Ennustaminen uskollisen järjestön kanssa

 1. a) Mitä uskollisuutta Jumalalle osoitettu uskollisuus myös vaatii? b) Mille uskonnollisille järjestöille kuuliaisina ihmiset eivät osoita uskollisuutta Jumalalle?

USKOLLISUUS Jumalaa kohtaan, joka loi ja järjesti taivaan ja maan, vaatii uskollisuutta hänen järjestöään kohtaan. Monet ajattelevat nykyään, että he ovat uskollisia Jumalalle olemalla uskollisia jotakin uskontojärjestöä kohtaan, mutta he saattavat olla väärässä tässä. Kun ennustettiin sitä, mitä oli ilmenevä meidän aikanamme, niin kerrottiin muun muassa, että ihmiset ja järjestöt ovat ”hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman”. (2. Tim. 3:1, 4, 5) Nämä esittävät uskonnollisia väitteitä, ovat olevinaan antautuneita Jumalalle ja suorittavat ihmistekoisia uskonnonmenoja, joita johtavat ihmiset, jotka on asetettu papeiksi, piispoiksi, rovasteiksi, kirkkoherroiksi ja jumaluusopin tohtoreiksi. Samalla he tavoittelevat aineellisia asioita, lihan tyydytystä pikemmin kuin henkeä, ja paljastavat siten, etteivät kuulu Jumalan tosi järjestöön. He paljastavat rakastavansa tämän maailman mieluisia asioita ja urheilua, pelejä ja kilpailuja eivätkä ilmaise tosi jumalisen antaumuksen voimaa elämässään. Heidän käytöksensä paljastaa, miten vilpitön heidän ulkonainen jumalisuutensa on. He ovat uskollisia väärälle järjestölle eikä ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalalle ja Isälle”. (Ef. 1:3) He ovat uskollisia uskontojärjestölle, mikä on väärä Jumalan edessä, järjestölle, mitä Jumala ei omista omaksi järjestökseen.

 2, 3. a) Mille järjestölle Jumala käskee olemaan uskollinen, ja mikä päivä ratkaisi tämän tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten meidän osallemme? b) Miten kristillisen seurakunnan osoitettiin sinä päivänä olevan se järjestö, jolle tulee olla uskollinen?

² Se näkyvä järjestö, mille Jumala käskee meitä olemaan uskollisia, on se, mille hän on vuodattanut pyhän henkensä. Yli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, vuoden 33 helluntaipäivänä, ajatteli Jerusalemin juutalainen seurakunta olevansa Jumalan näkyvä järjestö. Tästä syystä olivat heidän pappinsa ja uskonnolliset johtajansa pakottaneet viisikymmentä kaksi päivää aikaisemmin roomalaisen maaherra Pontius Pilatuksen naulaamaan Jeesuksen Kristuksen paaluun kuolemaan kuin rikollinen orja. Mutta se, mitä tapahtui tuona helluntaipäivänä, osoitti, oliko heidän ajatuksensa oikea vai väärä. Jeesuksen Kristuksen opetuslapset todistivat, että hän oli noussut kuolleista kolmantena kuolemansa jälkeisenä päivänä ja että hän oli ilmestynyt heille monissa tilaisuuksissa neljänkymmenen päivän kuluessa ylösnousemuksensa jälkeen sekä että he olivat myöskin nähneet hänen taivaaseen kohoamisensa alun. Muodostivatko nämä opetuslapset, jotka olivat olleet juutalaisen järjestön hylkäämiä, Jehova Jumalan uuden näkyvän järjestön? Helluntaipäivä ratkaisi tämän kysymyksen arvovaltaisella tavalla.

³ Jumalan pyhä henki vuodatettiin tuona päivänä hänen hyväksymänsä seurakunnan päälle, mutta ei helluntaita temppelissään Jerusalemissa viettävän juutalaisen seurakunnan, vaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsien päälle, jotka olivat kokoontuneet erääseen yläsaliin temppelialueen ulkopuolelle. Kaikki nuo 120 opetuslasta täyttyivät pyhällä hengellä ja alkoivat ihmeen avulla puhua vierailla kielillä Jumalan suurenmoisista asioista. Kun Jehova Jumala vuodatti aikaisemmin henkensä Jeesus Nasaretilaisen päälle, niin hän sanoi taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Samoin sekin, kun hän vuodatti henkensä tuon ensimmäisen kristillisen seurakunnan päälle Jerusalemissa, oli näkyvä ja kuuluva todistus siitä, että hän oli hyväksynyt sen, mutta oli hylännyt niiden juutalaisten Jerusalemissa olevan seurakunnan, jotka olivat yhteiskuntana vastuussa Jeesuksen Kristuksen murhasta. Ei jäänyt mitään epäilystä siitä, mikä se järjestö oli, mille Jehovan palvojien täytyi siitä pitäen olla uskollisia. Se oli kristillinen seurakunta eikä juutalainen uskonnollinen seurakunta.

 4. Minkä ennustuksen täyttymys se oli, ja miten nuo ylähuoneessa olevat ennustivat?

⁴ Tuon pyhän hengen vuodattaminen kaikkine vaikutuksineen oli Jumalan ennustuksen ihmeellinen täyttymys. Apostoli Pietari, joka oli yksi noista pyhällä hengellä voidelluista ja täytetyistä sinä päivänä, sanoi sen olleen Jooelin 2:28–32 (Um) täyttymys, missä lukee: ”Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeäni kaikenlajisen lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne totisesti ennustavat. Vanhuksenne unia uneksivat. Nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja palvelijain ja palvelijattarienkin päälle minä niinä päivinä vuodatan henkeäni. . . . ennen Jehovan suuren ja pelkoa herättävän päivän tuloa. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, selviytyy vahingoittumattomana.” (Apt. 2:1–21) Siitä syystä kaikki Jerusalemissa ylähuoneessa olleet ennustivat, so. puhuivat Jumalan suurenmoisista asioista toisten kuullen.

 5. Miten Pietarin huomautukset osoittivat, oliko hengen vuodatus rajoittuva siinä huoneessa olleisiin sataan kahteenkymmeneen?

⁵ Tätä hengen vuodatusta ei rajoitettu niihin sataan kahteenkymmeneen, jotka olivat siellä ylähuoneessa Jerusalemissa. Pietari sanoi, että Jumala oli käyttänyt oikealla puolellaan taivaassa olevaa Jeesusta Kristusta vuodattamaan pyhän hengen. Jos ne useat tuhannet juutalaiset, jotka kuulivat sen selityksen, minkä Pietari antoi tuosta ihmeestä, halusivat saada pyhän hengen Jooelin ennustuksen täyttymyksenä, niin heidän oli kaduttava ja tultava kastetuiksi vedessä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntiensä anteeksisaamiseksi. Sitten he voivat saada ”pyhän hengen ilmaisen lahjan” (Um). – Apt. 2:22–40.

 6. Miten henkeä vuodatettiin Raamatun kertomuksen mukaan edelleen, mutta onko sitä jatkunut meidän vuosisadallemme asti?

⁶ Noin kolmetuhatta syyllistä juutalaista katui ja kastettiin Jeesuksen nimessä, ja he saivat myöhemmin pyhän hengen samoin kuin nuo alkuperäiset sata kaksikymmentäkin opetuslasta olivat saaneet sinä samana päivänä. Noin kolme ja puoli vuotta myöhemmin sai ympärileikkaamattomien italialaisten ryhmä, joka kuuli Pietarin saarnaavan ja tuli uskovaksi, pyhän hengen ja alkoi ennustaa vierailla kielillä. (Apt. 10:1–46) Kuusitoista vuotta myöhemmin, vuonna 52, eli yhdeksäntoista vuotta helluntain jälkeen, saarnasi apostoli Paavali kahdentoista uskovan ryhmälle Efesossa, Vähässä-Aasiassa, ja heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimessä, minkä jälkeen Paavali pani kätensä heidän päälleen, pyhä henki vuodatettiin heidän päälleen, ja he alkoivat ennustaa vierailla kielillä. (Apt. 19:1–7) Me emme saa näin ollen otaksua, että pyhän hengen vuodatus, mitä seurasi ennustaminen Jooelin ennustuksen täyttymyksenä, tapahtui kaikki helluntaipäivänä vuonna 33. Sitä on jatkunut kautta vuosien. Onko pyhän hengen vuodattaminen ja sitä seuraava ennustaminen jatkunut tällä 20. vuosisadallakin? On, ja tämän tunnusmerkin avulla me voimme varmistua siitä, mikä on se järjestö, jolle tulee olla uskollinen nykyään.

 7. Missä päivissä me elämme ennustuksen mukaan, ja selviytyykö kristikunta vahingoittumattomana tulevana Jehovan päivänä?

⁷ Raamatun ennustusten kannalta katsoen on vuodesta 1914 sattuneitten maailmantapahtumien valossa ylen runsaita todisteita siitä, että me elämme ennustettuja ”viimeisiä päiviä”. Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten oli juutalaisen kansallisjärjestön ”viimeiset päivät” Jerusalemissa olevine temppeleineen ja pappeineen. Vuodesta 1914 lähtien, jolloin ensimmäinen maailmansota puhkesi kristikunnan keskellä, me olemme eläneet tämän kristikunnan ”viimeisiä päiviä”, joka väittää olevansa Jumalan hengellinen Israel. Kristikunnalle täytyy siis samoin kuin muinaiselle Jerusalemillekin tapahtua ”Jehovan suuren ja pelkoa herättävän päivän tulo”. Onko kristikunta ’selviytyvä vahingoittumattomana’ sinä päivänä, jona koko jumalaton asiainjärjestelmä kukistuu vertaansa vailla olevan ahdistuksen tuhossa? Ei, sillä kristikunta ei huuda avukseen Jehovan nimeä. Sen sydän ei ole yhdistynyt pelkäämään Jehovan nimeä. Se on yhdistynyt ateistisen kommunismin pelossa.

 8. Kun ratkaisemme, ansaitsevatko kristikunnan kirkot uskollisuutemme, niin miten tiedämme, onko ihmeen avulla vierailla kielillä puhuminen oikea tunnus vai ei?

⁸ Ovatko sitten kristikunnan katoliset ja protestanttiset uskonnolliset kirkot niitä järjestöjä, joille todellisten, antautuneitten, kastettujen kristittyjen on oltava uskollisia kuolemaan asti? Meidän täytyy vastata kysymällä: Onko noilla järjestöillä samanlainen todistus kuin helluntaina saatu siitä, että ne ovat Jumalan hyväksymiä uskontojärjestöjä? Me emme tarkoita tällä sitä, että niiden täytyisi puhua vierailla kielillä, kuten kristikunnan niin sanotut helluntaikirkot tekevät. Vierailla kielillä puhuminen ihmeen avulla ei ole nykyään tunnusmerkki. Vierailla kielillä puhumisen lahja annettiin Kristuksen kahdentoista apostolin läsnäollessa tai heidän pannessaan kätensä jonkun päälle. Siksi tuo ihmelahja, vierailla kielillä puhuminen tai niiden selittäminen, hävisi kahdentoista apostolin kuollessa, niin kuin apostoli Paavali sanoi käyvänkin. (Apt. 8:14–19; 19:1–7; 1. Kor. 13:1, 6–11) Ja Paavali mainitsee niiden kahdeksan palveluksen luettelossa, joita suoritettiin Jumalan hengen avulla kristillisessä seurakunnassa hänen aikanaan, ennustamisen toisena ja eri kielillä puhumisen kahdeksantena ja viimeisenä. – 1. Kor. 12:27–31.

 9. Mihin Jumalan hengen vuodatuksen vaikutukseen Jooelin ennustus viittasi, ja ketkä tai kuinka monet ovat osallisia tästä vaikutuksesta?

⁹ Älköön sivuutettako tätä seikkaa: Jooelin ennustus ei ennalta kertonut vierailla kielillä puhumista ihmeen avulla viimeisinä päivinä, vaan Jumalan pyhän hengen vuodatuksen, mitä oli seuraava ennustaminen. Tämä nimenomainen ennustaminen ei ollut sen ennustuksen erikoislahja, mikä annettiin henkeytyksenä, lahja, mistä kaikki kristityt eivät olleet osallisia. Se oli ”Jumalan suurien tekojen” julkista julistamista, ja siitä olivat osallisia kaikki Jumalan vuodatetun hengen saaneet helluntaista eteenpäin. – Apt. 2:5–11.

10. a) Mikä kysymys meidän tulee nyt tehdä kristikunnan kirkoista ennustamisen suhteen? b) Mitkä ovat niitä ”Jumalan suuria töitä”, joista nyt on ennustettava?

¹⁰ Koska me elämme aikaa, mitä Raamattu sanoo ”viimeisiksi päiviksi” (Apt. 2:16, 17), niin kristikunnan uskontojärjestelmien koetinkivi on: Onko Jehova Jumalan henki vuodatettu niille Jeesuksen Kristuksen välityksellä? Ja suorittavatko ne todistuksena siitä ennalta kerrottua ennustamista? Eivät ainoastaan niiden virkaanasetetut papit, vaan kaikki seurakunnan jäsenet pappien ohella? Mutta mistä heidän pitäisi ennustaa nyt? Mitkä ovat niitä ”Jumalan suuria tekoja”, joista täytyy ennustaa nykyään, samoin kuin niitäkin suurenmoisia tekoja, joista ennustettiin eli saarnattiin helluntaina vuonna 33? Apostoli Pietari saarnasi silloin, että surmattu ja ylösnoussut Jeesus oli tehty Herraksi ja Kristukseksi Jumalan oikealle puolelle taivaissa. Ei sen, mitä me itse sanomme, vaan sen, mitä Raamatun ennustus sanoo ”Jumalan suuriksi töiksi”, tulee olla nyt puheenaiheena ennustettaessa Jumalan hengen vaikutuksen alaisuudessa.

11. Mitkä ovat Matteuksen 24:14:nnen mukaan niitä ”Jumalan suuria töitä”, joista nykyään on ennustettava?

¹¹ Kun Jeesus Kristus oli vielä maan päällä lihassa, niin hän ennusti nämä ”viimeiset päivät” ja ne todistukset, joista meidän piti tietää elävämme ”asiainjärjestelmän lopussa”. Hän sanoi näiden todisteitten joukossa tämänkin: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:3, 4, 14) Ne ”Jumalan suuret teot”, joista nyt on siis ennustettava, ovat Jumalan valtakuntaa vuoden 1914 jälkeen koskevia asioita, tuon vuoden, jolloin pakanain ajat (”kansain määräajat”) päättyivät. Jumala antoi silloin luvatun valtakuntansa syntyä Herran Kristuksen hallinnossa. Tuo vastasyntynyt valtakunta soti heti Saatana Perkelettä ja hänen paholaisiaan vastaan ja heitti heidät pois taivaista tänne maan seutuville. Jehova Jumala elvytti sitten maan päällä olevat vainotut todistajansa aloittamaan kaikkien aikojen suurimman todistamisen Valtakunnasta. Sen jälkeen hän alkoi koota valtaistuimensa eteen vastaperustetun valtakuntansa kannattajien ja julistajien ”suurta joukkoa”. Monia muitakin näihin liittyviä asioita esitetään erityisesti Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa.

12, 13. a) Mikä on pappien vastaus siihen, suorittavatko he ennustettua profetoimista, ja mitä tämä todistaa pyhästä hengestä? b) Miksi pappien järjestö ei ole siis se, mikä pelastuu?

¹² Nämä ovat ”Jumalan suuria tekoja”. Mutta ennustavatko kristikunnan uskontojärjestelmät tai edes niiden papitkaan näistä ennustetuista asioista? Saarnaavatko he tätä Valtakunnan evankeliumia eli hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille siinä tietoisuudessa, että tämän asiainjärjestelmän loppu on tulossa? Suorittavatko he tätä saarnaamista ja ennustamista niin kuin apostolit ja heitä seuranneet uskovat tekivät helluntaipäivästä eteenpäin, nimittäin ”sekä julkisesti että huone huoneelta”? (Apt. 20:20; 2:46; 5:40–42) Heidän omat suusanalliset ja painetuissa julkaisuissaan antamat tunnustuksensa vastaavat kieltävästi. Mitä heidän laiminlyöntinsä todistaa sitten profeetallisten Kirjoitusten valossa? Sitä, että pyhää henkeä ei ole vuodatettu heille, eikä se suorita tehtäväänsä heidän välityksellään.

¹³ Koska he eivät toteuta Matteuksen 24:14:nnessä olevaa Jeesuksen ennustusta Jumalan hengen vaikutuksesta, niin se todistaa, että he ovat laiminlyöneet Jumalan valtakunnan tänä kaikkien aikojen aikana, keskellä suurenmoisinta maailmantilannetta, milloin asian voisi toteuttaa. Tämän laiminlyönnin tähden he eivät voi saada Jumalan hyväksymystä. He eivät muodosta sitä järjestöä, mikä pelastetaan, ”sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”. (Room. 10:10) Tämä tosiasia pitää paikkansa niin järjestöihin kuin yksilöihinkin nähden. Jumalan valtakunta, missä Jeesus Kristus palvelee, ei tunnusta eli hyväksy järjestöä, mikä ei tunnusta sitä ihmisten edessä. – Matt. 10:32, 33.

14. Mitä kristikunta ei tarjoa ihmisille nykyään, ja mitä se ei sen tähden ansaitse meiltä?

¹⁴ Kristikunta kaikkine uskonlahkojen sekasotkuineen ei ole se järjestö, mikä tarjoaa toden, luotettavan johdon maailman ihmisille nykyään. Se ei ole se järjestö, jolle me voimme olla uskollisia Jumalalle osoittamamme uskollisuuden käytännöllisenä ilmauksena. Meidän täytyy kääntyä muuanne löytääksemme Jumalalle uskollisen järjestön.

15. Minkä täytyy pitää paikkansa Jooelin 2:28, 29:nnen ennustuksen täyttymyksessä siitä järjestöstä, mikä on nyt uskollinen Jumalalle?

¹⁵ Se järjestö, mitä meidän täytyy etsiä, on sellainen, joka osoittaa, että Jumalan henki on vuodatettu sille näinä ”viimeisinä päivinä”, suorittamalla edeltäkerrottua ennustamista, ’Jumalan valtakunnan evankeliumin saarnaamista koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille’. Kuten on ennustettu, niin tätä saarnaamista eli ennustamista suorittaa kaikenlajinen liha järjestössä, miehet ja naiset, pojat ja tyttäret, vanhukset ja nuorukaiset, palvelijat ja palvelijattaret, kaikki, joiden päälle henki on vuodatettu.

16. a) Keihin vuosien 1914–1918 muistiinmerkinnät viittaavat tässä suhteessa? b) Miten Jeesus kuvaili tämän luokan Matteuksen 24:45–47:ssä, ja mitä tämän luokan virkatehtävä sisälsi?

¹⁶ Pakanain aikojen päättymisestä lähtien vuodesta 1914 ja erityisemmin ensimmäisen maailmansodan päättymisestä lähtien vuodesta 1918 on olemassa virallisia muistiinmerkintöjä koko maailman tutkittavaksi, jotta se voisi tulla ennakkoluulottomaan, puolueettomaan johtopäätökseen. Nämä muistiinmerkinnät viittaavat Jehovan kristittyjen todistajien jäännökseen. ”Maailman loppua” koskevien todistusten ennustuksessaan Jeesus ennusti tämän voidellun jäännöksen siksi uskolliseksi palvelijaluokaksi, mikä kuvataan ”uskollisena ja ymmärtäväisenä palvelijana”, jonka hän löytää tarjoilemassa oikeaa hengellistä ravintoa palatessaan takaisin ja jonka hän määrää hoitamaan kaikkea kuninkaallista omaisuuttaan maan päällä. (Matt. 24:45–47) Tämä virkatehtävä sisältää määräyksen suorittaa ennustettua Valtakunnan saarnaamista, ja voideltu jäännös on suorittanut sitä erittäin huomattavasti vuodesta 1919 lähtien ja suorittaa sitä yhä.

17. Ketkä ovat nykyään havainneet Jumalan määräämän järjestön, ja minkä todisteen he antavat siitä?

¹⁷ Jo sadat tuhannet ihmiset, joille on annettu todistus Valtakunnasta nyt 144 kielellä 181 maassa, ovat havainneet Jumalan määräämän järjestön, joka on uskollinen hänen valtakunnalleen ja joka ansaitsee sen tähden heidän kristillisen uskollisuutensa, tukensa ja yhteistoimintansa. Nämä kaikista kansoista tulevat sadat tuhannet tekevät juuri näin totellen Jeesuksen neuvoa, että on etsittävä ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Tämän todistamiseksi heidät on kastettu kuvaukseksi heidän täydellisestä antautumisestaan Jumalalle, ja he osallistuvat kokosydämisesti jäännöksen kanssa hyvän uutisen ennustamiseen eli saarnaamiseen. – Sak. 8:20–23.

18, 19. a) Mitä Jumalan vuodattama henki aikaansaa eli aiheuttaa siinä, mitä hänen hyväksymänsä järjestö ennustaa? b) Mitä Sakarjan 13:2, 3 sanoi tästä?

¹⁸ Kun Jumalan pyhä henki vuodatetaan hengellisen Israelin jäännöksen päälle, niin se aiheuttaa eli aikaansaa ainoastaan totuuden, Jumalan oman totuuden, ennustamisen eli saarnaamisen. Jeesus puhui siitä kerran ”totuuden Henkenä”. (Joh. 15:26) Jumalan totuuden hengen voidaan odottaa aiheuttavan niiden asioitten puhdistuksen, joita Jumalan hyväksymä uskollinen järjestö saarnaa. Hänen henkensä ei salli kenen hyvänsä ennustaa väärin, saarnata valheita ja eksytyksiä uskonnon varjolla. Tällainen Jumalan ennallistetun uskollisen jäännöksen ja sen uskollisten tovereitten keskuudessa toimeenpantu puhdistus on ennaltakerrottu Sakarjan ennustuksessa 13:2–6. Me luemme 2. ja 3. jakeesta:

¹⁹ ”Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myöskin profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois. Ja jos joku vielä ennustaa, sanovat hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, hänelle: ’Sinä et saa elää, koska olet puhunut valhetta Herran nimeen’. Ja hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, lävistävät hänet hänen ennustamisensa tähden.”

20. Mistä edellä oleva oli profeetallinen kuvaus, ja millainen se osoittaa meidän sydämentilamme täytyvän olla?

²⁰ Meillä on tässä profeetallinen kuvaus siitä uskollisuudesta, mikä on sen Jehovan voidellun jäännöksen muodostaman järjestön jäsenten tunnusmerkki, mille hän on vuodattanut henkensä näinä ”viimeisinä päivinä”. Tämä henki on Jehova Jumalaa ja hänen Messiaansa, Kristuksen, valtakuntaa kohtaan osoitetun uskollisuuden henki, mikä suosii ja kannattaa Korkeimman Jumalan kaikkeudenherruutta. Siitä syystä voideltuun jäännökseen kuuluvat tunnustavat, että heidän uskollisuutensa täytyy ylittää ja ohittaa luonnollisten siteitten muodostamat inhimilliset sukulaisuussuhteet. Sen täytyy kohota niiden luonnollisten kiintymyksen siteiden yläpuolelle, joita tunnetaan omia vanhempia tai omia lapsia tai muita läheisiä veriheimolaisia kohtaan. Kun on kysymyksessä uskollisuus Jumalaa ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtakuntaa kohtaan, sydämemme ei voi olla antaumukseltaan ristiriitainen, silloin ei voida sovitella.

21, 22. a) Miten jotkut lapset voivat rikkoa antautuneita vanhempia vastaan Matteuksen 24:14:nnen yhteydessä? b) Miten tällaisten antautuneitten vanhempien täytyy menetellä rikkovaa lastaan kohtaan?

²¹ Jeesuksen ennustus varmistaa sen, että nyt on aika saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista kaikilla kielillä, kaikissa paikoissa. Tämä on mainitun ennustuksen ydin, mikä täytyy toteuttaa nyt. Entä jos sellaisen perheen poika, joka on Jumalan näkyvässä järjestössä, vastustaisi tätä Valtakuntaa koskevaa ennustamista? Jos poika alkaisi julistaa eli ennustaa jotakin Valtakunnan sanoman vastaista ja yrittää vaikuttaa väärin toisiin järjestön jäseniin tehden sen Jehovan nimessä, mitä antautuneen isän ja äidin pitäisi tehdä? He eivät rohkene sallia kiintymyksensä joutua harhateille, he eivät uskalla säästää tätäkään rakasta henkilöä, jonka luonnollisen syntymisen he ovat aiheuttaneet.

²² Heidän täytyy selittää hänelle hänen väärän ennustamisensa eli Valtakuntaa koskevan ennustuksen vastustamisensa turmiollinen syntisyys. He eivät voi sietää, että heidän oma poikansakaan puhuu valhetta Jehovan nimessä. Heidän täytyy lävistää hänet hänen väärän ennustamisensa takia. Heidän täytyy pitää häntä hengellisesti kuolleena itselleen, sellaisena, jonka kanssa heillä ei voi olla mitään uskonnollista yhteyttä ja seuranpitoa ja jonka ennustukset on hylättävä. He eivät saa estää hänen erottamistaan Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnasta. Se on tilanne, missä on muistettava Jehovan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.” – Matt. 10:37.

23, 24. a) Kenelle muulle voi tällainen uskollisuuden koetus tulla järjestössä? b) Miten Sakarjan 13:4–6 kuvailee sen?

²³ Mutta aina ei ole kysymyksessä suorastaan luonnollisessa perhepiirissämme ilmenevän, totuuteen tai järjestöön kohdistuvan uskottomuuden käsittely. Väärään, uskottomaan ennusteluun saattaa syyllistyä joku, jonka kanssa meistä on tullut läheiset ystävät Jehovan ennallistetun jäännöksen järjestössä. Sakarjan 13. luvun jakeet 4–6 ennustivat, minkä täytyy olla tulos sellaisesta tilanteesta Jumalan uskollisessa järjestössä.

²⁴ Me luemme: ”Sinä päivänä häpeävät profeetat itsekukin näkyään, kun he ennustavat, eivätkä he valhetellakseen pue yllensä karvaista vaippaa. Hän sanoo: ’En ole profeetta, vaan peltomies [adamah], sillä eräs mies [adam] on ostanut minut orjaksi jo nuoruudessani’. Ja jos häneltä kysytään: ’Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?’ vastaa hän: ’Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa’.”

25, 26. a) Mikä saa nämä luulotellut profeetat häpeämään näkyjään, ja miten rangaistus voidaan panna täytäntöön? b) Mitä niiden, jotka ovat rakastaneet lämpimästi rikkojaa, täytyy tehdä ja miksi?

²⁵ Mikä panee tällaiset Jehovan ennallistetun jäännöksen joukossa olevat profeetat häpeämään näkyjään? Mikä pidättää heidät kuljeskelemasta mainostamassa itseään yhtä oikeutettuina profeettoina kuin he kantaisivat virallista karvaista vaippaa tehdäkseen petoksen helpommaksi? Se kohtelu, minkä nämä uskottomat luulotellut profeetat saavat niidenkin kodissa, jotka ovat rakastaneet heitä lämpimästi kristittyinä tovereina, heidän luonnollisten vanhempiensa ollessa todennäköisesti kaikkein lämpimimmin rakastavia. Muinaisessa teokraattisessa Israelissa tällaiset väärät profeetat piti tutkia todistajien edessä, paljastaa ja kivittää kuoliaaksi. (5. Moos. 13:1–11) Tosi kristillinen seurakunta ei saa määrätä tällaista kuolemanrangaistusta niille petturiprofeetoille, jotka yrittävät aiheuttaa uskottomuutta Jumalaa ja hänen valtakuntaansa kohtaan. Mutta seurakunta voi antaa heille hengellisen lyönnin eli iskun Jumalan sanan totuudella, haavoittaen heidän sydäntään ja henkeään kipeästi.

²⁶ Juuri niiden, jotka ovat lämpimästi rakastaneet heitä, täytyy lyödä ja haavoittaa heitä osoittaakseen oman periaatteellisen uskollisuutensa Jumalaa ja hänen järjestöään kohtaan ja varjellakseen hänen uskollista näkyvää järjestöään. Saatettakoon väärät profeetat häpeämään! ”Älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän häpeäisi”, sanoo 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:14. ”Kehoita . . . olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi”, sanoo Tiituksen kirjeen 2:6–8. Entä jos tämä hengellinen kohtelu haavoittaa? ”Rakastavan aiheuttamat haavat ovat uskolliset”, sanoo Sananlaskujen 27:6, Um.

27. Miksi rikkojan on hyvä hävetä näkyjään, ja mitä hänen pitäisi häpeässään rehellisesti tunnustaa?

²⁷ Järjestäkäämme niin, että sen, jota me yritämme parantaa väärästä ennustamisesta, on todistettava meidän uskollisuutemme Jumalan sanaa kohtaan, millä me lyömme ja haavoitamme häntä. On hyvä, että hän häpeää näkyjään, mitkä eivät ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Silloin hän ei yritä enää rehennellä keskuudessamme Jumalan erikoisprofeettana, jolla on suoranainen henkilökohtainen yhteys Jumalaan. Sen sijaan että hän väittäisi olevansa jonkin uuden ja erilaisen erikoisprofeetan virassa, hänen on myönnettävä, ettei hän ennustanut Jumalan vuodattaman hengen vaikutuksesta. Hän ei ollut hengellinen mies. Esittäessään tuollaisia vääriä ennustuksia hän oli ainoastaan alkeellinen, maallinen ”luonnollinen ihminen”, kuin sellainen maanviljelijä, jonka orjana suorittaman palveluksen tilanomistaja on omistanut hänen poikaiästään asti. Hän ei ole koskaan ollut valtuutettu profeetta. Pankaamme hänet näkemään, että hän ei pääse mihinkään Jehovan puhdistetussa järjestössä, jonka jäsenet rakastavat Jumalaa enemmän kuin rakkaita maallisia ystäviä.

28. Miten meidän tulee siis menetellä kristikunnan profeettojen suhteen?

²⁸ Jos me olemme vääriä profeettoja vastaan Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa, ja jos meidän täytyy paljastaa heidät, niin meidän on varmasti paljastettava myöskin kristikunnan väärät profeetat, jotka väittävät puhuvansa Jumalan nimessä, ikään kuin he olisivat hänen virkaanasettamiaan ja lähettämiään. Juuri tämä väärien profeettojen pitäminen poissa Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan uskollisesta järjestöstä osoittaa, että se on Hänen uskollinen järjestönsä, jonka välityksellä Hän suorittaa ennalta kerrotun ennustamisen.

29. a) Mistä oikea ennustaminen on ulkonainen todiste, ja ketkä jatkavat sitä? b) Mihin kunkin yhdistäminen järjestössä johtaa?

²⁹ Oikea ennustaminen on Jehovan hengen vuodattamisen ulkonainen todistus. Tämä ennustaminen, mihin eivät vain valitut harvat ole nyt ryhtyneet, vaan missä toimivat kaikenlajista lihaa olevat kaikki jäsenet, on ennalta kerrottua ”valtakunnan evankeliumin” saarnaamista. Me olemme turvassa ollessamme järjestössä, joka on uskollinen Jehova Jumalalle, on hänen henkensä täyttämä ja suorittaa hänen määräämäänsä profeetallista työtä. Jokaisen meistä tulee rukoilla Häntä, että hän yhdistäisi meidän sydämemme pelkäämään hänen nimeänsä. Jokaisen yksilön sydämen yhdistäminen pelkäämään Jehovan nimeä auttaa koko uskollisen järjestön yhdistymistä. Kaikki järjestössä olevat puhuvat silloin yhdestä suusta. (Room. 15:6) Siten ’me pysymme samassa hengessä ja yksimielisinä taistelemme . . . evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on . . . meille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta’. – Fil. 1:27, 28.

30. Miten Jumala menettelee meitä kohtaan hyvyydessä, kun me olemme uskollisia hänelle?

³⁰ Kun me olemme uskollisia Jumalalle, niin hän on uskollinen meille. Hän täyttää meidän yhteisen rukouksemme: ”Valmista minun kanssani hyvyyttä tarkoittava merkki, jotta minua vihaavat näkisivät sen ja häpeäisivät.” (Ps. 86:17, Um) Heidän häpeäkseen, mutta hyvyyden merkiksi meille Jehova Jumala käyttää meitä täydentämään ennalta esitetyn ennustamisen, hänen valtakuntansa hyvän uutisen saarnaamisen, käyttäen meitä siten uskollisen järjestönsä kera aina siihen asti kun tulee lopullinen loppu ja hänet on saatettu täysin kunniaan. – Matt. 24:14.