Kääntyminen Jehovan puoleen

 1. a) Mikä pani Mooseksen kasvot loistamaan ja millaisin seurauksin? b) Miten Paavali osoitti vaikeuden todellisen syyn?

”KUN heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.” Näin kirjoitti apostoli Paavali käsitellessään uuden liiton erinomaista kirkkautta verrattuna Israelin kanssa tehtyyn lakiliittoon Mooseksen toimiessa välimiehenä. Kun Mooses tuli alas Siinain vuorelta kaksi laintaulua mukanaan, niin hänen kasvonsa loistivat, niin että kansa pelkäsi lähestyä häntä. Siksi hänen oli verhottava kasvonsa. Mutta, kuten Paavali selitti, vika oli todellisuudessa Israelin kansassa itsessään. Israelilaisten sydämet ja mielet eivät olleet oikeassa tilassa. ”Heidän mielensä paatuivat, . . . Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä.” Heidän sydämensä ja mielensä eivät olleet kääntyneet rakkaudellisessa antaumuksessa Jehovan puoleen. Sen sijaan he paaduttivat sydämensä itsepäisyydessä, kuten Jehova sanoi heille: ”’Aina he eksyvät sydämessään’; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni.” – 2. Kor. 3:12–16; 2. Moos. 34:29–35; Hepr. 3:10.

 2. a) Voiko maailma kerskua paremmuudestaan Israeliin verrattuna tässä suhteessa? b) Miten tämän vaikeuden pohjimmainen syy ilmenee?

² Puhuen yleensä maailmasta Paavali jatkaa samaan sävyyn sanoessaan, että ”meidän evankeliumimme on peitossa, . . . niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista”. (2. Kor. 4:3, 4) Jesaja sanoikin: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen.” (Jes. 53:6) Siinä on vika. Me pidämme omasta tiestämme. Se oli kummankin juuri käsitellyssä tuhlaajapoikavertauksessa olevan pojan väärän askeleen pohjimmainen syy. Nuorempi poika halusi nautinnollista elämää. Vanhempi poika halusi oman tiensä ylpistyen siinä määrin, että vastusti isänsä toivomusta.

 3. Miten voimme välttää nämä väärät askeleet, ja mihin kysymykseen tämä johtaa?

³ Ainoa, mikä pelastaa meidät näistä vääristä askeleista, jotka johtuvat oman tiemme haluamisesta, on että vilpittömästi käännämme sydämemme Jehovan puoleen. Tämä ei ole helppoa. Se merkitsee maailman hengen ja tien ja langenneen lihamme vastaista menettelyä. Onko Jehova tehnyt viime vuosina mitään auttaakseen niitä, jotka haluavat palata hänen luokseen, tai toisia, jotka hapuilevat hänen puoleensa?

 4. a) Mihin armolliseen varaukseen Malakian ennustus viittaa? b) Mikä loppulausunto tässä suhteessa esitetään?

⁴ Palatessamme Malakian ennustukseen muistanet, että me näimme Malakian kahdessa viimeisessä luvussa todistuksen siitä, että Jehova varaa todella armollisesti tarvittavan kannustimen hengellisessä tarpeessa olevien auttamiseksi. Tämän nähdään täyttyvän nyt niiden antautuneitten ihmisten joukossa, joita Jehova on jo runsaasti siunannut ja jotka hän on todistajinaan tehnyt selvästi erottuviksi ja hyvin tunnetuiksi koko maailmassa. Mutta me emme tässä Malakian 3. ja 4. luvun kertauksessa pysähtyneet kuitenkaan vielä ennustuksen loppusanoihin, joissa Jehova lausuu: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.” – Mal. 4:5, 6.

PIENOISTÄYTTYMYS

 5. Mitkä ja kenen lausunnot antavat avaimen pienoistäyttymykseen?

⁵ Nämä sanat kertovat sydäntenkääntämistyöstä ja sopivat siis suoraan siihen, mitä haluamme tietää. Miten ne tulee ymmärtää täyttymyksessä, ja kehen viitataan sanoilla ”profeetta Elia”? Meidän täytyy opastukseksemme ensiksi katsoa, tapahtuiko täyttymystä Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa. Kuten olemme jo huomauttaneet, monet ennustukset täyttyivät silloin pienoiskoossa, mikä tarjosi pienoismallin eli ennakkoväläyksen näinä toisen tulemuksen päivinä tapahtuvasta suuremmasta täyttymyksestä. Tämä Malakian ennustus ei ole mikään poikkeus. Kun enkeli Gabriel sanoi juutalaiselle papille Sakariaalle, että tämä saisi pojan, niin hän ennusti hänelle, että ”hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun [käytännölliseen viisauteen, Um], näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan”. Sakariaan pojasta tuli Johannes Kastaja. Jeesus itse sanoi Johanneksesta: ”Hän on Elias, joka oli tuleva.” Miten Johannes suoritti tämän työn, sydänten kääntämisen? – Luuk. 1:16, 17; Matt. 11:14; 17:10–13.

 6. a) Miksi Johannes Kastajan sanoma ja työ olivat välttämättömät? b) Millä tavalla sydämet käännettiin takaisin?

⁶ Johannes Kastajan sanoma oli suora: ”Tehkää parannus [katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Se oli kiireellisen tärkeä. Silloin oli sitä sukupolvea uhkaavan tuomion aika, kuten Johannes sanoi: ”Jo on kirves pantu puitten juurelle.” Myös taivasten valtakunnan edustajaa, Jeesusta Kristusta, piti ilmoitettaman. Ihmiset tarvitsivat valmistamista. Heidän oli tultava järkiinsä. Heidän uskonnolliset johtajansa olivat ”tehneet Jumalan sanan tyhjäksi” perimätiedoillaan, ja heidän sydämensä olivat etääntyneet hänestä kauas. Siksi heidän sydämensä piti kääntää takaisin. Johannes antoi ”käytännöllistä viisautta” esittäessään terveitä neuvoja niille, jotka tulivat hänen luokseen, veronkokoojat ja sotilaat sekä fariseukset ja saddukeukset mukaan lukien. Hänen työnsä oli valistavaa ja menestyksellistä. Se tarjosi tarvittavan kannustimen. Hän ’sai valmiiksi Jehovalle valmistetun kansan’, jonka sydän oli kääntynyt auliisti takaisin, niin että heistä tuli Jumalan poikia hengellisinä israelilaisina. Heidän sydämensä kääntyivät myös heidän isiensä, patriarkkojen, puoleen valmiina uskomaan samoin kuin Aabraham. Paavali sanoi: ”Ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.” – Matt. 3:2, 7–12; 15:1–9; Luuk. 3:10–14; Joh. 1:35–40; Gal. 3:7.

SUUREMPI TÄYTTYMYS

 7. Miten tiedämme, ettei Johannes täyttänyt täysin kuvausta?

⁷ Tämän Malakian ennustuksen suurempi täyttymys tapahtuu, kun Herra Jeesus palaa valtakunnan vallassa ja kirkkaudessa. Jeesus viittasi tähän ihmisen Pojan tulemukseen valtakunnan vallassa yhdistäen sen kirkastusnäkyyn, minkä hän antoi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen läsnä ollessa korkealla vuorella. (Mark. 9:1–8; Matt. 17:1–9) Elia ilmestyi siinä näyssä, mikä osoittaa, että Mal. 4:5, 6 oli täyttyvä tulevaisuudessa suuremmassa mitassa. Koska tämä näky annettiin Johannes Kastajan kuoleman jälkeen, niin on ilmeistä, että Johannes itse ei täysin täyttänyt kuvausta.

 8. Kuka tunnistetaan nykyiseksi ”profeetta Eliaksi”?

⁸ Kuka on sitten nykyinen ”profeetta Elia”, jolle on uskottu ”Herran päivän, sen suuren ja peljättävän”, varoitusjulistus sekä sydäntenkäännyttämistyö? Jeesus ilmaisi vastauksen jo mainitussa ennustuksessa, kun hän puhui ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä palvelijasta”, joka jakaa hengellistä ”ruokaa ajallansa” ja jonka Herra siitä syystä on määrännyt ”kaiken omaisuutensa hoitajaksi”. (Matt. 24:45–47) Tämä uskollinen palvelijaluokka, voideltu jäännös, näkyy nyt selvästi erillisenä. Elian ja Johannes Kastajan tavalla se pelottomasti julisti Jumalan tuomioita kaikkea väärää palvontaa kohtaan, kunnes viholliset keskeyttivät asiat vuonna 1918. Mutta vuonna 1919 elvytettiin työ kansan kääntämiseksi Jumalan puoleen ja ensiksi ”Suurta Babylonia” ja sitten Saatanan näkyvää poliittista järjestelmää Harmagedonissa uhkaavan hävityksen julistamiseksi. – Ilm. 18:21; 19:11–16.

 9. Miksi toinen profeetta tuodaan kuvaan, ja kuka hän on?

⁹ Nykyinen Elia-luokka on täten suorittanut sydäntenkääntämistyötä. Olemme jo tarkastelleet valmistelutyötä, jota tehtiin ”muiden lampaitten” hyväksi vuoteen 1935 asti, ja tähän sisältyivät nekin erityiset ”lampaat”, joita se tuhlaajapoika kuvasi, joka oli tuhlannut varhaisemmat tilaisuutensa palvella Jehovaa. Mitä on tehty sen jälkeen? Ymmärtääksemme tämän meidän täytyy huolellisesti tarkastella Elian alkuperäistä profeetallista mallia kokonaisuudessaan. Näin tulee kuvaan toinen profeetta, vaikkei tämä merkinnytkään mitään vikaa eikä laiminlyöntiä Elian puolelta. Kun Jumala valtuutti Elian voitelemaan eräitä henkilöitä toimeenpanemaan Hänen tuomioitaan Baalin palvontaa vastaan, Hän sanoi: ”Voitele sijaasi profeetaksi Elisa.” Elia teki heti niin, ja sen johdosta Elisa jätti työnsä ja ”nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä”. Hänellä oli siten etu saada monivuotista valmennusta Elian johdolla. – 1. Kun. 19:15–18, 21.

10. Mikä oli Elian viimeinen ihmetyö, mihin se johti, ja miten se täyttyi?

¹⁰ Muistatko Elian viimeisen ihmetyön? Se oli Jordanin virran vesien jakaminen, jonka hän teki lyömällä niitä virkavaipallaan, joten hän ja Elisa voivat päästä yli itäpuolelle kuivaa maata pitkin. (2. Kun. 2:8) Seurauksena oli, että jakokohdan alapuolella olevat vedet virtasivat elottomaan Kuolleeseen mereen, mutta sen yläpuolella olevat vedet pysyivät paikallaan. Samoin on Elia-luokan laita nykyään. ”Vedet, . . . ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.” (Ilm. 17:15) Monta vuotta oli nähty maallinen ihmisluokka, ja sen jäseniä ilmestyi kasvavassa määrin, mutta vasta vuonna 1935 alkoi kuvaannollisten vesien todellinen jakaminen ja ”muiden lampaitten” kokoamistyö, niin kuin on jo mainittu. Kootut estyivät tuhoon johtavasta alaspäinluisumisesta. Jehova käytti Elia-luokkaa kuvaannollisten vesien jakamisen aloittamisessa. Se pääsi hyvään alkuun, ja Elisa-luokka jatkoi sitä.

11. a) Mikä ihmeteko erotti nuo kaksi profeettaa? b) Miten ja milloin tämä täyttyi?

¹¹ Muistatko Elisan ensimmäisen ihmetyön? Se oli sama kuin Elian viimeinen: hän käytti Eilalta pudonnutta virkavaippaa samassa tarkoituksessa, ja se auttoi Elisaa ylittämään uudelleen joenuoman kuivin jaloin. Vasta nyt hän oli yksin, paitsi että Jehova tuki häntä. Noiden kahden ihmetyön välillä tapahtui muukin huomattava seikka, kun Elia kohosi taivaisiin tuulispäässä sen jälkeen kun tuliset vaunut ja hevoset olivat erottaneet hänet Elisasta. Tämä kuvasi profeetallisesti Elia-luokan työn loppua ja saman työn jatkumista voimakkaampana Elisa-luokan toimesta. Sotavuoden 1942 alkupuolella sattuneet historialliset tapahtumat osoittivat tämän muutoksen täyttymyksen. Juuri sen edellä, keskellä toista maailmansotaa, näytti siltä kuin todistustyö loppuisi. Tulevaisuudentoiveet olivat hyvin epävarmat. Tammikuun 8. päivänä 1942 kuoli Vartiotorni-seuran presidentti J. F. Rutherford. Pysähtyikö työ? – 2. Kun. 2:11–14.

12. Mikä osoittaa Elisa-luokan ymmärtäneen tehtävänsä?

¹² Päinvastoin, Elisa-luokka, joka koostui voidellun jäännöksen jäljellä olevista jäsenistä, jatkoi heti samaa kuvaannollisten vesien jakamistyötä samoin kuin Elisakin teki kirjaimellisesti. Samaa Vartiotorni-seuraa käytettiin julkaisuvälineenä, mutta sillä oli uusi presidentti. Samassa Vartiotornin (engl.) numerossa, joka ilmoitti presidentti Rutherfordin kuoleman, ilmestyi myös pääkirjoitus ”Lopullinen kokoaminen”, mikä perustui Jer. 16:16:een, missä kerrotaan niiden vilkkaasta kalastamisesta ja metsästämisestä, jotka vielä voivat toipua. Saman vuoden 1942 kesällä pitivät Jehovan todistajat kolmipäiväisen konventin Clevelandissa, Ohiossa, ja sen ohjelma toistettiin muiden maiden monissa konventeissa. Pääteema perustui Jes. 59. ja 60. lukuun, ja se käskee Jumalan kansaa: ”Nouse, ole kirkas”, mikä on johtanut suuren ihmisjoukon tulemiseen valoon lentäen ”niinkuin pilvet”. (Jes. 60:1–3, 8; Ilm. 7:9) Ei ole epäilystäkään siitä, että Elisa-luokka oli selvillä tehtävästään eikä hukannut yhtään aikaa!

”ELISA-LUOKAN” TYÖ VALISTUSTYÖTÄ

13. a) Minkä luonteisia Elisan ihmetyöt olivat, ja kuka niistä hyötyi? b) Mikä samankaltainen työ pantiin alulle v. 1942, ja miten se on kehittynyt?

¹³ Tämä sama voideltu luokka on senjälkeisinä yli kahtenakymmenenä vuotena ponnistellut eteenpäin heikentymättömällä tarmolla ”muiden lampaitten”, monien ”tuhlaajapojan” luokkaankin kuuluvien, yhä kasvavan joukon avustamana. Tämä johtuu heidän yllään lepäävästä Jehovan hengestä. Samoinhan se lepäsi Elisankin yllä, joka pyysi Elialta esikoisen osaa, ’sinun hengestäsi kahta osaa’. (2. Kun. 2:9, Um) Tämä suotiin silloin ilmeisesti Elisalle, sillä Raamattu esittää kuusitoista ihmetyötä Elisan ansioksi ja Elian kahdeksan. Monet Elisan ihmetyöt olivat parannus- ja ennallistamistöitä, jotka hyödyttivät erityisesti ”profeetanoppilaita”, kuten pilaantuneen vesivaraston ja jonkin myrkyllisen keiton parantaminen sekä ruokavarojen yliluonnollinen lisääntyminen. Tapahtui suunemilaisen vaimon pojan herätys ja Naemanin spitaalin parantaminen. (2. Kun. 2:15–6:23) Uskollisten profeettojen ryhmä menestyi Elisan palvelusaikana. Vastaavasti Clevelandissa vuonna 1942 pidetyn konventin jälkeen ne, jotka olivat vastuussa Brooklynin päätoimistossa, päättivät aloittaa koulun lähetystyöntekijöiden valmentamiseksi palvelemaan maailmanlaajuisesti saarnaamisessa ja opettamisessa ja ”muiden lampaitten”, tuhlaajapojan luokkaan kuuluvienkin, kokoamistyössä. Tämä lähetyskoulu avattiin 1.2.1943, ja se on sen jälkeen laajentunut ja auttanut niitä, jotka on varustettu suorittamaan hyvää palvelusta Jehovan todistajain järjestön rakentamisessa monissa maissa sekä myös aloittamaan työn uusissa paikoissa. Kiinnostusta ”tuhlaajapojan” luokkaa kohtaan ilmaisivat sitten kirjoitukset ”Tuhlaajapoika hädässä” ja ”Tuhlaajapoika tulee kotiin” Vartiotornin englanninkielisissä numeroissa 1. ja 15.11.1943 ja suomenkielisissä 15.11. ja 1.12.1945. Sitten pidettiin kuukauden pituinen erikoistodistusrynnistys kautta maailman lokakuussa 1944 nimellä ”’Tuhlaajapojan’ todistuskausi”.

14, 15. a) Mikä muu ohjelma aloitettiin v. 1942, ja miten se on edistynyt? b) Mikä uusi valmennuskurssi pantiin alulle v. 1959?

¹⁴ Lisäksi aloitettiin vuonna 1942 ohjelma, jonka mukaan voitiin jokaisessa Jehovan todistajain seurakunnassa kautta maailman panna käyntiin valmennuskurssi kristillisessä evankeliuminpalveluksessa. Vuonna 1943 ilmoitettiin ”Kutsu toimintaan”-nimisessä konventissa suunnitelmat teokraattisen palveluskoulun perustamisesta joka seurakuntaan. Kaikkia kehotettiin olemaan mukana ja tulemaan paremmin varustetuiksi ja pätevämmiksi, joskin ainoastaan miesoppilaat pitivät puheita lavalta. Mutta vuonna 1958 järjestettiin kaikille oppilaille, niin miehille kuin naisillekin, mahdollisuus osallistua siihen. Naiset eivät kuitenkaan pidä puheita, vaan näyttävät, miten Valtakunnan sanomaa esitetään tehokkaasti kaikissa tilanteissa. – 1. Tim. 2:11, 12.

¹⁵ Jälleen uusi Elisa-työn piirre alkoi vuonna 1959. Järjestettiin neliviikkoinen kurssi seurakunnan valvojien valmentamiseksi kaikissa maissa, joihin Vartiotorni-seura on perustanut haaratoimiston omine tiloineen. Valvojat kutsutaan käymään kurssi ilmaiseksi.

16. a) Miten kaikki tämä työ on hyödyttänyt ”tuhlaajapojan” luokkaa? b) Miten (engl.) Vartiotornin numero 1.5.1937 osoitti, etteivät jotkut ehkä olleet työskennelleet palveluksensa parantamiseksi?

¹⁶ Olemme vain lyhyesti pääpiirteissään esittäneet valistustyön, mihin on ryhdytty, mutta muista, että samalla kun tämä on ollut suuri siunaus itselleen Jehovan todistajille, se ei ole pysähtynyt siihen. Ei tietenkään. Se on suureksi osaksi keino tiettyä tarkoitusta varten. Se tekee mahdolliseksi suorittaa paljon tehokkaampaa ja laajakantoisempaa evankeliuminpalvelusta kaikkien hyväksi, jotka ovat hädässä, ”tuhlaajapojan” luokka mukaan lukien. Jehovan todistajat voivat ja heidän totisesti tuleekin osoittaa arvostusta käyttämällä hyväkseen näitä keinoja palveluksensa parantamiseksi. Eikö olisi surullista, jos joku arvottomasta tai riittämättömästä syystä kieltäytyisi käyttämästä näitä keinoja ja antaisi siten mahdollisesti harmistuneen hengen kehittyä, jollaista vanhempi veli ilmaisi Jeesuksen kuvauksessa? (Luuk. 15:25–30) Vilpittömästi ja nöyrästi yrittämällä käyttää näitä apukeinoja voimme osoittaa tosi lähimmäisenrakkautta syrjimättä ”tuhlaajapojan” luokkaan kuuluviakaan. Me emme haluaisi olla niitä, joilla ”ei ole intoa”, ja kärsiä seurauksia, niin kuin mainittiin Vartiotornin (engl.) 1.5.1937 sivulla 130 otsakkeen ”Ryhmänpalvelija” alla, missä sanottiin: ”Valtakunnan sanoman julistus on nyt kaikkein tärkeintä. Voideltujen velvollisuus on äänestää, kenen tulee olla ryhmänpalvelija, mutta ’halonhakkaajat ja vedenkantajat’ (Joos. 9:21–27) voivat palvella. (5. Moos. 16:12–15; 29:11) Kun ryhmässä ei ole keitään, jotka kykenisivät täyttämään ryhmänpalvelijoitten tai palveluskomiteoitten paikat, ja kun on joonadabeja, joilla on kykyä ja intoa, niin asetettakoon joonadabeja palveluskomiteaan ja annettakoon heille tilaisuus palvella. Työn ei pidä olla lamassa siksi, että joillakuilla ryhmän jäsenillä ei ole intoa. Evankeliumia täytyy nyt julistaa. – Matt. 24:14.”

17. a) Minkä väärän tien jotkut sekä jäännöksestä että muista lampaista ovat saattaneet omaksua? b) Miten he ovat kumminkin osoittaneet tosi katumusta?

¹⁷ Monet Kristuksen perijätovereitten jäännöksestäkin sekä ”muiden lampaitten” luokasta ovat joskus elämässään menetelleet tuhlaajapojan tavalla. Antauduttuaan Jehovalle he myöhemmin lähtivät Isänsä talosta, ja jotkut heistä tekivät sellaistakin, mikä vaati erottamaan heidät seurakunnasta. Nämä erotettiin, mutta he ovat sen jälkeen osoittaneet todellista katumusta ja palanneet Jehova Jumalan seurakuntaan ja tunnustaneet sekä sille että taivaalliselle Isälleen tiensä hairahduksen. He ovat katuneet ja muuttaneet menettelytapansa. Jotkut heistä ovat saattaneet elää haureudessa tai aviorikoksissa, mutta nyt he ovat ilmaisseet sitä henkeä, mikä tuhlaajapojalla oli palatessaan isänsä taloon, he ovat ilmaisseet oikean sydämentilan, rukoilleet Isäänsä antamaan heille anteeksi ja tulleet takaisin ja pyytäneet, että heidän sallittaisiin olla Jehovan järjestön orjia. Ne, jotka ovat osoittaneet vilpitöntä katumusta niin kuin tuhlaajapoika, iloitsevat jälleen, koska heidät on otettu takaisin seurakuntaan. Nyt he osoittavat nöyrää mielentilaa ja julistavat niiden mukana, jotka ovat pysyneet Isänsä talossa, Jumalan valtakunnan hyvää uutista.

18. Mitä palvelustilaisuuksia voi jollekulle ajan mittaan avautua, kun hän on osoittautunut nuhteettomaksi erottamisen ja takaisin ottamisen jälkeen?

¹⁸ Ne, jotka ovat saaneet anteeksi Isältään ja nöyrästi osoittautuneet hyviksi orjiksi palattuaan saastaisesta, erotetusta tilastaan, saattavat aikanaan osoittaa olevansa jopa sopivia taloudenhoitajia Isänsä huonekunnassa. He saattavat melkoisen ajan kuluessa unohduksiin sen häpeäpilkun, minkä he ovat saaneet henkilökohtaiseen elämäänsä ja mikä on antanut huonon vaikutelman myös ulkopuolella oleville ihmisille. Jos seurakunta on jonkun takaisin ottamisen jälkeisen nuhteettoman käytöksen takia alkanut pitää häntä hyvänä esimerkkinä ja jos tällainen henkilö, joka on ollut erotettu mutta nyt on palannut ja osoittanut nöyryyttä, on todistanut rakastavansa Jehovan sanaa ja työtä kymmenen vuotta takaisinoton jälkeen, niin olisi tuhlaajapoikavertauksen mukaista, jos sellaista käytettäisiin seurakunnan kirjantutkistelun johtajana ja hänen sallittaisiin pitää yleisiä esitelmiä. Myöhemmin hän voi jopa saada edun palvella suuremmassakin määrässä Jehovan järjestössä. Jos hän on takaisin ottamisensa jälkeen osoittautunut esimerkiksi Jumalan laumalle kymmenen uskollisen palvelusvuoden aikana ja jos seurakunnan komitea näkee, että hänelle voidaan antaa suurempi palvelusetu, niin miksi hänelle ei suotaisi sitä? Jos hän on nyt osoittanut aikovansa jäädä pysyvästi Isänsä taloon ja olevansa uskollinen antaumuksessaan tämän talon eduille, niin hänelle näyttäisi voitavan turvallisesti uskoa jälleen suurempi vastuu Jehovan kansan seurakunnassa.

19, 20. a) Mitä osaa Jumalan sana ja henki näyttelevät evankeliuminpalveluksessamme? b) Minkä kahden puolen arvostaminen on tärkeä?

¹⁹ Jumalan sana itse on nyt enemmän kuin koskaan sen valistusohjelman tärkein osa, jonka kaikki juuri mainitsemamme piirteet sisältävät. Enemmän kuin mikään muu Jumalan sana on sydänten takaisinkääntämiskeino. Tämä oli Paavalin mielessä, kun hän käsitteli uuden liiton ja sen evankeliuminpalveluksen parempia etuja. Ilmoittaen uuden liiton vaatimuksia. Jehova sanoi: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä.” (Jer. 31:33) Samoin Paavali sanoi korinttolaisillekin: ”Te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.” Todellakin, ”Jehova on Henki”, ja kun me käännymme hänen puoleensa ja sallimme hänen henkensä vapaasti virrata sydämeemme pysymällä läheisesti hänen Sanassaan, niin me voimme ”verhoamattomin kasvoin heijastaa kuvastimien tavoin Jehovan kirkkautta”. Siten hän voi käyttää meitä antaen meille suuren edun auttaa toisia kääntymään hänen poleensa tai palaamaan hänen luokseen. Älä myöskään unohda, että ”joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden”. – 2. Kor. 3:3, 17, 18, Um; Jaak. 5:20.

²⁰ Tarkastelkaamme lopuksi lyhyesti rohkaisuksemme kuvausta, joka näyttää molemmat puolet; että sydämet voivat vielä muuttua ja kääntyä Jehovan puoleen ja että hän itse on rakastavan laajasydäminen kaikille, jotka ovat todella hänen lapsiaan ja kääntyvät hänen puoleensa.

KUVAUS

21. Miten ja miksi Joosefin kymmenen velipuolta ilmaisivat huonon asenteensa?

²¹ Kuvauksemme on hyvin tunnetussa näytelmässä, joka koskee Jaakobia ja hänen kahtatoista poikaansa ja on kerrottu 1. Moos. luvuissa 37–45. Kaksi näistä pojista, Joosef ja Benjamin, olivat erityisen rakkaita Jaakobille, koska he olivat hänen rakastamansa vaimon Raakelin poikia. Koska Joosef oli huomattavasti isänsä suosima ja koska hän myös sai Jumalalta unia, hänen kymmenen velipuoltaan vihasivat häntä katkerasti ja olivat erittäin kateellisia, jopa suunnittelivat hänen tappamistaan. Mutta sen sijaan he kuitenkin myivät hänet orjaksi ja vietäväksi Egyptiin. He ottivat hänen pitkän viittansa, kastelivat sen veressä ja näyttivät isälleen, joka päätteli, että peto oli tappanut hänen poikansa. He ilmaisivat totisesti kauhistavan pahaa sydämentilaa sekä Joosefia että isäänsä kohtaan. – 1. Moos. 37:2–36.

22, 23. Miten heidän sydämentilansa pantiin tutkivalle koetukselle ja millaisin seurauksin?

²² Vuodet vierivät. Jumalan ohjailun alaisuudessa Joosefista tehtiin ruoanjakelija Egyptissä. Kun ennustettu maailmanlaajuinen nälänhätä oli tullut, Jaakobin oli lähetettävä poikansa Egyptiin kahdesti ostamaan viljaa. Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä. Ensimmäisellä käynnillä tapahtui, että kymmenen poikaa paljastivat omantuntonsa ahdistuksen Joosefin tähden. Mutta oliko se todellinen sydämenmuutos? Toisella käynnillä Joosef järjesti tilanteen siten, että hänen veljensä pantiin ankaralle koetukselle. Pantiin näyttämään siltä, että Benjamin oli varastanut Joosefin pyhän hopeamaljan! Joosef, joka oli yhä tuntematon, vaati, että Benjaminin täytyy jäädä hänen orjakseen. Toiset voivat palata kotiin. Tällöin Juuda, ilmeisesti veljiensä tukemana esitti yhden liikuttavimmista ja välittömimmistä vetoomuksista, mitä koskaan on puhuttu ja, huomaa, näennäisesti ankaralle ja vihamieliselle kuuntelijalle! Juuda oli suuressa tuskassa selittäessään tarkalleen, miten paljon Benjamin merkitsi isälleen. Hän lopetti sanomalla, että hän itse tulisi Joosefin orjaksi, jotta nuori Benjamin voisi palata kotiin veljiensä kanssa. Sitten hän lausui kiihkeän huudahduksen, joka tuli hänen sydämestään: ”Kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi.” – 1. Moos. 44:34.

²³ Ei ollut pienintäkään epäilystä heidän sydämenmuutoksestaan! Joosef liikuttui kovasti ja itki ääneen ilmaistessaan itsensä veljilleen. Mutta katsokaamme näytelmän toista osaa, missä Jaakob odotti kotona.

24. Miten Jaakob suhtautui Joosefia koskeviin uutisiin, ja mitä tämä todisti hänestä?

²⁴ Voimme kuvitella vanhan isän levottomana odottavan ja ihmettelevän päivien ja viikkojen mataessa ohitse. Näkisikö hän koskaan jälleen rakasta Benjaminiaan? Oliko hän kadottamaisillaan hänet samoin kuin Joosefinkin? Vihdoin viimein hänelle sanottiin, että hänen poikansa olivat näkyvissä ja saapuisivat pian. Hän odotti teltassaan. Voimme kuvitella kohtauksen. Hän tervehtii poikiaan, kutakin vuorollaan, mutta pitää nuoren Benjaminin lähellä rinnallaan. Mutta mitä he sanovat? Egyptissä vallassa oleva mieskö muka ei ollut kukaan muu kuin Joosef? Mahdotonta! Jos siten olisi ollut, niin Joosef olisi toki toimittanut hänelle viestin kauan sitten. Hän ajatteli luultavasti näin. Mutta hänen poikansa vaativat häntä tulemaan katsomaan, mitä he olivat tuoneet tullessaan. Eihän hän voinut kieltäytyä siitä. Raskain sydämin hän meni ulos ja silmäili kaikkia ruokavarastoja ja muita tarvikkeita, puhumattakaan kaikesta Benjaminille annetusta hopeasta ja vaatemäärästä. Mutta kun hän näki vaunut, jotka oli lähetetty nimenomaan viemään hänet Egyptiin, niin se riitti! Ne olivat niin loistavat ja mukavat. Juuri oikeat vaunut! Ne eivät olleet vain näkyvä yhdysrengas vaan myös näkyvä kuljetusväline hänen viemisekseen kauan kadonneena olleen Joosefinsa luo. Tarttuen vaunujen kylkeen täysin vakuuttuneena ja syvän liikutuksen valtaamana hän huudahti: ”Nyt on minulla kyllin; poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennenkuin kuolen.” – 1. Moos. 45:25–28.

25. a) Mitä nämä seikat ilmaisevat Jehovasta? b) Miten voimme osoittaa olevamme todella hänen lapsiaan? c) Mikä tie on yhä avoinna niille, jotka ovat joutuneet harhaan?

²⁵ Jaakobista tuntui samanlaiselta kuin Jeesuksen kuvauksessa isästä, joka iloitsi pojastaan, joka ”oli kuollut ja virkosi eloon, . . . oli kadonnut ja on jälleen löytynyt”. (Luuk. 15:32) Joosef ei tietenkään ollut joutunut harhaan niin kuin tuhlaajapoika, mutta tässä korostettu pääseikka on kummassakin tapauksessa osoitettu syvä isänrakkaus. Ja varmasti Hän, joka toimeenpani nämä asiat ja kerrotutti ne Sanassaan, on sydämeltään laajempi ja syvempi kuin ne, jotka ovat pelkästään kuvauksia! Jos olemme todella hänen lapsiaan, niin haluamme ”heijastaa . . . Jehovan kirkkautta” ja ilmaista näitä samoja rakkauden ja kärsivällisyyden ja armon ominaisuuksia ja käyttää joka tilaisuutta jäljitelläksemme taivaassa olevaa Isäämme. (2. Kor. 3:18, Um) Mutta jos olemme ehkä joutuneet harhaan, niin emme toki voi olla palaamatta hänen luokseen ja noudattamatta hänen niin ystävällisesti esittämäänsä vetoomusta ja kannustusta! Etkö ole samaa mieltä? Eikö olisi erinomaista, jos sinusta voitaisiin sanoa niin kuin Pietari kirjoitti, että ”te olitte ’eksyksissä niinkuin lampaat’, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö”? – 1. Piet. 2:25.

[Kuva s. 505]

Juuda puhuu Benjaminin puolesta