22. luku

Kansainvälinen juhla paratiisissa

 1. Mikä vaikutus Jehovan maanpäällisiin palvojiin on sillä, että he näkevät hänen saavan voiton ”sinä päivänä”?

LOISTOISA on oleva se päivä kaikkeuden historian aikakirjoissa, jolloin Jehovan teokratia saa riemuvoiton maapallon kaikista vihamielisistä kansoista. Kaikki turvassa olevat Jehovan palvelijat tuntevat iloista kihelmöivää jännitystä kiireestä kantapäähän katsellessaan, miten tämä kaikkeuden Teokraatti saa voittojen voiton ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. – Ilm. 16:13–16, Um.

 2. a) Mihin käyttöön pannaan tuon voittoisan sodan jälkeensä jättämät aineelliset tavarat? b) Minkä viimeisen maapalloa koskevan lupauksensa Jeesus esitti ollessaan kuolemaisillaan uhrikuoleman maan päällä?

² Kaikki aineelliset tavarat, joita sodassa varjeltuneet kokoavat kansainvälisten vihollistensa tuhouduttua, käytetään Jumalkuninkaan Jehovan palvelukseen. Hävitettyä sotakalustoa ei säilytetä muistoesineinä. (Jes. 2:2–4) Se on oleva rakentamisen eikä tuhoamisen aikaa. Kirjaimellinen maa on epäilemättä kärsinyt Jehovan messiaanisen valtakunnan vihollisten ’sotimisesta’. Maan itsekkäät turmelijat on itse turmeltu, mutta monet heidän turmiollisen menettelynsä vaikutukset, joita syntyi viimeisen sodan loppuun saakka, ovat yhä olemassa. (Ilm. 11:18) Nyt alkaa Messiaan koko ihmiskuntaa koskevan hallituskauden tuhannen vuoden rauha. Mikä aika voisi olla sopivampi maan ennallistamiseksi, sen muuttamiseksi taistelukentästä paratiisiksi, joka ulottuu esteettä sen ”neljälle kulmalle”. Ennen kuin Messias kuoli maan päällä täydellisenä ihmisenä uhrikuoleman, hän esitti viimeisenä lupauksenaan paratiisin ennallistamisen Jumalan astinlaudalle, maan päälle.

 3. Mitä Jeesus sanoi kuolevalle pahantekijälle, joka ilmaisi uskovansa Jeesuksen kuninkuuteen?

³ Kuolevalle pahantekijälle, joka ilmaisi uskovansa Jeesuksen vanhurskaana ihmisenä saamaan kuninkuuteen sanoen: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi”, tämä tuleva Kuningas vastasi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” – Luuk. 23:39–43, Um.

 4. a) Mitä Karitsan Jeesuksen Kristuksen on aika tehdä alamaistensa asuinpaikan ja myös myötätuntoisen pahantekijän hyväksi, sen jälkeen kun hän on saavuttanut voiton petomaisista vihollisistaan? b) Ketkä näin ollen pitäisi myös palkita paratiisin iloilla?

⁴ Taistelemalla helakanpunaisen pedon vertauskuvallista ”kymmentä sarvea” vastaan Karitsa Jeesus Kristus on saanut kiistattomasti haltuunsa koko maan valtakunnan. (Ilm. 17:12–14; 19:11–21) Nyt on aika kaunistaa hänen maallisten alamaistensa maallinen asuinpaikka alkuperäisen Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja tuoda kauan kuolleena ollut pahantekijä sinne herättämällä hänet kuolleista. Jos tuo pahantekijä saa nauttia messiaanisen valtakunnan alaisesta paratiisista vain siksi, että hän ilmaisi uskoa ja myötätuntoa, niin varmasti Jeesuksen uskollisten opetuslasten ”suuri joukko”, joka säilyy elossa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, saa kokea saman rakkaudellisena palkkana. – Ilm. 7:9–17.

 5. a) Millaisen paratiisin hyökkäävät kansat yrittivät turmella, mutta millainen menestys niillä oli? b) Ketkä sodassa varjeltuneista saavat nauttia jatkuvasti maallisesta paratiisista?

⁵ Maallisen paratiisin ennallistaminen ei ole yhden päivän työ, vaan Kristuksen teokraattisen valtakunnan maallisten alamaisten täytyy tehdä työtä sen hyväksi. Mutta jotta heidän Jehova Jumalan tosi, tahraton palvontansa kukoistaisi, sen ei tarvitse odottaa, kunnes paratiisin ennallistaminen on suoritettu loppuun. Sitä, että he nauttivat hengellisestä paratiisista, ei tarvitse lykätä siihen saakka. (2. Kor. 12:4) Viholliset, jotka turmelivat maata ”taivaallista Jerusalemia” vastaan käymänsä sodan loppuun saakka, olivat koettaneet turmella Jumalan antamassa hengellisessä tilassaan maan päällä olevan voidellun jäännöksen hengellisen paratiisin. Mutta he eivät onnistuneet siinä, vaikka he turvautuivat vainoon ja väkivaltaiseen vastustukseen. Viholliset eivät onnistuneet karkottamaan voideltua jäännöstä ja Jehovan palvojien ”suurta joukkoa” pois hengellisestä paratiisista. Siksi hengellinen paratiisi säilyi heidän kanssaan suoraan ”suuren ahdistuksen” läpi Jehovan uuteen asiainjärjestelmään. Kun sitten voideltu jäännös päättää maallisen tehtävänsä, se kokee Ilm. 2:7:ssä esitetyn Jumalan lupauksen täyttymyksen. Mutta ”suuri joukko” jää maan päälle ja perii maanpäällisen paratiisin. – Ps. 37:11, 37–40; Sananl. 2:21, 22.

 6. a) Mikä on välttämätön vaatimus hengelliselle paratiisille maan päällä, ja miksi uusi järjestelmä alkaa sillä? b) Mikä historiallinen esimerkki elossa säilyvällä jäännöksellä ja ”suurella joukolla” on Jehovan palvonnan asettamisesta ensi sijalle uudessa järjestyksessä?

⁶ Hengellinen paratiisi on mahdollinen pelkästään yhden elävän tosi Jumalan puhtaan raamatullisen palvonnan yhteydessä. Uusi asiainjärjestelmä alkaa välittömästi sillä. Miksi ei Suurta Teokraattia, Jumalkuningasta Jehovaa, jumaloitaisi ja palvottaisi hänen kaikkeudensuvereenisuutensa hyväksi saamansa loistoisan voiton ansiosta, joka johtaa myös hänen maanpäällisten palvojiensa ikuiseen vapautukseen Saatanan epäteokraattisesta järjestöstä? Patriarkka Nooa esitti tästä ennakkotapauksen ”suuressa ahdistuksessa” varjeltuville. Kun koko maapallon käsittänyt vedenpaisumus oli mennyt ja Jumala oli käskenyt Nooaa ja hänen perhettään lähtemään suoja-arkista, Nooa ryhtyi heti uhraamaan heidän pelastuksensa Jumalalle. Se miellytti Jehovaa ja tuotti Nooalle ja hänen perheelleen Jumalan siunauksen. (1. Moos. 8:15–9:1) Elossa säilyvä voideltu jäännös ja sen kanssa varjeltuva ”suuri joukko” seuraa tätä erinomaista esimerkkiä. Kun Suuri Babylon on hävitetty ja sen kaikki liittolaiset tosi palvonnan vastustamisessa on tuhottu, voidellulla jäännöksellä ja ”suurella joukolla” on suurempi syy kuin koskaan asettaa Jehovan palvonta ensi sijalle uudessa järjestyksessä.

 7. Minkä paratiisin kanssa kuolleista maan päälle herätetyt joutuvat saattamaan itsensä sopusointuun, ja minne heidän on mentävä palvomaan saavuttaakseen lakastumattoman ilon?

⁷ Miten voisikaan olla muuten, kuin että hengellinen paratiisi kukoistaa kauniimmin ja suurenmoisemmin kuin koskaan aiemmin? Kaikkien ihmiskuntaan kuuluvien, joiden puolesta Messias kuoli ja jotka hän kutsuu esiin kuolleitten muistohaudoista, täytyy saattaa itsensä sopusointuun tuon hengellisen paratiisin kanssa. (Joh. 5:28, 29, Um) Heidän täytyy asettaa Jehovan palvonta ensi sijalle elämässään. Heidän täytyy omaksua Raamatun totuus ja kasvattaa Jumalan pyhän hengen hedelmiä. (Gal. 5:22) Jos he todella haluavat saada ikuisen elämän paratiisimaassa, heidän täytyy tulla palvomaan taivaallista Teokraattia, Jumalkuningasta, hänen hengellisessä temppelissään. Niin tekemällä he astuvat rajattomaan iloon, joka ei koskaan lakastu. Tästä Jumalan vaatimuksesta noille ylösnousseille puhutaan Sakarjan loppujakeissa. Ne, joista hän puhuu, eivät tulleet Jehovan temppeliin, ennen kuin Jerusalemia vastaan hyökättiin. He eivät siis kuvaa Harmagedonissa varjeltuneita. He ilmaantuvat maan päälle sen jälkeen ylösnousemuksessa.

 8. Mitä tapahtuu niille, jotka eivät lähde Egyptistä ja muista maista palvomaan Jehovaa ja viettämään lehtimajanjuhlaa?

⁸ ”Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia [sotajoukkojen Jehovaa, Um], ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään; vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin palkka, jotka eivät käy sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.

 9. Miten sinä päivänä merkitään hevosten kulkuset, ja mitä tapahtuu maassa oleville maljoille ja padoille, ja keitä ei enää tavata temppelistä?

⁹ ”Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: ’Pyhitetty Herralle [Pyhyys kuuluu Jehovalle! Um]’. Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä. Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa [kanaanilaista, Um] Herran Sebaotin temppelissä.” – Sak. 14:16–21.

KANSOJEN ON VIISASTA YHTYÄ JUHLAAN

10. Mikä vaikutus Jehovan voitolla kansainvälisistä hyökkäysjoukoista on niiden kansojen asenteeseen, jotka ovat varustaneet nuo joukot, ja miksi ne eivät rohkene ryhtyä passiiviseen vastarintaan Häntä vastaan?

¹⁰ Me voimme kuvitella, miten profeetallisessa kuvassa Jehovan loistava voitto kansainvälisistä armeijoista, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan, vaikuttaa niiden kansojen kotona oleviin ihmisiin, jotka ovat varustaneet nuo armeijat. Hänen voittonsa muistuttaa heitä tuskallisella tavalla siitä, että Jehova on ainoa elävä tosi Jumala ja että Hän on voittamaton. Ja jos Hän löi heidän yhtyneet sotajoukkonsa sillä hämmästyttävällä tavalla, millä hän ne löi, mitä hän voisikaan tehdä heille, jos he jatkaisivat hänen vastustamistaan eivätkä tunnustaisi häntä? Mitä hän tekisi heille, elleivät he menisi Jerusalemiin ja kumartaisi häntä Kuninkaana hänen temppelissään? Suvaitseeko hän edes heidän passiivista vastarintaansa? Elleivät he olisi ehdottomasti Hänen puolellaan, eikö se merkitsisi sitä, että he olisivat todellisuudessa Häntä vastaan? Kyllä, juuri sitä se merkitsee.

11. Kuka on Sateentekijä, ja mitä kansoille tapahtuisi, jos ne (Egypti mukaan luettuna) kieltäytyisivät palvomasta häntä?

¹¹ Jehova on taivaallinen Sateentekijä, jonka suhteen kaikkia ihmisiä kehotetaan: ”Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle.” (Sak. 10:1) Elleivät ne kansat, jotka varustivat hyökkäysarmeijat, saisi sadetta, niin miten ne saattaisivat jäädä eloon? Jatkuva kuivuus synnyttäisi sellaisen ekologisen tilanteen koko maassa, joka merkitsisi kuolemaa. Muinainen Egypti oli riippuvainen siitä, että Niili kasteli sen maan säännöllisesti. Mutta mitä tapahtuisi jumaloidulle virralle ja sen jokavuotisille tulville, ellei Jehova lähettäisi sadekuuroja Niilin lähteille? Jos kuitenkin Egypti ja muut maat tulivat toimeen ilman taivaalta tulevaa kosteutta, niin se, että ne löivät laimin ainoan elävän tosi Jumalan palvonnan, rangaistaisiin tappavalla vitsauksella, joka oli aiheuttanut tuhoa heidän hyökkäysarmeijoissaan. Jumalan vaatimusta ei voinut väistää. Heidän täytyi tulla ylös Jerusalemiin palvomaan hänen temppeliinsä tai kuolla. Heidän maansa eivät tulisi olemaan osa maallista paratiisia. – Sak. 14:17–19.

12. Mihin vuotuiseen juhlaan kansoja vaadittiin tulemaan, ja mitä erikoisuhreja uhrattiin tuon juhlan aikana?

¹² Sak. 14:12–15 ei sano nimenomaisesti, saavuttiko sota joukkojen Jehova voittonsa hyökkäävistä kansoista vähän ennen juutalaista lehtimajanjuhlaa (eli tabernaakkelijuhlaa) seitsemännessä kuussa tisrissä. Kuitenkin lehtimajanjuhla, jota vietettiin 15.–21. tisrikuuta joka vuosi Jerusalemissa, on juhla, jota kaikkia kansoja nimenomaan vaaditaan viettämään Jerusalemin temppelissä. Oli mitä sopivinta, että kaikkien kansojen piti tulla tähän nimenomaiseen juhlaan kumartamaan Kuningasta, sotajoukkojen Jehovaa. Tässä seitsenpäiväisessä juhlassa Jerusalemissa uhrattiin seitsemänkymmentä mullikkaa: aluksi kolmetoista mullikkaa ensimmäisenä päivänä ja sitten niiden lukumäärää vähennettiin yhdellä kunakin seuraavana päivänä, niin että seitsemäntenä päivänä niitä uhrattiin seitsemän.

13. a) Miksi uhrattujen mullikoiden lukumäärä on merkittävä, ja kuinka monet hyötyvät sellaisesta uhrista? b) Kenelle kansojen täytyy antautua saadakseen iankaikkiset siunaukset?

¹³ Näyttää siltä, että nuo mullikat uhrattiin kaikkien maan sukujen hyväksi, sillä 1. Mooseksen kirjan 10. luvussa luetellaan seitsemänkymmentä sukujen päämiestä, jotka edustavat maan väestön leviämistä Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen. Seitsemänkymmentä on seitsemän ja kymmenen tulo; ja koska Raamatussa nämä molemmat luvut edustavat täydellisyyttä ja kokonaisuutta, hengellistä ja maallista, niin nuo seitsemänkymmentä mullikkaa, jotka uhrattiin tabernaakkelijuhlassa eli lehtimajanjuhlassa, esittivät kuvaannollisesti uhria koko ihmismaailman, kaikkien kansojen, puolesta. (4. Moos. 29:12–34; 3. Moos. 23:33–35; 5. Moos. 16:13–15; 2. Moos. 23:16) Kaikkien kansojen täytyy poikkeuksetta kääntää selkänsä väärille jumalille ja väärälle uskonnolle, joille ne olivat aiemmin ’antautuneet’. (Hoos. 9:10, Um) Niiden täytyy nyt antautua palvomaan Jumalkuningasta Jehovaa hänen temppelissään. Siitä on niille seurauksena iankaikkinen siunaus. – 1. Tess. 1:9.

14. Mikä tunne ilmeni voimakkaimpana lehtimajanjuhlassa, ja kun Jehova kutsuu kansoja osallistumaan siihen, niin minkä hän ilmaisee tahdokseen kansojen suhteen?

¹⁴ Kaikista kolmesta jokavuotisesta juhlasta, joita vietettiin Jerusalemissa, lehtimajanjuhla eli korjuujuhla osoittautui vuoden iloisimmaksi. Miksi viettäjät eivät riemuitsisi siitä runsaasta sadosta, jolla heidän Jumalansa oli siunannut heidät satovuoden päätyttyä? Niin suuri oli tämän seitsenpäiväisen juhlan ilo, että on sanottu, että joka ei ole nähnyt lehtimajanjuhlan iloa, ei tiedä, mitä ilo on. Suuri Sateentekijä, joka siunaa maan antamalla taivaasta kosteutta, haluaa kaikkien kansojen olevan iloisia. Se, että ne palvovat Häntä, siunataan ylitsevuotavalla ilolla. Miten viisasta kansojen siis onkaan hyväksyä kutsu tulla viettämään tätä juhlaa hänen temppelissään! – 5. Moos. 32:43; Room. 15:10, 11.

15. Miksi kansojen ei tarvitse mennä maalliseen Jerusalemiin lähi-itään viettämään seitsenpäiväistä ”lehtimajanjuhlaa”?

¹⁵ Ymmärrämmekö tämän profeetallisen kuvan merkityksen? Ei niin, että kaikkien kansojen täytyy viettää kirjaimellista tabernaakkelijuhlaa eli lehtimajanjuhlaa kerran vuodessa maallisessa Jerusalemissa. Tabernaakkelijuhlan vietto Jerusalemissa lähi-idässä päättyi ajanlaskumme vuonna 70. Ja niin olikin sopivaa, sillä siitä lähtien, kun Messias Jeesus oli kuollut ja herätetty kuolleista sekä noussut taivaaseen vuonna 33, kirjaimellinen seitsenpäiväinen juhla oli lakannut olemasta voimassa ja oli vailla arvoa. Se oli osa ”Mooseksen laista”, jossa oli vain ”tulevan hyvän varjo”. (Hepr. 10:1; Kol. 2:16, 17) Nuo Mooseksen lain profeetalliset varjot väistyivät todellisuuksien tieltä, kun taivaaseen noussut Messias Jeesus ilmaantui Jumalan taivaalliseen läsnäoloon ja sovelsi uhriverensä arvoa luvatun ”uuden liiton” voimaan saattamiseksi, mikä pani kristilliset todellisuudet alulle. Esikuvallisen ”lehtimajanjuhlan” eli ”korjuujuhlan” esikuvaama todellisuus on nyt vieton kohde. Koko ihmiskunnan lunastettujen, elossa säilyneitten samoin kuin kuolleista herätettyjen kansojen, täytyy tulla sen luokse Jeesuksen, Jumalan Pojan, messiaanisen valtakunnan alaisuudessa.

16. a) Mihin Jerusalemiin kansat menevät viettämään juhlaa? b) Mitä tapahtuu niille, jotka kieltäytyvät menemästä, ja mitä se merkitsee heille?

¹⁶ Kaikkien kansojen, sukukuntien ja kansanheimojen maallisten juhlanviettäjien täytyy lähestyä ”elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia” tunnustamalla taivaallinen messiaaninen valtakunta. Heidän täytyy tulla Jehovan hengellisen temppelin maalliseen esipihaan, ja siellä heidän täytyy ’kumartaen rukoilla kuningasta, sotajoukkojen Jehovaa’, Suurta Teokraattia, Kaikkeuden Suvereenia. Jos he kieltäytyvät luopumasta aikaisemmasta vihollisuudestaan Jumalaa vastaan ja kokoontumasta kuuliaisina ja palvelevina hänen hengelliseen temppeliinsä, he joutuvat kärsimään rangaistuksen, koska he haluavat pysyä synnissä. Jumalan ”vitsaus” on oleva heidän päällänsä, ja se merkitsee heille iankaikkista kuolemaa, jonka Jehova tuottaa messiaanisen Kuninkaansa, Jeesuksen, kautta. Sellaisille ei tule siunausten ”sadetta”. Se merkitsee, etteivät he pääse osallisiksi hedelmällisestä, elämää ylläpitävästä paratiisista. – Sak. 14:17–19.

ILOINEN KANSAINVÄLINEN SADONKORJUU

17. a) Mitä muinainen sadonkorjuujuhla kuvaa, ja milloin sitä vietetään? b) Mitä vuodatetaan kuuliaisille juhlanviettäjille, ja mistä paratiisin iloista he saavat nauttia?

¹⁷ Muinainen lehtimajanjuhla eli sadonkorjuujuhla kuvasi kaikkien kansojen, kansanheimojen ja sukukuntien lunastettujen kokoamista palvomaan Kuningasta, sotajoukkojen Jehovaa, hänen hengellisessä temppelissään. Tämä tapahtuu Kuningas-Papin, Jeesuksen Kristuksen, tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Hän palvelee Jehovan Ylimmäisenä Pappina Melkisedekin tavoin koko ihmiskunnan hyväksi, joka kokoontuu hengelliseen palvontatemppeliin. Heidän täytyy tunnustaa ”elävän Jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem”, Jehovan teokraattisen järjestön hallituskaupungiksi. Heille vuodatetaan Jumalan siunausten ”sadetta”. Näille palvojille hengellinen paratiisi kukoistaa tuottaen kaikkia Jumalan pyhän hengen hedelmiä heidän elämässään. Myös maallinen paratiisi kukoistaa heitä varten kaikkialla maapallolla. Se tuottaa runsaasti hedelmää pitääkseen kaikki maan kuuliaiset asukkaat elossa täydellisinä ihmisinä ikuisesti. Korjatessaan iäti satona maan paratiisin hedelmiä heillä on syytä palvoa ja siunata tämän milloinkaan päättymättömän sadonkorjuun Varaajaa kaikkina aikoina ilon jatkuessa.

18. Miten profeetallinen kuva osoittaa, että palvovaa kunnioitusta osoitetaan tosi Jumalaa kohtaan jopa hevosten käytössä?

¹⁸ Mikä juhlapaikka paratiisillinen maa onkaan silloin oleva! Mikä Jehovan palvojien kansainvälinen kokoontuminen lehtimajanjuhlaan ja sadonkorjuujuhlaan onkaan silloin tapahtuva! Kunnioittavaa huomiota kiinnitetään silloin Jehovalle kuuluvaan pyhyyteen. Kaikki, joita suositaan iankaikkisen elämän lahjalla, ilmaisevat silloin palvovaa kunnioitusta. Kuuntele! Kuuletko hevosten kulkusten kilisevän, hevosten, jotka ovat luultavasti tulossa Egyptistä, maasta, josta hevosia tavallisesti tuotettiin. Nyt ne tuovat palvojia riemullisen lehtimajanjuhlan vieton palvontakeskukseen! Kulkusissakin on kaiverrus: ”Pyhyys kuuluu Jehovalle.” Niiden kilahtelu ja helähtely kiinnittää huomion tuohon tärkeään tosiasiaan. Hevosten käyttö on muuttunut rauhanomaiseksi, pyhäksi; niitä ei enää valjasteta sotavaunujen eteen.

19. a) Mihin muualle oli kaiverrettu sama kirjoitus kuin hevosten kulkusiin, ja mitä tämä osoittaa kaikista, jotka julistavat Jehovan pyhyyttä? b) Mitä tekemään sellainen tietoisuus Hänen pyhyydestään kannustaa?

¹⁹ Hevosten kulkusissa on aivan sama kirjoitus kuin siinä kultaisessa ”otsakoristeessa”, joka kiinnitettiin punasinisellä nauhalla Israelin ylimmäisen papin käärelakin etuosaan. Tuota kaiverrettua laattaa sanottiin ”pyhäksi otsalehdeksi [antautumisen pyhäksi tunnusmerkiksi, Um]”. (2. Moos. 28:36–39; 29:6; 39:30) Miten kauniisti tämä kuvaakaan sitä, että ”taivaallisessa Jerusalemissa” olevasta Ylimmäisestä Papista, Jeesuksesta Kristuksesta, lähtien aina Jehovan hengellisen temppelin maallisten palvojien kantajiin asti kaikki julistaa Korkeimman Jumalan pyhyyttä! Kaikki näyttää olevan sen tietoisuuden läpitunkemaa, että sotajoukkojen Jehova on Jumala ja Kuningas. Kaikki tehdään riemullisesti hänen arvollisen nimensä kirkastamiseksi, pyhittämiseksi ja pyhänä pitämiseksi. Miten lähelle palvomaansa Jumalaa tämä vetääkään palvojan! Miten tämä auttaakaan palvojaa elämään kunniaksi Luojalleen ja Jumalalleen tuottamatta häpeää Jehovalle!

20, 21. a) Miten pata tulee Jehovan huoneessa alttarin edessä olevan uhrimaljan kaltaiseksi? b) Miten meidän tulisi tämän mukaan silloin suhtautua elämämme jokaiseen puoleen?

²⁰ Elämän jokapäiväisetkin asiat saavat uutta sisältöä, uutta arvoa. ”Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljan vertaisia, jotka ovat alttarin edessä. Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä.” (Sak. 14:20, 21) Tarkoittaako tämä sitä, että kuvaannollisesti puhuen Jehovan huoneen keittoastiat tehdään siitä lähtien, ei vaskesta eli kuparista, vaan kullasta, niin kuin ne maljat, joihin uhrieläinten kallis veri laskettiin ja joista se pirskotettiin uhrialttaria vasten? Mahdollisesti! Ja se merkitsisi sitä, että riippumatta siitä, arvostettiinko uhrilihan keittäminen yhtä arvokkaaksi toimenpiteeksi kuin uhrieläimen veren kerääminen ja sen pirskottaminen, niin nyt uudessa asiainjärjestelmässä olisi kuitenkin toisin. Jokainen askel yhteysuhrin uhraamiseksi Jumalalle ja siihen osallistumiseksi Hänen kanssaan tulisi olemaan aivan yhtä arvokas kuin mikä muu askel tahansa tässä järjestelyssä.

²¹ Ratkaisevaa ei ole, mistä raaka-aineesta jokin astia on tehty, vaan se palvelus, jota se suorittaa, sekä sen palveluksen tärkeys. Tämä merkitsisi, että Jumalan palvelemisen ja ylistämisen jokainen piirre on tärkeä, välttämätön ja arvokas. Jumala arvostaa jokaista piirrettä ja se on hänelle pyhä. Miten tämä lämmittääkään Hänen jokaisen palvojansa sydäntä! Miten se kannustaakaan meitä Hänen palvojinaan tekemään kaiken, mitä teemme, osana Hänelle osoittamastamme palvonnasta ja ikään kuin suoraan Hänelle tehtynä! – 1. Kor. 10:31.

22. Miten sellainen patojen käyttö temppelissä uhrimaljojen lisäksi voisi viitata Jehovan palvojien lukumäärän suureen kasvuun?

²² Tuo profeetallinen kuva voisi myös viitata Jehovan palvojien lukumäärän suureen kasvuun hänen esikuvallisessa temppelissään, missä he uhraavat uhrejaan. Siellä voisi olla niin paljon teurastettuja eläinuhreja, että veren pirskottamiseen käytettyjen maljojen tavallinen lukumäärä ei riittäisi, ja siksi täytyisi turvautua patoihinkin veren keräämiseksi ja sen pirskottamiseksi alttaria vasten. (2. Aikak. 29:22) Seurauksena olisi, että uhrieläinten lihaa olisi pitänyt keittää enemmän ennen sen syömistä temppelin ruokasaleissa. Koska Jehovan huoneen patoja käytettiin nyt poikkeuksellisesti veren pirskottamiseen alttarille, niin temppelissä olisi puute padoista. Tämän vuoksi olisi välttämätöntä hyväksyä Jerusalemin kaupungin yksityiskotien tavalliset padat uhrieläinten lihan keittämistä varten temppelissä. Näin noista tavallisista kotien padoista tulisi ’pyhitettyjä Jehovalle’. Ne pyhitettäisiin Hänen palvelukseensa.

23. Riippumatta siitä, mitä tämä maallista Jerusalemia koskeva kuva osoittaa, mitä voidaan sanoa pappispulasta ”taivaallisessa Jerusalemissa” ja niistä keinoista, joilla papillista palvelusta suoritetaan ihmiskunnalle?

²³ Olipa tilanne millainen tahansa esikuvallisessa Jerusalemissa, jota käytettiin profeetallisessa kuvassa, niin ”elävän Jumalan kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa”, papillisesta palveluksesta ei ole oleva puutetta. Ylimmäinen pappi Jeesus Kristus ja hänen 144000 alipappinsa koko määrä on oleva siellä läsnä. Heidän lukumääränsä on täysin riittävä kuuliaisen ihmiskunnan parantamiseksi maailmanlaajuisesti synnin ja epätäydellisyyden kuolemaa tuottavista vaikutuksista. ”Astioista” ei ole oleva mitään puutetta. Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen, ”Jumalan Karitsan”, puhdistava, parantava veri on oleva lunastusarvoltaan riittävä käytettäväksi kaikkien niiden hyväksi, jotka kääntyvät Jehova Jumalan puoleen. Hänen hallituksensa tuhannen vuoden aikana hän ja hänen alipappinsa palvelevat ihmiskunnan tarpeita, ja siunatut tulokset tästä ovat sellaiset kuin Hepr. 7:24, 25:ssä sanotaan: ”Tällä on katoamaton pappeus [pappeutensa ilman seuraajia, Um], sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.” Palvojien suunnaton lisääntyminen Jehovan hengellisessä temppelissä kuolleitten ylösnousemuksen takia ei siis ole liian suurena taakkana hänelle.

YKSIKÄÄN ”KANAANILAINEN” EI TURMELE TUHATVUOTISTA PALVONTAA

24. a) Ketkä eivät häiritse maallisia juhlanviettäjiä tuhatvuotisilla juhlilla Jehovan hengellisessä temppelissä? b) Mikä Jeesuksen teko maanpäällisessä Jerusalemin temppelissä todistaa, ettei hän suvaitse lainkaan sellaista ahdistelemista?

²⁴ Kun tuhatvuotisen lehtimajanjuhlan kaikki maalliset viettäjät tulevat Jehovan hengelliseen palvontatemppeliin, niin heidän ei tarvitse kohdata uskonnollisia esineitä kaupustelevien myyjien joukkoa eikä suorittaa kujanjuoksua heidän välitseen, kun nämä koettavat itsekkäästi saada rahaa niiden kustannuksella, jotka haluavat palvoa Jumalaa ”hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:24) Jehovan taivaallinen Ylimmäinen Pappi ei suvaitse sellaista hetkeksikään. Kun hän oli ihmisenä maan päällä esittääkseen täydellisen ihmisuhrinsa ylimmäisenä pappina, hän puhdisti kahdesti Jerusalemin temppelin uskonnollisista kaupustelijoista, kerran julkisen palveluksensa ensimmäisenä vuonna ja toisen kerran vain neljä päivää ennen uhrikuolemaansa. Tästä jälkimmäisestä tapauksesta me luemme:

”Ja hän kulki [ratsastaessaan riemukulkueessa] sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, . . . he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet, eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta. Ja hän opetti ja sanoi heille: ’Eikö ole kirjoitettu: ”Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi”? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.’ Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi.” – Mark. 11:11–18; Jes. 56:7; Joh. 2:12–17.

25. Minkä Sakarjan ennustuksen osan täyttymyksestä Ylimmäinen Pappi pitää huolen?

²⁵ Aivan yhtä innokkaana Jumalan palvontahuoneen puolesta kuin ennenkin taivaallinen Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus on huolehtiva siitä, että Sakarjan ennustuksen loppusanat täyttyvät: ”Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa [kanaanilaista, Um] Herran Sebaotin temppelissä.” – Sak. 14:21.

26. a) Miksi ”kanaanilaisilla” ei ole paikkaa Jehovan palvontahuoneessa? b) Miten tai millä keinoilla maa silloin pyhitetään?

²⁶ Nimitys ”kanaanilainen” oli samaa merkitsevä kuin ”kaupustelija”. (Sananl. 31:24; Job 40:25; vrt. Neh. 13:15–21.) Sellaisilla ihmisillä, jotka koettavat saada itsekästä, kaupallista voittoa kaikkein pyhimmistä asioista maailmassa: ainoan elävän ja tosi Jumalan palvonnasta, ei ole mitään paikkaa Jehovan hengellisen temppelin maallisessa esipihassa eikä myöskään maan päällä, Hänen astinlaudallaan. Eikä sellaisia olekaan oleva, eikä liioin mitään uskonnollista petosta. Puhtaan totuuden opettaminen ja puhtaan, saastumattoman uskonnon harjoittaminen pyhittää silloin maan. Kaikkialla maan päällä Jehova on oleva tunnettu ja palvottu. (Jes. 11:9) Hän on pyhä ja hänen palvojansa maailmanlaajuisessa paratiisissa ovat hänen tavallaan pyhät. – 1. Piet. 1:16.

27. a) Mikä erikoinen etu on ahdistuksessa varjeltuneitten ”suurella joukolla” juhlan tuhatvuotisen vieton aikana? b) Minkä oikeuden kaikki, jotka omistautuvat palvomaan Jehovaa, saavat silloin?

²⁷ ”Vuosi vuodelta” kaikki, jotka maan päällä juovat niitä ”eläviä vesiä”, jotka virtaavat ”taivaallisesta Jerusalemista”, viettävät tuhatvuotista lehtimajanjuhlaa sanoin kuvaamattomalla riemulla Jehovan hengellisessä temppelissä. (Sak. 14:8, 16) Raamatun viimeisessä kirjassa nähty näky lukemattomien palvojien ”suuresta joukosta”, johon kuuluvat riemuitsevat Jumalan edessä palmunoksat käsissään, vastaa temppelinäkyä erityisesti ”lehtimajanjuhlan” viimeisenä päivänä muinaisessa Jerusalemissa. (Ilm. 7:9) ”Suuressa ahdistuksessa” varjeltuvalla ”suurella joukolla” on erikoinen ilo. Siihen kuuluvat saavat auttaa miljardeja haudoista ylös herätettäviä ryhtymään lehtimajanjuhlan viettoon riippumatta heidän aikaisemmasta kansallisuudestaan entisessä asiainjärjestelmässä. Näin kaikki, jotka omistautuvat Kuninkaan, sotajoukkojen Jehovan, palvontaan, saavat Jumalan antaman oikeuden elämään loputtomassa ilossa paratiisimaassa Jehovan teokratian alaisuudessa.

28. Mihin maata koskevan Jumalan täyttyneen tarkoituksen tulevaisuudennäkymään voivat Jumalhallitsijan palvojat nostaa uskon silmänsä?

²⁸ Kaikki te Jumalhallitsijan Jehovan palvojat, nostakaa uskon silmänne siihen tulevaisuudennäkymään, joka tulee kaunistamaan tämän taivaallisen Teokraatin maallista ”astinlautaa”. Nähkää, miten koko maa säteilee kukoistavana, rauhallisena paratiisina, joka ilahduttaa jopa Suuren Teokraatin ja Luojan silmää, paratiisina, joka on kaunistettu kasvillisuudella ja puilla, jotka ovat kauniita katsoa ja jotka tuottavat myös ravintoa luomusten täydellisen elämän ylläpitämiseksi. Silloin on suoritettu Jumalan täydelliselle miehelle ja naiselle alussa Eedenissa antama tehtävä: ”Täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” Koko maa sen neljälle kulmalle on täytetty jumalisilla ihmisluomuksilla, jotka ovat fyysisesti, moraalisesti ja henkisesti täydellisiä ja jotka isällinen Teokraatti iloiten tunnustaa pojikseen ja tyttärikseen Karitsan Jeesuksen Kristuksen kautta.

29. Keneltä kaikki paratiisin asukkaat tunnustavat pelastuksensa tulevan, ja miten taivaan asukkaat vastaavat siihen?

²⁹ Nyt ovat kulumassa viimeiset hetket viimeisestä päivästä siinä Jumalan viikossa, johon kuuluu seitsemän luomispäivää, kukin seitsemäntuhatta vuotta pitkä. Kun Jumala, Luoja, tarkastaa ja katsoo kaikkea, mitä hän on tehnyt, niin katso, se on ”sangen hyvää”. (1. Moos. 1:28–2:3) Koko taivas tarkkaa täydelliseksi tehtyä maata ja kuuntelee. Taivaallisten serafien, kerubien ja enkelien sydän on täynnä ihailua Suurta Teokraattia kohtaan, kun he näkevät kaikkien ihmisten maan päällä omaksuvan palvovan asenteen. Ylistys kohoaa Jumalan puoleen. Taivaallisten joukkojen on sykähdyttävää kuulla kaikkien maan asukkaiden yhtyvän ”suuren joukon” kanssa sanomaan kiitollisina: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” ”Amen”, vastaavat kaikki taivaan pyhät asukkaat. ”Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!” – Ilm. 7:9–12.