Vuorisaarna – neljäs ja viides ”onnellisuus”

NELJÄNNESTÄ vuorisaarnansa ”onnellisuudesta” Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.” (Matt. 5:6) Luukkaan kertomuksen mukaan tämä lausunto kuuluu: ”Onnellisia olette te, jotka nyt tunnette nälkää, koska te tulette kylläisiksi.” – Luuk. 6:21.

Pelkästään Luukkaan evankeliumin perusteella joku voisi ajatella, että Jeesus puhui yksinomaan ihmisistä, jotka tuntevat aineellisen ruoan nälkää. Mutta Matteus tekee selväksi, että hän tarkoitti niitä, jotka kaipaavat kiihkeästi vanhurskautta. Molemmat ajatukset ovat kuitenkin sopusoinnussa. Ihmiset, jotka elävät kirjaimellisen ruoan ja juoman puutteessa, ovat usein syvemmin tietoisia laajalle levinneestä epäoikeudenmukaisuudesta tässä asiainjärjestelmässä. Siksi heidän nälkänsä eli kiihkeä kaipauksensa sen suhteen, että näkisivät vanhurskauden vallitsevan, voi olla entistäkin voimakkaampaa.

”Vanhurskaus”, josta Jeesus puhui, tarkoittaa sellaista oikean ominaisuutta, joka on täysin Jumalan tahdon ja käskyjen mukaista. Esittäessään samanlaisen ajatuksen kuin Jeesus psalminkirjoittaja sanoi ’sielunsa hiukeavan ikävöidessään’ Jumalan vanhurskaita tuomiopäätöksiä. – Ps. 119:20; vrt. Jes. 26:9, 10.

Tämän onnellisuuden julistuksen vastakohdaksi Jeesus sanoi: ”Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, koska te tulette olemaan nälkäisiä.” (Luuk. 6:25) ”Kylläiset” tyytyvät siihen, mitä tämä maailma tarjoaa. Vaikka he ehkä väittävät uskovansa Jumalaan, he eivät tunnusta syvästi tarvitsevansa häntä eivätkä kaipaa hänen vanhurskauden mittapuitaan. (Ilm. 3:17) Onnettomuuden ajat voivat kuitenkin hetkellisesti herättää sellaisen jumalallisen ohjauksen nälän. Näin käy varsinkin silloin, kun Jumala tekee lopun nykyisestä asiainjärjestelmästä tulevassa ”suuressa ahdistuksensa”. (Matt. 24:21; Ilm. 7:14) Sellaiset aikaisemmin itsetyytyväiset ihmiset tulevat silloin ”olemaan nälkäisiä”. Kun he silloin huutavat kiihkeästi Jumalan apua ja ohjausta, heidän huutonsa jäävät huomioon ottamatta. (Vrt. 1. Sam. 28:4–6; Ps. 18:42; Sananl. 1:28–32.) Sikäli kuin on kysymys Jehovan sanan kuulemisesta, niin silloin he kokevat epätoivoista ’nälkää ja janoa’. – Aam. 8:11, 12.

Mutta Jeesus julistaa ”onnellisiksi” ne, jotka nyt tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa. Miksi? Koska ”he tulevat kylläisiksi”, ts. täysin tyydytetyiksi. Jeesus itse vaikutti paljon sen hyväksi. Jeesus paljasti niiden hurskastelevien uskonnollisten johtajien ulkokultaisuuden, ”jotka luottivat itseensä, että olivat vanhurskaita”, ja opetti, että kaikki jotka tunnustivat olevansa syntisessä tilassa ja katuen etsivät anteeksiantoa, voivat saavuttaa vanhurskaan aseman Jumalan edessä. – Luuk. 18:9–14; vrt. Matt. 5:20; 23:23, 24.

Vanhurskauden nälän ja janon tyydyttämisen teki edelleen mahdolliseksi Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Tästä me luemme: ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla, ja heidän vanhurskaiksi julistamisensa hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään Kristuksen Jeesuksen maksamiin lunnaisiin perustuvan vapautuksen välityksellä on ilmainen lahja.” – Room. 3:23, 24; vrt. Jes. 53:11; Dan. 9:24–27; Ilm. 7:9, 14.

Edelleen tämän tärkeän nälän ja janon suhteen ’kylläiseksi’ tuleminen oli mahdollista vuoden 33 helluntain jälkeen, sillä silloin pyhä henki alkoi ”antaa maailmalle vakuuttavaa todistetta . . . vanhurskaudesta”. (Joh. 16:8) Tämä osoittautui todeksi, kun Jumalan henki aikaansai Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten tuottamisen, jotka ovat välttämätön välikappale ”kurittamiseen vanhurskaudessa”. (2. Tim. 3:16) Sama Jumalan toimiva voima auttaa ihmisiä pukemaan ylleen ”uuden persoonallisuuden”, jossa pahojen tapojen ja ulkokultaisuuden sijaan tulee ”tosi vanhurskaus”. (Ef. 4:24) Lopullinen ja täydellinen vanhurskauden nälän ja janon tyydyttäminen koetaan silloin, kun Jumalan uskolliset palvojat saavat ikuisen elämän täysin vanhurskaissa olosuhteissa. – 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1–5.

ARMOA ”ARMOLLISILLE”

Seuraavaksi Jeesus sanoi vuorisaarnassa: ”Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.” – Matt. 5:7.

Armo ei ole pelkästään ystävällisten tekojen suorittamista, sillä ihminen voi menetellä siten ulkokultaisesti. (Matt. 6:1, 2) ”Armolliset” ovat ihmisiä, joiden aitona vaikuttimena on hellä sääliväisyys ja myötätunto kovaosaisia kohtaan ja jotka sen vuoksi toimivat heidän hyväkseen. Jeesus antoi täydellisen esimerkin tässä suhteessa. Raamatussa mainitaan useita kertoja, että ennen kuin Jeesus suoritti ihmetekoja kärsimyksen ja ahdingon lievittämiseksi, niin hän ”tunsi sääliä” tai oli ”säälistä liikuttunut”. – Matt. 14:14; 15:32–38; 20:34; Mark. 1:40–42; Luuk. 7:13–15.

Armo ilmenee kahdella tavalla: 1) tuomitsemiseen liittyvässä merkityksessä, kun ihmiset antavat anteeksi niille, jotka rikkovat heitä vastaan; 2) myönteisissä ystävällisyyttä, huomaavaisuutta ja sääliä ilmaisevissa teoissa, jotka tuottavat helpotusta epäedullisessa asemassa oleville.

Kristittyjä neuvotaan tulemaan ”Jumalan jäljittelijöiksi”, sillä ennen kaikkea hän antaa auliisti anteeksi katuville syntisille. (2. Moos. 34:6, 7; Ps. 103:10; Sananl. 28:13; Ef. 4:31–5:2) Ihmisten, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, täytyy olla myönteisellä tavalla halukkaita antamaan mitä tahansa mahdollisuuksiensa rajoissa olevaa apua niille, jotka ovat ehkä joutuneet epäedullisten olosuhteitten uhreiksi. (Luuk. 10:20–37) Erittäin hyvä tapa osoittaa armoa on kertoa toisille Raamatun totuuksia. Kun ihmisjoukko meni Jeesusta vastaan tämän ollessa menossa lepäämään, ”hänen tuli heitä sääli, koska he olivat kuin lampaat ilman paimenta. Ja hän alkoi opettaa heille monia asioita.” – Mark. 6:34.

Armolliset ovat ”onnellisia”, koska heille tullaan ”osoittamaan armoa”. Eräässä merkityksessä he kokevat tämän ollessaan päivittäin tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Jos kohtelee toisia armollisesti, niin se saa heidät menettelemään samalla tavalla. (Luuk. 6:38) Tärkeintä on, että armollisille osoittaa Jumala armoa. Jaakob kirjoittaa tästä: ”Sillä se, joka ei harjoita armoa, saa tuomionsa ilman armoa. Armo on voitonriemuinen tuomion rinnalla.” (Jaak. 2:13) Joutuessaan Jumalan tuomittaviksi todella sääliväiset ihmiset havaitsevat, että armo, jota he ovat osoittaneet toisia kohtaan, todellisuudessa voittaa langettavan tuomion, jonka Jumala olisi saattanut muutoin antaa heille. (2. Tim. 1:16–18) Mahdollisuus syntien anteeksiannon ja ikuisen elämän saamiseen on vain armollisille ihmisille. ”Jos . . . ette anna ihmisille anteeksi heidän hairahduksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän hairahduksianne”, sanoi Jeesus. – Matt. 6:15; 18:35.