”Sinun sanasi on totuus”
”Opeta meitä rukoilemaan”
HYVÄÄ, lämmintä suhdetta toisiin on vaikea kehittää ja ylläpitää ilman jonkinlaista kanssakäymistä. Samaten ei voida myöskään säilyttää läheistä suhdetta Luojaan, Jehova Jumalaan, ilman häneen rukouksen välityksellä tapahtuvaa yhteydenpitoa. Kristityt vanhemmat ymmärtävät tämän ja ovat sen tähden syvästi kiinnostuneita lastensa opettamisesta rukoilemaan. Sen, mitä he opettavat, tulisi tietenkin perustua Raamattuun, Jumalan totuuden sanaan. Jeesuksen Kristuksen esimerkki, kun hän opetti opetuslapsilleen rukouksesta, voi olla mallina vanhemmille, etenkin antautuneille kristityille isille.
Kun Jeesus lakkasi kerran rukoilemasta, yksi hänen opetuslapsistaan lähestyi häntä ja sanoi: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa.” Vastaukseksi tähän pyyntöön Jeesus esitti rukouksen mallin: ”Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; . . . anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen.” – Luuk. 11:1–4.
Antaessaan tämän mallirukouksen Jeesuksella ei ollut mielessään, että hänen seuraajansa opettelisivat sen ulkoa ja toistaisivat sitä sen jälkeen säännöllisesti. Tämä käy ilmi siitä, että Jeesus oli aikaisemmin saman mallirukouksen esittäessään käyttänyt erilaista sananvalintaa. (Matt. 6:9–13) Tuolloin hän johdatti rukoukseen seuraavin sanoin: ”Kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.” – Matt. 6:7, 8.
Niinpä käyttämällä Jeesuksen mallirukousta perustana kristityt vanhemmat voivat auttaa lapsiaan näkemään, mitkä ovat soveliaita rukousaiheita – Jumalan nimen pyhittäminen, Jumalan valtakunnan tuleminen vihollisiaan vastaan, päivittäiset tarpeet ja syntien anteeksianto. Raamattuun, erityisesti Psalmeihin, on tietenkin merkitty muistiin monia muitakin rukouksia, ja näitä voidaan käyttää lisäopetuksen antamiseksi.
Annettuaan mallirukouksen Jeesus esitti kuvauksen, joka tähdensi Jehovan halukkuutta vastata rukouksiin. Soveltaessaan kuvausta Jeesus sanoi: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Luuk. 11:13) Vanhemmat voivat jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä auttamalla lapsiaan arvostamaan sitä, että Jehova Jumala todella kuulee ja vastaa rukouksiin. Yksi hyvä tapa, jolla vanhemmat voivat tämän tehdä, on sen kertominen, miten Jehova on vastannut heidän omiin henkilökohtaisiin rukouksiinsa.
Jotta rukousopetus tavoittaisi lasten sydämen, lasten täytyy kyetä näkemään, että heidän vanhempansa luottavat Jehova Jumalan ohjaukseen käsitellessään elämän eri kysymyksiä. Antaumuksen ja kiitollisuuden syvyydellä, jota heidän isänsä ilmaisee edustaessaan perhettä hartaassa rukouksessa, voi olla terveellinen vaikutus heihin. Se voi saada heidät lähestymään Jehovaa rukouksessa.
Lapsille pitäisi myös opettaa oikea tapa lähestyä Jumalaa rukouksessa. Tämän tarpeellisuus saatettaisiin osoittaa todellisesta elämästä otetulla kuvauksella. Esimerkiksi kun joku menee käymään ystävänsä luona, niin hän tekee tiettäväksi, että hän on saapunut; hän ei yksinkertaisesti vain astu sisälle kotiin. Monissa maissa saapumisilmoitus tehdään koputtamalla oveen. Samaten on olemassa sopiva tapa lähestyä Jumalaa, Kaikkeuden Suvereenia, ja Häntä tulisi lähestyä Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” – Joh. 14:6, 14.
Kun lapset kuulevat toisten esittämiä rukouksia, he huomaavat, että usein anomukset ja kiitoksen ilmaukset esitetään rukouksen alussa Jeesuksen nimessä ja että rukous päätetään Jeesuksen nimessä. Kun lapsille on opetettu Jumalan Pojan neuvoneen, että rukoukset tulisi esittää hänen nimessään, hekin tekevät niin.
Lapset havaitsevat myös, että rukoukset päätetään tavallisesti sanaan ”Aamen”. Niinpä olisi hyvä selittää heille tämän sanan merkitys. Se merkitsee ’totisesti’, ’niin olkoon’. ”Aamen” ilmaisee rukouksen ehdotonta hyväksymistä, luottamusta Jumalan kykyyn vastata siihen ja vilpitöntä toivoa, että hän vastaa siihen.
Kun perhe on yhdessä, kristitty isä edustaa tavallisesti äitiä ja lapsia rukouksessa. Mutta hän haluaa varmistautua siitä, että hänen lapsillaan on vaikutin rukoilla myös oma-aloitteisesti. Sen tähden isän olisi hyvä osoittaa, että hänenkään tapauksessaan perherukous ei riitä, sillä hänellä on rukoiltavana henkilökohtaisia asioita. Hän voi kannustaa lapsiaan, että he tekisivät samalla lailla, ehkä ennen vuoteeseen menoa tai aamulla ylös noustuaan. Hän voi myös painaa lastensa mieleen sanoin ja esimerkein, ettei rukousten pitäisi olla samaa toistavia. Kun lasten sydämeen on kehittynyt oikea vaikutin, he ilmaisevat ajatuksensa vapaasti taivaalliselle isälleen.
Aluksi lasten rukoukset saattavat olla hyvin lyhyitä. Mutta jos nämä rukoukset lähtevät arvostavasta sydämestä, niillä on arvoa Jehova Jumalan silmissä. Eräässä kuvauksessaan Jeesus esitti veronkokoojan rukoilevan asianmukaisen nöyränä: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” (Luuk. 18:13) Tuo vilpitön rukous, vaikka se oli lyhyt, oli paljon arvokkaampi kuin ylpeän fariseuksen rukous: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.” – Luuk. 18:11, 12.
Niinpä jos vanhemmat opettavat sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, heidän ei tarvitse olla ylen määrin huolissaan siitä, mitä heidän lapsensa sanovat Jehovalle henkilökohtaisissa rukouksissaan. Jos vain lasten sydämessä on oikea vaikutin, he edistyvät jatkuvasti hengellisesti. Itse asiassa vanhempien on ehkä tarpeellista olla huolellisia, että he eivät estä lapsiaan ilmaisemasta ajatuksiaan henkilökohtaisissa rukouksissaan vapaasti, sydämestään. Ihmisisä ei ilmeisestikään arvostaisi sitä, että hänen vaimonsa pitäisi huolta siitä, että kaikki hänen lapsensa ilmaisisivat ajatuksensa täsmälleen samalla tavalla kiittäessään isäänsä tai pyytäessään häneltä jotakin. Jehova ei suhtaudu asiaan eri tavoin, sillä hän teki ihmisen kuvakseen. Näin ollen vanhemmat voivat iloita, kun heidän opetuksensa ja hyvä esimerkkinsä antavat heidän lapsilleen vaikuttimen rukoilla Jumalaa oma-aloitteisesti omin sanoin.
Yhteenvetona todettakoon, että silloin kun vanhemmat opettavat lapsia rukoilemaan, he voivat keskittyä rakentamaan näiden pienokaisten arvostusta Jehova Jumalaa, rukouksen Kuulijaa, kohtaan. He haluavat myös keskustella siitä, miksi rukous on välttämätön ja mitä asioita on sopivaa rukoilla. Raamatun tulisi olla tällaisen opetuksen pohjana, koska se sisältää totuuden näistä asioista. Vanhempien tulisi myös esimerkillään heijastaa syvää arvostusta Jehova Jumalaa ja rukousvarausta kohtaan. Sellainen sanoin ja esimerkein opettaminen vaatii tosi ponnistelua. Mutta se on hyvinkin sen arvoista.