Vuorisaarna: Pitkäaikainen viha voi johtaa kuolemaan
SEN jälkeen kun Jeesus oli sanonut, ettei hän ollut tullut hävittämään Jumalan lakia vaan täyttämään sen, hän yhdisti pitkäaikaisen vihan murhaan. Hän aloitti sanomalla: ”Te olette kuulleet sanotun muinoin eläneille: ’Sinä et saa murhata; mutta se, joka tekee murhan, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.’” – Matt. 5:21.
Sanonta ”Te olette kuulleet sanotun” voi tarkoittaa sekä Raamatun henkeytetyissä heprealaisissa kirjoituksissa mainittua että juutalaisen perinteen opetuksia. (Matt. 5:21, 27, 33, 38, 43; Joh. 12:34) ”Muinoin eläneet”, ts. Jeesuksen aikaa edeltäneisiin sukupolviin kuuluvat, todella tunsivat lain, joka esitti murhan kuolemanrangaistusta vaativaksi rikkomukseksi. Sellainen laki voidaan löytää jo Nooan ajalta. – 1. Moos. 9:5, 6; 2. Moos. 20:13; 21:12; 3. Moos. 24:17.
”Tilivelvollinen tuomioistuimelle” tarkoitti jonkin ”paikallisen tuomioistuimen” (kreikaksi synedria ’vähäisemmät sanhedrinit’) tuomitsemaksi tulemista. Näitä tuomioistuimia oli eri puolilla Palestiinan maata. (Matt. 10:17; 5. Moos. 16:18) Juutalainen perinne mainitsee näissä tuomioistuimissa olleen 23 tuomaria sellaisissa kaupungeissa, joissa oli 120 aikuista miestä tai enemmän.a Syyllisiksi todistetut murhaajat kärsivät kuolemanrangaistuksen. Mutta Jeesuksen päivinä juutalaisten oikeusistuinten täytyi saada Rooman viranomaisilta valtuutus kuolemanrangaistukseen. – Joh. 18:31.
Jeesus osoitti, että Jumala voi pitää jotakuta kuolemanrangaistuksen ansaitsevana, vaikka tämä ei todellisuudessa olisikaan tehnyt murhaa. Jumalan suoranaisesti lähettämänä Jeesus puhui arvovaltaisesti, kun hän julisti: ”Kuitenkin minä sanon teille, että jokainen, joka pysyy veljeensä vihastuneena, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.” – Matt. 5:22a.
”Jokainen, joka pysyy veljeensä vihastuneena”, on Jeesuksen mukaan yhtä syyllinen Jumalan edessä kuin sellainen, joka on tuomittu syypääksi murhaan. Tämä johtuu siitä, että jos sallii vihastuksen kyteä rinnassaan, niin se on todellisuudessa lähimmäisensä vihaamista, ja ”jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja”. (1. Joh. 3:15) Vaikka yksilöillä saattaakin olla aihetta suuttua tai närkästyä silloin tällöin, niin pitkäaikainen veljeensä eli lähimmäiseensä vihastuneena pysyminen voi johtaa kummankin kuolemaan. – Mark. 3:5; Ef. 4:26; Jaak. 1:19, 20.
”Joka puhuttelee veljeään sanomattoman ylenkatseellisella sanalla”, jatkoi Jeesus, ”on tilivelvollinen korkeimmalle oikeudelle.” (Matt. 5:22b) ”Sanomattoman ylenkatseellinen sana” on käännös kreikkalaisesta sanasta raka, joka on peräisin hepreasta ja merkitsee ’älytön’, ’pölkkypää’, ’hölmö’. Miten Jumala suhtautuu ihmiseen, joka ei ainoastaan haudo murhanhimoista vihaa ja suuttumusta sydämessään, vaan myös purkaa sen ylenkatseellisena puheena?
Jeesuksen mukaan sellaisen kantama syyllisyyden mitta on verrattavissa sen syyllisyyteen, jonka juutalainen ”korkein oikeus” on julistanut syylliseksi ja tuominnut kuolemaan. Korkein oikeus oli Jerusalemin pääsanhedrin, jonka muodostivat ”ylipapit [jotka valvoivat papillisia toimituksia temppelissä] vanhinten ja kirjanoppineiden kanssa”. (Mark. 15:1) Tämä lainsäädäntöelin, jossa ilmoitetaan olleen 71 tuomaria, käsitteli vain poikkeuksellisen vakavia tai mutkikkaita tapauksia ja muutoksenhaut alempien oikeusistuinten ratkaisuihin.b
Sitten Jeesus meni vielä askeleen pitemmälle ja sanoi: ”Joka sanoo: ’Senkin halveksittava typerys!’ ansaitsee tulisen Gehennan.” (Matt. 5:22c) Se kreikkalainen sana, joka on käännetty ”senkin halveksittava typerys”, on mōré. Samalla tavoin ääntyvä heprealainen sana (moreh) merkitsee ’kapinallista’. Kun raka viittaa älylliseen tyhmyyteen, mōré tarkoittaa sellaista, joka on moraalisesti arvoton, luopio ja Jumalaa vastaan kapinoiva. John Lightfoot mainitsee: ”’Raka’ ilmaisee ’heikkomielisyyttä ja tapojen ja elämän kevytmielisyyttä:’ mutta ’typerys’ tuomitsee katkerasti hengellisen ja iankaikkisen tilan ja säätää ihmisen varmaan tuhoon.” – Hebrew and Talmudical Exercitations.
Ihmiset, jotka leimaisivat lähimmäisensä sillä tavalla, ’ansaitsisivat tulisen Gehennan’. Tässä Jeesus viittaa Hinnominlaaksoon (hepreaksi Gē Hinnom), joka oli lähellä Jerusalemia ja josta tuli kaatopaikka, missä paloi jatkuvasti tuli sinne heitettyjen jätteiden ja raatojen hävittämiseksi. Liddellin ja Scottin kreikan kielen sanakirjan mukaan tuossa laaksossa ”poltettiin pahimpien pahantekijöiden ruumiit”. Jos Gehennan tulet eivät hävittäneet tyystin noita ruumiita, siellä siinneet madot ja toukat saattoivat työn loppuun. – Jes. 66:24; Mark. 9:47, 48.
Jeesus käytti Gehennaa sopivana vertauskuvana ikuisesta tuhosta. Koska ihminen, joka tuomitsisi lähimmäisensä Gehennan ansaitsevaksi ”halveksittavaksi typerykseksi”, haluaisi ikuista tuhoa hänelle, niin Jumalan näkökannalta sellaisen tuomion esittäjä aiheuttaa yhtä ankaran tuomion itselleen. – Vrt. 5. Moos. 19:17–19.
[Alaviitteet]
a Josephus mainitsee, että paikallisissa tuomioistuimissa oli vain seitsemän tuomaria, mutta kullakin tuomarilla oli kaksi leeviläistä apulaisena. – Antiquities of the Jews, IV kirja, VIII luku, 14. kappale.
b Theological Dictionary of the New Testament sanoo Jerusalemin pääsanhedrinista: ”Bouleen [neuvotteluhuoneeseen] kokoontuneen elimen johdossa . . . oli ylimmäinen pappi. Hän oli juutalaisen kansan johtaja; yksin hän voi toimia sanhedrinin puheenjohtajana. Hänen ympärillään olivat arkhiereis [ylipapit], papillinen ylimystö, saddukealaismielinen. Temppelivirkansa perusteella ylipapeilla oli jäsenyys ja äänivalta sanhedrinissa, ja he muodostivat varteenotettavan ryhmän. Vanhimmat olivat toinen ryhmä. Tosin alun perin kaikkia gerousian [vanhempien miesten kokouksen] jäseniä kutsuttiin vanhimmiksi. Mutta vähitellen tämä nimitys sai suppeamman merkityksen, niin että vain vaikutusvaltaisten maalikkoperheitten johtajia Jerusalemissa kutsuttiin nimellä presbyteroi [vanhimmat]. Poikkeuksetta myös nämä patriisit olivat saddukealaisia vakaumukseltaan. Fariseukset onnistuivat pääsemään suureen neuvostoon kuningatar Alexandran aikana [76–67 eaa.]. Siitä lähtien grammateis [kirjanoppineet] lisäsivät mahtiaan ja vaikutusvaltaansa jatkuvasti sanhedrinissa. Roomalaiskaudella arkhiereis [ylipapit] olivat edelleen ensimmäisinä arvoasteikossa, mutta ratkaisuja ei tosiasiassa voitu tehdä tai panna täytäntöön ilman farisealaisten kirjanoppineitten suostumusta.”