11. luku
”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan” –
1. Vertaa toisiinsa Sakarjan päivien Israelia ja nykyistä Israelin tasavaltaa sotavoimien ollessa kysymyksessä.
OLIKO Israelissa profeetta Sakarjan aikana aseistettuja sotavoimia? Ei, toisin kuin nykyisessä Israelin tasavallassa, missä naisetkin ovat asevelvollisia.
2. Miten kauan kotimaahan palannut jäännös oli ollut ilman sotavoimia, ja mikä temppelin rakentamiseen liittyvä kysymys herää sen johdosta?
2 Kun samarialaiset viholliset estivät israelilaisia temppelinrakentajia ”väkivoimalla” tekemästä työtä vuonna 522 eaa. Artakserkseen (tietäjä Gaumatan) hallitessa lyhyen aikaa Persian kuninkaana, Jerusalemissa olevat israelilaiset eivät koonneet sotaväkeä taistelemaan heitä vastaan. (Esra 4:7–24) Kun Sakarja myöhemmin yhdennessätoista kuussa (sebatkuussa) vuonna 519 eaa., kuukauden 24. päivänä, sai viidennen näkynsä, Jerusalemissa ja Juudan maassa ei vieläkään ollut sotaväkeä. Silloin oli vielä kuningas Dareios I:n toinen vuosi, Dareioksen, joka oli Artakserkseen seuraaja Persian valtakunnan hallitsijana. Olisiko israelilaisten mahdollista rakentaa Jerusalemin temppeli valmiiksi turvautumatta ”voimapolitiikkaan” tehokkaan sotavoiman avulla? Sakarjan saama viides näky vastasi kysymykseen.
3. a) Millaisesta tilasta Sakarja herätetään, ennen kuin hänelle annetaan viides näky? b) Mitä Sakarja kertoo selityksiä antavalle enkelille nähneensä?
3 Saatuaan uskoa herättävän näyn ylimmäisestä papista Joosuasta, Joosadakin pojasta, profeetta Sakarja näyttää vajonneen mietiskelyn ja pohdiskelun mielentilaan, missä hän näytti olevan unessa. Näkyjen sarja ei ollut kuitenkaan päättynyt; hänen oli nähtävä vielä muutakin. Siksi hän kertoo meille enkelistä, joka selitti hänelle asioita: ”Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään unestansa. Ja hän sanoi minulle: ’Mitä sinä näet?’ Minä vastasin: ’Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella.’” – Sak. 4:1–3.
4. Minkä huoneen näky lampunjalasta tuo mieleemme ja miksi?
4 Onko meillä mielikuva siitä, mitä Sakarjalle näytettiin? Tuo seitsenhaarainen kultainen lampunjalka, jonka päissä on seitsemän oliiviöljyllä palavaa lamppua, tuo mieleen Jehovan palvontahuoneen. Varhaisemmassa Israelissa, profeetta Mooseksen päivistä kuningas Daavidin aikaan, tuossa palvontahuoneessa oli kultainen lampunjalka sen ensimmäisessä osastossa, pyhässä. (2. Moos. 40:1–25) Näky tästä lampunjalasta oli näin ollen hyvin sattuva, koska tämä näky liittyi temppelin jälleenrakentamiseen.
5. Miten nuo seitsemän lamppua saivat valaistuspolttoainetta yhteisestä säiliöstä, ja miten tämä yhteinen varasto pidettiin täynnä?
5 Seitsemällä lampulla oli keskellä oleva valaistusöljyvarasto. Se oli kultaisen lampunjalan yläosassa oleva astia, josta lähti seitsemän putkea, kuhunkin lamppuun oma putkensa, jota myöten se sai öljyä yhteisestä varastosta. Mutta mistä tämä astia sai öljynsä ja miten säännöllisesti? Niistä kahdesta öljypuusta, jotka olivat astian ääressä, toinen puu sen oikealla ja toinen vasemmalla puolella. Nuo puut saattoivat varata jatkuvasti öljyä, ja ne olivat välittömästi käsillä, joten öljyä ei tarvinnut kuljettaa kaukaa.
6. Vaikka lamppuja oli seitsemän, niin miksi oli kuitenkin vain yksi lampunjalka?
6 Koska lampunjalka oli yhtenäinen, niin nuo seitsemän lamppua haarautuivat keskusrungosta.
7. Mitä Sakarja nyt kysyi enkeliltä lampunjalasta?
7 Tällä näyllä oli merkityksensä. Siksi Sakarja heti vastasi siihen: ”Minä lausuin ja sanoin näin enkelille, joka puhutteli minua: ’Mitä nämä ovat, Herra?’ Niin enkeli, joka puhutteli minua, vastasi ja sanoi minulle: ’Etkö tiedä, mitä ne ovat?’ Minä sanoin: ’En, Herra’.” – Sak. 4:4, 5.
8, 9. a) Miten menetellen me voimme Sakarjan tavoin hyötyä tästä näystä? b) Minkä vastauksen enkeli antaa Sakarjalle, ja mitä tämä ilmaisee meille yksityiskohtaisten selitysten asemesta?
8 Profeetta Sakarjan tavoin mekään emme halua esittää omaa tulkintaamme näystä. Me haluamme sotajoukkojen Jehovan opettavan meitä enkelinsä välityksellä. Me voimme hyötyä näystä vain saamalla Jumalan totuuden oikeasta lähteestä. Sakarjan kysyessä enkeliselittäjältä tämä ei aluksi esitä näyn kaikkien yksityiskohtien merkitystä. Sen sijaan hän ilmoittaa meille näyn kokonaismerkityksen, koko näyn opetuksen. Näin näky pelkästä lampunjalasta saa lisäpontta.
9 Sakarja sanoo: ”Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: ’Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Mikä olet sinä, suuri vuori, Serubbaabelin edessä? Lakeudeksi sinä! Hän on paneva paikoillensa huippukiven huutojen kaikuessa: ”Suosio, suosio sille! [Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!, Um]”’” – Sak. 4:6, 7.
ESTE ALENNETAAN OLEMATTOMAKSI
10. Mitä vastustusta Serubbaabel kohtasi, ja minkä kaltaiselta se on voinut näyttää etenkin, kun otetaan huomioon mitkä olosuhteet?
10 Olisiko kukaan meistä pitänyt Eufratin tällä puolella (länsipuolella) olevien Persian maakuntien pakanallisten käskynhaltijoitten vastustuksesta? Eikä siinä kaikki: olisiko meistä yksikään pitänyt koko Persian valtakunnan hallitsijan, kuningas Dareios I:n, vastustuksesta? Tällainen vastustus oli sillä hetkellä Serubbaabelin tiellä hänen jatkaessaan Jehovan temppelin jälleenrakentamista Jerusalemiin vuonna 519 eaa. (Esra 5:3–6:2) Se näytti totisesti kuin ”suurelta vuorelta” temppelin jälleenrakentamisen tiellä kohti onnellista päätöstä. Hänellä ei ollut mitään sotavoimia niiden alle viidenkymmenentuhannen joukossa, jotka olivat palanneet hänen kanssaan Babyloniasta aikaisemmin vuonna 537 eaa. Miten hän siis voisi tehdä vastarintaa sellaisten protestoijien aseelliselle maahantunkeutumiselle, joiden tarkoituksena oli temppelityön pysähdyttäminen? Mitä voimaa hänellä tai hänen israelilaisilla tovereillaan oli? Hän ei tuntenut henkilökohtaisesti kuningas Dareios I:tä, eikä hänellä ollut mitään poliittista vetovoimaa tai vaikutusvaltaa häneen. Miten hän siis saattoi toivoa saavansa Jehovan palvontahuoneen koskaan valmiiksi – saamatta siitä ankaraa rangaistusta?
11. a) Mikä on Jumalan vastaus kysymykseen? b) Mitä Serubbaabel siis tarvitsi tuekseen temppelin rakentamisessa ja miksi?
11 Kysymmekö me nykyään tai kysyikö käskynhaltija Serubbaabel: ”Miten”? Kaikkein suurin armeijan Ylipäällikkö vastaa: ”Ei sotaväellä eikä voimalla vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um].” (Sak. 4:6) Serubbaabelin ei tarvinnut olla huolissaan siitä, että hänellä ei ollut sotavoimia tai minkäänlaista inhimillistä voimaa. Hänen piti ainoastaan luottaa Häneen, joka oli profeettojensa kautta käskenyt häntä jatkamaan työtä ja turvaamaan Hänen, Ylimmän Vallanpitäjän, henkeensä. Hänen henkensä on tietenkin näkymätön toimiva voima, mutta se on vastustamaton, valtava, aina menestyvä, aina voittoisa. Se työskentelee näkymättömänä, mutta se tuottaa tuloksia, jotka tuon hengen jumalallinen Lähde haluaa saada aikaan. Koko maapallon kaikki sotilasmahdit ja koko ihmiskunnan kaikki poliittinen ja uskonnollinen voima eivät voi pitää puoliaan Hänen toiminnassa olevaa pyhää toimivaa voimaansa vastaan. Kun käskynhaltija Serubbaabel jatkoi temppelin rakentamista, hänen tukenaan oli tuo henki!
12. Miksi Serubbaabelin edessä olevan kuvaannollisen ”suuren vuoren” piti tulla, ja miten Jes. 40:4, 5:n täyttymys oli tästä takeena?
12 Mikä sitten on tiellä oleva kuvaannollinen ”suuri vuori”? Sotajoukkojen Jehova sanoo sille: ’Serubbaabelin edessä sinä tulet lakeudeksi.’ Jehova oli täyttänyt Jes. 40:4, 5:n ennustuksen Serubbaabelin ja sen uskollisen jäännöksen edessä, joka oli palannut hänen kanssaan Babyloniasta: ”Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.” Hän saattoi nyt menetellä samalla tavalla sen ”suuren vuoren” suhteen, joka kohosi uhkaavana käskynhaltija Serubbaabelin edessä vuonna 519 eaa. Huomatkaamme, miten Hän teki sen henkensä avulla Serubbaabelin tarvitsematta ponnistella rasittavalla tavalla.
13. a) Miten Jehova oli aikaisemmin kislevin 24. päivänä vuonna 520 eaa. antanut Serubbaabelille Haggain välityksellä takeet vihollisen sotavoimia vastaan? b) Mitä viholliset varmasti tekivät sen jälkeen, kun Serubbaabel oli toiminut Sakarjan viidennen näyn innoittamana?
13 Vain kaksi kuukautta aikaisemmin Hän oli ilmoittanut, mitä hän oli tekevä vihollisarmeijoille, kun hän sanoi: ”Minä liikutan taivaat ja maan. Ja minä kukistan kuningaskuntien valtaistuimet, hävitän pakanain kuningaskuntien väkevyyden ja kukistan vaunut ajajineen; ja hevoset ja niiden ratsastajat kaatuvat, mies toisensa miekkaan. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä otan sinut, palvelijani Serubbaabel, Sealtielin poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikäänkuin sinettisormukseksi. Sillä sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:20–23) Sen perusteella, mitä käskynhaltija Serubbaabel ja hänen työtoverinsa tekivät sinä päivänä (kislevin 24:ntenä 520 eaa.) Jerusalemin temppelin perustuksilla, Eufratin länsipuolen maakuntien käskynhaltijat ovat voineet vedota Suusanissa Persiassa olleeseen kuningas Dareios I:een. Mutta nuo maakuntien käskynhaltijat ovat varmasti esittäneet vastalauseensa kuningas Dareios I:lle sen jälkeen, kun Serubbaabel jatkoi temppelin rakentamista Sakarjan hänelle kertoman viidennen näyn innoittamana.
14. Mitä kuningas Dareios I teki, kuten Esra 6:1–13 kertoo, saadessaan maakuntien kiihtyneitten käskynhaltijoitten vetoomuksen?
14 Siihen saakka kuningas Dareios I eli Daarejaves oli antanut kuningas Artakserkseen eli Artahsastan määräämän kiellon olla esteenä temppelin rakentamiselle. Mutta mitä hän teki saadessaan maakuntien kiihtyneitten käskynhaltijoitten vetoomuksen?
Niin kuningas Daarejaves antoi käskyn, että asiaa tutkittaisiin Baabelin arkistossa, jonne myös aarteet koottiin. Ja Ahmetan linnasta, Meedian maakunnasta, löydettiin kirjakäärö, johon oli kirjoitettu seuraavasti: ”Muistettava tapahtuma:
Kuningas Kooreksen ensimmäisenä hallitusvuotena kuningas Koores antoi käskyn: Jumalan temppeli Jerusalemissa, se temppeli rakennettakoon paikaksi, jossa uhreja uhrataan. Sen perustukset laskettakoon lujiksi, sen korkeus olkoon kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusikymmentä kyynärää. Siinä olkoon aina rinnakkain kolme kivikertaa suuria kiviä ja yksi hirsikerta uusia hirsiä; ja kustannukset suoritettakoon kuninkaan hovista. Ja myös Jumalan temppelin kulta- ja hopeakalut, jotka Nebukadnessar vei pois Jerusalemin temppelistä ja toi Baabeliin, annettakoon takaisin. Ne tulkoot paikoilleen Jerusalemin temppeliin, pantakoon ne Jumalan temppeliin.”
– ”Niinmuodoin on sinun, Tattenai, joka olet Eufrat-virran tuonpuoleisen maan käskynhaltija, sinun, Setar-Boosenai, ja teidän virkatoverienne, niiden afarsakilaisten [alempien maaherrojen, Um], jotka ovat tuolla puolella Eufrat-virran, pysyttävä siitä erillänne. Antakaa Jumalan temppelin rakennustyön olla rauhassa. Juutalaisten käskynhaltija ja juutalaisten vanhimmat rakentakoot [uudelleen, Um] Jumalan temppelin paikallensa. Ja minä annan käskyn, mitä teidän on tehtävä juutalaisten vanhimmille heidän rakentaessaan [uudelleen, Um] Jumalan temppeliä: tuolta puolelta Eufrat-virran tulevista kuninkaan verotuloista suoritettakoon niille miehille tarkasti ja viivyttelemättä kustannukset. Ja mitä tarvitaan, mullikoita, oinaita ja karitsoita polttouhreiksi taivaan Jumalalle, nisuja, suolaa, viiniä ja öljyä, se annettakoon heille Jerusalemin pappien esityksestä joka päivä, laiminlyömättä, että he uhraisivat suloisesti tuoksuvia uhreja taivaan Jumalalle ja rukoilisivat kuninkaan ja hänen poikiensa hengen puolesta. Ja minä annan käskyn, että kuka ikinä rikkoo tämän määräyksen, hänen talostaan revittäköön hirsi, ja hänet ripustettakoon ja naulittakoon siihen, ja hänen talostaan tehtäköön siitä syystä soraläjä [yleinen käymälä, Um]. Ja Jumala, joka on asettanut nimensä siihen, kukistakoon jokaisen kuninkaan ja kansan, joka ojentaa kätensä rikkomaan tätä määräystä hävittämällä Jumalan temppelin Jerusalemissa. Minä Daarejaves olen antanut tämän käskyn; se tarkoin täytettäköön.”
Silloin Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, Setar-Boosenai ja heidän virkatoverinsa täyttivät tarkoin käskyn, jonka kuningas Daarejaves oli heille lähettänyt. – Esra 6:1–13.
15. a) Minkä ansiona me voimme yksinomaan pitää tätä hätkähdyttävää tapahtumain käännettä ja miksi? b) Koska Jehova tiesi tämän etukäteen, niin mitä hän sanoi Serubbaabelin tekevän temppelin huippukivelle?
15 Toimiko sotajoukkojen Jehovan henki tässä asiassa ja ohjasiko hän tapahtumia? Tämä hätkähdyttävä tapahtumien käänne voidaan laskea vain Hänen henkensä ansioksi, sillä se tapahtui ilman, että käskynhaltija Serubbaabel olisi lainkaan turvautunut sotaväkeen tai inhimilliseen voimaan. Se kuvaannollinen ”vuori”, jonka vastustavat voimat nostivat Serubbaabelin tielle, tehtiin ”lakeudeksi” hänen edessään. Hänen uskonsa sotajoukkojen Jehovaan ja rohkeutensa rakentaa temppeliä palkittiin runsaasti. Koska Jehova tiesi etukäteen, mitä hän tulisi tekemään voittamattoman henkensä avulla, niin hän sanoi vielä viidennessä Sakarjalle antamassaan näyssä: ”Hän on paneva paikoillensa huippukiven huutojen kaikuessa: ’Suosio, suosio sille! [Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!, Um]’.” – Sak. 4:7.
”IHASTUTTAVA” HUIPPUKIVI
16. Miten välttämätön tuo huippukivi oli, ja mitä se varmisti, että Serubbaabel oli tuottava sen?
16 Tuo ”huippukivi” oli Jerusalemiin uudelleen rakennettavan temppelin kruunaava kivi. Huippukivi oli välttämätön kivi, joka oli antava temppelille loppusilauksen. Se, että käskynhaltija Serubbaabel oli tuottava sen, varmisti sen, että hän oli saattava temppelin rakentamisen päätökseen. Mikään ei nyt estäisi häntä Jehovan palvelijana. Jehovan henki oli huolehtiva siitä!
17. Miksi se päivä, jolloin huippukivi asetettiin paikalleen, oli riemun päivä, ja miksi katselijat huudahtaisivat: ”Miten ihastuttava!”?
17 Rajattoman riemun päivä oli oleva se, jona hän panisi huippukiven paikalleen osoittamaan, että temppeli oli onnellisesti valmistunut siihen kaupunkiin, johon Jumala oli liittänyt pyhän nimensä. Nähdessään tämän kruunaavan urotyön hurmaantuneet katselijoiden joukot huudahtaisivat ihaillessaan tuota tärkeällä paikalla olevaa huippukiveä: ”Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!” Se oli itsessään kaunis, sillä se oli sama kivi, joka asetettiin ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, eteen ja jonka kaiverrukset Jehova itse oli edustajansa välityksellä kaivertanut. (Sak. 3:9) Tuo kaiverrettu huippukivi näytti kuitenkin vielä kauniimmalta sille määrätyssä paikassaan temppelirakennuksessa, missä se antoi temppelirakennukselle ilahduttavan ulkonäön. Eivät ainoastaan temppelin palvojien ihastuneet silmät katsoneet tuota huippukiveä, vaan Jehovan ”seitsemän silmää” oli suunnattu siihen jakamattoman kiinnostuneina. Kun se asetettiin paikalleen, niin se merkitsi hänen Haggain ja Sakarjan kautta puhumansa profeetallisen sanan kunniaan saattamista.
18. Milloin tuo riemun päivä tuli muistiin merkityn historian mukaan?
18 Tuo riemun ja kunniaan saattamisen päivä tuli adarkuun kolmantena päivänä vuonna 515 eaa., sillä näin sanoo muistiin merkitty historia: ”Niin juutalaisten vanhimmat rakensivat, ja työ onnistui heille profeetta Haggain ja Sakarjan, Iddon pojan, ennustuksen tukemana. Ja he saivat sen valmiiksi Israelin Jumalan käskyn ja Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan, käskyn mukaan. Tämä temppeli valmistui adar-kuun kolmanneksi päiväksi, nimittäin kuningas Daarejaveksen kuudentena hallitusvuotena.” – Esra 6:14, 15.
19. Minkä suurenmoisen odotteen tuo profeetallinen, uskonnollinen tilaisuus herättää meissä tänä aikana, ja minkä avulla se toteutuu?
19 Minkä suurenmoisen näkymän tuo historiallinen ja samalla profeetallinen tapahtuma asettaakaan kaikkien niiden eteen, jotka rakastavat ainoan elävän tosi Jumalan puhdasta ja saastumatonta palvontaa nykyään! Se viittaa eteenpäin siihen aikaan, jolloin Suvereenin Herran Jehovan tosi palvonta on saatettu täydellisyyden tilaansa hänen hengellisessä temppelissään. Näin tapahtuu, kun Suuri Babylon (väärän uskonnon maailmanmahti, mukaan luettuna lahkolaiskristikunta) on tuhottu ja kaikki tämän maailman poliittiset, sotilaalliset ja yhteiskunnalliset ainekset, jotka myös ovat vastustaneet puhdasta uskontoa, on tuhottu, ja puhdistettuun maahan on jäänyt vain hengellisen Israelin hengellisten alipappien jäännös ja heidän palvojatoverinsa, jotka kuuluvat kaikkiin kansakuntiin ja kansoihin ja heimoihin. Tätä kruunaavaa saavutusta ei toteutettu, kuten Jehova sanoo, ”sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni”.
20. Millä käskynhaltijalla on erityisen etuoikeutettu osuus ennustuksen tulevassa täyttymyksessä?
20 Vastakuvallisella Käskynhaltija Serubbaabelilla on oleva erityisen etuoikeutettu osa tämän Jumalan ennustuksen nykyisen täyttymyksen toteuttamisessa. Me tiedämme, kuka hän on – Jeesus Kristus, joka nyt hallitsee taivaalliselta valtaistuimeltaan hengellisten alipappiensa uskollista jäännöstä ja heidän antautuneita, kastettuja palvojatovereitaan.
21. Mitä Jeesuksessa Kristuksessa yhdistyviä asemia, joita myös Melkisedekillä esikuvattiin, Serubbaabel ja Joosua kuvasivat?
21 Serubbaabel esikuvasi kirkastettua Kuningasta Jeesusta Kristusta eri näkökulmasta kuin ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika. Ylimmäinen pappi Joosua (jota kreikkaa puhuvat juutalaiset sanoivat ”Jeesukseksi”) kuvasi Jeesusta Kristusta hänen papillisissa toimissaan. Serubbaabel, joka oli nimitetty Juudan maakunnan käskynhaltijaksi, kuvasi Herraa Jeesusta Kristusta hänen hallitsijan asemassaan kuninkaana. Nuo kaksi asemaa, ylimmäisen papin ja käskynhaltijan, on yhdistetty kirkastetussa Jeesuksessa Kristuksessa, sillä häntä on myös esikuvattu Melkisedekillä, josta 1. Moos. 14:18 sanoo: ”Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi.” Hepr. 7:1 nimittää häntä ”Melkisedekiksi, Saalemin kuninkaaksi, Jumalan, Korkeimman, papiksi”. – Ps. 110:1–4.
22. a) Minkä työn suojelemiseksi ja edistämiseksi Serubbaabel käytti valtaansa ja kenen käskystä? b) Ketä sellaista Serubbaabel esikuvasi, joka suoritti samankaltaista työtä, ja minkä ”suuren vuoren” tämä tasoitti?
22 Jerusalemin ja Juudan käskynhaltijana Serubbaabel edisti temppelin jälleenrakentamista, josta kuningas Kyyros oli antanut käskyn. Hän käytti valtaansa käskynhaltijana turvatakseen temppelin rakentamisen. Hänelle, josta ilmeisesti käytettiin nimeä Sesbassar, kuningas Kyyros uskoi pyhät ”Herran temppelin kalut”, ja Serubbaabel toi nämä pyhät astiat Babylonista Jerusalemiin käytettäviksi Jehovan uudelleen rakennetussa huoneessa. (Esra 1:7–2:2; 5:13–16) Käskynhaltija Serubbaabel otti siis oikeutetusti johtavan aseman, kun Jerusalemissa laskettiin Jehovan toisen temppelin perustusta. (Esra 3:8–10) Näin Serubbaabel esikuvasi, miten hallitseva Kuningas Jeesus Kristus innostaisi Jehovan puhtaan palvonnan ennallistamistyötä hänen hengellisessä temppelissään. Hän suojeli parhaillaan maan päällä olevaa voideltujen hengellisten alipappien jäännöstä heidän ponnisteluissaan vuodesta 1919 lähtien Jehovan puhtaan palvonnan ennallistamisessa koko ihmiskunnan keskuudessa. Hän on tasoittanut ”lakeudeksi” vastustuksen ja vaikeuksien ”suuren vuoren”, joka on ollut jäännöksen tiellä sen toiminnassa.
23. a) Millainen Jeesus Kristus on verrattuna käskynhaltija Serubbaabeliin temppelin rakentamisen edistäjänä? b) Miten hän täyttää kuvauksen huippukiven tuottamisesta ja sen asettamisesta paikoilleen?
23 Samoin kuin käskynhaltija Serubbaabel tuotti huippukiven ja asetti sen paikalleen temppeliin vuonna 515 eaa., kirkastettu Jeesus Kristus saattaa Jehovan palvonnan ennallistamisen Hänen hengellisessä temppelissään voitokkaaseen päätökseen. Näkymättömien pyhien enkeliensä välityksellä hän kokoaa hengellisten alipappien jäännöksen kaikki tarvittavat jäsenet ja auttaa heitä suorittamaan velvollisuutensa Jehovan hengellisen temppelin vastakuvallisessa pyhässä osastossa. Itse hän on tuon Jehovan palvontaa varten tarkoitetun hengellisen järjestelyn ”huippukivi”. Jumalan määräaikana hän ottaa oman määräpaikkansa tuossa palvonnan hengellisessä rakenteessa ja antaa sille siten sen loppusilauksen. Hän on Avainpersoona, kuin kuvaannollinen huippukivi, sen jumalallisen palvontajärjestelyn lopullisessa valmistumisessa, jossa hän palvelee kuninkaallisena Ylimmäisenä Pappina koko ihmiskunnan hyväksi. Kun hän ottaa paikkansa ja ilmoittaa Jehova Jumalalle saaneensa valmiiksi täysimittaisen palvonnan ennallistamistyön kaikkien tarvittavien alipappien avulla hengellisessä temppelissä, niin seurauksena on ”ihastuttava” näky.
24. Milloin Jehovan palvojat huudahtavat Suuremmalle Huippukivelle: ”Miten ihastuttava!”?
24 Tuona pyhänä hetkenä, kun käy ilmeiseksi, että tosi palvontaa koskeva työ on saatu valmiiksi huolimatta Suuren Babylonin ja sen poliittisten suojelijain vastustuksesta, pakahduttava kiitollisuuden tunne täyttää Jehovan kaikki tosi palvojat maan päällä sen osuuden vuoksi, jonka Suurempi Käskynhaltija, Jeesus Kristus, on menestyksellisesti täyttänyt. Riemuiten he huudahtavat hänelle, Suuremmalle Huippukivelle: ”Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!”
”PIENTEN ALKUJEN PÄIVÄÄ” EI TULE PITÄÄ HALPANA
25. Kun sodanjälkeinen työ teokraattisen järjestön rakentamiseksi Jehovan palvontaa varten alkoi vuonna 1919, niin miksi se näytti halveksittavalta?
25 Kun teokraattisen järjestön rakentamistyö Jehovan palvontaa varten alkoi sodanjälkeisenä vuonna 1919, se näytti halveksittavalta uskonnollisen Suuren Babylonin ja sen sotilaallisten ja poliittisten rakastajien silmissä. Sen toteutuminen näytti niistä niin mahdottomalta. Miksi? Koska elossa säilynyt voideltujen hengellisten israelilaisten jäännös oli niin pieni ja kansainvälisesti huonossa maineessa. (Matt. 24:9) Kun esimerkiksi Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran yleiskonventti pidettiin 1.–8. syyskuuta 1919 Cedar Pointin lomanviettopaikassa Ohiossa Yhdysvalloissa, niin vain noin 6000 oli läsnä arkipäivän tilaisuuksissa, minkä lisäksi joitakin tuhansia, jotka eivät voineet osallistua konventtiin näin pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen, oli hajaantuneina eri puolilla maailmaa; 17961 (epätäydellisten raporttien mukaan) oli osallistunut edelliseen Herran illallisen viettoon 13. huhtikuuta 1919. Mitä nämä tuhannet Jehovan antautuneet kastetut palvojat olivat verrattuina kristikunnan satoihin miljooniin kirkon jäseniin? Kuin ei mitään!
26. a) Oliko elossa säilynyt jäännös halveksittava pienuutensa takia? b) Kuka toi oikaisevan sanoman, ja kuka oli lähettänyt hänet?
26 Mutta tuliko tätä hengellisten israelilaisten elossa säilynyttä jäännöstä halveksia pienuutensa takia? Siksikö, että siltä puuttui ”sotaväki”? Nyt, yli viisikymmentä vuotta myöhemmin, käytettävissä olevat tosiseikat antavat selvän vastauksen, ja ne todistavat erehtymättömän Jumalan lähettäneen profeettansa Sakarjan tuomaan sanomaa, jonka piti oikaista kaikki väärät käsitykset, jotka oli muodostettu sen perusteella, miltä asiat näyttivät alussa. Kuuntele, kun Sakarja jatkaa selostustaan: ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Serubbaabelin kädet ovat tämän temppelin perustaneet, ja hänen kätensä sen valmiiksi saattavat. Ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?’” – Sak. 4:8–10.
27. Milloin saatiin kiistaton todistus siitä, että juuri Jehova oli lähettänyt Sakarjan kansan luo?
27 Mikäli kotimaahansa palanneen juutalaisten jäännöksen mielessä olisi ollut Juudan maassa mitään epäilyjä, he tiesivät nyt varmasti, ettei kukaan muu kuin Jehova ollut lähettänyt Sakarjaa kansansa luo – kahdennentoista kuukauden (adarin) kolmantena päivänä vuonna 515 eaa. Esra 6:14, 15:ssä oleva kertomus sanoo meille: ”Niin juutalaisten vanhimmat rakensivat, ja työ onnistui heille profeetta Haggain ja Sakarjan, Iddon pojan, ennustuksen tukemana. Ja he saivat sen valmiiksi Israelin Jumalan käskyn ja Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan, käskyn mukaan. Tämä temppeli valmistui adar-kuun kolmanneksi päiväksi, nimittäin kuningas Daarejaveksen kuudentena hallitusvuotena.” Jehovan profeetallinen sana oli saatettu kunniaan!
28. a) Miksi Jehovan silmät eivät olleet näkemättä, miten Serubbaabel luotilanka kädessään asetti huippukiven paikoilleen temppelirakennukseen? b) Mistä samankaltaisesta mutta suuremmasta tapahtumasta hänen silmänsä iloitsevat vielä enemmän?
28 Käskynhaltija Serubbaabelilla on voinut olla kädessään luotilanka ja siihen kiinnitetty luoti, kun hän sai valmiiksi Jehovan palvontahuoneen asettamalla tärkeän huippukiven paikalleen. Silmät iloitsivat tuosta näystä. Varsinkin Jehovan silmät. Mikään ei vältä Hänen silmiään. Hänellä on ikään kuin täydellinen määrä silmiä – seitsemän – jotka tarkastavat koko maata havaitakseen kaiken, mitä tehdään, tehkööt sen Hänen vihollisensa tai hänen antautunut kansansa. Hänen silmänsä eivät olleet näkemättä, kun Serubbaabel asetti huippukiven paikalleen luotilanka kädessään. Hänen omat silmänsä riemuitsivat samoin kuin hänen uskolliseen jäännökseensä kuuluvienkin, jotka asettivat tosi Jumalan palvonnan ensi sijalle elämässään. Miten paljon enemmän hänen kaikkinäkevät silmänsä riemuitsevatkaan katsellessaan sitä, miten Suurempi Serubbaabel saa valmiiksi työnsä puhtaan palvonnan ennallistamiseksi maan päällä Hänen hengellisessä temppelissään!
”MOLEMMAT ÖLJYLLÄ VOIDELLUT”
29. Mitä Sakarjalle kerrottiin, kun hän ensimmäisen kerran kysyi, mitä näky kultaisesta lampunjalasta merkitsi, ja miten meitä nyt autetaan näkemään vastauksen sopivuus?
29 Muistammeko tässä yhteydessä, mitä enkeli ilmoitti profeetta Sakarjalle tämän kysyessä seitsenhaaraisen kultaisen lampunjalan merkitystä? Näin hän sanoi: ”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sak. 4:6) Nyt meitä autetaan näkemään tämän mahtavan lausunnon sopivuus näyssä esiintyvien yksityiskohtien ja lisäselitysten avulla. Meidän tyydyttämiseksemme tässä asiassa meille kerrotaan:
30. Mitä enkeli ilmoitti Sakarjalle lampunjalan vieressä olleiden kahden öljypuun kuvanneen?
30 ”Ja minä lausuin ja sanoin hänelle: ’Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?’ Sitten minä toistamiseen lausuin ja sanoin hänelle: ’Mitä ovat nuo kaksi öljypuun terttua kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästänsä öljynkultaa?’ Niin hän sanoi minulle näin: ’Etkö tiedä, mitä ne ovat?’ Minä vastasin: ’En, Herra’. Hän sanoi: ’Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä’.” – Sak. 4:11–14.
31. Miten öljy siirtyi varastosta lamppuihin, miksi öljyvarasto oli pysyvä, ja mitä öljy kuvasi?
31 Sakarja näki hyväksi esittää toisen kysymyksen heti ensimmäisen perään, jotta hän ei jättäisi kysymättä sellaista, mitä hän ei tullut maininneeksi ensimmäisessä kysymyksessään. Muistamme, että nuo kaksi öljypuuta seisoivat sen kultaisen maljan oikealla ja vasemmalla puolella, josta lähti seitsemän putkea lampunjalan seitsemään lamppuun, jotta niihin siirtyisi öljyä yhteisestä varastosta. Mistä sitten lampunjalan yläosassa oleva kultainen malja sai oman määränsä valaistusnestettä? Sen oikealla puolella olevan öljypuun tertusta ja vasemmalla puolella olevan öljypuun tertusta sitä kultaista putkea myöten, joka lähti kummastakin tertusta. Näin saatu neste näytti kultaiselta, eikä sitä voitu sulkea hanalla sen paremmin kuin noita kahta öljypuutakaan voitiin estää tuottamasta öljyä. Öljyvarasto oli pysyvä, kuten öljyn lähdekin oli elävä ja jatkuva. Valaistusneste ei kuvannut sotaväkeä tai ihmisvoimaa, vaan niin kuin Jehova sanoi, ”minun Henkeäni”. Öljyä käytettiin siis kuvaamaan Jumalan henkeä. – Sak. 4:6.
32. a) Mikä on vertauskuvallisen ’oliiviöljyn’ lähde? b) Mitä vertauskuvataan lampunjalalla, joka saa sellaista öljyä?
32 Samoin kuin öljypuu on Jehova Jumalan luoma ja Hän on siis sen öljyn Lähde, samoin hän on sen hengen eli näkymättömän toimivan voiman Lähde, joka sytyttää Hänen tosi palvontansa liekin. Vastaavasti nuo kaksi öljypuuta kuvaavat niitä kahta välikappaletta, joiden avulla hän siirtää henkensä vertauskuvalliseen lampunjalkaan, toisin sanoen ”pyhään kansaansa”, hengellisten israelilaisten voideltuun jäännökseen. Keitä sitten ovat ne kaksi välikappaletta, joita kaksi öljypuuta vertauskuvaavat?
33. Miten Ilm. 11:3, 4 käyttää öljypuita vertauskuvaamaan Jumalan eläviä luomuksia, ja keitä siis Sakarjan näyn kaksi öljypuuta vertauskuvaavat?
33 Ei ole raamatunvastaista sanoa, että kaksi öljypuuta kuvaavat Jumalan älyllisiä luomuksia. Me luemme siitä temppelistä saadusta näystä, josta kristitty apostoli Johannes kertoo Raamatun viimeisessä kirjassa: ”Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida . . . Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.” (Ilm. 11:3, 4) Sakarjan näyn kahden öljypuun selitetään olevan ”ne molemmat öljyllä voidellut [kirjaimellisesti: kaksi öljyn poikaa], jotka seisovat kaiken maan Herran edessä”. Keitä ne siis kuvaavat? Ei henkeytettyjä profeettoja Haggaita ja Sakarjaa, vaan kahta henkilöä, joille Sakarjan käskettiin välittää sotajoukkojen Jehovan sana, nimittäin ylimmäistä pappia Joosuaa, Joosadakin poikaa, ja käskynhaltija Serubbaabelia.
34. a) Miten ylimmäinen pappi ja käskynhaltija jakoivat vertauskuvallista öljyä vertauskuvalliseen lampunjalkaan? b) Miten Serubbaabel ja Joosua itse pitivät Jumalan hengen määrän pysyvänä?
34 Jehovan henkeytettyjen profeettojen Haggain ja Sakarjan välityksellä hänen henkeään jaettiin Joosualle ja Serubbaabelille. Heidän piti puolestaan ottaa johto Jehovan toisen temppelin rakentamisessa ja jakaa Jehovan henkeä israelilaiselle jäännökselle sen hyväksi. Näiden kahden ’öljyllä voidellun’ piti täyttää koko ennallistettu kansa Jehovan hengellä jatkuvasti pysymällä loppuun saakka työssä ja rohkaisemalla temppelinrakentajia sekä kehotuksen sanoin että henkilökohtaisella esimerkillään. Tämän he voivat tehdä, jos he jatkuvasti seisoisivat Jehovan, ”kaiken maan Herran”, rinnalla. Heidän täytyy seistä Hänen puolellaan ainoaa oikeaa palvontaa koskevassa kiistakysymyksessä, ja heidän täytyy jatkuvasti palvella Häntä suosien yksinomaan Hänen palvontaansa. Näin tuo pyhä työ suoritettaisiin Jehovan hengellä. Koska hän on ”kaiken maan Herra”, hän toteuttaa tahtonsa sen suhteen.
35. Keitä nuo kaksi öljypuuta vertauskuvaavat näyn nykyisessä täyttymyksessä?
35 Keitä nuo ”kaksi öljypuuta”, ”molemmat öljyllä voidellut”, kuvaavat tämän näyn täyttymyksessä nykyisenä ”lopun aikana”? Koska ne kuvasivat näyn ensimmäisessä täyttymyksessä Sakarjan omana aikana ylimmäistä pappia Joosuaa ja käskynhaltija Serubbaabelia, niiden täytyy kuvata vain yhtä persoonaa, nimittäin Jehovan Voideltua, Messiasta eli Kristusta, Jeesusta, joka voideltiin Jumalan pyhällä hengellä. – Jes. 61:1–3; Luuk. 4:1.
36. a) Miten Jeesus Kristus on toiminut niin kuin ylimmäinen pappi Joosua ja käskynhaltija Serubbaabel suhteessaan Jumalan henkeen? b) Miten hän noiden kahden öljypuun tavoin on pitänyt jatkuvasti Jumalan hengen varaston pysyvänä, ja mihin vertauskuvalliseen lampunjalkaan hän on jakanut sitä?
36 Niin todellakin, sekä ylimmäinen pappi Joosua että käskynhaltija Serubbaabel esikuvasivat Jeesusta Messiasta. Ennen kuin hän lähti maan päällä olleiden uskollisten apostoliensa luota, hän lupasi lähettää heille hengen, joka on alkuisin taivaallisesta Isästä. (Joh. 14:16, 17; 15:26; 16:13, 14) Sitten helluntaipäivänä vuonna 33 hän palveli kuin nuo kaksi öljypuuta Sakarjan näyssä. Sinä päivänä Jehova Jumala alkoi käyttää häntä ohjatakseen ja vuodattaakseen pyhää henkeä hengellisen Israelin ”pyhään kansaan”. (Apt. 1:5; 2:1–35; Matt. 3:11; Mark. 1:7, 8; Luuk. 3:16) Samoin kuin Sakarjan viidennen näyn ”molemmat öljyllä voidellut” eli ”kaksi öljyn poikaa” Kristus Jeesus seisoo ”kaiken maan Herran edessä” Ylimmäisenä Pappina ja Käskynhaltijana ja palvelee Häntä jatkuvasti, sillä hän on Jumalan oikealla puolella taivaassa. (Apt. 2:34–36; 7:56) Tässä asemassa hän voi olla kanavana, joka varaa jatkuvasti Herran Jumalan henkeä maan päällä olevalle vertauskuvalliselle ”lampunjalalle”, hengellisen Israelin uskolliselle jäännökselle.
37. a) Minkä vahvistamana ja kenen johdolla jäännös on jatkanut temppelityötään? b) Kenelle siis kuuluu kiitos, ylistys ja kunnia temppelityön onnistumisesta?
37 Ei sotaväen vaan Kaikkivaltiaan Jumalan pettämättömän hengen avulla voideltu jäännös toimii taivaallisen Käskynhaltijansa ja Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Pyhän hengen innoittamina ja vahvistamina siihen kuuluvat jatkavat temppelityötä, kunnes se on suoritettu täysin loppuun. Näin ollen kiitos, ylistys ja kunnia lopullisesta, kruunaavasta menestyksestä ei kuulu hengellisten alipappien jäännökselle vaan Jehova Jumalalle, hengen Lähteelle, Jeesuksen Kristuksen, Hänen rakkaudellisen kanavansa, kautta.