Olkaamme aina hänen kaltaisiaan ja apostolien ja muiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kaltaisia, kun täydessä uskossa etsimme Jehovan apua toteuttaaksemme hänen meitä koskevan tahtonsa. Rukoilkaamme aina yhdessä: ”Ja nyt, Jehova, . . . suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” – Apt. 4:29.

Muinaisen Israelin rikokset

”Näin sanoo Herra: Israelin kolmen rikoksen, neljän rikoksen tähden minun päätökseni on peruuttamaton. Sillä he myyvät hurskaan rahasta ja köyhän kenkäparista, polkevat maan tomuun vaivaisten pään (haluavat kiihkeästi maan tomua alhaisten pään päälle, UM] ja vääntävät mutkaiseksi nöyrien tien. Ja poika ja isä käyvät saman naisen pariin häväisten minun pyhän nimeni. He loikovat pantiksi otetuilla vaatteilla jokaisen alttarin ääressä ja juovat sakotettujen viiniä jumalansa huoneessa.” – Aamos 2:6–8.

Raamatullisessa kielenkäytössä luku ”kolme” voi edustaa voimakkuutta tai korostusta. Niinpä Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan ’kolme, jopa neljä rikosta’ Jehovaa vastaan edustavat Israelin valtakunnan kaikkia uskottomuuden tekoja yhdessä.

Vanhurskaita ihmisiä myytiin ”rahasta”. Laki määräsi, että jos varas ei kyennyt maksamaan varastamistaan tavaroista korvausta, niin hänet voitiin myydä niiden korvaukseksi. (2. Moos. 22:3) Saattaa sen tähden olla, että vaikutusvaltainen hallitseva luokka meni paljon tätä pitemmälle ja myi alhaisia ihmisiä hyödyn saamiseksi eikä siksi, että köyhien olisi tarvinnut suorittaa korvaus. Tai ’hurskaan myyminen rahasta’ voi tarkoittaa, että tuomarit saatuaan lahjukseksi hopeaa (UM) tai lupauksen sellaisesta tuomitsivat vanhurskaita ihmisiä.

Mahdollisesti siksi, että köyhä mies ei kyennyt maksamaan kenkäparia, hänen velkojansa sydämettömästi myi hänet orjuuteen. Tai saadakseen kenkäparin tai jotakin muuta melko vähäarvoista vaikutusvaltainen mies saattoi myydä köyhän ihmisen. Tunteettomat miehet odottivat innokkaasti näkevänsä köyhien joutuvan niin toivottomaan tilaan, että he voisivat heittää tomua heidän päänsä päälle. (Vrt. Job 2:12) ”Nöyrillä” ei yksinkertaisesti ollut mitään toivoa oikeuden saamisesta.

Samaan perheeseen kuuluvat epäjumalanpalvelukseen sortuneet israelilaiset turvautuivat samaan temppeliporttoon palvontamuotona ja häpäisivät siten Jehovan pyhän nimen. He osoittivat myös räikeää halveksuntaa Korkeinta kohtaan rikkomalla muutoin hänen lakiaan. Esimerkiksi pantiksi otettu vaate oli määrä palauttaa ennen yön tuloa. (2. Moos. 22:26) Mutta nämä pahat miehet pitivät panteiksi otetut vaatteet ja käyttivät niitä sitten peitteinä, joiden päällä loikoilivat uhriaterioiden aikana temppelissä. Lisäksi köyhiltä epäoikeudenmukaisesti kiristetyillä sakoilla saatiin viiniä, jota he joivat palvontamenoissaan jumaliensa temppelissä. Näin he käyttivät sorrolla ansaittua väärään palvontaan. Mitä häpeää uskottomat israelilaiset tuottivatkaan Jehovan pyhälle nimelle!

Oikeus vaati, että Israelin kymmenen sukukunnan valtakunta piti kutsua tekemään tili rikoksistaan. Tuomion aika tuli kun assyrialaiset 700-luvulla eaa. valloittivat maan ja valtasivat Samarian, Israelin pohjoisen valtakunnan pääkaupungin.