Merkitseekö sanasi ”kyllä” todella ”kyllä”?
KAKSI kypsään ikään ehtinyttä köyhää leskeä odotti innokkaasti miellyttävää ateriaa pienen ryhmän seurassa, johon kuuluisi myös eräs heidän kauan tuntemansa ystävä. Itse asiassa hänen piti olla heidän erikoisvieraansa. Tuo herrasmies oli vastannut myöntävästi kutsuun, ja niinpä naiset onnellisina ahkeroivat terveellisen ruoan valmistamisessa odottaen erikoisesti tuon miehen olevan läsnä. Mutta hän ei tullut. Tästä on kulunut jo vuosia eivätkä naiset muistele miestä pahalla. Mutta silti he yhä muistavat tuskallisen pettymyksen tunteen.
Tämä tosielämän kokemus saattaa muistuttaa sinua ajasta, jolloin sinä olit pettynyt, kun joku kutsumasi vieras ei tullutkaan aterialle luoksesi. Toisaalta saatat ehkä meidän useimpien tavoin muistaa tilanteen, jolloin edeltäaavistamattomat olosuhteet estivät sinua pitämästä sopimustasi. Sellaisessa tilanteessa joku on hyvinkin saattanut miettiä: merkitseekö sanasi ”kyllä” todella ”kyllä”?
Perusperiaate
Luonnollisesti on paljon tärkeämpiä lupauksia kuin lupaus mennä vieraaksi. Mutta perusperiaate on sama, koskeepa lupaus sitten suurta tai pientä asiaa. Mikä tuo periaate on?
Jeesus Kristus ilmaisi sen vuorisaarnassaan: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” Jeesus oli juuri neuvomassa, ettei tullut noudattaa joidenkuiden silloista tapaa vannoa ajattelemattomasti ja mielivaltaisesti. (Matt. 5:33–37) Eihän kenenkään tarvitse vahvistaa jokaista lausuntoaan valalla. Hänen pitäisi vain pitää sanansa. Toisin sanoen hänen sanansa ”kyllä” tulisi todella merkitä ”kyllä”.
Ei ole tietenkään aina helppo pitää sanaansa. Joskus muuttuneet olosuhteet estävät sen. Siitä huolimatta Raamattu sanoo, että Jehova Jumalan suosion omaava vanhurskauden harjoittaja ”ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen”. (Ps. 15:1, 2, 4) Niin, hän on saattanut juhlallisesti sopia jostakin, mikä osoittautuikin hänen henkilökohtaisten etujensa vastaiseksi. Mutta hän pysyi uskollisena sopimukselleen.
Jehova Jumala itse on suurin Lupausten Pitäjä ja antaa siten erinomaisen esimerkin hänen suosiotaan haluavien noudatettavaksi. Tämän mukaan Jumalaa pelkäävä mies Joosua saattoikin kirjoittaa: ”Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui.” – Joos. 21:45.
Mikä on siis Jeesuksen sanojen, psalmistan sanojen ja Joosuan sanojen perusperiaate? Tämä: jokaisen tulisi pyrkiä pitämään sanansa. Niin, hänen sanansa ”kyllä” tulisi todella merkitä ”kyllä”, ellei hän ole purkanut sopimustaan. – Sananl. 6:1–5.
Pakottavat syyt
Vaikka edellä esitetty periaate soveltuu varmasti tärkeisiin sopimuksiin, niin harkitsepa uudestaan tuota verrattain pientä asiaa, kutsun vastaanottamista aterialle jonkun luokse. Tavallisesti joku kutsutaan toisen kotiin aterialle ystävyyden vuoksi. Tästä syystä isäntä tai emäntä käyttää iloiten aikaa ja rahaa hankkiakseen ja valmistaakseen ruokaa, kuten nuo aikaisemmin mainitsemamme köyhät lesket. Millainen ystävä suhtautuisi tällaiseen kevyesti, ottaisi vastaan kutsun aterialle eikä sitten menisikään sinne aivan vähäisestä syystä tai aivan ilman syytä? Varmasti jo tosi ystävyys olisi pakottava syy sopimuksen pitämiseen. Ja sen harkitseminen, kuinka paljon aikaa ja rahaa isäntä on kuluttanut tätä varten, muodostaisi toisen syyn pitää lupaus.
Totuudellisuus on myös pakottava syy pitää sanansa. Ei siis tule suhtautua hyväksyttyyn kyläkutsuun kevyesti ja siten tehdä isäntää tai emäntää pettyneeksi. Sopivasti psalmista Daavid sanoi Jumalasta: ”Katso, totuutta [totuudellisuutta, UM] sinä tahdot salatuimpaan saakka.” – Ps. 51:8.
Mutta entä jos joku ottaa vastaan kutsun mennä aterialle vaatimattomaan kotiin ja myöhemmin hänet kutsutaankin pitoihin palatsiin tuona samana iltana? Jos hän menee syömään rikkaiden luo ja köyhempi saa tietää tästä, niin mitä köyhempi mahtaa ajatella? Epäilemättä hän on loukkaantunut ja pettynyt. Halu olla aiheuttamatta tällaista tuskaa muodostaa siis vielä yhden pakottavan syyn kunnioittaa ensimmäistä kutsua ja antaa sanan ”kyllä” todella merkitä ”kyllä”.
On kiinnostavaa havaita, että kun Jeesus Kristus lähetti joitakuita seuraajiaan auttamaan toisia hengellisesti, niin hän sanoi: ”Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: ’Olkoon tällä talolla rauha.’ Ja jos siellä on rauhan ystävä, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällään. Mutta jos siellä ei ole, niin se palaa teille. Majailkaa siis siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä he tarjoavat, sillä työntekijä on palkkansa arvoinen. Älkää siirtykö talosta taloon.” – Luuk. 10:1, 2, 5–7.
Jeesuksen opetuslasten piti majailla samassa talossa, kunnes heidän tehtävänsä siinä kaupungissa oli suoritettu. Hänen seuraajiensa ei pitänyt siirtyä kodista kotiin siksi, että joku isäntä omisti enemmän tavaraa ja saattoi tarjota opetuslapsille enemmän mukavuuksia ja ajanvietettä kuin joku toinen.
Juuri näiden Jeesuksen seuraajilleen antamien ohjeiden muistaminen saattaisi hyvin vaikuttaa jonkun päätökseen, kun hän lupaa syödä aterian vaatimattomassa kodissa ja myöhemmin saa houkuttelevamman kutsun nauttia pidoista jossakin muualla juuri tuohon samaan aikaan. Epäitsekkyys ja rehellisyys saisivat epäilemättä tämän ihmisen kunnioittamaan alkuperäistä sopimusta.
Näin tehdessään vieraalla on hyvin todennäköisesti oikein mukavaa vaatimattomassa kodissa. Siellä vallitseva lämmin, epävirallinen ilmapiiri saattaa nimittäin olla paljon rakentavampi kuin suurissa pidoissa vallitseva ilmapiiri! Raamattu kertoo meille: ”Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.” – Sananl. 15:17.
Varmasti rehellisyys ja toisten huomioon ottaminen saa hyväsydämisen ihmisen pitämään lupauksensa. Tämä on totuudellinen menettelytapa, jota syystä odotetaan jumalisilta ihmisiltä. (Ef 4:25) Ja sanansa pitämisen pitäisi ulottua myös siihen, että kunnioittaa hyväksymäänsä kutsua nauttia toveruudesta hyvien ystävien kanssa. Varmasti tämä on yksi tapa, jolla myös sinä voit osoittaa, että sanasi ”kyllä” todella merkitsee ”kyllä”.