Vuorisaarna: ”Älkää vannoko ensinkään”

KÄSITELTYÄÄN aviorikosta ja avioeroa Jeesus ryhtyi vuorisaarnassaan tarkastelemaan valoja. Hän sanoi: ”Vielä olette kuulleet sanotun muinoin eläneille: ’Sinä et saa vannoa panematta täytäntöön, vaan sinun on täytettävä Jehovalle lupauksesi.’” – Matt. 5:33.

Juutalaiset, jotka kuuntelivat Jeesusta, tiesivät, että heidän esi-isänsä olivat kuulleet Mooseksen laista paljon valojen tekemisestä. Toisinaan vannominen oli pakollista. (2. Moos. 22:10, 11; 4. Moos. 5:21, 22) Jumalan sana korostaa toistuvasti, kuinka tärkeätä on täyttää lupauksensa. – 4. Moos. 30:2, 3; 5. Moos. 23:21–23; Saarn. 5:3, 4.

Jeesus jatkoi: ”Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko ensinkään, älkää taivaan kautta, koska se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, koska se on hänen jalkojensa alusta, älkääkä Jerusalemin kautta, koska se on suuren Kuninkaan kaupunki. Et saa liioin vannoa pääsi kautta, koska et voi muuttaa yhtäkään hiusta valkoiseksi tai mustaksi.” – Matt. 5:34–36.

Oliko Jeesuksen tarkoitus lakkauttaa kaikki valat ja lupaukset? Ei, sillä Jumalan laki, joka käski vannomaan tietyissä tilanteissa, oli edelleen voimassa. (Gal. 4:4) Kun Jeesus oli ylimmäisen papin kuulusteltavana, niin hän itsekään ei vastustanut vannottamista. (Matt. 26:63, 64) Kun Jeesus sanoi, että ihmisten ei pitäisi ’ensinkään vannoa’, niin hän tarkoitti valan vannomisen turmeltunutta ja väärentynyttä käyttöä. Kuinka niin?

Raamatussa myönteisessä merkityksessä mainitut valat koskivat aina hyvin tärkeitä asioita, esimerkiksi tosi palvontaan liittyviä päätöksiä, liittojen tekemistä ja todistamista oikeusistuimen kuulusteluissa. (1. Moos. 24:2–4, 9; 31:44, 50, 53; 2. Moos. 22:10, 11) Mutta ajan mittaan juutalaiset ottivat tavakseen vannoa monenkaltaisten jokapäiväisten asioitten yhteydessä. Esimerkiksi vanhat rabbiinien kirjoitukset mainitsevat ihmisten vannoneen, etteivät nukkuisi, eivät puhuisi, eivät kävelisi eivätkä olisi sukupuolisuhteissa vaimonsa kanssa. Monia valoja tehtiin käyttämällä sanaa ”korban”, joka merkitsee ”Jumalalle omistettua lahjaa”. Ajateltiin, että tämän sanan lausumisella joku voisi julistaa tietyt asiat yhtä kielletyiksi itseltään tai muilta kuin temppelin uhrit. Tässä yhteydessä Jeesus sanoi fariseuksille:

”Te syrjäytätte taitavasti Jumalan käskyn pitääksenne perinteenne. Esimerkiksi Mooses sanoi: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja: ’Olkoon sen loppuna kuolema, joka herjaa isää tai äitiä.’ Mutta te sanotte: ’Jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ”Mitä minulla onkin, mistä voit saada minulta hyötyä, on korban (se on Jumalalle omistettu lahja)”’ – te ette enää anna hänen tehdä yhtään mitään isänsä tai äitinsä hyväksi, ja näin te teette Jumalan sanan pätemättömäksi perinteellänne, jonka olette välittäneet edelleen.” – Mark. 7:9–13.a

Myös valojen vannomistapa oli turmeltunut. Sen sijaan että olisi noudatettu Raamatun esimerkkejä ja vannottu Jumalan nimessä, tuli yleiseksi vannoa ”taivaan”, ”maan”, ”Jerusalemin” ja jopa toisen ihmisen ”pään” (eli elämän) kautta. (5. Moos. 6:13; Dan. 12:7) Juutalaisten asiantuntijoitten keskuudessa oli kiistaa monien tällaisten luotujen nimessä vannottujen valojen pätevyydestä. Ilmeisesti jotkut ajattelivat, että he voivat peruuttaa valansa rangaistuksetta. – Vrt. Matt. 23:16–22.

Mutta Jeesus osoitti, että koska taivas oli ”Jumalan valtaistuin”, maa ”hänen jalkojensa alusta” ja Jerusalem ”suuren Kuninkaan kaupunki”, niin niiden kautta vannominen oli samaa kuin valan tekeminen Jumalan nimessä. (Jes. 66:1; Ps. 48:3) Samoin vannominen jonkun ”pään” eli elämän kautta oli samaa kuin vannominen Jumalan nimessä, koska hän on elämän Antaja ja Ylläpitäjä; eikä kukaan ihminen voi säätää elämäänsä siinä määrin, että voisi ’muuttaa yhden hiuksensa valkoiseksi tai mustaksi’. – Ps. 36:10.

Varoitettuaan vannomasta arvostelukyvyttömästi valoja Jeesus sanoi edelleen: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ”kyllä” ja ei ”ei”, sillä se, mikä ylittää nämä, on paholaisesta.” – Matt. 5:37.

Valan vannominen tavan takaa, jotta jonkun lausuntoihin olisi uskottu, tuli suosituksi yleiseksi käyneen valehtelemisen ja pettämisen vuoksi. Jeesus osoitti kuitenkin, että jokapäiväisessä elämässä yksinkertaisten kyllä- tai ei-sanojen piti olla täysin luotettavia, eikä niiden pitänyt tarvita lisätukea valan vannomisilla. Ihmiset, jotka ajattelevat, että heidän on pakko ”ylittää” tämä jatkuvasti ’vannomalla’ sanottavansa, paljastavat olevansa pohjimmiltaan epäluotettavia. He ilmaisevat ”paholaisen”, Saatana Panettelijan, henkeä, hänen jota Raamattu nimittää ”valheen isäksi”. – Joh. 8:44; Jaak. 5:12.

[Alaviitteet]