Obadja esittää Jumalalta tulevaa varoitusta ja lohdutusta
”OBADJAN näky.” Näin alkaa Raamatun henkeytettyjen heprealaisten kirjoitusten lyhin kirja. Se sisältää varoituksen onnettomuudesta (Kuolleestamerestä kaakkoon sijaitsevan) Edomin maalle ja kansalle sekä lohdutuksen sanoman Jumalan palvelijoille. Sen alkusanoissa sanotaan muun muassa:
”Herra, Herra sanoo Edomista näin: Me olemme kuulleet sanoman Herralta, ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin: ’Nouskaa, nouskaamme sotaan sitä vastaan!’” – Ob. 1.
Nimi ”Obadja” tarkoittaa ’Jahin [Jehovan] palvelijaa’; emmekä me muuta tiedäkään tämän profeetallisen kirjan kirjoittajasta. Mutta Obadjan kirja on tosiaan hyödyllinen Jumalan palvojille nykyään. Obadjan esittämä Jehovan toiminta Edomin suhteen antaa varoittavan esimerkin siitä, kuinka Luoja jonakin päivänä hävittää maapallolta kaikki ne, jotka vihaavat häntä ja hänen kansaansa. Toisaalta Obadja ilahduttaa Jumalan palvojia esittämällä lupauksen sorrosta saatavasta vapautuksesta ja myös loputtomasta hyvinvoinnista.
Obadjan sanomaa sanotaan sopivasti ”näyksi”. (Ob. 1) Raamatussa sanotaan profeettoja usein ’näkijöiksi’. (1. Sam. 9:9; 2. Sam. 15:27; 1. Aikak. 9:22) Vaikkei profeetta nähnytkään mitään silminnähtävää, profeetallisia ilmoituksia kutsuttiin usein näyiksi. – Dan. 9:24; Naah. 1:1.
YLPEÄ EDOM ALENNETTU
Obadjan mukaan Jumala nostaisi kansat käymään tuhoisaa sotaa edomilaisia vastaan. Koska tätä koskeva Obadjan ilmoitus oli lähtöisin ”Suvereenilta Herralta Jehovalta” (UM), sen täyttymys oli varma.
Edomilaiset ovat saattaneet olla taipuvaisia pilkkaamaan sellaista ennustusta, joka koski heidän kansaansa kohtaavaa onnettomuutta. Edomin alue oli vuorista. Alueen aikaisempia asukkaita kutsuttiin ”hoorilaisiksi”, joka merkitsee luola-asukkaita. (1. Moos. 14:6; 5. Moos. 2:12, 22) Koska edomilaiset asuivat vuorilla, joille oli vaikea päästä, he ajattelivat olevansa täysin turvassa vihollisen hyökkäyksiltä.
Tämän vuoksi Jumala julisti Obadjan kautta: ”Katso, vähäiseksi minä teen sinut kansojen seassa, ylen halveksittu olet sinä oleva. Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla ja sanot sydämessäsi: ’Kuka voi syöstä minut maahan?’ Vaikka tekisit pesäsi korkealle niinkuin kotka ja vaikka sen sija olisi tähtien välissä, minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.” – Ob. 2–4.
Ylpeät edomilaiset oli määrä tehdä ’vähäisiksi’ sekä määrältään että arvokkuudeltaan. Jumala oli tuhoava heidät, sijoittaisivatpa he asuntonsa kuinka korkealle tahansa tai olisivatpa ne kuinka etäällä tahansa.
LÄPIKOTAISIN ”ETSITTY”
Seuraavaksi Jehova ilmoittaa, kuinka perusteellisesti Edomin viholliset hävittäisivät kansan: ”Jos varkaat tulisivat kimppuuni, jos yölliset rosvot, kuinka voisit tulla niin hävitetyksi: eivätkö he varastaisi vain sen, mitä tarvitsevat? Jos viininkorjaajat tulisivat luoksesi, eivätkö he jättäisi jälkikorjuuta?” – Ob. 5.
Tavallisesti varkaat varastavat vain ”sen, mitä tarvitsevat”, sen sijaan että tyhjentäisivät talon putipuhtaaksi. Samoin viininkorjaajat jättäisivät aina joitakin rypäleitä jäljelle. Mutta Edomin suhteen asian laita oli toinen.
Obadja selittää: ”Kuinka onkaan Eesau läpikotaisin etsitty, hänen kätkönsä pengotut!” (Ob. 6) Edomilaisten vihollisten oli määrä etsiä tarkoin jokainen luola ja kätköpaikka. He eivät jättäisi jäljelle ainoatakaan kätköä.
EI APUA EDOMILLE
Kun viholliskansat aloittaisivat sotavalmistelut Edomia vastaan, se etsisi luonnollisesti apua kansoilta, jotka teeskentelivät olevansa sen liittolaisia. Mutta kun edomilaiset lähettäisivät niiden luokse sanansaattajia etsimään apua ja suojelusta maahan tunkeutuvia voimia vastaan, sanansaattajat lähetettäisiin niiden maiden ”rajalle asti”, joista he etsisivät apua. Heidät saatettaisiin pois eikä heille annettaisi mitään lupausta avusta. Samanlaista kohtelua voisivat odottaa edomilaiset, jotka pakenisivat naapurimaiden rajojen yli paetakseen kuolemaa. Heiltäkin evättäisiin pääsy tai heidät karkotettaisiin. (Ob. 7) Ei kukaan edomilaisten keskuudessa olisi niin viisas tai mahtava, että pystyisi torjumaan tuhon. – Ob. 8, 9.
SYY
Syy siihen, miksi Edomia kohtasi sellainen onnettomuus, esitetään seuraavissa sanoissa: ”Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan peittää sinut häpeä, ja sinut hävitetään ikiajoiksi. Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä, päivänä, jona vieraat veivät pois hänen rikkautensa, jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan ja heittivät Jerusalemista arpaa, olit myöskin sinä niinkuin yksi heistä.” – Ob. 10, 11.
Israelilaiset polveutuivat Jaakobista ja edomilaiset hänen kaksosveljestään Eesausta. Koska Jaakob hankki esikoisoikeuden veljeltään, Eesau alkoi hautoa murhanhimoista vihaa Jaakobia kohtaan. (1. Moos. 25:27–34; 27:30–45) Kautta historiansa ajan edomilaiset ilmaisivat jatkuvasti sellaista vihaa Israelia kohtaan. (4. Moos. 20:14–21; 2. Kun. 8:20–22; 2. Aikak. 21:8–10; 28:16–20; Ps. 83:5–9) 800-luvulla eaa. Jehova tuomitsi Edomin profeetta Aamoksen kautta ”koska se [oli] vainonnut miekalla veljeänsä ja tukahduttanut kaiken armahtavaisuuden ja pitänyt ikuista vihaa ja säilyttänyt kiukkunsa ainaisesti”. – Aam. 1:11.
Yli 200 vuotta myöhemmin sellainen viha ilmeni erittäin rajuna, kun babylonialaiset kuningas Nebukadnessarin johdolla tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin. Tästä tapahtumasta henkeytetty psalmista kirjoitti: ”Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: ’Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!’” – Ps. 137:7.
Obadjan kautta Jumala tuomitsi Edomin sellaisen vihamielisen hengen johdosta sanoen: ”Älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä . . . Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä.” (Ob. 12–14) Edomin kavaluus Israelia kohtaan meni jopa niin pitkälle, että se jahtasi henkensä edestä pakenevia ja luovutti heitä viholliselle. Mutta tällaisella menettelyllä edomilaiset ilmaisivat olevansa tietämättömiä eräästä tärkeästä tosiasiasta. Kuinka niin?
”LÄHELLÄ ON HERRAN PÄIVÄ”
Jehova sanoi edelleen: ”Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi. Sillä niinkuin te olette juoneet minun pyhällä vuorellani, niin tulevat kaikki pakanakansat juomaan ainiaan: he juovat ja särpivät ja ovat, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan.” – Ob. 15, 16.
Edom ryhtyi Jumalan kansan vihollisten kanssa juhlimaan juomingein Israelia kohdannutta tappiota ja ryöstöä. Nyt olisi edomilaisten vuoro ’juoda Jumalan suuttumuksen malja’. Eivät ainoastaan edomilaiset vaan kaikki Jumalan valitulle kansalle vihamieliset kansat olisivat jonakin päivänä ”niinkuin ei heitä olisi ollutkaan”.
EDOMISTA TULEE KUIN ”OLKI”
Jehova lupasi, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläiset saisivat omistukseensa maan, jota myöhemmin kutsuttiin Palestiinaksi. (1. Moos. 15:7, 17–21) He saivatkin sen, mutta babylonialaiset ajoivat heidät sieltä pois ja jättivät maan autioksi.
Obadjan kautta Jehova antoi takeen siitä, että israelilaiset saisivat sen uudelleen omistukseensa, sillä Jumala sanoi profeetan välityksellä: ”Mutta Siionin vuorella saavat olla pelastuneet, ja se on oleva pyhä, ja Jaakobin heimo on perivä perintönsä. Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo liekki, mutta Eesaun heimo kuin olki, ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen; eikä jää pakoonpäässyttä Eesaun heimosta. Sillä Herra on puhunut.” – Ob. 17, 18.
Israel ei olisi enää jakaantuneena Juudan ja Benjaminin muodostamaan kahden sukukunnan valtakuntaan (kutsutaan joskus ”Jaakobiksi” Raamatussa) ja kymmenen sukukunnan pohjoiseen valtakuntaan (kutsutaan joskus ”Joosefin heimoksi”). Nämä sanat ennustavat Israelin kaikkien kahdentoista sukukunnan ykseyden. Sen sijaan Edom oli tuhoutuva. Israelilaisten oli määrä tuhota nuo Eesaun jälkeläiset niin kuin tuli kuluttaa oljet.
Tuhoutuiko Edom todella? Tuhoutui, ja Obadjan kautta esitetyn Jumalan julistuksen täyttymykseksi sekä pakanoilla (jae 1) että israelilaisilla (jae 18) oli osuutensa siinä. Tarkastele joitakin ennustuksen täyttymyksen vahvistavia todisteita.
Muinaiset piirtokirjoitukset kertovat kuningas Nabunaidin johdossa olevien babylonialaisten valloittaneen Edomin 500-luvulla eaa. Babylonian historiaan ja kirjallisuuteen perehtyneen oppineen C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka valloittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaisia sotilaita. John Lindsay kirjoittaa tästä artikkelissa nimeltä ”Babylonian kuninkaat ja Edom”: ”Täten ainakin osaksi profeetan sanat saivat täyttymyksen, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Kostoni, joka Edomia kohtaa, minä annan kansani Israelin käteen’ (Hes. 25:14). Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joka sanoi, että Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan’ sen eteen. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka, vaikkakin he Nebukadressarin aikana olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset (vrt. Ob. 1 ja 7).” – Palestine Exploration Quarterly, tammi–kesäkuu 1976, s. 39.
Tämä sopii hyvin yhteen Raamatun esittämän Edomin kukistumisen aikaa koskevan todistuksen kanssa. Kuten jo mainitsimme, Edom oli itsenäinen kansa, kun Jerusalem kukistui Nebukadnessarin sotajoukkojen edessä. Kuitenkin Malakian kirja, joka kirjoitettiin suunnilleen 400-luvun puolivälissä eaa. (noin 100 vuotta sen jälkeen kun Nabunaid teki sotaretken Edomiin), kertoo, että Jumala oli jo tehnyt Edomin ’vuoret autioiksi ja antanut hänen perintöosansa erämaan aavikkosusille’. – Mal. 1:3.
’JA KUNINKUUS ON OLEVA JEHOVAN’
Israelilaisten oli määrä saada uudelleen haltuunsa maa, josta heidät oli karkotettu heidän Babylonian-pakkosiirtolaisuutensa ajaksi. Tämän lisäksi Obadjan kirja kuvailee Israelin alueen laajentumisen joka suuntaan. He laajentaisivat aluettaan etelään päin Etelämaahan, itään päin Edomin entiseen kotimaahan ja länteen päin Alankomaahan ja filistealaisten maahan. Luoteeseen laajennus ulottuisi kautta Foinikian rannikon aina pohjoiseen Tyroksen ja Sidonin välillä sijaitsevaan Sarpatiin asti. Koilliseen päin he levittäytyisivät kautta koko sen alueen, joka aikaisemmin oli Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan hallussa ja johon kuuluivat Efraim, Samaria ja Gileadin alue Jordanin itäpuolelta. Jerusalemin pakkosiirtolaiset eivät jäisi johonkin kaukaiseen vieraaseen maahan, vaan aina Sefaradista (uskotaan olevan Vähässä-Aasiassa) asti he palaisivat ja ottaisivat haltuunsa etelään päin Etelämaahan asti ulottuvan perintömaan. Edomilaiset olivat siellä aikaisemmin anastaneet maata. – Ob. 19, 20.
Obadjan kirja päättyy rohkaisevasti: ”Pelastajat nousevat Siionin vuorelle tuomitsemaan Eesaun vuorta. Ja kuninkuus on oleva Herran [Jehovan, UM].” (Ob. 21) Joosuan kuoleman jälkeen Jumala herätti tuomareita ’pelastamaan’ Israelin sorrosta ja saamaan takaisin alueen, jonka vihollinen oli valloittanut, ja Obadja kuvailee kotimaahansa palanneitten israelilaisten toimivan samassa tehtävässä. – Tuom. 2:16.
Laajemmassa merkityksessä tämä ennustus antaa varmuuden siitä, että jonakin päivänä kaikki Jumalan viholliset tuhotaan ja Jumalan hallitusvalta ulotetaan yli koko maapallon. (Ps. 22:28, 29) Tämä tosi Jumalalta tuleva varoituksen ja lohdutuksen sanoma ansaitsee mahdollisimman laajan tunnetuksi tekemisen. Kerrotko sinä säännöllisesti siitä toisille?
[Kuva s. 24]
EDOM
Obadjan sanoma on tuhovaroitus Edomille ja ennallistuslupaus Jumalan kansalle