-
Jumalan kanssa vaeltaminenVartiotorni 1963 | 1. toukokuuta
-
-
valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa.” – 2. Moos. 34:14, Um (1953:n painos); Mark. 12:30; Matt. 6:33.
21. Mitä yksinomainen antaumus vaatii meiltä?
21 Samoin kuin Jeesus vaelsi Jumalan kanssa asettamalla ensimmäiseksi elämässään Jumalan nimen ja valtakunnan, samoin meidänkin täytyy tehdä. Meidän täytyy totella Jesajan 43:10–12:ssa ja Matteuksen 24:14:nnessä annettuja profeetallisia käskyjä. Sikäli kuin tilaisuutta tarjoutuu meidän täytyy mennä talosta taloon ja seisoa kadunkulmissa ilmoittamassa Jehovan nimeä ja valtakuntaa, tehdä uusintakäyntejä ja johtaa raamatuntutkisteluja niille, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan. Yksinomainen antaumus vaatii meitä olemaan valppaita todistamistilaisuuksiin nähden, olemmepa missä hyvänsä.
22. Mitä Luukkaan 12:48:nnessa esitetty periaate vaatii meiltä?
22 Onko Jehovan palvelus tosiaan tärkein asia elämässämme? Jos se on, niin me emme tyydy ainoastaan nimelliseen todistamiseen, vaan pyrimme saavuttamaan ainakin vähimmäisvaatimukset seurakunnan tavoitteissa. Me haluamme sitä kuluttavaa intoa, mikä Jeesuksella oli, ja siis tehdä kaiken, minkä suinkin voimme. Muista, että ”jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään”. Älkäämme siis tyytykö tekemään mahdollisimman vähän ollaksemme kristittyjä. – Luuk. 12:48.
23, 24. Mitkä ovat eräitä niistä ansoista, joita meidän täytyy varoa, mikäli aiomme omistaa Jehovalle yksinomaisen antaumuksen?
23 Ajan rientäessä meidän intomme pitäisi kasvaa. Jollei näin ole kohdallamme, niin olisikohan materialismi tai jokin muu tunkeutumassa elämäämme? Joistakuista on saattanut tulla television kiihkeitä katselijoita. Jos jonkun televisio saa hänet horjumaan Jehovan palvonnassa, jos sen katseleminen häiritsee hänen henkilökohtaista tutkimistaan, kokouksissa käymistään ja kenttäpalvelustaan, niin luopukoon hän siitä. On parempi astua uuteen maailmaan ilman televisiota kuin asettua alttiiksi sille vaaralle, että menettää uuden maailman television katselemisen takia! – Mark. 9:45.
24 Samaa täytyy sanoa myös muista huvittelulajeista. Olemmeko me niin tottuneet huvitteluun, että elokuvat, illanvietot tai tanssiminen ovat välttämättömyys lauantai-iltaisin? Miten voimme tehdä oikeutta sunnuntain kenttäpalvelukselle, yleiselle esitelmälle ja Vartiotornin tutkistelulle, jollemme saa riittävää yölepoa? Rentoutuminen on tosin välttämätöntä, mutta hallitkaamme sitä älkäämmekä antako sen hallita itseämme! Jumalan kanssa vaeltaminen, yksinomaisen antaumuksen omistaminen hänelle, hänen valtakuntansa asettaminen ensi sijalle vaatii meitä tekemään siten.
’TEE SITÄ, MIKÄ OIKEIN ON’
25. Mitä raamatunkohtia meidän täytyy totella, jotta Jehovan vanhurskaat periaatteet ohjaisivat meitä?
25 Jumalan kanssa vaeltaminen merkitsee edelleen sitä, että hänen vanhurskaat periaatteensa johtavat meitä. ”Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on.” ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” Samoin kuin vähäinen atomi noudattaa samoja Jumalan lakeja, mitkä hallitsevat kaikkeuden valtavia tähtikuntia, mekin voimme ja meidän täytyy antaa hänen vanhurskaitten periaatteittensa ohjata itseämme, meidän täytyy ”tehdä sitä, mikä oikein on”, siitä huolimatta, kuinka merkityksettömiä ja vähäpätöisiä olemmekin Jehova Jumalaan verrattuina. – Miika 6:8; 1. Piet. 1:16; Matt. 5:48.
26–28. Mitä muutakin meitä on käsketty tekemään kuin rakastamaan vanhurskautta ja miksi?
26 Noudattaaksemme oikeutta meidän ei ole ainoastaan rakastettava sitä, mikä on vanhurskasta ja oikeaa, vaan meidän täytyy myös vihata, kammota sitä, mikä on pahaa. Jehova tekee niin: ”Minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä.” Ja Jeesuksesta kirjoitettiin: ”Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä.” Niin meitäkin käsketään: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” ”Kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.” – Jes. 61:8; Ps. 45:8; 97:10; Room. 12:9.
27 Meidän kaikkien täytyy olla huolellisia siinä, että vaellamme jatkuvasti Jumalan kanssa noudattaen oikeutta, ei ainoastaan rakastaen sitä, mikä on oikein, vaan myös vihaten sitä, mikä on pahaa. Toisinaan saattaa se, mikä on pahaa, esittäytyä meille hyvin viekoittelevana niin kuin kielletty hedelmä Eevalle, ja jos me emme ole kehittäneet inhoa sitä kohtaan, mikä on pahaa, kammoa ja vihaa sitä vastaan, niin me saatamme heikkona hetkenä langeta kiusaukseen pysyväksi häpeäksemme ja mielipahaksemme. Älköön kukaan pitäkö selviönä, että hänen asemansa on luja sen takia, että hän on ollut monet vuodet antautuneena kristittynä. Ei apostoli Paavalillakaan ollut sellaista luottamusta itseensä! – 1. Kor. 9:27; 10:12.
28 Me tiedämme, mitkä ovat henkilökohtaisia heikkouksiamme. Me emme saa hemmotella itseämme, vaan meidän täytyy osoittaa vanhurskasta intoa niiden ainaisessa vastustamisessa. Jos rakkaus rahaan on pääheikkoutemme, niin me emme rohkene ryhtyä häikäilemättömiin hyötymiskeinoihin, sillä me menemme ennemmin tai myöhemmin liian pitkälle ja joudumme rangaistukseen. Jos olemme heikkoja alkoholijuomille siinä määrin, ettemme pysty hallitsemaan tätä mielihalua, niin meidän täytyy pitää ohjat tiukalla niiden läheisyydessä, jotka käyttävät niitä runsaasti, pysytellen mieluummin poissa sellaisista paikoista, tai muuten me saatamme tuottaa häpeää kristilliselle seurakunnalle ja ansaita kuritusta. Jos olemme heikkoja sukupuoliasioissa, olemmepa naimisissa tai emme, niin meidän täytyy käydä ankaraa taistelua sitä heikkoutta vastaan välttäen epäpuhtaita ajatuksia, pornografista kirjallisuutta ja aistillisia elokuvia. Muista, että ”ei ole . . . mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi”. Meidän täytyy jatkuvasti ’vangita jokainen ajatus kuuliaiseksi Kristukselle’. Meidän täytyy ’puhdistautua Herran aseenkantajina’, jos aiomme vaeltaa edelleen Jumalan kanssa ’tehden sitä, mikä oikein on’. – Matt. 10:26; 2. Kor. 10:5; Jes. 52:11.
’RAKASTA LAUPEUTTA’
29. Miksi Jumalan kanssa vaeltaminen vaatii meitä myös rakastamaan laupeutta?
29 Vaeltaaksemme Jumalan kanssa meidän täytyy myös ”rakastaa laupeutta”, niin kuin Miikan 6:8 edelleen sanoo. Me luemme kerran toisensa jälkeen Jehovan laupeudesta. ”Kuinka kallis on sinun armosi [laupeutesi, Um], Jumala!” ”Minä, Herra, teen laupeuden.” ”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.” ”Herra on laupias ja armahtavainen.” – Ps. 36:8; Jer. 9:24; Valit. 3:22, 23; Jaak. 5:11.
30. Mitä empatian omaaminen merkitsee, ja miten Jehova ilmaisi sitä?
30 Ystävällisyys on hengen hedelmä. Laupeus tekee meidät ymmärtäväisiksi, huomaavaisiksi, lempeiksi ja avuliaiksi. Ollaksemme ystävällisiä meillä täytyy olla empatiaa, ymmärtämystä. Empatia menee pitemmälle kuin sympatia, myötätunto, sillä empatiassa me asetumme toisen sijaan, me todella tunnemme, mitä hän tuntee. Jehova Jumala ei ole suinkaan tuntematta empatiaa luomuksiaan kohtaan, niin suuri kuin hän onkin. Hän ei tunne ainoastaan sääliä ja sympatiaa meitä kohtaan, koska hän muistaa meidän olevan vain tomua, vaan hän myös asettuu meidän asemaamme, niin että se, mikä koskee meihin, koskee häneenkin. Niinpä luemme hänen kansastaan Israelista: ”Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus.” Niin, kun israelilaiset kärsivät, hänkin kärsi. – Jes. 63:9.
31. Mitkä esimerkit empatiasta Jeesus ja Paavali antoivat?
31 Kristuksella Jeesuksellakin oli empatiaa, ei ainoastaan maan päällä ollessaan, vaan myös taivaaseen palattuaan. Kun Saulus Tarsolainen vainosi kristittyjä, niin Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” Jeesus Kristus, joka oli nyt aivan Jumalan olemuksen kaltainen, asettui seuraajiensa asemaan: mikä koski heihin, se koski häneenkin. Ja tultuaan itse kerran Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi Paavalikin seurasi Mestariaan tässä empatiakysymyksessä. Hän asettui toisten sijaan voittaakseen heidät Kristukselle: juutalaiselle hänestä tuli kuin juutalainen, lainalaisille kuin lainalainen, ilman lakia oleville kuin ilman lakia oleva. ”Heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, . . . evankeliumin tähden.” Ja kun näistä oli tullut hänen veljiään, niin Paavali ilmaisi jatkuvasti empatiaansa: ”Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?” – Apt. 9:5; 1. Kor. 9:20–23; 2. Kor. 11:29.
32. Miten empatia saa meidät toimimaan?
32 Mennessämme talosta taloon viemään Jumalan valtakunnan hyvää uutista empatia tekee meistä huomaavaisia, tahdikkaita, kärsivällisiä, ystävällisiä ja tehokkaita palvelijoita. Empatia tekee aviomiehistä ja -vaimoista arvostusta osoittavia, ymmärtäviä ja rakkaudellisia puolisoita. Empatia auttaa lapsia kunnioittamaan vanhempiensa katsantokantaa ja asemaa, samoin kuin se tekee vanhemmista rakkaudellisia ja ymmärtäväisiä, niin että he eivät ärsytä lapsiaan, vaan käsittävät, miten ne katselevat asioita silloin kun eivät alistu heidän arvovaltaansa. – Ef. 5:33–6:4.
33. Keiden varsinkin on ilmaistava empatiaa ja miksi?
33 Empatia aikaansaa rauhan ja ykseyden kristillisessä seurakunnassa. Se auttaa meitä antamaan anteeksi toisten puutteellisuudet ja heikkoudet. Empatia tekee teokraattisen palveluskoulun palvelijan ystävälliseksi neuvonannoissaan, koska hän asettuu oppilaan asemaan. Erityisesti valvojat tarvitsevat empatiaa saadakseen enimmän hyvää aikaan. Jotta olisitte todella avuksi, teidän valvojien täytyy olla ymmärtäväisessä kanssakäymisessä, yrittäen käsittää toisen henkilön tunteet. Tämä vaatii herkkää henkistä havaintokykyä, kärsivällisyyttä ja hidasvihaisuutta. Siksihän Paavali neuvoo teitä: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.” – Gal. 6:1.
”VAELLA NÖYRÄSTI”
34. Mitä vaatimusta Jumalan kanssa vaeltamisessa meille on opetettava syntymästä lähtien?
34 Ja lopuksi Jumalan profeetta käskee meitä Miikan 6:8:nnessa vaeltamaan nöyrästi Jumalamme kanssa. Jehova Jumala on halukas niin nöyrtymään, että antaa meidän vaeltaa kanssaan. Totisesti meidän tulee olla halukkaita nöyrtymään ja vaeltamaan nöyrästi Jumalamme kanssa. Nöyränä oleminen vaeltaessamme Jumalamme kanssa merkitsee alistumista hänen tahtoonsa, periaatteisiinsa ja edustukseensa. Tämä läksy meidän on opittava syntymästä lähtien. Pienokaisen tai nuoren lapsen itku ei monestikaan johdu epämukavuudesta eikä kivusta, vaan suuttumuksesta, loukatusta ylpeydestä, pettymyksestä, kapinallisuudesta tai vihasta. Pienokaisia tai lapsia voidaan opettaa istumaan hiljaa kokouksissa, jos heidän kasvattamisessaan osoitetaan kylliksi rakkautta ja lujuutta viikon muina päivinä kotona. Heidät voidaan opettaa alistumaan.
35, 36. Mitä voidaan sanoa alistuvaisuuden puolesta?
35 Sama koskee aikuisia. Kun meidän on vaikea alistua, niin meidän tulee kysyä itseltämme, missä määrin se johtuu olosuhteista ja missä määrin me itse olemme syypäitä. Nöyryys estää meitä tuntemasta omahyväisyyttä. Nöyryys auttaa meitä alistumaan niiden valtaan, jotka hallitsevat meitä, olkoon hän sitten aviomies, tutkistelunjohtaja, apulaispalvelija tai valvoja. Otaksukaamme, että meillä on parempi arvostelukyky kuin sillä, jonka tahtoon meitä vaaditaan alistumaan. Olemmeko me yhtä päteviä muissa suhteissa? Sitä paitsi me saatamme erehtyä. Eikä monesti se, mikä näytti meistä viisaimmalta menettelyltä, käy päinsä, kun taas se, mikä ei näyttänyt niin viisaalta, osoittautuu hyväksi. Jehova voi ohjata ja usein ohjaa tuloksen niin, että se loppujen lopuksi koituu parhaaksi. Hän toimii kaikessa niiden hyväksi, jotka rakastavat häntä. – Room. 8:28.
36 Älkäämme unohtako milloinkaan, että on paljon tärkeämpää että keskuudessamme vallitsee rauha, ykseys, sopusointu ja yhteistoiminta, kuin että kaikki tapahtuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Alistuvaisuuden harjoitteleminen johtaa vain viisauteen ja kärsivällisyyteen. Jos olemme vakuuttuneita, että meillä on ehdotus, mikä koituu työn edistymiseksi, niin älkäämme ajako sitä pakolla, vaan odottakaamme oikeaa aikaa ja esittäkäämme se sitten oikealla tavalla niille, jotka voivat tehdä jotain sen suhteen. Muistatko kuningatar Esteriä? Hän ei uskaltanut sanoa miehelleen, mitä on tehtävä, ja kuitenkin koko hänen toiveensa täyttyi.
37. Missä muussa tilanteessa alistuvaisuus on viisasta?
37 Kenties vaikeimpia tilanteita, jossa kysytään alistuvaisuutta teokraattiseen ohjeeseen, on se, kun joku rakastuu, kun hänessä syttyy romanttinen rakkaus, kreikkalaisten eros. Otaksukaamme, että joku teistä nuorista tai ei niin nuoristakaan rakastuu johonkuhun, joka ei ole antautunut kristitty tai jolla ei ole intoa Jehovan ja hänen palveluksensa puolesta ja joka näin ollen olisi pikemminkin esteenä kuin apuna. Kristuksen alistuvaisuuden kaltainen alistuminen vaatisi meitä tempautumaan irti sellaisesta kiintymyksestä, sen sijaan että ylläpitäisimme sitä, siitä huolimatta, miten mieluiselta suunnitelma saattaisikin näyttää sukupuolisen vetovoiman takia, ja myös välittämättä siitä, mitä kärsimystä se voisi aiheuttaa nyt. Eikö ole paljon parempi kärsiä vähän nyt irtautumalla jälleen rakkaudesta ja lopettamalla suhteet, kuin kärsiä elämäsi loppuaika tai kunnes Harmagedon vapauttaisi sinut rasittavasta taakastasi? Totisesti! – 1. Kor. 7:39.
38. Miten myös voidaan Jumalan kanssa vaeltamista valaista?
38 Paljon tosiaan sisältyy vaeltamiseemme Jumalan kanssa. Sitä voitaisiin myös verrata pikku tyttöön, joka pitää tiukasti kiinni voimakkaan ja rotevan isänsä kädestä heidän suunnatessaan kulkunsa kotiin lumimyrskyssä. Jos tyttönen hellittäisi isänsä kädestä välinpitämättömyydestä tai siksi, että olisi eri mieltä hänen kanssaan heidän ottamastaan suunnasta, niin hän katoaisi myrskyyn ja menehtyisi. Siksi hän pitääkin viisaasti jatkuvasti kiinni rakkaan elämänsä vuoksi. Jos me haluamme saavuttaa ”kodin”, Harmagedonin jälkeisen vanhurskaan uuden maailman, niin me emme uskalla hellittää taivaallisen Isämme kädestä, vaan meidän täytyy pitää siitä tiukasti kiinni.
39, 40. Miten Jumalan kanssa vaeltaminen voidaan esittää lyhyesti?
39 Se merkitsee hänen johtonsa hyväksymistä ollen yksinomaisesti hänelle antautunut, hänen päämääränsä, hänen nimensä kunniaan saattamisen, tekemistä omaksi päämääräksemme. Se merkitsee, että yritämme noudattaa hänen esimerkkiään oikeuden noudattamisessa ja sen vihaamisessa, mikä on pahaa. Se merkitsee laupeuden rakastamista, empatian omaamista; se merkitsee nöyryyttä, alistumista kaikkiin hänen näkyviin järjestelyihinsä.
40 Jumalan kanssa vaeltaminen on tosiaan viisasta, oikein ja rakkaudellista. Se ei ole kuitenkaan helppoa, kun otamme huomioon Saatanan ja hänen paholaistensa sekä Saatanan näkyvän järjestön ja langenneen lihamme taipumukset. Kuitenkaan se ei ole liian vaikeata, sillä Jehova on viisaasti ja rakkaudellisesti varannut meille kolme arvokasta apua: Sanansa, näkyvän järjestönsä ja pyhän henkensä. Emmekä me halua jättää huomioon ottamatta kallista rukousetuakaan, Jumalamme kanssa puhumista.
-
-
Miksi nuoriso muuttuu rikolliseksiVartiotorni 1963 | 1. toukokuuta
-
-
Miksi nuoriso muuttuu rikolliseksi
✔ Nuorisorikolliset eivät nykyisin ole peräisin ainoastaan köyhistä perheistä vaan myös ns. yläluokista. Missä on vika? Eräs nuori asianajaja valaisi asiaa kiinnittäessään huomion näiden perheiden uskonnollisiin näkökantoihin. ”Useimmat näistä pojista, joita me kutsumme ’keskiluokan nuorisorikollisiksi’, ovat lähtöisin perheistä, jotka eivät enää noudata uskontoaan, paitsi muodollisesti”, hän huomautti. ”He ovat menettäneet kymmenien käskyjen lujan perustan. He ovat menettäneet henkilökohtaisen otteensa kaikkeen uskonnolliseen siveysoppiin eivätkä he ole vielä kehittäneet mitään ihmisystävällistä tai maallista siveysoppia. He ovat sillä välillä. He ovat ei-kenenkään-maalla eivätkä heidän lapsensa tiedä mihin uskoa.”
-