Lukijain kysymyksiä

● Matteuksen 5:22 (KJ) sanoo: ”Joka on vihainen veljelleen syyttä, on tuomion vaarassa; ja joka sanoo veljelleen: ’Raka’, on neuvoston vaarassa; mutta joka sanoo: ’Sinä hullu’, on helvetin tulen vaarassa.” Mitkä nämä kolme vaaraa ovat, joista rikkojia varoitetaan? – T. C., Pennsylvania.

Uuden maailman käännös osoittaa, että ”tuomio” ja ”neuvosto” tarkoittavat oikeusistuimia, ja ”helvetin tuli” tarkoittaa Hinnomin laaksoa eli Gehennaa: ”Jokainen, joka on jatkuvasti vihainen veljelleen, on vastuussa oikeusistuimelle; mutta joka puhuttelee veljeään kuvaamattoman halveksivin sanoin, on vastuussa Korkeimmalle oikeudelle; jotavastoin se, joka sanoo: ’Sinä halveksittava hullu!’ on altis joutumaan tuliseen Gehennaan.” Rikkomusten vakavuus kasvaa mainitussa järjestyksessä, ja johdonmukaisesti lisääntyy myöskin suhteellisesti niiden auktoriteetti, joille rikkojat ovat vastuussa, tai sen kohtelun ankaruus, jonka alaiseksi he ovat alttiit joutumaan.

Oikeusistuin näyttää olevan sama kuin ne paikallisoikeudet, joista puhutaan Matteuksen 10:17:nnessä ja Markuksen 13:9:nnessä, ja Uuden maailman käännöksen alaviite ”paikallisoikeuksista” osoittaa näissä kohdissa ne ”pienemmiksi sanhedrineiksi”. Sanhedrin merkitsee kokousta eli neuvostoa. Mooseksen Laki varasi paikalliset oikeusistuimet, joissa pätevät miehet kuuntelivat asiat kaupunkien porteissa. 5. Mooseksen kirjan 16:18 määräsi: ”Aseta tuomarit ja päällysmiehet eri sukukuntiasi varten kaikkien niiden kaupunkiesi portteihin, jotka [Jehova], sinun Jumalasi, sinulle antaa; he tuomitkoot kansaa oikein.” Näillä paikallisilla oikeusistuimilla oli tuomintavalta murhatapauksissakin, ja ne voivat langettaa kuolemantuomion. Esra asetti ne uudelleen Babylonian vankeudesta palaamisen jälkeen, ja näyttää siltä, että leeviläisiä käytettiin paljon näiden oikeusistuimien palveluspaikkojen täyttämisessä. – 5. Moos. 19:12; 21:1, 2; 1. Aikak. 23:4; 26:29; Esra 7:25, 26.

Nämä pienempien Sanhedrinien oikeusistuimet toimivat Jeesuksen ja apostolien päivinä, mutta eräin rajoituksin, mikä johtui siitä, että Rooma hallitsi Palestiinaa. Näihin alempiin oikeusistuimiin kuului rabbiinien mukaan 23 tuomaria kaupungeissa, joissa oli 120 edustavaa miestä erilaisiin oikeudenkäyttötarkoituksiin ja -palveluksiin, mutta pienissä kaupungeissa, joissa ei ollut niin useita saatavissa, käytettiin ainoastaan 3 tuomaria. Jerusalemissa sanottiin olleen kaksi tuomioistuinta, joissa kummassakin oli 23 tuomaria, sekä 390 oikeusistuinta, joissa kussakin oli 3 tuomaria pienempien syytösten kuulemista varten. Josephuksen antamat numerot vaihtelevat, sillä hän sanoo, että 7 tuomaria muodosti nämä paikalliset oikeusistuimet ja että kullekin näistä oli määrätty 2 päällysmiestä, jotka olivat leeviläisiä. Asiat, jotka olivat liian vaikeita näiden paikallisten tuomioistuinten ratkaistavaksi, menivät suureen Sanhedriniin Jerusalemiin. – Josephuksen Antiquities, 4. kirja, 8. luku, 14. jaos.

Matteuksen 5:22:sessa viitataan suureen Sanhedriniin ”neuvostona” eli ”Korkeimpana oikeutena”, kuten Uuden maailman käännöksen alaviite osoittaa. Sitä sanottiin yleensä vain Sanhedriniksi. Kun Raamattu yhdistää pääpapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat, niin sen ymmärretään tavallisesti merkitsevän Sanhedrinia, kuten Matteuksen 16:21:sessä: ”Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.” Sanhedrinin 71 jäsenen väitetään muodostuneen seuraavasti: 24 oli pääpappia, 24 vanhinta eli vanhempaa vaikutusvaltaista miestä, 22 kirjanoppinutta eli lakimiestä, ja ylimmäinen pappi täydensi luvun 71. Valittiin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Tämä juutalainen ylioikeus käsitteli ainoastaan tapauksia, joita alemmat oikeusistuimet eivät voineet ratkaista ja jotka ne siirsivät sinne, sekä suurimpia rikoksia koskevat tapaukset, mitkä saatettiin sille suoraan. Tämä piti erityisesti paikkansa jumalanpilkan tai luopumuksen ollessa kysymyksessä. – Matt. 26:57, 59–68; Joh. 19:7; Apt. 5:27–29; 6:11–15; 7:1, 54–60.

Juutalaiset haluavat uskoa, että Sanhedrin alkoi Mooseksesta ja niistä 70:stä, jotka hän valitsi auttamaan itseään asiain tuomitsemisessa Israelissa autiomaassa oltaessa. (4. Moos. 11:16, 17) Ovatpa jotkut esittäneet Jeesuksen korvanneen tämän juutalaisen virkakunnan, kun hän lähetti 70 opetuslastaan saarnaamaan, sillä Jeesus, heidän päänsä, mukaanluettuna heitä oli yhteensä 71. (Luuk. 10:1) Mutta tosiasiat osoittavat kumminkin, että Sanhedrin sai alkunsa kreikkalaisten hallitessa Juudeaa. Rooman hallituksen aikana se langetti tuomioita elämää ja kuolemaa koskevissa asioissa, mutta se ei voinut panna kuolemantuomioitaan täytäntöön, vaan sen piti alistaa toimenpiteensä Rooman viranomaisten tarkistettavaksi. – Joh. 18:28–40; 19:1–16.

Matteuksen 5:22 puhuu lopuksi niistä, jotka olivat alttiit joutumaan ”helvetin tuleen” eli ”Gehennaan”. Sanojen ”helvetin tuli” käyttäminen antaa väärän ajatuksen, sillä alkuperäisessä kreikankielessä sanotaan: tulinen gehenna; gehenna on kreikankielinen vastine hepreankieliselle gei-Hinnomille, mikä merkitsee ”Hinnomin laakso”. Tämä laakso oli muinaisen Jerusalemin lounaispuolella. Juudan myöhempien kuningasten aikaan sitä käytettiin Moolokin epäjumalanpalvontaan ja ihmisuhreja uhrattiin tulessa tälle jumalalle. (Joos. 15:8; 2. Aikak. 28:3; 33:6; Jer. 7:31, 32; 32:35) Estääkseen käyttämästä sitä uudelleen sellaisissa kauhistavissa uskonnollisissa tarkoituksissa uskollinen kuningas Joosia saastutti sen, ja siitä tuli Jerusalemin kaatopaikka ja roskien polttopaikka. (2. Kun. 23:10) Sinne heitettiin eläinten kuolleet ruumiit palamaan tulessa, mitä pidettiin vireillä siellä ja mihin lisättiin rikkiä eli tulikiveä palamisen edistämiseksi. Sellaistenkin teloitettujen rikollisten ruumiit hävitettiin siellä, joita pidettiin liian pahoina saamaan ylösnousemusta. Jos ruumiit eivät pudonneet tuleen asti, vaan jäivät syvän rotkon kallioulkonemalle, niin madot kuluttivat ne. Uuden maailman käännöksen liitteessä olevan tätä laaksoa käsittelevän esityksen viimeinen kappale sivulla 767 kuuluu näin:

”Mitään eläviä eläimiä tai ihmisluomuksia ei heitetty Gehennaan poltettavaksi elävältä tai kidutettavaksi. Tuo paikka ei voi sentähden koskaan kuvata näkymätöntä paikkaa, missä ihmissieluja kidutetaan kirjaimellisessa tulessa ja missä kuolemattomat madot hyökkäävät niiden kimppuun iankaikkisesta iankaikkiseen. (Jes. 66:24) Koska tänne heitetyiltä kuolleilta rikollisilta kiellettiin säädyllinen hautaus muistohautaan, mikä vertauskuvaa ylösnousemustoivoa, niin Jeesus ja hänen opetuslapsensa käyttivät Gehennaa kuvaamaan ikuista tuhoa, hävittämistä Jumalan kaikkeudesta eli ’toista kuolemaa’, iankaikkista rangaistusta. Kun jonkun kuollut ruumis tuomittiin siis heitettäväksi Gehennaan, niin sitä pidettiin pahimmanlaatuisena rangaistuksena. Kirjaimellisesta Gehennasta ja sen merkityksestä on otettu ’tulta ja tulikiveä palavan järven’ vertaus Ilmestyskirjan 19:20:een; 20:10, 14, 15:een; 21:8:an.”

Jeesus kiinnitti edellisessä jakeessa (Matt. 5:21) huomion hyvin tunnettuun tosiasiaan, että se, joka teki murhan, oli joutuva oikeusistuimeen, ja hän lisäsi sitten tähän yleisesti ymmärrettyyn asiaan 22:sen jakeen sanat osoittaakseen, miten paljon vaativampia hänen lausumansa uudet määräykset olivat. Joku voi vihastua jostakin syystä, mutta jos pysyy siinä kiihtyneessä tilassa, niin se varaa mahdollisuuksia Perkeleelle ja voi johtaa siihen, että me teemme syntiä. (Ef. 4:26, 27) Jatkuva viha jotakuta veljeä kohtaan saattaa siis asianomaisen oikaisun tarpeeseen, mitä oikeusistuin kuvaa. Jos tuo viha ilmenee ’kuvaamattoman halveksivassa sanassa’, niin se on vielä vakavampaa ja vaatii voimakkaampaa oikaisua eli rangaistusta, mitä kuvataan korkeammalla tuomioistuimella eli juutalaisella Korkeimmalla oikeudella, Sanhedrinilla. Mutta jos alkaa tuomita veljeä ”halveksittavaksi hulluksi”, mikä saattaa Raamatun mukaan sisältää jumalanpilkkaa ja Jehova Jumalan kieltämisen (Ps. 14:1), niin se on äärimmäisen vakavaa ja voi saattaa asianomaisen iankaikkisen tuhon vaaraan eli toisin sanoen alttiiksi joutumaan ”tuliseen Gehennaan”. Jeesus käytti siis juutalaisille tunnettuja seikkoja – oikeusistuinta ja Korkeinta oikeutta ja tulista Gehennaa – ilmaistakseen sen rangaistuksen kasvavan vakavuuden ja ankaruuden, mikä seurasi lisääntyvässä määrin vakavista synneistä.