13. luku

Jumalan vaunut turvaavat kruunauksen

 1. Onko Sakarjan kahdeksannessa näyssä nähdyt vaunut tuotu Egyptistä?

PROFEETTA Sakarjalle annetussa kahdeksannessa ja viimeisessä näyssä esiintyy vaunuja. Näitä vaunuja ei ole tuotu Egyptistä suojelemaan Jerusalemin temppelin rakentajia näyn antamisvuonna 519 eaa. eli Persian kuninkaan Dareios I:n toisena hallitusvuotena. Näyssä paljastetaan meille näiden voimakkaampien vaunujen korkeampi alkulähde. Katsokaamme Sakarjan kanssa, miten ne syöksähtävät näyttämölle:

 2. Minkä välistä vaunut tulivat esiin, montako niitä oli, ja millaiset hevoset niitä vetivät?

² ”Minä nostin jälleen silmäni ja näin, katso, neljät vaunut, jotka lähtivät liikkeelle kahden vuoren välistä; ja ne vuoret olivat vaskivuoria. Ensimmäisten vaunujen edessä oli punaisenruskeat hevoset, toisten vaunujen edessä oli mustat hevoset, kolmansien vaunujen edessä oli valkeat hevoset, ja neljänsien vaunujen edessä oli täplikkäät, väkevät [kirjavat, Um] hevoset.” – Sak. 6:1–3.

 3. Mikä tarkoitus on hevosten väreillä, ja mikä kysymys herää vuorista?

³ Meidän ei tarvitse arvailla, mitä hevosten erilaiset värit merkitsevät. Hevosten värin perusteella voitiin kunkin väristen hevosten vetämät vaunut erottaa toisistaan. Sakarja ei ilmoita meille, kuinka monta hevosta oli valjastettu vaunujen eteen. Mutta mitä esittävät ne kaksi vaski- eli kuparivuorta, joiden välistä nuo neljät vaunut tulevat esiin? Varmastikaan ne eivät kuvaa Jerusalemin vuorenhuippua ja siitä suoraan itään sijaitsevaa Öljymäkeä. Se, mitä ne edustavat, selviää siitä, mitä Sakarjalle nyt sanotaan:

 4. Mistä enkeli sanoo vaunujen tulevan esiin?

⁴ ”Minä lausuin ja sanoin enkelille, joka puhutteli minua: ’Mitä nämä ovat, Herra?’ Enkeli vastasi ja sanoi minulle: ’Ne ovat neljä taivaan tuulta [henkeä, Um], jotka lähtevät liikkeelle seisottuansa kaiken maan Herran edessä.’” – Sak. 6:4, 5.

 5. Kuka on ”kaiken maan Herra”, ja miksi nuo neljät vaunut asettuivat hänen eteensä?

⁵ Nämä eivät siis ole Egyptin tasangoilta lähteneitä kirjaimellisia sotavaunuja, vaan ne ovat näynomaisia vaunuja, jotka vertauskuvaavat ”neljää taivaan tuulta [henkeä, Um], jotka lähtevät liikkeelle seisottuansa kaiken maan Herran edessä”. Ja kuka on tuo ”kaiken maan Herra”? (Sak. 4:14) Hän on sotajoukkojen Jehova. (Miika 4:13) Ja missä hän oleskelee? Taivaissa, pyhässä hengellisessä temppelissään. Hänen eteensä nämä neljät vertauskuvalliset vaunut saapuvat, ja ne asettuvat kunnioittavasti Hänen eteensä saadakseen virallisen tehtävänsä, määräyksensä sen maan suhteen, jonka Herra Hän on. Sen jälkeen ne tulevat esiin kahden vertauskuvallisen kuparivuoren välistä.

 6. Mitä kaksi kuparivuorta raamatullisesti kuvaavat?

⁶ Näiden kahden kuparivuoren täytyy tämän mukaan kuvata Jumalan vuoria, ts. Jumalan hallitusjärjestöjä. Tämä ei ole yllättävää, sillä Pyhässä Raamatussa vuoria käytetään kuninkaallisten hallitusten ja valtakuntien vertauskuvina. Esimerkiksi Jumalan enkeli sanoi kristitylle apostolille Johannekselle seitsenpäisestä pedosta, jonka selässä portto, Suuri Babylon, istui: ”Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta.” (Ilm. 17:9, 10) Toinen kuparivuorista kuvaa siis Jehova Jumalan persoonallista valtakuntaa, missä hän hallitsee Kaikkeuden Suvereenina. Toinen kuparivuori esittää sitä messiaanista valtakuntaa, jonka Jehova perustaa ainosyntyisen Poikansa, Messiaan Jeesuksen, käsiin.

 7. a) Millä tavalla toinen vuori tuli olemassaoloon sen mukaan kuin Daniel näki näyssä? b) Milloin ja miten sen tekojen täyttymys tapahtuu?

⁷ Kuningas Nebukadnessar näki tämän toisen kuparivuoren unessa Babylonissa 87 vuotta ennen Sakarjan kahdeksatta näkyä. Se oli aluksi kivi, joka lohkaistiin suuresta vuoresta käsin koskematta ja joka sitten iski koko ihmiskunnan pakanaherruuden poliittiseen kuvapatsaaseen murskaten sen, minkä jälkeen tuo vertauskuvallinen kivi kasvoi suureksi vuoreksi, joka täytti koko maan. Daniel selitti tämän vuoren olevan kuvaus Jumalan Pojan messiaanisesta valtakunnasta ja sanoi: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Dan. 2:35, 44, 45) Tuo messiaaninen valtakunta ”irtautui” vuonna 1914 pakanain aikojen päättyessä, ja tulevassa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa se on puhdistava maan kaikista pakanahallituksista.

 8. Milloin nämä vaunut tulivat esiin kahden vertauskuvallisen kuparivuoren välistä, ja miten se, että ne ovat kuparia, on sopusoinnussa niiden vertauskuvallisen merkityksen kanssa?

⁸ Kun siis pakanain ajat päättyivät alkusyksyllä vuonna 1914, niin oli olemassa kaksi vertauskuvallista ”kuparivuorta”, nimittäin Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kuninkaallinen hallitus ja hänen kuninkaallisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen messiaaninen valtakunta. Nuo neljät vertauskuvalliset ”vaunut” tulevat siis esiin näiden kahden taivaallisen hallituksen välistä. Ilmeisesti ne tulivat esiin sodanjälkeisenä vuonna 1919, kun hengellisen Israelin jäännös vapautettiin Suuresta Babylonista ja se ryhtyi rakentamaan uudelleen Jehova Jumalan teokraattista palvontaa hänen hengellisessä temppelissään. Vanhalla ajalla kupari oli kultaan ja hopeaan verrattava jalometalli, ja sitä käytettiin Jehovan pyhässä palvontatabernaakkelissa samoin kuin Jerusalemin temppelissä. Näiden kahden vertauskuvallisen vuoren kuparin jalat ominaisuudet edustivat näin ollen sopivasti Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden valtakunnan ja hänen Poikansa messiaanisen valtakunnan jaloja ominaisuuksia ja painokasta vakavuutta.

 9. Miksi neljien vaunujen sanotaan olevan ”neljä taivaan henkeä”, ja mitä palvelusta nämä suorittavat?

⁹ Miten on mahdollista, että eriväristen hevosvaljakoiden vetämät neljät vaunut ovat ”neljä taivaan tuulta [henkeä, Um]”? (Sak. 6:5) Se johtuu siitä, että ne ovat profeetallisen näyn täyttymyksessä enkelihenkivoimia, joilla on pääsy taivaallisen ”kaiken maan Herran” eteen. Jehova tekee ”enkelinsä hengiksi”. (Ps. 104:1–4; Hepr. 1:7, Um) Koska hän on ”sotajoukkojen Jehova”, hän voi käyttää näitä enkeleitä sotilaallisissa tehtävissä suojelemassa valittua kansaansa. Jeesus Kristus sanoikin apostoli Pietarille roskajoukon edessä Getsemanen puutarhassa: ”Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” (Matt. 26:53) Koska näitä ”neljää taivaan henkeä” kuvataan hevosten vetämillä sotavaunuilla, niin ne kuvaavat taivaallisten enkeleitten joukkoja, jotka heidän taivaallinen Ylipäällikkönsä on valtuuttanut suojelemaan Hänen kansaansa maan päällä sinä aikana, jolloin Hänen palvontatemppeliään jälleenrakennetaan Jerusalemiin.

10. Mihin eri vaunuja vetävät hevoset menevät suorittamaan tehtäväänsä?

¹⁰ Minne sitten 1) punaisenruskeat hevoset, 2) mustat hevoset, 3) valkeat hevoset ja 4) täplikkäät, kirjavat hevoset lähtevät suorittamaan tehtäväänsä? Vastaukseksi enkeli selitti Sakarjalle noiden neljien vaunujen liikkeitä: ”’Ne, joitten edessä on mustat hevoset, lähtevät pohjoiseen maahan, ja valkeat lähtevät niiden jäljessä [meren taakse, Um (kirjaimellisesti ’jälkeensä’, so. omaan tulosuuntaansa)]. Täplikkäät lähtevät eteläiseen maahan. Ne väkevät [kirjavat, Um] lähtevät, ja menevät halusta, kuljeksimaan maata.’ Ja hän sanoi: ’Menkää, kuljeksikaa maata’. Ja ne kuljeksivat maata.” – Sak. 6:6, 7.a

11. a) Miksi punaisenruskeat hevoset näyttävät unohtuneen? b) Mitä tehtäviä muilla hevosilla on ja minkä hyväksi?

¹¹ Näyttää siltä kuin ”punaisenruskeat hevoset” olisi tässä unohdettu, mutta tämä näennäinen unohdus voi johtua siitä, että ne ovat jo täyttäneet velvollisuutensa sotilaspartion tehtävissä. Mustat hevoset lähtevät ”pohjoiseen maahan”, toisin sanoen alueelle, joka aikaisemmin kuului Babylonialle. Valkeat hevoset menevät länteen, päinvastaiseen suuntaan kuin mihin ne katsoivat (auringonnousuun). Täplikkäillä, kirjavilla hevosilla näyttää olleen kaksi määräystä, nimittäin ”eteläiseen maahan” (Afrikkaan, Egypti mukaan luettuna) sekä tiedusteluretkiä muuhun avoinna olevaan maahan, itäosiin, joita muut vaunut eivät partioineet. Jehovan enkeli antoi kaikille vaunuille tehtävän mennä määräalueille, maan eri kulmille. Ne tottelivat häntä kuuliaisesti suojellakseen Juudassa olevaa Jumalan kansaa.

12. Mikä merkitys tällä näyllä on puhtaan palvonnan ennallistajille, ja mitkä raamatunpaikat heillä on mielessään?

¹² Miten lohdullinen onkaan tämän näyn merkityksen täytynyt olla temppelin rakentajille Sakarjan päivinä! Heidän ei tarvinnut olla huolissaan siitä, että heidän vihollisensa puuttuisivat väkivaltaisesti heidän asioihinsa estääkseen heidän työnsä Jehovan palvontahuoneen rakentamiseksi. Miten vahvistavaa ja rohkaisevaa tämä onkaan myös hengellisen Israelin voideltuun jäännökseen kuuluville nykyään heidän ennallistaessaan koko laajuuteensa kaiken maan Suvereenin Herran puhdasta ja tahratonta palvontaa hänen hengellisessä temppelissään! He luottavat Jumalan lupaukseen: ”Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.” (Ps. 34:8) Uskossa he näkevät sen, mitä profeetta Elisan palvelijan silmät avattiin ihmeen avulla näkemään piiritetyssä Dootanissa: ”Vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” – 2. Kun. 6:17.

13. Mitä Jehova sanoo mustista hevosista ja omasta hengestään vaunujen lähtiessä suorittamaan partiointitehtäväänsä?

¹³ Profeetta Sakarjalle annettu kahdeksas ja viimeinen näky päättyy siihen, että hän näkee ja kuulee Jehovan hyväksyvän lausunnon noiden neljien vertauskuvallisten vaunujen sotilaspartiotoiminnan jatkuessa. Sakarja sanoo: ”Sitten hän huusi minut ja sanoi minulle näin: ’Katso, ne, jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni [Jehovan hengen, Um] lepäämään pohjoisessa maassa’.” – Sak. 6:8.

14. Miten vaaran on osoitettu vaanineen ”pohjoisessa maassa” myös Persian kuninkaan Dareios I:n päivinä?

¹⁴ Sanonta ”pohjoinen maa” viittaa Babyloniaan. (Jer. 25:8, 9) Jopa Persian kuninkaan Dareios I:n aikana siltä taholta uhkasi vaara. Tämän osoitukseksi luemme kirjan ”Suuri Babylon on kukistunut!” Jumalan valtakunta hallitsee! englanninkielisen painoksen sivulta 376 seuraavan historiallisen selostuksen:

. . . Tämä ei ole tietenkään Dareios Meedialainen, vaan kuningas Dareios I Persialainen, joka alkoi hallita valtakuntaa vuonna 522 eaa.

Tuona vuonna Dareios I:n piti lähteä Babylonia ja sen paikallishallitsijaa (Nidintu-Belia) vastaan, joka oli ottanut itselleen arvonimen Nebukadnessar III. Dareios voitti hänet taistelussa ja vähän myöhemmin vangitsi hänet ja tappoi hänet Babylonissa, joka oli koettanut puolustaa itsenäisyyttään. Sen jälkeen Dareios I tunnustettiin Babylonin kuninkaaksi vuoden 521 eaa. syyskuuhun saakka. Silloin Babylon kapinoi armenialaisen Arakan johdolla, joka omaksui arvonimen Nebukadnessar IV. Näin ollen Dareioksen täytyi voittaa babylonilaiset uudelleen. Kun kaupunki oli vallattu rynnäköllä samana vuonna, hän marssi valloittajana kaupunkiin. Näin murskattiin vanha perinne, jonka mukaan Babylonin jumala Beel antoi ihmiselle oikeuden hallita sitä osaa maata; ja valloittaja Dareios lakkasi tunnustamasta tuota väärää väitettä. Mikä isku Beelille eli Mardukille! Kun persialaiset tällä kerralla valtasivat kaupungin, he eivät kohdelleet sitä lempeästi, kuten Kyyros oli kohdellut. – Ks. myös s. 317 §1.

15. Minkä siis mustien hevosten vetämät vaunut, jotka lähetettiin ”pohjoiseen maahan”, estivät, ja miten ne näin ollen saivat ”Jehovan hengen lepäämään pohjoisessa maassa”?

¹⁵ Kotimaahansa Juudaan palanneet juutalaiset eivät näin ollen joutuneet uudelleen Babylonian herruuden alaisuuteen, Babylonian, joka oli tuhonnut Jerusalemissa olleen Jehovan ensimmäisen temppelin ja ”joka ei päästänyt vankejansa kotiin”. (Jes. 14:17) Tämän jälkeen ne Jehovan vertauskuvalliset vaunut, jotka menivät ”pohjoiseen maahan”, estivät myös kapinallisia babylonialaisia onnistumasta kapinoimisessaan ja uudelleen orjuuttamasta vapautettuja juutalaisia ja puuttumasta Jehovan toisen temppelin rakentamiseen. Näin nuo pohjoiseen lähteneet vaunut ja hevoset ovat jo ’saaneet Jehovan hengen lepäämään pohjoisessa maassa’. Niiden uskollinen suojeleva toiminta siellä rauhoitti Hänen henkensä pohjoisessa ja oli vakuutena siitä, että kaikki muut vaunut ja hevoset muilla maan kulmilla suojelisivat Jumalan temppelityötä.

16. Minkä suurenmoisen vakuuden tämä antaa Jehovan vapautetuille todistajille?

¹⁶ Miten suurenmoinen vakuus tämä onkaan nykyään Jehovan vapautetuille palvojille, jotka ovat hänen hengellisessä temppelissään. Suuri Babylon ja ketkään sen poliittiset rakastajat eivät enää koskaan valloita heitä, koska he ovat Jehovan vertauskuvallisten vaunujen suojeluksessa!

KRUUNU TEMPPELIÄ RAKENTAVALLE YLIMMÄISELLE PAPILLE

17. Keiden Babylonista tulleitten kanssa Sakarjaa käsketään nyt menemään Joosian taloon ja mitä tekemään siellä?

¹⁷ Kahdeksan näyn sarja tuona muistettavana yhdennentoista kuukauden (sebatin) 24. päivänä vuonna 519 eaa. oli nyt päättynyt, ja profeetta Sakarjan huomio kiinnitettiin tapahtumiin, jotka olivat nähtävissä luonnollisin silmin Juudan maassa. Katso! Tuolta tulee kolme uutta tulokasta Babylonista ja (kuten näyttää) Joosia, Sefanjan poika, vie heidät kotiinsa Jerusalemiin kestitäkseen heitä. Keitä nuo kolme miestä ovat, ja mitä he tuovat mukanaan? Profetian henki paljastaa heidät Sakarjalle: ”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Ota vastaan siirtolaisuudessa eläviltä Heldailta, Tobialta ja Jedajalta – mene tänä päivänä, mene Joosian, Sefanjan pojan, taloon, johon he ovat tulleet Baabelista, – ja ota vastaan hopea ja kulta, tee kruunu ja pane se ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, päähän.’” – Sak. 6:9–11.

18. Miksi ei ollut mitään sitä vastaan, että Sakarja otti osan hopeasta ja kullasta ja että hän suoritti profeetallisen teon?

¹⁸ Luultavasti profeetta Sakarja ei käyttänyt kaikkea sitä hopeaa ja kultaa, jonka Heldai, Tobia ja Jedaja toivat lähetystönä lahjoitukseksi niiltä juutalaisilta, jotka olivat vielä Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Vaikka ne, jotka olivat lähettäneet nämä kolme Babylonista tullutta miestä, eivät olleetkaan neuvoneet heitä antamaan hopeaa ja kultaa Sakarjalle, niin kenelläkään ei voinut olla mitään sitä vastaan, että hän otti siitä osan sotajoukkojen Jehovan käskystä, koska hopea ja kulta oli todellisuudessa lahjoitettu Hänelle käytettäväksi siihen ennallistamistyöhön, mitä käskynhaltija Serubbaabel johti. Sillä määrällä, jonka Sakarja otti, hänen oli suoritettava profeetallinen teko rohkaistakseen ennallistamistyötä.

19. Mitä Sakarjan piti valmistaa, ja miten hänen tuli sitten käyttää valmistamaansa?

¹⁹ Ottamastaan kallisarvoisesta metallista Sakarjan piti valmistaa ”kruunu” (kirjaimellisesti ”tee kruunuja”, mutta monikkomuotoa käytetään tässä ilmeisesti osoittamaan komeutta). Sakarjan piti asettaa valmistamansa esine ylimmäisen papin Joosuan päähän. Mitä se merkitsi?

20. a) Mitä Vesaksi nimitetyn piti rakentaa, ja missä hän oli hallitseva? b) Mikä valmistetusta kultaisesta kruunusta oli tuleva?

²⁰ Kuunnelkaamme, mitä Sakarjan käsketään sanoa Joosualle: ”Ja sano hänelle näin: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on oleva pappi valtaistuimellansa, ja rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä. Ja [komea, Um] kruunu on oleva muistona Herran temppelissä Helemistä [eli Heldaista] ja Tobiasta ja Jedajasta ja Sefanjan pojan [Henin, Um (eli Joosian)] suosiollisuudesta. Ja kaukana asuvaiset tulevat ja rakentavat Herran temppeliä.’” – Sak. 6:12–15.

21. Miksi oli sopivaa, että ylimmäinen pappi Joosua kruunattiin eikä käskynhaltija Serubbaabel?

²¹ Neljännessä näyssä Sakarjan oli käsketty sanoa ylimmäiselle papille Joosualle: ”Katso, minä annan tulla palvelijani, Vesan.” (Sak. 3:8) Jer. 23:5:ssä ennustettu Vesa sanotaan herätettävän Juudan huoneeseen kuuluvalle kuninkaalle Daavidille, eikä Leevin huoneeseen kuuluvalle ylimmäiselle papille. Siitä huolimatta oli sopivaa, että Sakarja asetti kaltaisen kruunun ylimmäisen papin Joosuan päähän eikä käskynhaltija Serubbaabelin päähän. Miksi? Koska Vesasta oli sanottu: ”Hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on oleva pappi valtaistuimellansa.” (Sak. 6:13) Tässä kreikkalainen Septuaginta-käännös kirjoittaa toisin, sanoen: ”Ja hänen oikealla puolellaan on oleva pappi”, ja monet nykyaikaiset käännökset omaksuvat tämän lukutavan heprealaisen ja syyrialaisen asemesta. Ylimmäisen papin Joosuan kruunaaminen käskynhaltija Serubbaabelin asemesta ei herättäisi Persian kuninkaassa Dareios I:ssä pelkoa hankkeilla olevasta juutalaisten kapinasta. Ei, kuningas Daavidin valtakuntaa ei ennallistettu tuohon aikaan, vaan sen tuli odottaa pakanain aikojen päättymiseen vuoteen 1914 asti. – Luuk. 21:20–24.

22. Istuiko Joosua, Joosadakin poika, valtaistuimella hallitsemassa pappiskuninkaana, ja mikä on tämän valossa profetian sovellutus ja täyttymys?

²² Ylimmäinen pappi Joosua osallistui käskynhaltija Serubbaabelin kanssa Jehovan toisen Jerusalemissa olevan temppelin rakentamiseen loppuun asti, ja hän näki sen vihkimisen. Hän ei kuitenkaan henkilökohtaisesti hallinnut kruunattuna pappiskuninkaana Jerusalemissa olevalla valtaistuimella. Ei myöskään käskynhaltija Serubbaabel. Mutta voideltu ylimmäinen pappi Joosua oli esikuva eli profeetallinen malli Messiaasta, Kristuksesta, ja Vesaa koskeva ennustus täyttyy täysin viimeksi mainitussa. Messiaasta, Jumalan Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta, tulee tosiaan Pappiskuningas Jehova Jumalan oikealla puolella taivaassa. Hän täyttää sen, mitä esikuvattiin muinaisella Melkisedekillä, joka oli samanaikaisesti sekä Saalemin kuningas että Korkeimman Jumalan pappi. Pakanain aikojen päättymisestä, vuodesta 1914, lähtien hän on hallinnut taivaassa Kuningas-Pappina Melkisedekin tavoin, ja nyt hän hallitsee ja käy kukistaen vihollistensa keskellä. – Ps. 110:1–6, Um.

23. a) Onko Jeesuksen Ylimmäisen Papin viran ja Kuninkaan viran välillä mitään ristiriitaa? b) Kenen puolesta hän kantaa arvollisesti ”valtasuuruuden”, ja mistä työstä Jehova antaa hänelle kunnian?

²³ Messias Jeesus, joka kruunattiin vuonna 1914, ei jäljittele kristikunnan uskonnollista papistoa, joka sekaantuu maailmalliseen politiikkaan ja koettaa määräillä närkästyneitä poliitikkoja. Hänen taivaallisen Ylimmäisen Papin virkansa ja messiaanisen Kuninkaan virkansa välillä ei ole mitään ristiriitaa, sillä kuten on kirjoitettu, ”rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä”. (Sak. 6:13) Hän kantaa arvollisesti Jumalan hänelle antaman ”valtasuuruuden”, jonka Jumalan Ylimmäinen Pappi hän on. (Hepr. 5:4–6) Taivaassa olevalta kuninkaalliselta valtaistuimeltaan hän on johtanut temppelityötä maan päällä vuodesta 1919 lähtien voideltujen hengellisten alipappiensa vapautetun jäännöksen keskuudessa. Ylimmäisen papin Joosuan tavoin silloin, kun Jehovan temppeliä rakennettiin uudelleen Jerusalemiin, Jeesus Kristus, taivaallinen Ylimmäinen Pappi, saattaa temppelityön päätökseen. Hänen Jumalansa antaa hänelle oikeutetusti tämän kunnian.

24. Mitä noiden kolmen Babylonista tulleen miehen ja (epäsuorasti) Joosian tuomasta kullasta valmistetun kruunun käyttö ilmaisee niistä, jotka osallistuvat temppelityöhön?

²⁴ Ne, jotka ovat osallistuneet temppelityöhön, muistetaan asianmukaisesti tuossa Korkeimman Jumalan hengellisessä temppelissä. Heidän osuutensa ei sallita unohtua, niin kuin kruunukin, joka oli tehty Helemin (Heldain, syyrial.), Tobian ja Jedajan sekä epäsuorasti heidän vieraanvaraisen isäntänsä Henin (Joosian, syyrial.) tuomasta kullasta, oli ”muistona Herran temppelissä”. (Sak. 6:14) Se säilyy Jehovan muistissa.

25. Mitä näiden kolmen miehen tulo Babylonista lahjoituksineen näyttää ennakoineen seuraavaksi puhuttujen sanojen mukaan?

²⁵ Heldain, Tobian ja Jedajan tuleminen Babylonista tekemään eli luovuttamaan lahjoitusta temppelin jälleenrakentamisen hyväksi näytti ennakoivan jotakin suurempaa. Tämä ilmenee Jehovan sanoista, jotka lausuttiin välittömästi sen jälkeen, kun hän oli puhunut noiden kolmen Babylonista tulleen pakkosiirtolaisen muistosta temppelissä: ”Ja kaukana asuvaiset tulevat ja rakentavat Herran temppeliä.” (Sak. 6:15) Epäilemättä – vaikka tätä ei ole kerrottu – monet juutalaiset lähtivät Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja tulivat Jerusalemiin tarjotakseen auttavan kätensä Jerusalemin toisen temppelin rakentamiseksi.

26. Miten tämä ennustus on täyttynyt vuodesta 1919 lähtien?

²⁶ Samalla tavalla monet, jotka halusivat palvoa Jehovaa, jättivät vuoden 1919 jälkeen Suuren Babylonin tietty tarkoitus mielessään. Tämän tarkoituksen he toteuttivat antautumalla Jehovalle, jota he pitivät Jumalana, ja menemällä vesikasteelle Jeesuksen Kristuksen käskyn mukaan ja liittymällä voideltuun jäännökseen, joka oli säilynyt Jehovan kansan koettelemuksissa ensimmäisen maailmansodan aikana. Jehova Jumala hyväksyi heidän antautumisensa Kristuksen kautta ja siitti heidät hengellään lisäten heidät siten temppelityöhön osallistuvaan hengellisten israelilaisten jäännökseen. He ovat tarttuneet tähän siunattuun tilaisuuteen, ennen kuin temppelityö on ohi!

27, 28. Mitä voidaan sanoa siitä, täyttyykö Sak. 6:15 myös siinä palvojien ”suuressa joukossa”, jonka jäsenet eivät ole hengellisiä israelilaisia?

²⁷ Entä mitä on sanottava niiden ”suuresta joukosta”, joista ei tule hengellisiä israelilaisia, mutta jotka liittyvät voideltuun jäännökseen Jehova Jumalan palvonnassa ja tukevat jäännöstä temppelityössä? Pyhän Raamatun viimeinen kirja (Ilm. 7:9–17) ennusti sellaisten ainoan elävän tosi Jumalan palvojatoverien ”suuren joukon”. He tunnustavat hänet valtaistuimella istuvaksi Kaikkeuden Suvereeniksi. He ottavat vastaan hänen Uhrikaritsansa, Jeesuksen Kristuksen, syntiuhrin. Tämän osoittamiseksi he antautuvat Jehovalle Kristuksen kautta ja todistavat sen vesikasteella. Sitten he suorittavat heille määrättyä pyhää palvelusta Jehovan hengellisen temppelin maallisessa esipihassa. He pääsevät esipihoja ympäröivien muurien sisäpuolelle, muurien, jotka erottavat esipihat ulkopuolella olevista epäpyhistä asioista.

²⁸ He tekevät tämän nyt, ennen kuin tuleva ”suuri ahdistus” kohtaa Suurta Babylonia ja koko muuta maailmallista asiainjärjestelmää. Näin he tulevat sisälle ennen temppelityön päättymistä tuona merkittävänä aikana. Jehova ei unohda heidän osuuttaan. Hän muistaa sen palkitsemalla heidät.

29. Minkä saaminen valmiiksi vuonna 515 eaa. todisti Jehovan lähettäneen Sakarjan?

²⁹ Jerusalemin toisen temppelin valmistuessa vuonna 515 eaa. juutalaisella jäännöksellä ja Juudan maassa olleilla käännynnäisillä oli lopullinen todiste siitä, että Sakarja oli Jumalan lähettämä tosi profeetta. Turhaan ei Sakarjalle ollut sanottu: ”Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän tykönne. Näin on tapahtuva, jos te hartaasti kuulette Herran, teidän Jumalanne, ääntä.” – Sak. 6:15.

30. Minkä tapahtuman me tulemme näkemään ja mistä me tulemme täysin tietoisiksi, kuten Sakarjan päivinä, jos me kuuntelemme Jehovan ääntä?

³⁰ Samoin on nykyään meidän laitamme. Kaikki riippuu siitä, kuuntelemmeko me Jehovan ääntä pitäen häntä Jumalanamme. Jos me kuuntelemme, meillä on etu nähdä temppelityön voitollinen päättyminen kruunatun Pappiskuninkaan Jeesuksen Kristuksen kunniaksi. Me tulemme täysin tietoisiksi siitä, että sotajoukkojen Jehova lähetti profeetta Sakarjan ja että Hän on antanut etukäteen meille oikean näkemyksen Sakarjan profetiasta hyödyksemme ja iloksemme. Jehovan neljät vertauskuvalliset vaunut ovat partioineet kaikkialla maailmassa turvatakseen niiden hengellisen tilan, jotka palvovat hänen temppelissään. Niiden suojeluksessa työmme tulee valmiiksi!

[Alaviitteet]