Miksi nuortenkin on kuoltava?
”MIKSI pienokaiseni kuoli?” nuori äiti nyyhkytti ainoan lapsensa kuoleman aiheuttaman surun murtamana. ”Hänellä oli niin monia vuosia edessään – niin paljon, minkä vuoksi elää.”
”Voi, säälikää meitä!” huutaa erään kolmivuotiaan lapsen hautakiven kirjoitus. Brittiläiset vanhemmat kaiverruttivat erääseen hautaan sanat: ”Tähän on haudattu kaksi suloista pienokaista.”
Sellaiset vanhemmat eivät ole yksin suruissaan. Monet muut ovat tunteneet heidän tuskansa. Tavallisesti vain muutamat läheiset ystävät ovat tietoisia murheesta. Toisinaan maailma saa tietää menetyksestä.
Vanhemmat voivat helposti kuvitella niiden 71 lapsen perheen surun, jotka vuoden 1970 huhtikuussa saivat surmansa, kun maanvyöry murskasi Ranskan alpeilla sijainneen keuhkotautiparantolan. He voivat myös tuntea niiden vanhempien surun, jotka vuoden 1970 syyskuussa lähettivät iloiset lapsensa Intiassa Mysoren osavaltion eteläosaan juhlille ja jotka kuulivat kauhuissaan, että lasten laiva oli kaatunut.
Monissa maissa äidit ovat nähneet poikansa ”antavan henkensä” poliittisten kiistakysymysten vuoksi tai kansallisten rajojen tai kansallisen vaikutusvallan ylläpitämiseksi tai laajentamiseksi. Nyt kaikkialla maailmassa yleiset ylioppilasmellakat ovat johtaneet lisäsuruun, kuten tapahtui Kentin ja Jacksonin valtionyliopistoissa Yhdysvalloissa vuonna 1970.
Jotkut nuoret aiheuttavat itse kuolemansa – holtittoman autolla-ajon, liiallisen alkoholinkäytön tai heidän tai toisten huumausaineiden vaikutuksen alaisena suorittamien tekojen kautta. Toisten elämä sammuu varhaisessa iässä hukkumisen, salaman, tulipalojen, myrskyjen, tuliaseiden, myrkkyjen jne. kautta. Mutta jokaisessa perheessä suru vähitellen voitetaan. Perhe mukautuu menetykseensä ja elämä jatkuu.
Ennenaikaisten kuolemien syy
Kuitenkin murtunutsydämiset vanhemmat, jotka surevat lapsen menetystä, kysyvät usein, miksi juuri heidän lapsensa täytyi kuolla. Vaimot usein herättävät samanlaisen kysymyksen menettäessään rakastetun aviomiehensä: ”Miksi minun Mattini? Miksi hänen oli kuoltava? Hän ei koskaan loukannut ketään!”
Harvoin ihmiset kuolevat sen vuoksi, että he loukkaavat jotakuta. Sen sijaan he kuolevat ennemmin tai myöhemmin, koska me kaikki olemme syntyneet järjestelmään, jossa jokainen lopulta kuolee. Ainoa kirja, joka todella selittää tämän tilanteen, on vanhin olemassa oleva kirja, Pyhä Raamattu. Jumala henkeytti sen kirjoittajat, ja siksi se, mitä he kirjoittivat, ansaitsee kiinnostuksemme. Yksi noista henkeytetyistä kirjoittajista kirjoitti lähes 3000 vuotta sitten: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava.” – Saarn. 9:5.
Joitakin nimenomaisia lapsia (tai aikuisia) ei ole ”valittu” kuolemaan. Usein kuolema aiheutuu sattumasta – siitä, että on jossakin nimenomaisessa paikassa nimenomaisena aikana. Sillä on vähän tekemistä sen kanssa, oliko henkilö, joka kuoli, hyvä, nuori tai lahjakas tai oliko hänellä erityisen lupaava tulevaisuus edessään. Viisas kuningas Salomo kirjoitti henkeytetyssä Raamatussa: ”Taas minä tulin näkemään auringon alla, että ei ole juoksu nopsain vallassa. . . . eikä suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo [aavistamattomat tapahtumat, Um] kohtaa kaikkia.” – Saarn. 9:11.
Lapsi voi juosta pallon perässä tielle. Jos tuohon ”aikaan” ei tule yhtään autoa, mitään ei ehkä tapahdu. Mutta jos tiellä juuri silloin ajaa auto kovaa vauhtia (’tapahtuma’, jota lapsi ei aavistanut), lapsi saattaa loukkaantua tai saada surmansa. Hän ei kuollut siksi, että hänen kuolemansa oli ”kohtalon määräämä” tai ”ennalta määrätty”. Mitään määrättyä aikaa ei ollut päätetty etukäteen. Hän kuoli sen sijaan siksi, että hän sattui olemaan tiellä auton ajaessa ohi.
Kuolleitten tila
Sama raamatunkirjoittaja, joka kirjoitti: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava”, jatkoi tuota lausetta monia ihmisiä hämmästyttävillä sanoilla: ”Mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” – Saarn. 9:5, 10.
Tämä ajatus hämmästyttää ihmisiä, joille on opetettu kirkossaan, että kuolleet eivät ole ainoastaan tietoisia vaan myös tietoisesti kärsivät rangaistuksista tai nauttivat palkinnoista. Kuka ei olisi kuullut ajatusta, että kuolleet kärsivät helvetintulessa tai kiirastulessa tai nauttivat taivaan siunauksista? Kuitenkin Jumalan sana Raamattu sanoo, että kuolleet ”eivät tiedä mitään”.
Tarkista tämä itse. Hae oma Raamattusi ja lue nämä sanat Saarnaajan kirjan 9. luvun jakeista 5 ja 10.
Miten kauan ihmisen tulisi elää?
Mutta miksi ihmiset, jotka niin kovasti yrittävät pitää kiinni elämästä, kuolevat? Miksei ihmisruumiin kaltainen suurenmoinen elimistö jatkuvasti uudistu? Miksi se lopulta kuluu loppuun, ja miksi ihmiset tekevät erehdyksiä, jotka aiheuttavat onnettomuuksia ja kuolemaa?
Järjenmukaisesti ajatellen on ilmeistä, että ihminen tehtiin elämään paljon kauemmin kuin me elämme nykyään.
Ajattelehan vain esimerkiksi ihmisen suurenmoisia aivoja. Biokemisti Isaac Asimovin mukaan (jonka sanoja on lainattu New York Times Magazine -lehdessä 9.10.1966) pelkästään aivosi voivat ”tallettaa täydellisesti kaikki ihmisen elinaikanaan todennäköisesti hankkimat tiedot ja muistikuvat – ja jopa miljardi kertaa sen määrän”.
Miksi sinulle annettiin aivot, jotka voisivat toimia miljardi elinaikaa? Sellaisia aivoja ei tarvittu olemassaololle aikaisempina sukupolvina eikä niiden kykyjä käytetä lyhyenä elinaikanasi nykyäänkään. Kehitysteoria ei voi selittää, miten tai miksi ihminen ”kehitti” sellaiset suunnattomat aivot – miljardi kertaa yli luomuksen tarpeiden. Nuo aivot on varmasti annettu ihmiselle pitempää elinaikaa silmällä pitäen.
Ne annettiinkin.
Raamatun ensimmäisessä kirjassa (1. Mooseksen kirjan 1. luku) selostetaan luominen. Se esitetään yksinkertaisella ja mutkattomalla tavalla. Pitkien luomiskausien aikana (joita kertomuksessa nimitetään ’päiviksi’) luotiin eri elämänmuodot. Kukin niistä lisääntyi oman ”lajinsa” mukaan ja tuotti jälkeläisiä jatkamaan elämää, kun se itse kuoli. (1. Moos. 1:11, 12, 20–24) Sitten luotiin ihminen.
Eläimet saattoivat liikkua ympäriinsä, osoittaa kiintymystä tai vihaa, kokoontua laumoihin ja olla paljon korkeammalla tasolla kuin kasvit. Toisaalta ihminen oli paljon eläinten yläpuolella. Hän voi edistyä, rakentaa sille, mitä oli oppinut. Hän voi välittää ajatuksia puheen kautta. Hän voi tehdä eron oikean ja väärän välillä. Hänellä oli moraalitaju, ja hän oli kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta ja vanhurskaudesta.
Ja miten hämmästyttävää olikaan, että 1. Mooseksen kirjan kertomuksen mukaan ihminen erosi niin paljon eläimistä, että hän ei ehkä edes kuolisi!
Eläimiä syntyi ja myöhemmin ne kuolivat. Mutta ihminen oli erilainen. Mikään luomiskertomuksessa ei ilmaissut ihmisen kuolevan – ellei hän olisi tottelematon Luojalleen. Jumala sanoi ensimmäiselle ihmiselle, että sinä päivänä, jona hän olisi tottelematon, hänen pitäisi ”kuolemalla kuoleman”. – 1. Moos. 2:17.
Jos ensimmäinen mies ja nainen olisivat jatkuvasti totelleet Jumalaa, he eivät olisi kuolleet. He olisivat lisääntyneet, kunnes maa olisi ollut täynnä. (1. Moos. 1:28) Heidän elimistönsä olisi jatkuvasti uusiutunut, ja miehet ja naiset olisivat voineet käyttää aivojaan, jotka voivat hankkia miljardi kertaa enemmän tietoja kuin ne todennäköisesti nykyään hankkivat.
Kuolema saapuu
Mutta näin ei käynyt. Ensimmäinen aviopari oli tottelematon. Se menetti ikuisen elämän itseltään eikä siksi voinut antaa lapsilleenkaan sellaista odotetta. Kristitty apostoli Paavali ymmärsi tämän olevan tosiasia eikä tarua. Hän kirjoitti: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.” – Room. 5:12.
Synti on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja ihmiset kuolevat. Siksi apostoli jatkoi: ”Niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) Jotkut kuolevat lapsina, toiset kuolevat vanhoina sairauteen tai onnettomuuksien vuoksi.
Toiset ihmiset nopeuttavat kuolemaansa omien toimintojensa takia. Autonajajat jotka ajavat kovaa vauhtia ja holtittomasti, vaarantavat omansa ja toisten ihmisten hengen. Tupakoitsijat antautuvat vaaraan kuolla tuskalliseen keuhkosyöpään. Nykyinen itsekäs asiainjärjestelmä on yllyttänyt ihmisiä poliittisiin, kansallismielisiin ja jopa kaupallisiin toimintoihin, jotka ovat maksaneet monen hengen. Kuitenkin Raamattu varaa toivon jopa niille, jotka ovat kuolleet.
Sykähdyttävä ylösnousemus!
Raamattu opettaa, että Jeesuksen lunastusuhri avasi ihmiskunnalle tien suurenmoiseen toivoon. Uhraamalla ihmiselämänsä Jeesus antoi uhriksi sen täsmällisen vastineen, minkä Aadam oli menettänyt – täydellisen ihmiselämän maan päällä. Hän maksoi ”lunnaat” kuolevan ihmiskunnan puolesta. Nyt ikuisen elämän odote oli jälleen avoinna. Siksi apostoli Pietarin sopi kutsua Jeesusta Jumalan varaamaksi ”elämän Pääedustajaksi”. (Apt. 3:15, Um) Tämän avulla Jumala herättää kuolleet elämään sykähdyttävän ylösnousemuksen kautta. Tästä kristitty apostoli Paavali sanoi: ”On oleva ylösnousemus . . . sekä vanhurskasten että vääräin.” – Apt. 24:15.
Mutta kun kuolleet tulevat takaisin ylösnousemuksen kautta, niin miten kauan he elävät? Se riippuu heidän valitsemastaan menettelytavasta ja siitä, tottelevatko he Jumalan varaamaa ”elämän Pääedustajaa” Jeesusta. Osoittamalla uskoa ja tottelevaisuutta sellaiset voivat elää ikuisesti.
Nytkin on ihmisiä, jotka osoittavat uskoa Jumalan Poikaan, ja heillä on suurenmoinen toivo edessään, kuten Jeesus sanoikin: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – Joh. 3:16.
Monet ihmiset voivat lainata tuota raamatunkohtaa, mutta harvat ovat ajatelleet, mitä se todella sanoo. Se ei sano, että Jeesus antoi elämänsä, jotta ihmisistä voisi ”tulla enkeleitä” tai jotta ”kaikki hyvät ihmiset voisivat mennä taivaaseen”. Se sanoo, että hän menetteli siten, jotta ihmiset voisivat saada ”iankaikkisen elämän”.
Vanhurskaat uudet olosuhteet
Tämä iankaikkinen elämä on mahdollinen Jumalan vanhurskaassa uudessa asiainjärjestelmässä ”suuren ahdistuksen” jälkeen, jonka aikana maa puhdistetaan nykyisestä pahasta järjestelmästään. (Matt. 24:21) Tätä nyt lähellä olevaa vanhurskasta uutta järjestelmää kaikki kristityt ovat rukoilleet. He ovat pyytäneet Jumalaa puuttumaan maan asioihin ja muuttamaan perinpohjaisesti maan asioiden hoitamistavan.
Ehkä sanot: ”En ole koskaan rukoillut sellaista.”
Mutta melkein jokainen, joka väittää olevansa kristitty, on rukoillut sitä. Pysähdy hetkiseksi miettimään, miten opit esittämään Jeesuksen antaman mallirukouksen – ehkä kutsut sitä ”Herran rukoukseksi” tai ”Isä meidän” -rukoukseksi. Pyydettyäsi Jumalan nimen pyhittämistä olet saattanut rukoilla: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” – Matt. 6:10.
Harvat ihmiset ovat ymmärtäneet, millainen muutos tapahtuu, kun tuohon rukoukseen vastataan – kun Jumalan tahto tapahtuu kaikkialla maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa. Itse asiassa se vaatii, että Jumala korvaa tämän nykyisen asiainjärjestelmän, johon kuuluu sotia, turmelusta ja ahneutta. Sen sijaan tulee uusi järjestelmä, joka takaa ne rauhan ja elämän olosuhteet, jotka Jumala alun perin loi Eedeniin. Maanpäällinen ylösnousemus tapahtuu sellaisiin uusiin olosuhteisiin, jotka ovat nyt lähellä.
Tämä auttaa meitä ymmärtämään Ilm. 21:2–4:ssä annetun lupauksen niistä suurenmoisista siunauksista, jotka tulevat taivaasta Jumalalta. Mitä muutoksia nuo siunaukset tuovat maan suhteen? Kuuntelehan, mitä Jumalan taivaalliselta valtaistuimelta lähtenyt suuri ääni kertoi apostoli Johannekselle: ”Ja [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Ikään kuin tämä iankaikkisen elämän hämmästyttävä ennallistaminen olisi liian suurenmoista ihmisille uskoa, apostoli Johannes merkitsee muistiin erikoisvakuutuksen, joka annettiin itse taivaasta. Hän kirjoittaa: ”Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso, uudeksi minä teen kaikki’. Ja hän sanoi: ’Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet’.” – Ilm. 21:5.
Tuleva ”suuri ahdistus”
Mutta hyödytkö sinä Raamatun tarjoamasta suurenmoisesta toivosta, joka koskee iankaikkista elämää vanhurskaissa uusissa olosuhteissa? Sitä sinun tulee harkita vakavasti, koska me elämme aikaa, jolloin Kaikkivaltias Jumala tulee pian lopettamaan tämän asiainjärjestelmän ”suuressa ahdistuksessa”.
Se, että suuri osa maan asukkaista ei ota huomioon Raamatussa annettua Jumalan varoitusta, saa monet menettämään henkensä. Maan Luoja ei ikuisesti suvaitse lakiensa piittaamatonta rikkomista, joka on niin ilmeistä nykyään. Jumalan profeetta Jeremia kirjoitti: ”Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen.” (Jer. 25:33) Raamattu osoittaa, että nuo Jehovan surmaamat eivät tule takaisin ylösnousemuksessa, vaan heitä ”kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus”. – 2. Tess. 1:7–9.
Vanhemmat, jotka eivät valitse jumalista menettelyä, ovat vastuussa paitsi oman elämänsä menetyksestä myös pienten lastensa elämän menetyksestä tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, joka puhdistaa maan nykyisistä ikävyyksien aiheuttajista ja aikaansaa uuden järjestyksen perustamisen, jossa vallitsee vanhurskaus ja rauha.
Vaikka nykyään ihmiset, sekä nuoret että vanhat, kuolevat Aadamilta perityn synnin vuoksi, niin on mahdollista hyötyä Kristuksen lunastuksesta ja mukautua Jumalan ohjeisiin. Me voimme valita tottelevaisen menettelyn, joka sallii meidän joko varjeltua tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi tai tulla herätetyiksi kuolleista myöhemmin nyt lähellä olevaan vanhurskaaseen ja puhdistettuun maahan. Mikä siunaus onkaan olla näkemässä, kun kuolleet omaisesi, ehkä lapsesi, palaavat kuolleista! Ilo on oleva suunnaton. Miten suurenmoisen toivon Raamattu antaakaan niille, jotka ovat menettäneet rakkaita omaisiaan!