17. luku
Miten rukoilla niin että Jumala kuulee
1. Mitä Ps. 65:3 sanoo Jumalasta, ja ketkä voivat tulla hänen luokseen varmana siitä, että heitä kuullaan?
RAAMATTU sanoo Jehova Jumalasta: ”Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.” (Ps. 65:3) Jumala todellakin kuulee rukoukset, ja kaikkialla maailmassa olevat totuutta rakastavat ihmiset, jotka haluavat tehdä hänen tahtonsa ja lähestyvät häntä tavalla, jonka hän hyväksyy, voivat nauttia tästä kallisarvoisesta edusta. (Apt. 10:34, 35) Mikä suuri etu onkaan voida puhua koko kaikkeuden loistavalle Hallitsijalle ja tietää, että hän kuulee sinua! – Ps. 8:2, 4, 5; Jes. 45:22.
2. a) Minkä lupauksen Raamattu antaa Fil. 4:6, 7:ssä rukouksesta? b) Miksi jotkut tuntevat epävarmuutta rukouksen suhteen?
2 Hänen kirjoitettu Sanansa lupaa rohkaisevasti: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6, 7) Jotkut voivat henkilökohtaisesti kuitenkin tuntea epävarmuutta rukouksen suhteen, koska monet heidän rukouksistaan näyttävät jääneen vastausta vaille. Mistä se johtuu? Meidän on tärkeätä tietää se. Sanassaan Jumala selvittää tahtonsa rukouksen suhteen.
MITEN LÄHESTYÄ JUMALAA RUKOUKSESSA
3. Kenelle kaikki rukouksemme tulee osoittaa ja miksi?
3 Raamattu sanoo, että ”sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. (Hepr. 11:6) Huomaa tämän raamatunkohdan sanovan, että meidän täytyy tulla ”Jumalan tykö”. Elävänä tosi Jumalana Jehova haluaa meidän rukoilevan häntä eikä ketään muuta. Rukous kuuluu palvontaamme, ja se tulee tästä syystä osoittaa vain Luojalle, Jehovalle. (Matt. 4:10) Jeesus Kristus opetti seuraajiaan rukoilemaan hänen ’Isäänsä, joka on taivaissa’. (Matt. 6:9) Jeesus ei opettanut heitä rukoilemaan häntä eikä hänen ihmisäitiään Mariaa eikä ketään muutakaan. Jehova on kaikkivoipa, kaikkiviisas, täydellinen oikeudenmukaisuudessa ja rakkaudessa. Miksi siis meidän pitäisi mennä kenenkään vähäisemmän persoonan tykö? Henkeytetty apostoli Paavali vakuuttaa myös meille, että Jumala ”ei ole kaukana yhdestäkään meistä”, jos me etsimme häntä oikealla tavalla. – Apt. 17:27.
4. Kenen nimessä rukouksemme tulee esittää, jotta ne olisivat Jumalalle otollisia? Miksi?
4 Mutta voit ehkä kysyä: ”Miten me, jotka olemme epätäydellisiä luomuksia ja perisynnin alaisia, voimme rukoilla Jumalaa, joka on täydellinen ja vanhurskas?” Jehova on rakkaudellisesti ottanut tämän huomioon ja varannut ”auttajan” (Um) puhumaan meidän puolestamme taivaissa. Tämä auttaja on ”Jeesus Kristus, joka on vanhurskas”. (1. Joh. 2:1, 2) Hän antoi elämänsä lunnaiksi ihmiskunnan puolesta. Jehova on lisäksi määrännyt hänet Ylimmäiseksi Papikseen. Jehova vaatii meitä tunnustamaan Poikansa aseman päätöksissään ja esittämään kaikki rukouksemme hänen nimessään. Siksi Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Jeesus sanoi myös: ”Jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.” (Joh. 16:23) Ennen kuin rukouksemme voivat olla otollisia Jumalalle, meidän täytyy siis rukoilla Jehovaa hänen Poikansa kautta, ts. Jeesuksen nimessä.
JUMALAA MIELLYTTÄVÄT RUKOUKSET
5. a) Miten meidän tulee 1. Piet. 3:12:n valossa koettaa vilpittömästi elää, jotta Jumala kuulisi rukouksemme? b) Kenen ei tule odottaa Jumalan kuulevan, jos hän rukoilee apua?
5 1. Piet. 3:12:ssa sanotaan: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa.” Ennen kuin rukouksemme voivat miellyttää Jumalaa, meidän täytyy siis vilpittömästi yrittää elää sopusoinnussa Jumalan sanan vanhurskaitten periaatteiden kanssa. Jos joku hylkää Jumalan sanan ja hänen tahtonsa, niin hänen ei tulisi odottaa Jumalan vastaavan hänen rukouksiinsa, kun hän pyytää apua ahdingon aikana. (Sananl. 15:29; 28:9) Esimerkiksi niille, jotka eivät kunnioita elämän pyhyyttä, Jumala sanoo: ”Vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.” (Jes. 1:15) Tänä ”lopun aikana”, jolloin väkivalta, moraalittomuus, epärehellisyys, väärä palvonta ja muu väärä käytös ovat yleistymässä, meidän on tarkasteltava vakavasti tapaa, millä elämme joka päivä, mikäli haluamme Jumalan kuulevan rukouksemme. – 1. Joh. 3:21, 22.
6. a) Minkä tulisi olla ensisijaisen huomiomme kohteena rukouksissamme Jeesuksen ohjeiden mukaisesti? b) Miten Jeesus osoitti, etteivät rukouksemme saa sisältää vain meitä itseämme? Keiden puolesta meidän tulee siis rukoilla?
6 Rukoustemme sisältö vaikuttaa myös ratkaisevasti siihen, vastaako Jumala rukouksiimme. Jeesus antoi opetuslapsilleen mallirukouksen, joka opasti heitä ymmärtämään, millaisen rukouksen Jumala hyväksyy. (Matt. 6:9–13) Tämä rukous osoittaa, että Jumalan nimen ja päätösten tulee olla ensisijaisen huomiomme kohteina. Seuraavaksi me voimme pyytää aineellisia tarpeitamme, anteeksiantoa ja vapautusta kiusauksesta ja paholaisesta. Huomaa myös, että Jeesus opettaa meitä rukoilemaan ’meidän Isäämme’ antamaan ”meille tänä päivänä” leipämme ja antamaan ”meille meidän velkamme anteeksi”. Tämä osoittaa, ettei rukoilevan tule ajatella vain itseään tai omia pulmiaan ja tarpeitaan. Hänen tulee sen sijaan epäitsekkäästi laajentaa rukoukset käsittämään muitakin. Meidän tulee sisällyttää rukouksiimme omaistemme lisäksi myös muita, jotka yrittävät miellyttää Jumalaa, ja erikoisesti ne, joilla on koetuksia ja vaikeuksia Jumalan palvelemisessaan. – Jaak. 5:16; Ef. 6:18–20.
7. a) Mikä on huomattavimpia syitä siihen, miksi moniin rukouksiin ei vastata? b) Mitä meidän on ensiksi tehtävä esittääksemme otollisia rukouksia?
7 Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.” (1. Joh. 5:14) On sopivaa rukoilla kristityn elämän jokaisen vaiheen puolesta. Mutta tärkeätä on, että se, mitä hän pyytää, on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tämä on huomattavimpia syitä siihen, miksi monet rukoukset jäävät vastausta vaille. Rukoileva ei ole ensin yrittänyt ottaa selvää siitä, mikä Jumalan tahto on. (Sananl. 3:5–7) Eikö ole siis sopivaa ottaa ensin selville, mitä Jumala haluaa meiltä, mikä hänen tahtonsa on meidän suhteemme, ja muotoilla sitten rukouksemme sen mukaan, sen sijaan että ratkaisisimme, mitä me haluamme tehdä tai saada, ja rukoilla sitä sitten Jumalalta? – Jaak. 4:3, 13–15.
8. a) Miten voimme päästä ymmärtämään Jumalan tahdon? b) Antaako Jumala meille todella viisautta elämämme oppaaksi?
8 Tutkimalla Jumalan sanaa ja saamalla kokemusta hänen palvelemisessaan yhdessä toisten tosi kristittyjen kanssa me voimme päästä ymmärtämään hänen tahtonsa. (Room. 12:2) Psalmista rukoili: ”Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni. Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan. Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, -ei väärän voiton puoleen.” (Ps. 119:34–36) Jos me rukoilemme Jumalaa uskossa, niin hän antaa meille auliisti viisautta, jota tarvitsemme elämän pulmien ratkaisemisessa. (Jaak. 1:5–8) Hän auttaa meitä tietämään ja tekemään sen, mikä tuottaa kunniaa hänen omalle suurelle nimelleen, ja tämä tuottaa myös meille itsellemme onnea. – Ps. 84:12, 13.
OIKEA RUKOILEMISTAPA
9. a) Onko meidän rukoillessamme asetuttava johonkin määräasentoon? b) Mitä Jeesus osoitti henkilökohtaisesta rukouksesta? c) Millaisen rukoilemisen Jeesus tuomitsi?
9 Vaatiiko Jumala meitä asettumaan määräasentoon rukoillessamme tai menemään nimenomaiseen rakennukseen rukoilemaan? Hänen Sanansa vastaa kieltävästi. (Neh. 8:6; Dan. 6:10; Mark. 11:25; Joh. 11:41) Jeesus osoitti, että henkilökohtainen rukous on hyvä esittää yksinäisyydessä, omassa huoneessaan. (Matt. 6:6) Ja vaikka Jeesus itse rukoili toisinaan julkisilla paikoilla, niin hän varoitti voimakkaasti rukoilemasta toisten edessä vain siksi, että toiset näkisivät rukoilijan ja että hän näyttelisi ”hurskauttaan”. Hän osoitti myös, ettei Jumala hyväksy samojen sanojen toistamista rukouksessa. (Matt. 6:5, 7, 8) Miksi?
10. a) Selitä, miksi rukouksiamme ei tule lukea kirjasta. b) Millaista kieltä meidän tulee rukoillessamme käyttää?
10 Siksi, että Jumalalle on merkityksellistä vain se, mitä on meidän sydämessämme. ”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.” (2. Aikak. 16:9) Miten rukouksemme voisi ilmaista, mitä on sydämessämme, jos se pelkästään luetaan rukouskirjasta? Kun siis rukoilemme, meidän tulee rukoilla sydämestä, nöyrästi. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (Jaak. 4:6) Hurskasteleva tai korkealentoinen kielenkäyttö on rukouksissamme arvotonta. Meidän tulee sen sijaan puhua Jumalalle kuin läheiselle ja uskotulle ystävälle ja kuin poika isälleen. Me voimme rukoilla äänetikin omassa sydämessämme. (1. Sam. 1:12, 13) Joskus emme ehkä löydä oikeita sanoja ilmaistaksemme ajatuksemme Jumalalle. Mutta Jumala tuntee tarpeemme ja ymmärtää yksinkertaisen rukouksemme.
RUKOUSEDUN ARVOSTAMINEN
11. a) Tulisiko meidän odottaa, kunnes tarvitsemme erikoisapua, ennen kuin rukoilemme Jumalaa? b) Miksi ruokarukous on sopiva?
11 Meille kaikille tulee elämässämme hetkiä, jolloin inhimillistä apua ei ole saatavilla tai jolloin ihmisten tarjoama apu ei riitä tarpeisiimme. Silloin meidän täytyy kääntyä yksin Jumalan puoleen. Mutta jos rakastamme Jehovaa ja arvostamme rukousetua, niin emme varmastikaan odota sellaisia tilanteita puhuaksemme hänelle. Me lähestymme häntä sen sijaan säännöllisesti ja usein ilmaisten kiitollisuutemme ja ylistyksemme samoin kuin pyyntömmekin. (Ef. 6:18; 1. Tess. 5:17, 18) Perhe hyötyy suuresti rukouksesta, yksinkertaisesta ruokarukouksestakin, joka esitetään Jumalalle Jeesuksen esimerkkiä noudattaen. – Matt. 14:19.
12. Mainitse joitakin piirteitä rukouksen suurenmoisesta hyödystä.
12 Yksityinen rukous, perherukous ja seurakunnassa esitetty rukous aikaansaavat totisesti suurenmoista hyötyä. Rukous osoittaa, että vilpittömästi tunnustamme täydellisen riippuvaisuutemme Jumalasta kaikessa. Se lähentää meitä palvojatovereihimme. Se tuo meille rakastavan Luojan rauhan. Se edistää Jumalan pyhän hengen virtaamista elämässämme. Se auttaa meitä suhtautumaan luottavaisesti tulevaisuuteen. Se on Jumalan lahja, jota meidän tulee arvostaa ja käyttää.