Lukijain kysymyksiä
● Miksi Efraimin ja Daanin sukukuntia ei mainita Ilmestyskirjan 7:4–8:ssa esitettyjen hengellisten israelilaisten joukossa? – P. R., USA.
Raamatusta käy ilmi, että Jehova päätti antaa luvun kaksitoista, kahden kuvaannollisesti täydellisen luvun, kolmen ja neljän, tulon esittää järjestön täydellisyyttä. Tämä ei näy ainoastaan siitä, että Jaakobilla oli kaksitoista poikaa ja Israelissa kaksitoista sukukuntaa, vaan myöskin siitä, että on ”Karitsan kaksitoista apostolia”. – Ilm. 21:14.
Leevin sukukunta vaihdettiin varhain autiomaassa edustamaan kaikkia elossa varjeltuneita esikoisia, jotka kuuluivat Jehovalle sen perusteella, että hän säästi heidät ensimmäisenä pääsiäisyönä. Jotta jälleen olisi kaksitoista sukukuntaa, niin Joosefin sukukunta jaettiin kahtia, hänen kahden poikansa, Efraimin ja Manassen sukukuntiin. – 4. Moos. 3:12, 13, 41; 10:14–28.
Tästä seuraa, että kun hengellisen Israelin kaksitoista sukukuntaa lueteltiin, niin kaikki sukukunnat eivät voineet esiintyä siinä, jotta tuo kuvaannollinen luku kaksitoista silti säilyisi. Olisi saatettu ajatella, että alkuperäiset kaksitoista sukukuntaa mainittaisiin Ilmestyskirjassa, mutta niin ei ole. Efraimin ja Daanin sukukunnat on jätetty pois siitä, ikään kuin ne eivät ansaitsisi kuvaannollista merkitystä. Miksi?
Efraim oli aloittanut mitä suotuisimmin. Jehova itse oli sanonut Efraimille: ”Efraim on minun esikoiseni” (Jer. 31:9) Vaikka Efraim oli Joosefin nuorempi poika, niin hän peri esikoisoikeuden, koska Jaakob siunasi hänet. – 1. Moos. 48:13–20.
Tästä suositusta alusta, huolimatta Efraimin sukukunta sai tunnetusti huonon maineen. Se nurisi maassa saamaansa perintöä; se ’riiteli kovasti’ Gideonin kanssa, se taisteli Jeftaa vastaan, ja siitä sanottiin vielä: ”Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.” Ei ole ihme, että Jehova ”hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.” – Joos. 17:14, 15; Tuom. 8:1; 12:1–6; Ps. 78:9, 67, 68.
Efraim johti kapinaa Daavidin huonetta vastaan Jerobeamin edustamana. Sen lisäksi se halveksi valtakuntaliittoa ja soti Juudan valtakuntaa vastaan sekä osoitti halveksintaa Leevin liitolle perustamalla kilpailevan vasikanpalvonnan koko kymmenen sukukunnan valtakunnassa. Me luemme edelleen Efraimista: ”Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan.” ”Efraim, olet haureutta harjoittanut.” ”Efraim on tullut leivän kaltaiseksi, jota ei ole käännetty”, mikä tarkoittaa sitä, että se oli puolisydäminen antaumuksessaan Jehova Jumalalle. – 1. Kun. 12:25–30; 2. Aikak. 13:3–20; Ps. 78:10; Hoos. 5:3; 7:8.
On kuitenkin huomattava, että Efraim on todellisuudessa edustettuna Joosefissa, isässään, sillä Joosefin toiselle pojalle, Manasselle, suodaan erikseen omakohtainen maininta ja asema luettelossa.
Daanin sukukuntakin hankki itselleen huonon nimen. Tälle sukukunnalle lausutun siunauksen sanat, mitkä Jaakob lausui kuolinvuoteellaan, jo ilmaisevat tämän sukukunnan lähtevän epäsuotuisalle tielle: ”Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.” – 1. Moos. 49:17.
On myös huomattavaa, että ainoa vanhin historiallinen tapahtuma, mikä koskee nimenomaan daanilaisia, kertoo heidän lankeamisestaan epäjumalanpalvelukseen. He tekivät ilmeisesti ensimmäisinä siten. Niinpä ”Daan” on Joonatanin targumissa epäjumalanpalveluksesta käytetty pilkkanimi. Kun Jerobeam perusti vasikanpalvonnan, niin hän teki sen asettamalla yhden vasikoista daanilaisten tärkeimpään kaupunkiin, Daanin kaupunkiin: ”Ne, jotka vannovat sen nimeen, joka on Samarian syntivelka, ja sanovat: ’Niin totta kuin sinun jumalasi elää, Daan, . . . He kaatuvat eivätkä enää nouse.” (Tuom. 18:1–31; Aam. 8:14) Manasse otti Daanin paikan Ilmestyskirjan 7:6:nnessa.
Edelläolevan valossa on helppo nähdä, miksi Efraimin ja Daanin nimiä ei esiinny hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan joukossa.
● Miten voidaan 5. Mooseksen kirjan 24:16, mikä sanoo, että ’lapsia ei tule rangaista isien tähden’, saada sopusointuun sen seikan kanssa, että Daavidin ja Batseban aviorikoksesta syntynyt jälkeläinen kuoli heidän syntinsä takia, kuten osoitetaan 2. Samuelin kirjan 12:14:nnessä? – J. B., USA.
5. Mooseksen kirjan 24:16:nnessa esitetty laki osoittaa, että isiä ei saanut surmata heidän lastensa takia eikä lapsia heidän isiensä takia. Ihmisen jakaessa oikeutta kummankin piti kuolla oman syntinsä takia, eikä hänen tullut vetää viattomia sukulaisia mukaan. Tässä Daavidin ja Batseban nimenomaisessa tapauksessa ei kummallakaan ollut oikeutta lapseen, eikä siinä, että se riistettiin heiltä, ollut mitään väärää. Sitä paitsi ei lapsi ympärileikkaamattomana, nimettömänä ollut vielä kehittänyt mitään persoonallisuutta eikä tietoisuutta voidakseen arvostaa elämää. Ja Batseba olisi lisäksi voitu kivittää kuoliaaksi aviorikoksen takia, missä tapauksessa syntymätön lapsi olisi myös tuhoutunut. Mutta, kuten aikaisemmin on esitetty Vartiotornissa, Daavidille osoitettiin armoa Valtakuntaa koskevan liiton takia, minkä liiton Jehova oli tehnyt hänen kanssaan. Osoittaakseen kuitenkin epäsuosionsa Jehova antoi lapsen kuolla, mikä oli hyvin ankara isku kuningas Daavidille. Daavidin elämässä kerrotaan kaksi samanlaista tapausta toinen Ussan kuoleman yhteydessä, kun tämä yritti tukea liiton arkkua; toinen oli kymmenientuhansien israelilaisten tuhoutuminen, koska kuningas Daavid päätti ylimielisesti ja ylpeästi laskea Israelin sotajoukot. (1. Aikak. 15:13; 21:1–27) Tällaiset kertomukset korostavat Jehova Jumalan yksinvaltiutta ja painottavat sanoja: ”Hän [Jumala] tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?”’ – Dan. 4:32.
● Mikä on tetragrammatonin oikea muoto: יהוה, mikä esiintyy kirjassa ”Olkoon Jumala totinen” ja ”Kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut”, vai יְהוָֹה, mikä on Strongin ja Youngin hakemistoissa? – R. R. W., USA.
Ensiksi mainitsemanne muoto on heprealaisen tetragrammatonin puhdas muoto, mikä esiintyy mainitsemissanne Seuran julkaisuissa. Hakemistoista otettu toinen muoto on tetragrammaton, joissa on vokaalimerkit ylä- ja alapuolella. Kuten hyvin tiedetään, hepreaa kirjoitettiin ensin aivan ilman vokaaleja, ja vokaaliäänteet kulkeutuivat suullisen perinteen välityksellä. Vokaalimerkit lisättiin myöhemmin lukijain auttamiseksi ääntämään heprealaista tekstiä oikein ja saamaan siitä oikean merkityksen. Yleisesti ymmärretään, että tohtori Youngin ja tohtori Strongin esittämät vokaalimerkit edustavat heprealaiseen sanaan Adonai kuuluvia vokaaleja, ja nämä vokaalimerkit olivat todellisuudessa vihjeenä juutalaiselle lukijalle, että kun hän tuli tetragrammatoniin, minkä ääntämisen tuntemus oli hävinnyt, niin hänen piti lukea arvonimi Adonai, mikä merkitsee ”Herra”, sen sijaan että hän yrittäisi lausua tetragrammatonia. Juutalaiset papit turvautuivat tähän menettelyyn, koska he pitivät pyhän loukkauksena Jehovan nimen lausumistakin ja sen tekemistä sen käskyn rikkomisena, mikä kieltää ottamasta Jehovan, Jumalamme, nimeä turhaan. Tämä uskonnollinen käsitys selittää sen, että Jehovan nimi esiintyy niin harvoin hyväksytyssä Kuningas Jaakon käännöksessä, kuten huomautetaan Amerikkalaisen standardikäännöksen esipuheessakin.