Riemuitseminen Jehovassa Harmagedonin vaikeuksista huolimatta
”Vaikkei viikunapuukaan ehkä kuki eivätkä viiniköynnökset kenties tuota satoa; . . . kuitenkin minä riemuitsen itse Jehovassa; minä iloitsen pelastukseni Jumalassa.” – Hab. 3:17, 18, Um.
1. Mikä Harmagedon on, keiden nähdään kokoontuvan sinne ja minkä vaikutuksesta?
Kaikki maailman kansat lähestyvät nopeasti sitä Jumalan ja ihmisten välisten vihollisuussuhteitten vaihetta, jota kutsutaan Harmagedoniksi. Pyhän Raamatun viimeisen kirjan henkeytetty kirjoittaja sanoo, että on ”demonien henkeyttämiä ilmaisuja” ja että ”ne lähtevät koko asutun maan kuninkaitten luo kokoamaan heidät Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan. . . . Ja ne kokosivat heidät paikkaan, joka hepreaksi on nimeltään Harmagedon.” – Ilm. 16:14–16, Um.
2, 3. Ketkä ovat ottaneet sanan Harmagedon sanastoonsa, ja miten sitä käytetään julkisesti?
2 Tämän lyhyen kuvauksen mukaan Harmagedonin sota merkitsee vihollismielisten ihmisten joutumista vastakkain Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Sen jälkeen kun toinen maailmansota päättyi vuonna 1945, ovat huomattavat henkilöt ja sanomalehdentoimittajat ottaneet nimen Harmagedon sanastoonsa ja soveltaneet sitä nykyaikaan. Eräs toimittaja esitti kanadalaisessa The Spectator -sanomalehdessä 8.12.1971 otsikon ”Yhdistyneet Kansakunnat ja sota” alla seuraavat sanat: ”Vaikka kansojen johtohenkilöt ovat täysin tietoiset siitä, että sellaiset tilanteet kuin lähi-idän umpikuja sekä Intian ja Pakistanin välinen sota voisivat nopeasti johtaa ydinvoimien käyttöön ottamiseen, niin jotkut antautuisivat mieluummin alttiiksi Harmagedonille kuin myöntäisivät mitään valtuutta kansainväliselle elimelle, edes sellaisellekaan, joka edustaa suurinta osaa ihmiskunnasta.” (5. kappale)
3 Pian sen jälkeen, 1. tammikuuta 1972, otsikoi The Philadelphia Inquirer -lehden toimittaja artikkelinsa ”Lausumme uuden vuoden tervetulleeksi Harmagedonin ollessa vielä loitolla” ja sanoi kirjoituksen viimeisessä kappaleessa: ”Mutta viime keskiyöhön mennessä voitaisiin ihmiskunnan sanoa kääntäneen jälleen 365 lehteä kalenterista hävittämättä itseään, ja kansa [Yhdysvallat] kesti jälleen kaksitoista kuukautta ilman veristä vallankumousta. Ja jos vuonna 1972 onnistutaan taas pitämään Harmagedon loitolla, niin se on jälleen sen ajan arvoinen.”
4. a) Keiden välinen Harmagedonin sota on todellisuudessa? b) Mitä tämä sota tuo koko ihmiskunnalle, ja mitkä kysymykset heräävät tämän takia siihen suhtautumisesta?
4 Me havaitsemme noissa sanomalehdentoimittajien lausunnoissa Harmagedonia pidetyn pelkästään maan päällä olevien ihmisten välisenä sotana. Kirjoittajat eivät omaksuneet Raamatun kantaa, jonka mukaan Harmagedon on maan päällä olevien ihmisten ja Kaikkivaltiaan Jumalan, ihmisen ja maan Luojan, välinen sota. Kaikki sodat ovat aiheuttaneet vaikeuksia niissä mukana olleille ihmisille ja kansoille, mutta ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” Harmagedonissa tuo vaikeuksia kaikille ihmisille ympäri maailman. Se tulee olemaan suurin sota, mitä ihminen on koskaan kokenut. Se on välttämättä sellainen, koska se on koko asutun maan kaikkien poliittisten hallitsijain sota suurinta olemassa olevaa Soturia, Kaikkivaltiasta Jumalaa, vastaan. Koska siis vakavia vaikeuksia tulee ehdottomasti koko ihmiskunnalle, niin onko kenenkään maan päällä olevan ihmisen mahdollista riemuita Harmagedonista? Mitä syytä kenelläkään ihmisellä voisi silloin olla riemuitsemiseen? Mitä apua tai hyötyä kenellekään olisi riemuita Harmagedonista? Se pyhä Kirja, josta nimi Harmagedon on peräisin, antaa ainoat todelliset vastaukset näihin kysymyksiin.
5. a) Kuka profeetta seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua sai myös näyn tästä sodasta, ja mitä hänen nimensä merkitsee? b) Miten Hab. 3:1 ilmaisee hänen olleen kiinnostunut pyhästä musiikista?
5 Seitsemänsataa vuotta ennen kuin kristitty profeetta Johannes mainitsi tulevan yleismaailmallisen sodan taistelukentän nimen Harmagedon, eli heprealainen profeetta, joka esitti kuvauksen tuosta samasta sodasta. Hänen heprealainen nimensä oli Habakuk, joka merkitsee ’(rakkauden) syleily’ tai ’kiihkeä syleily’. Hän lopetti jännittävän ennustuksensa kirjoittamisen noin vuonna 628 ennen ajanlaskumme alkua. Hän oli kiinnostunut pyhästä musiikista. Tämä ilmenee hänen ennustuksensa kirjan kolmannesta eli viimeisestä luvusta, joka on lyyrisessä muodossa, runo, johon piti säveltää musiikki. Tämän luvun alkujae ehdottaa käytettäväksi sellaisia murheellisia säveliä kuin valituslaulut sanoessaan: ”Profeetta Habakukin rukous valituslauluina” (Um); tai niin kuin Jerusalemin Raamattu (The Jerusalem Bible [Je]) sanoo: ”sävel kuin valituslauluihin”. Toiset raamatunkäännökset käyttävät tässä ”valituslauluja” vastaavaa heprealaista sanaa ja sanovat: ”Šigionotin mukaan” tai ”laulujen tai sävelten mukaan” tai kuten Kuningas Jaakon käännöksen reunahuomautus sanoo: ”vaihtelevien laulujen tai sävelten mukaan”. (Juutalainen julkaisuseura [JP]; An American Translation [AT]; Kuningas Jaakon käännös [KJ]) Uusi amerikkalainen raamatunkäännös (New American Bible) sanoo: ”Surumieliselle sävelelle.”
6. a) Mitä Hab. 3:19:n loppuosa antaa edelleen aihetta ajatella profeetasta? b) Mikä rakennus hänellä oli epäilemättä mielessään ja miksi?
6 Tämä luku päättyy toiseen musiikilliseen viittaukseen: ”Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.” (Hab. 3:19; myös Byington; AT) Toiset käännökset kääntävät ”veisuunjohtajaa” vastaavan heprealaisen sanan ”kuoronjohtajaksi” ja ”johtajaksi”. (Tarkistettu standardikäännös [RS]; Je; JP) Moffattin käännös kuuluu: ”Kuoronjohtajan kokoelmasta.” Nämä musiikilliset viittaukset ovat antaneet joillekuille aihetta ajatella, että Habakuk oli Jerusalemin temppelikuoron jäsen ja siis leeviläinen. Joka tapauksessa päätettyään lyyrisen rukouksensa profeetta Habakuk antoi sen temppelin musiikin johtajalle, jotta tämä olisi säveltänyt siihen sopivan melodian. Profeetta Habakukilla oli epäilemättä mielessään temppeli, sillä hän sanoo juuri lyyrisen rukouksensa edellä: ”Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa.” – Hab. 2:20.
7. Mikä se temppeli oli, jota tarkoitetaan Hab. 2:20:ssä?
7 Todennäköisesti Jerusalemin temppeli oli Habakukin mielessä, mutta varsinaisesti hän viittaa Jehovan taivaalliseen hengelliseen temppeliin, jonka rakensi Jehova eikä Jerusalemissa oleva kuningas Salomo. Jeesus Messias meni tämän hengellisen temppelin kaikkeinpyhimpään noustuaan kuolleista ja kohottuaan taivaaseen vuonna 33. – Hepr. 8:2; 9:23, 24.
8, 9. Mihin Pyhä Raamattu sijoittaa Habakukin profeetallisen rukouksen täyttymyksen ja miten niin?
8 Kun tutkimme Habakukin lyyristä rukousta, niin voimme ymmärtää, miksi hän halusi surumielisiä säveliä eli valituslaulun melodiaa sille. Hän ei elänyt nähdäkseen profeetalliseen rukoukseensa vastattavan. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset lainaavat Habakukin ennustusta ja sijoittavat sen lopullisen täyttymyksen tulevaisuuteen, meidän sukupolvemme aikaan. Siksihän se kiinnostaa meitä. Uskomme ennustuksen henkeytykseen ja sen varmuuteen saa meidät odottamaan sen täyttymystä oman sukupolvemme aikana. Heprealaiskirje, joka kirjoitettiin kristityiksi tulleille heprealaisille noin vuonna 61, lainaa Habakukin ennustusta 2. luvun 3. ja 4. jakeesta ja sanoo:
9 ”Te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” – Hepr. 10:36–39.
”RUKOUS” KEIDEN PUOLESTA JA MINKÄ TAKIA?
10. a) Vaikka Habakuk puhui ensimmäisessä persoonassa, niin millä tavalla hän puhui? b) Miten rukoukseen näin ollen voitiin vastata sen hyväksi, jonka puolesta rukoiltiin?
10 Habakuk puhuu profeetallisessa rukouksessaan ensimmäisessä persoonassa käyttäen pronomineja minä, minun, minua. Hän puhuu todellisuudessa kuitenkin edustavassa merkityksessä. Hän edustaa kansaansa kansakuntana, sen Juudan valtakunnan kansaa, jonka pääkaupunki on Jerusalem. Tämä ilmenee selvästi 3. luvun jakeista 13–16, joista luemme: ”Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. . . . Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa [sotureiltansa, Um], jotka hyökkäävät hajottamaan minua – . . . minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää.” Se, joka soturiarmeijan piti hajottaa sotilasjohtajan alaisuudessa, ei siis ollut Habakuk itse, vaan se kansa, jonka jäsen profeetta Habakuk oli. Vastaus Habakukin rukoukseen saattoi näin ollen tulla sen jälkeen, kun hän itse oli kuollut, ja kuitenkin se oli tuleva hiljaa odottavalle kansalle, jonka puolesta hän rukoili.
11. Mitä on sanottava siitä, täyttyikö Habakukin rukous israelilaisissa vuonna 607 eaa. tai 539 eaa. tai 70 ya. ja 1967?
11 Babylonian sotajoukot hävittivät vuonna 607 eaa. Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin, mutta silloin ei tullut vastausta Habakukin rukoukseen. Ei myöskään vuonna 539 eaa., jolloin valtavien muurien ympäröimä Babylonin kaupunki Eufratin varrella kukistui Persian kuninkaan Kyyros Suuren johtamien meedialaisten ja persialaisten voittoisien sotajoukkojen edessä. Jerusalemin kaupunki, joka jälleenrakennettiin sen jälkeen, vuodesta 537 eaa. eteenpäin, kärsi hävityksen samoin kuin sen uudelleen rakennettu temppelikin sen mukana. Se tapahtui vuonna 70 yleistä ajanlaskuamme Rooman sotilaslegioonien hyökätessä kenraali Tituksen johdolla. Eikä siihenkään aikaan vielä tullut vastausta Habakukin profeetalliseen rukoukseen. Roomalaiset rakensivat tuhotun Jerusalemin kaupungin paikalle uuden kaupungin. Se kaupunki oli vuonna 1914 puhjenneeseen ensimmäiseen maailmansotaan asti ei-juutalaisten eli pakanallisten hallitsijain alaisuudessa. Israelilaisten kuuden päivän sodassa 5.–10.6.1967 suorittama muurein ympäröidyn vanhan Jerusalemin kaupungin valloitus ei ollut vastaus Habakukin rukoukseen. Mitään sellaista, mitä kuvaillaan Habakukin 3. luvussa, ei tapahtunut silloin eikä ole tapahtunut sen jälkeenkään israelilaisille.
12, 13. a) Keissä Habakukin rukous on sen tähden täyttyvä? b) Miksi kristityksi tullut heprealainen Paavali kutsuu näitä?
12 Tosiasiain valossa on selvää, ettei Habakukin profeetallinen rukous ole täyttyvä Israelin poliittisessa tasavallassa eikä sionistisessa liikkeessä eikä luonnollisissa israelilaisissa, jotka ovat eri pakanamaitten kansalaisia ympäri maailman. Tähän on syynsä. Ensimmäisen vuosisadan kristityiksi tulleille heprealaisille ilmaistiin, että Habakukin ennustuksen täytyy toteutua Jeesuksen, Messiaan, uskollisten seuraajien hyväksi. Nämä hänen tosi opetuslapsensa voideltiin Jehovan pyhällä hengellä vuonna 33 ja sen jälkeen, ja niin nämä muodostavat Jumalan hengellisen Israelin. He ovat hengellisiä israelilaisia, hengellisiä juutalaisia. (Room. 2:28, 29) Kristityksi tullut heprealainen, apostoli Paavali, kirjoitti tästä hengellisestä Israelista Galatian provinssissa oleville kristityille:
13 ”Älköön koskaan tapahtuko, että minä kerskaisin, paitsi Herramme Jeesuksen Kristuksen kidutuspaalusta, hänen, jonka kautta maailma on pantu paaluun minulle ja minä maailmalle. Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus on jotakin. Ja kaikille niille, jotka tulevat vaeltamaan järjestystä noudattaen tämän säännön mukaan, heille olkoon rauha ja armo, niin, Jumalan Israelille.” – Gal. 6:14–16, Um; Moffatt, Je, RS.
14. a) Mitä on sanottava siitä, onko kristikunta ”Jumalan Israel”? b) Miten ensimmäisen vuosisadan ja nykyisten hengellisten israelilaisten kokemukset vastaavat toisiaan?
14 Niinä päivinä, joina apostoli Paavali kirjoitti nuo sanat, ei kristikuntaa ollut olemassakaan, joten Paavali ei kutsunut kristikuntaa ”Jumalan Israeliksi”. Vasta kolmesataa vuotta myöhemmin kristikunta tuli olemassaoloon Rooman keisarin Konstantinus Suuren, pakanallisen pontifex maximuksen, päivinä, eikä kristikunta ole tähän mennessä osoittautunut Jumalan hengelliseksi Israeliksi, jota olisi siunattu ”rauhalla ja armolla”. Sekä ensimmäinen että toinen maailmansota alkoivat kristikunnassa, ja kansat, jotka silloin eivät osoittaneet mitään armoa toisilleen, olivat enimmäkseen kristikunnan kansoja. Ensimmäisen vuosisadan uskolliset kristityt, joita apostoli Paavali kutsui ”Jumalan Israeliksi”, joutuivat Rooman valtakunnan vainoamiksi. Vastaavasti joutui tämän Jumalan hengellisen Israelin elossa oleva jäännös, joka eli ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan, kristikunnan sotivien kansojen vainon alaiseksi. Miksi? Koska nämä Jumalan pyhällä hengellä voidellut hengelliset israelilaiset yrittivät ’vaeltaa järjestystä noudattaen tämän säännön mukaan’ osallistumatta mitenkään aktiivisesti verenvuodattamiseen kristikunnan kansojen kanssa.
15. Ketkä muodostavat tämän hengellisen Israelin jäännöksen vuodesta 1914 lähtien, ja mistä heidät piti tunnistaa?
15 Ketkä muodostivat tämän Jehova Jumalan pyhällä hengellä voideltujen hengellisten israelilaisten jäännöksen? Historian tosiasiat auttavat tunnistamaan heidät. He olivat niitä, joista Jeesus Kristus sanoi ”asiainjärjestelmän päättymistä” (Um) koskevassa ennustuksessaan: ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” (Matt. 24:9) Ne hengellä voidellut kristityt, joissa nuo profeetalliset sanat täyttyivät vuodesta 1914 lähtien, olivat niitä uskollisia Raamatun tutkijoita, jotka tunnetaan Jehovan kristittyinä todistajina. Heidän Kristuksen kaltainen puolueeton asenteensa kansalliseen politiikkaan, vallankumouksiin ja kansainvälisiin sotiin on hyvin tunnettu kautta maailman, ja se on saanut kristikunnan ja kristikuntaan kuulumattomienkin kansojen vihan ja vainon kohdistumaan heihin. Mutta heidän Jumalansa Jehova rakastaa heitä. He ovat ikään kuin hänen ’rakkauden syleilyssään’, mihin tosiasiaan viittaa profeetan nimi Habakuk.
16, 17. a) Miksi on erittäin tärkeätä, että hengellisen Israelin jäännös tekee Habakukin rukouksesta omansa? b) Miksi oli sopivaa, että Habakuk neuvoi ”johtajaa” säveltämään rukouksen valituslaulun sointuihin?
16 Nämä nykyiset hengelliset israelilaiset tekevät Habakukin profeetallisesta rukouksesta omansa ja odottavat sen täyttyvän heissä vastauksena Jehovalta, jonka hengellä voideltuja todistajia he ovat. Heillä on erittäin pakottava syy esittää tällainen rukous Jumalalle. Raamatun ennustusten ja kautta maailman kehittyvän asiaintilan valossa he odottavat, että ”suuri ahdistus” yllättää kohta, tämän sukupolven aikana, kristikunnan ja koko muunkin nykyisen asiainjärjestelmän ja saavuttaa suurimman voimakkuutensa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. He ymmärtävät tämän merkitsevän suurta vaikeutta heille ja kaikille, jotka asennoituvat hengellä voidellun jäännöksen rinnalle ja tulevat sen uskollisiksi tovereiksi kärsimyksissä. Nyt jo on ”suuri joukko” tällaisia Jumalaa pelkääviä tovereita, jotka ovat kuin vieraita, ”muukalaisia”, hengellisen Israelin porteissa. (Ilm. 7:9, 10, 14; 2. Moos. 20:10; Matt. 24:21, 22) Oli sen tähden täysin sopivaa, että profeetta Habakuk neuvoi Jerusalemin temppelin musiikin ”johtajaa” säveltämään valituslauluna synkät soinnut näihin alkusanoihin:
17 ”Oi Jehova, minä olen kuullut sanoman sinusta. Minä olen pelästynyt, oi Jehova, sinun toiminnastasi.” – Hab. 3:2, Um.
LUONNOLLISESTI ”PELÄSTYNYT” YLILUONNOLLISESTA ”TOIMINNASTA”
18. Miten Habakuk kuuli ”sanoman” Jehovasta, ja miten hengellisen Israelin jäännös kuulee ”sanoman”?
18 Samoin kuin israelilaisprofeetta Habakuk nykyinen hengellä voideltu hengellisten israelilaisten jäännöskin on kuullut sanoman tästä Pyhän Raamatun Jumalasta, jonka nimi on Jehova. Habakukin ennustuksen aikaan oli suurin osa Raamatun henkeytetyistä heprealaisista kirjoituksista kirjoitettu, ja hän oli niiden sivuilta ”kuullut sanoman” Jehovasta. Nykyään on hengellisten israelilaisten jäännöksellä kaikki Raamatun henkeytetyt heprealaiset kirjoitukset ja niiden lisäksi kaikki Raamatun henkeytettyjen kreikkalaisten kirjoitusten 27 kirjaa. Tutkimalla ahkerasti koko tätä Pyhää Raamattua hengellä voideltu jäännös on ”kuullut sanoman”, tosiasioitten mukaisen sanoman, Habakukin Jumalasta Jehovasta. Se on kunnioittavaa pelkoa herättävä sanoma siitä, mitä todellisuudessa tapahtui Jehova Jumalan toimesta.
19, 20. a) Miten voideltu jäännös näkee Habakukin tavoin Jehovan muinaisen toiminnan? b) Mikä vaikutus ”sanomalla” tällaisesta Jumalan toiminnasta pitäisi olla voideltuun jäännökseen?
19 Profeetta Habakuk näki Raamatun ”sanoman” avulla Jumalansa Jehovan toiminnassa. Samoin on nykyinen voideltu jäännös – muodostaessaan mielikuvan Jehovan ”toiminnasta” sellaisena kuin se on kuvailtu Raamatun ”sanomassa” – myös nähnyt Hänet toiminnassa. Jos jäännöksen jäsenet olisivat olleet henkilökohtaisesti näyttämöllä silloin ja nähneet omin silmin Jehovan toiminnan, niin he olisivat ’pelästyneet’, samoin kuin Habakuk sanoi pelästyneensä yksistään sanomaa. Ajattelehan vain Jehovan toimintaa vuonna 1513 eaa., kun hän vapautti Habakukin Egyptissä orjina olleet esivanhemmat ja sitten tuhosi Egyptin faaraon sotavaunut ja ratsumiehet, kun he ajoivat mielettömästi takaa pakenevia israelilaisia pitkin Punaisenmeren kuivattua pohjaa.
20 Ajattele myös sitä pelkoa herättävää näytöstä, jonka Jehova antoi Siinain vuorella Arabiassa silloin, kun hän julisti kymmenen käskyä leiriytyneille israelilaisille. Ajattele edelleen, miten hän yliluonnollisella tavalla toimi valitun kansansa hyväksi sen nelikymmenvuotisella vaelluksella vaarallisessa erämaassa ja miten hän niiden neljänkymmenen vuoden lopulla vei tämän muuttomatkalla olevan kansan Jordanin poikki tulva-aikaan ja Luvattuun maahan vuonna 1473 eaa. Ajattele edelleen Jehovan toimintaa niinä vuosisatoina, joiden kuluessa hän herätti tuomareita toimimaan hänen sorretun kansansa vapauttajina. Niin ja ajattele sitä, että Jehova käytti vähän ennen Habakukin aikaa taivaallista enkeliään pyyhkäisemään pois 185 000 assyrialaista maahan tunkeutujaa yhtenä ainoana yönä ja pelasti Jerusalemin joutumasta Jumalaa uhmaavan Assyrian kuninkaan Sanheribin valtaamaksi. Jos me yritämme kuvitella mielessämme kaikkea tätä Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan toimintaa, niin sillä pitäisi olla sellainen vaikutus, että se saa meidät pelkäämään. Habakuk myönsi olleensa peloissaan.
21, 22. a) Miksi sellainen pelkoa herättävä ”sanoma” piti johtaa mieleen sekä Habakukin että voidellun jäännöksen tapauksessa? b) Mikä toimintaa koskeva palava Habakukin rukous on jäännöksen näin ollen aika nyt omaksua?
21 Mutta miksi kuitenkaan saattaa itseään pelkäämään? Miksi johtaa mieleensä näin pelkoa herättävä ”sanoma”? Se oli tarpeellista, koska Habakuk katsoi profeetallisesti eteenpäin tulevaisuuteen ja ennaltanäki Jehovan tosi palvojien kimppuun tehtävän kansainvälisen hyökkäyksen. Nykyisen voidellun jäännöksen tarvitsee tehdä samoin, sillä tämä jäännös tietää nyt olevansa lähestymässä tuon Jehovan vihollisten suorittaman kansainvälisen hyökkäyksen aikaa. Nyt on aika uskoa ja luottaa siihen, ettei tuollaisen muinaisen ”toiminnan” Jumala ole kuollut! Hänen on oltava elossa ja aivan yhtä toimelias voidellun jäännöksen ja sen uskollisten tovereitten vuoksi. Heidän on siis aika omaksua Habakukin palava rukous ja sanoa:
22 ”Herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi [kiihtymyksen aikana, Um] laupeutta.” – Hab. 3:2.
23, 24. a) Minkä eloon herättämistä vuosien keskellä Habakuk täten rukoili? b) Kenen ”kiihtymyksestä” tässä puhutaan ja ketä kohtaan, ja millä tavalla piti muistaa armon osoittamista?
23 Mitä Habakuk rukoili tässä puhuessaan profeetallisesti nykyisen voidellun jäännöksen puolesta? Hän rukoili, että Jehova Jumala toistaisi toimintansa, uudistaisi tekonsa, saattaisi sen jälleen eläväksi vuosien kuluessa, niiden vuosien aikana kriittisellä hetkellä. Tehköön Hän jälleen tunnetuksi toimintansa vaaralle alttiiksi joutuvien palvojiensa hyväksi! Jehovalla on syytä kiihtyä ryhtyäkseen toimintaan. Jos hänen kiihtymyksensä kohdistuu hänen voideltuun jäännökseensä ja sen uskollisten tovereitten ”suureen joukkoon” joidenkin näiden vajavuuksien takia, niin muistakoon Hän armollisesti osoittaa laupeutta niille pyhän nimensä tähden! Mutta jos Hänen kiihtymyksensä kohdistuu hänen palvojiensa vainoojiin ja kimppuun hyökkääjiin, niin muistakoon hän sen toiminnan aikana, mihin hänen kiihtymyksensä saa hänet ryhtymään näitä ylimielisiä vihollisia vastaan, osoittaa armoa jäännöstä ja sen tovereitten ”suurta joukkoa” kohtaan niiden ahdingossa! Älköön hän salliko ”suuren ahdistuksen” koitua niiden kuolemaksi! Täyttäköön hän Poikansa Jeesuksen Kristuksen ”suurta ahdistusta” koskevan ennustuksen:
24 ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” (Matt. 24:21, 22) ”Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.” – Mark. 13:20. Uuden maailman käännöksen lisäksi tässä raamatunkohdassa käyttää nimeä Jehova Herra-sanan tilalla George N. LeFevren The Christian’s Bible – New Testament (1928).
JUMALA ON MARSSILLA!
25, 26. a) Mistä kahdesta historiallisesta paikasta Habakuk kuvailee nyt Jumalan marssivan? b) Mitä piirteitä liittyi noihin kahteen paikkaan?
25 Rukoiltuaan Jehovaa herättämään eloon jälleen muinaisen toimintansa tulevina vuosina profeetta Habakuk kuvailee nyt, millaista toimintaa hän rukoilee: ”Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle [Hänellä oli kaksi kädestään lähtevää sädettä, Um]; se on hänen voimansa verho [siinä oli kätkettynä hänen voimansa, Um]. Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.” – Hab. 3:3–5.
26 Habakuk mainitsee tässä kaksi historiallista paikkaa lähi-idässä, nimittäin Teemanin ja Paaranin vuoren. Teeman oli yhteydessä Edomin maahan. Edom (merkitsee ’punaista’) oli Aabrahamin pojanpojalle Eesaulle annettu lisänimi hänen myytyään esikoisoikeutensa kaksosveljelleen Jaakobille punaisesta keitosta tyydyttääkseen ankaraa nälkäänsä. (1. Moos. 25:27–34) Paaran oli vuorista erämaa-aluetta Siinain vuoren pohjoispuolella. Muuttomatkalla oleva Israelin kansa vaelsi tällä erämaa-alueella noin 38 vuotta ennen Luvattuun maahan tunkeutumistaan. (4. Moos. 10:11, 12; 5. Moos. 2:14) Edomin maa oli tästä koilliseen Akabanlahden ja Kuolleenmeren välissä. ”Kuninkaan valtatie” kulki Edomin läpi. Mitä tulee nimeen Teeman (merkitsee ’eteläistä’) Edomilla (Eesaulla) oli Teeman-niminen jälkeläinen, ja paikka, joka sai Teemanin mukaan nimensä, on saattanut olla edomilainen kaupunki. Mutta juutalaiset asiantuntijat sijoittavat sen Koillis-Edomiin. Mutta juuri Teemanista ’Jumala tuli’ johtaessaan valitun kansansa Luvattuun maahan.
27, 28. a) Miten muuttomatkalla olevat israelilaiset jatkoivat etenemistään vihollisista ja epäystävällisistä kansoista huolimatta? b) Miten Mooseksen maininnat ovat yhtäpitävät Habakukin mainintojen kanssa Israelin marssin lähtökohdasta?
27 Edomilaisten kielteisen ja vastustavan suhtautumisen takia muuttomatkalla oleva Israelin kansa ei käyttänyt Kuninkaan valtatietä Edomin maan läpi, vaan meni todennäköisesti pohjoista kohti pitkin Edomin itärajaa ja Mooabin ympäri kohti Kuolluttamerta. (4. Moos. 20:14–21) Näin ollen eivät marssireitin varrella olleet viholliset ja epäystävälliset kansat pysähdyttäneet israelilaisia etenemästä Paaranin vuoristoalueelta ja ohi Teemanin sekä kohti Luvattua maata. Profeetta Mooses oli marssivan kansan näkyvä johtaja, ja hänen kuvauksensa on yhtäpitävä Habakukin kuvauksen kanssa sen eteläisen kohdan suhteen, josta israelilaiset lähtivät etenemään. Vain parisen kuukautta ennen kuin israelilaiset menivät Jordanin poikki Luvattuun maahan, hän aloitti Israelin siunaamisen sanoen:
28 ”Jehova – Siinailta hän tuli, ja hän leimahti Seiristä [joka oli edomilaisten hallussa] heille. Hän säteili Paaranin vuoristoalueelta, ja hänen kanssaan olivat pyhät myriadit, hänen oikealla puolellaan heille kuuluvat soturit. Hän vaali kansaansa; kaikki heidän pyhänsä ovat sinun kädessäsi.” – 5. Moos. 33:1–3, Um.
29. Miten Jehova kulki marssivan kansansa edellä, ja millaisen maineen hän teki itselleen?
29 Jehova Jumala ei ilmaantunut tietenkään näkyvänä israelilaisten marssivien rivistöjen eteen. Mutta vaikka hän pysyikin näkymättömänä ihmissilmälle, niin hän teki ylistettävän maineen itselleen heidän näkymättömänä Johtajanaan. Häntä edusti myös näkyvästi päivällä pilvenpatsas ja yöllä tulenpatsas, jotka kulkivat heidän edellään. – 2. Moos. 13:21, 22; 4. Moos. 14:14; 5. Moos. 31:15.
30. Miten israelilaiset saatettiin jälleen valoon heidän oltuaan vuosikymmeniä unohduksissa?
30 Kun Jehova vuonna 1474 eaa. lopulta kuljetti kodittoman kansansa pois Paaranin vuoristoalueelta Luvattu maa päämääränä, niin pakanakansat tulivat tietoisiksi siitä. Se oli kuin loistava valo, joka teki asiat ilmeisiksi niille. Se oli todistus siitä, että Jumala itse arvokkuudessaan oli marssilla. Hänen kansansa oli ollut vuosikymmenet unohduksissa Siinain niemimaan erämaassa, ja nyt se tuotiin valoon. Jehovan voimakas ”käsi” nähtiin toiminnassa. Oli kuin kaksi valon sädettä olisi lähtenyt hänen ”kädestään” ja säteillyt valoa molempiin suuntiin, molemmille puolille. Jehovan käteen on kätketty voimaa. Siitä tuleva valo on voimakasta valoa. Viholliskansat eivät voi himmentää sitä eivätkä olla näkemättä sen kirkkautta. – Hab. 3:4.
31, 32. a) Miten Hab. 3:5 täyttyy ruton ja polttavan kuumeen suhteen? b) Miten Jehova näytti Mooabin arolla kykynsä tehdä niin?
31 Jeesus ennusti ”lopun ajasta”, jonka historia todistaa alkaneen vuonna 1914, kuten ensimmäinen maailmansota osoitti, ettei silloin pitänyt olla ainoastaan kansainvälinen sota vaan myös maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. (Matt. 24:3, 7, 8; Luuk. 21:10, 11; Dan. 12:4) Tällaisia ruttotauteja aiheuttivat moraalittoman ja sodan vaivaaman ihmiskunnan epäterveelliset olosuhteet. Mutta kun Jehova lähitulevaisuudessa marssii ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” Harmagedonissa, niin hän aiheuttaa kuoleman monille vihollisilleen väkivallattomalla, äänettömällä teloituskeinolla, rutolla.
32 Silloin on vaarallista, kohtalokasta, joutua Jehovan marssireitille, kun hän kulkee voittoon, sillä hän lähettää askeltensa edellä ruton, ja kantapäittensä taakse hän jättää kuolettavan polttavan kuumeen vaivaamat uhrit. Hab. 3:5 sanoo tulossa olevasta Jehovasta: ”Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.” Jehova valaisi esimerkillä kykyään tehdä niin Mooseksen viimeisinä päivinä, kun hän kaatoi kuolemaan 24 000 moraalitonta israelilaista Mooabin arolla Luvatun maan vastaisella joenrannalla, koska he rikkoivat hänen käskynsä ja harjoittivat haureutta pakananaisten kanssa ja kääntyivät palvomaan väärää jumalaa Baal-Peoria. – 4. Moos. 25:1–9.
KANSAT TULEVAT HÄTKÄHTÄMÄÄN
33. Mitä Jehova tekee, kuten Hab. 3:6 mainitsee, ennen kuin hän ryhtyy toimimaan vihollisvoimia vastaan Harmagedonissa?
33 Sen tavan mukaisesti, jolla Jehova on toiminut kauan sitten tietyissä olosuhteissa, hän tarkastaa Harmagedonin taistelukenttää ja panee merkille, miten vihollinen on laajentanut taistelulinjaansa. Niinpä Habakukin valituslaulun kaltainen rukous sanoo edelleen: ”Hän seisoi hiljaa voidakseen järkyttää maan. Hän näki ja pani sitten kansakunnat hypähtämään. Ja ikuiset vuoret joutuivat murskattaviksi; määräämättömään aikaan kestävät kukkulat kumartuivat. Hänen kulkunsa ovat muinaiset. Sen alaisena, mikä on vahingollista, näin Kuusanin teltat. Midianin maan telttavaatteet alkoivat kiihtyä.” – Hab. 3:6, 7, Um.
34. a) Miten Jehovan hiljaa seisominen järkyttää maan? b) Miten kansat hypähtävät, kun Jehova ’näkee’?
34 Jehova ei syöksy hetken mielijohteesta päätä pahkaa mihinkään. Hän asettuu asemaansa ja kääntää huomionsa siihen tilanteeseen, joka vaatii toimenpidettä, huolehtiakseen siitä, että hänen vihollisensa ovat juuri siinä, missä hän haluaa heidän olevan, ja paljastavat täysin aikeensa. Kun hän asettuu asemaansa valmiina toimintaan, niin se aiheuttaa levottomuutta kuvaannollisessa ”maassa”, joka on hänen edessään; se aiheuttaa ikään kuin maanjäristyksen vihollisen maanpäällisessä järjestössä. Kun käy ilmi, että todella Jehova on lähestynyt ja seisoo heidän edessään, niin koko maallinen järjestö järkyttyy ennen luhistumistaan. Kun kansat lopultakin tajuavat, että Kaikkivaltias Jehova Jumala ’näkee’ ne ja kohdistaa niihin huomionsa, niin ne totisesti hätkähtävät. Heräten nyt todelliseen asiaintilaan ne hypähtävät, mutta eivät ilosta vaan järkytyksestä, kiihtymyksen purkauksesta. Ne ovat kuin egyptiläiset vaununajajat ja ratsumiehet, jotka upotessaan keskelle Punaistamerta näkivät vaikeuksiensa todellisen syyn ja alkoivat huutaa: ”Paetkaamme Israelia, sillä Herra [Jehova, Um] sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan.” – 2. Moos. 14:25.
35. a) Mitä tapahtuu vuorten ja kukkuloiden kaltaisille järjestöille Jehovan marssireitillä? b) Millä tavalla Jehovan kulkutavat ovat silloin kuin ’hänen muinaiset kulkunsa’?
35 Minkään maallisen järjestön, vaikka se olisi niin valtavan korkea kuin vuori, ei sallita estää Jehovan marssia riemuvoittoon. Kaikki sellaiset vuorimaiset järjestöt murskataan, vaikka ne näyttäisivät olevan iältään ikuiset. Toisten vähemmän huomattavien maallisten järjestöjen, joiden kestokyky näytti jatkuvan määräämättömästi, niin kuin kukkulain, on pakko kumartua häviöön ja antaa Jehovan marssia eteenpäin tallaten ne alleen. Hänen kulkutapansa Harmagedonissa ovat kuin ’hänen muinaiset kulkunsa’, mutta vain vahvasti suurennetussa mitassa. Mitä Hän teki muinoin, sen hän voi tehdä nytkin. Hän herättää jälleen eloon muinaisen toimintansa.
36. a) Mitä kuvataan sillä, että Kuusanin teltat ovat vahingon alaisia ja Midianin telttavaatteet ovat kiihdyksissä? b) Mihin riemuitsevaan kansaan sellaiset eivät kuulu?
36 Se, mitä Habakukin Jumala tekee työntyessään vastustamattomasti eteenpäin, herättää kauhua kaikissa, jotka kuulevat sanoman siitä eivätkä ole ystävällisiä Jehovaa ja hänen valittua kansaansa kohtaan. Kuvauksena näistä Habakuk käyttää Kuusanin ja Midianin maan teltta-asukkaita, jotka alueet ovat lähellä tai naapureina. Vaikka Midianin maa oli Akabanlahden itäpuolella eikä suoraan israelilaisten marssireitillä heidän matkallaan Luvattuun maahan, niin midianilaiset olivat kuitenkin kiihdyksissä, ikään kuin telttavaatteet olisivat saaneet kiihtymyksen sisällä olevista asukkaista. Profeetta Habakuk näki, ”mikä on vahingollista” Kuusanin teltoille. Teltoissa asuvat tunsivat, ettei Jehovan ohikulku lunastetun kansansa kanssa merkinnyt hyvää noille kuusanilaisille. Heitä vaivaavat masennuksen ja jännityksen tunteet kiusasivat heitä, tuskastuttivat heitä, pitivät heidät odotuksessa. Ei ole totisesti hyvä kuulua niiden joukkoon, joita vaivaavat tuskalliset tunteet ja kiihtymys heidän saadessaan sanoman Jehovan etenemisliikkeistä Harmagedonissa. He eivät kuulu niihin, jotka riemuitsevat Jehovassa niissä olosuhteissa, vaikka ehkä vaikeuksiakin on.
[Alaviitteet]
[Kartta s. 84]
(Ks. painettu julkaisu)
PAARAN
EDOM
PUNAINENMERI
Siinain vuori
Akabanlahti
Teeman
Kuollutmeri
[Kuva s. 80]
Jehovan ”toiminta” tuhosi faaraon sotajoukon sen ajaessa israelilaisia takaa läpi Punaisenmeren
[Kuva s. 82]
Raamatun ”sanoma” osoittaa, että Jehova vei israelilaiset ihmeen avulla tulvivan Jordanin poikki Luvattuun maahan