7. luku
Siunaukset ja hyvä hallitusvalta maailman järkkyessä
1. Mitä Sakarja näki tapahtuvan profetoimisensa aloittamista seuranneena kuukautena, ja mitä se sai Jehovan tekemään?
SAKARJAN ensimmäinen profetia kahdeksannessa (marhesvan) kuussa, Persian valtakunnan kuningas Dareios I:n toisena hallitusvuonna, oli lyhyt, mutta ajankohtainen ja ytimekäs. (Sak. 1:1–6) Jo seuraavassa kuussa profeetta Sakarja näki Jerusalemissa merkittävää toimintaa, josta riippui juutalaisen kansan tuleva hyvinvointi. Yhdeksännen kuukauden (kislevin) 24. päivänä ”Jehovan temppelin perustus laskettiin”. Sakarjan profeettatoveri Haggai on merkinnyt tämän tärkeän seikan muistiin. (Hagg. 2:18, Um) Tämä toiminta, mihin ryhdyttiin siitä huolimatta, että majesteetin kielto oli Jerusalemin temppelin uudelleen rakentamista vastaan, oli uskonnollisesti niin merkittävä, että se sai sotajoukkojen Jehovan henkeyttämään Haggain profetoimaan jälleen.
2, 3. a) Keille Haggain ensimmäinen profetia kislevin 24. päivältä vuonna 520 eaa. oli osoitettu? b) Minkä vuoropuhelun alun Hagg. 2:10–12 kertoo?
2 Ensimmäinen Haggain profetioista tuona historiallisena päivänä oli osoitettu leeviläisille papeille, jotka toivoivat saavansa palvella Jehovan temppelissä sen valmistuttua. Noihin leeviläisen Aaronin suvun pappeihin kuului ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika. Tämä profetia painoi kaikkien noiden pappien mieleen opetuksen, joka on tärkeä meille tänä myöhäisenä ajankohtana. Lukekaamme siis Haggain kertomus siitä ja seuratkaamme vuoropuhelua, joka esitettiin:
3 ”Yhdeksännen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Haggain kautta tämä Herran sana: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Pyydä papeilta opetusta [Kysy papeilta laista, Um] ja sano: Katso, mies kantaa pyhää lihaa vaatteensa liepeessä ja koskettaa liepeellänsä leipää tai keittoa, viiniä, öljyä tai muuta ruokaa, mitä hyvänsä; tuleeko se siitä pyhäksi?’” – Hagg. 2:10–12.
4. Miksi pappien olisi Mal. 2:7:n mukaan pitänyt kyetä vastaamaan tuohon testikysymykseen, mutta mikä on kuitenkin voinut vaikuttaa heihin?
4 Tässä mainittu ”laki” on profeetta Mooseksen kautta annettu Jumalan laki ja viittaa palvontamenoihin ja pappeihin, jotka kantoivat ”pyhää lihaa”. Pappien olisi luonnollisesti pitänyt tuntea Mooseksen laki, sillä myöhempi profeetta Malakia sanoi: ”Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus [laki, Um]; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.” (Mal. 2:7) Pappien olisi siis pitänyt kaiken järjen nimessä kyetä antamaan oikea vastaus tähän testikysymykseen, joka esitettiin heille Haggain välityksellä. Vai oliko heidän laintuntemukseensa vaikuttanut Juudan maan autioituksen seitsemänkymmentä vuotta, jona aikana juutalaiset olivat olleet pakkosiirtolaisina Babylonian maassa, ja myös ne seitsemäntoista levotonta vuotta, jotka olivat kuluneet uskollisen jäännöksen paluusta kotimaahansa? Mitä papit siis vastasivat?
5. Mikä laki pappien mielessä on voinut olla heidän antaessaan oikean vastauksen, ja mitä siis saastaisen henkilön ei pitäisi ajatella pyhyyden saavuttamisesta?
5 ”Niin papit vastasivat ja sanoivat: ’Ei’.” (Hagg. 2:12) Toisin sanoen Jehovalle uhratun eläinuhrin ”pyhä liha” ei luovuttanut pyhyyttään millekään muulle ruoka-aineelle, jonka kanssa se saattoi joutua sattumalta kosketukseen. Papeilla on näin vastatessaan voinut olla ohjenuoranaan se, mitä Mooseksen laki sanoo 3. Moos. 7:19, 20:ssä: ”Sitä lihaa, joka on sattunut saastaiseen, mihin tahansa, älköön syötäkö, vaan se poltettakoon tulessa; muuten saakoon jokainen, joka on puhdas, syödä yhteysuhriteuraan lihaa. Mutta jokainen, joka saastaisena ollessaan syö yhteysuhriteuraan lihaa, joka on Herran oma, hävitettäköön kansastansa.” Tämän mukaan israelilaisen, joka oli jostakin syystä saastainen (3. Moos. 7:21), ei pitänyt ajatella, että jos hän joutuu kosketukseen ”pyhän lihan” kanssa syömällä sitä, hän puhdistuu siten, koska se, mitä hän on syönyt, on antanut hänelle pyhyyden. Se on lain mukaan väärää järkeilyä!
6. Minkä kysymyksen Haggai esitti seuraavaksi, ja millaisen vastauksen hän sai?
6 Profeetta Haggai ei sanonut pappien järkeilleen väärin. Siksi hän teki nyt kysymyksen, joka vaati päinvastaisen vastauksen. ”Ja Haggai sanoi: ’Jos joku, joka on kuolleesta saastunut, koskettaa jotakin näistä, tuleeko se saastaiseksi?’ Niin papit vastasivat: ’Tulee saastaiseksi’.” – Hagg. 2:13.
7. Minkä lain, joka koski kuolleen ruumiista saastuneen henkilön puhdistautumista, papit osoittivat tuntevansa antaessaan oikean vastauksen?
7 Pappien oikea vastaus osoitti heidän tunteneen ”puhdistusvettä” koskeneen Jehovan lain. Se oli vettä, johon oli sekoitettu uhratun ruskeanpunaisen hiehon tuhkaa ja jota pirskotettiin sellaisten henkilöiden päälle, jotka olivat saastuneet kosketettuaan kuolleita ruumiita. Tässä laissa sanottiin: ”Joka koskee kuolleen ihmisen ruumiiseen, kenen hyvänsä, olkoon saastainen seitsemän päivää. . . . Jokainen, joka koskee kuolleeseen, kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu, hän saastuttaa Herran asumuksen, ja hänet hävitettäköön Israelista, koska puhdistusvettä ei ole vihmottu häneen; hän on saastainen, hänen saastaisuutensa pysyy hänessä yhä. Ja tämä olkoon heille ikuinen säädös. Mutta puhdistusveden pirskoittaja pesköön vaatteensa, ja se, joka koskee puhdistusveteen, olkoon saastainen iltaan asti. Ja kaikki, mihin saastunut koskee, olkoon saastaista, ja se, joka koskee häneen, olkoon saastainen iltaan asti.” – 4. Moos. 19:2–5, 11–13, 21, 22; Hepr. 9:13.
8. Mitä tämä valaisi saastaisuudesta, ja miten se soveltui henkilön asenteeseen Jehovan temppelin pystyttämistä kohtaan?
8 Tämä valaisee, miten tarttuvaa saastaisuus voi olla – ei vain ruumiillisesti vaan myös hengellisesti. Henkilö, joka kantaa jotakin pyhää, ei ehkä voi siirtää tuota pyhyyttä toiselle henkilölle automaattisesti tai helposti, ilman ponnistuksia. Sen sijaan saastainen, saastunut henkilö voi helposti saastuttaa toisen henkilön vain seurustelemalla tai olemalla kosketuksissa hänen kanssaan. Kristitty apostoli Paavali sanoikin: ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?” (1. Kor. 5:6; Gal. 5:8, 9) Näin saattaisi käydä, jos jollakulla on saastainen välinpitämätön asenne Jehovan temppelin laiminlyömiseen. Sellainen välinpitämättömyys ja huolimattomuus Jehovan puhdasta palvontaa ja sen temppelin välityksellä tapahtuvaa täyttä ilmaisemista kohtaan saattoi vaikuttaa hengellisen hapatuksen tavoin ja saastuttaa koko Israelin kansan. Senkin jälkeen, kun Jehovan temppeli oli pystytetty, erään Juudan ja Jerusalemin myöhemmän käskynhaltijan oli pakko sanoa: ”Meidän ei tule laiminlyödä Jumalamme huonetta.” Siellä suoritettua palvontaa tuli tukea täysin. – Neh. 10:39, Um.
9. Mitä oli ilmeisesti tapahtunut juutalaisten asenteelle sen jälkeen, kun jäännös oli palannut seitsemäntoista vuotta aikaisemmin?
9 Jerusalemin temppelin jälleenrakentaminen oli kieltämättä viivästynyt niiden seitsemäntoista vuoden aikana, jotka olivat kuluneet juutalaisten jäännöksen paluusta kotimaahansa. Todisteet viittasivat siihen, että monet olivat välinpitämättömiä ja piittaamattomia ja että alkuperäinen innostus temppelin rakentamiseksi uudelleen oli jäähtynyt.
10, 11. a) Mikä osoittaa juutalaisten jäännöksen menettäneen ensi rakkautensa? b) Miltä kansa ja sen työt näyttivät Jehovasta Hagg. 2:14:n mukaan?
10 Juutalaisten jäännökselle olisi voitu sanoa samoin kuin kristilliselle seurakunnalle ensimmäisen vuosisadan lopulla: ”Olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja.” (Ilm. 2:4, 5) Juutalaisten jäännöksellä oli epäilemättä tarvetta ’palata’ Jehovan luo, jotta hän ’palaisi’ heidän luokseen. (Sak. 1:3, 4, Um; Jer. 2:2, 3) Juutalainen jäännös oli välittömästi Babyloniasta paluunsa jälkeen lehtimajanjuhlan (eli tabernaakkelijuhlan) vieton aikana Jerusalemissa pystyttänyt tilapäisen alttarin oikeaan paikkaan ja alkanut uhrata sillä oikeita uhreja. (Esra 3:1–6) Mutta riittikö se? Miltä kansa näytti Jumalastaan, kun sillä oli vain tuo alttari ja temppelin perustus? Kuuntele:
11 ”Silloin Haggai lausui ja sanoi: ’Sellaista on tämä väki, sellaista tämä kansa minun edessäni, sanoo Herra. Sellaiset ovat kaikki heidän kättensä työt ja se, mitä he siellä uhriksi tuovat: se on saastaista.’” – Hagg. 2:14.
12. Mikä vaikutus kansalla oli uhreihin, joita se esitti Jehovan alttarilla, ja saattoiko hän näin ollen siunata kansan?
12 Tämä muistutti israelilaista, joka oli tullut saastaiseksi kosketettuaan kuollutta ruumista: kaikki, mihin hän koski, ennen kuin hänet puhdistettiin vihmomalla vedellä, joka sisälsi uhratun punaruskean hiehon tuhkaa, tuli saastaiseksi. Koska ennallistettu Israelin kansa oli laiminlyönyt Jehovan palvontahuoneen, se oli saastainen Hänen silmissään ja saastutti ne uhrit, jotka se uhrasi Jehovalle Jerusalemissa olleella tilapäisellä alttarillaan. Saattoiko Jehova sellaisissa olosuhteissa siunata kansan, ei ainoastaan hengellisesti vaan myös aineellisesti? Ei tietenkään.
NYKYISEN PUHDISTAMISEN TARVE
13. Miten kristitty jäännös oli saastainen samoin kuin juutalainen jäännös vuonna 520 eaa.?
13 Kristuksen antautuneitten, kastettujen opetuslasten voideltu jäännös oli samankaltaisen tilanteen saartama ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kristikunta satoine lahkolaiskirkkoineen oli tahrinut itsensä niiden miljoonien verellä, jotka oli tapettu verisimmässä sodassa vuoteen 1914 mennessä. Kristuksen opetuslasten voideltu jäännös oli koettanut pysytellä puhtaana sellaisesta verivelasta ja muusta epäkristillisestä toiminnasta, mutta se ei ollut täysin onnistunut vaan oli joutunut jossain määrin yhteiskuntavastuuseen. Voidellun jäännöksen jotkut jäsenet olivat lisäksi antaneet periksi korkeissa asemissa olevien ihmisten pelolle aiheuttaen siten hengellistä vahinkoa itselleen. ”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.” (Sananl. 29:25) Jäännös oli siis suuressa määrin pidättynyt julistamasta rohkeasti ja julkisesti Jumalan perustettua valtakuntaa ja Hänen kostonpäiväänsä tätä sodan raastamaa, verivelkaista asiainjärjestelmää vastaan. Miltä heistä tuntui sodan jälkeisenä vuonna 1919 hengellisten alipappien voideltuna jäännöksenä Jehovan hengellisen temppelin ”pyhässä”? Samanlaiselta kuin Jesajasta, joka sanoi:
14. Miten Jesaja ilmaisi saastaisuutensa temppelissä?
14 ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” – Jes. 6:5.
15. Milloin voidellun jäännöksen huomio kohdistettiin tähän Jesajan temppelinäkyyn ja millaisin avainpuheen sanoin?
15 Tämä profeetallinen huudahdus kohosi profeetan suusta, kun hän sai ihmeellisen näyn temppelissään olevasta Jehovasta. Voidellun jäännöksen huomio kohdistettiin näkyyn vuonna 1922. Se tapahtui Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran pitämässä toisessa kahdeksanpäiväisessä kansainvälisessä konventissa Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa 8. syyskuuta 1922, jota nimitettiin ”päivien päiväksi”. Tänä ”päivien päivänä” Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran silloinen presidentti piti puheen, jonka avainraamatunkohta oli Matt. 4:17 ja jonka huippukohdassa hän sanoi:
Mutta miksi sanoma on lähetettävä niille, jotka eivät sitä ymmärrä? Mahtaneekohan kukaan kuulla? Herran profeetta vastaa: ”. . . Olkaa te minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palvelijani, jonka minä valitsin, että te tuntisitte ja uskoisitte minua ja ymmärtäisitte, että minä se olen; ennen minua ei ole yhtään Jumalaa luotu, eikä minun jälkeeni tule ketään. Minä, minä olen Herra, ja paitsi minua ei ole yhtään pelastajaa. Minä olen ilmoittanut ja pelastanut ja julistanut eikä ole muukalaista [jumalaa] teidän keskuudessanne; te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.” – Jesaja 43:8–12 [Väl].
Siten näemme, että ne, jotka kuuluvat temppeliluokkaan, ovat selvästi valitut olemaan Herran todistajia tänä aikana, saattamaan kansalle sen lohdullisen sanoman, että taivaan valtakunta on täällä . . . Tästä näkyy siis, että Jumalan aikomus on, että hänen nimensä on ylistettävä, että kansan on opittava tuntemaan, että hän on Herra. Myöskin huomaamme olevan Jumalan tarkoituksen, että hänellä tänä ahdistuksen aikana on kansa maan päällä, joka selvällä tavalla on erilainen ja eroitettu kaikista muista, joka astuu esille hänen todistajanaan, pelottomasti huutaen sanomaa: ”Taivaan valtakunta on täällä.” . . .
. . . Vuodesta 1914 on kirkkauden Kuningas ottanut suuren valtansa ja hallitsee. Hän on puhdistanut temppeliluokan huulet ja lähettänyt sen viemään sanomaa. Valtakunnan sanoman tärkeyttä ei voida liioitella. Se on kaikkien sanomien sanoma. Se on tämän hetken sanoma. Niille, jotka kuuluvat Herralle, kuuluu tämän julistaminen. . . .
. . . Olkaa Herran uskolliset ja totiset todistajat! Kulkekaa eteenpäin taistelussa siksi kun jokainen Baabelin jälki on hävitetty! Pasunoikaa sanomaa laajalti ympäri! Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. Tämä on päivistä parhain. Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi, julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa! – The Watch Tower, 1.11.1922, s. 336, 337; Vartio-Torni, kesäkuu 1923, s. 93–95.
16. a) Mitä ne, jotka sallivat huuliensa puhdistamisen, halusivat nyt tehdä? b) Mitkä silloiset tapahtumat osoittavat, olivatko kaikki voideltuun jäännökseen kuuluvat samassa mielentilassa?
16 Monet voidellun jäännöksen jäsenet näkivät, että heidän huulensa piti puhdistaa samalla tavalla kuin profeetta Jesajan huulet puhdistettiin ikään kuin tulella, jotta hän olisi voinut edelleenkin julistaa temppelissään olevan Jehovan sanomaa. (Jes. 6:6–10) He halusivat vilpittömästi osallistua edelleen niiden kokoamiseen, joista Jehova Jumala tekisi pappeja Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaissa, jotta 144000 alipapin lukumäärä täydennettäisiin. Kaikki hengellisen jäännöksen jäsenet eivät kuitenkaan olleet tässä mielentilassa. Esimerkkinä tästä mainittakoon, että vuonna 1922 ja ennen toukokuun 1. päivän englanninkielisen Vartiotornin julkaisemista yksi tämän lehden viidestä toimittajasta ja hänen vaimonsa jättivät teokraattisen järjestön ja etsivät työtä muualta. Oli muitakin, jotka menettelivät samalla tavalla siihen aikaan tai myöhemmin. Heitä ei miellyttänyt olla Jumalan valtakunnan julkisia edustajia ja kulkea talosta taloon siinä ominaisuudessa käyttäen puhdistettuja huuliaan. Muut vaatimukset, jotka koskivat Jehovan temppelin pyhässä palvelevia hengellisiä alipappeja, olivat liikaa heille. Heidän välinpitämättömyytensä, piittaamattomuutensa ja paluunsa maallisten etujen pariin teki heidät saastaisiksi.
17. a) Miten sellainen saastaisuus vaikutti muuhun Jehovan teokraattiseen järjestöön? b) Millaisen asenteen Hän siunaa?
17 Sellainen epäpuhtaus, antaumuksen puute hengellisessä temppelissään olevan tosi Jumalan täysipainoista palvontaa kohtaan, saastuttaa muunkin teokraattisen järjestön. Seurauksena on, että Jehova pidättää siunauksensa. Kokosydäminen antaumus hänen puhtaan palvontansa edistämiseen johtaa Jumalan suosion ennallistamiseen ja hänen lupaamiinsa siunauksiin. Jumala tähdensi itse tätä tärkeää seikkaa puhutellessaan niitä pappeja, joilta Haggai oli kysellyt:
18. Millainen oli jäännöksen taloudellinen asema ollut ennen tätä Haggain ennustuksen päivää, ja miksi Jehova siunaisi heidät nyt siitä päivästä lähtien?
18 ”Ja nyt ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin. Kun ei vielä oltu pantu kiveä kiven päälle Herran temppelissä, sitä ennen, mentiin kahdenkymmenen mitan viljakasalle, mutta oli vain kymmenen; mentiin viinikuurnalle ammentamaan viisikymmentä mittaa, mutta oli kaksikymmentä. Minä löin teitä, kaikkia teidän kättenne töitä, nokitähkällä [paahteella, Um] ja viljanruosteella ja rakeilla, mutta ei kenkään teistä kääntynyt minun puoleeni, sanoo Herra. Ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin, yhdeksännen kuun kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä, Herran temppelin perustamispäivästä, lähtien. Ottakaa vaari! Onko aitassa enää siementä? Ja viiniköynnös, viikunapuu, granaattiomenapuu ja öljypuu, nekään eivät ole kantaneet hedelmää. Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen.” – Hagg. 2:15–19.
PÄIVÄ JONA PALUU HYVINVOINTIIN ALKOI
19. Missä suhteessa juutalaisten jäännös saattoi koetella Jehovaa tuosta kislevin 24. päivästä lähtien, ja mitä Hänen lakiliittonsa salli heidän odottaa?
19 Nyt oli yhdeksännen kuukauden (kislevin) 24. päivä, ja tähän aikaan olisi yhä runsaampien syyssateitten pitänyt alkaa ja luntakin olisi pitänyt ilmaantua vuorenhuipuille. Tuona päivänä uskollinen juutalaisten jäännös oli alkanut jälleen työskennellä temppelin perustuksilla, ikään kuin he olisivat laskeneet perustuksen kokonaan uudelleen. (Esra 3:8–12) Tuosta merkkipäivästä lähtien juutalaisten jäännös saattoi koetella Jehovaa nähdäkseen, täyttäisikö hän ilahduttavan lupauksensa. Kuivuus kuuluisi menneisyyteen, samoin viljanruoste ja tuhoisat rakeet, eikä perusravintoaineista tulisi enää olemaan puutetta. Eikä mikään osoita Raamatun historiassa, ettei näin olisi käynyt. Kun he pysyivät rohkeasti temppelin rakentamisessa, kunnes se valmistui, Jehova piti uskollisesti kiinni lupauksestaan. Aivan kuten Hän oli luvannut profeettansa Mooseksen välittämässä lakiliitossa, heidän kokosieluinen antautumisensa Hänen palvontaansa palkittiin aineellisella hyvinvoinnilla heidän Jumalalta saamassaan maassa. – 5. Moos. 28:1–14.
20. Millaista hyvinvointia voidellulla jäännöksellä oli oikeus odottaa ryhdyttyään jälleen työskentelemään Jehovan tosi palvonnan hyväksi, ja miten sellainen hyvinvointi ilmeni?
20 Tämän on täytynyt pitää paikkansa silloisesta temppelimielisestä juutalaisten jäännöksestä, jos se, mitä heille tapahtui silloin, esikuvasi sitä, mitä hengellisten alipappien voidellulle jäännökselle on tapahtunut vuodesta 1919 lähtien. Papillisten vastuitten uudelleen omaksuminen Jehovan todellisen hengellisen temppelin pyhässä merkitsi käännekohtaa Kristuksen opetuslasten voidellulle jäännökselle, joka säilyi elossa ensimmäisen maailmansodan koetuksissa ja ahdistuksissa vuosina 1914–1918. Koska he olivat hengellisiä israelilaisia silmämääränään taivaallinen perintö, niin he eivät odottaneet aineellisia siunauksia uskollisuudestaan, kuten luonnollisilla israelilaisilla oli oikeus tehdä Haggain päivinä. Hengellisten alipappien voideltu jäännös odotti Jumalan lupausten mukaan hengellistä hyvinvointia. He eivät pettyneet. He eivät koetelleet turhaan Jumalan lupauksia. Huolimatta maailman taholta tulleesta kasvavasta vastustuksesta ja maailmallisten kansojen hädästä, kansojen, jotka eivät tunne pääsytietä jatkuvasta ahdistuksestaan, voidellun jäännöksen työ tosi palvonnan edistämiseksi Jehovan hengellisessä temppelissä menestyi, laajeni ja tuotti yhä enemmän tuloksia.
21. Mistä me voimme löytää tietoja sellaisesta uskollisen jäännöksen hengellisestä hyvinvoinnista, ja mitä ne todistavat Jehovan lupauksesta?
21 Vastustajat – uskonnolliset, poliittiset, lainopilliset ja yhteiskunnalliset – ovat havainneet tämän kiistattoman tosiasian. Yksityiskohtaisten tietojen saamiseksi Jehovan kristittyjen todistajien hengellisestä hyvinvoinnista tarvitsee vain lukea vuosiraportit Vartiotorni-lehden palstoilta vuodesta 1919 lähtien (engl., suomeksi ensimmäisen kerran toukok. 1921) ja Vuosikirjoista (engl.) vuodesta 1927 lähtien. Niissä esitetään raportit sen maailmanlaajuisen työn kasvusta, joka käsittää ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen koko asutussa maassa ja opetuslasten tekemisen kaikkien kansojen ihmisistä, kuten Herra Jeesus Kristus, Jehovan Ylimmäinen Pappi, oli käskenyt. (Matt. 24:14, Um; 28:18–20; Apt. 1:8; Hepr. 2:17–3:1) Nykyhistorian häviämätön kertomus todistaa voimakkaasti siitä tosiasiasta, että Jehova Jumala, joka ei voi valehdella, on pitänyt siunauksia koskevan lupauksensa. Me emme koskaan palvele Häntä turhaan. – Joos. 23:14; Ps. 138:2; 1. Kor. 15:58.
PALKKA ERÄÄN HALLITSEVAN ELIMEN PUHTAALLE PALVONNALLE ANTAMASTA TUESTA
22, 23. a) Kenelle Haggain viimeinen profetia oli osoitettu, ja mitä se ilmaisi Jehovan arvostavan? b) Mitä Jehova lupasi tuossa profetiassa lakkauttaa, ja mitä hän oli tekevä Serubbaabelille?
22 Vuonna 520 eaa. kuudennen kuukauden (elulin) ensimmäisenä päivänä, jolloin Jehovan profeetallinen sana ensin tuli Haggaille, se oli osoitettu ”Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle”, sekä myös ”ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle”. (Hagg. 1:1) Melkein neljä kuukautta myöhemmin Haggain viimeinen henkeytetty profetia on osoitettu yksinomaan samalle Persian maakunnan Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille. Hän oli osoittautunut kuuliaiseksi Jehovan rohkaisulle, joka oli annettu profeettojen Haggain ja Sakarjan kautta, ja Jehovan temppelin perustustyöt Jerusalemissa oli nyt jälleen aloitettu hänen käskynhaltijan virkansa alaisuudessa erinomaisen rohkealla mielellä ja uhmaten vääriä tietoja saaneen Persian kuninkaan väärin sovellettua kieltoa. (Esra 4:17–24) Arvostiko Jehova Jumala tätä? Kyllä hän arvosti, ja sen osoittamiseksi hän lähetti henkilökohtaisen sanoman käskynhaltija Serubbaabelille. Me luemme:
23 ”Ja Herran sana tuli toistamiseen Haggaille kuukauden kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä; se kuului: ’Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille: Minä liikutan taivaat ja maan. Ja minä kukistan kuningaskuntien valtaistuimet, hävitän pakanain kuningaskuntien väkevyyden ja kukistan vaunut ajajineen; ja hevoset ja niiden ratsastajat kaatuvat, mies toisensa miekkaan. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um], minä otan sinut, palvelijani Serubbaabel, Sealtielin poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikäänkuin sinettisormukseksi. Sillä sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot.’” – Hagg. 2:20–23.
24. Kenen hyväksymyksen Serubbaabel sai ottamalla tuon rohkean askeleen mainittuna kislevin 24. päivänä, ja miksi juuri se oli tärkeää?
24 Tuona yhdeksännen kuukauden (kislevin) 24. päivänä Persian kuninkaan Dareios I:n toisena hallitusvuonna käskynhaltija Serubbaabel oli ottanut rohkean askeleen, ilmeisesti uhmaten mahtavaa Persian valtakuntaa. Mutta hän oli ottanut hyvän ja oikean askeleen totellen sotajoukkojen Jehovaa. Nyt hän oli saanut profeetta Haggain välityksellä sotajoukkojen Jehovan hyväksymyksen ilmauksen. Mitä ihmisten paheksunta ja vastalauseet siis merkitsisivät? Hänellä oli vallan Korkeimman Lähteen, Israelin kansan Teokraattisen Hallitsijan, hyväksymys. Tätä Jumalaa tulee totella jumalallisena Hallitsijana pikemmin kuin ihmistekoisia hallitsijoita. Saattoihan Israelin Teokraattinen Hallitsija liikuttaa eli järkyttää sekä taivaat että maan ja poistaa ne. Mitä siis ne henkiluomukset tai ihmiset, jotka muodostavat nuo taivaat ja tuon maan, voivat tehdä pilatakseen, estääkseen tai menestyksellisesti vastustaakseen hänen julkisiksi tehtyjä tarkoituksiaan? Eivät mitään! Demonit ja ihmiset eivät voi yhdessäkään voittaa häntä. Hän voi järkyttää heidät kaikki.
25. Mikä seuraa tätä taivaitten ja maan järkyttämistä, ja miksi on sopivaa, että sotajoukkojen Jehovan kaltainen persoona esittää nämä yksityiskohdat?
25 Mikä seuraa tätä Kaikkeuden Suvereenin aiheuttamaa taivaitten ja maan järkyttämistä tai on tuloksena siitä? Sotajoukkojen Jehova selittää ja sanoo: ”Ja minä kukistan kuningaskuntien valtaistuimet, hävitän pakanain kuningaskuntien väkevyyden ja kukistan vaunut ajajineen; ja hevoset ja niiden ratsastajat kaatuvat, mies toisensa miekkaan.” (Hagg. 2:22) Miten sopivaa onkaan, että Jumala, joka sanoo itseään sotajoukkojen Jehovaksi, ilmoittaa tässä ryhtyvänsä toimenpiteisiin ihmismaailman sotavoimia vastaan! Sellaiset kansojen hyökkäys- ja puolustusvoimat muodostavat todellisuudessa ”pakanain kuningaskuntien väkevyyden”. Tämän 20. vuosisadan kansat toimivat tuon teorian mukaan, ja kaikki kansat varustautuvat, jotkut niin mielikuvituksellisilla aseilla kuin vain nykytiede voi keksiä. On kuitenkin turha toivoa, että sellaiset aseet ja hyvin koulutetut sotavoimat voisivat antaa pysyvän vakavuuden kansojen kuningaskuntien tai valtakuntien valtaistuimille eli hallitusistuimille. Sotajoukkojen Jehova voi tehdä tyhjäksi sellaisen ”väkevyyden”.
26. Mitä on sanottava siitä, täytyykö sotajoukkojen Jehovan olla persoonallisesti läsnä, jotta hänen vihollisensa voisivat taistella häntä vastaan tai hän voisi taistella heitä vastaan?
26 Persian valtakunta, Raamatun historian neljäs maailmanvalta, pysyi vakaana vähän yli kaksisataa vuotta. Sen hevoset ja vaunut ja niiden ajajat sen paremmin kuin sen sotaelefantitkaan eivät pelastaneet sitä joutumasta Kreikan Aleksanteri Suuren kukistamaksi. Hevoset ja vaunut ja niiden ajajat eivät voi taistella suoraan näkymätöntä sotajoukkojen Jehovaa vastaan. Eikä sotajoukkojen Jehovan tarvitse olla persoonallisesti läsnä taistellakseen maan päällä olevia sotavoimia vastaan. Vaikka hän on näkymättömissä, hän voi käyttää voittamatonta voimaansa ja panna sotajoukot taistelemaan keskenään joko pakokauhuun johtavan pelon vallassa tai katkerassa vihassa toisiaan vastaan. Hän voi aiheuttaa sekasorron kaikkien vihollistensa keskuudessa. Hän on tehnyt sen aiemmin, ja hän on luvannut tehdä sen vastakin. Käskynhaltija Serubbaabel tiesi näistä aikaisemmista tapahtumista. (Tuom. 7:19–22; 2. Aikak. 20:22–24) Hänellä oli syytä uskoa, että sotajoukkojen Jehova saattoi tehdä tyhjiksi kansansa vihollisten aikeet vielä kerran panemalla heidät kääntämään aseensa toisiaan vastaan.
27. Miten taivaitten ja maan ja kansojen järkkyminen vaikuttaisi Serubbaabeliin, joka oli kuin Jehovan kädessä oleva sinettisormus?
27 Sotajoukkojen Jehova ei kuitenkaan sanonut tarkoituksenaan olevan järkyttää uskollista, kuuliaista kansaansa, joka omistautui Hänen palvontahuoneensa jälleenrakentamiseen ja puhtaan palvonnan suorittamiseen siellä. Persian kuningas ei myöskään tulisi panemaan käskynhaltija Serubbaabelia viralta sen johdosta, että hän oli ryhtynyt rakentamaan temppeliä, ennen kuin hän oli saanut virallisen luvan kuningas Dareios I:ltä. Se ei voinut tapahtua sen paremmin kuin sinettisormuksen ottaminen sotajoukkojen Jehovan oikeasta kädestä. Järkkykööt taivaat ja maa! Järkkykööt voimakkaasti varustautuneet kansat! Mutta käskynhaltija Serubbaabelin asema oli oleva vakaa, järkkymätön. Tämä oli sen vakuutuksen merkitys, jonka Jehova nyt antoi Serubbaabelille:
28, 29. Miten päinvastainen oli sinettisormusta koskeva Jehovan Serubbaabelille antama lupaus verrattuna Hänen kuningas Joojakinia eli Konja koskevaan julistukseensa?
28 ”Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um], minä otan sinut, palvelijani Serubbaabel, Sealtielin poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikäänkuin sinettisormukseksi. Sillä sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:23.
29 Miten päinvastainen tämä jumalallinen ennustus olikaan kuin se, joka profeetta Jeremia oli henkeytetty sanomaan Joojakinista (eli Jekonjasta eli Konjasta), joka oli hallinnut kolme kuukautta ja kymmenen päivää Jerusalemissa vuosina 618–617 eaa. ja joka oli Serubbaabelin isoisä! (1. Aikak. 3:17–19; 2. Aikak. 36:9, 10) Puhuen Joojakinista Konjana Jeremia sanoi: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus minun oikeassa kädessäni – siitäkin minä sinut repäisen irti. Ja minä annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi, niiden käsiin, joita sinä kauhistut: Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin. . . . Maa, maa, maa! Kuule Herran sana! Näin sanoo Herra: Merkitkää tämä mies lapsettomaksi, mieheksi, jolla ei elinpäivinänsä onnea ole. Sillä ei kenellekään hänen jälkeläisistänsä sitä onnea tule, että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi vielä Juudaa.” – Jer. 22:24–30.
30. a) Miten kallisarvoinen sinettisormus oli omistajalleen? b) Miksi Joojakinin virka-asemaa piti kunnioittaa, ja miksi Jehova hylkäsi hänet?
30 Tästä Jumalan säädöksestä Serubbaabelin isoisää vastaan voidaan havaita, että sinettisormus oli erittäin kallisarvoinen korkeassa asemassa olevalle. Siinä oli sen omistajan nimi ja sitä käytettiin virka-asioissa omistajan nimikirjoituksen painamiseksi asiakirjaan sen aitouden vakuudeksi. (1. Moos. 38:18–26; 41:42; 1. Kun. 21:8) Jos siis Serubbaabelin isoisä kuningas Joojakin oli ollut kuin sinettisormus Jehovan oikeassa kädessä, hän oli ollut hyvin kallisarvoinen Jehovalle. Olihan hänet voideltu kuninkaaksi Jerusalemissa, ja siten hänestä oli tullut ”Jehovan voideltu”, ja hän oli istunut ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa, vaikka vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää. (1. Sam. 24:7, 11; Valit. 4:20; 1. Aikak. 29:23; Um) Siitä syystä kuningas Joojakin ansaitsi ja nautti henkilönä erikoista kunnioitusta ihmisiltä. Mutta huolimatta siitä, että hänellä oli virallinen yhteys Jehovaan, hänestä tuli vastenmielinen Jehovalle, koska hän kulki isänsä, kuningas Joojakimin, pahoja teitä. Vihastuneena Jehova repäisi hänet irti ja hylkäsi hänet sallimalla hänen joutua pakkosiirtolaiseksi Babyloniin ja siellä vankeuteen.
31. Miksi se, että Serubbaabelista tehtiin Juudan käskynhaltija vuonna 537 eaa., ei ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä Jehova oli sanonut Serubbaabelin isoisästä Jer. 22:30:ssä?
31 Mutta mitä tämä sitten on? Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 537 eaa., Joojakinin pojanpoika Serubbaabel vapautetaan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja hänestä tehdään persialaisen Juudan maakunnan käskynhaltija, joka hallitsee Jerusalemista käsin. (Esra 1:1–4:3) Eikö tämä ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä Jehova oli sanonut Serubbaabelin isoisälle Jer. 22:30:ssä? Ei, sillä pakkosiirtolainen Joojakin pysyi ”lapsettomana” siinä mielessä, että kukaan hänen pojistaan ei istunut Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa. Tosin hänen setänsä Mattanja, jonka nimi muutettiin Sidkiaksi, seurasi häntä Daavidin valtaistuimella, mutta hän menetti valtaistuimen vuonna 607 eaa. babylonialaisten tuhotessa Jerusalemin. Daavidin valtaistuin kukistettiin eikä sitä enää koskaan perustettu kirjaimelliseen maalliseen Jerusalemiin. (Hes. 21:25–27) Pakanain aikojen 2520 vuotta alkoivat silloin vuonna 607 eaa. siellä Jerusalemille eli messiaaniselle Jumalan valtakunnalle, jonka se vertauskuvasi joutuvan pakanakansojen tallattavaksi. Ennustus toteutui siinä, ettei yksikään Joojakinin monista pojista istunut Jehovan valtaistuimella Jerusalemissa Daavidin kuninkaallisena jälkeläisenä. Hänen pojanpoikansa Serubbaabel ei myöskään istunut Daavidin kuninkaallisella valtaistuimella, vaan kuningas Kyyroksen nimittämänä käskynhaltijanistuimella.
32. Miten Serubbaabel toimi kuin elävänä sinettisormuksena Jehovan kädessä, ja miksi hän oli kallisarvoinen Jehovalle, vaikka hänen kuninkaallinen isoisänsä ei ollut?
32 Vaikka Serubbaabel oli inhimillisesti katsoen virka-arvoltaan isoisäänsä alempi, niin hänestä tuli hyvin kallisarvoinen Jehovalle, kuin sinettisormus sotajoukkojen Jehovan oikeaan käteen. Se johtui päinvastaisesta syystä kuin minkä vuoksi kuningas Joojakin ei ollut liian kallisarvoinen hylättäväksi, nimittäin siitä, että hän piti Jehovan käskyt ja ilmaisi rohkeaa antaumusta Jehovan puhdasta palvontaa kohtaan hänen temppelissään. Elävän sinettisormuksen tavoin hän palveli sotajoukkojen Jehovaa viran puolesta Jehovan pyhän nimen kunniaksi ja ylistykseksi. Vaikka taivaallinen sotajoukkojen Ylipäällikkö oli hylännyt kuningas Joojakinin, niin hän oli ”valinnut” hänen uskollisen pojanpoikansa Serubbaabelin. Maailmankaikkeuden teokraattinen Suvereeni saattoi järkyttää taivaat ja maan ja kaikki maailmalliset sotaisat kansat, mutta hän ei tulisi järkyttämään käskynhaltija Serubbaabelia eikä siirtäisi häntä pois kunniallisesta palvelusasemasta näkyvässä teokraattisessa järjestössä. Se, mitä hän sanoi Serubbaabelista myöhemmin profeetta Sakarjan kautta (4:6–10), vahvistaa tämän.
ENNUSTUKSEN LAAJEMPI MERKITYS
33. a) Miksi Haggain ennustuksen täydellinen täyttymys ei päättynyt käskynhaltija Serubbaabeliin kuudennella vuosisadalla eaa.? b) Keiden Käskynhaltija vastakuvallinen Serubbaabel on?
33 Päättyykö tämän ennustuksen täydellinen täyttymys persialaisen Juudan maakunnan käskynhaltijaan Serubbaabeliin kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua? Ilmeisesti ei! Hän oli esikuva jostakin suuremmasta. Kenestä? Hänestä, jonka kunnioitettu esi-isä hänestä tuli, johon hänen sukuhaaransa Raamatun kertomuksessa päättyy, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta. (Matt. 1:1–16; Luuk. 3:23–27) Tämä vastakuvallinen Serubbaabel on nyt Jehovan näkyvän maanpäällisen teokraattisen järjestön, nimittäin hengellisen Israelin voidellun jäännöksen, taivaallinen Käskynhaltija. (Gal. 6:16; Room. 2:28, 29; Ilm. 7:4–8) Jäännökseen kuuluvat ennallistettiin Suuren Babylonin hengellisestä orjuudesta vuonna 1919, kuten tosiseikat osoittavat. Juutalaisten pakkosiirtolaisten muinaisen jäännöksen tavoin heidät vapautettiin babylonilaisesta väärän uskonnon maailmanmahdista, jotta he voisivat omistautua pääasiassa sellaisille asioille, jotka liittyvät Jehovan puhtaaseen palvontaan hänen hengellisessä temppelissään.
34. Miten hän on Jehovan temppelin yhteydessä suoritettavan työn johdon ottava Alkuunpanija?
34 Vastakuvallinen Serubbaabel, Jeesus Kristus, on hengellisen Israelin taivaallisena Käskynhaltijana johdon ottava Alkuunpanija Jehovan temppelin yhteydessä suoritettavassa työssä. Hän järjestää voidelluille opetuslapsilleen palveluspaikan hengellisinä alipappeina tuon temppelin pyhässä. – Joh. 17:17–19.
35. Miten nimeä Serubbaabel voidaan sen merkityksestä huolimatta käyttää sopivasti taivaallisesta Käskynhaltijasta, Jeesuksesta Kristuksesta?
35 Nimen Serubbaabel, joka merkitsee ’Babylonin siemen’, ei tarvitse häiritä meitä, kun se sovelletaan taivaalliseen Jeesukseen Kristukseen Käskynhaltijana. Tosin hän itse ei ollut koskaan Suuressa Babylonissa. Kuitenkin niiden voideltujen opetuslasten jäännös, jotka säilyivät elossa ensimmäisen maailmansodan aikaisissa koetuksissa ja vainoissa, joutuivat tuohon aikaan Suuren Babylonin ja sen poliittisten rakastajien uskonnolliseen orjuuteen. Sen säännön mukaan, että mitä heille tapahtuu, se tapahtuu ikään kuin hänelle, suurempi Käskynhaltija Serubbaabel (jota voideltu jäännös edusti) oli Suuressa Babylonissa muinaisen Serubbaabelin tavoin, joka oli kirjaimellisesti syntynyt vanhan ajan Babylonissa ja jota sen tähden voitiin sanoa ”Babylonin siemeneksi”. Hän johti hengellisten israelilaisten uskollisen voidellun jäännöksen pois Babylonista, joka oli suurempi kuin Eufratvirran rannalla sijainnut muinainen kaupunki, ja vapautti heidät totuudellaan. (Joh. 8:32) Näkyvällä maallisella teokraattisella järjestöllä on hyvä hallitusvalta hänen ollessaan Käskynhaltijana.
36. Millainen taivaallinen Käskynhaltija on verrattuna muinaiseen Serubbaabeliin kallisarvoisuutta ja rohkeutta ajatellen, ja ketkä jäljittelevä häntä nyt maan päällä?
36 Serubbaabelin tavoin tämä Käskynhaltija on mitä kallisarvoisin Jehova Jumalalle, kuten oikeassa kädessä oleva sinettisormus, jossa on Jumalan nimi. Hän on mitä suurimmassa määrin kiinnostunut taivaallisen Isänsä nimen pyhittämisestä. (Matt. 6:9, 10; Joh. 12:28; 17:6–12) Hän on peloton muinaisen Serubbaabelin tavoin. Käskynhaltija Serubbaabelia rohkaistiin pelottomasti uhmaamaan Persian valtakuntaa, Raamatun historian neljättä maailmanvaltaa. Hengellisen Israelin taivaallinen Käskynhaltija ei nykyään pelkää Raamatun historian seitsemättä maailmanvaltaa, brittiläisamerikkalaista kaksoismaailmanvaltaa, eikä kahdeksatta maailmanvaltaa, sitä kansainvälistä maailman rauhan ja turvallisuuden järjestöä, jonka nyt muodostavat Yhdistyneiden Kansakuntien 135 jäsenkansaa. (Ilm. 17:7–17) Taivaallisen Käskynhaltijansa tavoin hengellisen Israelin voideltu jäännös ei myöskään pelkää noita maailmanvaltoja. Pelottomana se jatkaa työtään kaikkialla maailmassa Jehovan hengellisessä temppelissä harjoitettavan puhtaan palvonnan hyväksi.
37. Miten vastakuvallinen Serubbaabel on kuin sinettisormus Jehova kädessä käytön ja kallisarvoisuuden kannalta?
37 Eikö sinettisormusta käytetty vanhalla ajalla sen omistajan nimen liittämiseen johonkin asiakirjaan ja sen todistamiseen, että se oli todella hänestä lähtöisin ja esitti hänen tahtonsa, tarkoituksensa tai käskynsä? Kyllä. Samaan tapaan sotajoukkojen Jehova käyttää vastakuvallista Serubbaabelia, Jeesusta Kristusta, täyttämään ennustukset ja lupaukset ja siten todistamaan, että nuo kirjalliset lausunnot ovat todella lähtöisin jumalallisesta, erehtymättömästä Lähteestä ja ovat jumalallisia totuuksia. Tällä tavalla saatetaan myös Jehovan nimi ja sana kunniaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä, joka on Jehovalle yhtä kallisarvoinen kuin virallinen sinettisormus. ”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ’amen’, Jumalalle kunniaksi meidän [kristittyjen opetuslasten] kauttamme.” – 2. Kor. 1:20.
38. Miksi Suuremman Serubbaabelin ei tarvitse lainkaan pelätä taivaan, maan ja kansojen nykyistä järkyttämistä, ja miten hän ylläpitää hyvää hallitusvaltaa Jehovan palvojiin nähden?
38 Pakanain aikojen päättymisestä lähtien vuonna 1914 vertauskuvalliset taivaat ja maa on pantu järkkymään. Ihmismaailman kansat järkkyvät voimatta vakaannuttaa maailmallista asiainjärjestelmää. Itse sotajoukkojen Jehova aiheuttaa järkyttämisen, aivan niin kuin hän kertoi muinaiselle käskynhaltijalle Serubbaabelille. Järkyttäminen, jota ihmiset eivät pysty valvomaan, saavuttaa kuohuntansa huipun siinä ”suuressa ahdistuksessa”, joka nyt näyttää olevan varsin lähellä ja jota seuraa Saatanan heittäminen syvyyteen. (Matt. 24:21, 22) Mutta Suuremmalla Serubbaabelilla, Jeesuksella Kristuksella, ei ole järkyttämisessä mitään pelättävää. Hänen taivaallinen käskynhaltijanasemansa on järkkymättömän varma. Hänen valtakuntansa on ”valtakunta, joka ei järky”. (Hepr. 12:28) Sitä ei poisteta, vaan sotajoukkojen Jehova käyttää sitä Suuren Babylonin ja nykyisten maailmanvaltojen poistamiseen, niiden sotilaallisen ”väkevyyden” tyhjäksi tekemiseen ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. (Ilm. 16:13–16, Um; 17:12–14; 19:11–21) Sen jälkeen se siunaa iäti kaikkia hengellisessä temppelissään olevan Jehova Jumalan elossa säilyneitä palvojia hyvällä hallitusvallalla.
39. Mistä me Jehovan nykyiset palvojat olemme onnellisia?
39 Me todellisessa temppelissä olevat palvojat olemme onnellisia saadessamme jo nyt nauttia Jumalan siunauksista ja Jehovan taivaallisen Käskynhaltijan hyvästä hallitusvallasta väärien palvojien maailman järkkyessä.