Aviovelvollisuudet ja avioero

”Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä, ja hänen täytyy liittyä vaimoonsa, ja heidän täytyy tulla yhdeksi lihaksi.” – 1. Moos. 2:24, Um.

 1. Minkä avioliittosäännön täytyy vallita kristittyjen keskuudessa, ja mitkä raamatunpaikat osoittavat sen?

JEESUS Kristus palautti avioliiton seuraajilleen siihen asemaan, missä Jumala aloitti sen Eedenin puutarhassa. Jumala antoi täydelliselle miehelle Aadamille yhden vaimon tehden hänestä yksiavioisen. Kristityllä, joka on vanhurskautettu eli julistettu vanhurskaaksi Jumalan silmissä, ei saa olla enempää kuin yksi elossa oleva vaimo. Seurakunnassa voivat valvojat, jotka ovat hengellisesti ”vanhempia miehiä”, sekä evankeliumin palvelijat olla ainoastaan ”yhden vaimon miehiä”. He ovat miehiä, joita tulee seurata lauman esimerkkeinä, ja niin voi kaikilla toisillakin lauman naineilla henkilöillä olla ainoastaan yksi elossa oleva aviopuoliso. (1. Tim. 3:1, 2, 12, Um; Tiit. 1:5–7) Kristittyjen täytyy pysyä aviopuolisoilleen uskollisina ja rakkaudellisina ja säilyä sellaisina Jumalan yhteydessä.

 2. Vain keneltä saa mies nauttia sukupuoli-iloa?

² Tämä ei salli miehen tehdä aviorikosta eli olla sukupuolisuhteissa kenenkään muun naisen kanssa. Hänen tulee tyytyä sukupuolisuhteisiin ainoastaan vaimonsa kanssa ja iloita siitä, kuten on kirjoitettu: ”Juo vettä omasta vesisäiliöstäsi, juoksevaa vettä omasta kaivostasi. Miksi sinun lähteittesi pitäisi hajaantua laajalle, vesivirtojesi kaduille? Olkoot ne yksin sinua varten eikä muukalaista varten sinun ohellasi. Olkoon sinun lähteesi siunattu sinulle, ja saa nautintosi nuoruutesi vaimosta. Suloinen hirvi, siro peura – juovuttakoot hänen rintansa sinua aina, ole jatkuvasti hurmaantunut hänen rakkaudestaan. Miksi, poikani, hurmaantuisit toisen vaimosta ja syleilisit avionrikkojan povea?” (Sananl. 5:15–20, Ak) Aviorikoksen tekeminen saattaa syyllisen erotettavaksi uuden maailman yhteiskunnasta.

 3. a) Mitä Jumalan laki määräsi vaimon saamaan mieheltään? b) Miten tämä laki suojeli miehen avio-oikeuksia?

³ Jumala loi eri sukupuolet nimenomaan maan kansoittamiseksi synnyttämällä lapsia. (1. Moos. 1:27, 28) Jumala määräsi Israelille antamassaan laissa, että vaimon tuli saada mieheltään ”ravinto, vaatetus ja aviollinen oikeus” vähentämättöminä. Tämä merkitsee sitä, että vaimolla on oikeus saada lapsia, jos hän haluaa niitä. (2. Moos. 21:10, 11) Tämä osoitettiin Jumalan lankousavioliittolailla, jonka mukaan lanko oli velvoitettu menemään naimisiin lesken kanssa antaakseen tälle lapsen ja herättääkseen siten kuolleen veljensä nimen ja jotta hänen veljensä vaimo ei jäisi lapsettomaksi. (5. Moos. 25:5–10) Miehellä oli myös oikeus saada lapsia vaimostaan. Kun hänelle tuli kutsu Israelin armeijaan, niin jos hän oli vain kihlautunut naimaan tytön, häntä ei tästä syystä voitu ottaa sotaväkeen, ennenkuin kihlausaika oli ohitse ja hän oli täysin naimisissa. Eikä häntä voitu ottaa sittenkään, ennenkuin hän oli asunut vuoden vaimonsa kanssa naineena miehenä ja voinut saada lapsen vaimostaan ja nähdä sen ja iloita siitä. (5. Moos. 20:1–5, 7; 24:5) Vaimon vaatimus mieheen nähden kävi armeijan vaatimuksen edellä vaimon takia ja perheen nimen takia. Miehen täytyi antaa hänelle ”aviollinen oikeus”. Ja vaimon täytyi antaa miehelle hänelle kuuluva.

 4. Mitä kristityt parit voivat haluta tehdä ilman arvostelua?

⁴ Jehova Jumala toisti suuren tulvan jälkeen Nooalle ja hänen perheelleen lasten synnyttämistä koskevan toimeksiannon. Mutta kristityille ei ole nyt annettu mitään suvunjatkamistoimeksiantoa. Muutenhan eivät ketkään kristityt voisi jäädä naimattomiksi eikä lapsettomiksi. Nyt ei siis ole mitään kristillistä velvollisuutta hankkia lapsia ennen Harmagedonin taistelua. Jotkut kristityt pariskunnat voivat haluta jäädä lapsettomiksi ja välttää siten vanhempien velvollisuudet sekä pysyä vailla taakkaa säilyäkseen mahdollisimman vapaina Jumalan suoranaiseen palvelukseen hänen valtakuntansa hyvän sanoman saarnaamisessa. Jos nyt olisi voimassa Jumalan suvunjatkamistoimeksianto, niin kaikki uuden maailman yhteiskunnan naineet jäsenet haluaisivat lapsia heti eivätkä viivyttäisi sitä Harmagedonin tuolle puolelle, mikäli se on mahdollista. Vaikka Aadam ja Eeva olivat Jumalan alkuperäisen suvunjatkamistoimeksiannon alaisuudessa Eedenin puutarhassa, niin heillä ei ollut lapsia siellä ollessaan. Heitä ei ajettu sieltä pois siksi, että he eivät siittäneet lapsia heti. Mitään nainutta paria ei tule arvostella, jos se kieltäytyy hankkimasta lapsia tai jos sillä ei ole lapsia nyt ennen Harmagedonia.

 5. Mitkä väärinkäsitykset ovat aiheuttaneet selibaattiavioliittoja, ja miksi nämä eivät ole menestyneet koskaan hyvin?

⁵ Tällä ei tahdota sanoa, että naineitten parien ei tulisi antaa toisilleen sukupuolista oikeuttaan. Tämä ei merkitse sitä, että heidän pitäisi ennen naimisiin menoaan tehdä sopimus ja antaa yhteinen lupaus Jumalan edessä, että he elävät selibaatissa avioliiton jälkeenkin eivätkä ole sukupuolisissa suhteissa, vaan ainoastaan nauttivat toistensa seurasta. Kenenkään ei tule ajatella, että tämä merkitsisi avioliiton nostamista henkiselle tasolle ja pitäisi sitä ylevällä, lihasta vapaalla tasolla, ja halveksia siten toisten avioliittoa, jotka ovat sukupuolisuhteissa. Jos nainut aviopari ei halua antaa aviollisia oikeuksia, niin sellaisen miehen ja naisen ei tule lainkaan mennä naimisiin eikä riistää puolisolta sitä, mikä on luonnollista ja luonnollisesti haluttua. He eivät aseta selibaatillaan avioliittoaan korkeammalle ja pyhemmälle tasolle kuin toisetkaan. He eivät voi muuttaa Jumalan kunniallisia sukupuolijärjestelyjä. Selibaattiavioliitot eivät ole sentähden menestyneet koskaan hyvin.

 6, 7. Mitä epäjohdonmukaisuuksia selibaattiavioliitossa on, ja minkä neuvon Paavali antaa tässä suhteessa?

⁶ Toiset eivät turmele avioelämäänsä keskinäisellä yhteydellään, vaan noudattavat kunniallista, oikeutettua menettelyä. Niin sanottua ”platonista ystävyyttä” varten ei ole mitään sopivaa avioliittoa vain siksi, että maailman loppu on niin lähellä. Jos jokin kihlautunut pari ajattelee luonnollista yhteyttä lihalliseksi, niin miksi mennä sitten lainkaan naimisiin? Miksi pitää jotakuta vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaa niin lähellä itseään koko ajan, mitä likeisimmässä yksityiselämässä? Jos ei ole hyvä eikä henkisesti rakentavaa koskettaa naista, niin miksi elää niin läheisesti hänen kanssaan selibaattiavioliitossakaan? Ole luonnollinen, normaali, älä ole väärällä tavalla ihanteellinen. Älä ole sellainen kuin eräät irlantilaiset katoliset tytöt, joista ilmoitetaan, että he menevät naimisiin, mutta eivät anna aviomiehelleen hänelle kuuluvaa oikeutta, koska he haluavat noudattaa Jeesuksen äidin Marian esimerkkiä ja jäädä ”ainaisesti neitsyiksi”. Apostoli Pietari neuvoi heitä, ettei heidän pidä koskaan suhtautua avioelämäänsä siten, vaan tunnustaa miehensä ”herrakseen”. (1. Piet. 3:5, 6) Apostoli Paavali, joka ainakin kerran oikaisi apostoli Pietaria, kirjoitti:

⁷ ”Mutta mitä siihen tulee, mistä te kirjoititte, niin on hyvä, että mies ei ole yhteydessä naisen kanssa. Olkoon kuitenkin haureuden yleisyyden tähden kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä. Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan, mutta tehköön vaimokin samoin miehelleen. Vaimolla ei ole valtaa omaan ruumiiseensa nähden, vaan hänen miehellään. Niin ei myöskään miehellä ole valtaa omaan ruumiiseensa nähden, vaan hänen vaimollaan. Älkää riistäkö toisiltanne sitä, paitsi keskinäisestä sopimuksesta määräajaksi, jotta omistaisitte aikaa rukoukseen ja tulisitte yhteen jälleen, ettei Saatana kiusaisi teitä teidän itsesääntelynne puutteen takia. Mutta minä sanon tämän kumminkin myönnytyksenä, en käskynä.” – 1. Kor. 7:1–7, Um.

 8. a) Miksi uskollisuus avioliitossa on tärkeä? b) Minkä neuvon Pietari antaa aviomiehille?

⁸ Naineen henkilön iankaikkinen elämä riippuu hänen uskollisuudestaan aviosopimustaan kohtaan. Jehova on nyt liiton Sanansaattajansa seuraamana hengellisessä kristillisessä temppelissään ja varoittaa, että hän on tullut lähelle tuomiolle ja on nopea todistaja avionrikkojia vastaan. (Mal. 3:1, 2, 5) Apostoli Pietari sanoo, että kristityn aviomiehen tulee kohdella vaimoaan ymmärtävästi ja juoksijatoverina uudessa maailmassa saavutettavan iankaikkisen elämän kilpajuoksussa. Hänen sanansa kuuluvat: ”Te miehet, asukaa jatkuvasti samalla tavalla heidän kanssaan tiedon mukaan osoittaen heille kunnioitusta kuin heikommalle astialle, tälle naispuoliselle, koska te olette myös elämän ansaitsemattoman suosion perillisiä heidän kanssaan, jotta teidän rukouksenne eivät estyisi.” (1. Piet. 3:7, Um) Kristitty ei sentähden kohtele väärin vaimoaan ruumiillisesti eikä henkisesti. Jos hän ei auta vaimoaan ja lapsiaan saavuttamaan elämää uudessa maailmassa, niin miten hänen voitaisiin odottaa auttavan ulkopuolisia tekemään sen?

 9. Miten miesten tulee rakastaa vaimojaan, ja esimerkiksi millä tavoin he voivat osoittaa tämän?

⁹ Jeesus Kristus rakastaa ”morsiantaan”, josta tulee hänen ”vaimonsa”. Hänen naineitten seuraajiensa täytyy myöskin rakastaa vaimojaan. ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen edestä, . . . rakastakoon kukin teistä henkilökohtaisesti siten vaimoaan, kuin hän rakastaa itseään. Vaimolla tulee toisaalta olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” (Ef. 5:25, 33, Um) Joistakuista entisistä pakanoista saattaa vaimon rakastaminen kuulua oudolta, mutta kristitty on määrätty tekemään siten. Hänen tulee rakastaa vaimoaan teoin sekä sanoin huolehtien siitä, ”miten hän saisi vaimonsa hyväksymyksen”, niin pitkälle kuin hän omantuntonsa mukaan voi. (1. Kor. 7:33, Um) Hänen tulee istua vaimonsa kanssa seurakunnan kokouksissa, hänen tulee tutkia Raamattua kotona yhdessä hänen kanssaan ja rakentaa hengellisten harrastusten ykseyttä hänen kanssaan. Tämä saattaa olla ensin vaikeaa tai outoa.

10. Miten miehet ja vaimot voivat lisätä toistensa onnea, ja minkä yhteisen omistamisen pitäisi herättää rakkautta heidän välillään?

¹⁰ Mutta kun aviomies alkaa osoittaa rakkautta ilmaisten sitä pienin keinoin ja huomaa vaimonsa mielihyvän siitä, niin hän havaitsee pitävänsä siitä. Hän haluaa tehdä siten vähän enemmän ja laajentaa sitä. Sen tekeminen tulee normaaliksi, luonnolliseksi hänelle. Hän kasvaa sen ymmärtämisessä, että tämä on Jumalan hengen osoittamista, minkä hengen hedelmä on rakkaus. Älköön kukaan vaimo vuorostaan nuhdelko miestään sanoen: ”Sinä et rakasta minua. Sinä et osoita sitä milloinkaan.” Huomatkoon hän miehensä pienet, hämilliset keinot osoittaa rakkautta hänelle ja ilmaiskoon hän sitten vilpitöntä mielihyvää tästä ja lausukoon myös arvostuksensa siitä lisätäkseen miehen onnea. Totuuden yhteisen omistamisen ja heidän samanlaisen antaumuksensa Jumalalle ja toivonsa saada iankaikkinen elämä yhdessä uudessa maailmassa pitäisi herättää myötätuntoa ja rakkautta heidän välillään. Tämä auttaa paljon nykyisen avioelämän vaikeuksissa.

11. a) Mitä Jumalan Sana vaatii vaimoilta, ja mihin sen laiminlyöminen on johtanut? b) Mikä kaikkien Raamatun aviopareille antamien neuvojen tarkoitus on?

¹¹ Osoittakoon vaimo syvää kunnioitusta miestään kohtaan tunnustaen hänet aviolliseksi pääkseen. (1. Kor. 11:3) ”Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.” (Ef. 5:21–24; myös Tiituksen kirjeen 2:3–5) Tämän kristillisen seurakunnan esimerkin lisäksi Jeesukseen Kristukseen nähden kristityllä vaimolla on vielä ylevämpi esimerkki Jumalan yleisjärjestön alamaisuudessa ja tottelevaisuudessa Herraan Jehovaan nähden. (Jes. 54:5) Vaimolle on kiinnostavaa huomata Ison-Britannian kuninkaallisen avioliitto- ja erokomission maaliskuun 20. pnä 1956 antamat selostukset. Niiden tekijöitten joukossa, mitkä se mainitsi avioerojen määrän lisääntymisen syyksi Britanniassa, oli ”naisten uusi asema samanvertaisina eikä alempina avio-osakkuudessa”. On täysin järkevää odottaa, että Jumalan kaikkiviisaan järjestelyn huomioonottamatta jättäminen ihmisten avioliitossa johtaa vaikeuteen ja yhä useampien avioliittojen rikkoutumiseen. Kaikkien Jumalan Sanan naineille pareille antamien neuvojen tarkoitus ei ole ainoastaan opastaa heitä tekemään yhteiselämänsä nautittavammaksi ja hyödyllisemmäksi iankaikkisen elämän saamista varten, vaan myöskin pitää heidät elämässä yhdessä, auttaa heitä välttämään eroa. – New Yorkin Times, maaliskuun 21. 1956.

PURKAMISPERUSTEET: LAILLISET JA RAAMATULLISET

12, 13. a) Millä eri perusteilla ihmisen lait antavat avioeron? b) Mutta minkä Jeesus sanoi päteväksi perusteeksi?

¹² Valtioitten ja kansojen laki myöntää nykyään avioeron useilla perusteilla. Henkilöt, jotka ovat kadottaneet tai tappaneet rakkautensa aviopuolisoonsa, yrittävät tarttua mihin laillisiin perusteihin vain voivat katkaistakseen aviositeensä, ja tällaisia ovat henkinen julmuus, laiskuus, avio-oikeuksien kieltäminen, juopumus, mielisairaus, parantumaton sairaus, karkaaminen tai hylkääminen, hedelmättömyys, sodomia, eläimiin sekaantuminen, rikollisuus, yhteensopimattomuus, uskonnon muutos jne. lukuunottamatta aviorikosta. Mutta ovatko kaikki nämä lailliset perusteet Raamatun mukaan oikeita, päteviä kristitylle? Jeesus Kristus on Jehovan meille antama Neuvoja. Juutalaiset fariseukset koettelivat kerran häntä tällä kysymyksellä: ”Onko lainmukaista, että mies erottaa vaimonsa kaikenlaisilla perusteilla?” Jeesus ei vastannut noille kysyjille vetoamalla Rooman keisarin avioeroa koskeviin lakeihin. Hän vetosi Korkeimman Jumalan ylimpään lakiin ja osoitti, että on ainoastaan yksi avioeron peruste – aviorikos eli moraalinen uskottomuus.

¹³ ”Vastaukseksi hän sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, että hän, joka loi heidät alussa, teki heidät mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ”Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi ovat yhtä lihaa”? Niin että he eivät ole enää kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön kukaan ihminen erottako.’ He sanoivat hänelle: ’Miksi Mooses määräsi sitten antamaan hylkäämistodistuksen ja erottamaan hänet?’ Hän sanoi heille: ’Mooses teki teidän kovasydämisyytenne huomioonottaen teille myönnytyksen erottaa vaimonne, mutta asianlaita ei ole ollut siten alusta lähtien. Minä sanon teille, että kuka tahansa erottaa vaimonsa muuten kuin haureuden perusteella ja nai toisen, tekee aviorikoksen.’” (Matt. 19:3–9, Um) ”Kun he olivat jälleen talossa, niin opetuslapset alkoivat kysellä häneltä tätä. Ja hän sanoi heille: ’Kuka tahansa erottaa vaimonsa ja nai toisen, hän tekee aviorikoksen häntä kohtaan, ja jos vaimo erottuaan miehestään nai toisen, niin hän tekee aviorikoksen.” (Mark. 10:10–12, Um) ”Jokainen, joka erottaa vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja joka nai miehestä erotetun vaimon, hän tekee aviorikoksen.” – Luuk. 16:18, Um.

14, 15. Miksi synniksi aviorikos koituu henkilön omaa ruumista kohtaan, ja miten Jumalan Sana katselee avionrikkojia?

¹⁴ Aviorikos on rakkaudetonta ja Jumalan käskyn rikkomista. (Room. 13:8–10; 2. Moos. 20:14; Apt. 21:25) Avionrikkoja on jo naimisissa ja yhdistetty yhdeksi lihaksi laillisen puolisonsa kanssa. Mutta aviorikos on sen erottamista, minkä Jumala on yhdistänyt. Avionrikkoja vetäytyy pois laillisesta puolisostaan ja tekee itsestään yhtä lihaa kolmannen henkilön kanssa. Kolme ei muodosta yhtä lihaa, mutta kaksi tulee yhdeksi lihaksi. Ihminen saa olla yhtä lihaa ainoastaan yhden toisen kanssa eikä kahden tai useamman muun kanssa. Puhuessaan voidelluille kristityille, jotka olivat Kristuksen hengellisen ruumiin eli seurakunnan jäseniä, apostoli Paavali kirjoitti: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Onko minun sitten otettava Kristuksen jäsenet pois ja tehtävä niistä porton jäseniä? Älköön koskaan tapahtuko siten! Mitä! Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on yhtä ruumista? Sillä: ’Ne kaksi’, hän sanoo, ’ovat yhtä lihaa.’ Mutta joka yhtyy Herraan, on yhtä henkeä. Paetkaa haureutta. Jokainen muu synti, minkä ihminen tekee, on hänen ruumiinsa ulkopuolella, mutta joka harjoittaa haureutta, tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan. Mitä! Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on sen teissä olevan pyhän hengen temppeli, mikä teillä on Jumalalta?” – 1. Kor. 6:15–19, Um.

¹⁵ Monet niistä, joille tässä puhuttiin, olivat naineita ihmisiä. Se, että he olivat sukupuoliyhteydessä aviopuolisoittensa kanssa, ei ottanut heitä pois Kristuksen ruumiin jäsenyydestä, sillä jonkun vaimo on hänen omaa lihaansa ja hän yhtyy siihen, mikä on hänen omaansa. Mutta kun naineet kristityt tekevät aviorikoksen tai naimattomat kristityt harjoittavat haureutta, vaikkapa uskonnollisen temppeliportonkin kanssa, niin he tekevät sellaista, mitä Jumala ja Kristus eivät hyväksy. He ottavat Kristukselle kuuluvan ruumiinsa ja tulevat yhdeksi lihaksi syntisen, haureellisen eli porton kanssa. Kun kristitty tekee aviorikoksen tai harjoittaa haureutta, niin hän tekee syntiä omaa lihaansa kohtaan. Hän väärinkäyttää sitä vastoin omistajansa Kristuksen käskyä. Aviorikkoinen kristitty tekee myös syntiä vaimoaan kohtaan, joka on oikealla tavalla yhtä lihaa hänen kanssaan. Hän rikkoo yhteytensä vaimonsa kanssa vahingoittaen siten itseään, vihaten itseään, koska hän vihaa vaimoaan, jonka lihan hän hylkää. Voideltu kristitty ei voi pitää itseään Kristuksen ruumiin jäsenenä ja tehdä itsestään ”yhtä lihaa” laittoman henkilön, huorintekijän, porton, kanssa, sillä Jeesuksella ei ole mitään yhteyttä eikä ykseyttä sellaisen saastaisen ihmisen kanssa. Jollei kristitty kadu ja puhdistu epäsiveellisestä elämästään, niin hän osoittaa pitävänsä parempana yhteyttä tuon epäsiveellisen ihmisen eikä Kristuksen kanssa, ja siksi hän lakkaa olemasta Kristuksen yhteydessä. Hän ei ole yhtä hengessä Kristuksen kanssa. Hän lakkaa olemasta osa neitsytluokasta, joka on kihlattu Kristukselle. Vakiintunut avionrikkoja tai huorintekijä ei ole kristitty. Hän ei ole Jehovan todistaja. Jehova Jumala ei tee avionrikkojista eikä huorintekijöistä todistajiaan. – 1. Kor. 5:11–13.

16. Mikä yksin rikkoo avioliiton, ja millainen avioero ei sentähden vapauta menemään uusiin naimisiin?

¹⁶ Koska tämä sukupuolinen yhdistyminen laittomaan henkilöön tekee naineista yhtä lihaa jonkun avioliiton ulkopuolella olevan kanssa, niin vain aviorikos särkee todellisuudessa avioliiton katkaisten sen siteen, millä Jumala on tehnyt avioparista yhtä lihaa. Jeesus sanoi sentähden, että ainoastaan aviorikos on se peruste, minkä Jumala sallii avioerolle. Jollei aviorikos ole katkaissut aviosidettä, niin avioero ei ole oikea eikä pätevä todellisuudessa Jumalan edessä. Kun tämän maailman avioero-oikeusistuimet määräävät avioeron muilla perusteilla kuin aviorikoksen tähden, niin ne eivät erota todellisesti sitä, minkä Jumala on liittänyt yhteen. Nuo erotetut henkilöt ovat yhä yhtä lihaa toistensa kanssa, edelleen mies ja vaimo. Kumpikaan ei ole näin ollen vapaa menemään uudelleen naimisiin, sillä uudelleennaiminen merkitsisi aviorikoksen tekemistä. Mies, joka erottaa vaimonsa muuten kuin aviorikoksen perusteella, tekee hänet alttiiksi aviorikokselle uuden avioliiton kautta ja saattaa itsensä samalla tavalla vaaralle alttiiksi. Mies, joka nai vaimon, joka ei ole eronnut itse tai jota hänen miehensä ei ole erottanut aviorikoksen tähden, tekee aviorikoksen hänen kanssaan yhdistymällä lihaan, mikä kuuluu vielä toiselle miehelle.

17. a) Miksi leski on vapaa menemään uudelleen naimisiin? b) Mitä laillisesti leskiksi julistetut henkilöt voivat tehdä, mutta mikä vastuu heidän täytyy kumminkin ottaa?

¹⁷ Kuolema purkaa avioliiton. Leski on sentähden vapaa menemään uudelleen naimisiin. ”Nainut nainen on lain sitoma mieheensä hänen eläessään, mutta jos hänen miehensä kuolee, niin hän on vapautunut miehensä laista. Häntä sanottaisiin siis avionrikkojaksi, jos hän tulisi miehensä eläessä toisen miehen omaksi. Mutta jos hänen miehensä kuolee, niin hän on vapaa hänen laistaan, niin että hän ei ole avionrikkoja, jos hän tulee toisen miehen omaksi.” (Room. 7:2, 3, Um) Jonkun miehen tai vaimon saatetaan tietää kuolleen sodassa tai onnettomuudessa, mutta häntä ei ole ehkä merkitty kuolleeksi tai ei ole ehkä käsillä papereita, mitkä todistaisivat kuoleman. Tai jonkun aviopuoliso saattaa hävitä ja olla poissa niin kauan, että maan laki julistaa hänet kuolleeksi. Tämän tähden julistetaan tuo henkilö laillisesti leskeksi. Sellainen voi omantunnon mukaan mennä uusiin naimisiin. Uudelleennaimalla hän ottaa itselleen vastuun tuloksesta, ja hänen täytyy elää täysin alistuneena uusiin velvollisuuksiin. Jumala tuntee tosiasiat ja tuomitsee niiden mukaan, ja hän ratkaisee, onko uudelleen naimisiin mennyt henkilö sopiva elämään uudessa maailmassa vai ei. Jos laillisesti kuolleeksi julistettu puoliso ilmaantuisi jälleen ja haluaisi itselleen laillista puolisoaan, niin asia pitäisi oikaista laillisesti. Sellaisissa olosuhteissa ottaa kuka hyvänsä, joka nai vain laillisesti leskeksi julistetun henkilön, vastuulleen sattuman tai onnenkaupan, ja hänen täytyy olla valmis kohtaamaan mitkä tulevat asiankäänteet hyvänsä.

KYVYTTÖMYYS, SAASTAISUUS, MIELENVIKAISUUS, USKONNON MUUTOS

18. a) Miten Jumalan laki ja ihmisen laki eroavat kyvyttömyyteen nähden avioeron perusteena? b) Keinosiemennykseen nähden?

¹⁸ Juutalaisten rabbiinien laki painotti aviollisen teon velvollisuutta. Se salli vaimon erota miehestään, joka ei voinut ruumiillisen kyvyttömyytensä tähden täyttää velvoitustaan häntä kohtaan kuuteen kuukauteen. Samoin voi mies erottaa vaimonsa hänen kyvyttömyytensä takia synnyttämään lapsia. Mutta Jeesus ei tunnustanut pelkkää miehen kyvyttömyyttä avioeron perusteeksi. Vihkimistoimitus, mikä on suoritettu laillisesti todistajien edessä, teki avioliiton sekä sitovaksi että päteväksi, niinkuin se teki sen Aadamille ja Eevallekin Eedenissä. Jos mies on kyvytön, niin aviopari voi nykyään halutessaan lapsia sopia, että vaimo ottaa toisen miehen siementä keinosiemennyksen kautta. Jotkin oikeusistuimet ovat jo päättäneet, että keinosiemennys on aviorikos ja että siten saadut lapset ovat aviottomia. Avioliittoa ja -eroa käsittelevä äskeinen brittiläinen kuninkaallinen komissio puolsi avioeron perusteeksi sitä, jos vaimo ottaa keinosiemennyksen joltakulta siemenen antajalta ilman aviomiehensä suostumusta. Sellainen avioero olisi Raamatun mukainen. Mutta jos mies suostuisi siihen, niin se olisi sekä miehen että vaimon erottamisen peruste. Miksi? Koska se merkitsee todellisuudessa aviorikoksen tekemistä, ja sekä mies että vaimo ovat suostuneet tuohon moraalittomaan tekoon. Mies on antanut todellisuudessa vaimonsa toiselle miehelle saamaan avioyhteyden siemenen, ja vaimo antautui tuolle miehelle eikä omalle miehelleen tullakseen tuon toisen miehen lapsen äidiksi, jonka miehen kanssa hän ei ollut yhtä lihaa. Se on aviorikkoinen teko eikä se seikka, että aviomies hyväksyy lapsen, poista sitä tosiasiaa, että hän suostui vaimonsa aviorikkoiseen käyttöön. – 3. Moos. 15:16–18, 32, 33; 19:20; 4. Moos. 5:12, 13.

19. Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, ettei hedelmättömyys ole avioeron peruste?

¹⁹ Ei myöskään vaimon hedelmättömyys ole oikea peruste avioerolle. Aabraham ei erottanut Saaraa, vaikka tämä oli hedelmätön monta vuotta, jopa enemmän kuin kaksikymmentäviisi vuotta, eikä Iisak erottanut Rebekkaa, Jaakob Raakelia eikä pappi Sakarja Elisabetia.a Nooan pojat eivät erottaneet vaimojaan hedelmättömyyden takia kaikkina niinä vuosina, joina arkkia rakennettiin, ja kahtena vuonna vedenpaisumuksen jälkeen. (1. Moos. 6:18; 11:10) Eikä Jehova erottanut ”vaimoaan”, yleisjärjestöään sentähden, että tämä oli hedelmätön eli ei synnyttänyt Messiasta yli neljääntuhanteen vuoteen. – Jes. 54:1–13

20. a) Miten Jumalan Sana katselee saastaisia sukupuolisia luonnottomuuksia? b) Mutta miksi nämä eivät ole kuitenkaan päteviä avioeron perusteita uudelleennaimista silmälläpitäen?

²⁰ Sodomia (eli miehen luonnoton yhteys toisen miehen niinkuin naisen kanssa), lesbolainen rakkaus (eli naisten välinen homoseksuaalisuus) ja eläimiin sekoittuminen (eli miehen tai naisen luonnottomat sukupuolisuhteet eläimen kanssa) eivät ole raamatullisia avioeron perusteita. Ne ovat saastaisia, epäpuhtaita, ja Jumalan Israelille antama laki tuomitsi kuolemaan ne, jotka harjoittivat tuollaisia vääriä tekoja, poistaen heidät siten heti Jumalan seurakunnasta. Mutta sellaiset teot eivät ole aviorikos vastakkaisen sukupuolen kanssa, mikä tekee saastaisesta henkilöstä yhtä lihaa toisen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa. (Room. 1:26–32) Kuitenkin niihin liittyy erottamisrangaistus. Ne pidättävät kristityn poissa taivaan valtakunnasta ja Jumalan uudesta maailmasta, ja se merkitsee tuhoutumista eläinten tavalla kaikesta elämästä tulevaisuudessa. ”Lihan huomioonottaminen merkitsee kuolemaa”, se ”merkitsee vihollisuutta Jumalan kanssa, sillä se ei ole alamainen Jumalan laille eikä tosiaan voikaan olla. Siis ne, jotka ovat sopusoinnussa lihan kanssa, eivät voi miellyttää Jumalaa.” He eivät voi saada häneltä iankaikkisen elämän palkintoa. (Room. 8:6–8; 1. Kor. 6:9, 10; Gal. 5:19–21) Tuollaiset puolison saastaiset teot voivat tehdä elämän sietämättömäksi puhtaalle naineelle henkilölle ja ovat ainoastaan erossa-asumisen peruste, vaikka jotkin tuomioistuimet myöntävät eron tällaisilla perusteilla. Tämä erossa-asuminen ei vapauta ketään menemään uudelleen naimisiin ja tekemään siten aviorikosta. Paavali kirjoittaa: ”Naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimattomana tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.” (1. Kor. 7:10, 11) Vain silloin, jos toinen eronneesta parista tekisi aviorikoksen eron painostuksessa, olisi viattomalla raamatullinen peruste hakea avioero ja vapautua menemään uusiin naimisiin.

21. a) Miksi henkiset sairaudet tai inhoittavat ruumiilliset taudit eivät ole avioeron perusteita? b) Minkä osoittamiseen tällaiset olosuhteet tarjoavat päinvastoin tilaisuuden?

²¹ Jos jonkun aviopuoliso tulisi ajan mittaan mielenvikaiseksi tai saisi parantumattoman taudin tai inhoittavan sairauden, niin tämä ei ole oikea peruste avioeron hankkimiselle. Onnetonta puolisoa täytyy kohdella tällaisessa tapauksessa samalla tavalla kuin ruumiin vahingoittunutta jäsentä tai puolisosta saatuna lapsena. Puolisoa tulee kohdella asiaankuuluvalla huolella katkaisematta suhdetta laillisella erolla. Vaivasta huolimatta sairas puoliso pysyy yhtenä lihana terveen kanssa ja ansaitsee täyden huomion ja uskollisuuden hänen omana lihanaan. Tämä osoittaa rakkautta asianomaisen lihaa kohtaan ja keventää kauheata tilannetta eikä pahenna sitä. ”Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.” (Ef. 5:28–31) Uskollinen puoliso ei hylkää toista henkisen eikä ruumiillisen sairauden aikana. Jumalan laki ei vapauta tervettä tekemään siten. Naemanin vaimoa ei vapautettu hänestä siksi, että hän oli spitaalinen, jonka kauhean sairauden voi parantaa ainoastaan Kaikkivaltiaan Jumalan ihme. (2. Kun. 5:1–4, 6–14) Aviopuolisot lupaavat tavallisesti vihkiäisissä rakastaa toisiansa myötä- ja vastoinkäymisissä.

22–24. a) Miksi uskonnon muutos tai erilaisuus ei ole asunto- eikä avioeron peruste? b) Minkä neuvon Paavali antaa aviopuolisoille tällaisissa tilanteissa, ja minkä tulisi ratkaista, tuleeko kristityn jättää, epäuskoinen puolisonsa?

²² Jotkin oikeusistuimet ottavat avioeron perusteeksi aviopuolison uskonnon muutoksen. Jumalan ja Kristuksen mukaan tämä ei ole oikein. Tämä oikeustapaus ottaa sen kannan, että sekä mies että vaimo olivat naimisiin mennessään saman uskonnollisen järjestelmän jäseniä, niin että nyt toisen uskonnon muutos aikaansaa kodissa vaikeuden mitä tärkeimmässä kohdassa. Muuttuneesta tulee hänen omaksuessaan uuden uskonnon epäuskoinen toisen puolison uskontoon nähden. Vaikka tämä saattaakin olla katkera kokemus sille puolisolle, joka säilyttää aikaisemman uskonnon, niin se ei ole oikea syy, minkä perusteella hän saisi erota toisesta oikeudenkäynnin tai keskinäisen sopimuksen kautta. Paavali kirjoittaa tästä:

²³ ”Jos jollakulla veljellä on epäuskoinen vaimo, ja tämä on kuitenkin suostuvainen asumaan hänen kanssaan, niin älköön hän jättäkö tätä; älköönkä vaimo, jolla on epäuskoinen mies, ja tämä on kuitenkin suostuvainen asumaan hänen kanssaan, jättäkö miestään. Sillä epäuskoinen mies on pyhitetty suhteessaan vaimoonsa, ja epäuskoinen vaimo on pyhitetty suhteessaan veljeen; muutenhan teidän lapsenne olisivat tosiaan saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos epäuskoinen ryhtyy eroamaan, niin erotkoon; veli tai sisar ei ole orjuutettu sellaisissa olosuhteissa, vaan Jumala on kutsunut teidät rauhaan. Sillä, vaimo, miten sinä tiedät, voitko pelastaa miehesi? Tai, mies, miten sinä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?” – 1. Kor. 7:12–16, Um.

²⁴ Uskonnon eroavaisuus ennen avioliittoa tai vasta naimisiin mentyä ei ole siis syy, minkä vuoksi parin tulisi asua erossa. Se ei ole avioeron peruste, mikä vapauttaisi heidät menemään naimisiin toisten kanssa. Jos mies uskoisi ja tulisi Jumalan totuuteen ennen vaimoaan, niin hänen tulee pysyä uskollisena vaimolleen, jos hänen muutoksensa on yhdentekevä vaimolle tai vaikka vaimo panisi vastaankin. Kysymys on siitä, haluaako vaimo elää jatkuvasti hänen kanssaan niissä olosuhteissa, joiden pitäisi todellisuudessa tulla paremmiksi hänen otettuaan vastaan totuuden. Jos hän haluaa, niin miehen ei tule jättää häntä. Kun mies jää hänen luokseen, niin se tarjoaa hänelle tilaisuuden puhua totuutta vaimolleen ja mahdollisesti täten auttaa häntä omaksumaan totuuden ja pelastamaan elämään Jumalan uudessa maailmassa. Tämä tilaisuus on myös vaimolla, joka uskoo totuuden ja silti jää miehensä luo.

25. Miten Jumala katselee tällaisista avioliitoista syntyneitä lapsia, ja miten uskovan puolison tulee kohdella epäuskoista?

²⁵ Koska epäuskoinen on yhä ”yhtä lihaa” uskovan kanssa, niin epäuskoinen saa yksistään tästä syystä jonkinlaisen tunnustuksen Jehova Jumalalta. Jumala ei pidä heidän lapsiaan saastaisina, vaan pyhinä, ja uskova yrittää kasvattaa heitä tosi pyhyydessä, jotta hekin antautuisivat ymmärrysiässä omasta halustaan Jumalalle Kristuksen kautta. Epäuskoinen ei tule itsestään pyhäksi eli yhdeksi Jumalan pyhistä, mutta uskova puoliso on antanut kaiken Jumalalle ja kohtelee epäuskoista tästä näkökulmasta katsoen. Pyhitetty uskova kohtelee sentähden epäuskoista, niinkuin Jumala haluaa tehtävän, ja se kaikki auttaa epäuskoista näkemään ja omaksumaan totuuden sekä myöskin tulemaan yhteyteen Jumalan kanssa.

26. a) Minkä epäoikeudenmukainen kohtelu saattaa tehdä välttämättömäksi, mutta miksi tämä ei ole peruste avioerolle ja uudelleennaimiselle? b) Miten erilleen asumaan asettuneitten puolisoitten tulee suhtautua toisiinsa, kuten Laabanin sanoista huomataan?

²⁶ Jollei epäuskoinen ole altis tälle pyhitetylle kohtelulle, niin ei sittenkään ole syytä jättää häntä. Epäuskoisen täytyy tai pitäisi ottaa aloite asumiseroon. Joissakin tapauksissa tämä aloite voi olla todellinen hylkääminen, kun epäuskoinen kohtelee uskovaa niin pahasti, että on itse asiassa sietämätöntä elää kauemmin yhdessä. Mutta samoin kuin siinäkin tapauksessa, että kaksi uskovaakin saattaa ryhtyä asumaan erillään toisistaan epäsovun vuoksi, uskovan täytyy pysyä naimattomana, kunnes epäuskoinen harjoittaa siveettömyyttä ja tarjoaa siten perusteen oikealle avioerolle. (1. Kor. 7:10, 11) Uskovan suhde asumiserossa olevaan puolisoon voi olla samanlainen kuin se, minkä Laabanin sanat Jaakobille ilmaisevat avioliiton rikkomista vastaan: ”Jehova pitäköön vartiota minun ja sinun välilläsi, kun me olemme näkymättömissä toisiltamme.” (1. Moos. 31:49, Um) Jehova Jumala vartioi, tapahtuuko avioliiton rikkomista. Hän huomaa, kuka on syyllinen puoliso, ja ratkaisee, onko avioerolle olemassa raamatullista perustetta, mikä vapauttaa toisen uuteen avioliittoon. Tämän täytyy olla ruumiillinen aviorikos eikä ns. ”henkinen aviorikos”.

27. Miksi henkinen aviorikos ei ole raamatullisen avioeron peruste, ja miksi on hyvä, että uskova on edelleen epäuskoisen kanssa?

²⁷ Henkeytetty Jaakob kirjoitti: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Mutta tämä henkisesti aviorikkoinen ystävyys maailman kanssa ei ole avioeron peruste. Miksi ei? Koska tämä pelkkä ystävyys ei tee kenestäkään aviorikkoisesti ”yhtä lihaa” jonkun vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Epäuskoinen on tosin tämän maailman ystävä, mutta apostoli Paavali ei päätellyt tästä, että uskovalla on oikeus ja hyvä syy jättää epäuskoinen puoliso. On päinvastoin täysin sopivaa ja aivan moraalista heidän elää edelleen yhdessä, jos epäuskoinen suostuu siihen. Kun he pysyvät näin yhdessä avioparina, niin epäuskoinen voi saada avun pelastumiseen uuteen maailmaan, mikä apu ei olisi mahdollinen, jos noiden kahden sanottaisiin elävän sopimattomasti yhdessä ja jos uskovan sanottaisiin senvuoksi ummistavan silmänsä maailmallismielisen henkiselle aviorikokselle.

PUOLISON ARMOLLINEN KOHTELU

28. a) Mitä lupaa avioeron rajoittaminen aviorikokseen ei anna puolisoille? b) Miten eräät ihmisen lait ovat puolueellisia Jumalan lakiin verrattuina?

²⁸ Kristus rajoitti aviorikokseen ne avioeron perusteet, mitkä vapauttavat jonkun menemään uudelleen naimisiin. Tämä ei salli kummankaan aviopuolison loukata eikä hylätä toista. Tämä rajoitus yksistään aviorikokseen painottaa Jumalan järjestelyä, että aviopari on yhtä lihaa ja että sen tulee pysyä yhdessä keskinäisessä huolenpidossa, tulkoon sitten hyvää tai pahaa. Tämä on Korkeimman avioliittotuomioistuimen erehtymättömän Tuomarin säädös. Laki ei tee eräissä maissa aviomiehen aviorikkoista käytöstä lailliseksi perusteeksi, millä vaimo saisi erota hänestä, vaan säätää vain moraalisesti irstaan vaimon sellaiseksi, joka voidaan erottaa aviorikoksesta. Mutta jos mies on siveetön, niin se sallii Jumalan Kristuksen kautta antaman säädöksen mukaan vaimon erottaa hänet laillisesti ja vapauttaa vaimon menemään uudelleen naimisiin tulematta avionrikkojaksi tämän teon tähden. Siksi Jeesus sanoi: ”Kuka erottaa vaimonsa [epäraamatullisesti] ja nai toisen, tekee aviorikoksen häntä kohtaan, ja jos vaimo erotettuaan miehensä nai toisen, niin hän tekee aviorikoksen.” (Mark. 10:11, 12, Um) Jeesus ei siis asettanut aviomiehille erilaista mittapuuta kuin vaimoille, kun hän sanoi vuorisaarnassaan: ”Lisäksi sanottiin: ’Joka erottaa vaimonsa, antakoon hänelle avioerotodistuksen.’ Minä sanon kuitenkin teille, että jokainen, joka erottaa vaimonsa muun kuin haureuden tähden, saattaa hänet alttiiksi aviorikokselle, koska se, joka nai erotetun vaimon, tekee aviorikoksen.” (Matt. 5:31, 32, Um) Jumala ei ole puolueellinen. Miehen aviorikos on hänelle aivan yhtä paha kuin vaimonkin aviorikos.

29. Miksi miehen ei tule katsella naista, joka ei ole hänen vaimonsa, haluten suhteita hänen kanssaan?

²⁹ Älköön siis kukaan aviomies himoitko toisen miehen vaimoa älköönkä katsoko ketään toista naista haluten hänen kanssaan niitä suhteita, mitkä hän on velkaa yksinomaan vaimolleen. Varokoon sananparreksi tullut nainut liikkeenjohtaja tai toimistovirkailija, ettei rakastu naissihteeriinsä, olkoonpa tämä nainut tai naimaton, eikä ota vapauksia häneen nähden. Jeesus sanoi: ”Te kuulitte sanotun: ’Sinä et saa tehdä aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka katsoo jatkuvasti naista, niin että himoitsee häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan sydämessään.” (Matt. 5:27, 28, Um) Hän on jo syyllinen Jumalan silmissä, joka lukee sydämen. Vaikka tämä on miehen sydämessä tapahtunut aviorikos, ja vaikka hänen vaimonsa ei saatakaan erottaa häntä tällä perusteella, niin jos johonkuhun toiseen kuin omaan aviopuolisoon kohdistuvaa halua ei ehkäistä, niin se johtaa ruumiilliseen aviorikokseen.

30, 31. a) Milloin viaton puoliso voi antaa anteeksi syntiä tehneelle? b) Miten seurakunnan tulee menetellä, kun anteeksianto tapahtuu? Kun sitä ei tapahdu?

³⁰ Jos jonkun puoliso tekee aviorikoksen, niin hänellä on oikeus antaa anteeksi ja jättää haastamatta oikeuteen avioeron saamiseksi, jos syyllinen osoittaa oikeaa katumusta ja pyytää vakavasti anteeksiantoa sekä lupaa olla toistamatta tekoaan ja pysyä uskollisena avioliittolupaukselleen. Jollei viaton anna anteeksi loukanneelle puolisolle, niin seurakunnan täytyy erottaa rikkoja, ja Raamattu oikeuttaa viattoman puolison saamaan laillisen eron, mikäli mahdollista tai sitä halutaan. Tämä on yksityisasia. Jos sanokaamme mies antaa anteeksi vaimolleen, niin hän täyttää vaimoaan kohtaan jatkuvasti aviovelvollisuutensa luottaen siihen, että Jumala antaa hänelle anteeksi. Silloin ei ole syytä kristillisen seurakunnan paljastaa ja rangaista vaimoa erottamalla hänet, jota mies kohtelee ”yhtenä lihana” kanssaan, ja siten rikkoa sitä uudelleen tapahtunutta yhteenliittymistä, minkä miehen anteeksiantamus on aikaansaanut. ”Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.” (Sananl. 10:12) ”Olkoon teillä . . . syvä rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää syntien paljouden.” (1. Piet. 4:8, Um) ”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” (Jaak. 5:19, 20) ”Sitäpaitsi, jos veljesi tekee synnin, niin mene ja paljasta hänen virheensä yksistään itsesi ja hänen keskensä. Jos hän kuuntelee sinua [ja myöntää syntinsä, ilmaisee murehtien katumuksensa ja pyytää anteeksi], niin sinä olet voittanut veljesi.” Jos syntinen kieltäytyy kuuntelemasta sen kristillisen seurakunnan valvovaa komiteaakaan, minkä jäsen syntinen on, niin hänet täytyy erottaa, sanoi Jeesus. – Matt. 18:15–17, 21, 22, Um.

³¹ Jos aviomies on antanut anteeksi katuvalle vaimolleen noudattaen Jumalan esimerkkiä ja totellen Kristusta ja on pidättynyt rankaisemasta häntä laillisesti, niinkuin hän voisi, niin miten seurakunnalla olisi oikeutta rangaista häntä erottamisella ja panna henkistä estettä miehen ja hänen vaimonsa välille, jota mies koettaa auttaa puhdistumaan? Seurakunnan tulee olla yhteistoiminnassa tässä puhdistamisyrityksessä. Mutta entä jos seurakunta erottaa vaimon, ennenkuin mies päättää antaa vaimolleen anteeksi? Jos mies antaa hänelle myöhemmin anteeksi raamatullisista syistä, niin ei se itsestään peruuta hänen seurakunnasta erottamistaan, sillä asia on nyt suoranaisesti seurakunnan käsissä. Hänen täytyy toimia suoraan seurakunnan valvontakomitean kanssa ja tyydyttää se ottamalla välttämättömät askeleet takaisin seurakuntaan. (Vertaa 41. kappaleen 14 viimeiseen riviin.) Samalla lailla käsitellään asia, jos uskollinen vaimo on antanut anteeksi miehelleen sentähden, että tämä silminnähtävästi katuu, ja etupäässä rakkaudellisesta halusta auttaa miestä toipumaan henkisesti eikä mistään hänen pakoituksestaan eikä hellittämättömästä pyytämisestään tai uhkauksestaan. ”Vaimolla ei ole valtaa omaan ruumiiseensa nähden, vaan hänen miehellään. Niin ei myöskään miehellä ole valtaa omaan ruumiiseensa nähden, vaan hänen vaimollaan.” (1. Kor. 7:4, Um) Hän on siis vapaa miehen käytökseen nähden sinä aikana, jona hän koettelee hänen katumuksensa ja puhdistumispyrkimystensä vilpittömyyttä, ja auttaa häntä pysymään moraalisesti ja hengellisesti puhtaana, sopivana olemaan kristillisen seurakunnan yhteydessä.

32. a) Miten anteeksiantavan puolison tulee menetellä, jos hän ei halua seurakunnan ryhtyvän toimenpiteisiin? b) Mihin toimenpiteisiin tulee seurakunnan ryhtyä sen suhteen, jonka kanssa aviorikos on tehty?

³² Mitä tulee uskolliseen mieheen, niin hänen voidaan varmasti odottaa panevan vaimonsa koetukselle ja valvovan tarkkaan häntä ja auttavan häntä, niin ettei hän toista syntiä, ja seurakunta luottaa hänen tekevän sen. Seurakunta ei muussa tapauksessa katsoisi hänen hallitsevan asiaankuuluvasti omaa huonekuntaansa eikä siis pätevänä mihinkään vastuulliseen virkaan seurakunnan hengellisessä valvonnassa. Seurakunta astuisi myöskin tässä tapauksessa väliin, koska hän ei johda kotiasioitaan kristillisellä tavalla, ja ryhtyisi toimenpiteisiin sekä miestä että vaimoa vastaan. Henkilö, jonka kanssa aviorikos on tehty, saattaa olla seurakunnan jäsen. Jos näin on, niin tuo henkilö täytyy erottaa ja häneltä täytyy ottaa pois palvelusedut ja -asemat sekä kristittyjen toveruus. Jos hän osoittaa erottamisen jälkeen katumuksen hedelmiä ja pyrkii pääsemään jälleen seurakuntaan, niin hänet voidaan ottaa takaisin ja panna pitkälle koeajalle, ainakin vuodeksi, ja kun hänen havaitaan käyttäytyvän hyvin, niin hänet voidaan sitten vapauttaa säännönmukaisesti hänelle määrätyistä rajoituksista ja ottaa täysin takaisin. – 1. Kor. 5:1–5, 13; 2. Kor. 2:5–11.

33. Miltä sopivalta seurakunnan toimenpiteeltä ei viattoman anteeksianto suojele syyllistä puolisoa?

³³ Kun seurakunta jättää erottamistoimenpiteen viattoman puolison aikaisemman anteeksiannon perusteella, niin se ei merkitse sitä, että syylliseltä puolisolta ei otettaisi ja pitäisi ottaa pois mitään erityisiä vastuuvelvollisuuksia tai palvelusetuja seurakunnassa. Tässä tulevat kysymykseen erityiset palvelusasemat seurakunnassa, ei erottaminen. Syyllinen puoliso on aviorikoksen tähden väärinedustanut seurakuntaa ja tehnyt itsensä epäpäteväksi, eikä häntä tule pitää missään edustavassa tai vastuullisessa asemassa. Viattoman puolison anteeksianto ei suojele syyllistä puolisoa seurakunnan toimintavaltuudelta poistaa epäpätevä henkilö ja pitää viroissa henkilöitä, jotka ovat nuhteettomia ja jotka eivät ole kompastuskivenä toisille.

34. Mitä esimerkkejä Israelissa on siitä, että aviomies antoi anteeksi syyllisille vaimoille?

³⁴ Anteeksianto syylliselle puolisolle tuo mieleen profeetta Hoosean, jota Jehova neuvoi ottamaan aviorikkoisen vaimonsa takaisin ja joka tottelevasti tekikin siten. (Hoos. 1:3–6; 3:1, 2) Kauan ennen sitä, Israelin tuomareitten päivinä, matkusti nimeltä mainitsematon leeviläinen kauas ja otti aviorikkoisen jalkavaimon takaisin, mutta ei tehdäkseen hänestä porttoa. Hän antoi hänet benjaminilaisten kaupungissa Gibeassa roskajoukon käsiin, joka ryntäsi taloon, missä hän majaili. Mutta hän ei pannut häntä roskajoukon armoille siksi, että hän ei olisi rakastanut häntä, vaan hän teki sen ainoastaan estääkseen pyhän virkansa leeviläisenä tulemasta saastutetuksi väkivaltaisella sodomialla eli hekumalla. Hän ei hyväksynyt roskajoukon vaimolleen eli jalkavaimolleen tekemää väkivaltaa. Hän teki siitä suuttuneena asian, minkä hän asetti koko Israelin kansan eteen. Hän yllytti Israelin yksitoista järkyttynyttä sukukuntaa rankaisemaan syyllistä kaupunkia ja Benjaminin sukukuntaa sodalla, mikä aikaansai melkein syyllisen sukukunnan täydellisen hävityksen. Tämä puhdisti yksitoista muuta veljessukukuntaa kansan puhtauden ylläpitäjinä. – Tuomarien 19. ja 20. luku.

35. Mikä huomaavaisuuden osoitus on saattanut Paavalin määräämään ainoastaan syyllisen miehen erottamisen sen korinttolaisen veljen tapauksessa, joka harjoitti haureutta isänsä vaimon kanssa?

³⁵ 1. Korinttolaiskirjeen 5:1–13 apostoli Paavalin käsittelemässä aviorikostapauksessa Paavali määräsi poistamaan seurakunnasta ainoastaan haureuteen syypään miehen hapatuksen kaltaisena myrkyttävänä vaikuttimena. Jos nainen oli seurakunnan jäsen, niin miksi Paavali ei määrännyt apostolisella vallallaan seurakuntaa erottamaan yhtä syyllistä naistakin tässä tapauksessa? Hän oli syyllisen miehen isän vaimo, ja apostoli Paavali halusi kunnioittaa sitä menettelyä, mihin hänen miehensä ryhtyisi syyllistä vaimoaan kohtaan. Paavali suositteli näin ollen myöhemmin ainoastaan sitä, että seurakunta ottaisi takaisin katuvan miehen ja pelastaisi hänet Saatanan juonilta.

36. Miksi aviorikoksesta ei tule ottaa rahallisia korvauksia?

³⁶ Tämä anteeksiantaminen katuvalle puolisolle eroaa jyrkästi siitä, että antaa vaimonsa tehdä aviorikoksen ja kokoaa sitten vahingonkorvausta hänen häpäisijöiltään. Jotkut monivaimoiset miehet pitävät joukon jalkavaimoja nimenomaan tehdäkseen heistä porttoja ja kootakseen vahingonkorvausta yhä uudelleen samasta jalkavaimosta. Tämä on pahempaa kuin oman tyttärensä portoksi tekeminen. (3. Moos. 19:29) Jos joku ottaa anteeksiantaen hairahtuneen puolison jälleen takaisin, niin se tulee tehdä ilman tällaisen vahingonkorvauksen keräämistä. Rahakorvauksen ottaminen hyvittää aviorikoksen ja tekee sen kaupalliseksi. Anteeksiantaminen syylliselle ilman rahallisen korvauksen pyytämistä pitää viattoman puhtaana. Se saa hänet ymmärtämään paremmin saastaisen menettelyn syntisyyden eikä arvostamaan sitä kaupallista hyötyä, mikä on mahdollinen vaimon tekemisestä jumalattomasti portoksi.

37. Mitä ne voivat tehdä, jotka menivät ennen totuuteen tuloaan uusiin naimisiin epäraamatullisen avioeron jälkeen, ja miksi?

³⁷ Joku on saattanut erottaa laillisesti puolisonsa epäraamatullisin perustein ja mennä uudelleen naimisiin ennen Jumalan totuuden ja hänen vaatimustensa tuntemista. Jos tämä henkilö pysyy nyt tuossa uudessa avioliitossa ja hyväksyy Valtakunnan evankeliumin, ei kristillinen seurakunta voi tehdä mitään hänen aviollisen asemansa muuttamiseksi. Sen täytyy hyväksyä hänet siinä yhteiskunnallisessa asemassa, missä Jumalan sanoma tavoittaa hänet, luottaen Jumalan antavan anteeksi hänen väärintekonsa, mitkä ovat tapahtuneet ennen hänen parempaa tietoaan, hänen tietämättömyyssyntinsä. Mutta kristillisen seurakunnan täytyy vaatia, että hänen havaitaan olevan uskollinen velvollisuuksilleen toisessa avioliitossaan. Muuten se ei voisi uskoa hänen antaumuksensa Jumalalle tulleen hyväksytyksi eikä voisi suoda hänelle vesikastetta.

38. Jos kristitty haluaa erottaa uskottoman antautuneen puolison, niin mitä seurakunnan tulee ensin tehdä?

³⁸ Jos naimisissa oleva kristitty tekee aviorikoksen, niin kristitty puoliso voi haluta erota. Mutta jotta ei aiheutettaisi tarpeetonta häpeää Jehovan kansalle erään hänen todistajansa saastaisella uskottomuudella, niin kristillisen seurakunnan tulee ensin erottaa uskoton jäsen. Puhdas, viaton puoliso voi sitten ryhtyä julkiseen oikeudenkäyntiin uskotonta vastaan, joka ei ole nyt seurakunnan jäsen, Jehovan todistaja. Teokraattinen järjestö ei kärsi näin ollen julkista häpeää.

39, 40. a) Jos saadaan epäraamatullinen avioero, niin mitä seurakunnan täytyy tarkkailla eronneiden suhteen, ja milloin sen täytyy ryhtyä toimenpiteisiin? b) Miksi ei katumus epäraamatullisen avioeron jälkeen vapauta ketään menemään uudelleen naimisiin?

³⁹ Kristillisen seurakunnan velvollisuus on siis yleensä ottaa huomioon jonkun seurakunnan jäsenen tai avioparin eron perussyy. Jos syy on epäraamatullinen, niin seurakunnan täytyy huomioida eronneen elämää sen jälkeen. Eron moraalitonta syytä ei ehkä mainita aina avioeroanomuksessa tai oikeuden päätöksessä. Joissakin maissa voidaan syy avioeron myöntämiseen mainita sanoilla injures graves et publiques (”vakavat ja julkiset loukkaukset”). Tämä merkitsee melkein aina aviorikosta, mutta avioeron peruste voidaan esittää noin niiden viattomien suojelemiseksi, joihin häpeä tai julkinen hämmentävä tilanne voisi vaikuttaa. Seurakunnan tulee ottaa selvä nimenomaisesta syystä. Se ei voi erottaa ketään jäsentä pelkästään epäraamatullisin perustein tapahtuneesta avioerosta, mutta jos tämä jäsen menee uudelleen naimisiin ennen erotetun puolison kuolemaa tai moraalittomuutta, niin seurakunta erottaisi tämän jäsenen aviorikkoisen avioliiton takia.

⁴⁰ Kun kristitty vain pyytää Jumalalta anteeksi menettelyään erottaessaan epäraamatullisesti puolisonsa, niin se ei vapauta häntä menemään uudelleen naimisiin. Se, että hänen syntinsä annetaan yleensä hänelle anteeksi, ei peruuta eli tee tyhjäksi sitä laillista avioliittoa, mikä purettiin epäraamatullisilla perusteilla. Se ei muuta hänen aviollista tilaansa. Jos se muuttaisi, niin se, joka erottaa toisen epäraamatullisin perustein, ei tekisi aviorikosta mennessään uusiin naimisiin. Muista tämä: avioliitto, mikä on rikottu eroamalla epäraamatullisesti joko sitä ennen tai sen jälkeen, kun henkilö antautuu Jumalalle, ei ole todellisuudessa purkautunut Jumalan silmissä hänen pyydettyään Hänen anteeksiantoaan synneilleen, enempää kuin Jumalan suoma syntien anteeksianto vankilassa olevalle rikolliselle tekee tyhjäksi hänen vankeustuomiotaan ja vapauttaa häntä kulkemaan ulos vankilan porteista mielensä mukaan. Uudelleennaiminen ilman Raamatun lupaa eli valtuutusta on sentähden avionrikkomista, ja seurakunta erottaa rikkojan. Samaten tekee kristitty huorin, jos hän nai maailman ihmisen, joka on eronnut epäraamatullisilla perusteilla, ja hänet tulee erottaa. – Room. 7:2–4; 1. Kor. 7:39.

41. a) Mitä sopimaton uudelleennaiminen tekee viattomalle puolisolle, joka pysyy naimattomana? b) Mihin toimenpiteisiin täytyy ryhtyä sopimattomasti uudelleen naimisiin menevään puolisoon nähden, ja mistä sellainen puoliso tulee estää aina sen jälkeen?

⁴¹ Sopimaton uudelleennaiminen tekee avioeron päteväksi ja vapauttaa viattoman puolison olemaan jatkuvasti seurakunnassa ja menemään uudelleen naimisiin, jos tämä syytön haluaa tehdä sen. Mutta sopimattomasti uudelleen naimisiin menevä tulee erottaa aviorikoksen tekijänä, ja niin hän joutuu vaaralliseen tilaan, mikä uhkaa hänen iankaikkista elämäänsä. ”Joka tekee aviorikoksen, hänellä ei ole ymmärrystä; joka sen tekee, tuhoaa itsensä.” (Sananl. 6:32, Ts) Ainoastaan takaisinottaminen voi pelastaa hänet, mutta epäraamatullisesti uudelleennainutta ei voida ottaa täysin takaisin seurakuntaan pelkän katumisen perusteella. Hänen täytyy olla takaisinoton jälkeen riittävän kauan aikaa koetuksella, ainakin vuosi, jotta hänen sallittaisiin osoittaa vilpittömän katumuksen hedelmät sekä oikeaa kunnioitusta avioliittoa kohtaan. Hänen laillinen avioliittonsa on yhä voimassa maan lain edessä, ja sen purkamiselle oikeudessa täytyy olla oikeat lailliset perusteet. Vaikka hänen aikaisempi, epäraamatullisesti erotettu vaimonsa kuolisi tai menisi uudelleen naimisiin sen jälkeen, kun hän meni naimisiin, niin hän ei tule sen kautta ilman muuta takaisin seurakuntaan. Hänen täytyy vielä katua, tunnustaa, anoa takaisinottoa ja alistua koeaikaan. Jos katuva kantaa vaadittua hedelmää täyttäen asianmukaisesti velvollisuutensa uudessa laillisessa avioliitossa ja jos hänet sitten otetaan jälleen seurakuntaan, niin hän on aina sen jälkeen epäpätevä täyttämään mitään virallista, esimerkillistä, vastuullista asemaa eli etua seurakunnassa. Hänen yksityinen menneisyytensä totuudessa ei ole hyvä esimerkki.

42. Miksi ne ovat onnellisia, jotka ylläpitävät Jumalan asettamia aviovelvollisuuksia?

⁴² Oikea ja puhdas avioliitto on Jehovalta saatu etu. Hän itse järjesti sen, ja ”hänessä ei ole mitään epävanhurskautta”. (Ps. 92:15, As) Onnellisia ovat ne kristityt, jotka ovat uskollisia Jumalan asettamille velvollisuuksilleen avioliitossaan. He ylläpitävät tämän Jumalan säädöksen tosi ylevyyttä ja kunniallisuutta. He ottavat sydämelleen kristillisen käskyn: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” (Hepr. 13:4) He eivät iloitse etusijassa lihallisen suhteen nautinnoista, vaan pääasiassa niistä henkisistä tilaisuuksista, mitkä tämä kahden sukupuolen läheinen liitto tarjoaa heille. Tämä täyttää avioliiton ihanteellisuuden ja saa Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen. Se tekee avioliitosta avun pelastuksen saamiselle ja Korkeimman Jumalan palvelemiselle. Se kunniaansaattaa Jehova Jumalan, joka on rakkaudellisesti asettanut tämän huolenpidon ihmisen iloksi ja Jumalan päätöksen toteuttamiseksi.

[Alaviitteet]