Aika palata totuuteen

”JEESUS-NUORET” ovat hartaan vakuuttuneita siitä, että me olemme ”viimeisissä päivissä” ja että Kristuksen toinen tulemus tapahtuu pian. He opettavat raamatullisia periaatteita, joiden mukaan tulisi elää moraalisesti puhdasta elämää – hylätä huumausaineet, taikuus jne. Ne ovat kiitettäviä johtopäätöksiä, koska nykyisenä aikana niin harvat uskovat näihin Raamattuun perustuviin opetuksiin tai noudattavat niitä.

He opettavat kuitenkin paljon sellaistakin, minkä he eivät ymmärrä olevan ristiriidassa niiden Raamattujen kanssa, joita he lukevat ja kuljettavat mukanaan. He ovat saaneet monet näistä ajatuksista riippumattomilta protestanttisilta pappismiehiltä, jotka ovat ponnistelleet erityisesti voittaakseen puolelleen näiden nuorten mielenkiinnon.

Nämä nuoret suuntautuvat Jeesukseen, mutta heidän tarvitsee mennä pitemmälle. Heidän tarvitsee oppia myös Jumalasta, Isästä. Jeesus tuli maan päälle tehdäkseen Isän tunnetuksi. Isä lähetti hänet opettamaan, asettamaan meille oikean esimerkin, antamaan elämänsä lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta. Mutta kaikessa tässä Jeesus antoi ensisijaisen huomion ja aseman Isälleen.

Jeesuksen mallirukous, jonka hän antoi seuraajilleen heidän opettamisekseen rukoilemaan Jumalaa oikein, alkaa seuraavin sanoin: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Matt. 6:9) Raamattu esittää Isän nimen. Jumalan nimen JEHOVA heprealaiset kirjaimet esiintyvät alkuperäisessä hepreankielisessä Raamatussa tuhansia kertoja, ja tuo nimi esiintyy (muodossa Jahve) suomalaisessa raamatunkäännöksessä 2. Moos. 3:14:n ja 6:3:n alaviitteessä.

Jeesus, joka on välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, opetti: ”Jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.” (Joh. 16:23) Mutta sen sijaan että Jeesus olisi opettanut seuraajiaan palvomaan häntä, kuten ”Jeesus-nuoret” palvovat, hän sanoi: ”Mutta hetki tulee ja on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa: sillä sellaisia Isä etsii palvomaan häntä.” – Joh. 4:23a.

On totta, että Raamatussa sanotaan: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” (Apt. 16:31) Mutta ’Jeesukseen uskominen’ merkitsee sen uskomista, että hän puhui totta – että hän oli oikeassa siinä, mitä sanoi. Hän oli oikeassa mm. siinä, mitä hän sanoi tiedon hankkimisesta ei ainoastaan hänestä vaan myös Isästä, jota hän kutsui ”ainoaksi tosi Jumalaksi”. – Joh. 17:3, KJ.

Eräs nuori henkilö selitti tämän oikean näkemyksen toiselle seuraavasti: ”Se ei merkitse, että me emme rakasta Jeesusta – se merkitsee vain sitä, että hän ei ole Jumala. Raamattu osoittaa, että hän on korkein kaikkeudessa Jumalan jälkeen. Me rakastamme häntä suuresti – ainoa, jota rakastamme enemmän, on Jehova Jumala itse.”

”Kuolematon sieluko”?

Liike opettaa epäraamatullisia oppeja, joita kristikunnan lahkot ovat kauan opettaneet. Eräs tällainen ajatus on, että ihmisellä on ”kuolematon sielu”, joka kärsii ”helvetin tulessa”, ellei ihminen ole pelastettu. Mutta Raamattu ei sano, että ”kuolematon sielu” elää jatkuvasti ja ottaa vastaan palkintoja tai rangaistuksia. Se sanoo sen sijaan aivan päinvastoin. Se sanoo, että sielu kuolee.

Avaahan Raamattusi Hes. 18:4:n kohdalta. Et voi lukea siitä, että syntiä tekevä sielu joutuu ”helvetin tuleen”. Siinä sanotaan sen sijaan: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Katso myös jaetta 19.

Raamatun mukaan kuolleet eivät voi kärsiä ”helvetin tulessa”. Raamattu sanoo nimenomaan Saarn. 9:5:ssä: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” Saman luvun 10. jae lisää: ”Ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” Ps. 146:4 (KJ) sanoo siitä päivästä, jona ihminen kuolee: ”Juuri sinä päivänä häviävät hänen ajatuksensa.”

Jos kuolleet eivät tiedä mitään eikä heillä ole mitään ajatuksia tai tietoa, he eivät ilmeisesti voi kärsiä kidutusta tai tuskaa, kuten ”Jeesus-nuoret” uskovat.

”Entä sitten sana ’helvetti’?” saatat kysyä ja lisätä: ”Esiintyyhän se Raamatussa!”

Raamatun kirjoittajat käyttivät heprealaista sanaa ”šeol” ja kreikkalaista sanaa ”haades”, jotka on joissakin Raamatuissa käännetty ”helvetiksi”. Mutta šeol ja haades eivät lainkaan merkinneet kidutuspaikkaa. Sen sijaan ne merkitsivät yksinkertaisesti ihmiskunnan yhteistä hautaa – joka ihmiskunta käsittää Jumalaa totelleen Jeesuksenkin kaltaiset ihmiset. Apostoli Pietari sovelsi Psalmin 16:10 Jeesukseen, kun hän sanoi: ”Daavid sanoo hänestä [Jeesuksesta]: . . . sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan [helvettiin, KJ; hepreaksi šeol, kreikaksi haades] etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.” (Apt. 2:25–27) Varmasti yksikään ”Jeesus-nuori” ei väitä, että Jeesus meni kuollessaan helvetin tuleen!

Useissa tapauksissa Jeesus käytti Jerusalemin yleistä kaatopaikkaa, Hinnomin laaksoa (kreikaksi Gehenna), vertauskuvaamaan niiden täydellistä tuhoa, jotka ovat tahallisesti epäuskoisia. Ylösnousemustoivoa ei tarjota niille, jotka ’heitetään Gehennaan’, kun taas ihmiskunnan yhteisessä haudassa olevilla tuo toivo on.

”Hurmio”

Monet ”Jeesus-nuoret” uskovat, että kaikkien niiden ihmisten toivo, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen, on ”hurmio”, jolloin heidän uskomuksensa mukaan kaikki ne, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen, temmataan taivaaseen.

Raamattu osoittaa kuitenkin, että vaikka taivaalliseen valtakuntaan on menevä rajallinen joukko ihmisiä, ”piskuinen lauma”, niin ihmiskunnan suurimman osan toivona on iankaikkinen elämä juuri täällä, uudistetussa maassa. – Luuk. 12:32.

Muinaisen Israelin kuningas Daavid ei rukoillut pääsevänsä taivaaseen. Sellainen toivo ei ollut hänelle edes avoin, sillä pientä taivaallista luokkaa ei ollut vielä alettu valita. Sen sijaan hän julisti luottavaisena: ”Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Ps. 37:11.

Jotkut ”Jeesus-nuorten” käyttämät julkaisut tekevät ylimalkaisia viittauksia ”uuteen maahan”, mutta ihmiset, jotka osallistuivat heidän kokouksiinsa jonkin aikaa, sanoivat, että he eivät olleet kuulleet mitään sellaisesta ihmeellisestä toivosta. Näin ollen ”Jeesus-nuorten” on tarpeellista edetä totuuden ja todellisen tulevaisuudentoivon etsinnässään.

Jehova Jumala käytti Jesajaa ennustamaan ne vanhurskaat olosuhteet, jotka vallitsevat ”uudessa maassa”. Silloin kukaan ihminen ei käytä sinua häikäilemättä hyväkseen, ei hyödy rakentamastasi talosta tai istuttamastasi viinitarhasta, niin kuin nykyään usein tapahtuu. Ennustus lupaa sen sijaan, että jokainen nauttii oman työnsä tuottamasta hyödystä ja ihmiset ”kuluttavat itse kättensä työn”. (Jes. 65:17–24) Tähän lupaukseen viitaten apostoli Pietari kirjoitti: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita [Jumalan vanhurskasta taivaallista hallitusta] ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” – 2. Piet. 3:13.

Nykyajan nuorten pulma on, mihin he menisivät sen jälkeen, kun he luopuvat tämän maailman turhista ja itsekkäistä pyrkimyksistä. Jos henkilö rakastaa todella oikeita ja oikeudenmukaisia olosuhteita, hänen ei tarvitse katsoa kauemmas kuin Jumalan paratiisimaahan, joka on hyvin pian oleva todellisuutta.

”Hyppiminen”

Monet ”Jeesus-nuoret” viittaavat usein ruumista nytkäytteleviin ”helluntailais”-ilmaumiin. He puhuvat ”hyppimisestä”, ”kielilläpuhumisesta”, ”parannusten” suorittamisesta ja muista samankaltaisista teoista. Apostoli Paavali yhdisti ”kielilläpuhumisen” tapaiset ilmaumat kristillisyyden ’lapsuuteen’. (1. Kor. 13:8–11) Viitattuaan erityisesti ”kielillä puhumisen” lahjaan, hän sanoi: ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.” Apostolin oman ennustuksen mukaan tällaiset ihmelahjat ovat nyt lakanneet.

Siitä seuraa, että nykyisten ilmaumien täytyy tulla eri lähteestä kuin ensimmäisen vuosisadan kristillisyydessä ilmenneet ”henkilahjat”. Nykyään sellaiset äänten kuulemiset ja kohtaukset liittyvät spiritismiin. Näin ollen on tarpeen noudattaa Jeesuksen läheisen opetuslapsen varoitusta: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä [henkeytettyä ilmaisua, Um] uskoko, vaan koetelkaa henget [henkeytetyt ilmaisut, Um], ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” – 1. Joh. 4:1.

Kiinnostus oppeihin

”Jeesus-liikkeen” olemassaolo osoittaa, että hengelliset asiat todella kiinnostavat monia nykyajan nuoria. Muutamat heistä ovat menneet pitemmälle. He ovat nähneet, että Raamatun lukemisesta huolimatta ”Jeesus-liike” ei ole palannut täysin Raamatun oikeisiin oppeihin, vaan on omaksunut joitakin kristikunnan opetuksia, jotka ovat täysin vääriä. Kun he ovat syventyneet enemmän Raamattuun tutkiessaan Jehovan todistajien kanssa, he ovat nähneet tarpeelliseksi hylätä entiset uskomuksensa, jotka pikemminkin perustuivat pakanuuteen kuin Raamattuun, kuten ihmissielun kuolemattomuus, helvetin tuli, kolminaisuus jne. Nyt he opettavat toimeliaina Raamatun sykähdyttäviä totuuksia toisille.

Ne, jotka tutkivat Jehovan todistajien kanssa, havaitsevat, ettei kyseessä ole mikään ”äkkikääntymys”. Vaaditaan tutkimista. Heidän täytyy oppia Raamatun opetukset, periaatteet ja ennustukset. Näin he kehittävät todella terveen pohjan uskolleen, syvälliselle vakaumukselle, joka paremminkin perustuu tietoon kuin ohimenevään muotihullutukseen.

”Mikä sai sinut todella kiinnostumaan Jehovan todistajista?” kysyttiin eräältä entiseltä ”Jeesus-liikkeeseen” osallistuneelta.

”Oppikysymykset”, nuori nainen vastasi. ”Niissä oli järkeä.”

Hän selitti: ”Tulla tömistin valtakunnansaliin ja sanoin: ’Vastatkaa kysymyksiini!’ Vastaukset perustuivat niin täysin Raamattuun, ettei niitä vastaan voinut taistella. Etsin heikkoja kohtia, mutta niitä ei löytynyt.”

Sen suurenmoisen toivon ymmärtäminen, jonka Raamattu esittää toteutuvan lähitulevaisuudessa maan päällä, tekee huumausaineet sekä huutamisen, käsien paukuttamisen, jalkojen tömistämisen ja tunnevaltaiset kokoukset tarpeettomiksi. Näiden lupausten ymmärtäminen synnyttää yksilössä tyynen ja järkevän päättäväisyyden, niin että hän saa suurta iloa tämän ihmeellisen toivon kertomisesta toisille.

[Alaviitteet]