Vuorisaarna: ”Tee ensin sovinto veljesi kanssa”
VAROITETTUAAN kuulijoitaan pitkäaikaisen vihan vaarallisuudesta Jeesus suuntasi heidän ajatuksensa vihan syiden poistamiseen. Hän sanoi: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” – Matt. 5:23, 24.
”Lahja” tässä tapauksessa tarkoitti mitä tahansa uhrilahjaa, jonka joku saattoi esittää Jehovan temppelissä. Eläinuhrit olivat huomattavan tärkeitä, koska Jumala oli määrännyt ne osaksi tosi palvontaa. Mutta sellaisella, joka muisti, että ’hänen veljellään oli jotakin häntä vastaan’, oli jotakin vielä tärkeämpää. ”Jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois”, sanoi Jeesus. ”Tee ensin sovinto veljesi kanssa ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.”
Tämä ei ehkä ollut niin vaikeaa kuin miltä näyttää, koska tavanomainen aika sellaisten uhrien esittämiselle oli kolmena juhla-aikana vuodessa, nimittäin pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajanjuhlan aikana. (5. Moos. 16:16, 17) Todennäköisesti loukkaantunut veli oli niiden matkamiesten joukossa, jotka tulivat Jerusalemiin näille juhlille.
Joku saattoi siellä muistaa Mooseksen lain vaatimuksen, joka koski vikauhreja. Jos oli kysymyksessä omaisuuden varastaminen tai kadottaminen tai omaisuutta koskeva petosasia, niin Jumalan laki vaati katuvaa syyllistä henkilöä palauttamaan sen täysimääräisenä sekä lisäksi 20 prosenttia ylimääräistä, ennen kuin hän esitti uhrinsa. (3. Moos. 6:1–7) Jeesus ei kuitenkaan rajoittanut sanojaan vikauhreihin ja nimenomaisiin rikkomuksiin. Jumalan Pojan sanojen mukaan minkä tahansa uhrin esittäminen piti lykätä, jos asianomainen muisti, että hänen veljellään oli aiheellisesti jotakin häntä vastaan – jotakin missä hänen omatuntonsa sanoi hänen menetelleen väärin tai jättäneen tekemättä jotakin veljelleen, tai ehkä hän tajusi veljensä suhtautumisesta häntä kohtaan, että hänen veljellään oli loukkaantumisen tunne. Sellaisessa tapauksessa uhri piti jättää eloon ”siihen alttarin eteen”, nimittäin polttouhrialttarin eteen temppeliin kuuluvalle pappien esipihalle.
Jumalan kannalta ihmisen suhde lähimmäiseensä on ehdoton, tärkeä osa tosi palvontaa. Eläinuhrit, jopa ”tuhannet oinaat”, olivat Jumalalle merkityksettömiä, jos niiden uhraajat eivät kohdelleet lähimmäistään oikein. (Miika 6:6–8) ”Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt”, kirjoittaa apostoli Johannes, ”ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” – 1. Joh. 4:20.
Jeesus kannusti edelleen kuulijoitaan välttämään viivyttelyä valituksen aiheiden korjaamisessa, kun hän sanoi: ”Ryhdy nopeasti sopimaan asioita sen kanssa, jolla on kanne sinua vastaan oikeudessa, kun olet hänen kanssaan matkalla sinne.” – Matt. 5:25a.
’Matkalla oikeuteen sen kanssa, jolla on kanne sinua vastaan’, rikkojan pitäisi ponnistella kovasti asian ratkaisemiseksi ilman tuomioistuimen myötävaikutusta. Jos rikkoja myöntäisi erehdyksensä, ilmaisisi murhetta ja osoittaisi halua korvauksen suorittamiseen, todennäköisesti se, jolla on kanne häntä vastaan, olisi halukas osoittamaan armoa, ehkäpä suostuisi ehtoihin, jotka rikkoja voisi täyttää ilman kohtuuttomia vaikeuksia.
Jeesus esitti käytännöllisen syyn tällaiseen nopeaan asioitten ratkaisemiseen: ”Ettei kantaja jotenkin luovuttaisi sinua tuomarille ja tuomari oikeudenpalvelijalle ja ettei sinua heitettäisi vankilaan.” – Matt. 5:25b.
Jos vastaaja jutun jouduttua oikeuteen osoittautuisi syylliseksi eikä voisi maksaa velkaansa, niin tuomari voisi luovuttaa hänet ”oikeudenpalvelijalle”. Tämä viranomainen vuorostaan heittäisi syyllisen vankilaan. Kuinka pitkäksi aikaa?
Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon sinulle: et varmasti pääse sieltä ulos, ennen kuin olet maksanut viimeisenkin hyvin vähäarvoisen kolikon.” (Matt. 5:26) Matteuksen kreikankielisen tekstin mukaan vankeus voisi jatkua viimeisen kodrantesin maksamiseen asti; se oli raha, joka oli arvoltaan yksi kuudeskymmenesneljäsosa tavallisen maataloustyöläisen päiväpalkasta. Ellei joku maksanut vangin velkaa, tämä saattoi joutua olemaan vankilassa pitkän aikaa.
Otolliseen palvontaan täytyy sisältyä lähimmäisen oikea kohteleminen. Apostoli Paavali neuvoo toisia uskovia: ”Päättäkää . . . olla panematta veljen eteen kompastumisen tai lankeamisen aihetta.” (Room. 14:13) Jos sellainen kompastumisen aihe ilmaantuisi, kristityn täytyy muistaa Jeesuksen sanat ja ’ryhtyä nopeasti sopimaan asioita’. (Matt. 5:25) ”Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria”, sanoo Jehova. – Hoos. 6:6.