Mikä on Raamatun kanta?

Valan vannominen

VALA on määritelty ”Jumalalle tai jollekulle arvostetulle henkilölle tai jollekin muulle esitetyksi juhlalliseksi vetoomukseksi, joka todistaa henkilön päättäneen puhua totta tai pitää lupauksen”. Miten sinä suhtaudut vannomiseen? Jotkin uskonnolliset ryhmät, kuten mennoniitat ja kveekarit kieltäytyvät vannomasta. Lisäksi koska joidenkuiden omatunto ei salli heidän vannoa, vaihtoehdoksi hyväksytään usein juhlallinen vakuutus.

On väitetty, että Jeesus Kristus kielsi vuorisaarnassa seuraajiaan vannomasta. Jeesus sanoi: ”Vielä olette kuulleet sanotun muinoin eläneille: ’Sinä et saa vannoa panematta täytäntöön, vaan sinun on täytettävä Jehovalle lupauksesi.’ Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko ensinkään, älkää taivaan kautta, koska se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, koska se on hänen jalkojensa alusta, älkääkä Jerusalemin kautta, koska se on suuren Kuninkaan kaupunki. Et saa liioin vannoa pääsi kautta, koska et voi muuttaa yhtäkään hiusta valkoiseksi tai mustaksi. Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’, sillä se, mikä ylittää nämä, on paholaisesta.” – Matt. 5:33–37; vrt. Jaak. 5:12.

Tarkoittiko Jeesus, että hänen seuraajiensa on väärin vannoa minkäänlaista valaa? Ei, on useita syitä, miksi emme voi tehdä sitä johtopäätöstä. Harkitsehan: Raamattu kertoo yli 50 kohdassa Jehova Jumalan itsensä vannoneen. Esimerkiksi heprealaisille lähetetyn kirjeen kristitty kirjoittaja osoitti, että ”kun Jumala antoi lupauksensa Aabrahamille, niin koska hän ei voinut vannoa kenenkään suuremman kautta, hän vannoi itsensä kautta sanoen: ’Varmasti minä siunaamalla siunaan sinut ja enentämällä enennän sinut.’” (Hepr. 6:13–18) Raamattu osoittaa myös ihmisten vannoneen Jehovan hyväksymiä valoja. Aabraham vannoi Jumalan kautta, ja joissakin olosuhteissa Mooseksen laki vaati ihmisiä vannomaan valoja. (1. Moos. 21:23, 24; 2. Moos. 22:10, 11; 4. Moos. 5:21, 22) Jeesus Kristuskaan ei vastustanut vaan vastasi, kun juutalainen ylimmäinen pappi vaati: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!” (Matt. 26:63, 64) Miten meidän siis tulee ymmärtää vannomista koskevat Jeesuksen sanat?

Pane merkille, että Kristus mainitsi taivaan, maan, Jerusalemin ja jopa oman pään kautta vannomisen. Ilmeisesti monet Jeesuksen maallisen palveluksen aikana eläneet ihmiset korostivat kaikkea lausumaansa valalla. Oli kuin jokainen lausunto olisi vannottava, jotta siihen uskottaisiin. Sellaiset valat olivat tarpeettomia, jos ihmiset olivat totuudellisia ja tarkoittivat mitä sanoivat. Niinpä kun Kristus sanoi: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’”, hän tarkoitti, että ihmisten tulisi olla rehellisiä puheessaan. Ei vaikuta siltä että hänen sanansa olisi ollut tähdätty oikeusistuimissa esitettävien juhlallisten valojen vannomista vastaan.

Harkitsevaiset kristityt punnitsevat asiaa Raamatun periaatteitten valossa, ennen kuin he vannovat mitään valaa. Siten toimiessaan he havaitsevat, että jotkin valat ovat raamatullisesti sopimattomia. Esimerkiksi Saksan kolmannen valtakunnan päivinä jokaista saksalaista sotilasta vaadittiin vannomaan tämä vala: ”Vannon Jumalan kautta tämän pyhän valan, että olen ehdottoman kuuliainen Saksan valtakunnan ja kansan Johtajalle Adolf Hitlerille, armeijan ylipäällikölle, ja että urheana sotilaana olen kaikkina aikoina valmis vaarantamaan elämäni tämän valan tähden.” Kaikkivaltiaalle Jumalalle antautunut ihminen ei voi sitoa itseään ehdoitta syntiseen ihmiseen, sillä Jehova vaatii ”yksinomaista antaumusta”. (5. Moos. 5:9, UM) Sitä paitsi olisiko tosi kristityn, joka Jeesuksen sanojen mukaan ’ei ole osa maailmasta’, sopivaa sekaantua maailman kiistoihin? (Joh. 15:19; Jaak. 1:27; Jes. 2:4) Niinpä ankarasta vainosta huolimatta Saksan uskolliset kristityt Jehovan todistajat eivät vannoneet valaa, joka olisi sitonut heidät Adolf Hitleriin.

Tosi kristitty ei näin ollen vannoisi valaa, joka saisi hänet sekaantumaan maailman kiistoihin tai joka alistaisi hänet sokeasti toisen ihmisen tahtoon. Mutta entä jos jokin valtio vaatisi, että niiden, jotka haluavat tulla sen kansalaisiksi, tarvitsee vannoa sellainen vala? Voisiko Jumalalle antautunut ihminen vannoa sellaisen valan, samalla kun hän esittäisi mielessään varauksia järkeillen, että sukupuolen, iän tai muiden tekijöitten tähden olisi epätodennäköistä, että valassa vannottua koskaan vaadittaisiin täyttämään? Yksilön on tehtävä ratkaisu, mutta ei olisi kristillistä vannoa minkäänlaista väärää valaa, vaikka siitä kieltäytyminen johtaisikin siihen, että henkilö ei saa maan kansalaisuutta. – Ef. 4:25; vrt. Hoos. 10:1, 4.

Amerikan Yhdysvaltojen kansalainen, joka haluaa matkustaa ulkomaille, näkee passianomuksessaan seuraavan valan: ”Vannon (tai vakuutan) juhlallisesti, että tuen ja puolustan Yhdysvaltojen perustuslakia kaikkia ulkomaisia ja kotimaisia vihollisia vastaan, että olen sille tosi uskollinen ja että suostun tähän velvoitukseen vapaaehtoisesti ilman mielessäni olevia varauksia ja ilman kiertämistarkoitusta. Jumala minua auttakoon.” Jos anoja ei voi hyväksyä tätä, hänen sallitaan vetää viiva tämän passihakemuksessa olevan valan yli eikä häneltä sen tähden evätä passia.

Jumalinen ihminen punnitsee sopivasti asioita myös Jeesuksen Kristuksen seuraavan lausunnon kannalta: ”Maksakaa . . . takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Luuk. 20:25) Jos valassa on jotakin, joka on Jumalan lain vastaista, kristityn omatunto ei voi hyväksyä sen vannomista. Kristitty saattaisi kuitenkin vannoa valan, jossa hän suostuu ’tukemaan ja puolustamaan’ maan lain niitä piirteitä, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Valistuneet valtiot, jotka suovat kansalaisille palvontavapauden, eivät vaadi kristittyjä tekemään sellaista, mikä on vastoin heidän raamatullisia uskomuksiaan ja heidän velvoituksiaan Kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan.

Mutta miten kristitty voisi ’tukea ja puolustaa’ jonkin sellaisen maan lakia tai perustuslakia, joka suo uskonnonvapauden? Käyttäytymällä aina kunnolla ja totellen lakia aina, kun se on sopusoinnussa Jumalan lain kanssa. Hän voi toimia siten myös puheensa välityksellä, kuten antamalla totuudellisen todistuksen oikeusistuimessa. Kukaan ei voi järkevästi vastustaa sitä, että kristitty vannoo tekevänsä sellaista, mitä Jumala odottaa hänen tekevän, ja Kristuksen seuraajilta vaaditaankin suhteellista alamaisuutta hallitseville esivalloille. – Room. 13:1.

On luonnollisesti olemassa monenlaisia valoja. Esimerkiksi jotkin ammattiyhdistykset vaativat jäseniään vannomaan: ”Olen sille ehdottoman uskollinen enkä uhraa sen etuja millään tavalla.” Tavanomaisen sovellutuksen mukaan tämä merkitsee sitä, että jäsen ei ryhdy lakkorikkuriksi tai muuhun yhdistykselle vahingollisena pidettyyn toimintaan. Jos jumalinen ihminen päättäisi, että sellaiseen valaan mukautuminen ei ole ristiriidassa hänen kristillisten toimintojensa kanssa, hän voisi päättää vannoa sen.

Asianomaisen omatunto liittyy siis asiaan, kun on kysymys mistä tahansa valasta. Luonnollisesti Jehovalle antautunut ihminen ottaisi huomioon Raamatun periaatteet. Se on loppujen lopuksi tärkeätä, mikäli hän haluaa säilyttää läheisen suhteen Jumalaan.