pyydän sinua, en ottamaan heitä pois maailmasta, vaan vartioimaan heitä sen jumalattoman takia.” – Joh. 15:19; 17:14, 15, Um.
17. Jos meidät otettaisiin pois tästä maailmasta, niin mitä me emme voisi tehdä Jumalan huolenpidossa?
17 Jos meidät otettaisiin pois tästä maailmasta, niin me emme voisi olla Jehovan, Jumalan, todistajia eikä Jeesuksen, vuodesta 1914 lähtien hallinneen Jumalan voidellun Kuninkaan, todistajia. Meitä ei ole sen tähden otettu pois tästä maailmasta, vaan meidän on sallittu jäädä siihen antamaan todistusta Jumalan valtakunnasta. Mutta Jeesus on rukoillut meidän puolestamme, että hänen taivaallinen Isänsä vartioisi meitä sen jumalattoman, Saatana Perkeleen, takia, joka on nyt heitetty pois taivaasta tänne maan seutuville.
18. Missä kaikkeutta koskevassa kiistassa meidän ei pidä olla puolueettomia, ja miten me osoitamme, että me emme ole puolueettomia Roomalaiskirjeen 10:9, 10:nnessä olevan periaatteen mukaan?
18 Koska kaikkien älyllisten luomusten edessä todistettava pääasia on Jehova Jumalan kaikkeudenyksinvaltius, niin Jumalan valtakunta, taivaitten valtakunta, on hänen kirjoitetun Sanansa, Pyhän Raamatun, tärkein oppi. Kaikkia antautuneita kristittyjä käsketään saarnaamaan tätä valtakuntaa parhaana olemassa olevana uutisena. Nyt vallitseva kiivas kiista käydään taivaissa v. 1914 jKr. perustetun Jumalan valtakunnan ja tämän vanhan maailman valtakuntien välillä. Me emme voi olla puolueettomia tässä kaikkeutta koskevassa kiistakysymyksessä. Meidän täytyy tosin maksaa veroja keisarille antaen keisarille hänelle kuuluvan tänäkin lopun aikana. Mutta meidän täytyy olla ensiksi, viimeksi ja koko aika Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan puolella. Meidän täytyy tehdä avoimesti tunnetuksi, että me olemme sen puolella, saarnaamalla sitä keisarille ja jokaiselle muullekin. Tämän tuomitun maailman mitkään poliittiset hallitukset eivät jää ulkopuolelle, vaan Valtakunnan todistus on saarnattava niille. (Matt. 24:14) Vaikka me uskommekin koko sydämestämme, että ylösnoussut Kristus on nyt Kuningas, niin meidän täytyy kuitenkin julistaa julkisesti uskomme, jos me haluamme pelastua tai jos me haluamme tulla vapautetuiksi. Tämä on Roomalaiskirjeen 10:9, 10:nteen kirjoitettu muuttumaton periaate.
19. Miten Pietari ja vielä aikaisemmin Jooel esittivät tämän saman periaatteen?
19 Apostoli Pietari esitti tämän saman periaatteen tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten sanoen: ”Ennen kuin Jehovan suuri ja loistoisa päivä saapuu. . . . jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu.” (Apt. 2:20, 21, Um) Profeetta Jooel, jolta Pietari otti lainauksen, sanoi tämän saman periaatteen vielä aikaisemmin, satoja vuosia ennen Pietaria, Jooelin 2:31, 32:sessa. Me voimme säilyttää nuhteettomuuden nyt ainoastaan toimimalla tämän periaatteen mukaan eli huutamalla avuksi Jehovan nimeä eli julistamalla sitä julkisesti.
20. Mitä huonetta Daavid piti parempana toimiakseen sopusoinnussa tämän saman periaatteen kanssa, ja mitä hyötyä hänen psalmistaan oli näin ollen?
20 Kuningas Daavid toimi kauan sitten tämän periaatteen mukaan samalla kun hän rukoili, että Jehova Jumala säästäisi hänet tuholta jumalattomien kanssa ja pelastaisi ja osoittaisi hänelle suosionsa. Hän piti tästä syystä Jehovan palvontahuonetta parempana kuin jumalattomien seuraa ja yhteyttä. Hän sanoi: ”Jehova, minä olen rakastanut sinun huoneesi asumusta ja sinun kirkkautesi asuinsijaa.” Palvonta Jumalan huoneessa tarjosi hänelle tilaisuuden käydä Jumalan uhrialttarin ympäri, antaa kiitoksen kuulua äänekkäänä ja julistaa Jehovan kaikkia ihmetöitä. Tämä tarkoituksenaan Daavid lopetti 26. psalmin sanoen: ”Minä siunaan Jehovaa kokoontuneitten ihmisjoukkojen parissa.” (Ps. 26:8, 12, Um) Julkinen julistus, mitä Daavid antoi kirjoittaen sen sitten psalmeihin, vaikutti hänen pelastumisekseen Jumalan uuteen maailmaan ja vaikuttaa myöskin niiden kristittyjen pelastumiseksi, jotka lukevat Daavidin psalmeja.
21. Mitä tehdään meidän saamiseksemme epäonnistumaan velvollisuudessamme ja hyvän uutisen saarnaamisoikeudessamme, ja miksi Paavali ei lahjonut asiansa vetoamisessa?
21 Älkäämme me, antautuneet kristityt, lyökö koskaan laimin velvollisuuttamme ja oikeuttamme saarnata Valtakunnan hyvää uutista niin kuin Kristus käski! Hän ja hänen opetuslapsensa varoittivat meitä, että tämän maailman poliittiset ja uskonnolliset mahdit koettavat ottaa pois meidän Jumalan antaman oikeutemme saarnata, antaa kuolinisku sanomalle, jollei tappaakin meidät ja vaientaa äänemme. Apostoli Paavali ei sovitellut tämän oikeuden suhteen. Uskonnolliset henkilöt, joihin kuului sellaisiakin, jotka tunnustivat palvovansa Herraa Jumalaa, yllyttivät vastustamaan Paavalia Filippissä, Tessalonikassa, Bereassa ja lopuksi Jerusalemissa. Paavali vetosi lopulta keisariin, mutta ei missään sovittelumielessä, vaan lopettaakseen uskonnoitsijoitten sekaantumisen asiaan ja vahvistaakseen laillisesti oikeuden saarnata Jumalan valtakuntaa. Miksi Paavali teki sitten tämän vetoomuksen? Jatkaakseen taistelua loppuun asti, Rooman valtakunnan korkeimpaan oikeuteen asti, pyytämättä viholliselta armoa enempää kuin antamattakaan sitä. Eivätkä keisarin laitkaan oikeuttaneet sen ajan uskonnoitsijoita sekaantumaan Jumalan valtakunnan saarnaamiseen. Jumalan lait olivat sitä paitsi täysin hänen saarnaamisensa puolella. Paavali taisteli siis kaikin asein, joita hänellä oli oikeus käyttää. Paavali ei käyttänyt oman henkilökohtaisen mukavuutensakaan takia mitään salakavalia keinoja, mitkä jättäisivät asian yhä ratkaisemattomaksi, yhä laillisesti vahvistamattomaksi. Hän kieltäytyi sen tähden lahjomasta maaherra Felixiä, jotta tämä päästäisi hänet vankilasta. – Apt. 24:26, 27.
22. Mihin tehtävään Paavali oli antautunut tässä yhteydessä?
22 Paavali antoi Rooman kansalaisena arvokkuutta Valtakunnan sanomalle vetoamalla sen ajan korkeimpaan maalliseen auktoriteettiin, keisariin, jolle Paavali maksoi kristittynä veroa. (Apt. 25:10–12) Paavali oli kokonaan antautunut ”hyvän uutisen [saarnaamisoikeuden] puolustamiseen ja lailliseen vahvistamiseen”. (Fil. 1:7, Um) Tämä menettely vaikutti Matteuksen 10:18:nnessa olevan Jeesuksen ennustuksen täyttymiseksi.
23. Miten Jehovan todistajat menettelevät siis Paavalin tavoin siellä, missä heitä ei ole kielletty ja missä heidät on kielletty, ja keneltä he odottavat pelastusta?
23 Me seisomme nyt sen periaatteen oikeudenmukaisuuden pohjalla, mitä kristitty apostoli Paavali noudatti. Missä Jehovan todistajille ei ole pantu kieltoja, siellä me vetoamme veroa maksavina kansalaisina nykyiseen keisariin torjuaksemme Valtakunnan saarnaamisen viholliset keisarin omilla laeilla. Missä kiellot on olemassa, siellä eivät kiellon alaiset Jehovan todistajat voi vedota keisariin hänen omalla alueellaan. Mutta mitä tulee Jehovan todistajilleen antamaan käskyyn saarnata hänen valtakuntaansa, niin he tottelevat Jumalaa Hallitsijana pikemmin kuin niiden ihmisten kieltoa, jotka taistelevat Jumalaa vastaan ja jotka tuhoutuvat nyt tai viimeistään Harmagedonin yleissodassa. (Jes. 51:12) Pelastus iankaikkiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa ei tule keisarin kautta, jonka täytyy pian tuhoutua, vaan Jumalan Jehovan ja hänen hallitsevan Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
24. Miten me siis toimimme, niin kuin Daavid lausui Psalmissa 26, ja millä tavalla meidän rukouksiimme vastataan näin ollen?
24 Me, Jumalan valtakunnan perillisten jäännös, ja myöskin niiden tovereitten suuri joukko, joilla on hyvä tahto Jumalan valtakuntaa kohtaan, rakastamme kuningas Daavidin tavalla Jehovan huoneen asumusta ja tätä paikkaa, missä hänen kirkkautensa asustaa. Me jatkamme tässä hänen palvomistaan pitäen rakkaudellisesti kiinni niistä periaatteista, mitkä hän on esittänyt kirjoitetussa Sanassaan meidän kristillisen käyttäytymisemme ohjaamiseksi ja hallitsemiseksi. Me siunaamme nyt ja ikuisesti Jehovaa tässä hänen palvojiensa kokoontuneitten joukkojen keskellä. Me vaellamme tämän vanhan maailman loppuun saakka tunnontarkasti Raamatun määrittelemässä nuhteettomuudessamme Jumalan edessä. Koska me teemme näin, niin meidän rukouksemme ovat otollisia hänelle, ja hän pelastaa meidät Kristuksen kautta. Kun hän ottaa pois tämän maailman syntisten ja veren tahrimien ihmisten sielun ja elämän, niin hän varjelee meidät keskellä heidän tuhoisaa loppuaan. Hän vapauttaa meidät niiden palkitsijana, jotka etsivät häntä vakavasti, lupaamaansa uuteen maailmaan, jumalisen periaatteen ja nuhteettomuuden maailmaan.