mistä puuttuu tyystin kauneus. On tarpeetonta sanoa, että tuo vanhahko herra tunsi olonsa hämilliseksi, pulmalliseksi, koska hän ei mielellään olisi torjunut vihaisen nuorukaisen iskuja. Kuinka paljon paremmalta olisikaan näyttänyt sekä hänen vaimonsa että tuon teini-ikäisen silmissä, jos hän olisi vain sivuuttanut rikkomuksen! Siinä olisi ollut jossain määrin kauneutta.

Raamattu esittää useita esimerkkejä, jotka valaisevat sitä periaatetta, että rikkomuksen sivuuttaminen on kaunista. Huomattavin esimerkki on tietystikin itse Jehova Jumala, sillä psalmista kirjoitti hänestä: ”Hän tietää . . . meidät tomuksi.” – Ps. 103:14.

Meillä ei ole rikkomuksen sivuuttamiskykyä synnynnäisesti. Sitä täytyy kehittää. Lapset yleensä haluavat nopeasti maksaa takaisin, joten heidän vanhempiensa täytyy opettaa heitä sivuuttamaan rikkomus eikä olemaan kostonhaluisia. Ja varsinkin sellaisten aikuisten, jotka ovat sisäänpäin kääntyneitä tai arkatunteisia, on oltava varuillaan. Kun heitä vastaan rikotaan, niin heidän tulee muistaa viisas neuvo: ”Älä sano: ’Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan’.” – Sananl. 24:29.

Tämä oli ilmeisesti Jeesuksen Kristuksen mielessä hänen sanoessaan vuorisaarnassaan: ”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.” (Matt. 5:39) Monet ovat moittineet tätä neuvoa, koska sen on ymmärretty väärin opettavan pasifismia, mitä se ei opeta. Kun jotakuta on lyöty vahingoittamistarkoituksessa, niin olisi mieletöntä ottaa ystävällisesti vastaan lisää vahinkoa. Järkevää olisi lähteä pakoon tai koettaa suojautua. Onpa ihmisellä velvollisuuskin itseään ja rakkaita omaisiaan kohtaan menetellä näin. Mutta kun pilkataan tai syydetään herjauksia siksi, että on Jeesuksen Kristuksen seuraaja, kuvaannollisesti siis läimäytetään oikealle poskelle, niin silloin on viisas ja ylevä menettelytapa olla ystävällinen ja lempeämielinen. Tämän tuo toinen henkilö voisi tulkita toisen posken kääntämiseksi. Jeesus menetteli näin, sillä me luemme hänestä, että hän ei ”häntä herjattaessa . . . herjannut takaisin”, vaan ikään kuin käänsi toisen poskensa. – 1. Piet. 2:23.

Minkään raamatullisen periaatteen ei tule tietenkään selittää sisältävän enemmän kuin muu Raamattu valtuuttaa. Rikkomuksen sivuuttaminen ei merkitse vakavien syntien tai rikosten anteeksi antamista. Raamattu tuomitsee voimakkaasti ne, jotka ummistavat silmänsä väärinteolle. – Ps. 50:18; Jes. 5:23.

Ihmiset ilmaisevat nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin kostonhalun henkeä. He maksavat nopeasti takaisin eivätkä useinkaan ainoastaan samalla mitalla vaan korkoineen. Yleinen mielipide on altis pitämään heikkoina ja typerinä niitä, jotka sivuuttavat rikkomuksen, mutta niin ei ole. Se on voiman ja myös viisauden sekä ylevämielisyyden ilmaus; todella kaunista. Erityisesti antautuneiden kristittyjen evankeliuminpalvelijain tulee aina yrittää ilmaista rikkomuksen sivuuttamisen kauneutta, sillä siten he voivat tuottaa kunniaa taivaalliselle Isälleen niin kuin Jeesus Kristus sanoi: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaassa.” – Matt. 5:16.

Aihe josta ei keskustella

● Vähän aikaa sitten alkoi eräs nainen tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän meni pappinsa luo ja kysyi häneltä: ”Onko Jehovan todistajilla oikea uskonto?” Pappi vastasi: ”On, mutta me emme keskustele niistä asioista täällä.”